simssiliinin tarinat

[Kasa]

Kolmiottelu

Seitsemän kissaa oli asettunut riviin hoitolan pihalle polkupyöriensä kanssa. Nämä aikoivat tietenkin ottaa osaa jännittävään kolmiottelu-kilpailuun, joka nimensä mukaisesti sisälsi kolme eri osa-aluetta: pyöräily, uiminen ja juokseminen. Joukossa oli myös neljä simssiliinin kissaa; Quz pentuineen. Keltaraidallinen kolli oli innoissaan päästessään pitkästä aikaa hengaamaan pentujensa seurassa, ja hän aikoikin kilpailemisen sijasta keskittyä viettämään laatuaikaa perheensä kanssa. "Muistakaa sitten, että olemme pitämässä hauskaa, eikä voitto ole pääasia. Ei määränpää, vaan se matka!", Quz lausui kliseisiä viisauksia samalla kun auttoi Xiwawaa kiinnittämään pyöräilykypärää päähän. Kypärä oli hieman iso, ja valahti pennun silmille. "Sanot noin vain, koska urheilukilpailut eivät ole vahvuutesi. Minä aion ainakin vetää täysillä!" Tulpe uhosi, vaikka ei häneltäkään löytynyt kovin suurta palkintokokoelmaa. Nuorimmilla Wiipelillä ja Xiwawalla ei ollutkaan mitään suurempia ennakko-odotuksia, sillä nämä olivat ottaneet osaa vain harvoihin kilpailuihin eivätkä osanneet vielä täysin määrittää omia vahvuuksiaan. "Muistatteko nyt varmasti kilpareitin?" Quz tiedusteli pennuiltaan. He olivat kolmiottelua edeltävänä viikonloppuna kiertäneet yhdessä koko lenkin läpi harjoitusmielessä, jotta reitti olisi tutumpi eikä kukaan eksyisi matkalla. "Tietysti muistetaan, eikös simssiliini sitä paitsi käynyt merkitsemässä reitin vaaleanpunaisilla lipuilla?" Wiipeli huomautti ennen kuin isä ehtisi alkaa luetella radan jokaista vaihetta erikseen läpi. Puheensorina tyrehtyi hoitolan ylläpitäjän kävellessä lähtöviivan eteen, ja simssiliini lausui muutaman virallisen sanan Mouruposken urheiluperinteistä ja muusta turhasta ennen kuin kilpailu päästiin lopulta käynnistämään. "Paikoillanne, valmiit, hep!" simssiliini karjaisi samalla kun heilutteli pientä lippua ilmassa. Kilpailijoiden tassut hapuilivat pyörien polkimia ja kaikki pääsivät matkaan. Quz aloitti rauhakseltaan ja jättäytyi tarkoituksella porukan hännille voidakseen pitää silmällä edellä polkevia pentujaan. Pyörät kulkivat kevyesti, sillä Quz ja Ruu olivat yhdessä huoltaneet laitteiston etukäteen. Veteläksi menneet renkaat oli pumpattu täyteen ilmaa, ketjut rasvattu ja turvallisuuden varmistamiseksi jarrut oli tarkistettu ja kaikilla oli tietenkin pyöräilykypärät päässään. Vaikka Quz tulikin nykyään ihan hyvin toimeen eksänsä kanssa, ei keltainen kolli voinut olla täysin varma Ruun auttamiseen liittyvistä motiiveista, sillä tämä saattaisi hyvinkinkin jekkuilumielessä sabotoida hänen pyöräänsä. Polkeminen oli kuitenkin sujuvaa, joten Quz saattoi karistaa moiset ajatukset mielestään. Olivathan he sentään kummatkin aikuisia, jotka selvittävät erimielisyydet sivistyneesti puhumalla (mikäli moinen on mahdollista kahden temperamenttisen kissan kohdatessa...) Ennustus ja Uni kamppailivat kärkipaikasta keskenään, ja Melodee polki heidän kintereillään huomiota herättävä banaanikypärä päässään. Heidän jälkeensä tulivat rinnakkain ajelevat Xiwawa ja Wiipeli, ja Tulpe pyrki pysymään nuorempien sisarustensa tahdissa. Tämän haaveet voitosta alkoivat tuntua mahdottomuudelta, sillä polkupyörän hallinta ei ollutkaan niin helppoa kuin kissa oli aluksi luullut. Kaiken kukkuraksi eturengas osui hiekkatiellä olevaan kiveen, jolloin Tulpe kaatui pyörineen pientareen vieressä olevaan ojaan. Viimeisenä tullut Quz näki onnettomuuden ja pysähtyi tietenkin auttamaan tytärtään. "Oletko kunnossa? Eihän sattunut?" Quz huolehti isällisesti kiskoessaan pyörää ojasta. "Tämä on ihan vammaista", Tulpe kirosi rämpiessään ylös mutaisen ojan pohjalta. "Älä lannistu! Kilpailu on vasta alussa, joten mitä vain voi vielä tapahtua", Quz kannusti. Hän piteli Tulpen pyörää pystyssä ja antoi kevyet alkuvauhdit, jolloin Tulpe pääsi reippaasti takaisin liikenteeseen. Hännille jäänyt kaksikko polki ripeään tahtiin ottaakseen muita kiinni, ja pian he saavuttivatkin Wiipelin, jonka meno oli hidastunut ylämäessä. Quz loikkasi jälleen alas kulkupelinsä kyydistä ja auttoi Wiitä pyörän työntämisessä. "Missä muut ovat? Tiedätkö, kuka johtaa?" Tulpe tiedusteli siskopuoleltaan, ja tämä kertoi Unen, Ennustuksen ja Xiwawan kaahailevan kärkikolmikossa ja Melodee olisi jossain välimaastossa.

Xiwawa vilkaisi varovasti rinnallaan polkevaa Ennustusta, mutta käänsi sitten katseensa takaisin edessä häämöttävään horisonttiin. Poika mietti olisiko hänen pitänyt jäädä auttamaan siskoaan, mutta se olisi riskeerannut hänen hyvän sijoituksensa. Xiwa oli simssiliinin kissoista selkeästi parhain pyöräilijä, liekö syynä upeat yhteensopivat asusteet, pojalla oli nimittäin takatassuissaan tähtilenkkarit, joiden kuosi oli samaa sarjaa hänen pyöräilykypäränsä kanssa. Vierekkäin polkevat pojat saapuivat yhtä aikaa rannalle, mistä alkaisi uintiosuus. Johdossa oleva Uni taisteli jo aaltoja vastaan, ja Ennustuskin syöksyi tarmokkaasti veteen. Xiwa nappasi uimarenkaansa pyörän tarakalta ja kauhistui tajutessaan sen vuotavan. Hän nappasi hädissään polkupyörän pumpun ja alkoi täyttää rengasta uudelleen, jolloin Melodee saavutti hänet. Melodee laski vesille harmaan käärmerenkaan, jonka suusta sojottivat veikeät banaanihampaat. "Kypärässäsi oli banskuja ja sama teema jatkuu uimarenkaassakin", Xiwawa hämmästeli ääneen. "Olisitpa nähnyt asuni viime vuoden vappupirskeissä", Melodee naurahti silmää iskien. Lopulta Xiwawakin oli valmis vesille, ja alkoi kauhoa muiden saamaa etumatkaa umpeen. Aaltojen kohinan lisäksi kissa hämmentyi, sillä hän kuuli selkeästi jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Pentu höristeli korviaan jännittyneenä, sillä hän uskoi joidenkin maagikko-äitinsä kykyjen periytyneen hänelle, ja ehkä hän oli juuri vastaanottamassa jonkin mystisen vesihaltijan viestiä opittumaan telepatiaa. Puhuja paljastui kuitenkin Quziksi, joka ui lähemmäs poikaansa ja heilutti jotain punaista tassussaan. "Ota koppi!" keltaraidallinen kissa huusi ja heitti Xiwawalle omenan. Xiwa nappasi hedelmän kiinni hampaillaan ja näytti isälleen peukkua. Quz oli pakannut pyöränsä tarakalle mukaan juomaa ja pientä evästä, ja hän oli jo syönyt perää pitävien Wiipelin ja Tulpen kanssa, minkä jälkeen oli tullut kiire ottaa Xiwawa kiinni, jotta tämäkin saisi jotain suuhunpantavaa. Xiwawan ruokaillessa Quz kiristi tahtiaan ja saavutti Melodeen, minkä jälkeen hän tahditti uintinsa tyttökissan tahtiin voidakseen keskustella tämän kanssa. Quz oli saanut aiemmin Melodeelta kirjeen, ja kolli oli varma, että tyttö ihaili hänen maineikasta musiikkiuraansa ja halusi siksi ystävystyä hänen kanssaan. "Kiitos kirjeestä! Vaikka olenkin julkkis niin kaveeraan oikein mielelläni teidän tavallisten tallaajienkin kanssa", Quz lausui hivenen - okei, erittäin paljon - liian ylimielisesti Melodeen makuun, ja turhautunut tyttökissa roiskautti vettä keltaraidallisen kollin naamalle. "Idiootti", Melodee tokaisi ja jatkoi matkaansa. Quz yritti ravistella vettä pois korvastaan ja tuumaili, että naisia on joskus mahdotonta ymmärtää.

Tulpe saapui viimeisenä rannalle ja viskoi polkupyöränsä kovakouraisesti maahan. Kilpailu ei mennyt yhtään niin kuin hän oli suunnitellut, ja oli suorastaan noloa että hän oli niin paljon huonompi kuin kisan nuorimmat osanottajat. Tulpe oli kuitenkin liian jääräpäinen luovuttaakseen, joten hän kaivoi esille vihreän uimarenkaansa ja syöksyi veteen. Tulpen vasta aloittaessa uintiosuutta oli kilpailua johtava Uni päässyt jo rantautumaan ja matka jatkui juoksemisen merkeissä. Melodee oli onnistunut karkottamaan Quzin kintereiltään, ja hän, Ennustus ja Xiwawa nousivat vedestä lähes yhtä aikaa. Jokainen tiedosti, että vain kolme ensimmäistä palkittaisiin ja heitä oli yksi liikaa, joten nyt oli pistettävä vauhtia tassuihin. Xiwawasta tuntui että uinnissa kastunut turkki painoi ainakin tonnin enemmän mitä yleensä, eivätkä hänen pienet jalkansa tahtoneet pysyä Ennustuksen ja Melodeen tahdissa. Hän ei kuitenkaan luovuttanut vaan pinnisti viimeiset voimansa äärimmilleen. Hän muisteli isän lähtöviivalla lausumaa "Ei määränpää, vaan se matka" -toteamusta ja päätti hetkeksi aikaa pyyhkiä palkintopallin mielestään ja keskittyä juoksutyyliin ja hengitykseensä. Näitä kontrolloimalla hän sai aivan uudenlaista tehokkuutta menoonsa ja onnistui ensin juoksemaan Ennustuksen rinnalle siitä ohi. Hoitolan pihalle kertynyt yleisö odotti jännittyneenä maaliviivan tuntumassa, ja kun Uni ilmestyi heidän näköpiiriinsä alkoivat kaikki kannustaa ja taputtaa hänelle. Auri ja Viiru saapuivat onnittelemaan voipunutta mutta onnellista voittajaa. Unen voitto ei ollut kellekään yllätys, sillä hän oli saanut niin reippaan etumatkan ettei muilla ollut oikeastaan edes mahdollisuuksia. Loput palkintosijat menivät Melodeelle ja Xiwawalle, ja näiden perässä hölkötellyt Ennustus saapui maaliin murheellisena, sillä hän oli kovasti halunnut tehdä poikaystäväänsä vaikutuksen urheilutaidoillaan. "Anteeksi etten voittanut, tein kyllä parhaani. Nyt sinä et varmaan halua enää seurustella kanssani", Ennustus lausui dramaattisesti. Untuva tukki vihreän kissan suun tassullaan saadakseen tämän lopettamaan itsesäälipuheensa ja halasi poikaa tiukasti, jolloin Ennustuskin tajusi, että Untuva rakasti häntä juuri sellaisena kuin hän on, eikä hänen tarvinnut olla huippu-urheilija. Viidentenä maaliviivan ylitti Wiipeli, joten enää Quz ja Tulpe olivat radalla. Quz hidasti tarkoituksella askeleitaan ja esitti väsynyttä, sillä hän halusi päästää tyttärensä ohitseen. Kikka toimi, ja koko kilpailun ajan porukan hännillä ollut Tulpe koki suuren onnistumisen saadessaan suoritettua edes yhden ohituksen ja saapui maaliin iloisena vaikka sijoitukin toisiksi viimeiseksi. "Kilpailu on nyt ohi, ja on palkintojenjaon aika", simssiliini julisti. Ensimmäiseksi tullut Uni sai ykkösmitalin sekä paljon kaikkia kivoja tavaroita, joita hän alkoi heti innoissaan hypistellä yhdessä kämppiksensä Viirun kanssa. Myös toiselle ja kolmannelle paikalle sijoittuneet saivat mitalit ja pari tavaraa. Xiwawa piteli tassuissaan pientä lelulennokkia, joka tuntui aika säälittävältä palkinnolta Unen tavaraläjään verratessa, eikä pentu voinut olla tuntematta pientä kateuden pistosta. Quz havaitsi poikansa silmäilevän Unen tavaroita ja arvasi mistä kenkä puristi. "Käykäähän onnittelemassa voittajaa", Quz kehotti ja tuuppasi nuorimmat pennut matkaan. Wii ja Xiwa tekivät työtä käskettynä, ja heidän ilokseen Uni pyysi kaksikkoa leikkimään uusilla leluillaan. Ilmassa ollut kateellisuus hälveni, kun kaikki pääsivät hyötymään palkinnosta yhteisleikkien muodossa ja Quz oli tyytyväinen siitä, että hänen pennuilleen oli jäänyt kilpailusta hyvä mieli.

Quzin mielipide kolmiottelusta: "Oli mukavaa viettää kisapäivä pentujeni kanssa, sääli että Winnie puuttui joukosta. On hyvä kun Wii ja Xiwa oppivat jo nuorella iällä, ettei voitto ole tärkeintä vaan se, että kaikille jää kilpailusta hyvä mieli."

Tulpen mielipide kolmiottelusta: "Kilpailusuoritukseni olisi voinut olla parempikin, mutta sentään en jäänyt viimeiseksi. Täytyisi varmaan treenata ahkerammin, jotten jäisi niin paljon jälkeen nuoremmista pennuista."

Wiipelin mielipide kolmiottelusta: "Puuh, urheilu on aika rankkaa puuhaa, varsinkin jos reitille osuu ylämäkiä!"

Xiwawan mielipide kolmiottelusta: "Jee, pääsin palkintosijalle! Uni oli reilu kun antoi muiden leikkiä palkinnoillaan, se oli paras osa kilpailupäivää!"

---

Tarpeet kaikille:
+ Liikkuminen



Saat 27 penniä!

[Kasa]

Stiinan viimeinen elokuvareissu

Stiinan tassut tutisivat oranssin kissan astellessa teatteri Kissansilmän lippuluukkua kohti. "Hermostuttaako sinua? Minä voin kyllä ostaa liput puolestasi", hoidokkinsa rinnalla kävelevä simssiliini lupasi. "Äh, älä hössötä", Stiina tiuskaisi kireästi niin kuin keskenkasvuinen pentu ylihuolehtivaiselle äidilleen. Ei Stiina leffalipun ostamista jännittänyt, sillä hän oli asioinut saman lipunmyyjän kanssa useita kertoja, mutta tästä kerrasta erityisen teki se, että tämä olisi Stiinan viimeinen elokuvareissu, jonka myötä hänen elämäntavoitteensa viimein toteutuisi. Hän oli odottanut tätä hetkeä niin kauan, ja samaan aikaan ilmassa oli kummallista haikeutta. Lipunmyyjä tervehti Stiinaa tuttavallisesti ja tiedusteli, mihin näytökseen liput varattaisi tällä kertaa. "Ostaisin kolme lippua Rakkaustarina-elokuvaan", Stiina ilmoitti. Hän oli pyytänyt tälle spesiaalille elokuvareissulle mukaan hoitajansa lisäksi kaksi parasta ystäväänsä, Miisun ja Yuin. "Ihana valinta, tämä ystävänpäivän klassikko sopii vallain mainiosti myös kesäpäivän fiilistelyyn", lipunmyyjä kommentoi Stiinan valintaa. Pennit vaihtuivat kolmeksi lipuksi, ja Stiina kiitti kohteliasti tistin takana olevaa myyjää. "Mukavia katseluja. Nähdään taas!" lipunmyyjä huikkasi. Stiina mietti olisiko hänen pitänyt kertoa, ettei tulisi enää tämän jälkeen käymään elokuvateatterissa ja tämä jäisi heidän viimeiseksi kohtaamisekseen, mutta päätti jättää mainitsematta asiasta. Juuri tästä se tilanteen haikeus taisi kummuta: Teatterista oli aikojen saatossa tullut kuin toinen koti Stiinalle ja paikan henkilökunta oli tullut tutuksi. Nytkin herkkuosaston myyjä osasi heti Stiinan nähdessään kaataa lasiin hänen mielilimppariaan orangejuomaa, ja nähdessään leffalipun hän tiesi, että Stiina halusi nauttia lempeän rakkauselokuvan kylkeen makeita irtomakeisia. "Pistä annos triplana, sillä otin mukaani pari kaveria", Stiina tiedotti, ja myyjä teki työtä käskettynä. simssiliini sai toimia sekä ostosten maksajana että kantajana, ja kun kaikki ostosasiat oli saatu hoidettua, oli aika noutaa Miisu ja Yui. Tytöt olivat pelaamassa tanssimattopeliä. "Minä pelaan sitten voittajaa vastaan!" Stiina ilmoitti. "Ehei, emme suostu pelaamaan sinun kanssasi, koska osaat nämä tanssipelien askeleet ulkoa ja olisit mahdoton vastus", Miisu protestoi Yuin nyökytellessä, minkä jälkeen kaikki alkoivat nauraa. Kolmikko oli aikoinaan asunut saman katon alla, mutta adoptioon joutumisen myötä heidän tiensä olivat ajautuneet eri suuntiin ja yhteydenpito oli ollut vähäisempää, mutta vaikka kissat eivät olleet nähneet toisiaan vuosiin, tapahtui kaverusten välinen jälleennäkeminen kuitenkin lämpimissä merkeissä ja oli kuin he olisivat nähneet vasta eilen edellisen kerran.

(oikolukiessa tämä biisi: https://www.youtube.com/watch?v=znYots6Wxyg alkoi soimaan juuri tässä kohtaa ja se sopi mielestäni niin hyvin lukumusiikiksi että pakko linkata!)

Tytöt juoruivat keskenään kunnes oli aika siirtyä katsomaan elokuvaa. Stiina seisahtui katsomoon johtavalle ovelle ja antoi katseensa kiertää edessään avautuvassa näkymässä. Hän tunsi olonsa yllättävän pieneksi seinän kokoisen valkokankaan edessä. "Aiotko katsoa elokuvan seisoviltaan? Tule jo", Yui hoputti kaveriaan ja talutti Stiinan istumaan paikalleen Miisun ja simssiliinin väliin. "Ihme, kaikki karkit ovat vielä jäljellä, yleensä puolet namusista katoaa mystisesti kun ne ovat sinun vastuullasi", Stiina puheli hoitajalleen. "Niin saattaa käydä suolaisten tai kirpeiden herkkujen kanssa, mutta sokeri ei ole juttuni", simssiliini perusteli jakaessaan karkkeja ja juomia kolmen kissan kesken. Elokuvan alkaessa Stiina otti kulauksen orangeminilimua ja pohdiskeli samalla, miten paljon erilaisia tunnetiloja tässä samaisessa salissa oli tullut koettua elokuvien tapahtumiin eläytyessä: Humoristisimmissa komedioissa oli saanut nauraa vatsaansa pidellen, ja joskus silmät olivat täyttyneet liikutuksen kyynelistä, ja Stiina epäili että tämä jälkimmäinen olisi taas edessä, ei tehnyt hyvää katsella rakkauselokuvia silloin kun oma kulta oli poissa. Miisu huomasi vierustoverinsa herkistyvän ja veti tämän kainaloonsa. Vastavuoroisesti Stiina halasi ystäväänsä, ja he jatkoivat elokuvan katsomista sylikkäin. Stiina tiesi, että Miisulla oli joskus ollut tunteita häntä kohtaan, mutta heidän jouduttua erilleen juttu oli kuihtunut kokoon ennen kuin mitään oli edes virallisesti ehtinyt alkaakaan. Toki Stiinakin välitti keltaraidallisesta kissasta, mutta pelkällä ystävyyspohjalla. Muutenkin Stiinalla oli ollut jo nuoresta asti tavoitteena perheen perustaminen ja jälkikasvun hankkiminen, ja Miisukin oli tiennyt tämän. Miisu olikin koittanut kaupitella Stiinalle ideaa, missä he hankkisivat polyamorisesta suhteesta kiinnostuneen kollikissan kimppaansa kolmanneksi, mutta suunnitelmat menivät täysin uusiksi kaikkien saadessa uudet hoitajat ja Stiinakin oli lopulta rakastunut Espiqueen, eikä näillä viimeisillä vuosillaan aikonut enää etsiä uutta kumppania. "Kuule Miisu... Eihän tämä lähekkäin istuminen tunnu sinusta siltä että käyttäisin tunteitasi hyväkseni?" Stiina havahtui yhtäkkiä miettimään. "Shh, älä murehdi moisia. Nautitaan vaan tästä hetkestä", Miisu kuiskutti kamunsa korvaan. Oranssi kissa arvasi toisen miettivän samaa kuin hänkin: Miten eri tavalla asiat olisivat voineet edetä, jos he olisivat päätyneet nuorempina seurustelemaan? Elokuvien lopputekstien ilmestyessä valkokankaalle Stiinasta tuntui kuin hänen koko elämänsä olisi vilissyt hänen silmiensä edessä: Leikit pentuna Oili-siskon kanssa, hänen alkuperäisen hoitajansa kasvot ja kiintymys tätä kohtaan, millaista hän ei ollut onnistunut luomaan simssiliinin kanssa, ensimmäinen elokuvareissu ja ykkösluokalta valmistuminen, Espiquen tapaaminen, Untuvan ja Vesan syntymä... Nyt jälkeenpäin tuntui hölmöltä miten paljon hän oli stressannut elämäntavoitteensa toteuttamista aikataulussa, sillä kun hänen suurin unelmansa nyt lopulta kävi toteen, tunsi oranssi kissa olonsa raukeaksi ja oli saavuttanut sisäisen rauhan. Ympyrä oli sulkeutunut.

Stiinan mielipide elokuvareissusta: "Yaaas, lopultakin saavutin elämäntavoitteeni, kyllä se vaatikin puutuneita istumalihaksia ja popcornin mussutusta! Oli myös mukava nähdä pitkästä aikaa parhaita ystäviäni Miisua ja Yuita, ja oli liikuttavaa että he halusivat jakaa kanssani tämän elämäni suuren hetken!"

---

Kirjoitin lopun tarkoituksella niin kuin Stiina vetäisi viimeistä henkäystään, sillä aion pitää kesällä tarvelasku(ja) ja varaudun siihen ettei tämä ikäloppu välttämättä selviydy siitä hengissä. .-c Toki toivon että saisin pitää vielä Stiinaa mukana ja hänen varalleen on suunnitelmia, mut toisaalta hän on myös mielestäni valmis siirtymään siskonsa luokse ikuiseen lepoon. Stiinan entinen hoitaja kertoi ennen eroamistaan noista Stiinalle ja Miisulle + kolmannelle kollillle kaavailemistaan suunnitelmista ja päätin nopsaan laittaa aiheesta maininnan tarinan oheen, vähän sääli ettei heidän välilleen lopulta tullutkaan mitään sillä kolmenkimppa ois ollut ihan mielenkiintoinen suhdemuoto.

Ostokset teatterista:
3x leffalippu, -30 penniä
3x Makeamussutettava irtokarkit, -12 penniä
3x Orangeminilimu, -6 penniä
Yht. 48 penniä

+ muista Stiinan kirjallisuuskerhoplussat!


Saat 16 + 10 - 48 = -22 penniä!

[Kasa]

Tulpen yksinhuoltajuus-tuskailu ja kaksosten isä-ikävä

Tulpe romahti makuualustalleen niin että toinen hänen tyynyistään pongahti lattialle. Uninen kissa raotti laiskasti toista silmäänsä ja valmistautui kurottamaan tassuaan tyynyä kohti, mutta sitten hän päätti ettei se olisi vaivan arvoista ja sulki silmänsä uudelleen. Vilkkaan päivän päätteeksi mustavalkoinen kissa ei halunnut mitään niin paljon kuin antautua nukkumatin kutsulle ja uinua vähintään kymmenen tuntia. Makuualusta tuntui normaaliakin pehmeämmältä ja olosuhteet olivat mitä parhaimmat nukahtamiselle. "Äävti". Se siitä. Niinkin yksinkertainen asia kuin oman pennun äänen kuuleminen oli pilannut Tulpen unisuunnitelmat. "Äiti on väsynyt, menisit takaisin nukkumaan", Tulpe yritti suostuttelutaktiikkaa, vaikka miljoonan (okei, ehkä hieman liioiteltu termi kun huomioi sen ettei pentu ollut kuin vasta puolikkaan ikäpisteen vanha) vastaavanlaisen yöherätyksen jälkeen Tulpe kyllä tiesi, miten tässä tulisi käymään. "Nääkä", Ystis jokelsi asiansa. Pentu oli jo oppinut puhumaan joten kuten, lähinnä yksittäisiä sanoja kerrallaan, mutta hän sai kyllä viestinsä perille. Tulpe nosti vastahakoisesti päänsä ja hivuttautui pois makuualustaltaan. Ystis läpsytti innoissaan tassujaan yhteen saatuaan äitiin eloa, ja Tulpe poimi pennun syliinsä. Keittiön valo häikäisi ja Tulpella oli vaikeuksia pitää unisia silmiään auki. Hän laski Ystiksen pöydälle ja nappasi jääkaapista mehua ja vanukkaan. Kääntyessään ympäri Tulpe oli saada sydänkohtauksen, sillä Ystis oli kontannut aivan pöydän reunalle sillä aikaa kun hän oli hetkeksi kääntänyt selkänsä. Tulpe syöksyi pentunsa luokse niin lujaa kuin pääsi ja ennätti juuri ja juuri napata pöydän reunan ylittäneen Ystiksen ilmalennon aikana. Pentu kikatti riemusta äitinsä käsivarsilla, mutta Tulpe ei osannut päättää pitäisikö hänen olla helpottunut vai vihainen. Jos tilanteesta piti löytää jotain hyvää niin ainakin Tulpe oli piristynyt säikähdyspikaspurttinsa myötä sen verran että hän uskoi selviytyvänsä pennun ruokinnasta. Tulpe repäisi vanukaspurnukan kannen irti ja otti kellertävää mönjää lusikan kärjelle. Pikkuinen nuuhkaisi kiinnostuneena naamansa eteen ilmestynyttä vanukasnokaretta, ja otti suun sijasta kontaktia ruokaan nenällään. Pennun sähellys hymyilytti Tulpea, ja pyyhkiessään Ystiksen nenää talouspaperiin hän vielä muistutti, että ruokaa syötiin suun eikä nenän kautta. Seuraava lusikallinen päätyi oikeaan paikkaan, ja makea vanukas maistui pennulle oikein hyvin. Tulpe heitti tyhjän vanukaspurkin roskikseen ja tarttui seuraavaksi tuttipulloon. Ystis lutkutti maitoa pullosta, ja pennun silmäluomet alkoiva lupsua kun Tulpe keinutteli kevyesti sylissään pitelemäänsä pikkuista. Tulpe tunsi itsensä voittajaksi saatuaan pojun nukahtamaan ja kiikuttikin pennun kiireellä omalle nukkumapaikalleen. Tulpe ei uskaltanut edes hengittää hiippaillessaan takaisin makuualustalleen, koska pelkäsi Ystiksen heräävän pienimpään mahdolliseen ääneen. Hän poimi aiemmin lattialle tippuneen tyynyn mukaansa ja asetti sen päänsä alle käydessään makuulle. Juuri kun Tulpe luuli saavansa olla rauhassa oli Ystis jälleen ilmestynyt hänen viereensä. "Pisuhätä", Ystis ilmoitti, jolloin Tulpen silmät rävähtivät sekunnin murto-osassa auki, sillä hän tiesi että nyt olisi toimittava nopeasti. Huoneen vastakkaisella seinällä häämöttävä hiekkalaatikko oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana, ja vaikka Tulpe pisti itsensä likoon tehokkaammin kuin kolmiottelun aikana hän ei ollut tarpeeksi nopea, ja määränpäähän saavuttua pentu oli tyhjentänyt rakkonsa pitkäksi vanaksi lattialle. Tulpe huokasi raskaasti ja alkoi valmistella pennulle kylpyä. Ystis ei ollut aivan yhtä kova vesipeto kuin äitinsä, mutta kumiankka ja muut vedenkestävät lelut tekivät kylpyhetkistä ihan siedettäviä kun veden märkyys unohtui leikkeihin keskittyessä. Hän päätti järjestää ankalle ja kalalle uimakilpailun, ja vettä roiskui Ystiksen luodessa aallokkoa ammeeseen. Tulpe kävi noutamassa siivouskomerosta lattiaharjan ja sangon aikeenaan pestä lattialle tulleet sotkut. Moppi liukui parkettia pitkin laiskahkosti väsyneen Tulpen hitaiden tassuliikkeiden tahdissa, mutta onneksi siivousala ei ollut kovin suuri ja homma valmistui nopeasti. Palautettuaan siivousvälineet takaisin paikoilleen Tulpe palasi kylppäriin, missä puolet ammeessa olleesta vedestä oli mystisesti siirtynyt lattialle. "Kummallista, olen melko varma, että nämä vedet olivat ammeessa vielä vartti sitten", Tulpe mutisi etutassut puuskassa. "Ööm, amme vuoti", Ystis koitti keksiä selitystä, sillä hän ei halunnut paljastua. Tulpe nosti poikansa ammeesta ja kietoi tämän pehmeään pyyhkeeseen. "Selityksesi menisi ehkä läpi simssiliinille, mutta minä tiedän että sinun vesileikkisi ovat sotkun takana", Tulpe sanoi napakasti ja oli varma, että pennun posket helottivat häpeästä punaisena, mutta väri ei erottunut tämän pinkistä turkista. "...anteekti", Ystis sopersi punainen kuono väpättäen. "Ei se mitään", Tulpe vastasi ja rutisti pennun itseään vasten. Pinkki kisu painoi märän päänsä äitinsä rintaa vasten ja Tulpe suukotti pennun päälakea. Vaikka yksinhuoltajan vastuusta oli välillä rankkaa huolehtia, korvasi pennun osoittama pyyteetön rakkaus jokaisen valvotun yön tai sotkujen siivoamisen vaivan. Tulpe piti yhdellä tassulla kiinni sylissään olevasta pojasta, ja toisella tassulla hän irrotti kylpyammeen tulpan ja kuivasi kaakelit lastalla. Ystis kikatti kun Tulpe kutitteli häntä pyyhkeen läpi kuivatessaan pennun turkkia, ja lopulta pikkuinen kierähti pois pyyhkeen päältä ja säntäsi äitiään karkuun. Tulpe antoi Ystiksen mennä, sillä hän uskoi tämän suuntaavan suorinta päätä omalle makuupaikalleen. Tulpen suupielet venyivät äärimmilleen leveän haukotuksen voimasta hänen ripustaessaan pyyhetta kuivumaan. Kääntyessään ympäri hän kohtasi kuitenkin Ystiksen katseen, sillä pentu oli palannut äitinsä luokse satukirja mukanaan. "Iltatatatu", Ystis hihkaisi söpön sönkösti. "Pikemminkin yösatu", Tulpe huokaisi ja nosti pennun syliinsä. Tulpe luki tekstiä puolinukuksissa, ja vaikka hän hyppeli jatkuvasti rivien yli ja sekoili sanoissa, tuntui pentu nauttivan kokemuksesta, vaikka satu muuttui aika paljon alkuperäisestä muodostaan.

Aamulla Tulpe havahtui valveille simssiliinin ravistellessa häntä. "Herää Tulpe, myöhästyt muuten koulusta", hoitaja varoitti. Se tepsi, ja Tulpe nosti välittömästi päänsä ylös satukirjan päältä. Hän oli nukahtanut kesken iltasadun lukemisen, ja hetken Tulpe pelkäsi uinahtaneensa pentunsa päälle, mutta huomasi sitten pinkin kisun tuhisevan sohvatyynyn päällä. "Valvottiko Ystis sinua taas yömyöhään? Tiedäthän että voit tarvittaessa herättää minut vahtivuoroon? Minulla on oikeastaan aiheesta kokemusta, sillä kerran virtuaalidinoni kello oli rikki ja elukka heräsi keskellä yötä, joten minun piti valvoa sen kanssa. Joskus tosin nukahdin vahingossa, ja herätessäni hoitamaton dinosaurukseni oli kuollut..." simssiliini muisteli kaihoisasti lapsuutensa suosikkivirtuaalilemmikkiään. "No tuo kertomuksesi loppupää ei ainakaan vakuuttanut minua kyvyistäsi, enkä sitä paitsi edes tarvitse apua. Aion ottaa yksin vastuun omasta pennustani! ... Mutta voisit kyllä vahtia Ystistä sillä aikaa kun olen koulussa, vaikka hän todennäköisesti nukkuu koko päivän ja herää heti palattuani, jolloin en saa taaskaan lepotaukoa huoh", Tulpe puhua pälpätti samalla kun keräsi koulukamojaan laukkuunsa. "Voi ihme, onpas keskiviikko löysä koulupäivä! Minulla on pelkkää matikkaa ja sen jälkeen loppupäivä vapaata", Tulpe innostui silmäillessään lukujärjestystään. "Minulla on sama juttu, mutta Untuvalla on täysinäinen kolmen aineen päivä", Vesa selitti. Liilat veljekset olivat odottaneet ystäväänsä, jotta he kaikki voisivat kulkea yhtä matkaa kouluun. Tulpe poimi vielä kolmioviivaimensa ja sujautti sen penaaliin, ja niin he olivat valmiita lähtöön. "Poiketaanko adoptiossa ja haetaan Cap mukaan", Vesa ehdotti kolmikon kävellessä hoitolan käytävää pitkin. Untuva nyökkäili innoissaan, mutta Tulpe näytti hieman empivän. "No sopiihan se, mutta käykö ettette mainitse hänen kuullen mitään Ystiksestä? En halua että sana vahinkopennuistani leviää Mouruposkessa ja minusta aletaan juoruilla ikäviä", Tulpe perusteli. "Etkö nyt hieman liioittele? Uusia kissanpentuja syntyy jatkuvasti ja se on ihan luonnollista", Vesa huomautti. "Niin, mutta entäs sitten kun pitäisi kertoa pentujen isästä ja tiedän pelkästään hänen etunimensä? Jopa te tunnette isänne vaikka hän asuu aivan toisella planeetalla!" Tulpe puuskahti. Liilat kissat tuijottivat vaiteliaina tassujaan, sillä Espiquesta ei oltu juuri keskusteltu tämän palattua kotiplaneetalleen ja aihe oli edelleen hieman arka. Tulpe oli niin väsyksissä ettei edes tajunnut kommenttinsa kohauttaneen kaksosia, ja keskustelun tauottua mustavalkoisen kissan suu venyi leveän haukotuksen voimasta. "Täällähän on vaitelias tunnelma", paikalle saapunut Cap kommentoi. "Joo, en oikein nukkunut viime yönä kun... no, ei vain nukuttanut", Tulpe meinasi jo ajattelemattomuuttaan kertoa itse pennustaan, mutta vaikeni viime hetkellä. Keltainen kissa mittaili kavereitaan katseellaan ja totesi sitten, että heidän on parasta pistää juoksuksi mikäli aikoisivat ehtiä matikantunnille ajoissa.

Luokkaan saapuessaan kissat jakautuivat pareiksi niin että Untuva ja Tulpe istuivat etupulpetteihin, ja Vesa ja Cap asettuivat heidän taakseen ja näin päästiin aloittamaan päivän ensimmäinen oppitunti. "Tunnin aihe käsittelee jälleen janoja ja kolmioita", opettaja selitti ja kääntyi piirtämään taululle kolmion, jonka hän lävisti lisäämällä janan kulkemaan kolmion halki. "Jana puolittaa kolmion huippukulman kahteen osaan: a1 ja a2. Puolitettua kulmaa vastapäätä oleva sivu jakautuu samassa suhteessa kuin sivut x ja y. Tämä tarkoittaa siis sitä, että a1 / a2 = x / y", opettaja selitti samalla kun kirjoitti laskukaavan taululle. Vesa ja Cap saivat ideasta nopeasti kiinni, sillä opettajan käyttämät termit olivat heille tuttuja aiemmalta tunnilta. Tulpe ei puolestaan tajunnut opettajan puheesta mitään, sillä kaikki hänen keskittymisensä meni siihen että hän jaksoi pitää unisia silmiään auki. Kun opettaja kehotti oppilaita siirtymään tehtävien pariin, joutui mustavalkoinen kissa pyytämään vierustoveriltaan neuvoja, ja Untuva teki parhaansa selittääkseen asiaa piirroksien voimin. "Kerrohan nyt mitä on tekeillä", Cap kärkkyi yhä selitystä aamun tapahtumille kaveriltaan. "E-ei mitään", Vesa väitti ja esitti keskittyvänsä laskuihin, mikä olisi ollut uskottavampaa jos hänellä olisi ollut oikea sivu auki matikankirjasta. "Onko kukaan koskaan kertonut että olet surkea valehtelija? Tulpe salaa selvästi jotain ja sinä olet ollut tänään yhtä hiljainen kuin veljesi", Cap huomautti. Vesa huokaisi ja laski lyijykynän tassustaan. "Mietimme Untuvan kanssa isäämme, ja Tulpe... En valitettavasti voi kertoa hänen asioistaan, sinun on yritettävä saada hänet puhumaan itse", Vesa selitti ja katsahti kamuaan, jonka ilme oli synkistynyt. "Älä nyt suotta näytä noin huolestuneelta, ei Tulpen salaisuuteen liity mitään liian synkkää", Vesa vakuutteli. "No hyvä. Ah, minunhan tässä pitäisi lohduttaa sinua eikä päinvastoin! Oletteko suunnitelleet avaruusmatkaa? Muistat varmaan kun luimme toimittajakerhossa Mouruposken uusista lomakohteista? Sillä tavallahan pääsisitte tapaamaan alienisäänne", Cap keksi. "Se on kyllä totta, mutta olen vähän huolissani äidistä. Stiina on jo vanha, enkä tiedä olisiko reissu ulkoavaruuteen hänelle liikaa... Mutta aion kyllä ehdottomasti käydä joskus avaruudessa, joten tapaan isän ennemmin tai myöhemmin", Vesa vastasi hymyillen. Tulevaisuutta varten laadittu suunnitelma helpotti kummasti ikävän tuomaa painetta rinnan päällä, ja Vesa päätti mainita asiasta myöhemmin myös veljelleen, jolloin tämänkin olo tulisi paremmaksi.

Cap oli pyytänyt Tulpen seuraamaan koulun urheilujoukkueen harjoituksia, mutta yövalvomisesta väsynyt kissa oli simahtanut sillä sekunnilla kun hän oli istahtanut urheilukentän reunalle. Joukkuetta valmentava liikunnanopettaja pisti kissat juoksemaan ympäri kenttää alkulämmittelyksi, ja vedettyään hölkkää pari kierrosta Cap istahti mustavalkoisen kissan viereen herättäen tämän päiväunilta. "Joskus tytöt tulevat varta vasten kentän laidalle maleksimaan lihaksikkaita urheilijoita katsellessa, mutta sinä et selvästikään ole sitä sarjaa", Cap virnisti huomattuaan Tulpen pöllämystyneen ilmeen. "Ah, minun piti vain sulkea hetkeksi silmäni", Tulpe mutisi nolona ja taisteli pitääkseen silmänsä auki kirkkaassa auringonpaisteessa. Cap nojautui taaksepäin kyynärpäidensä varaan alkaessaan venytellä etureisiään. Vihreät ruohonkorret kutkuttelivat hauskasti kissoja turkin läpi, ja kumpikin iloitsi selvästi siitä, että talven lumipeite oli vaihtunut nurmikoksi. Cap vaihtoi venytysasentoa ja katsahtaessaan Tulpea hän ei voinut olla miettimättä Vesan kertomusta matikantunnilla. Jokin selvästi vaivasi Tulpea, ja Cap aikoisi selvittää syyn. Hetken mielijohteesta poika laski tassunsa tytön käpälän päälle, jolloin Tulpen maahan painautunut katse kohosi kohtaamaan kellertavän kissan silmät. "Sanon tämän suoraan koska olet hyvä ystäväni ja olen huolissani sinusta. Et ole viime aikoina ollut oma itsesi ja jokin painaa selvästi sydäntäsi. Tiedäthän että voit aina kääntyä puoleeni jos haluat puhua", Cap lausui rohkaisevasti. Tulpe laski häkeltyneenä katseensa ja pysähtyi tuijottamaan omia mahakarvojaan kerätessään päässään pyöriviä ajatuksia kokoon. Poika antoi toisen hakea sanojaan rauhassa ja rutisti Tulpen tassua ilmaistakseen kannustuksensa. Lopulta mustavalkoinen kissa veti syvään henkeä ennen kuin alkoi selittää tilannettaan. "En tiennyt että se näkyy niin hyvin minusta... Arvelin kykeneväni hoitamaan velvollisuuteni, mutta taakka onkin raskaampi kantaa kuin luulin, ja tämä salailu tuntuu tekevän kaikesta vieläpä entistä vaikeampaa. En oikein tiedä miten selittäisin tämän... Sanohan, oletko nähnyt siellä adoptiossa pinkkejä kissanpentuja?" Tulpe kysäisi alustaakseen asiaa. "Joo, adoptioon toimitettiin ystävänpäivän tienoilla pinkkejä kissanpentuja. Huhutaan että ne olisivat jonkin mystisen rakkauskissan jälkeläisiä, mutta niiden vanhemmista ei tiedetä muuta", Cap kertoi. "Noh, pian tiedät totuuden... Ne ovat minun pentujani", Tulpe tunnusti. Capin leuka hipoi nurmikkoa kun keltaisen kissan suu avautui hämmentyneeseen ilmeeseen. "Annoin typerän romantiikkakissan käyttää tunteitani hyväkseen, ja sen mokoman kollin häipymisen seurauksena minusta tuli yksinhuoltaja", Tulpe huokaisi ääni väristen. Cap kuunteli toisen kertomusta ja tunsi suurta kuvotusta Tulpen tunteilla leikitellyttä poikakissaa kohtaan. Osittain siksi että hän koki empatiaa läheistä ystäväänsä kohtaan, mutta mukana oli myös ripaus mustasukkaisuutta, sillä Cap oli ollut hieman ihastunut Tulpeen jo ykkösluokalta lähtien. "En pitänyt kuin yhden pennuista itselläni, mutta tuntuu että siinäkin on kaitsemista ympäri vuorokauden. Eihän minun pitäisi valittaa, sillä jotkut superäidit hoitavat kevyesti kolmosia, mutta Ystis on hieman työläämmästä päästä. Niin, se on siis poikani nimi", Tulpe täydensi, ja hänen suupielensä vääntyi automaattisesti hymyyn omasta pennusta kertoessa. "Vaikka se idiootti käytti sinua hyväkseen muista, että on myös olemassa sellaisia poikia, jotka aidosti välittävät sinusta ja haluavat parastasi", Cap lausui samalla kun hivuttautui vaivihkaa lähemmäs Tulpea. Juuri kun Cap suunnitteli tekevänsä aloitteen ja paljastavansa omat tunteensa, saapui valmentaja paikalle ja puhalsi pilliin. "Mitäs täällä istuskellaan, takaisin kentälle siitä!" valmentaja hoputti. Cap nousi salamana ylös ja hoiperteli takaisin urheilukentälle. Hänen kääntyessä katsomaan taakseen hän havaitsi Tulpen muodostavan huulillaan sanan "kiitos", ja Cap näytti kamulleen vastaukseksi peukkua. Urheilujoukkue alkoi treenata pesäpallon lyöntejä ja kopitteluja ja Tulpe kävi pitkäkseen nurmelle. Olo oli huomattavasti keveämpi kun huolien taakka oli jaettu, ja vaikka hän tiesi kotona odottavan täyspäiväisen yksinhuoltajan työt, niistä selviytyminen ei tuntunut enää ylitsepääsemättömältä.

Untuvan italian oppitunti eteni tylsissä merkeissä, sillä opettaja oli määrännyt hänet opiskelemaan itsenäisesti sanastoa sillä aikaa kun opettaja teki suullisia tehtäviä Ennustuksen kanssa. Ciliegia, pomodoro, anguria... kaikki oli täyttä hepreaa Untuvalle eikä mitään tuntunut jäävän päähän, vaikka hän luki samaa sanariviä läpi jo ainakin viidettä kertaa. Untuva oli valinnut opiskeltavaksi saman kielen kuin hänen poikaystävänsä tietenkin haaveenaan viettää enemmän yhteistä aikaa Ennustuksen kanssa ja ehkä he jopa voisivat joskus lähteä yhdessä lomamatkalle Venetsiaan, mutta tällä menolla hän ei tulisi ikinä oppimaan uutta kieltä. Untuva vilkuili etupulpetissa istuvaa vihreää kissaa ja yritti vaihtaa tämän kanssa edes nopean katsekontaktin, mutta kaikki Ennustuksen huomio oli sillä hetkellä opettajassa. Liila kissa huokaisi ja laski sitten katseensa takaisin oppikirjan sivulle. Hän tuijotti sanoja niin keskittyneesti että hätkähti jonkun paukauttaessa kirjan viereiselle pulpetille. Untuva kohotti hämmentyneenä katseensa ja huomasi yllätyksekseen Ennustuksen ilmestyneen hänen viereensä. "Ciao!" Ennustus tervehti reippaasti ja Untuva hymyili tälle vastaukseksi. Hänen olisi tehnyt kovasti mieli halata poikaystäväänsä, mutta hän ei tohtinut tehdä niin opettajan läsnäollessa. Opettaja kuljetti poikien luokse laatikollisen askartelutarvikkeita erivärisistä kartongeista pieniin koristepaljetteihin ja tarroihin. "Tehtävänänne on askarrella apulaput sanaston harjoittelua varten. Kirjoittakaa paperin toiselle puolelle sama sana italiaksi ja kääntöpuolelle tulee suomennos. Itse askarrellut muistilaput tehostavat asioiden muistamista, joten suosittelen että käytätte tehtävään aikaa. Kun saatte laput valmiiksi voitte kysellä sanoja toisiltanne", opettaja selitti, ja pojat ryhtyivät heti toimeen. Untuva sai nopeasti vision ja keksi, että he voisivat hyödyntää värejä: mela punaiselle, pera vihreälle, banana keltaiselle... Lisäksi paperiin voisi piirtää kuvan kyseisestä hedelmästä, tai ehkä kartongit kannattaisi leikata hedelmien mallisiksi? Ennustus antoi Untuvan ottaa ohjat kun nyt oltiin enemmän hänen vahvuusalueellaan, ja hänestä oli ilo nähdä, miten tavallisesti arka kissa alkoi työskennellä itsevarmasti ollessaan omassa elementissään. "Tämä on paljon kivempi tapa opiskella, erityisesti koska saan olla kanssasi", Ennustus supatti, ja poikaystävältä saatu kommentti sai Untuvan laskemaan hetkeksi aikaa sakset tassuistaan ja tarraamaan kiinni Ennustuksen käpälästä. Pojat irrottautuivat kuitenkin toisistaan kuullessaan opettajan rykäisyn. "Keskittykäähän söpöläiset. Jos välttämättä haluatte jutella, hoitakaa se italiaksi niin opitte kieltä samalla", opettaja lausui silmää iskien. "Va bene", Ennustus nyökkäsi ja kääntyi sitten katsomaan poikaystäväänsä silmiin samalla kun lausui yltiöromanttisesti: "Ti amo amore mio!"

Cap kävi urheilujoukkueen harjoitusten jälkeen suihkuttelemassa pukuhuoneessa ja ehti syödä nopean lounaan Untuvan kanssa ennen kuin kaksikon oli aika siirtyä kuvaamataidon luokkaan päivän viimeiselle oppitunnille. Untuvalla oli hyvä mieli, sillä poikaystävän kanssa vietetty tunti oli sujunut mukavissa merkeissä ja nyt olisi vuorossa hänen suosikkikouluaineensa. Hänen mielentilansa muuttui kuitenkin luokan ovesta sisään astuttaessa täysin, sillä Untuva tunnisti luokan perällä äänekkäästi räyhäävän kissajengin samaksi porukaksi, joka oli kiusannut häntä kerran ykkösluokalla. Untuva jähmettyi paikoilleen ja hänen olisi tehnyt mieli perääntyä luokasta vaivihkaa. "Mikä sinulle tuli?" Cap kummasteli Untuvan jäädessä jälkeen. Liila kissa osoitti tutisevalla tassullaan kissajengiä, eikä Capin ollut vaikea arvata, mistä kenkä puristi. "Ovatko nuo niitä kiusankappaleita? Menenpä sanomaan niille suorat sanat", Cap uhosi ja oli käärivinään kuvitteellisen paidan hihoja valmistautuessaan nyrkkitappeluun. Untuva veti kuitenkin kaverinsa takaisin, sillä hän ei uskonut räyhäämisen ratkaisevan asiaa, päinvastoin se voisi pahentaa tilannetta. Pojat istuivat aivan luokan toiseen päätyyn etummaiseen pulpettiin, ja Untuva elätteli toivoa siitä, etteivät kiusaajat edes huomaisi hänen läsnäoloaan. Onneksi Cap oli hänen seurassaan, sillä ypöyksin hänellä olisi turvattomampi olo. "Tunnin aiheena on hahmosuunnittelu. Laatikaa mieleisenne hahmo, ja huomioikaa tämän luonne ja elämäntarina hänen ulkonäössään. Sen jälkeen pääsette piirtämään sarjakuvan, jonka päähenkilönä tämä suunnittelemanne hahmo seikkailee", opettaja kertoi tunnin aihetta. Untuva innostui tehtävänannon kuullessaan, sillä hän voisi kehitellä jotain mielikuvitushahmonsa sankarillisen Untamon ympärille. Capilla ei sen sijaan ollut mitään ideaa, ja hänen suunnittelupaperinsa pysyi tyhjänä. "Ryhdyhän hommiin Capuzino. Jos et osallistu tunnilla, et voi saada läsnäolomerkintää", opettaja pisti merkille Capin toimettomuuden. "Minähän osallistun koko ajan, odottelen vain inspiraatiota", Cap yritti puolustautua. Joku naurahti, ja kääntyessään ympäri Cap havaitsi yhden takarivin öykkäreistä saapunen hänen taakseen teroittamaan kynäänsä. "Minulla olisi sinulle idea sopivaksi hahmoksi. Ota vierustoveristasi mallia ja piirrä tuollainen kummallisen värinen ruma mykkä kissa", kovis naurahti ilkeästi. Kommentti ei jäänyt Untuvalta kuulematta, ja liila kissa yritti kyyristyä mahdollisimman pieneksi pulperissaan kyyneliä pidätellessään. Cap siirsi katseensa papereitaan selailevaan opettajaan eikä voinut uskoa ettei tämä puuttunut kiusaajan käytökseen, mutta äsken Capin inspiraation odottelu oli ollut tälle huomauttamisen arvoinen asia. Kun opettaja ei tehnyt mitään Cap kääntyi teroittajan puoleen äkäinen ilme kasvoillaan. "Häpeäisit, ei ole soveliasta puhua muista rumasti. Untuva on hieno kissa", Cap puolusti ystäväänsä. "Uu, oletko kenties tuon oudon homon poikaystävä?" kiusaaja jatkoi samalla linjalla. "Mitä sitten jos olisinkin? Jokainen saa tykätä kenestä haluaa, eikä toisen seksuaalinen suuntautuminen oikeuta huutelemaan moisia kommentteja", Cap huomautti. Ilkeän kissan poistuessa Untuva laski tassunsa kaverinsa olkapäälle. Häntä harmitti miten kiusaaja oli ottanut myös Capin kohteekseen ja Untuva tunsi tilanteesta syyllisyyttä. Jos hän ei olisi niin erilainen, muut eivät kiusaisi häntä eikä tätä olisi tapahtunut... "Hei älä minusta huoli, olen niin kova etteivät moiset kiusankappaleet vaikuta minuun. Älä sinäkään ota noita typeriä juttuja liian vakavasti. Läheisesi tietävät kyllä, että olet huipputyyppi juuri omana itsenäsi vaikka joku idiootti ei sitä ymmärtäisi", Cap julisti, ja Untuvallekin tuli jälleen parempi olo. "Hei, nytpä keksin millaisen hahmon aion piirtää!" Cap hihkaisi ja alkoi innokkaasti luoda paperille ensimmäisiä ääriviivoja. Untuva kurkkasi uteliaisuuttaan vierustoverinsa olan yli nähdäkseen tämän tekeleen ja purskahti nauruun. Cap oli piirtänyt äskeisen öykkärin hieman liioitelluilla piirteillä, tällä oli esimerkiksi suuret majavan hampaat, koska kyseinen kissa pureskelee usein lyijykynäänsä. Untuva siirsi oman paperinsa kiinni Capin työhön, ja kaksikko alkoi piirtää yhdessä sarjakuvaa, missä urhea Untamo antoi opetuksen ilkeällä majavahammas-kissalle. Untuva tiesi ettei toisen kustannuksella pelleily ollut kovin kohteliasta, mutta tuntui hyvältä purkaa vihantunnetta piirustuksen voimin.

Illalla Untuva hakeutui mukavaan ja lämpöiseen nojatuolin nurkkaan ja kaivoi päiväkirjansa esiin. Yhteinen kuvisprojekti Capin kanssa oli saanut kiusauskokemuksen pois hänen mielestään, mutta liilan kissan mielenpäällä oli vielä yksi asia, josta hän alkoi vuodattaa ajatuksiaan paperille tekstin muodossa:

Rakas päiväkirja...

Minulla on kamala ikävä isää. Vaikka tiedostinkin etukäteen että hänen täytyy lähteä jossain vaiheessa, on asian hyväksyminen paljon vaikeampaa kuin olin luullut. En voi lakata miettimästä missä isä on nyt tai onko hänellä kaikki hyvin. Hän on poissa, aivan kuin hän olisi kuollut, mutta ei kuitenkaan niin lopullisesti, ja juuri se antaa epätietoisuudelle vallan. Tavallaan täytän epäselvät kohdat omilla kuvitelmillani peläten pahinta, mikä saa minut entistä huolestuneemmaksi. Isälläkään ei taatusti ole helppoa. Hänen ikävänsä on kolminkertainen, sillä hän kaipaa minua, veljeäni ja Stiinaa. Kunpa voisin jotenkin viestittää isälleni että meillä on kaikki hyvin, jotta hän voisi olla rauhallisin mielin. Mietin joskus mitä olisin voinut tehdä näyttääkseni paremmin kuinka tärkeä isä minulle oli. Tuntui kuin puhumattomuuteni olisi ollut jonkinlainen muuri välillämme. Minulla oli niin paljon mitä olisin halunnut hänelle kertoa, mutta sanat eivät riittäneet siihen - sanat joita en kyennyt puhekyvyttömyyteni takia tuottamaan.

"Mitäs täällä kirjoitellaan, teetkö läksyjä?" paikalle pelmahtanut Vesa tiedusteli. Untuva hätkähti ja pamautti päiväkirjansa kannet yhteen niin lujaa että säpsähti itsekin siitä aiheutunutta kovaa ääntä. "Sori, ei ollut tarkoitus kurkkia ilman lupaa. Näytät apealta, mitä on sattunut?" Vesa kysyi huolestuneena nähtyään Untuvan poskelle vierineen kyyneleen. Untuva puri huultaan painaessaan päiväkirjaa tiukemmin itseään vasten, mutta lopulta hän kuitenkin antoi veljensä lukea kirjoittamansa tekstin. "Voi Untuva..." Vesa kuiskasi ja syöksyi halaamaan kaksostaan luettuaan tekstin. Heidän irtautuessa halista Untuva huomasi, että hänen veljensäkin silmäkulmasta valui kyynel. "Minäkin ikävöin isää, mutta meidän ei auta muu kuin uskoa kaiken olevan hyvin. Kun sinulle seuraavan kerran tulee tällaisia tuntemuksia, tule kertomaan niistä suoraan minulle, jotta voin heti oikaista harhaluulosi: Sinussa ei ole mitään vikaa, ja olet aivan varmasti isän mielessä yhtä tärkeänä kuin minä tai äiti. Vanhemmat rakastavat lapsiaan ehdoitta, joten olet heidän silmissään täydellinen juuri sellaisena kuin olet", Vesa selitti. Untuva veti etutassunsa polkuanturat yhteen rintansa eteen ja kumarsi kevyesti ilmaistakseen kiitostaan veljelle. "Kuule, voitaisi kokeilla yhtä juttua", Vesa hihkaisi yllättäen ja kiskoi veljensä mukanaan ulos. Tähdet tuikkivat himmeästi valoisalla kesäyön taivaalla, mutta kuun sirppi erottui taivaankappaleista parhaiten paljaalla silmällä. Vesalla oli mukanaan taskulamppu, jonka hän ojensi veljelleen. "Voimme lähettää isällemme valomerkkejä taskulampulla! Ehkä hän jopa vastaa niihin", Vesa hihkaisi, ja innostuneisuus tarttui Untuvaankin. Hän kohotti lampun ilmaan ja napsautti sen muutaman kerran päälle ja pois, ja lopuksi hän piirsi valolla ilmaan sydämen. Pojat tuijottivat taivasta silmiäkään räpäyttämättä, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei tapahtunut ja Untuva laski päänsä pettyneenä alas. "Älä lannistu, ehkä viesti ei vielä ehtinyt saavuttaa Saturnusta. Gallu opetti minulle, että auringonvalollakin kestää kahdeksan minuuttia kulkeutua maahan", Vesa selitti. Ylös kuikuilu alkoi särkeä niskaa, joten kaksikko heittäytyi selälleen nurmikolle. Kului tovi eikä kumpikaan sanonut mitään, he kuuntelivat vain öisen ympäristön ääniä: vaimea hyttysen ininä ja käen kukkuminen erottui tuulen heiluttamien lehtipuiden oksien havinasta. Yhtäkkiä taivaalla välkähti, ja kumpanenkin kohottautui istualleen. "Näitkö sinäkin sen??" Vesa varmisteli veljeltään, joka nyökytteli innoissaan. Saattoihan välähdys olla peräisin jostakin lentokoneesta tai tähdenlennosta, mutta kumpikin halusi uskoa isän vastanneen heille. Vesa poimi taskulampun maasta ja kaksikko lähti tassuttamaan takaisin sisälle. "Ai niin! Melkein unohdin kertoa. Näin Mourusessa artikkelin, jossa kerrottiin lomakohteiden mahdollistavan nykyään matkat myös avaruuteen! Pääsemme oikeasti tapaamaan isää!" Vesa hihkaisi. Untuvakin silmät syttyivät riemusta, ja hetken aikaa pojat hyppivät innostuksissaan ympyrää nurmikolla.

Tulpen mielipide päivästä: "Ystiksen hoivaaminen on välillä rankkaa, mutta en silti haluaisi luopua höpsöstä pojastani. <3 Tuntui hyvältä avautua salaisuudestani Capille, onhan hän sentään ystäväni ja voin luottaa häneen."

Untuvan mielipide päivästä: "Päivästä jäi ihan hyvä fiilis vaikka siihen sisältyi ikävämpiäkin juttuja, mutta keskitytään positiivisiin puoliin! Sain punastella pitkin italiantuntia kun poikaystäväni jakoi minulle kehuja, ja veljelläni oli hyvä ratkaisu isä-ikävän helpotukseksi."

Vesan mielipide päivästä: "Olipa hyvä että keskustelin Untuvan kanssa viimein kauan vaietusta aiheesta eli pois lähteneestä isästämme. Onneksi avaruusmatkailun myötä meillä on tilaisuus päästä tapaamaan jälleen Espiqueta! Hmm, ystäväni Gallu pitäisi taatusti myös avaruusmatkailusta, voisimme pyytää hänetkin mukaan!"

Ystiksen mielipide päivästä: "Hihi, äiti joutui viihdyttämään minua koko yön. >.-)"

---

Tarpeet Ystikselle:

+ Nälkä (poista: tuttipullollinen mehua ja toffeevanukas)
+ Hygienia (kylpy)
+ Leikkiminen (kylpyleikit, iltasadun kuuntelu)
+ Uni (yöunet)



Saat 76 penniä, kohotan tarpeet ja merkkaan kouluplussat!

[Kasa]

Vaihtarit tutustuvat Mouruposkeen

simssiliini marssi huoneeseensa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: laiskan laahustamisen sijasta hän hyppelehti kepeästi, ja hänen kasvoillaan oli epätavallisen innokas ilme. Kaiken kukkuraksi hän piilotteli jotakin selkänsä takana, joten kaikille kissoille oli selvää, että jotain suurta olisi tapahtumassa. "Kakista ulos, mitä oikein salailet?" Ruu vaati saada tietää samalla kun Wiipeli ja Xiwawa hyppivät hoitajansa selän takana ja yrittivät saada selville, mitä tämä piteli käsissään. "Kerron ihan kohta. Kokoonnutaan yhdessä sängylleni istumaan niin näytän teille jotakin. Oih, tulette niin tykkäämään tästä!" simssiliini hihkaisi. "Jos yllätyksesi paljastuu joksikin siivouskeikaksi en luota sinuun enää ikinä", Quz murahti epäluuloisena auttaessaan Xiwawaa kiipeämään sängyn päälle. Kun kissat olivat asettuneet istumaan hoitajaansa vastapäätä simssiliini vetäisi viimein kätensä esiin, ja sieltä paljastui iso pino kortteja. Wiipeli tuumi olisiko kyseessä jokin uusi korttipeli, mutta Vesa hyssytteli pentua, jotta simssiliini saisi selitettyä asiansa rauhassa. "Nämä eivät ole pelikortteja, vaan postikortteja ulkomaalaisilta kissoilta! Hoitolaan saapuu vaihtareita, ja pääsette tutustumaan heihin", simssiliini julisti. "Mikä se sellainen vaihtari on? Pitääkö meidän käydä jotain vaihtokauppaa heidän kanssaan?" Xiwawa ihmetteli päätään raapien. "Olet oikeilla jäljillä, mutta nyt ei ole kyse mistään kaupankäynnistä, vaan vaihtarit tulevat ensiksi Mouruposkeen, ja sitten me pääsemme vuorostamme käymään jonkun heidän kotimaassa", simssiliini havainnollisti. "Millaisia ne vaihtarit sitten ovat?" Ruu tiedusteli uteliaana, jolloin simssiliini tajusi viimein laittaa käsissään pitelemänsä kortit kiertoon. Kissojen päät kopsuivat yhteen kaikkien tungeksiessa korttipinon ympärillä, sillä jokainen halusi tietenkin päästä näkemään kortit heti. "Onpa oudon näköisiä, katsokaa nyt tuotakin", Wiipeli kommentoi osoittaessaan sateenkaarenväristä kissaa. "Maailmassa on paljon eri näköisiä kissoja ja se on normaalia. Älkää tehkö heidän ulkonäöstään turhaan numeroa, sillä vaikka olemme erilaisia, voimme silti olla ystäviä keskenämme", Vesa valisti, ja simssiliini näytti liilalle kissalleen peukkua. "Juurikin näin! Muistakaa että tulette kuluvan vuoden ajan toimimaan heidän oppainansa täällä, mutta se ei tarkoita ettettekö tekin voisi oppia jotain uutta heiltä", simssiliini huomautti. Wiipeliä hävetti hieman aiemman kommenttinsa myötä, mutta pian hän jatkoi korttien selailua yhdessä veljensä kanssa. Tutuiksi tulivat niin Vili Välimereltä kuin Hyun Etelänavalta, eivätkä kissat olisi malttaneet odottaa pääsevänsä kuuntelemaan näiden erikoisista paikoista saapuvien kissojen kertomuksia kotimaastaan. "Tylsää, täällä ei ole meidän ikäluokkaa. Kaikki ovat joko nuorempia tai vanhempia", Xiwawa harmitteli. "Olihan täällä se yksi porotyttö", Quz muisteli. Keltaraidallinen kissa etsi oikean kortin tassuunsa ja ojensi sen pennuille. "Waau, onpa mystisen ja kiinnostavan näköinen kissa! Ja vieläpä tosi söpö", Xiw kuolasi lappilaisen Saanan muotokuvaa katsellessaan. "Yäk, sinä olet ihan pipi päästäsi kun puhut tuollaisia", Wiipeli tuhahteli veljelleen, mutta Xiw oli niin keskittynyt kortissa näkyvän kuvan tuijotteluun ettei edes kuullut siskonsa kommenttia. "Australiasta kotoisin oleva Abigail kertoo osaavansa metsästää bumerangilla, haluaisin oppia saman", Ruu luki innoissaan yhden kortin tekstiä. "Saatat oppia sen nopeammin kuin uskotkaan, vaihtarit saapuvat nimittäin jo tänään", simssiliini paljasti, ja kaikkien kissojen leuat loksahtivat auki. "Niin pian? Sehän tarkoittaa, että olet pimittänyt meiltä tätä tietoa meiltä varmasti useita kuukausia", Quz lausui dramaattisesti. "Tiesin miten kärsimättömiä te olette, joten nyt ette joudu odottamaan vaihtarien saapumista vaan pääsette suoraan tutustumaan heihin. Ketkä haluavat lähteä mukaan tervetuliaisjuhliin?" simssiliini uteli, ja Xiw ja Wii olivat ensimmäisinä kipaisseet ovelle Quz ja Ruu kintereillään. Tulpekin olisi ollut halukas osallistumaan, mutta juhlat sattuivat osumaan juuri Ystiksen päiväuniaikaan ja hänen täytyisi nukuttaa poikansa. Vesa kääntyi veljensä puoleen tiedustellakseen tämän suunnitelmia, mutta Untuva oli jo ehtinyt livistää paikalta. Se ei yllättänyt Vesaa, sillä suuret juhlat ja uusiin kissoihin tutustuminen ei kuulunut hänen veljensä mielipuuhiin. Vesan täytyi itsekin hieman puntaroida päätöstä mukaan lähtemisestä, sillä hänen äitinsä kuolemasta ei ollut kovin kauaa, ja Vesa ei oikein tiennyt olisiko juhlatuulella. simssiliini arvasi hoidokkinsa miettivän Stiinaa ja kurotti silittämään tämän poskea. Hoitajaa kylmäsi edelleen muisto siitä, miten Stiina oli menettänyt tajuntansa elokuvan lopputekstien aikana ja hänet oli kiidätetty suoraan eläinlääkäriin. simssiliini oli juossut koko matkan veltto kissa käsivarsillaan ja käskenyt tätä taistelemaan hengestään. Tomelius oli kuitenkin ilmoittanut ettei mitään ollut enää tehtävissä. simssiliini ei halunnut uskoa asiantuntevan tohtorin sanoja ja oli vaatinut tätä tekemään kaikkensa kissansa pelastamiseksi, mutta Tomelius kertoi sydämen pysähtyneen... Stiinan kuolema oli järkyttänyt koko porukkaa, sillä kaikki olivat pitäneet rennon reippaasta mummokissasta, ja vaikka tällä ei omia lapsenlapsia ollutkaan, oli Stiina toiminut lempeänä isoäitimallina kaikkia tapaamiaan pentuja kohtaan. Untuva ja Vesa olivat vastanneet äitinsä hautapaikan koristelusta, ja haudalle istutettiin keltaisia ja violetteja kukkia, ja lopuksi kumpikin oli laskenut haudalle kynttilän. Vesa vastasi hellyydenosoitukseen puskemalla päätään hoitajansa kämmenselkää vasten. Äiti oli aina ollut Vesalle tärkein tukihenkilö, ja tämän kuoltua Vesa oli alkanut kiintyä pikkuhiljaa enemmän simssiliiniin, vaikka aluksi hänellä oli hieman vaikeuksia sopeutua uuteen hoitajaansa. Eihän Vesa ollut samanlainen kapinoija Ruuhun verratessa sillä kissa oli hyväkäytöksinen ja kohtelias, mutta heidän väliltään oli aina puuttunut jotain, sillä ensimmäisen hoitajansa menetettyään Vesa ei ollut uskaltautunut menettämisen pelossa luoda kiintymyssuhdetta uuteen hoitajaansa, eikä hänen periaatteessa tarvinnutkaan, sillä muut perheenjäsenet olivat tehneet hänen olonsa kotoisaksi. "Voinhan minä tulla mukaan juhliin, on se aina parempi kuin yksinään mököttäminen", Vesa myöntyi lopulta. "Kiva! Pidetään kiirettä että saadaan muut kiinni", simssiliini hoputti, ja kaksikko poistui huoneesta juoksujalkaa.

Hoitolan pihalle oli kertynyt paljon porukkaa odottamaan ulkomaalaisten kissojen saapumista, sillä kaikki olivat tietenkin uteliaita näkemään uudet tulokkaat heti. simssiliini nosti Vesan istumaan olkapäilleen, jotta viimeisinä paikalle saapunut kaksikko näkisi paremmin. Vesa silmäili uteliaana ympärillään avautuvaa näkymää ja huomasi Wiipelin ja Xiwawan rynnineen aivan väkijoukon etummaisiksi, mutta Ruu ja Quz olivat tyytyneet jättäytymään sivummalle jutustelemaan Melodeen kanssa. Myös Cara näytti olevan paikalla pentuineen. Muita Vesa ei kunnolla tuntenutkaan ja häntä harmitti ettei paikalla ollut ketään hänen tuttaviaan, mutta sitten hän tajusi pääsevänsä nyt tutustumaan paremmin vaihtareihin kun kaikkea aikaa ei tulisi vietettyä vanhojen kavereiden seurassa. Kevyt puheensorina muuttui innostuneiksi maukaisuiksi lentokenttäkuljetuksen kurvatessa hoitolan pihaan. Vaihtarit astuivat yksi kerrallaan ulos ajoneuvosta, ja heidän ympärilleen kerääntyi uteliaita silmäpareja niin että uudet tulokkaat katosivat muutamassa sekunnissa väkijoukon sekaan. Ihan täysin he eivät kuitenkaan blendautuneet massaan, sillä jokainen ulkomaalainen kissa poikkesi enemmän tai vähemmän mourukissojen ulkonäöstä. simssiliini laski Vesan maahan ja kiiruhti hoitamaan ylläpitäjän velvoitteitaan eli toivottamaan uudet tulokkaat tervetulleiksi. "Tervetuloa! Toivottavasti ette ole kovin väsyneitä matkasta, sillä käynnistämme heti juhlat, joissa pääsette tutustumaan niin Mouruposken ympäristöön kuin sen kissoihinkin", simssiliini julisti. "Bring it on, jet lagit on heikoille", Uku vastasi. "Niinpä, kuka muka malttaisi nukkua kun on niin paljon uutta nähtävä!" Vili yhtyi hawaijilaisen mielipiteeseen. "Kiva että olette innoissanne", simssiliini vastasi leveästi hymyillen ja kehotti sitten kissoja muodostamaan joukkueet. "Jokaiseen tiimiin tulee yksi vaihtari. Aluksi saatte kierrellä hoitolan ympäristössä aarrejahdin merkeissä, ja sen jälkeen pidetään tietovisa", simssiliini selosti tapahtuman kulkua. Xiwawa säntäsi heti Saanan vierelle ja kehui tytön olevan vielä kauniinpi kuin tämän lähettämässä postikortissa. Saana oli hivenen hämillään tungettelevasta ihailijastaan mutta tyytyi kuitenkin hymyilemään tälle vastaukseksi, ja se jos mikä sai Xiwawan sydämen läpättämään entistä kiivaammin. Wiipeli päätti puolestaan rikkoa kaikki ennakkoluulonsa kertaheitolla ja päätti tehdä tuttavuutta värikkään Spicyn kanssa, jonka ulkomuoto oli häntä aluksi kummastuttanut. Myös Kristian liittyi joukkueeseen kolmanneksi, ja Wii huomasi tämän veljen Tobyn liittoutuneen Keken kanssa. Abigail ja Hyun saivat seuraa Carasta ja Melodeesta, joten Vesa ja Quz menivät ilman pareja jääneiden Vilin ja Ukun luokse. "Hyvä, kaikilla vaihtareilla on nyt joku oppaana! Aarrejahdissa seurataan vihjeitä, jotka johdattavat teidät lopulta aarrearkun luokse! Ensimmäinen vihje kuuluu näin: Täältä voi ostaa pillimehua", simssiliini lausui, ja kaikki kissat säntäsivät heti matkaan. Ensimmäinen vihje jätti hieman tulkinnanvaraa, ja joukkueiden määränpäät vaihtelivat kolmen kohteen välillä: Kahvilassa aiemmin asioineet Toby, Kristian, Wiipeli ja Xiwawa tiesivät kahvilan tuotevalikoimasta löytyvän pillimehuja, ja uimahallia rakastava Cara muisti jäätelöbaarin herkut ulkoa ja lähti välittömästi raahaamaan Abigailia mukanaan vesipuistoon. Ne joilla ei ollut varmaa tietoa lähtivät puolestaan Markettiin, sinnehän luulisi olevan järkevintä suunnata silloin kun jotain käsketään ostamaan. Ketkäköhän ovat oikeilla jäljillä?

Kun kahvilaa kohti suuntaavat pennut huomasivat kulkevansa samaa määränpäätä kohti, päättivät he yhdistää voimansa aarrejahtia varten. "Meillä on nyt sitten samassa joukkueessa edustettuna Suomi, Kiina ja avaruus!" Keke summasi joukkueenjäsenten alkuperät. "Voitamme varmasti kun lyömme viisaat päämme yhteen", Saana intoili. "Tuollaisen sarvipään kanssa ei ehkä kannata tai meillä muilla on reikiä otsassa! Tai, siis..." Wiipeli vaikeni tajuttuaan kommentoineensa toisen ulkonäköä ääneen. "Ei hätää, ymmärrän kyllä että sarveni kiinnittävät katseen", Saana hymähti. "Entäs minä sitten? Olen kävelevä värioksennus", Spicy naurahti, ja kaikkien revetessä nauruun tunnelma rentoutui huomattavasti. "Onneksi Mouruposkessa hyväksytään kaikennäköiset kissat. Veljenikin on eräänlainen väriharvinaisuus", Kristian julisti, jolloin kaikkien katseet porautuivat Tobyyn. "Eh, ei tehdä siitä turhan suurta numeroa", Toby hymyili ujosti. Matkaa jatkettiin, mutta Wiipelin katse oli edelleen Tobyssä, ja tarkemmin tutkaillessa hän huomasi, että mustaoranssi väriläiskä pojan kuonon kohdalla muodosti sydämen. Söpön yksityiskohdan bongaaminen sai kummallista kipristelyä aikaiseksi Wiipelin vatsanpohjassa, eikä hän oikein ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Hänelle tuli nykyään niin outo olo Tobyn seurassa, että olisi varmasti parempi vältellä tätä. Yllättäen Toby kääntyi häneen päin, jolloin heidän katseensa kohtasivat ja poika hymyili varovasti. Hassu tunne vain voimistui niin että Wiipeli suorastaan pelästyi, hänen olisi tehtävä välittömästi jotain vapautuakseen transsista! "Mitäs töllötät?" Wii tokaisi tökerösti, vaikka hän itse oli aloittanut tuijotuskipailun. Toby laski nöyrästi katseensa ja mumisi vaimeat pahoittelut rintakarvojensa sekaan. Wiipeli katui ties monettako kertaa sen päivän aikana suustaan päästämää typerää möläytystä, nyt hän oli pahoittanut toisen mielen ihan syyttä suotta ja koki siitä vielä syyllisyyttä. Hassua, sillä Raimon kanssa keppostellessa hänen ei ollut vaikeaa peittää vahingoniloa muita kohtaan, mutta jostain syystä hän mietti turhankin paljon, mitä juuri Toby mahtoi hänestä ajatella. Onneksi he saivat muuta ajateltavaa porukan saapuessa kahvilan luokse. Xiwawa marssi uhmakkaasti kassalle ja läväytti tassunsa tiskille niin että kahvikupit kilisivät vaatiessaan kassatädiltä vihjettä. "M-mitä ihmeen vihjettä, en ymmärrä", kassatyöntekijä sopersi ymmällään. "Älä pakota minua käyttämään näitä", Xiw sähähti heilutellessaan kynsiään pelokkaan tädin naaman edessä. "Eipäs heittäydytä väkivaltaisiksi", Saana huomautti ja kiskoi pojan muiden luokse palaveeraamaan. "Ehkä hän ei tosiaan tiedä mitään. Saatamme olla väärässä paikassa, sillä meidän lisäksemme tänne ei tullut muita joukkueita, eli osa on mennyt jonnekin muualle", Keke järkeili. "Keksittekö mitään muuta paikkaa, mistä voisi ostaa pillimehuja?" Spicy tiedusteli. "Ei hajuakaan", Kristian lausui ja hänen veljensäkin pudisteli päätään. Pennuilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kiertelemään erilaisia ympäristökohteita läpi ja toivoa päätyvänsä sillä tavalla oikeaan paikkaan.

Aarteita metsästäessä hoitola lähiympäristöineen tuli nopeasti tutuksi vaihtareille, ja nämä kykenisivät jatkossa taatusti suunnistamaan uudessa paikassa omin avuin. Lopulta aarrejahti ratkesi Caran ja Abigailin eduksi, ja kaksikko raahasi hoitolan pihalle vaaleanpunaisen korurasian, joka oli löytynyt Naukukukkulan huipulta. Tytöt olivat saaneet heti alussa hyvän etumatkan Caran muistaessa jäätelöbaarin olemassaolon ja onnistuneet pysymään koko ajan kärkipaikalla. "Miten sinä et hoksannut tarkistaa uimahallia vaikka olet käynyt siellä?" Ruu dissasi Quzin kehnoa suoritusta. "No siitä oli niin kauan aikaa, ei kaikkea voi muistaa", Quz puolustautui. Oli ollut kieltämättä aika hupaisaa, kun Quz ja Vesa olivat pareineen juosseet turhaan ympäri markettia, sillä vaikka kaupassa melko monipuolisesti tavaraa olikin, puuttuivat pillimehut valikoimasta. Kilpailuhenkistä Viliä raivostutti häviäminen, mutta Vesa rauhoitteli tätä vakuuttamalla älyllisen tietokilpailun olevan enemmän hänen heiniään. "Mitä edes olisit tehnyt korurasialla? Parempi kun tytöt saavat jakaa helyt keskenään", Quz huomautti. "Mutta voitto on tärkeintä! En minä tuosta palkinnosta olisi välittänyt, sillä kotikonnuillani Välimerellä simpukoista löytyy usein helmiä, etteivät ne ole kovin ihmeellisiä mielestäni", Vili kertoi. Quz pudisteli huvittuneena päätään ja kääntyi sitten parinsa Ukun puoleen. Kaikki muut olivat hakeutuneet ikäistensä kissojen seuraan, mutta Quzin ja Ukun välillä oli melkoinen määrä ikäpisteitä. Se ei kuitenkaan haitannut ja kaksikko tuli mitä mainioiten toimeen keskenään, sillä heitä yhdisti kiinnostus luoviin asioihin vaikka ne hieman poikkesivatkin toisistaan: Quz loi musiikkia, kun taas Ukun luovuus näkyi kekseliäisyytenä ja lennokkaina ideoina. "Onnittelut vielä Caralle ja Abigailille aarteen löytämisestä! Seuraavaksi siirrymme tietovisan pariin", simssiliini selitti ja alkoi jakaa papereita ja kyniä jokaiselle joukkueelle. "Tämä kilpailu testaa tietämystänne vaihtareiden kotimaasta. Teillä on viisi minuuttia aikaa kirjoittaa paperille kaikkea mahdollista, mitä oman joukkueenne ulkomaalaisen kissan kotimaahan liittyy! Jotta tämä ei olisi liian helppoa, eivät vaihtarit saa paljastaa vastauksia", simssiliini sanoi kierosti. "Epäreilua, en tiedä Kuiperin vyöhykkeestä yhtikäs mitään", Wiipeli valitti. "Riittää kun mietitte avaruutta yleisesti. Kello käynnistyy nyt!" simssiliini hihkaisi ja sekunnit alkoivat juosta. Melodee luetteli sanoja kylmän rauhallisesti, mutta Xiwawasta tuntui ettei hän tulisi keksimään mitään Lappiin liittyvää. "Ryhdistäydyhän, tämä on tilaisuutesi tehdä Saanaan vaikutus", Xiwa tsemppasi itseään ja kohotti katseensa tyttökissaan, joka odotti jo kynä kirjoitusvalmiina muistiinpanojen tekemistä varten. "Hmm... eikös Lapissa ole se Saana-tunturi? Ja poroja!" Xiwawa pääsi alkuun parinsa inspiroimana. Saana iski silmää ja kirjoitti vastaukset ylös. Quzillakin oli aluksi vaikeuksia, mutta Uku keksi alkaa hytkyttää lanteitaan, ja Quz arvasi tämän tanssivan hulatanssia. Vesan aivot sen sijaan raksuttivat ankarasti, ja vaikka hän ei ollutkaan opiskellut ikinä maantietoa tai biologiaa tiesi kisu yllättävänkin paljon asiaa Välimeren kasvillisuudesta ja muista ympäristöoloista sekä eläimistä. Vesan älykkyys ei kuitenkaan kyennyt lyömään alientiimiä, joka keksi huikeat kaksitoista sanaa. "Epäreilua, heidän joukkueessaan oli enemmän jäseniä kuin muissa", kakkoseksi jäänyt Vesa protestoi katkerana. Wiipeli näytti Välimeren tiimille ilkikurisesti kieltä ja kiiruhti sitten Kristianin ja Spicyn kanssa noutamaan palkintotavaroita.

Tervetuliaisjuhliin sisältyi vielä lisää yllätyksiä, sillä seuraavaksi hoitolan pihassa olevan lammen rannalle laskeutui värikäs kuumailmapallo. "Hypätkäähän kyytiin, niin liidämme eväsretkelle johonkin mukavaan paikkaan", simssiliini julisti kissojen kierrellessä koria uteliaina. Wii ja Xiw säntäsivät koriin ensimmäisten joukossa, mutta Patukan kissat perääntyivät joukosta, sillä Cara halusi viedä pennut päiväunille. "Mutta äitiii, eiväthän meidän ikäiset vaihtaripennutkaan joudu jäämään sen takia pois", Kristian marisi harmistuneena, mutta pojan suusta pyrkivä haukotus toi päätöksen protestille. Poistuneiden kissojen tilalle saatiin kuitenkin täytettä Aurin saapuessa paikalle Unen ja Viirun kanssa. "Voih, nyt te missasitte hauskat kilpailut", Vesa harmitteli. "Olin koulussa, toisin kuin eräät", Uni huomautti osoittaen sanansa koulukaverilleen. "Minulla ei ole enää tunteja, pitäisi palauttaa vain lopputyöt niin valmistun ykkösluokalta", Vesa perusteli. Vaikka hänellä oli hyvä syy poissaololleen, tunsi liila kissa silti pienen pistoksen sisällään, sillä hän oli ehkä hieman vitkastellut lopputöiden suorittamisen kanssa. Vesa oli koulun aloittaessaan uhonnut maksimoivansa kaikki opiskelemiensa aineiden tuntiaktiivisuuspalkit, mutta aivan täydelliseen suoritukseen tämä älypää ei onnistunut pääsemään. "Hei Vesseli, oletko tulossa?" Viiru huuteli mietteisiinsä vaipuneelle kissalle. "Hmm, taidan jättää väliin, minun täytyy valmistautua lopputöitä varten", Vesa perusteli. "Voih, nyt missaat hauskan kuumailmapallolennon", Uni toisti saman repliikin mitä Vesa oli käyttänyt hetkeä aiemmin. Kun kaikki halukkaat olivat kyydissä simssiliini käynnisti pallon alapuolella olevan polttimen ohjekirja kädessä ja sai kuin saikin kuumailmapallon kohoamaan ilmaan. Osa kissoista kurkki uteliaana korin laidan yli loittonevaa maata, ja toiset taas ihmettelivät polttimen pitämää ääntä. "Sehän tuhahtelee aivan kuin sitä ärsyttäisi", Hyun naureskeli. "Miten pallo oikein toimii, onko se täytetty heliumilla niin kuin vappupallot?" Wiipeli mietti. "Ei, vaan kuumailmapallon sisällä olevaa ilmaa lämmittäessä pallo tulee ympäröivää ilmaa kevyemmäksi ja kohoaa siten ylemmäksi", Keke tiesi. "Korkeutta pystyy myös lisäämään pudottamalla korissa roikkuvia hiekkapusseja", simssiliini kertoi. Muiden ihmetellessä pallon toimintaa tai ihaillessa maisemia olivat Ruu ja Quz eristäytyneet yhteen korin neljästä nurkasta. Quzin tassu lepäsi rennosti korin reunalla ja hän sulki silmänsä nauttiessaan tuulenvireen hivellessä hänen poskiaan. Kolli kuvitteli omaavansa lentotaidon ja kiitävänsä pilvien seassa, vapaana ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Ruun esittämä kysymys palautti hänet kuitenkin alas pilvilinnoistaan: "Miten sinulla ja Kinuskilla menee?" "Mistä lähtien parisuhteeni yksityiskohdat ovat kuuluneet sinulle? Ethän sinäkään kerro tapailemistasi kolleista", Quz huomautti. "No ehkä koska ei ole tapahtunut mitään kerrottavaa. Olen tyytyväinen sinkku", Ruu julisti rintaansa pörhistäen. "Et siis ole kiinnostunut edes kummastakaan ikäisestäsi vaihtaripojasta?" Quz virnisti ja osoitti Viliä ja Hyunia, mutta Ruu puisteli päätään. Hän oli aiemmasta erosta aiheutuneiden sydänsurujen myötä päättänyt, ettei halunnut kokea enää koskaan mitään vastaavaa tuskaa eikä siksi aikoisi ryhtyä enää parisuhteeseen. Kummankin kissan katse lepäsi horisontissa, mutta sitten Quzin suupieleltä karkasi lyhyt toteamus "En tiedä..." Ruu kääntyi katsomaan keltaraidallista poikaa kummissaan ja mietti mitä tämä oikein ajoi takaa. Quz ei nimittäin ollut ainakaan Ruun mielestä kaikista välkyimmästä päästä, joten oli moniakin asioita, joita tämä ei tiennyt. "En tiedä, miten meillä menee Kinuskin kanssa. Emme ole nähneet vuoteen. Suunnittelimme viettävämme joulun yhdessä, mutta sekin jäi välistä", Quz vastasi lopulta Ruun aiemmin esittämään kysymykseen. "Joulu toistuu joka vuosi, joten voitte yrittää uudestaan muutaman kuukauden päästä. On luonnollista, että tapaamisille on vaikeampi järjestää aikaa kun asutte eri huoneissa", Ruu huomautti. "Niin kai... varsinainen etäsuhde. On muuten kiva, kun pystymme nykyään keskustelemaan asiallisesti seurustelu-asioistamme", Quz hymähti, ja Ruu yhtyi tämän mielipiteeseen.

Kuumailmapallo liiteli värikkäiden sateenkaarien yllä, ja kissat hoitajineen ihailivat satumaisen kauniita näkymiä. Pian ylläpitäjä ehdotti, että kissat voisivat alkaa tähyillä maasta mieleistaan laskeutumispaikkaa eväiden syömistä varten. Kuten pallon noustessa, alkoi kissoja jälleen kiinnostaa, miten laskeutuminen tulisi tapahtumaan. simssiliini nappasi "Näin lennät onnistuneesti kuumailmapallolla" -ohjekirjan kätösiinsä ja alkoi selvittää tapausta. "Mitä jos emme pääsekään alas? En olisi lähtenyt jos olisin tiennyt, että olemme täysin kokemattoman lentäjän kyydissä!" Vili parkaisi. "Älä nyt kiivastu, hyvinhän meillä on mennyt tähänkin asti", Auri yritti rauhoitella panikoivaa vaihtaria ja toivoi simssiliinin selvittävän laskeutumiseen liittyvät seikat pian. "Minä voin auttaa", Abigail hihkaisi, ja ennen kuin kukaan ehti reagoimaan oli tumma kissa kaivanut bumeranginsa esiin ja heittänyt sen kuumailmapalloa päin, jolloin pallon kangas repeytyi. Pallon kylkeen tullut reikä sai korin kallistumaan toispuoleisesti, ja ilman huvetessa putoamisvauhti kiihtyi. "Tuota ei varmaan olisi kannattanut tehdä..." Quz mutisi mulkoillessaan Abigailia. "Ainakin pääsin näkemään miten hänen bumeranginsa toimii", Ruu vaikutti tyytyväiseltä. "Iik! Putoamme mereen!" korin reunan yli tähuilevä Uni kirkaisi kauhuissaan, ja moni muukin järkyttyi tajutessaan lennon muuttuvan pian uintireissuksi. "Minä olen hyvä uimari, mutten pysty auttamaan näin montaa kissaa yhtä aikaa", Vili ilmoitti. Kissat kerääntyivät hoitajien ympärille turvaa hakeakseen, ja Auri kehotti kaikkia tarttumaan tiukasti kiinni korista. "Hiekkasäkit! Jos irrotamme ne, saamme lisää korkeutta ja pallo saattaa ehtiä kulkeutumaan maalle ennen laskeutumista", Wiipeli keksi ja säntäsi yhdessä veljensä ja Saanan kanssa hommiin. Tehtävä ei ollut helppo, sillä kori oli hieman kallellaan, mutta ketterällä Wiipelillä ei ollut vaikeuksia liikkua kaltevia pintoja pitkin, sillä kynnet oli helppo upottaa koriin tiukan tarttuma-otteen takaamiseksi. Hän sai nopeasti yhden säkin irti, ja siirtyi sen jälkeen korin pohjapuolta pitkin toiselle reunalle reuraavan säkin kimppuun. Xiwawa kurkotti tassujaan reunan yli, mutta solmu ei ollut auetakseen, jolloin hän totesi että nopein konsti olisi purra köysi poikki. Kisu hivuttautui reunan yli ja otti köyden hampaisiinsa, mutta juuri sillä hetkellä kori heilahti niin, että Xiwan tasapaino petti ja putosi reunan yli! "Xiwawa!" tilanteen nähnyt Saana huudahti pelästyneenä ja kiirehti paikalle vaikka tiesikin sen olevan jo myöhäistä. Kurkatessaan reunan yli hän kuitenkin huomasi, että Xiwawa roikkui edelleen hampaidensa varassa kiinni köyden päässä. Saana ojensi tassunsa ja Xiwawakin kurotti käpäläänsä pelastajaansa kohti, ja tassut melkein hipaisivat toisiaan, mutta sitten Xiwawan ote lipesi ja hän putosi tällä kertaa oikeasti. Xiwa piti katseensa Saanan loittonevissa kasvoissa säilyttääkseen tämän viimeisenä näkemänään asiana, sillä hän tiesi ettei mitenkään kykenisi uimaan rantaan asti. Xiwawa odotti selkäkarvat pystyssä kosteaa kohtaloaan, mutta veden sijasta hän putosi johonkin pehmeään. Kissa katseli kummissaan ympärilleen ja näki äitinsä, joka oli napannut kuumailmapallosta pudonneen pojun taikamattonsa päälle. "Täällä pidetään hauskaa ilman minua", Kinuski esitti loukkaantunutta. "Emme oikeastaan olleet huvittelemassa, vaan kuumailmapallo alkoi käyttäytyä hallitsemattomasti. Pystytkö auttamaan?" Xiwa kysyi äidiltään, joka lupasi tehdä parhaansa. Kinuski ohjasi lentävän mattonsa kuumailmapallon ylle ja tarkasteli vuotokohtaa. "Mitä aiot tehdä? Voisit vaikka maagikoida reiän umpeen, tai sitten ottaa koko pallon hallintaasi ja ohjata sitä niin kuin taikamattoasi" Xiw keksi erilaisia vaihtoehtoja katsoessaan äitiään odottavasti. Kinuski hymyili pentunsa suunnitelmille, oli suloista kun tämä ei vielä tajunnut, että oikeasti Kinuskin "maagikkovoimat" perustuivat erilaisiin poppaskonsteihin. "Pahoin pelkään ettei mitään ole tehtävissä, mutta voin ainakin pelastaa osan matkustajista mattoni päälle", Kinuski suunnitteli ja ohjasi maton lähelle koria. "Hypätkää kyytiin!" Xiwawa kehotti. Saana oli paikalla ensimmäisenä ja syöksyi halaamaan pudotuksesta selvinnyttä Xiwaa helpottuneena. "Naiset ja lapset ensin!" Hyun ja Vili ohjasivat evakuointia ja auttoivat pienimpiä pentuja Viirua, Spicya, Ukua ja Kekeä siirtymään matolle. "Kinuskihan saapui kuin tilauksesta, juuri kun surkuttelit ettet ole nähnyt häntä", Ruu virnisti, ja kieltämättä Quz oli aika innoissaan jälleennäkemisestä. Hän halasi kumppaniaan tiukasti ja lipaisi tämän poskea. "Entäs me?" viimeisiksi koriin jääneet simssiliini ja Auri tiedustelivat vaikka oli sanomattakin selvää, ettei heidän kokoisilleen olisi tilaa Kinuskin pienellä matolla. Uni ja Viiru kääntyivät katsomaan kyyneleet silmissä hoitajaansa ja harkitsivat paluuta tämän luokse, mutta Auri pyysi kissoja pelastautumaan. "Jos meille käy huonosti, katsottehan Primin perään?" Auri painotti, ja mustavalkoinen ja harmaa pentu nyökkäsivät. "Kukahan ylläpitäisi Mouruposkea jos simssiliini menehtyisi?" Wiipeli pohdiskeli. "Ehkä joku nykyisistä hoitajista ottaisi homman vastuulleen?" Kinuski tuumi. "Tai sitten me kissat voitaisi vain elää vapaina ja itsenäisinä", Ruu ehdotti "Olemmeko me ihan kauheita kun suunnittelemme tämmöisiä?" Xiwawa mietti. Olisi kurjaa menettää oma hoitaja, vaikka ei simssiliini mikään täydellisyyden huipentuma ollutkaan. Quz näytti simssiliinille kannusteeksi peukkua, ja tämä vastasi samanlaisella käsimerkillä. Pidempiin hyvästeihin ei ollut aikaa, sillä korin pohja alkoi hipoa puiden latvustoa ja jäi lopulta oksiin kiinni, jolloin kuumailmapallon eteneminen tuli päätökseen. "Okei, tuo oli turhankin laimea lopputulos kuvitelmiemme jälkeen", Xiwawa tuhahti melkein pettyneenä ja heittäytyi selälleen matolle. Samalla hän töytäisi vieressään istumassa olleen Saanan kumoon, jolloin tämä horjahti ja kaatui nenälleen niin että hänen sarvensa puhkaisi reiän taikamattoon (joka ei siis oikeasti ollut matto vaan heliumilla täytetty ilmapatja), ja kissatkin alkoivat menettää korkeutta. "Pitäkää kiinni, teemme pakkolaskun!" Kinuski tiedotti ja ohjasi maton saman puun juurelle, minkä oksiin kuumailmapallo oli jumittunut. "Noh, ainakin vältyimme veden varaan joutumiselta", Auri totesi laskeutuessaan puusta. Heti kun hoitajien jalat olivat takaisin maassa kissat säntäsivät helpottuneina näiden luokse, ja jopa Ruu osoitti tavoistaan poiketen huomiota simssiliinille puskiessaan tätä. "Selvisimme ehkä kuivin tassuin, mutta emme taida päästä takaisin hoitolalle, sillä päädyimme vuoroveden paljastamalle saarelle ja tällä hetkellä vedenpinta on jo noussut korkealle", Quz selitti havainnoistaan. Vili asteli keltaraidallisen kollin viereen ja tähyili merelle avautuvaa näköalaa mietteliäänä. Hän uskoi kykenevänsä uimaan saarelta takaisin rannalle, mutta eihän hänellä olisi yksinään mitään tekemistä eikä muutenkaan olisi reilua jättää kavereita pulaan, joten hän päätti jäädä muiden luo. Hetken aikaa kaikki vain ihmettelivät outoa tilannetta, ja kissojen katse kiersi vuorollaan puun latvustossa roikkuvassa tyhjentyneessä kuumailmapallossa, sinisessä meressä ja hermoromahduksen partaalla olevassa simssiliinissä. "Jos meillä olisi ompelutarvikkeita, voisimme korjata palloon tulleen reiän ja lentää takaisin hoitolaan", Keke keksi. "Eikun rakennetaan mieluummin maja ja yövytään siinä! Aamulla vuoroveden laskiessa pääsemme pois", Abigail intoili. Hän oli tottunut eräretkiin metsästysreissuillaan ja halusi kovasti korvata aiheuttamansa vahingon, sillä hänen takiaan palloon oli alkujaan tullut reikä. "Miksi nähdä moinen vaiva? Saari on täynnä salaperäisiä luolastoja, joissa voimme yöpyä", Kinuski sanoi viekkaasti silmäänsä iskien. Jokaiselle idealle löytyi kannattajia, joten porukka jakautui kolmeen ryhmään.

Ruu, Viiru ja Auri alkoivat edistää majan rakennusta Abigailin johdolla. "Tarvitsemme rakennustarvikkeita. Käydään aluksi keräämässä bambun oksia", Abigail määräsi. "Siis mitä?" Viiru ja Ruu hämmästelivät huuli pyöreänä. Kissat eivät olleet koskaan kuulleetkaan moisesta lajista saati tienneet miltä se näytti. "Muuten hyvä idea, mutta bambua ei ikävä kyllä kasva luonnonvaraisena Suomessa. Ehdotan että rakennamme laavun kuusen oksista", Auri suunnitteli ja esitteli Abigailille tälle tuntemattoman havupuun. "Ah, enpä tullut ajatelleeksi että Australian ja Suomen ympäristöt eroavat näin paljon toisistaan", Abigail totesi ja antoi Aurin hoitaa suosiolla rakennusmestarin roolin. Kissat katkoivat oksia sillä aikaa kun Auri etsi kaksi vierekkäin olevaa puuta, joiden väliin sidottiin poikittain oksa, jota vasten aseteltiin nojaamaan lisää tukevia oksia. Lopuksi kattoa paranneltiin havunoksilla niin että laavu pitäisi yöpyjät kuivina sateen varalta. "Kyllä täällä on kotoisat oltavat", Viiru ihasteli heidän tekemäänsä työtä lojuessaan valmiissa laavussa, eikä mennyt aikaakaan kun rakennuspuuhissa väsähtänyt kissa veteli jo hirsiä. "Nyt kun meillä on katto päämme päällä on ruuan hankinnan vuoro", Abigail totesi ja kaivoi bumerangin esiin taskustaan. Ruu oli heti valmis saalistusreissulle, mutta Auri huomautti ettei heillä ole ruokapulaa, sillä lentoretkeä varten mukaan otetut eväät oli yhä syömättä. "Omin tassuin hankittu ateria on paljon palkitsevampi", Ruu perusteli ja Abigail yhtyi tähän mielipiteeseen. Kaksikko suuntasi metsään, mutta Auri päätti jäädä Viirun luokse, sillä hän oli ottanut aiemmasta tapauksesta opikseen (ks. Aurin sähkökatkotarina) eikä enää jättäisi Viirua yksin tämän nukkuessa. Ruu oli innoissaan siitä että pääsisi oppimaan uusia saalistusniksejä eikä voinut irrottaa katsettaan Abigailin tassuissa pitelemästä bumerangista. Australialainen kissa ojensi kapistuksen Ruulle huomattuaan toisen kiinnostuksen ja lupasi että tämä saisi heittää ensimmäisenä. "Oikeasti!? Etkö pelkää että hukkaan tai hajotan sen vahingossa, sillä minulla ei ole yhtään kokemusta", Ruu sanoi hivenen epävarmana, vaikka samaan aikaan hän oli haljeta innosta. "Ei sitä voi hukata, sillä se palaa takaisin heittäjän luo", Abigail vakuutteli. Ruu siveli bumerangin puista pintaa ja viskoi sen sitten menemään. Kuului vain viuhahdus kun bumerangi sujahti kahden puun välistä ja lähti kiertämään loivan kaaren muotoista lenkkiä ilmassa ja palasi lopulta lähtöpisteeseen aivan niin kuin Abigail oli ennustanut. Ruu kohotti tassunsa ilmaan ja valmistautui nappaamaan kapistuksen kiinni, mutta hänen tassunsa huitaisi ilmaa ja bumerangi iskikin häntä päähän! Ruu kaatui saamansa tällin voimasta, eikä Abigail edes yrittänyt pidätellä nauruaan vaan räkätti hulvattomalle näylle niin että lopulta tämänkin tassut pettivät alta ja hän kaatui Ruun viereen.

Quz ja Kinuski pentuineen, Uni sekä Saana ja Vili vaihtareista olivat lähteneet Kinuskin johdolla tutkimaan luolastoja, sillä tämä tunsi saaren salaiset käytävät kuin omat taskunsa. "Valitsitte viisaasti kun tulitte mukaani, sillä tulette pian näkemään jotain uskomatonta!" Kinuski julisti mahtipontisesti. "Näinköhän on?" Uni mutisi hiljaa itsekseen kulkiessaan joukon perällä. "Sanoitko jotain?" Quz kääntyi katsomaan takanaan kulkevaa kissaa. "E-en!" Uni vastasi nopeasti. Ei hän epäillyt Kinuskin puheita - itse asiassa Uni oli jo pidemmän aikaa toivonut pääsevänsä tekemään tuttavuutta tämän maagisen kissan kanssa - mutta Uni oli hieman huolissaan joutuessaan erilleen hoitajastaan ja Viirusta täysin tuntemattomien kissojen seuraan ja se sai hänen olonsa epävarmaksi. Quz vaistosi toisen huolen ja kehotti pentujaan ottamaan Unen mukaan juttuihinsa. Kissat tunsivat entuudestaan kolmiottelusta, joten jutunjuurta muodostui nopeasti ja pian Uni jo tunsikin olonsa mukavammaksi. Kinuski saapui tuttua reittiä luolaston sisäänkäynnille ja siirsi luolan suuaukkoa peittäviä oksia syrjään, jolloin pimeä käytävä avautui kissojen eteen. "En olekaan ennen käynyt luolassa, joten tämä on uusi kokemus! Meillä Lapissa kiipeillään enemmän tuntureilla", Saana selitti. "Kiipeily on varmasti hienoa, mutta lupaan että tulet ihastumaan tähän luolastoon", Xiwa hihkaisi. Hän oli käynyt paikalla kerran aiemmin maagikkokerhon kokouksessa. Unta alkoi taas jännittää eikä pimeään luolastoon meneminen houkutellut erityisemmin Wiipeliäkään, mutta tytöt ottivat toisiaan tassuista kiinni rohkaisuksi ja marssivat päättäväisinä muiden perässä maan alle johtavaan käytävään. Onneksi koko käytävä ei ollut säkkipimeä, vaan kalliossa kiinni olevat timantit ja kristallit hohtivat valoa. Kissat katselivat ympärilleen lumoutuneena - ihan sama oliko luolastossa käynyt ennenkin vai vasta nyt ensikertaa, näky pakotti pysähtymään katselemaan ympärilleen. Kinuski esitteli paikkoja, ja luolasto kätki sisäänsä monia eri huoneita ja vieläpä uima-altaan. "Ehdotan että pidämme uima-allasbileet, jotka alkavat änyytee NYT!" Kinuski julisti ja kaivoi taikaviittansa taskusta kaukosäätimen, jonka yhdestä napista keskellä huonetta ilmestyi valtava diskopallo, toinen näppäin käynnisti musiikit ja ehkä jännin oli kiviseinän takaa avautuva jäätelökoju. Vili otti vauhtia ja loikkasi voltin kera uima-altaaseen. Turkoosi kissa nautti vedestä, sillä se toi hänelle kotoisan olon. Wiipeli ja Uni seurasivat Välimeren kissaa ja kävivät kastautumassa altaassa, mutta Xiwawa ja Saana menivät mieluummin syömään jäätelöä. Kinuski tarjoili nuorille banaanisuklaamansikkasekoitusjäätelöä ja hivuttautui sen jälkeen Quzin luokse. "Xiwa on löytänyt kivan tytön", Kinuski totesi silmää iskien. "Luuletko että heidän välillään tapahtuu jotain tulevan vuoden aikana?" Quz tiedusteli kumppaninsa mielipidettä. "Poikamme on ainakin aivan lääpällään! Äsken hän auttoi herrasmiesmaisesti Saanan istumaan, ja oletko huomannut miten hän hymyilee aina kun katsoo tyttöä silmiin?" Kinuski kertoi havainnoistaan. "Etkö nyt hieman liioittele, vastahan he tapasivat", Quz huomautti. "Sinä se et ole yhtään romanttinen", Kinuski tuhahti ja käänsi selkänsä. Quz yllättyi kumppaninsa kipakasta kommentista, mutta pian selvisi että Kinuskin äksyily oli vain hämäystä, sillä hän kääntyi ympäri ja työnsi altaan reunalla seisoskelemassa olleen Quzin veteen. Keltaraidallinen kolli onnistui nappaamaan tyttöä hännästä, ja molemmat molskahtivat yhtenä könttinä veteen. Kun jäätelö oli saatu syötyä viimeistä lipaisua myöten Xiwawa tarttui Saanaa tassusta ja pyysi tätä tulemaan mukaansa. "Haluan näyttää sinulle jotakin siistiä!" Xiwa ilmoitti ja auttoi Saanaa nousemaan vankkureihin, jotka lähtivät kuljettamaan heitä luolaston käytävää pitkin. Pian he saapuivat huoneelle, jonka edessä oli violetti kaapu. Xiwa hyppäsi pois vankkureista ja raotti verhoa, jonka takaa paljastui Kinuskin maagikkohuone. Kinuskin kristallipallo oli tutulla paikallaan pyöreän pöydän keskellä, ja seinää vasten pystytetyllä hyllyllä oli maagisointivälineitä moneen lähtöön. "Tämä on mielipaikkani, sillä tykkään äidin tapaan maagisista asioista", Xiwawa selitti hyppiessään hyllyltä toiselle. Saana katseli ympärilleen hieman varautuneenoloisena, aivan kuin hän olisi huolissaan jostakin. Xiwawa ei kuitenkaan omalta innostukseltaan huomannut tytön käytöksessä mitään outoa ja etsi tassuihinsa äitinsä maagisointikristallin. "Äiti teki minulle kerran maagisoinnin tällä kristallilla, ja se oli tosi valaiseva kokemus! Voin yrittää toistaa rituaalin sinulle", Xiwawa selitti ja nosti liilan kristallin Saanan nähtäville. "Enpä oikein tiedä... no, hyvä on", Saana myöntyi. Xiwa pyysi tyttöä sulkemaan silmänsä, ja tämä teki työtä käskettynä. Maagisointioperaatio ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla käynnistyä kun Saana kavahti taaksepäin ja juoksi huoneen ovelle. "E-en pysty siihen, anteeksi!" Saana voihkaisi ja juoksi pois huoneesta jättäen pöllämystyneen Xiwawan yksin istumaan.

Loput vaihtarit olivat jääneet auttamaan simssiliiniä kuumailmapalloon tulleen reiän paikkaamisessa. Pentujen keskittyminen tosin herpaantui ja nämä alkoivat leikkiä ja tutkia ympäristöä yhdessä, ja Hyun valitteli puolestaan ettei kykenisi ruumiilliseen työhön tässä helteessä. simssiliini oli huomauttanut ettei ompelu ole kovin fyysistä, mutta nähtyään hikipisarat jäisen kissan otsalla hän käski tämän mennä varjoon lepäämään. Kylmältä Etelänavalta saapuneella kissalla oli selvästi hieman vaikeuksia sopeutua lämpimämpään ilmastoon. Vaikka simssiliini ei ollut suurimpia käsityöihmisiä, sattui hänellä jotenkin mystisesti olemaan mukana juuri sopivasti neula ja lankaa (en keksinyt millään mitään hyvää selitystä ompelutarvikkeiden ilmestymiselle, joten joudutaan menemään tällä xD) ja hän silmäili pallossa olevaa aukkoa miettiessään parhainta korjausmedia. Reiän voisi tietysti ommella umpeen, mutta oli vaarana ettei se kestäisi. Tukikangas olisi avuksi, mutta ihan niin hyvin simssiliini ei ollut varautunut että olisi pakannut moista mukaan. Sitten hän keksi uhrata hommaan ennustajapuvun alla olevan t-paitansa ja alkoi ommella reikää umpeen. Lopulta urakka tuli valmiiksi, ja simssiliini alkoi täyttää kuumailmapalloa ja toivoi ompeleensa kestävän. "Se onnistui! Käykää hakemassa muut", simssiliini sanoi vaihtaripennuille, jotka säntäsivät kaikki eri suuntiin etsimään saarelle hajaantuneita kissoja. Vähitellen porukkaa saapui paikalle, mutta kissojen ilmeet eivät olleet niin helpottuneita kuin simssiliini olisi olettanut. "Sain kuumailmapallon korjattua, ja nyt pääsemme takaisin hoitolalle", simssiliini julisti ylpeänä kädentaidoistaan. Hän alkoi kuitenkin kurtistella kulmiaan kummissaan kun kukaan ei ottanut askeltakaan lentohärveliä kohti. "Mikäs nyt mättää? Pelkäättekö ettei pallo kestä lentomatkaa? Ei hätää, rannalle ei ole kovin pitkä matka, ja voimme hätätapauksessa kävellä takaisin hoitolalle kunhan vain pääsemme pois tältä saarelta", simssiliini selitti. "Mutta rakensimme niin hienon majan! Olisi sääli jos siellä ei tulisi nukuttua ollenkaan", Viiru huomautti Abigailin nyökkäillessä. "Niinpä, ja meillä jäi vielä monta huonetta tutkimatta Kinuskin salaisessa luollmmhp..." Xiwawa oli hölöttää ohi suunsa, mutta Wiipeli ehti vaimentaa veljensä viime hetkellä. Kinuski huokaisi helpotuksesta ja näytti Wiille peukkua, sillä olisi parempi etteivät hoitajat tietäisi salaisesta luolastosta. "Tarkoitatteko että korjasin kuumailmapallon ihan turhaan?" simssiliini huokasi hivenen turhautuneena, muut olisivat voineet ilmoittaa asiasta aikaisemmin. "Älä suotta kiihdy", Quz rauhoitteli hoitajaansa ja muutama kehräyspusku simssiliinin säärille riitti lepyttämään tämän kissarakkaan hyypiön. Niin he yöpyivät saarella, ja aamulla vuoroveden laskiessa päästiin vihdoin palaamaan takaisin Mouruposkeen. Tämä ensimmäinen yö jäisi taatusti ikimuistoisesti vaihtarien mieleen heidän vierailultaan!

Quzin mielipide päivästä: "Olipa mukava viettää pitkästä aikaa Kinuskin seurassa, täytyy tänä vuonna yrittää uudemman kerran sitä yhteistä joulun viettoa koko perheen kesken."

Ruun mielipide päivästä: "Kiva nähdä välillä uusia naamoja eikä aina niitä samoja vanhoja (kyllä, puhun sinusta simssiliini). Pidin erityisesti Abigailista, hauskaa kun hän opetti minua käyttämään bumerangia, vaikka eka heitto oli vähän nolo!"

Vesan mielipide päivästä: "Möh, epistä etteivät minun nerot aivoni mukamas riittäneet tietovisan voittoon... Ai miten niin mökötän kisatappion vuoksi pahemmin kuin Vili, enhän!"

Wiipelin mielipide päivästä: "Odottamattomat käänteet ovat parhautta ja oli jännää kuin lyhyeksi tarkoitettu kuumailmapallolento päättyi haaksirikkoutumiseen autiolle saarelle! Selviytyminen ei onneksi ollut rankkaa, kiitos äidin luolan!"

Xiwawan mielipide päivästä: "Saana on oikea unelmieni porotyttö! <3 Kummeksuin tosin kun hän lähti niin kiireellä kesken maagisten leikkiemme, aivan kuin hän salailisi jotakin..."

Tarpeet (niin omille kisuille kuin vaihtareillekin):

+ Nukkuminen (kaikki nukkui yön vaikkei siitä ollutkaan paljon kerrontaa lol)
+ Leikkiminen (kisat ja visat ja vähän kaikki muukin kissojen ajanviete)
+ Liikkuminen (^samat perustelut, erityisesti aarteenmetsästys)
+ Nälkä (Xiwawa ja Saana söivät jäätelöä)



Saat 107 penniä (woo)!

[Kasa]

Auringonnousu

Oli vielä hämärää kun simssiliini kömpi ylös sängystään. Hän lagasi tovin kylpyhuoneessa aamutoimillaan ja palasi sitten vaatekaapilleen pukemaan mustan kaapunsa ylleen. Kun tyttö oli täysissä pukeissaan hän hipsi huoneen poikki ja poistui paikalta vähin äänin ettei herättäisi vahingossa ketään hoidokkiaan. Oven loksahtaessa lukkoon neljä päätä nousi kuitenkin pystyyn, joten simssiliini oli epäonnistunut hiippailuissaan. Vuoteen jalkopäädyssä uinumassa ollut Ruu oli havahtunut hereille jo siinä vaiheessa kun simssiliini oli poistunut sängystä, mutta hän oli ollut liian laiska nousemaan ylös. simssiliinin salaperäinen hiippailu oli kuitenkin herättänyt hänen mielenkiintonsa, ja hän oli tarkkaillut hoitajaansa silmät ummessa. Äitinsä tapaan myös Tulpe oli ehtinyt seurata hoitajansa puuhia hyvän tovin, ja puheliaalle kissalle oli tehnyt tiukkaa olla kommentoimatta ääneen simssiliinin epätavallisen varhaista heräämisajankohtaa. Vesa oli puolestaan säpsähtänyt vasta oven käydessä, ja hän oli samalla tuuppaissut vahingossa vieressään makoilevaa veljeään niin että tämäkin oli herännyt. Ruu loikkasi alas sängyltä ja viittoi kolmikkoa tulemaan luokseen. "Näittekö? Mihinköhän simssiliini on menossa näin varhain aamusta? Epäilyttävää", Ruu supatti. "Jotain on kyllä tekeillä, simssiliini salailee selvästi jotain," Vesa yhtyi Ruun epäilykerhoon. "Tämä asia täytyy selvittää! Lähdetään äkkiä perään ennen kuin simssiliini ehtii kadota", Ruu hoputti muita. Untuva ei ollut varma, olisiko ylläpitäjän vakoilu kovin soveliasta ja hän tuli muiden perässä hieman empivin askelin mutta päätyi kuitenkin lopulta seuraamaan muita hämärän käytävän puolelle. Kissat katselivat ympärilleen mutteivat nähneet hoitajaansa missään. "Mihin se ehti kadota?" Tulpe tuhahti tympääntyneenä. "Shh, kuunnellaan ympäristön ääniä", Vesa ehdotti. Kissat höristelivät korviaan, ja vaimea ulko-oven sulkeutumisesta kuuluva paukahdus paljasti simssiliinin olinpaikan kissoille. Kuin sanattomasta sopimuksesta nelikko lähti yhtä matkaa juoksemaan eteistä kohti.

Kirpsakan vilpoinen syysviima puhalsi kissojen kasvoille näiden saapuessa ulos. Pihalla ei ollut yhtä pimeää kuin sisällä, ja taivaan punertava väri kieli auringonnousun koittavan pian. Untuva tökkäsi veljeään kylkeen ja osoitti metsän reunaa kohti, missä simssiliinin loittoneva selkä näkyi. "Untuva huomasi simssiliinin, mennään", Vesa kehotti, mutta Tulpe pysäytti hänet. "Meidän ei kannata juosta ihan kiinni simssiliinissä, muuten hän saattaa tajuta että seuraamme häntä. On parempi varjostaa vähän matkan päässä ja pysytellä piilossa", Tulpe huomautti. He odottivat sen aikaa että simssiliini ehti kadota puiden taakse ja säntäsivät sitten matkaan. Aamukaste tuntui tassujen pohjissa kissojen kirmatessa nurmikon poikki koivikkokedon laidalle. simssiliinin seuraaminen ei ollut hankalaa, sillä maassa olevat irtonaiset risut katkeilivat simssiliinin askelten alla paljastaen tämän olinpaikan reaaliajassa, ja metsän puut tarjosivat puolestaan loputtomasti piilopaikkoja, joten oli helppoa siirtyä koivulta toiselle huomaamattomasti. Horisontissa hohkaava oranssi auringonvalo maalasi säteellään valkoiset puunrungot ja koivikkoketo sai satumaisen kauniin valaistuksen. Untuva pysähtyi katselemaan ympärilleen ja Vesa sai pariinkin otteeseen tulla kiskomaan veljeään tassusta, jotta tämä pysyi muiden mukana. "Olikohan sittenkään viisasta lähteä, olisin voinut nukkua kerrankin kun Ystis ei valvottanut minua", Tulpe pohdiskeli haukotellen leveästi. "Ehdit nukkua sitten vanhana mummona kaikki univelkasi pois, mutta tämmöisiä seikkailuja ei tapahdu joka päivä", Ruu huomautti. Tulpea hymyilytti miten äiti oli häntä reippaamassa terässä, Ruu olisi ikinuori eikä vanhuus tulisi tätä taatusti hidastamaan.

simssiliini poistui koivikkokedolta päätyen minimerenrannalle ja alkoi kävellä rantahiekkaa pitkin. "Aikookohan hän mennä aamu-uinnille?" Tulpe aprikoi. "Syksylläkö? Vesihän on liian kylmää", Ruu värähti pelkästä ajatuksesta. "Käyväthän jotkut talvellakin avannossa", Vesa huomautti, mutta hänkin epäili ettei simssiliinillä tainnut olla uintiaikeita, sillä hänellä ei ollut mukana pyyhettä tai uimapukua. Neljä silmäparia tarkkaili, miten simssiliini kiipesi suuren kiven päälle ja riisui lapasensa. "Kohta tapahtuu jotain", Tulpe supatti ja kissat seurasivat henkeään pidättäen, miten simssiliini laittoi lapaset hitaasti takkinsa taskuun ja kääntyi horisontista pilkistävää aurinkoa kohti. Hän kohotti kämmenensä ilmaan ja jäi seisomaan hetkeksi paikoilleen. Muutaman sekunnin päästä simssiliini laski kätensä, katseli mereltä avautuvaa näkymää vielä hetken ja loikkasi sitten kiveltä alas ja lähti kulkemaan samaa reittiä takaisin hoitolalle. "Siis... tässäkö se oli? simssiliini tuli vain rannalle seisoskelemaan kukonlaulun aikaan eikä edes tehnyt mitään erikoista", Vesa marisi turhautuneena, eivätkä muutkaan olleet kovin mielissään heidän varjostuskeikkansa laimeasta päätöksestä. simssiliini huomasi piilostaan poistuvat hoidokkinsa ja harppoi näiden luokse. "Mistäs te siihen tupsahditte? Tulitteko tekin katsomaan auringonnousua?" simssiliini uteli. "Auringonnousu? Siksikö nousit näin aikaisin?" Ruu kummasteli. "Pidän auringonnousun katselusta, siitä tulee tosi energinen olo ja maisemat ovat aivan älyttömän upeat. Niitä katsellessa aika tuntuu pysähtyvän ja arkiset murheet kaikkoavat. Ei voi muuta kuin hyväksyä oman pienuutensa luonnon ilmiöiden äärellä", simssiliini selitti. Untuva puski hoitajansa pohjetta ilmaistakseen olevansa samaa mieltä, maisemat olivat todellakin olleet näkemisen arvoiset. Muut kissat eivät kuitenkaan jakaneet hoitajansa näkökulmaa ja pudistelivat päitään ihmeissään. "Minulle tulee ennemmin energinen olo siitä kun saan keskeytyksettömät kahdeksan tunnin yöunet - mikä ei ole ollut mahdollista Ystiksen yövirkeyden takia useaan kuukauteen - ja nyt kun olisin kerrankin saanut nukkua annoin teidän ylipuhua minut mukaan tähän hullutukseen", Tulpe draamaili. "Myönnä että olit utelias selvittämään mitä oli tekeillä. Tuskin olisit saanut epätietoisuudessa nukutuksi ollenkaan", Ruu virnisti. "Mistä hullutuksesta te nyt oikein puhutte? Mitä teidän piti selvittää?" simssiliini ei tajunnut vieläkään mistä oikein oli kyse. "Ihmettelimme aikaista heräämistäsi ja luulimme että sinulla on jokin mehukas salaisuus, joten päätimme varjostaa sinua", Vesa päätti kertoa totuuden. Hän muisti yhä vappubileisiin osallistumisesta kiinni jäämisen ja tiesi, ettei simssiliini pitänyt epärehellisyydestä. simssiliiniä hymyilytti kissojen hupsu ajatus ja salapoliisileikit, eihän hänellä mitään jännittäviä salaisuuksia ollut. Hän kääntyi vielä kerran kohti aurinkoa ja antoi sen säteiden lämmittää kasvojaan, mutta siirtäessään katseensa takaisin kissoihin hän havaitsi kaikkien muiden paitsi Untuvan kaikonneen jo paikalta. "Taisimme jäädä kahden, muut eivät tuntuneet arvostavan näitä maisemia", simssiliini hymähti ja Untuvakin nyökkäsi vaikkei irrottanutkaan katsettaan läikehtivästä vedenpinnasta, johon taivaalle kohoava aurinko heijastui kauniisti. simssiliini kumartui silittämään kissaa, ja Untuva säpsähti hieman tuntiessaan hoitajansa kohmeiset sormet niskassaan mutta otti kuitenkin hellinnän vastaan ja alkoi pian kehrätä tyytyväisenä. simssiliini jutteli kissalle kaikenlaista turhanpäiväistä vaikka tiesikin ettei Untuva vastaisi takaisin. Yksinpuhelu ei kuitenkaan ollut mitenkään kiusallista, vaan se ennemminkin rentoutti tunnelmaa. Untuva oli nuoresta alkaen ollut varsin itsenäinen kissa, joten tällaiset luottamusta vahvistavat bondaushetket olivat olleet harvassa, mutta kun sellaisia osui kohdalle kumpikin arvosti sitä.

Ruun mielipide aamusta: "En kehdannut muiden läsnäollessa myöntää tätä, mutta nolotti hieman kun yllytin muut turhalle reissulle vieläpä keskellä yötä... Minun täytyy korvata tämä heille järjestämällä jokin kunnollinen tutkimusretki!"

Tulpen mielipide aamusta: "Oli hauskaa saada salapoliisikerhossa oppimani vakoilukonstit käyttöön oikeassa varjostustilanteessa! Harmi vain ettei näistä tutkimuksista seurannut palkkioksi mitään jännää informaatiota tai kätkettyä aarretta..."

Untuvan mielipide aamusta: "Olen tyytyväinen että lähdin muiden mukaan vaikka aluksi emminkin asiaa. Aamuauringon valaisemat upeat maisemat olivat näkemisen arvoiset! Ehkä voisin lähteä simssiliinin mukaan toistekin aamulla."

Vesan mielipide aamusta: "Vakoilumme ei oikein tuottanut tulosta, mutta tämä oli virkistävällä tavalla poikkeava aloitus aamulle, kukapa ei valitsisi jännää varjostuskeikkaa tylsän hampaiden harjaamisen tai naamapesun sijasta?"

---

Tykkään muuten ihan oikeasti joskus herätä vähän aikaisemmin ja lähteä ulos katsomaan auringonnousua, just tänään aamulla vaaleanpunaiset pilvet houkuttelivat käymään pikaisella aamukävelyllä. .-) Suosittelen, näin pimeään aikaan syksyllä/talvella ei edes tarvitse nousta älyttömän aikaisin nähdäkseen auringonnousun.

Tarpeet:
+ Liikkuminen (Untuva, Vesa, Ruu, Tulpe; simssiliinin perässä juoksentelu)
+ Nukkuminen (Quz, Wiipeli, Xiwawa, Ystis; nukkuivat sillä aikaa kun muut olivat tutkimusretkellään (vaikkei siitä mainittukaan mitään))




Saat 23 penniä!

[Kasa]

Minijoulutarinat 1/3: Joululaulu

Tulpe oli kokoontunut pienen kissaporukan kanssa puuhakammariin pelaamaan lempipeliään totuutta ja tehtävää. Kikatukselta ja ei vältytty kissojen suorittaessa hullunkurisia tehtäviä: Ennustus oli esimerkiksi juuri nähty Patukan ylisuurissa vaatteissa, ja Uni oli toiminut hoitajansa kampaajana tämän ollessa päiväunilla. Hän oli ja kiinnittänyt Aurin kutreihin läjäpäin pinnejä ja tehnyt tukkaan solmuja, joten tällä riittäisi herätessä ihmettelemistä. "Seuraava tehtävä on käydä ilahduttamassa adoption vanhuskissoja lauluesityksellä", Quz julisti. "E-entä jos ei uskalla?" Uni kysyi vähän hätääntyneenä. "Älä hermoile suotta, on pieni todennäköisyys että tehtävä osuu juuri sinulle", Tulpen vieressä istuva Nella rauhoitteli. "Jos ei uskalla mennä yksin, saa myös pyytää kaverin mukaan", Quz muokkasi tehtävää ja tarttui sitten kissaringin keskellä olevaan pulloon, jota pyörittämällä uuden tehtävän saaja arvottaisi. Pullo kieppui, ja vauhdin hidastuessa kaikki kissat seurasivat silmä kovana, kenen kohdalle pullo seisahtuisi. Aiemmin panikoinut Uni henkäisi helpotuksesta pullon suun ohittaessa hänet. Lopulta pullo pysähtyi osoittaen suoraan Tulpea. "Oijeskiva, laulutehtävä!" Tulpe hihkaisi innoissaan, mutta kaikki muut olivat hivenen järkyttyneitä, sillä ei ollut mikään salaisuus, ettei Tulpe ollut kovin lahjakas laulaja. Itsevarma kissa ei tätä tietenkään itse tiedostanut, vaan uskoi kuulostavansa vähintään yhtä hyvältä kuin musikaalinen isänsä. Tulpe nousi reippaasti ylös ja lähti marssimaan adoption tiloja kohti muutama kissa vanavedessään. "Meillä olisi vielä tilaisuus estää katastrofi ja keksiä Tulpelle jokin muu tehtävä", Ava supatti Ennustukselle. "Älä pilaa kaikkea kivaa, tästä tulee vielä näkemisenarvoinen esitys", vihreä poju ennusti ketku virne suupielellään.

Adoption vanhukset olivat kokoontuneet nojailemaan lämpöpatteriin samalla kun pitivät keskenään neulontakerho. Pian tassuissa valmistuivat lapaset, Viivi neuloi puolestaan pitkää kaulahuivia ja Hanski yritti parhaansa mukaan pidätellä naurua opettaessaan Nemoa ja Nugettia tulemaan toimeen virkkuukoukun kanssa heidän treenatessa isoäidinneliöitä. "Ensi kerralla tehdään meidän miesten johdolla puutöitä", Nemo julisi turhautuessaan sekoillessaan pylvässilmukan kanssa. "Joo, tehdään vaikka linnunpönttö", Nugettikin innostui enemmän tästä ideasta. Tulpe rykäisi kuuluvasti, jolloin vanhukset nostivat katseensa käsitöistään. "Ajattelin tulla ilahduttamaan teitä lauluesityksellä", Tulpe selitti. "Puhuiko se jotain tauluista?" Viivi kysäisi vierustoveriltaan. Ikäloppu mummokissa kuuli hieman huonosti. "Ei taulu, vaan laulu", Hanski korjasi. "Voi miten huomaavaista!" Tulpen isovanhemmat Nugetti ja Pia ilahtuivat. Kun kaikki olivat laskeneet käsityöt tassuistaan Tulpe valmistautui lauluesitystään varten. Hän seisoi ryhdikkäästi ja röyhisti rintaansa vetäessään syvään henkeä, ja sen jälkeen ilmoille kajahti epävireinen tulkinta Tulkoon joulu -kappaleeesta. "Joulu on taas, kulkuset soi, jossakin äiti lastaan seimeen kapaloi..." Tulpe lauloi sydämensä kyllyydestä ja huitoi samalla suurieleisesti tassuillaan. Hänen takanaan olevat Ava ja Ennustus irvistelivät korviaan pidellen, mutta vanhusjoukkio seurasi esitystä liikutuksen kyyneleet silmäkulmassa. Suurin osa keinui kappaleen tahdissa ja jotkut tapailivat tutun joululaulun sanoja. Heille ei järjestetty joka päivä tällaista ohjelmaa, joten vanhukset olivat otettuja Tulpen eleestä. Saattoi myös olla etteivät vanhat kissat kuulleet niin hyvin korkeita ääniä, joten Tulpen laulun pahimmat epävireydet jäivät näiltä siksi huomaamatta.

---

Ei tarvekohotuksia tällä kertaa. Katotaan nyt saanko kaikki suunnittelemani kolme tarinaa kirjoitettua, tässä joulukuussa on vähän kaikkea muutakin tehtävää..




Saat 9 penniä!

[Kasa]

Minijoulutarinat 2/3: Misteli

Saana katseli kuvajaistaan peilin heijastuksesta. Hän oli juuri harjannut turkkinsa, mutta jäi yhä siistimään poskikarvojaan ja viiksien asentoa. Ne olivat aika huomaamattomia yksityiskohtia, mutta Saana halusi pistää parastaan tänä iltana. Sydän pamppaillen hän tarttui kamman vieressä olevaan paperilappuseen ja luki vielä kertaalleen siihen kirjoitetun viestin, jossa Xiwawa oli pyytänyt häntä ulos. Porotyttö hyrisi itsekseen puristaessaan paperin rintaansa vasten. Siitä ei ollut epäilystäkään että pojalla oli tunteita häntä kohtaan, ja Saanankin täytyi myöntää, että Xiwawa oli hänen kivoin tapaamansa kissa Mouruposkessa. Lähtökohtaisesti Saana ei ollut suunnitellut romanssia vaihtarivuoteensa, mutta tietysti nämä asiat tapahtuivat odottamatta. Tytön pitäisi nyt päättää, pitääkö heidän välinsä vain kaveritasolla vai antaako mahdollisuuden suhteelle, jonka välissä olisi satoja kilometrejä sitten kun Saanan olisi palattava kotiin. Nyt oltiin kuitenkin tässä hetkessä, ja jouluntaikaakin saattoi olla ilmassa, sillä Saana poimi mistelin oksan tassuunsa ja hymyili suupielet korvissa tulevalle suunnitelmalleen.

Lumihiutaleet leijailivat hiljakseen alas, ja Saana katseli niiden ilmassa tekemää tanssia odotellessaan Xiwawan saapumista. Lopulta poika ilmestyi hänen näkökenttäänsä, ja Saanaa hymyilytti pojan sekoillessa askeleissaan, näki että tämä oli hermostunut! Xiwa pinkoi porotytön luokse ja alkoi sitten hengästyksissään selittää jotakin samalla kun huitoi villisti tassuillaan. "Ihan rauhassa Xiw!" Saana rauhoitteli hepuloivaa toveriaan ja kehotti tätä hengittämään syvään muutaman kerran. Poika teki työtä käskettynä ja sai lopulta hengityksensä tasaantumaan. "T-toin sinulle lahjan", Xiwawa sanoi ääni jännityksestä väristen ja tyrkkäsi paketin tytön tassuihin. "Voi ei sinun olisi minun takia tarvinnut", Saana lausui vaatimattomasti mutta alkoi kuitenkin uteliaana vetää pakettia ympäröiviä lahjanauhoja irti. Porotytön silmät laajenivat yllätyksestä, kun paketista paljastui vesiväripaletti. "Kerroit että olet taiteellinen, joten arvelin että pitäisit siitä", Xiwa selitti punastellen. "Kiitos, ihana lahja!" Saana henkäisi ja veti poikakissan tiukkaan halaukseen. Xiwakin kiersi haparoiden tassunsa tytön ympärille, ja kaksikko pysyi lähekkäin hyvän tovin. Saana kallisti päätään niin että heidän kasvonsa kohtasivat. "Minullakin olisi pieni yllätys", Saana virnisti, ja Xiwawa katsoi tyttöä kysyvästi. Saana osoitti tassullaan ylös, ja kohotettuaan katseensa Xiwawa tajusi, että tämän tarvesta roikkui mistelinoksa. "Tiedäthän sen jouluisen perinteen, että mistelin alla olevaa kissaa saa suudella?" Saana lausui vihjailevasti, eikä Xiwawaa ei tarvinnut kehottaa kahdesti.

---

Xiwalle ei tarvii antaa ikää ku hän esiintyi niin vähän (ja haluun pitää hänet ja Wiin saman ikäisiänä).

Tarpeet Saanalle:
+ siisteys (peilin edessä laittautuminen)



Saat 6 penniä!

[Kasa]

Minijoulutarinat 3/3: Lahjaostoksilla

Untuva ja Vesa olivat päättäneet lähteä kahdestaan joululahjaostoksille. "Ostetaan kaikille kavereillemme jotain kivaa", Vesa julisti, ja Untuvakin nyökkäili innoissaan suunnitelmalle kaksikon kävellessä jouluvalojen koristamaa jalkakäytävää pitkin kohti Markettia. Taivaalta laskeutui hiljakseen lumihiutaleita ja kaikki merkit viittasivat siihen, että luvassa olisi valkea joulu! Astuttuaan kaupan ovista sisään veljekset pyyhkivät lumiset tassunsa ovimattoon ja katselivat eteensä avautuvaa näkymää: koko ostoskeskus oli koristeltu välkkyvillä valoilla, jouluisilla nauhoilla ja keskelle käytävää oli sijoitettu komea joulukuusi, jonka oksat notkuivat erilaisia koristeita. Paikalla oli jopa joulupukiksi pukeutunut kissa, joka tuli tarjoamaan liiloille kissoille pipareita tarjottimeltaan. Pojat nappasivat herkut tassuihinsa ja mutustelivat niitä kävellessään koristemeren halki. Kumpikin oli yhtä mieltä siitä, että tämä jos mikä kohotti joulufiilistä!

Vesa otti ostoskärryt matkaan, ja kaksikko alkoi silmäillä ympärilleen ja lastata kyytiin erilaisia herkkuja, leluja ja jouluisia koriste-esineitä, jotka sopisivat mainiosti lahjaksi. Untuva päätti ostaa poikaystävälleen kalenterin tulevaa vuotta varten, ja jotta lahjasta tulisi persoonallisempi hän korosti kaikki vuoden tärkeät merkkipäivät kalenteriin valmiiksi, kuten heidän ystävänpäivälle sijoittuvan vuosipäivänsä, Ennustuksen kavereiden nimi- ja syntymäpäivät ja kaikki muut juhlapyhät. Lisäksi hän sijoitteli värikkäille muistilapuille kirjoitettuja söpöjä viestejä ympäri kalenteria, jolloin ne ilahduttaisivat Ennustusta yllättäen! Untuvan jäädessä kirja-osastolle askartelemaan Vesa etsi puolestaan lahjoja Nooran ja Odessan porukoille, sillä hän oli läheinen suurimman osan heidän hoivissaan olevien kissojensa kanssa. Vesa toivoi erityisesti, että Cindy huomaisi hänet viimein hauskan lahjan myötä. Lopuksi veljekset päättivät hommata lahjat vielä vaihtareitakin varten. He keksivät ostaa sellaisia käyttötavaroita, joista olisi iloa mahdollimman monelle, kuten suuri täytekakku ja kasa tyynyjä. Sateenkaaripehmo muistutti väreiltään värikästä Spicya, joten se lähti myös mukaan. Kassan yhteyteen oli pystytetty erillinen piste lahjojen paketointia varten, joten kun ostokset oli maksettu veljekset päättivät siirtyä sinne. Matemaattisesti lahjakas Vesa arvioi paketoitavien esineiden tilavuuden ja osasi varata juuri sopivan määrän lahjapapeperia jokaista lahjasettiä varten, ja Untuvan visuaalisten taitojen ansiosta paketeista tuli tosi nättejä. Lopuksi he kiinnittivät paikoilleen vielä pakettikortit, jotka Untuva oli ehtinyt äsken askartelemaan samalla kun oli tuunaillut Ennustuksen kalenteria.

Postikonttori ei ollut kaukana Marketista, joten kaksikko kävi saman tien toimittamassa lahjapaketit postiin. Rankka shoppailupäivä vaatii veronsa, joten veljekset päättivät palkita itsensä herkutteluhetkellä Kahvilassa. He tilasivat kaksi vadelmapillimehua sekä yhdessä syötäväksi suklaatäytteisen ohukaisen. Pojat istahtivat ikkunan edessä olevaan pöytään ja mussuttivat ohukaista verkkaiseen tahtiin samalla kun ihastelivat ikkunasta avautuvaa maisemaa. Ulkona alkoi jo vähitellen hämärtyä, jolloin erilaiset valokoristeet pääsivät paremmin loistoonsa. "Lahjojen antamisesta tulee niin hyvä mieli!" Vesa julisti pillimehun ryystämisen ohessa, ja Untuva nyökkäsi hymyillen. Toivottavasti kaverit tykkäisivät joululahjoista!

---

Ostokset kahvilasta:
2x Vadelmapillimehu, -4 penniä
Ohukainen suklaatäytteellä, -3 penniä
Yht. 7 penniä

Tarpeet Untuvalle ja Vesalle:
+ nälkä (kahvilaherkut)



Saat 7-7=0 penniä, ja kohotan tarpeet!

[Kasa]

Joulun rauhaa

Tuli rätisi kotoisasti keittiön takassa, kun Quz asteli paikalle mankka kainalossaan ja suuri kassi kourassaan. Hän tunki töpselin seinään ja asetti soittimeen joululauluja sisältävän CD-levyn, ja hetkessä huoneessa raikasi hyväntuulista joulumusiikkia. Keltaraidallinen kissa vilkaisi keittiön seinäkelloa, joka näytti parhaillaan viittä vaille kaksi. Hän oli hyvin aikataulussa, sillä he olivat yhdessä Kinuskin kanssa sopineet tapaavansa kahdelta jouluvalmisteluiden merkeissä. Pariskunta oli suunnitellut yhteistä joulunviettoa perheen kesken, ja kumpikin oli ollut yhtä mieltä siitä, että keittiö olisi otollinen tila juhlamenoihin: huone oli tilava, ruokien valmistus kävisi helposti ja lämpöä hohkaava takka kruunasi tietenkin kaiken. Quz ei jäänyt toimettomana odottelemaan, vaan päätti Kinuskia odotellessa aloittaa valmistelut koristelun merkeissä. Hänen mukanaan tuomasta kassista paljastui kaikenlaista joulukrääsää erilaisista kransseista kynttilöihin kuusenkoristeita unohtamatta! Quz tanssahteli levyltä soivan kappaleen tahdissa kävellessään huoneen poikki koristeita käsivarsillaan. Enkelipatsas sai paikan ikkunalaudalle asetetun adventtikynttelikön vierestä, kranssi kiinnitettiin oveen ja lumisadepallot Quz asetti korkealle hyllylle, sillä arveli niiden olevan siellä turvassa putoamisvaaralta kaiken jouluhälinän keskellä. Kello oli vartin yli kaksi kun Kinuski lopulta saapui paikalle kovan kolinan kera raahatessaan mukanaan suurta säkkiä. Quz riensi kumppaniaan vastaan, ja pariskunta toivotti toisilleen hyvää joulua hieroessaan neniään yhteen kuin eskimot konsanaan. Kinuski tarttui pojan tassuista kiinni hyppiessään malttamattomana tasajalkaa. "Ah, tästä tulee mahtavaa, olen suunnitellut meille kaikenlaista ohjelmaa! Ensin pyydämme kaikki vaihtarit kanssamme leikkimään lumisotaa, ja sitten järjestämme suuren glögitarjoilun koko hoitolalle ja pidämme tanssikilpailun jajajaa", Kinuski olisi ollut valmis jatkamaan lueteloaan varmaan loputtomiin, mutta Quz joutui toppuuttelemaan tätä. "Kuulostaa hienolta ja ihailen miten haluat aina pyytää kaikki mukaan hauskanpitoon, mutta toivoisin että voisimme viettää tämän joulun rauhallisissa merkeissä ihan vaan perheen kesken. Koristellaan kuusi, syödään jouluruokaa ja vaihdetaan lahjoja", Quz selitti. Hän toivoi voivansa pyhittää tämän joulun vain perheelleen ilman ylimääräistä hässäkkää. "Ai luulet että pystyn ainaisen sekoiluhepulointini sijasta ottamaan rauhallisesti? Tietenkin se onnistuu, teen vuoksesi mitä vain, rakkaani", Kinuski lausui imelästi, vaikka sisimmässään kisulla ei ollut hajuakaan, tulisiko hän selviämään joulupäivään asti hengissä jos kaikenlainen pelleily olisi kiellettyä.

Alkuvalmistelujen jälkeen oli aika pyytää pennut paikalle, ja nämä juoksivat ensimmäisenä tarkistamaan tilanteen keittiössä olevan kuusen alta. "Mutta missä lahjat ovat?", Wiipeli maukaisi pettyneenä huomatessaan kuusenalusen ihan tyhjänä. "Olemmeko olleet niin tuhmia ettei pukki tuonut meille mitään?" Xiwawa pelästyi. Quz käveli pentujensa väliin ja asetti tassunsa kummankin olkapäille. "Höpsis, tietenkin joulupukki muistaa aina kaikkia lapsia! Täällä ei ole vain vielä valmista", Quz selitti. "Mitä isä tarkoitti?" Winnie kysyi katsoen äitiään hämmentyneenä. "Joulupuu on vielä koristelematta, ja tiedättehän että pukkia varten pitää leipoa pipareita", Kinuski selvensi ja nosti kuusenkoristeita sisältävän pahvilaatikon kuusen viereen. "Koristellaan kuusi äkkiä, niin saadaan lahjatkin nopeammin!" Wiipeli hihkaisi, ja pennut säntäsivät yhtä aikaa laatikkoa kohti sellaisella voimalla, että koko boksi kaatui levittäen koristeet pitkin poikin lattiaa. Kolmikko hihitteli tilanteelle, mutta he vakavoituivat Kinuskin astellessa tassut puuskassa heidän eteensä. "Lapset! Älkää sotatko. Koristellaan mieluummin kuusi rauhallisesti. Siis r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i", Kinuski painotti sanaa tavaamalla sen kirjain kerrallaan. Pennut olivat aivan ymmällään, sillä äiti ei ollut milloinkaan moittinut näitä huonosta käytöksestä, ja oli suorastaan outoa nähdä hänet niin vakavana. Quz hymyili tyytyväisenä ja auttoi selälleen lentäneen Wiipelin ylös. "Jotain on pielessä, äiti ei ole oma itsensä", Winnie supatti veljelleen näiden asetellessa sinistä koristenauhaa kuusen oksille. "Niinpä, normaaleissa oloissa hän olisi nauranut asialle ja heittäytynyt selälleen lattialle leikkimään koristeilla", Xiwawa lausui. Wiipeli tarttui latvatähteen aikeenaan kiivetä kuusen oksia pitkin ylös, mutta isä nappasi koristeen hänen kädestään. "Eipäs tehdä tästä mitään agrobatiaesitystä. Sitä paitsi kiipelysi saisi neulasia varisemaan ja puu voisi pahimmassa tapauksessa kaatua! On parempi, että minä kiinnitän tähden keittiöjakkaran avulla", Quz selitti. "Mahtaakohan tasapainosi riittää moiseen?" Wiipeli tuhahti loukkaantuneena. Kaikki pennut olivat yhtä mieltä siitä, että äiti ja isä käyttäytyivät oudosti, ja tällä menolla joulun vietosta menisi kaikki hauskuus.

Kun jokainen koriste oli löytänyt paikkansa kuusen oksilta, Quz siirtyi takan luokse ja lisäsi puita tulipesään ruokkimaan liekkejä. Kinuski meni puolestaan pentujen luokse ja piteli tassuissaan kolmea suurta sukkaa. "Nuohan on liian isoja meille", Xiwawa huomautti. "Niin, ja niitä on pariton määrä, vain yksi tassu pysyy lämpimänä", Wiipeli marisi. Kinuski kuitenkin selitti, ettei sukkia oltu tarkoitettu päälle puettavaksi, vaan ne voisi ripustaa takan reunalle. "Koristelimme toki juuri kuusen, mutta ehkä sukkiinkin ilmaantuu jotakin kivaa", Kinuski vihjaili, ja tämä sai pennut innostumaan. Kukin otti äidin ojentaman sukan vastaan ja syöksyi takan luokse, missä isä auttoi pentuja sukkien kiinnityksessä. "Miksi ne pitää laittaa juuri takkaan roikkumaan?" Winnie uteli Quzin solmiessa hänen sukkaansa paikoilleen. "Pukki saapuu savupiipusta, joten hänen on sitten nopea sujauttaa tuomisensa sukkiin", Quz valaisi asiaa. "Mutta takassahan roihuaa tuli! Pukin pylly palaa", Xiwawa naureskeli. "Hän saapuu vasta illalla, ja siihen mennessä tuli on sammutettu. Mutta meidän olisi seuraavaksi laitettava piparit valmiiksi, jotta pukki saa sitten murua rinnan alle", Quz lausui ja katsahti Kinuskiin, joka nosti tarvittavat välineet pöydälle. Kinuski ei hosunut, vaan asetteli jopa piparimuotit pöydälle yksitellen, ja hän muisti myös pukea essun ylleen. Kinuskin täytyi myöntää, että huolellisuudessa oli hyötynsä vaikka se olikin aika tylsää pelleilyyn tottuneen kissan mielestä. Taikinalevyt oli jo valmiiksi kaulittu, joten pentujen tarvitsi vain painella muoteilla kuvioita taikinaan, ja kun piparit olivat käyneet uunissa ne saivat päällensä sokerikuorrutteella tehdyt koristukset. Xiwawa vei pipareita kuusen alle ja Winnie asetti muutaman myös takan reunalle, jotta pukki löytäisi herkut vierailunsa aikana. Wiipeli yritti napata yhden piparin itselleen nakerrattavaksi, mutta Quz siirsi piparitarjottimen syrjään ja ilmoitti, että piparit syötäisi vasta jälkiruuaksi. "Te voisittekin mennä tekemään jotain muuta siksi aikaa kun me laitamme jouluaterian valmiiksi Kinuskin kanssa. Menkää vaikka kirjastoon lukemaan", Quz ehdotti. Keltaisenkirjavat pennut katsoivat isäänsä silmät pyöreinä, eikö tämä tiennyt että lukeminen ei kuulunut ollenkaan heidän harrastuksiinsa? "Kirjojen lukeminen sivistää!" Kinuskikin yritti suostutella pentuja kirjojen pariin, ja nämä poistuivat keittiöstä enemmän tai vähemmän vakuuttuneina. Kirjaston pöydälle oli koottu muutama joulusatuja sisältävä kirja, ja pennut nappasivat yhden opuksen mukaansa ja linnoittautuivat yhteen kirjaston säkkituoleista. Keskimmäisenä istuva Winnie piteli kirjaa sylissään ja kolmikko yritti yhdessä tavata sanoja, mikä oli hieman haastavaa kun kukaan heistä ei ollut käynyt koulua. He jaksoivat lukea noin puoli sivua tekstiä, mutta sitten voimat loppuivat ja Winnie pamautti kirjan kannet yhteen niin äänekkäästi, että satunnaiset muut kirjaston käyttäjät katsahtivat heitä paheksuvasti ja jotkut jopa hyssyttelivät. Xiwawa heittäytyi selälleen säkkituolille ja asetti etutassunsa rennosti niskansa taakse. "Kuinka kauan aiomme jatkaa tätä? Tulen hulluksi kun en saa riehua", Wiipeli parahti. "Meidän on pakko tehdä jotain hullua!" Winnie huudahti, ja saatuaan jälleen tuomitsevia katseita äänenkäytöstään hän jatkoi kuiskaten: "Aiheutetaan kaaos jouluaterian aikana." "Sovittu", Xiwawa nyökkäsi, ja kolmikko läppäsi etutassunsa yhteen.

Pöytään oli katettu suuri höyryävä kattila riisipuuroa, joululaatikoita oli ainakin kolmea sorttia ja kinkku ja rosolli komeilivat keskellä pöytää. "Hyi, en aio syödä tuota mössöä", Wiipeli vikisi Quzin kauhoessa hänen lautaselleen lanttulaatikkoa. "Jokaista sorttia pitää edes maistaa", Quz huomautti ja kippasi puolikkaan kauhallisen laatikkoa keltaraidallisen pennun lautaselle. Wiipeli poimi nokareen epäilyttävää mönjää haarukkansa kärjelle ja silmäili sitä epäluuloisena. Hän otti katsekontaktin vastapäätä istuvan siskonsa kanssa, ja tämä puolestaan potkaisi pöydän alla veljeään, jolloin kolmikko olisi yhtä aikaa toimintavalmiudessa. "En muuten syö tätä", Wiipeli tiedotti ja taivutti haarukkaansa kuin katapulttia, ja hetkessä laatikkoköntsä lennähti ilmaan ja laskeutui suoraan Quzin päähän. Kolli kääntyi vihaisena kohti Wiitä, mutta silloin hän sai uuden ruokaiskun takaraivoonsa Winnien toimesta. Xiwawa tähtäsi puolestaan äitiään, eikä Kinuski voinut enää vastustaa kiusausta vaan yhtyi pentujen aloittamaan ruokasotaan. Hän kouraisi lautaseltaan ison satsin rosollia ja viskoi punajuuren värjäämät kasvispalat pöydän toisessa päässä istuvaa Winnietä kohti, joka väisti ovelasti suojautumalla pöydän alle. Hän konttasi kumarassa Quzin jalkojen juureen ja asetti puurolautasensa suoraan Quzin eteen, joten tämä astui sen päälle ja lautanen kaatui levittäen puuron lattialle. Ruokasodan yltyessä Quz tajusi hävinneensä, sillä hän ei mitenkään saisi kaikkia neljää kissaa rauhoittumaan. Pettyneenä Quz tallusti keittiön poikki, ja hänestä jäi vain puuroisten tassunjälkien vana. Kinuski ja pennut eivät edes huomanneet Quzin poistumista, ja vasta kun kaikki pöydän antimet olivat päätyneet joko keittiön lattialle, seinille tai kattoon ja kissat rauhoittuivat pääsivät he havaitsemaan Quzin katoamisen. "Voi ei, petin lupaukseni! Minun piti käyttäytyä kunnollisesti yhden päivän ajan isänne mieliksi", Kinuski parahti selittäen tilanteen. "Mitä välii, sekoilu on paljon hauskempaa!" Wiipeli hihkaisi. "Mutta pahoitimme hänen mielensä. Isänne vain haaveili rauhallisesta joulusta perheen kesken", Kinuski mutisi katuvana. "Äiti saattaa olla oikeassa, taisimme mennä liian pitkälle. Mitä jos jäämme ilman lahjoja, kun tontut juoruavat joulupukille meidän tuhmailustamme?" Xiwawa parkaisi hätääntyneenä. Hetken aikaa kaikki olivat vain hiljaa ja tuijottivat aiheuttamaansa sotkua, mutta Winnie nousi ensimmäisenä tassuilleen ja alkoi kaapia seinälle länttäytyneen porkkanalaatikon ja riisipuuron sekoitusta takaisin lautaselleen. "Vielä ei ole liian myöhäistä, voimme yrittää korjata asian", Winnie selitti, ja muut yhtyivät tämän aloittamiin siivoustalkoisiin. Ruuat päätyivät takaisin enemmän tai vähemmän oikeisiin kulhoihin, ja pennut söivät mukisematta riisipuuroa rosollin kera, eivätkä joululaatikotkaan olleet yhtään hassumpi makuelämys kaikkien sekoituttua yhdeksi klöntiksi. Kun ruuat oli syöty ja keittiö saatu siistiksi Kinuski passitti kolmikon kylpyhuoneeseen, sillä kaikki olivat ruokasodan jäljiltä pesun tarpeessa. Kukaan ei edes vastustellut, sillä oli selvää, että turkkiin tulleet tahmaiset ruokajämät eivät tuntuneet kovin mukavalta.

Keittiön vedettävä seinäkello löi yhdeksän, mutta Quz ei ollut palannut vieläkään perheensä luo. Pennut alkoivat jo huolestua, mutta Kinuski uskoi Quzin vielä palaavan. Xiwawa istuskeli nojatuolissa ja hörppi glögiä, mutta kuullessaan kummallista rapinaa savuhormista hän hätkähti niin että oli pudottaa mukin kädestään. "Kuulitteko tuota?" Xiw tiedusteli siskoiltaan, ja kolmikko hiippaili lähemmäs takkaa. Yhtäkkiä heidän eteensä mätkähti noesta musta kissa, jolla oli päässä tonttulakki ja tuhdit talvisaappaat, takki sekä paksu parta. "Köh köh! Hou hou khöhu! Onkos täällä kilttejä kissanpentuja?" mystinen olento tiedusteli, jolloin pennut oivalsivat että joulupukki oli saapunut! "Joo! Tai, ainakin suurimman osan vuodesta olen ollut kiltti", Winnie virnisti, ja Wii ja Xiwa nyökyttelivät ilmaistakseen olevansa samaa mieltä. "Noh, ainakin olette rehellisiä", Joulupukki lausui hyväksyvästi ja kaivoi selkänsä takaa säkin, josta jokainen sai nostaa vuorollaan lahjapaketin. Pennut repivät malttamattomina lahjapaperit auki, ja jokainen ihasteli saamiaan lahjoja. "Jes, paljon uusia leluja!" Wiipeli ihasteli saamiaan nallekarhua ja vetkutinoliota. Sitten hänellä oli vielä kummallinen laatikko, jonka tarkoitusta Wii ei heti ymmärtänyt. Yrittäessään avata laatikkoa sieltä lennähtikin täysin odottamatta vieterilelu suoraan pennun naamalle! Winnie huitoi ympäriinsä uudella tennismailallaan samaan aikaan kun pomputteli palloa toisessa tassussaan, ja Xiwawa tutki puolestaan saamaansa robottia. Sillä aikaa kun pentujen huomio oli lahjoissa Kinuski luikki pukin luokse ja suikkasi suukon tämän poskelle. "Phyi, maistut ihan noelta", Kinuski valitti ja yritti putsata kielensä tassullaan saadakseen pahan maun pois suusta. "Noelta? Onko sinulla useinkin tapana nuoleskella kämppiksiäsi?" pukki kysyi mustasukkaisena. "Hömelö, tarkoitan tietenkin piipusta irronnutta likaa, en puhunut Noki-kissasta", Kinuski selvensi. "T-tiesinhän minä sen, kiusoittelin vain sinua", joulupukki väitti. "Ainiin, odotas pukki, meilläkin on sinulle jotain", Wiipeli hihkaisi ja nouti piparitarjottimen. Joulupukki ei juuri saanut syötyä pipareita paksun partansa vuoksi, mutta hän sujautti muutaman keksin takkinsa taskuun ennen kuin palasi savupiipun luokse. Hän tipautti vielä takan reunalla roikkuviin joulusukkiin yhden piparminttumakeisen kuhunkin ja katosi sen jälkeen savupiippuun. Pennut juoksivat tähyilemään savuhormia, mutta perääntyivät saadessaan tuhkaa niskaansa. "Täytynee ilmoittaa simssiliinille ettei tänä vuonna ole tarvetta piipun nuohoukselle kun pukki hoiti homman", Xiwawa virnisti. "Aika epäkäytännöllinen tuo reitti, eikö hän olisi voinut tulla sisään ovesta?" Wiipeli pohdiskeli. "Hänen lentävät porot laskivat reen katolle, joten savupiippu on siltä kannalta käytännöllinen. Toisaalta kattoikkunakin olisi olemassa", Winnie tuumaili. "Joulupukki varmaan tiesi sen hullun apinan asustavan ullakolla, joten hän kiersi suosiolla vähemmän vaarallista reittiä", Kinuski huomautti. "Ei Raimo ole hullu", Wii yritti puolustaa kaveriaan, mutta äidille ei voinut väittää vastaan, sillä vanhemmat eivät pitäneet siitä, että heidän pentunsa kaveerasi sen kiusankappaleen kanssa.

Sillä välin Quz kiirehti kylppäriin ja lukitsi oven perässään varmistaakseen ettei häntä seurata. Kissa riisui yltään nokiset joulupukin vaatteet ja oli erityisesti helpottunut päästessään eroon tekoparrasta, nyt voisi taas hengittää! Kolli myhäili tyytyväisenä, sillä joulupukin esittäminen oli mennyt pennuille täydestä eivätkä nämä olleet osanneet epäillä mitään. Vaatteet olivat saastuneet pahoin savupiipussa kiipeillessä, joten kissa tyrkkäsi noesta tummuneen vaatekasan oikopäätä pesukoneeseen ja laittoi pesupalloon oikein ekstrapaljon pesuainetta, jotta vaatteet tulisivat varmasti putipuhtaiksi. Hän muisti viime hetkellä pelastaa takin taskuun säilömänsä piparkakut ja mutusteli herkkuja koneen pyörittäessä pyykkejä. Vessan peilistä heijastui Quzin kuvajainen, joka oli normaalia tummenpi, sillä vaatteiden lisäksi noki oli värjännyt myös hänen kasvonsa. Nielaistuaan viimeisen suupalan pipareista Quz kumartui lavuaarin ylle ja alkoi huuhdella kasvojaan viileällä vedellä. Lika ei tahtonut irrota, joten hän nappasi lavuaarin reunalla olleen palasaippuan tassuihinsa ja alkoi hieroa sitä kasvoihinsa. Saippuan maku ei ollut mieluisin ja se kirveli silmissäkin, mutta lopulta Quzin kuono oli jälleen puhtaan valkoinen ja ruskeat raidat erottuivat hänen kellertävästä turkistaan. Jokin oli kuitenkin erilailla kuin ennen, ja nojautuessaan lähemmäs peiliä Quz havaitsi ryppyjä silmiensä alla. Kamalaa, milloin hänestä oli tullut tällainen runttuinen vanhus?! Ikäkriisiä poteva poikakissa nappasi peilikaapin hyllyltä tassurasvatuubin ja siveli sitä silmiensä alle toivoen aineen vaikuttavan ryppyvoiteen tapaan ja kiinteyttävän hänen ihonsa takaisin normaaliksi.

Ripustettuaan vettä valuvat pyykit kylppärissä olevaan kuivaustelineeseen Quz palasi takaisin muiden luokse keittiöön. Pennuilla ja Kinuskilla oli niin hurjat leikit, etteivät nämä edes huomanneet ovensuuhun saapunutta tulokasta. Kolli seisahtui nojaamaan ovenkarmiin ja katseli huoneen kaoottista menoa. Vaikutti siltä, että Wiipeli oli napannut jonkin siskonsa lelun, sillä tämä pinkoi täyttä vauhtia karkuun Winnietä, joka uhkasi kiskoa siskoltaan hännän irti kunhan saisi tämän kiinni. Kinuski ja Xiwawa vetivät puolestaan keskenään leikkipainia ja purivat ja tukistivat toisiaan minkä kerkesivät. Quz ei voinut olla hymyilemättä seuratessaan hullun perheensä menoa ja tajusi samassa, että oli ollut häneltä hieman kohtuuton pyyntö vaatia Kinuskia käyttäytymään eri tavalla. Eihän hän saisi painostaa muilta jotakin mikä ei ole näiden luonteelle ominaista, ja juuri Kinuskin hassuun hulluttelupuoleen Quz oli aikoinaan iskenut ensimmäisenä silmänsä, sillä Kinuski loi aina ympärilleen positiivista energiaa lennokkaalla olemuksellaan. Wiipeli kiipesi keittiön työtasolle ja jatkoi siitä matkaa loikkaamalla ruokapöydän päälle. Winnie yritti pysyä siskonsa perässä, mutta tällä oli hieman lyhyemmät jalat ja loikka jäi lyhyeksi. Quz kiirehti kuitenkin hätiin ja onnistui nappaamaan putoamisvaarassa olleen pennun syliinsä. "Isä on palannut!" Winnie hihkaisi iloisena ja kietoi tassunsa Quzin kaulan ympärille. Hälinä huoneessa rauhoittui välittömästi, ja kaikki kerääntyivät paikalle. Isänsä polvella istuskeleva Winnie totesi hieman apeana, että Quzilta jäi joulupukki tapaamatta. "Ei se mitään, satuin näkemään hänet vilaukselta, kun pukki lähti poroineen lentoon öiselle taivaalle", Quz sepitti kertomusta, ja pentujen silmät laajenivat hämmästyksestä. "Wau, olisi ollut siistä nähdä se! Olisivatkohan porot olleet yhtä söpöjä kuin Saana?" Xiwawa pohdiskeli. "Älä jaksa aina jauhaa siitä porotytöstä", Wiipeli tuhahti ja puri leikkisästi veljeään tassusta, ja hetkessä Winniekin liittyi leikkipainiin mukaan. Quz tassutti Kinuskin luokse, ja pariskunta käpertyi yhdessä ikkunalaudalle asetetun viltin päälle. "Olen pahoillani siitä aiemmasta. Luulin pystyväni sivistyneeseen käytökseen, mutten vain voinut vastustaa herkullista ruokasotaa", Kinuski selitti. "Älä suotta pyytele anteeksi, oli minulta itsekästä yrittää suostutella sinua muuttumaan joksikin toiseksi. Olet paras juuri omana itsenäsi. Sitä paitsi saimme näin poistumiselleni hyvän syyn, eivätkä pennut osanneet aavistaa minun pukeutuneen joulupukiksi", Quz lausui hymyillen, ja toisen sanoista ilahtunut naaraskissa lipaisi kumppaninsa poskea, ja joutui jo toistamiseen sen illan aikana ihmettelemään epätavallista makuelämystä. "Onko naamassasi tassurasvaa?" Kinuski kummasteli. "Ehei tietenkään, miksi muka laittasin tassuihin tarkoitettua voidetta kasvoihini?" Quz yritti kiistää. Kissaperheen joulujuhlan vietto

Quzin mielipide joulupäivästä: "Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmieni mukaan, mutta toisaalta onko se ihmekään näin hullussa perheessä... Oli silti mukavaa saada kaikki koolle ja minä pääsin esittämään joulupukkia!"

Wiipelin mielipide joulupäivästä: "Kiva nähdä Winnietäkin pitkästä aikaa, hän on aika pieni rääpäle jäätyään iässä jälkeen minulle ja Xiwalle."

Xiwawan mielipide joulupäivästä: "Onneksi äiti tuli järkiinsä ja joulusekoilu päästiin aloittamaan!"

---

Tarpeet:
+ siisteys (Wii & Xiw; keittiön siivoaminen, Quz; vaatteiden pesu)
+ hygienia (Wii & Xiw; pesulla käynti, Quz; naamapesu)
+ leikkiminen (Wii & Xiw; ruokasota ja muut leikit)
+ nälkä (kaikille; jouluruuat, piparimuotit voi lisätä kaappiin, mut vähennä muuten vaan pennit noista ruuista kun ne syötiin suoraan)

Rosolli, -7 penniä
Kinkku, -10 penniä
2x Glögi, -2 penniä
4x Piparkakkuja, -8 penniä
Riisipuuro, -6 penniä
2x Piparimuotti, -2 penniä

+ muista ostaa & lisätä lahjat pennuille!
Tennissetti, -7 penniä
Pomppiva pallo, -6 penniä
Kynäkotelo, -5 penniä
Sininen robotti, -9 penniä
Sininen radio, -14 penniä
Sininen nalle, -6 penniä
Vieterilelut, -6 penniä
Vetkutinolio, -6 penniä
Liila leluponi, -8 penniä



Saat 52 penniä, joten ostoksista jää maksettavaa vain 50 penniä, ja kohotan tarpeet!

[Kasa]

Seikkailu kesäparatiisissa

simssiliini oli lähtenyt kissojensa Tulpen, Vesan, Wiipelin, Xiwawan sekä Ystiksen kanssa selvittämään salaperäisen kesäparatiisin sijaintia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pieni Ystis pääsi käymään ulkona, ja simssiliini kannatteli häntä käsivarsillaan. Hän ei aikonut päästää pientä lellipentua hetkeksikään pois valvovan silmänsä alta, ja helpoiten kisun kaitseminen sujui kun tämän piti koko ajan käden ulottuvilla. Pinkki karvapallo vilkuili uteliaana ympärilleen, sillä oli siistiä katsella maisemia muualtakin kuin pelkän ikkunan takaa. Tulpelle kelpasi kyllä että simssiliini vahti pentua ja hän sai vapaapäivän vanhemmuuden velvoitteista, mutta toisaalta villien Wiipelin ja Xiwawan vahtiminen ja pitäminen poissa pahanteosta oli rankka tehtävä, varsinkin kun se jäi yksin hänen harteilleen, koska simssiliinin huomio oli pelkästään Ystiksessä ja Vesa käveli nenä kiinni kirjassa. "Hei lukutoukka, voisit pistää sen kirjasi hetkeksi syrjään", Tulpe tokaisi liilalle kissalle. "Mutta tämä on tärkeää. Luen opasta sokkelon selvittämisestä, ja saatamme tarvita tätä tietoa löytääksemme reitin kesäparatiisiin", Vesa selitti. "Hmm, nyt kun mainitsit olisi kiinnostavaa tietää, pystyisikö oikean reitin laskemaan jonkin matemaattisen kaavan kautta?" Tulpekin innostui miettimään sokkelon arvoituksia. "Pyh, te ajattelette ihan liikaa. Oikea reitti löytyy tietenkin omaa intuitiota kuuntelemalla", Xiwawa julisti itsevarmana. "Vaikuttaa siltä että kaikilla on omanlaisensa toimintasuunnitelma. Voisimme kisata siitä kuka on ekana perillä!" simssiliini ehdotti. "Kiinni veti!" Tulpe oli heti juonessa mukana, ja muutkin nyökyttelivät päitään hyväksyvästi. "Ja jotta saadaan kilvasta mielenkiintoisempi, häviäjälle keksitään lopuksi jokin rangaistus!", Wiipeli hymähti kierosti.

Sokkelon sisäänkäynnillä oli hienosti leikatut pensasaitakoristeet ja kukkaistutukset, mutta sen jälkeen samanlaiset tylsät vihreät pensaat jatkuivat silmänkantamattomiin. Xiwawa ja Wiipeli eivät halunneet tuhlata aikaa ja syöksyivät suin päin sokkelon syövereihin. He uskoivat, että nopeus olisi tässä kilvassa valttia. "Nonniin sokkelo-ekspertti, sano että sinulla on suunnitelma tämän kilpailun voittamiseksi niin voimme liittoutua", Tulpe kääntyi liilan kissan puoleen. "En voi tässä vaiheessa luvata tietäväni ratkaisua 100%, sillä riippuu sokkelon tyypistä millaista ratkaisumenetelmää siihen kannattaa käyttää. Täytyisi tietää, sijaitseeko määränpää sokkelon keskellä vai onko poistumispiste jossakin reunassa. On kuitenkin useita eri algoritmeja, jotka..." Vesan selitys keskeytyi, kun Wii ja Xiw säntäsivät paikalle niin että nurmi pöllysi näiden tassujen alla. "Eikä, muut ovat jo täällä, hävittiinkö me?" Wiipeli huokaisi pettyneenä. "Ehei, me emme ehtineet vain vielä edes aloittaa", simssiliini hymähti. Pennut olivat kyllä vauhdissa, kun olivat ehtineet jo juoksennella sokkelossa päänsä pyörryksiin ennen kuin muut olivat päässeet edes alkuun. "Se intuition seuraamistaktiikka ei taida toimia", Tulpe naurahti. "Pah, näet vielä että onnistumme! Ehkä pitäisi juosta vähän hitaammin, niin maagikkoviiksikarvani ehtivät tunnustella risteyksissä oikeaa reittiä paremmin", Xiwawa tuumi, ja sisarukset säntäsivät takaisin sokkeloon. Tulpe ja Vesa pidättelivät nauruaan, vai muka maagikkoviiksikarvat! Malttamattomat pennut olivat ehkä jaloistaan nopeita, mutta ilman logiikkaa he eivät kilpailussa pitkälle pötkisi. "Okei Vesseli, sen sijaan että toistat minulle koko oppikirjan sisältöä sano vain, mitä taktiikkaa suosittelisit tässä tapauksessa", Tulpe yritti vauhdittaa Vesaa, jotta hekin pääsisivät matkaan. "Hmm... sanoisin että kannattaa kokeilla seinän seuraamistaktiikkaa, sillä se toimii moniuloitteisissa sokkeloissa. Eli alussa valitaan seinä ja kuljetaan sen vieressä koko ajan, niin meidän pitäisi jossain vaiheessa päästä määränpäähän", Vesa selitti. "Selkis, eiköhän sitten mennä!" Tulpe hosui ja tuuppasi Vesan matkaan. Muiden mentyä Ystis kohotti kysyvästi katseensa hoitajaansa. "Älä huoli, minulla on ässä hihassani", simssiliini lausui silmää iskien ja kaivoi laukustaan lankakerän. "Solmitaan vain langanpää tähän portille, ja näemme sitten langasta millä reiteillä olemme jo käyneet. Jos eksymme pääsemme myös lankaa seuraamalla takaisin alkuun", simssiliini selitti toimintasuunnitelmaa. "Waau! Mistä sinä tuon opit?" pinkki kissanpentu ihmetteli hoitajansa nokkeluutta. "Piirrettyjä katsomalla", simssiliini virnisti pätevälle tiedonlähteelleen, ja niin hekin lähtivät matkaan.

Xiwawa oli saapunut risteykseen ja nuuhki ensin oikeaa ja sitten vasempaa puolta viiksikarvat väristen. "No? Mitä viiksesi kertovat? Kumpi suunta on oikea" Wiipeli uteli malttamattomana. "Sanoisin... etten osaa sanoa", Xiwawa huokaisi. Hän heittäytyi dramaattisesti makaamaan nurmelle ja repi itseään viiksistä niin että poskia kipristeli. "Älä lannistu veikka! Meidän pitää vain vaihtaa taktiikkaa", Wiipeli rohkaisi toista. "Mitä muka keksisimme? Päätön juoksentelukin vei meidät vain takaisin lähtöpisteelle", Xiwawa huokaisi. Wii asettui istumaan veljensä viereen ja tuijotti hännänpäätään mietteliäänä. Yhtäkkiä kumpikin valpastui, sillä he kuulivat askelia lähistöltä. "Apua, mitä jos se on jokin sokkelon hirviö! Tiedäthän tarun Minotauroksesta?" Xiwawa kysyi ääni väristen. "Ja mehän emme luovuta taistelematta!" Wiipeli julisti urheasti ja kiskaisi veljensä ylös. Kaksikko hiippaili askelten suuntaan, ja kun kohde oli enää kulman takana he syöksyivät tämän päälle. "Uni?" Xiwawa tunnisti heidän edessään olevan harmaan kissan. "Jäiks, en tiennyt että sokkelossa on näin vaarallista! Olisi pitänyt pysyä Aurin ja muiden matkassa", säikytyksestä järkyttynyt Uni sopersi. "Älä suotta kiihdy, emme tarkoittaneet pahaa", Wiipeli rauhoitteli ja auttoi pepulleen muksahtaneen Unen jaloilleen. "Olisiko sinulla jotain ideaa tämän sokkelon päihittämiseen? Meillä on kiire, sillä olemme mukana kilpailussa ja häviäjälle on luvassa rangaistus, joten emme todellakaan halua jäädä vikoiksi", Xiwawa selitti. "En oikein tiedä... Sellaiset paperilla tehtävät sokkelot olisi helpompi ratkaista. Ehkä koska koko sokkelon näkee ylhäältä päin", Uni jakoi ajatuksiaan. "Hmm, ehkä sokkelon tähyily linnun perspektiivistä voisi tosiaan auttaa", Wiipeli tuumaili. Hän kokeili pensasaidan oksia tassullaan ja etsi vakaata kohtaa, mitä pitkin pystyisi kiipeämään ylös. "Mitä sinä nyt?" Xiwawa kummasteli siskonsa touhuja. "No miltä näyttää? Yritän kiivetä aidan harjalle", Wii selitti. Xiw ja Uni tulivat avuksi, ja nostivat Wiipelin hartioilleen, jolloin tämä pääsi paremmin alkuun. Pensasaidan oksat eivät olleet kovin tukevia, mutta ketterä raitakissa onnistui lopulta vetämään itsensä aidan päälle ja alkoi tähyillä valppaana ympärilleen. "Täältähän näkee hyvin! Oikea puoli näyttää johtavan umpikujaan, joten meidän pitää kääntyä vasemmalle", Wiipeli alkoi ohjeistaa muita, ja kolmikko pääsi jatkamaan matkaa varmoina voitosta!

Harhaillessaan sokkelossa Ystis ja simssiliini kohtasivat Aurin ja tämän kissat Viirun ja Primin. "Heips, miten teillä sujuu?" simssiliini pysähtyi juttusille. "Ei kovin hyvin... Hukkasimme Unen jonnekin tänne sokkelon syövereihin", Auri tunnusti. "Uni on varmasti peloissaan, yksin eksyksissä jossakin umpikujassa", Viiru sopersi huolestuneena. Kissalla oli omakohtaista kokemusta yksin pimeässä harhailusta (ks. Aurin sähkökatkostarina), joten tämä tiesi, miten epämiellyttävää eksyminen voi olla. simssiliini kyykistyi rauhoitellakseen mustavalkoista kissanpentua silityksillä. simssiliinin huomion ollessa muualla Ystis käytti tilanteen hyväksi ja rimpuili irti hoitajansa otteesta. Tömähtäessään maahan hän huomasi Aurin kengän takana piileskelvän Primin, joka näytti silmäilevän ikäistään tuttavuutta uteliaana. "Moi! En muista nähneeni sinua aiemmin", Prim lausui katsellen pinkkiä kissaa uteliaana. "Tämä on ensimmäinen kerta kun käyn ulkona, joten en olekaan tavannut kovin monia hoitolan kissoja", Ystis selitti. "Ymmärrän. Minäkään en pääse juuri koskaan mukaan tapahtumiin. Olen kuulemma liian pieni", Prim maukaisi. "Miksi vauvoja aina aliarvoidaan? Se että olemme vähän pienempiä ei tee meistä mitenkään huonompia", Ystis huomautti ja vispasi häntäänsä mielenosoituksellisesti. "Niin, pystymme samaan kuin kaikki muutkin!" Prim julisti itsevarmana. Kaksikko päätti sillä sekunnilla todistaa kaikille epäilijöille kykynsä ja lähteä etsimään sokkelon syövereihin piilotettua kesäparatiisia omin päin. Välttääkseen käytävien umpikujat pienikokoiset kissat keksivät ryömiä pensaiden oksien läpi, ja tämä taktiikka mahdollisti monta oikotietä!

Vesa ja Tulpe olivat valinneet kulkureitikseen sokkelokäytävän oikenpuolimmaisen seinän seuraamisen, ja kaksikko käveli - no, sitä seurattavaa seinänviertä pitkin. Vesan ennakkoon opiskelema sokkelon ratkaisukonsti tuotti tulosta, ja kaksikko löysi ongelmitta perille. "Hohhoijaa, voitimme, mutta matkanteko oli mahdottoman tylsää, kun piti vain seurata samaa seinää. Kaikki jännitys puuttui", Tulpe tuhahti tyytymättömänä, vaikka kauniin kesäparatiisin rantamaisemat olivat juuri avautuneet heille. "Öhm Tulpe, emme tainneetkaan olla ensimmäiset", Vesa huomautti ja osoitti rantatuoleilla loikoilevia kissoja. Prim ja Ystis olivat oikaisseet niin hyvin seinien läpi kulkemalla, että he olivat ennättäneet paikalle ensimmäisinä. Nyt kaksikko otti aurinkoa suuret aurinkolasit silmillään ja kylmät drinkit tassuissaan. "Miten te ehditte simssiliinin kanssa tänne ensimmäisenä?" Vesa tiedusteli ihmeissään. Liilan kissan oli vaikea uskoa, että aivoton simssiliini olisi ratkaissut sokkelon häntä nopeammin. "Kuka tässä on puhunut mitään simssiliinistä? Vain minä ja Prim ollaan täällä", Ystis paljasti. "Niin, karkasimme hoitajien luota ja oikaisimme seinien läpi ryömimällä pensaiden alta", Prim selosti pentujen taktiikkaa. "Aika ovelasti keksitty, oppaassani ei mainittu mitään esteiden läpi kulkemisesta. Ehkä olisi pitänyt varata mukaan oksaleikkuri!" Vesa pohdiskeli, mutta Tulpe ei suhtautunut pentujen juttuihin yhtä leppoisasti. "Siis karkasitte? simssiliini on niin huolimaton! Ja tämähän oli viimeinen kerta kun jätän lapseni vahtimisen hänen vastuulleen", Tulpe vaahtosi ja rutisti poikaansa. Sokkelon suuaukolta kuului jälleen askeleita, joten kaikki päättivät mennä vastaan seuraavia saapujia, jotka paljastuivat Wiipeliksi, Xiwawaksi ja Uneksi. "Olitte melkein viimeisiä lälläslää! Ei tainnut se intuition kuuntelu paljoa auttaa", Tulpe pilkkasi. Vaikka sokkelon läpi kulkeminen oli ollutkin tylsää oli toisten huonolle suoritukselle nauraminen viihdyttävää. Xiw ja Wii hyökkäsivät isosiskopuolensa kimppuun ja kolmikon välille muodostui leikkimielinen painiottelu, mutta Uni katseli huolestuneena taakseen sokkelon uumeniin johtavaa käytävää. "Onko jokin vinossa?" Vesa tiedusteli kaveriltaan. "Olen vain huolissani hoitajastani Aurista sekä Viirusta. Onneksi Prim on täällä", Uni ilahtui huomattuaan pikkukaverinsa. "Älä stressaa, he saapuvat varmasti pian! Nautitaan me sillä välin tämän kesäparatiisin upeudesta", huoleton Prim rallatti ja tarttui Unisiepparin tassusta johdattaen tämän hiekkarannalle. "Prim on oikeassa, enpä edes ennättänyt vielä katsella ympärilleni!" Vesa päivitteli ja ihaili hiekkarantaa, auringonpaisteessa kimaltavaa merta sekä varjostavia palmuja.

Leikkipaini oli saanut Tulpen turkin aivan hiekkaiseksi, joten hän halusi pulahtaa veteen ja päätti samalla opettaa poikaansa uimaan. Ystis suhtautui kastautumiseen aluksi hieman epäillen, sillä tilanne muistutti lähinnä pelottavia kylpyhetkiä, mutta lopulta pinkki kissa oppi ottamaan äitinsä tavoin ilon irti vedestä. Uiminen oli paljon hauskempaa kuin kylpy, eikä ollut edes pelkoa siitä että menisi saippuaa silmiin! Ystis innostui varsinkin vedessä kelluvista uimapatjoista, joiden kautta pystyi nauttimaan vesiympäristöstä kuivanakin. Uimisen jälkeen Tulpe kääriytyi yhdessä Ystiksen kanssa pyyhkeeseen ja lipoi pennun päälakea hellästi. Ystis nautti äidin huolenpidosta silmät ummessa ja uinahti hetken päästä siihen paikkaan. Tulpe kehräsi tyytyväisenä kuunnellessaan pennun tuhinaa ja sulki itsekin silmänsä, sillä päiväunet tekevät aina terää!

Prim oli halunnut rakentaa hiekkalinnan, joten Uni ja Vesa auttoivat häntä siinä. Vesa lapioi ämpärin täyteen hiekkaa ja käänsi sen ympäri, mutta symmetrisen hiekkakakun sijasta hän sai eteensä vain sortuneen kasan hiekkaa. "Sinä unohdit taikasanat!" Prim huudahti ja tassutti Unen täyttämän ämpärin luokse. Uni kaatoi ämpärin, ja Prim asetti tärkeän näköisenä hiekkalapion kumotun ämpärin päälle ja hakkasi sitä samalla kun lausui: "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku". Uni nosti varovasti ämpärin, ja toden totta: hiekkakakku onnistui tällä kertaa täydellisesti! "Vau, olet todella nerokas pikku kisu", Vesa kehui ja Prim pörhisti rintaansa ylpeänä saamistaan kehuista. Uni jättäytyi rakennusryhmästä Wiipelin ja Xiwawan saapuessa hakemaan tätä leikkimään vesiputouksille. "Olkaa varovaisia, märkä kallio on liukas", Vesa muistutti, mutta kolmikko oli jo mennyt menojaan. Kallion kupeen oli muodostunut pieni laguuni, johon laski useampikin vesiputous. Aluksi kissat hyppivät matalalta kallionkielekkeeltä veteen, mutta hurjapää Xiwawa oli ensimmäisenä kokeilemassa liukumäen laskemista vesiputousta pitkin. Kyyti oli hurja muttei kuitenkaan liian pelottava, ja Xiwawa kikatti kieppuessaan putouksen pyörteissä. Myös Uni innostui kokeilemaan Xiwawan keksimää liukumäkeä, mutta Wiipeli oli huomannut puun oksalla roikkuvan liaanin ja sai siitä ajatuksen. Kissa kiipesi puuhun ja kurotti tassullaan liaania kohti. Saatuaan hyvän tarttumaotteen hän potkaisi itselleen vauhdit ja keinui laguunin yllä tuulen vinkuessa hänen korvissaan ja maisemen vilistessä silmissä. Hän pyysi muita liittymään seuraansa, ja pian koko kolmikko roikkui saman liaanin varassa. Hurja meno kuitenkin päättyi äkisti, kun liaani yhtäkkiä katkesi ja kolmikko molskahti veteen. Päästyään pintaan kaikkia nauratti, mutta sitten he rauhoittuivat hetkeksi ja vain nauttivat trooppisista maisemista ja siitä että nyt oli ihana kesäpäivä eikä heillä ollut mitään velvollisuuksia!

Aurinko alkoi vähitellen painua horisonttiin kun kissat kerääntyivät laiturille levitetyn viltin päälle mutustelemaan keräämiään luonnonantimia. Kesäparatiisissa ei ilmeisesti käy vierailijoita ihan joka päivä, sillä marjamättäät olivat täynnä mansikoita ja mustikoita, ja puiden oksat notkuivat kylpsien hedelmien painosta. Ystiksen maha pullotti mansikoiden popsimisen jäljiltä ja Tulpe hieroi kevyesti pikkuisen vatsaa ruuansulatuksen tehostamiseksi. Xiwawa oli koonnut eteensä eri värisiä hedelmiä, ja hänellä oli toisessa tassussa papaija ja toisessa omena, joista hän vuorotellen haukkasi paloja suuhunsa. Wiipeli oli sen sijaan syönyt vain muutaman marjan, eikä kissalla tuntunut olevan ruokahalua. "Ota ihmeessä noita banaaneja, sinähän näit niin kovan vaivan kiivetessäsi hakemaan niitä", Vesa huomautti. "Kannattaa tosiaan syödä, olet kuitenkin riehunut koko päivän. Ettet vain ole saanut auringonpistosta", Tulpe huolestui ja kokeili siskon otsaa. "Äh, olen ihan kunnossa", Wii tokaisi ja läppäsi Tulpen tassun pois. Kissoilla oli käynnissä kiivas väittely siitä maistuuko mansikka vai mustikka paremmalta, kunnes he huomasivat liikettä sokkelon sisäänkäynnillä, ja pian koko päivän sokkelossa pyörineet simssiliini, Auri ja Viiru ilmestyivät näkösälle. Uni ja Prim riensivät tervehtimään Viirua ja hoitajaansa. "Epistä, taas minä jäin paitsi kaikesta hauskasta", Viiru mökötti, sillä olisi ollut satakertaa kivempi leikkiä muiden kissojen kanssa kuin harhailla ympäri sokkeloa kaksi hoitajaa seuranaan. "Vielä on aikaa nauttia kesäparatiisin hedelmistä", Prim huomautti. Tulpe päätti tehdä hoitajalleen pienen jekun ja pyysi Ystistä pysyttelemään piilossa selkänsä takana. Sitten hän marssi tuima ilme kasvoillaan simssiliinin eteen, ja hoitaja heittäytyi polvilleen selittäessään nyyhkytyksen lomasta kadottaneensa Ystiksen. "Etsin häntä koko päivän sokkelosta, mutta tyhjin tuloksin... Olen niin pahoillani että hukkasin pentusi", simssiliini suri. "Täällä minä olen", Ystis kurkkasi äitinsä selän takaa, ja valtava helpotus pyyhkäisi simssiliinin läpi tämän nostaessa kissanpennun käsivarsilleen. "Kaikki on hyvin, mutta tämä oli viimeinen kerta kun jätän Ystiksen yksin sinun valvontaasi", Tulpe julisti. "E-emmekö voisi vielä neuvotella tästä?" simssiliini aneli, mutta Tulpe ei ollut taivuteltavissa. "Meidän on varmaan parasta lähteä ennen kuin aurinko laskee kokonaan", Auri huomautti. "Mutta miten löydämme takaisin sokkelon alkuun?" Xiwawa pohdiskeli kootessaan ylijääneitä hedelmiä syliinsä matkaevääksi. "Minulla on siihen ratkaisu", simssiliini lausui ja otti jo lähes loppuun kuluneen lankakerän laukustaan. "simssiliini sitoi langan toisen pään lähtöpisteeseen, joten lankaa seuraamalla löydämme takaisin", Ystis muisti yhä hoitajansa aiemmin kertoman toimintasuunnitelman. Kaikki kerääntyvät lähtövalmiina simssiliinin luokse, ja tämä alkoi kierittää lankaa takaisin kerälle sitä mukaa kun sitä vapautui. "Muistin juuri jotain! Mehän sovimme, että häviäjää odottaa rangaistus", Wiipeli hihkaisi ja katsahti kierosti simssiliiniä. "Hei, minä sekoilin koko päivän sokkelossa! Siinä on rangaistusta kerrakseen, vai mitä?" simssiliini huomautti, vaikka tiesikin ettei tulisi selviämään niin vähällä.

~Epilogi~
simssiliini laahusti mankka kainalossaan yhdelle Mouruposken vilkkaimmista paikoista, eli Marketin sisäänkäynnin eteen. Kulkunen helähti hänen päässään olevan tonttulakin hiipassa ja hänellä oli jalassaan teräväkärkiset tonttujalkineet. Varmaan arvaattekin jo simssiliinin saaman rangaistuksen: kissat olivat määränneet hänet esittämään joululauluja julkisella paikalla, ja tämä tonttutyttö aiheutti kyllä ohikulkijoissa hämmästystä jouluisessa puvustuksessaan keskellä kesää. "Joulu on taas, joulu on taas..." simssiliini lauloi naama punaisena samalla kun Tulpe, Vesa, Wiipeli, Xiwawa ja Ystis nauroivat katketakseen hoitajansa esitykselle.

Tulpen mielipide kesäparatiisista: "Ah, oli kyllä ansaittu lomapäivä, näin kauniissa rantamaisemissa kelpaa kyllä loikoilla! Oli myös hauska ottaa Ystis ekaa kertaa mukaan tapahtumaan ja viettää laatuaikaa poikani kanssa."

Vesan mielipide kesäparatiisista: "Tykkäsin siitä miten tähän tapahtumaan sisältyi pieni aivopähkinä, kun ennen kesäparatiisia piti ratkaista sokkelo. Sokkelon ratkaisu onnistui ihan hyvin, mutta täytyy myöntää, että jäin nyt kyllä pienemmille pennuille kakkoseksi heidän keksittyä nerokkaamman konstin."

Wiipelin mielipide kesäparatiisista: "Oli hauskaa roikkua liaaneissa, olin vähän kuin apina! Raimokin olisi taatusti viihtynyt, harmi ettei hän ollut mukana. Hoitolan maskottina hän ei nimittäin voi poistua hoitolarakennuksesta."

Xiwawan mielipide kesäparatiisista: "En voi uskoa että maagikkoviiksikarvani pettivät minut! Huoh, okei, en ole ollut kuin vasta kerran maagikkokerhossa, mutta haluaisin jo olla taitava niin kuin äiti! Onneksi Wiipelin kiipeilytaidot ratkaisivat pulman, olisi ollut noloa hävitä simssiliinille!"

Ystiksen mielipide kesäparatiisista: "Jee, ensimmäinen tapahtumani ja ylipäätään pääsin ekaa kertaa käymään ulkona! Oli myös mukavaa tavata uusia kissoja, täytynee lähettää Primille pian kaveripyyntö!"

Tarpeet:
+liikkuminen (kaikille; sokkelossa säntäily ja vauhdikkaat leikit)
+leikkiminen (kaikille; erilaiset vesi- ja rantaleikit)
+nälkä (kaikki paitsi Wii; luontokohteen hedelmät ja marjat)
+uni (Tulpe & Ystis; päikkärit)



Saat 50 + 30 = 80 penniä, ja kohotan tarpeet!
Enpä muista milloin oisin viimeksi kirjoittanut niin ajallaan että oisin ansainnut ekstrapennit .-o