simssiliinin tarinat

[Kasa]

Täst piti tulla lyhyt välitarina mut vähän toisin kävi. xD Tarinan tapahtumat luonnollisesti sijoittuvat aikaan ennen toritapahtumaa.

2021 aloitustarina

Kaikki simssiliinin kissat istuivat siistissä rivissä ja tuijottivat edessään olevaa ovea, joka oli pidetty visusti suljettuna viimeiset kaksi kuukautta. Heidän hoitajansa oli perustellut asian ottamalla hoitovapaata, minkä aikana kaikki olisi ikään kuin pausella, eikä kissoilla ollut lupa mennä huoneesta ulos tai kutsua ketään kylään, oli siinä ja siinä että kissat olivat saaneet lähettää ystävilleen joululahjoja postin välityksellä. Tammikuu oli jo pitkällä, mutta simssiliini ei ollut edelleenkään laskenut hoidokkejaan vaeltelemaan vapaasti oman huoneen ulkopuolelle, ja kissoja alkoi vähitellen tympiä ainainen neljän seinän sisällä nyhjääminen. Kahden kuukauden mittainen tauko oli liikaa jopa Untuvalle, ja vaikka tätä rauhallista kissaa ei yleensä saanut vapaaehtoisesti poistumaan huoneesta muiden kissojen ilmoille istui liila kisu nyt veljensä vierellä tuijottamassa ovea yhtä kärsimättömästi kuin muutkin. Jos katse voisi tappaa ovi olisi todennäköisesti jo säpäleinä kahdeksan kissan tiiraillessa sitä erittäin äkäiset ilmeet kasvoillaan. "En kestä enää tätä ainaista sisällä olemista!" Stiinan voihkaisu rikkoi hiljaisuuden ja puki kaikkien kissojen ajatukset sanoiksi. Quz siirsi katseensa ovesta sängyllä elottomanoloisesti loikoilevaan simssiliiniin, joka poti ilmeisesti jonkinlaista aikaansaamattomuuskautta eikä jaksanut nousta edes sängystä ylös saati tulla avaamaan kissoille ovea. Keltaraidallinen kolli käveli huoneen poikki ja loikkasi hoitajansa viereen. "simssiliini, muistatko kun lupasit että päästäisit meidät ulos kun vuosi on vaihtunut? Alkaisi olla jo korkea aika", Quz huomautti, muttei saanut hoitajaltaan vastaukseksi muuta kuin tyynyyn tukahdutetun laiskan ynähdyksen. "Nyt ei mitkään kaunopuheet auta, tarvitaan järeämmät konstit", Ruu julisti ja kiersi sängyn toiselle puolelle, missä simssiliinin jalat roikkuivat vuoteen puisen reunan yli. Musta kissa ponnisti ja loikkasi ilmaan tarraten kynsillään hoitajansa nilkkaan ja alkoi repiä hampaillaan sukkaa simssiliinin jalasta, mikä ei ollut kovinkaan haastava tehtävä, sillä simssiliinillä oli koivissaan löysät villasukat. Saatuaan sukan irti Ruu iski hampaansa tytön isovarpaaseen, minkä seurauksena simssiliini potkaisi kissaa naamaan. "Auauau", Ruu vaikeroi nenäänsä pidellen, mutta simssiliini makasi edelleen liikkumatta paikoillaan. "Mietitäänpä tilannetta toisenlaiselta kannalta: Jos simssiliini ei jaksa avata meille ovea, voisimme yrittää avata sen itse", Tulpe järkeili. "Joo, lasken kolmeen, ja kolmosella kaikki syöksyy yhtä aikaa ovea päin!" Xiwawa julisti. "Yksi..." "Hei, odottaakaa..." "Kaksi..." "En usko että se aut..." "Kolme!" Xiwawa kiljaisi, ja toisia estellyttä Vesaa lukuun ottamatta kaikki heittäytivät voimalla ovea vasten, mikä ei kuitenkaan saanut aikaan kissojen toivomaa reaktiota - ovi pysyi kiinni. "Voisitteko vähän miettiä ennen kuin alatte säheltää? Ovessa on omanlaisensa mekanismi, mikä toimii kääntämällä tuota kahvaa", Vesa viisasteli ja osoitti kissoista katsottuna melko korkealla olevaa ovennuppia. "Minä en pelkää korkeita paikkoja, voin kiivetä ylös", Wiipeli julisti. Quz auttoi pennun alkuun nostamalla tämän päänsä päälle, mistä Wiipelin oli hyvä jatkaa kiipeämistä. "Ei tämä käänny", Wiipeli valitti yrittäessään työntää ovenkahvaa kaikin voimin. "Hah, oot vaan heikko", Xiwawa pilkkasi sisartaan, joka näytti tälle korkeuksista kieltä. "Hetkonen, meiltä puuttuu avain", Stiina keksi ja kysyi hoitajaltaan mihin tämä oli jättänyt sen. "En nyt jaksa muistaa", simssiliini mutisi haukotellen ja käänsi kylkeä. "Hienoa, emme pääse täältä koskaan pois. Aih!" Tulpe kiljaisi tunsiessaan terävän pistokseen kyljessään. Mustavalkoinen tyttökissa kääntyi nopeasti ympäri ja tajusi sukkapuikkoaan pitelevän Untuvan olleen ilkivallan takana. "Untuva? Miksi tökit minua?" Tulpe tivasi närkästyneenä Vesan astellessa paikalle. "Luulen että veljeni on keksinyt jotain", Vesa arveli, ja Untuva kohotti tassussaan pitelemänsä puikon kaikkien nähtäville. "Jos yrität suostutella meitä kaikkia opettelemaan neulomaan ajankuluksi niin voit jättää minut pois laskuista", Quz ilmoitti. "Ei Untuva sitä tarkoittanut. Luulen että hän aikoo käyttää puikkoa lukon tiirikoimiseen", Vesa tulkkasi. Kahvan päällä istunut Wiipeli luovutti paikkansa Untuvalle, joka alkoi räplätä lukkoa sukkapuikollaan. Untuva tunsi toisten katseet selässään, mikä aiheutti lisää suorituspaineita: Jos hän ei onnistuisi, hän tulisi pettämään kaikki huonetoverinsa. Aluksi kaikki seurasivat kiinnostuneina liilan kissan työskentelyä, mutta minuuttien kuluessa toivo oven aukeamisesta alkoi hiipua. "Heti kun opin värkkäilykerhossa sahan käyttöä aion tehdä oveen kissanluukun. Mikäli siis pääsen enää koskaan käymään missään kerhoissa tämän huoneen ulkopuolella", Ruu mutisi. Samassa lukosta kuului napsahdus ja ovi avautui kevyesti narahtaen. "Voi Pyhä Papitar, sinä teit sen!" Stiina kiljaisi ja syöksyi halaamaan takaisin maankamaralle laskeutunutta Untuvaa. "Mitä me vielä odotamme? Olemme vapaita, häivytään täältä!" Xiwawa kiljaisi, ja hetkessä kaikki kissat olivat sännänneet ulos huoneesta.

Stiina ja Vesa olivat yksimielisesti päättäneet suunnata teatteri Kissansilmään elämäntavoitteitaan edistääkseen. "Voisimme kysyä josko joku olisi kiinnostunut liittymään seuraamme. Onko sinulla joku kaveri ketä haluaisit pyytää mukaan?" Stiina tiedusteli katsahtaen poikaansa. Vesa seisahtui paikoilleen, sillä hänen mieleensä tuli heti Cindy. Vuosi sitten he olivat olleet samassa elokuvaporukassa ja Vesa oli viihtynyt Cindyn seurassa, mutta tohtisiko hän pyytää tätä ulos kanssaan? "E-eei minulle tule ketään nyt mieleen", Vesa kuitenkin väitti. Hän yrittäisi tehdä tyttöön paremmin tuttavuutta joskus toiste, kun äiti ei olisi paikalla. "Selvä sitten. Nyt kun olemme tässä ysihuoneen kohdalla voisimme käydä vaikka katsomassa lähtisikö joku Kirsikan porukasta meidän mukaamme", Stiina ehdotti, ja hetkessä Tuhka oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. "Ette olekaan vielä tainneet tavata, tässä on siis poikani Vesa. Hän on aika samanlainen kuin veljensä Untuva, paitsi tietysti pojat eroavat siinä että Vesa osaa puhua. Eli he taitavat kuitenkin olla melko erilaisia vaikka ovat kaksoset ja ulkonäöltään identtiset", Stiina höpötti. "Äiti, sinä pölötät ihan liikaa", Vesa huomautti ja nosti reippaasti tassunsa tervehtiessään Tuhkaa. Stiinaa ja Tuhkaa yhdisti molempia se, että he olivat menettäneet alienkumppaninsa, ja kävellessään teatterille kaksikko jakoi ajatuksiaan aiheesta. "Tuntuu edelleen oudolta etteivät alienit ole enää osa arkeamme vaikka heidän lähdöstään on kulunut jo useampi kuukausi", Stiina huokaisi. "Sanos muuta. Me olimme Galaxyn kanssa kihloissa", Tuhka paljasti hymyillen haikeasti ikävöidessään rakastaan. Vesa kulki edellä ja antoi aikuisten rupatella rauhassa. Tietysti hänkin kaipasi isäänsä ja olisi mukavaa jos Espique asuisi hieman lähempänä kuin täysin eri planeetalla, mutta vastikään leikki-ikään kasvanut pentu oli jo sen verran vanha ettei hinkunut vanhempien seuraan ihan joka päivä. Teatterille saavuttaessa Vesa lupasi esitellä Tuhkalle pelikoneita sillä aikaa kun Stiina ostaisi leffaliput ja -herkut. Stiinan elämäntavoite oli kahta elokuvan katsomista vaille valmis, ja hän päätyi ostamaan liput Sateisen päivän näytökseen. Herkkuosastolla Stiina pani merkille että popcornvalikoimaa oli suurennettu, mikä oli puolestaan johtanut irtokarkkilaarien supistamiseen. "Sääli, myynnissä ei ole enää liloja rypälekarkkeja, ne muistuttivat minua Espiquesta", Stiina mietti kauhoessaan makeisia paperipussiin. Sokerin vastapainoksi Stiina osti isoimman popcornpussin mitä oli tarjolla ja lisäksi yhden jokaista limumakua, joista jokainen voisi sitten valita mieleisensä. Maksettuaan ostokset Stiina marssi syli täynnä herkkuja etsimään seuralaisiaan, jotka löytyivät tanssimattopelin äärestä. "En tiennytkään että tykkäät tanssia", Stiina puhui pojalleen laskiessaan ostokset tyhjälle penkille. "Ei tämä ole ihan minun vahvuuteni, mutta Tuhka halusi kokeilla", Vesa perusteli. Musiikin tahdissa liikkuminen kävi selvästi sulavammin mustalta kissalta, mutta vaikka Vesalla ei ollutkaan rytmitajua oppi hän jokusen askelsarjan ulkoa, sillä samat liikkeet toistuivat tanssin aikana monta kertaa. Molemmilla oli kuitenkin hauskaa, ja kolmannen tanssikappaleen jälkeen Stiina joutui jo muistuttelemaan näitä parketin partaveitsiä siitä miksi teatterille oli alun perin tultukaan: katsomaan elokuvaa! Kolmikko kävi istumaan samaan penkkiriviin, ja keskimmäisenä ollut Stiina piteli toisella polvellaan irtokarkkeja ja vastakkaisella puolella lepäsivät puolestaan popcornit. Elokuvan alkaessa popcornit takertuivat oranssin kissan kurkkuun tämän muistaessa, että hän oli aiemmin katsonut saman elokuvan ollessaan ensitreffeillä Espiquen kanssa. Kyynel valui kissan poskea pitkin hämärässä leffateatterissa, mutta Stiina pyyhkäisi sen pois ja pian kasvoille kohosi pieni hymy. Vuosi Espiquen kanssa oli ollut huikea, ja vielä muistoinakin nämä yhteiset hetket lämmittivät mieltä. Stiina oikeastaan ihmetteli ettei hän ollutkaan tällä kertaa niin allapäin kuin ensiromanssinsa päättymisen jälkeen. Ehkä ero ei tuntunut niin kurjalta kun Stiina sai nyt olla rakkaidensa ympäröimänä, sillä viimeksi hän oli menettänyt samoihin aikoihin myös hoitajansa, ja epävarmuus tulevaisuudesta oli pistänyt ihan kaiken sekaisin. Onneksi Oili oli kannustanut häntä avaamaan sydämensä uudelleen, sillä muuten paljon olisi jäänyt kokematta, eikä Stiinalla olisi edes kahta upeaa poikaa! Tämän tiedostettuaan Stiina ei voinut olla halaamatta vieressään istuvaa Vesaa, joka oli hieman hämillään äidin yllättävästä eleestä ja rimpuilikin nopeasti irti vilkuillen samalla ympärilleen kuin tarkistaakseen, ettei kukaan ulkopuolinen ollut kiinnittänyt heihin huomiota. Tämä saisi olla kyllä viimeinen kerta kun Vesa lähtisi leffaan Stiinan seurassa, sillä romanttinen elokuva oli hieman kiusallista katsoa yhdessä äidin kanssa.

Ruu oli käynyt noutamassa kummipentunsa Ramin adoptiosta, minkä jälkeen kaksikko oli suunnannut metsästyskilpailupaikalle. Ruu ei mahtanut mitään syyllisyyden tunteelle siitä, ettei ollut viettänyt aikaa kummipentunsa kanssa niin paljon kuin olisi halunnut, sillä hän tiedosti paremmin kuin hyvin että Ramilla on taipumus vaipua synkkyyteen kun tämä ei saa tarpeeksi huomiota. Kunpa hän voisi tarjota enemmän seuraansa Ramille, mutta Ruu tiedosti varsin hyvin että hänellä oli myös perhe ja omat tarpeet, eikä hän pystyisi aina joustamaan vaikka haluaisikin. Kilpailu oli käynnistetty aloittelijoiden sarjalla, joten kaksikko odotteli milloin tulisi Ramin vuoro pistää taitonsa näytäntöön. Ruu ei voinut olla kiinnittämättä huomiota pennun tutiseviin tassuihin, eikä tärinä taatusti johtunut ainakaan kylmyydestä. "Älä suotta jännitä, hyvin se menee! Muistele sitä kertaa kun harjoittelimme yhdessä. Osaat kyllä", Ruu kannusti. Pentu nosti katseensa ujosti isompaan kissaan ja nyökkäsi pienesti. Samassa tuomaristo pyysi Ramia astumaan kehään, ja hetken Ruu jo pelkäsin hermoilevan pojan pyörtyvän siihen paikkaan, mutta kun hän tyrkkäsi Ramin liikkeelle kisu selvisi lopulta kisapaikalle. Rami tunsi sydämensä sykkeen korvissa asti, minkä vuoksi hänellä oli vaikeuksia kuunnella ohjeita. Pentu pelkäsi mokaavansa koko kisan siihen paikkaan, mutta kun metsästystehtävät alkoivat Ramin saalistusvietti aktivoitui ihan automaattisesti, ja kisu jahtasi parhaansa mukaan hänen edessään leijuvia ja pyöriviä leluja. Aluksi hän syöksyi ihan päättömästi narun päästä roikkuvan sulkalelun perässä, mutta pian Rami oivalsi että hänen olisi taktikoitava paremmin voidakseen ennakoida saaliin liikeratoja. Sulka kohosi ilmaan ja laskeutui sieltä alemmas säännöllisin väliajoin, joten Rami ajoitti loikkansa sellaiseen hetkeen kun lelu oli matalimmillaan ja onnistui näin nappaamaan höyhennipun suuhunsa! Onnistuminen valoi lisää varmuutta pentuun, ja Rami nappasi leikiten kiinni pingispallon ja erikoisesti hytkyvän vieterilelun. Kilpailun viimeinen vaihe oli pyydystää juokseva leluhiiri, ja koska Rami oli aiemmin harjoitellut Ruun kanssa vastaavaa pyydystys sujui leikiten, ja pentu marssi ylpeänä tuomariston eteen leluhiiri hampaissaan. "Olemme arvostelleet suorituksesi ja julkistamme tulokset myöhemmin", yksi tuomareista selitti. Rami nyökkäsi ja poistui kilpailukehästä mietteliäänä. Hän ei tiennyt yhtään oliko pärjännyt hyvin vai keskinkertaisesti, eikä tuomareiden ilmeettömistä pokerinaamoista ollut ainakaan saanut yhtään vihiä asiasta. Edistyneiden sarjan kilpailijat pyydettiin asettumaan maahan vedetyn viivan taakse, ja Ruu astui reippaasti kilpakumppaneidensa joukkoon. Mukana oli monia kokeneita metsästäjiä, mutta Ruu uskoi kykyihinsä, sillä adoptiossa olleet kissat olivat tuskin päässeet aikoihin treenaamaan taitojaan. "Teillä on kymmenen minuuttia aikaa pyydystää jokin pieneläin, ja suurimman saaliin napannut kissa voittaa", tuomari kertoi säännöt. Ajastin käynnistyi ja Ruu pinkaisi heti juoksuun, sillä hänellä oli suunnitelma selvillä: Hän aikoisi mennä väijymään hoitolan pihalla olevalle lintujen ruokintapaikalle ja nappaisi sitten sieltä kaikista pulskimman linnun. Ruu piiloutui etäämmälle pitäen silmällä lintulautaa, jonka luona pörräsi paljon lintuja talitinteistä punatulkkuihin, mutta kilpailun voittoon vaadittaisi isompi saalis, joten Ruu ei tuhlannut aikaansa moisiin pikkulintuihin. Odotus palkittiin kun harakka pyrähti paikalle, ja Ruu valmistautui iskemään kyntensä lintuun. Valitettavasti Pindalla oli sama suunnitelma, ja Ruu seurasi pettyneenä miten Pinda nappasi saaliin hänen nenänsä edestä. Hyökkäys sai kaikki linnut kaikkoamaan paikalta, joten Ruun olisi etsittävä uusi kohde. Kello tikitti eteenpäin ja Ruu ehti jo huolestua joutuisiko palaamaan kisapaikalle tyhjin tassuin. Musta kissa kipitti vakiohiirestyspaikalleen vaikka tiesi siellä olevan hiljaisempaa näin talvisin. Kuin tilauksesta Ruu huomasi hiiren poistuvan juuri pesästään, eikä hän jäänyt tällä kertaa turhia odottelemaan vaan syöksyi kynnet ojossa jyrsijän kimppuun. Ruu tarttui saalistaan kiinni kaulasta ja antoi hampaidensa upota tarpeeksi syvälle, kunnes pieni naksahdusääni kertoi hiiren niskarangan katkeamisesta. Toki Ruu oli tietoinen siitä että kilpailussa kelpuutettiin myös elävät saaliit, mutta tämän metsästäjän mielestä myös veri ja lopuksi surmatun eläimen syöminen kuuluivat prosessiin - tosin ennen tätä jälkimmäistä vaihetta Ruun pitäisi käydä punnituttamassa hiirenraato. Palkintojen jako käynnistettiin aloittelijoiden sarjasta, ja kun pronssille ja hopealle päässeet Pilvi ja Uni oli palkittu oli aika julistaa voittaja. "Kultamitalin ansaitsee Rami, jonka nopeat refleksit ja hyvä koordinaatiokyky kielivät siitä, että tässä pennussa piilee mestarimetsästäjän ainesta!" kilpailun tuomari julisti, ja Rami oli pakahtua ylpeydestä kun mitali kiinnitettiin hänen rinnuksiinsa ja yleisö taputti hänen suoritukselleen. Edistyneiden sarjan palkintojen jaon alkaessa Ruu vilkaisi hieman katkerasti Pindaa, sillä hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia tätä vastaan. "Kolmannelle sijalle päätyi Ruu, jonka saalistama metsähiiri painoi 23 grammaa. Toiseksi tuli Pinda 190 grammaa painavalla harakkasaalilla, ja voiton vie Nemo, jonka nappaama ahven painaa 2,5 kilogrammaa", tuomari julisti sijat. "Minusta ei ole oikein että minä sain kultaa ja sinä vain pronssia, sillä olet paljon lahjakkaampi saalistaja kuin minä", Rami mutisi kaksikon kävellessä takaisin hoitolalle kilpailun jälkeen. "Älä vähättele itseäsi, olet todella taitava ikääsi nähden! Edistyneiden sarjassa oli mukana monia minua kyvykkäämpiä kisaajia, joten on ihme että edes pääsin kolmen parhaan joukkoon", Ruu selitti samalla kun piteli hiirenraatoa suussaan. "Kuules, aito metsästäjä syö saaliinsa, haluatko maistaa?" Ruu tarjosi, mutta Rami pudisteli päätään. Hiiren syöminen taisi tosiaan olla hieman tuhtia muonaa niin pienelle. "Et tiedäkään mistä jäät paitsi, mikään ei voita itse pyydystettyä ruokaa!" Ruu julisti ja hotkaisi hiiren alas yhtenä suupalana.

Tulpen ja Untuvan tassut johdattivat kaksikon Patukan ja tämän kissojen huoneen ovelle. Tulpen oli houkutellut paikalle huhupuheet Patukan huoneessa järjestettävistä bileistä, ja Untuvaa kiinnosti - no Ennustus tietenkin. Oven läpi kantautui musiikkia, joten juorut taisivat pitää paikkansa. "Onhan sinulla vielä se kutomapuikko mukana? Ihan vaan siltä varalta ettei meidän koputusta kuulla kaiken juhlahumun läpi", Tulpe virnisti kokuttaessaan ovea. Selleri tuli päästämään heidät sisään, mutta Tulpe ei malttanut jäädä tervehtimään poikaa kiirehtiessään tanssilattialle - ainut vaan että sellaisesta ei ollut tietoakaan. Huoneen ulkopuolelle kantautunut musiikki olikin tullut autopelistä, jota Cara ja Ennustus pelasivat pelikonsolilla. "Errr, eikö täällä pitänyt olla bileet, hähh?" Tulpe tiedusteli kummissaan. "Yritin kyllä houkutella väkeä paikalle, mutta vain te saavuitte", Ennustus ilmoitti irrottamatta silmiään TV-ruudulla kiitävistä ajoneuvoista. "Ai, no jos tämä oli väärä hälyytys niin minä tästä lähdenkin", Tulpe oli jo liukenemassa paikalta, mutta Untuva tarttui tätä hännästä. Liila kissa ei halunnut jäädä yksin, sillä Tulpen läsnäolossa hän tunsi olonsa turvallisemmaksi. "Älkää suotta vielä menkö! Cara voi esitellä teille pelejään, ja ajattelimme grillata illemmalla ja siitä riittäisi teillekin syötävää", Patukka puheli vieraanvaraisesti, ja Untuvan helpotukseksi Tulpe suostui jäämään. Kaksikko kävi istumaan pelaajien viereen sohvalle, ja Cara pyysi Ennustusta luovuttamaan ohjaimensa Tulpelle. "Mikset sinä itse anna ohjaintasi?" Ennustus jupisi mutta teki kuitenkin kuten oranssi kissa oli häntä käskenyt. Ennustus oli ollut aiemmin niin kiinnostunut pelistä että tiedosti vasta nyt Untuvan läsnäolon ja tervehti tätä söpön virnistyksen kera. Untuva hymyili pojalle ja kävi istumaan tämän viereen sohvalle niin että heidän kylkensä hipaisivat toisiaan. Lyhyt kontakti sai Untuvan värähtämään kuin pienen sähköiskun saaneena. Cara valmensi Tulpea autopelin kanssa ja tarjosi pelimahdollisuutta Untuvallekin, mutta poika ravisteli ujona päätään. "Meillä on myös sellainen arvoituspeli, voidaan pelata sitä sitten joukkueena", Ennustus hihkaisi silmäänsä iskien. Untuva nyökkäsi ja painoi sitten poskensa pojan olkapäätä vasten seuratessaan TV-ruudun tapahtumia. Tulpe oppi nopeasti autopelin salat ja Cara antoi tälle hieman tasoitusta, mutta kurvasi tietenkin aina viime hetkellä maaliin ensimmäisenä.
(Säästääkseni aikaa en tarinoi tästä enempää, mutta jos Ennustu-Tulpe-Untuva-kolmikon puuhista lukeminen kiinnostaa suosittelen vilkaisemaan Patukan tarinoista luvun 19!)

Quz suuntasi pentuineen oikopäätä Odessan huoneelle päästäkseen tapaamaan Kinuskia ja Winnietä. "Voi ei, taas suljettu ovi", Wiipeli parkaisi kolmikon saavuttua perille. "Toivotaan että tämä aukeaa helpommin", Quz lausahti koputtaessaan. "Ovi auki tai tapahtuu hirveitä!" Xiwawa uhkaili. "Eikä tapahdu", Quz murahti ja laittoi tassunsa pojan suun eteen ennen kuin tämä huutelisi lisää sopimattomuuksia. Kun ovi viimein aukeni syöksyivät Wiipeli ja Xiwawa heti halaamaan äitiään, ja Winnie ryntäsi puolestaan isänsä syliin. Quz silitti tyttärensä päätä ja hivuttautui sitten lähemmäksi Kinuskia kaapaten tämänkin halaukseen, ja lopulta koko perhe oli suuressa ryhmähalissa. Kaksi kuukautta erossa oleminen oli ollut tuskaisen pitkä aika, joten onnelliset liikutuksen kyyneleet kimaltelivat useammankin kissan silmäkulmassa jälleennäkemisen myötä. Quz supatti tyttöystävänsä korvaan ikävöineensä tätä, ja Kinuski vastasi lipaisemalla pojan poskea lempeästi. Samassa kaksikko havahtui pentukolmikon livistäneen paikalta, eivätkä he olleet huomanneet mitään hempeillessään toisilleen. "Sääli, olisi ollut mukava viettää aikaa yhdessä koko perhe, mutta pennuilla taisi olla kiire leikkeihinsä", Kinuski tuumi. "Olenhan minä vielä täällä. Nyt saat kyllä luvan kertoa mitä kaikkea täällä on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana", Quz vaati. "Kerrottavaa on niin paljon että meidän on varmaan parempi jatkaa jutustelua kahvikupposen äärellä", Kinuski virnisti ja ohjasi poikakissan peremmälle huoneeseensa. Samaan aikaan Wiipeli, Winnie ja Xiwawa juoksivat käytävää pitkin niin lujaa kuin pienillä koivillaan suinkin kykenivät. "Taidettiin päästä pakenemaan, meitä ei seurata", taakseen vilkuillut Xiwawa totesi, ja kolmikko seisahtui hetkeksi vetämään henkeä. "Eksytimme ehkä vanhemmat, mutta mitä tekemistä keksisimme seuraavaksi?" Winnie aprikoi. "Minä tiedän! Pyydetään muita pentuja mukaan ja mennään ulos leikkimään", Wiipeli hihkaisi. "Joo! Käydään heti hakemassa Ruby, Bumble ja Vivian", Winnie määräsi. "Alea ja Kaneli myös", Xiwawa täydensi listaa. "Kysytään vielä uusinta kaveriamme Niroakin", Wiipeli päätti, ja pennut alkoivat kiertää eri hoitajien huoneiden ovilla pyytäessään väkeä mukaansa. Kissa toisensa jälkeen liittyi penturyhmään, ja hetkessä heitä oli koossa melkoisen suuri joukkio. Joidenkin kissojen hoitajat olivat tiedustelleet tulisiko pentuja valvomaan joku aikuinen kissa tai hoitaja, mihin Wiipeli oli tyynesti vastannut heidän olevan simssiliinin vastuulla, vaikka heidän hoitajallaan ei ollut todellisuudessa harmainta aavistustakaan siitä mitä pennut tekivät. Kaikki hoitajat kuitenkin luottivat hoitolan ylläpitäjään, joten väittämä meni hyvin läpi. Kun pennut olivat päässeet ulos monet hämmästyivät valkoisen lumipeitteen nähdessään. "Hah, näkisittepä ilmeenne! Ettekö ole ennen nähneet lunta?" Winnie pilkkasi sisaruksiaan. "Kävimme viimeksi ulkona lokakuussa, ja silloin kaikki oli vain kuraista ja harmaata", Wiipeli muisteli. "No minä ainakin olin juhlimassa uutta vuotta ulkona. Rakensimme myös Patukan ja Odessan kissojen kanssa lumilinnan, voin näyttää sen teille", Winnie selitti ja lähti johtamaan joukkoa. Xiwawa huomasi Vivianin jääneen muusta porukasta jälkeen, joten hän pysähtyi odottamaan tätä. "Liukastuitko?" Xiwawa kysyi seuratessaan vaaleanpunaisen kissan hivenen vaappuvaa menoa. "En, olen ihan kunnossa", tämä ilmoitti ja jatkoi kävelyään. Vivianin sisko Ruby saapui paikalle. "Vivian on sokea, joten hänen on vaikea liikkua sulavasti uusissa ympäristöissä", Ruby selitti. "Ai, enpä tiennytkään. Luulisi että on vaikea kävellä jos ei näe eteensä", Xiwawa supatti takaisin matalalla äänellä. Yhtäkkiä Vivian seisahtui suoraan poikapennun eteen. "Ei se ole niin monimutkaista kun asiaan on tottunut syntymästä lähtien", Vivian ilmoitti. "Miten kuulit keskustelumme?" Xiwawa kysyi hämmentyneenä. "Minulla nyt sattuu olemaan herkät korvat ja käytänkin kuuloaistiani hahmottaakseni tilojen avaruutta. Viiksikarvojeni tuntoaisti estää minua puolestaan törmäilemästä seiniin sisätiloissa tai muissa ahtaammissa paikoissa", Vivian kertoi. "Vaikuttavaa. Sano ihmeessä jos voin olla jotenkin avuksi", Xiwawa kehotti. Hyväähän poika oli eleellään tarkoitanut, mutta vaaleanpunainen pentu käski tämän suksia kuuseen. "Vivian ei tykkää siitä kun hän saa erityiskohtelua sokeutensa vuoksi", Ruby tuli jälleen tulkkaamaan siskonsa käytöstä. "Olisitpa kertonut tuon kolme sekuntia aikaisemmin", Xiwawa mutisi. Pennut ihastelivat hetken aikaa pihalla olevia lumilinnoja, mutta pian he kaipasivat jo uutta tekemistä, ja hetkessä syntyi idea lumiveistoskilpailun järjestämisestä. Kisut jakautuivat kolmeen kolmenhengen joukkueeseen niin että Wiipeli, Alea ja Kaneli muodostivat tiimin, Vivian, Ruby ja Niro tekivät yhteistyötä ja viimeiseen ryhmään kuuluivat tietenkin Winnie, Bumble ja Xiwawa. Ykköstiimissä Wiipelin ja Alean välille muodostui pientä sanaharkkaa kun kumpikin olisi toivonut ryhmän totauttavan oman ideansa. Wiipeli olisi halunnut muotoilla lumesta kalan, kun taas Alean mielestä lumiveistokseen aiheeksi olisi pitänyt tulla balettitanssija, ja kaksikko toisti vuoron perään omaa ehdotustaan, kunnes Kaneli astui heidän väliinsä ja sysäsi riitapukarit kauemmaksi toisistaan. "Mitä nopeammin pääsemme alkuun sitä parempi työstämme tulee, joten ei tuhlata aikaa väittelyyn. Pelatkaa vaikka kivi-sakset-paperi, ja toteutamme voittajan idean", Kaneli ehdotti, ja Alea ja Wiipeli kävivät taistoon. Vivianin, Rubyn ja Niron ryhmä oli sen sijaan päässyt jo hyvään alkuun, ja Rubyn toiveesta kolmikko aikoi tehdä maailman suurimman koripallon, joten he työnsivät yhdessä vähitellen kasvavaa lumipalloa ympäri pihaa. Kolmas ryhmä oli puolestaan alkanut muovailla lumesta hunapurkkia, koska Winnielle se toi mieleen Nalle Puhin ja Bumblelle mehiläiset, eikä Xiwawalla ollut mitään enemmistön päätöstä vastaan. "Hunajapurkista tulisi aidompi jos saisimme täytettyä sen sisällön keltaisella värillä. Voisimme hakea vesivärit ja maalata lunta!" Xiwawa keksi eriskummallisen idean. "Emme sopineet saako töissä käyttää muita apuvälineitä kuin lunta", Bumble huomautti. "Ei sitä kiellettykään", Winnie puolsi veljensä ideaa. Wiipeli murjotti pyörittäessään lumipalloa, sillä Alea oli voittanut ja täten ryhmän aiheeksi oli tullut balettitanssija. Kolmikko oli jakanut työnvaiheet niin että Alea muotoilisi tanssijan kasvot, Kaneli keskivartalon ja Wiipelin tehtävänä olivat jalat. Samassa kisu sai mielestään loistavan idean: Kuka sanoi ettei balettitanssijalla voisi olla jalkojen sijasta kalan pyrstöä? Niron, Rubyn ja Vivianin trio oli saanut pallosta jo suuren, ja sen liikuttaminen alkoi olla haastavaa. "Pinnistäkää vielä, enää pari askelta ja pääsemme alamäkeen", Ruby kannusti ja laski kolmeen, minkä jälkeen kaikki syöksyivät täysin voimin palloa päin. Kissojen kauhuksi pallo lähti vauhtien saattelemana vierimään mäkeä alas hurjaa vauhtia. "Apua, pallo pitää pysäyttää ennen kuin se törmää johonkin ja särkyy!" Niro hätäili, ja kolmikko säntäsi juoksuun. Vauhti oli kuitenkin liian kova Vivianille, ja tyttö kompuroi hänen tassujensa mennessä solmuun, ja tämän kaatuessa hän alkoi kieriä mäkeä alas lumipallon tavoin. "Tosi hyvä taktiikka sisko!" Ruby innostui ja liittyi Niron kanssa kierimiseen. "Olikohan tämä lumen maalaaminen sittenkään hyvä idea? Näyttää nimittäin siltä kuin joku olisi pissinyt työmme päälle", Bumble tuumi hivenen kiusaantuneena. "Noh, onneksi emme alkaneet muotoilla lumesta suklaalevyä ja värittämään sitä..." Xiwawa totesi. "No hyi!" Winnie ällöili tajutessaan mitä hänen veljensä tarkoitti. Lopulta hoitolan pihalle oli muodostunut kolme lumiveistosta: Pyrstön omaava balettitanssija, maailman suurin (ja epämuodostunein) koripallo sekä piss- tai siis hunajapurkki. Pennut tuumivat miten saisivat päätettyä voittajan, ja Alea keksi että he voisivat hakea hoitajansa paikalle. Pian simssiliiniä lukuun ottamatta kaikki hoitajat hytisivät pihalla kissojen esitellessä näille lumiveistoksiaan - ja kaikki tietenkin vaativat omaa hoitajaansa äänestämään ryhmänsä työtä. "Mutta enhän minä voi äänestää molempia töitä kun Ruby ja Vivian ovat eri ryhmässä kuin Bumble", Noora huomautti kaikkien kolmen kissansa vinkuessa häntä puolelleen. "Missäs simssiliini muuten on, eikö hänen pitänyt olla vahtimassa teidän leikkejänne?" Momo huomautti. "Ups, jäätiin kiinni..!" Wiipeli vinkaisi ja vilkaisi huolestuneena veljeään.

Illemmalla simssiliini sai kuulla kunnon moitteet useammaltakin hoitajalta vastasyntyneiden pentujen vastuuttomasta kohtelusta. "Monta pientä kissanpentua oli päästetty ulos yksin ilman valvontaa!" "Miten saatoit antaa sen tapahtua?" "Todella vastuutonta ja huolimatonta käytöstä!" äkäiset hoitajat huusivat ylläpitäjälle nuhteita. "Valtava mellakka, olen suorastaan vaikuttunut! Montako teitä oikein oli?" Tulpe uteli sisaruksiltaan. "Meidät mukaan laskettua yhdeksän", Wiipeli laskeskeli. "Ihan hyvä. Minä tosin järjestin vuosi sitten juhlat, joihin osallistui yli kaksikymmentä kissanpentua", Tulpe lesosi. Wiipeli kuunteli isosiskon juttuja silmät loistaen toivoen tekevänsä joskus jotain yhtä vaikuttavaa. Kun simssiliini lopulta sai suunvuoron hoitajien hiljentyessä hän ei saanut ilmoille mitään kovin järkevää ja sönkötti kömpelöt pahoittelut kaikille. "Ei se ole yksin simssiliinin syytä. Minä en tajunnut katsoa pentujeni perään, ja sillä välin nämä karkasivat etsimään kavereitaan koolle", Quz tunnusti, sillä hän ei halunnut että simssiliini joutuisi ottamaan kaikki syyt niskoilleen. "Hoitaja on kuitenkin aina vastuussa kissoistaan", äkäiset hoitajat huusivat kuorossa ja paiskasivat oven lähtiessään kiinni. simssiliinin jalat pettivät alta ja hän hautasi kasvot käsiinsä pudistellessaan toivottomana päätään. "Olen epäonnistunut hoitajana", tyttö nyyhkäisi. Kissat vakavoituivat hoitajansa romahtaessa ja silmäilivät toisiaan miettiessään mitä nyt pitäisi tehdä. Stiina ja Untuva olivat lähestymässä simssiliiniä lohduttaakseen tätä kun hoitaja yhtäkkiä pongahti seisomaan. "Nyt saa riittää tämä ainainen laiskottelu! Tästä lähtien aion hoitaa teitä ahkerammin ja viettää enemmän aikaa kanssanne. Lupaan kirjoittaa ainakin kolme hoitotarinaa viikossa ja viedä teidät joka päivä johonkin uuteen paikkaan ettette taatusti tylsisty!" simssiliini selitti tomerana. "Whoa, rauhoutu vähän. Ei kukaan meistä jaksa katsoa sinun naamaasi niin usein", Ruu sähähti. "Toki olisi hienoa jos olisit enemmän läsnä, mutta ymmärrämme kyllä että tarvitset välillä myös omaa aikaa. Älä sure, keksimme kyllä viihdykettä omin avuinkin tarvittaessa", Quz huomautti. "Niin, kunhan jaksat jatkossa avata meille oven etkä pitää meitä vankeina täällä", Vesa virnisti. "Haha, se on sitten sovittu!" simssiliini naurahti ja levitti kätensä kutsuakseen kaikki hoidokkinsa suureen ryhmähaliin. Kissat kehräsivät ja puskivat hoitajaansa niin innokkaasti että simssiliinin jalat pettivät alta, ja koko konkkaronkka kellahti sängyn päälle. Wiipeli ja Xiwawa kikattivat ilmalennolle, mutta vanhempi Stiina oli saada sydänkohtauksen säikähtäessään äkkipudotusta. Onneksi kehenkään ei sattunut, ja hetken päästä kaikki nauroivat tilanteelle. "Kuulkaa... lupasin juuri viedä teitä ahkerammin uusiin paikkoihin, mutta mitä jos oltaisi tämä ilta vaan täällä omassa huoneessa ja katsottaisi vaikka joku elokuva yhdessä?" simssiliini ehdotti kissojen nyökkäillessä. Kaikki olivat jo valmiiksi mukavassa makuuasennossa sängyllä, joten riitti kun simssiliini hapuili television kaukosäätimen käteensä ja leffahetki päästiin aloittamaan.

Quzin mielipide päivästä: "Olipa ihana nähdä Kinuski ja Winnie pitkästä aikaa, olikin jo ikävä! Meillä oli pitkä juttutuokio Kinuskin kanssa hänen kertoessa kaikki missaamani juorut. Täytynee pitää pentuja jatkossa paremmin silmällä."

Ruun mielipide päivästä: "Ah, tekivä hyvää juoksennella ulkona saaliiden perässä, metsästäminen pitää aistit valppaina! Jäi vähän kaivelemaan että Pinda varasti kakkossijan nenäni edestä... Rami menestyi kuitenkin hyvin, täytynee jatkaa hänen kouluttamistaan!"

Stiinan mielipide päivästä: "Ah, vihdoinkin olen vapaa! Jo nyt on kun ei edes elokuvissa voi käydä rauhassa kun muistot Espiquesta seuraavat kaikkialle... Oli mukava jutella alienkumppanin menettämisen aiheuttamista tuntemuksista Tuhkan kanssa, saman kokeneena ymmärrämme toisiamme."

Tulpen mielipide päivästä: "Sääli ettei Patukan huoneen oven takan odottanutkaan juhlat, kahden kuukauden lagaamisen jälkeen pitäisi päästä vähän irrottelemaan. Ystävänpäiväksi on kuulemma jotain luvassa, harmi ettei minulla ole deittiä (vielä)..."

Untuvan mielipide päivästä: "Sukkapuikosta on näemmä moneen tarkoitukseen, heheh. Tuntui hyvältä olla hyödyksi muille, mutta täytyy myöntää että suurin motiivini oven avaamiselle oli se että pääsisin näkemään Ennustuksen♥"

Vesan mielipide päivästä: "Blääh, ei enää ikinä äidin kanssa elokuviin kun se puhua pälpättää jonninjoutavia ja halailee minua julkisesti. Ai mitenniin angstaan pienestä?"

Wiipelin mielipide päivästä: "Oli kiva leikkiä uusien ystävieni kanssa, mutta minua on jäänyt kaivelemaan aiemmat tapahtumat leikkihuoneella ja haluaisin päästä ratkomaan tätä mysteeriä."

Xiwawan mielipide päivästä: "Lumiveistoskilpailu oli jännä ja hauska! Oli myös mukava tutustua paremmin muihin pentuihin, minulla synkkasi ehkä parhaiten Rubyn, Bumblen ja Vivianin kanssa. Toivottavasti näemme taas pian!"

---

Tarpeet:
+ nälkä (Stiina ja Vesa; leffaherkut)
+ leikkiminen (Wiipeli ja Xiwawa; lumileikit, Tulpe; konsolipeli)
+ liikkuminen (Wiipeli ja Xiwawa; lumileikit, Stiina ja Vesa; Teatterille kävely, Ruu; metsästystehtävä)

+ muista Stiinan kirjallisuuskerhoetu!

Ostokset leffateatterissa:
3x leffalippu, -30 penniä
Makeamussutettava irtokarkit, -4 penniä
Iso pussillininen popcorneja, -6 penniä
Orangeminilimu, -2 penniä
Colaminilimu, -2 penniä
Limeminilimu, 2 penniä
Yht. 46 penniä

Muistiinpanot Stiinan ja Vesan elokuvakatselukerroista:
Stiina: Toy Storyx2, Pieni Merenneitox2, Peter Panx2, Sateinen päiväx2, Rakkaustarina (9/10)
Vesa: Rakkaustarina, Toy Story, Sateinen päivä (3/5)



Saat 85 + 10 - 46 = 49 penniä, ja kohotan tarpeet!

[Kasa]

Laskiainen + Ystävänpäivä

Herätyskellon hälyyttäessä simssiliini sai taistella väsymystä vastaan, sillä lämmin sänky houkutteli häntä monta kertaa enemmän kuin aikainen aamuherätys. Pää laskeutui automaattisesti takaisin tyynylle, mutta tyttö pakottautui kokoamaan itsensä: Hän oli juuri luvannut suhtautua tehtäväänsä hoitajana vastuullisemmin, ja kunnon hoitaja nousi aikaisin laittamaan aamupalaa kissoilleen. Ajatus sai simssiliinin uutta virtaa, ja hetkessä hän kohottautui istumaan sängylle. Ruu nukkui vakiopaikallaan sängyn jalkopäädyssä, ja simssiliini heilautti koipensa varovaisesti sängynlaidan yli ja irvisti tuntiessaan viileän lattian varpaitaan vasten. Oli oikeastaan aika erikoista että Ruu ja simssiliini jakoivat saman sängyn, sillä kaksikko ei tullut muuten kovin hyvin toimeen keskenään. Toinen erikoinen unipari olivat sisarukset Wiipeli ja Xiwawa, joiden makuupatjat oli pitänyt sijoittaa aivan huoneen vastakkaisiin päätyihin, sillä iltaisin nukkumaanmenosta ei tullut mitään kun kaksikko aloitti keskenään tyynysodan tai jompikumpi varasti toisen unilelun. Kuitenkin joka aamu pennut löytyivät samalta makuualustalta tuhisemassa sopuisasti kylki kyljessä toisen tassutellessa unissaan sisaruksensa viereen nukkumaan. Muiden kissojen makuupatjat ja unikopat sijaitsivat siistissä rivissä huoneen seinustalla, ja simssiliini tarkisti nopeasti että kaikki olivat tallella: Quz röhnötti selällään kopassaan, ja Tulpe, Untuva ja Vesa jakoivat keskenään kahdesta makuupatjasta muodostetun alueen. simssiliini kävi vielä kurkkaamassa kannellisen unikopan sisään, missä Stiinalla oli tapana torkkua. simssiliini hipsi vaatekaapin kautta keittiöön ja pohti mitä tarjoaisi kissoille aamupalaksi. Lopulta hän päätyi murolastupakettiin ja kaatoi keltaisia maissilastuja kahdeksaan kippoon. Xiwawan ja Wiipelin lautasille hoitaja kippasi myös valmiiksi maitoa, mikä ehtisi pehmittää murojen koostumuksen pienten pentujen hampaille sopivampaan muotoon, mutta isommat kissat saisivat päättää itse mieleisensä murojen ja maidon sekoitussuhteen. Juomaksi simssiliini keräsi kaikki talvitorilta ostetut teet ja muut lämpimät juomat. Ihan kaikille ei riittäisi omaa mukia, mutta kaipa kissat suostuisivat jakamaan neljä teeannosta keskenään. Jälkkäriksi simssiliini latoi vielä tarjottimelle kaikki yhteisistä tavaroista löytyneet mansikkatikkarit, joita muut hoitajat olivat aiemmin antaneet heille lahjaksi. Huoneelleen palattuaan simssiliini alkoi tehdä kattausta pyöreän pöydän ääreen. Asetellessaan murokulhoja paikoilleen tyttö näki sivusilmällä Untuvan hipsivän huoneen nurkassa olevaa hiekkalaatikkoa kohti aamutarpeilleen. "Huomenta", simssiliini toivotti hivenen käheällä äänellä liilalle kissalle, joka oli kuin ei olisi huomannutkaan mitään. Hoitaja kohautti olkiaan, oli sitä paitsi kohteliasta tarjota toiselle vessarauha. Astiat kolisivat osuessaan toisiinsa simssiliinin liikutellessa lautasia ja mukeja pöydällä, ja kissa toisensa jälkeen saapui valmiiksi katettuun aamiaispöytään. Quzin ja Ruun katseet kiinnittyivät Tulpeen kissaneidin astellessa paikalle. "Onpa meidän pienestä Titistä kasvanut iso!" vanhemat päivittelivät lähes täysikasvuiseen ikään kasvaneen tyttärensä nähdessään, ja simssiliinikin joutui hieromaan silmiään. "Miten te kaikki olette kasvaneet näin valtavasti yhdessä yössä? Tulpe ja Untuva sekä nuorimmat Wiipeli ja Wiwawa ovat kaikki siirtyneet uuteen ikävaiheeseen", simssiliini summasi. "Äh pahus, juuri kun saavutin Untuvan hän kasvaa taas minua suuremmaksi", Vesa harmistui, sillä hän olisi kovasti halunnut olla samanikäinen kaksosveljensä kanssa. Untuva taputti veljensä selkää lohdutukseksi ja Stiinakin huomautti, ettei koolla ole väliä. "Meillä on Untuvan kanssa tänään ykkösluokan päätöskokeet", Tulpe kertoi lusikoidessaan muroja suuhunsa. "Harmi, sitten ette pääse laskiaismäkeen", Ruu totesi. "Sentään illalla on se disco", Vesa muistutti. "Minulla on puolestaan äidin järjestämää maagikkokoulutusta", Xiwawa kertoi ylpeänä. Poju oli ollut aivan täpinöissään siitä asti kun hän oli ostanut talvitorilta kristallipallon, ja vihdoin hän pääsisi käyttämään sitä. "Entäs Wiipeli, mitä sinä aiot tehdä tänään?" Quz siirsi katseen tyttäreensä, joka pyöritteli lusikkaa tylsistyneenä lautasellaan. "M-minä... Minulla on yksi tärkeä juttu. Täytyykin tästä lähteä", Wiipeli ilmoitti äkkiä ja pinkaisi ulos huoneesta. Vesa ja Xiwawa käyttivät heti tilaisuutta hyväkseen ja syöksyivät ahmimaan Wiipeliltä syömättä jääneitä ruokia. "Mitä tuo nyt oli, tiedätkö sinä siskosi suunnitelmista jotain?" Quz tiedusteli Xiwalta, mutta poika pudisteli päätään suu täynnä muroja. Untuva poimi lautaseltaan vähän muroja tassuunsa ja sujautti ne sylissään pitelemäänsä koululaukkuunsa, missä hänen kaolemmikkinsä Kukka hotkaisi ruuat suuhunsa. Untuvalla oli tapana ottaa Kukka salaa mukaan kouluun, ja kaolla olikin oma pesäpaikka Untuvan penaalissa. Pian koululaisten oli aika nousta pöydästä ja suunnata opintojensa pariin, jolloin jäljelle jäivät enää seniorikissat ja simssiliini. "Eikös me lähdetäkin yhdessä laskiaismäkeen, mitäs sanotte?" simssiliini yritti innostaa kissoja, jotka nyökyttelivät enemmän tai vähemmän kiinnostuneesti.

Wiipeli juoksi minkä tassuistaan pääsi ilman selkeää päämäärää. Hän tunsi itsensä muita huonommaksi, koska hänellä ei ollut selkeää suuntaa elämällään niin kuin toisilla: Tulpe, Untuva ja Vesa kävivät koulua, ja Xiwawalla oli puolestaan maagikkokoulutusta, mutta Wiipelillä ei ollut mitään omaa kiinnostuksenkohdetta tai erityistaitoa jossa hän olisi hyvä. Wiipeli pysähtyi vetämään henkeä ja tunsi vatsansa murisevan syömättä jääneen aamupalan takia. "Ihan oikein sinulle, et ansaitse syödä kun olet niin turha kissa", Wiipeli soimasi itseään. Pentu kohotti katseensa ja huomasi tassujensa johdattaneen hänet leikkihuoneeseen. Yksin ei ollut hauskaa leikkiä, mutta kisu silti jäi hetkeksi silmäilemään ympärilleen. Melkein aina kun hän oli käymässä leikkihuoneessa oli paikalle saapunut mystinen olento, jonka Wiipeli oli sisaruksineen nimennyt "leikkihuoneen kummitukseksi", sillä tämä liikuskeli aina valkeaan kaapuun pukeutuneena. Olento kiehtoi Wiipeliä, ja kisu olisi kovasti halunnut selvittää tämän henkilöllisyyden, mutta aina tilaisuuden tullessa hän jänisti ja kipitti pois paikalta. Wiipeli tassutteli kohti ikkunaa, sillä aikoinaan hän oli nähnyt kummituksen ensimmäistä kertaa juuri tällä verhotangolla, joten ehkä olento olisi jättänyt jälkeensä jonkin vihjeen? Lattiaan asti ulottuvan ikkunaverhon takaa pilkisti jotakin keltaista, ja pentu poimi esineen tassuihinsa tunnistaen sen banaaninkuoreksi. Wiipeli ei ollut aivan varma mitä hänen löydöksensä tarkoitti, mutta hänellä oli kuitenkin sellainen tuntu että tämä olisi merkittävä johtolanka. "Kummitus joka syö banaaneja", kissa mutisi itsekseen ääneen, sillä ajatuksia oli joskus helpompi jäsennellä kun ne lausui ääneen. Pian hän kuitenkin ymmärsi ettei yksi banaaninkuori johdattaisi häntä yhtään mihinkään, se saattaisi sitä paitsi olla kenen tahansa jäljiltä. Turhautunut Wiipeli oli aikeissa viskoa roskan tassuistaan, mutta tajusi kuitenkin ettei yhteisten tilojen sotkeminen ollut kovin hyvää käytöstä, olisi parempi viedä kuori roskikseen. Kääntyessään ovea kohti Wiipeli erotti käytävässä liikettä, mikä terästi sekunnin murto-osassa hänen aistinsa. Pentu viskoi välittömästi kuoren tassuistaan takaisin maahan ja säntäsi juoksuun. Kummitus oli taas liikkeellä, eikä Wiipeli aikonut päästää sitä tällä kertaa pälkähästä. Kisu seurasi olentoa ullakolle vievien tikapuiden luokse ja kiipesi reippaasti pari askelta ylöspäin, mutta sitten hän alkoi empiä. Pimeälle ullakolle kiipeäminen yksin ei tuntunut kovin turvalliselta ajatukselta, ja Wiipeli miettikin pitäisikö hänen odottaa sisaruksiaan jotta he voisivat tutkia paikan yhdessä. "Et saa jänistää nyt", Wiipeli puhui itselleen hammasta purren ja otti taas pari askelta ylemmäs. Katossa oleva aukko tuli koko ajan lähemmäksi, ja lopulta Wiipeli onnistui kurkistamaan ullakolle. Hän räpytti pari kertaa silmiään saadakseen hämäränäkönsä aktivoitumaan nopeammin, mutta ullakon lukuisten säilytyslaatikoiden ja muun tavaran joukosta oli vaikea erottaa etsimäänsä - varsinkaan kun Wiipeli ei oikeastaan edes kunnolla tiennyt mitä tai ketä etsi. Samassa hänen silmiinsä osui yhden laatikon päällä oleva valkea liina, joka erottui selvästi hämärässä ympäristössä. Voisiko se kuulua kummitukselle? Wiipeli hiippaili hiljaa lähemmäksi ja tarrasi reunan yli repsottavaan kankaanpalaan kiskaisten sitä napakasti, jolloin laatikkopino alkoi sortua. Wiipeli väisti ilmasta putoavat tavarat muttei päästänyt irti valkeasta kaavusta, sillä se oli tähän mennessä hänen paras johtolankansa. Pölyn hälventyessä Wiipeli havahtui siihen että joku kiskoi hänen pitelemäänsä liinaa toisesta päädystä, jolloin kissa tiukensi otettaan. Kuului äänekäs repeytymisen ääni, minkä seurauksena Wiipeli kellahti selälleen puolikas kankaanpala tassuissaan. Toinen vetäjä menetti myös tasapainonsa ja lysähti laatikkopinon päältä maahan. Wiipeli säntäsi paikalle ja kiskaisi lakanan pois mysteeriolennon päältä, jolloin tämä paljastui apinaksi. Yhtäkkiä kaikki kävi järkeen: Banaaninkuori ja ketterä kiipeily katonrajassa olivat sittenkin olleet selviä vihjeitä olennon henkilöllisyydestä. Mutta mitä apina teki kissahoitolassa? "Mitä tuijotat, etkö ole ennen nähnyt apinaa?" olento tuhahti yrittäen peittää kiinnijäämisestä aiheutuneen hermostuneisuutensa pisteliään kommenttinsa taakse. "Itse asiassa en. Kuka oikein olet?" Wiipeli tiedusteli etutassut puuskassa. Tyttö nautti päästessään häntä kuukausia piinanneen olennon niskan päälle. "Mitä? Etkö sä tiedä kuka mä oon?" apina kysyi loukkaantuneena ja kohottautui seisomaan jatkaen puhettaan: "Olen Raimo, tämän hoitolan maskottiapina ja paras keppostelija!" "Siksi siis esiinnyit meille kummituksena? Pidit meitä pilkkanasi", Wiipeli ymmärsi. "Se oli kieltämättä hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt sait henkilöllisyyteni selville. Oli rohkeaa seurata minua tänne, sinussa on potentiaalia", Raimo lausui viekkaasti. "Todellako? Potentiaalia mihin?" Wiipeli kummasteli. Raimo istahti pahvilaatikon päälle ja taputti vieressään olevaa tyhjää paikkaa kutsuakseen kissaa liittymään seuraansa. "Keppostelu on aina hauskempaa kahdestaan, joten haluaisitko auttaa minua kehittelemään jonkin huiman pilan?" apina virnisti. Wiipelin silmät kirkastuivat, juuri tätä hän oli kaivannut! Muut hoitolan pennut sivistivät ehkä itsekään kissojen koulussa, mutta Wiipeli aikoisi käyttää päivänsä keppostelemalla uuden ystävänsä kanssa!

Xiwawa kulki galaksiveljeksien kanssa äitinsä Kíŋüškín johdolla kohti salaista kissaluolaa, jossa mystisen maagikkokerhon oli tarkoitus kokoontua. Xiwa puristi liilaa pentukristallipalloa tiukasti tassussaan kuin se olisi ollut hänen arvokkain arteensa ja ihaili edellä kävelevän äitinsä päällä olevaa liilaa viittaa, jossa oli keltaisia tähtiä. Kaikki oli niin jännittävää ja maagista! Yhtäkkiä Kíŋüškí pysähtyi ja osoitti kahta kivenlohkaretta, jolloin pennut näkivät luolan suuaukon. "Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Tietääkö kukaan hoitaja missä olemme jos sattuu jotain?" Elmo kysyi hivenen huolestuneena. "Ei tietenkään tiedä, sehän tässä onkin parasta!" Kíŋüškí vastasi takaisin huolettomasti. "Älä stressaa veikka, tästä tulee hauskaa! Kenties opimme lukemaan ajatuksia niin kuin alienäitimme!" Veikko rohkaisi veljeään. Luolan käytävä oli paikoin niin ahdas että kissojen kyljet hipoivat kylmiä ja kosteita kiviseiniä kissajoukkion ryömiessä eteenpäin. Lopulta he saapuivat suurempaan huoneeseen, jonka Kíŋüškí oli koristellut teemaan sopivasti. Keskellä oli pyöreä pöytä, jonka päällä oli hieno kristallipallo, korttipakka, taikasauva, kynttilöitä ja oikeastaa kaikkea mitä vain saattoi kuvitella löytyvän erilaista maagikointia harjoittavan kissan työpisteeltä. Kíŋüškí kehotti pentuja istumaan lattialle asetettujen tyynyjen päälle, ja pojat tekivät niin kuin oli pyydetty. "Koska tämä on ensimmäinen kertanne maagikkokerhossa teemme aluksi kristallimaagisointirituaalin, joka aktivoi sisällänne piilevät voimat. Älkää siis ihmetelkö jos olonne tuntuu erilaiselta rituaalin suorituksen jälkeen", Kíŋüškí puhui samalla kun pyöritteli tassuissaan suurtaa violettia kristallia. Elmo piiloutui veljensä selän taakse kun kristalli välähti kirkkaasti, mutta Xiwawa oli näkemästään haltioissaan ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi suorittamaan rituaalin ensimmäisenä. Kíŋüškí käski poikaansa sulkemaan silmänsä ja asetti kristallin tämän "kolmannen silmän" kohdalle, jolloin Xiwawa alkoi tuntea kummallista kihelmöintiä otsassaan. Hänen olisi tehnyt mieli avata silmät ja katsoa, mutta äiti - tai siis maagikko Kíŋüškí - oli sanonut ettei kristallin mahti toimi jos rituaalia ei suoriteta silmät suljettuna. Kíŋüškí liikutteli kristallia ensin Xiwan pään kohdalla ja kävi sitten läpi hänen kaikki neljä tassuaan hännänpäätä myöten, ja kristallin liikkeiden mukaisesti Xiwawa tunti kutinaa muistuttavaa hassua kihelmöintiä ympäri kehoaan. Yhtäkkiä pojan edessä välähti kirkas valo vaikka hänen silmänsä olivat suljettuna, ja Xiwawa hämmentyi kokemusta niin että avasi hätkähtäen silmänsä. "Onneksi olkoon, maagisointi onnistui", Kíŋüškí ilmoitti. Hieman pyörällä päästään Xiwawa kohottautui jaloilleen ja otti pari huojuvaa askelta galaksiveljeksien luokse. "Minä menen seuraavaksi, pidä sillä välin silmällä Elmoa ettei hän livistä paikalta", Veikko supatti, ja Xiwawa nyökkäsi vastaukseksi. Elmo seurasi vähän kauhistuneena hänen veljelleen tehtävää maagisointia. "S-sattuiko se?" Elmo uteli. "Ei ollenkaan, älä suotta pelkää. Kristallimaagisointi oli hienoin kokemus mitä minulle on koskaan tapahtunut", Xiwawa selitti haltioituneena. Kun koitti Elmon vuoro Veikko ja Xiwawa pitelivät tämän tassuista kiinni, puoliksi rohkaistakseen säikkyä kissaa ja toisaalta varmistaakseen että tämä ei karkaisi kesken kaiken. Kun kaikki maagisoinnit oli hoidettu Kíŋüškí ojensi kolmikolle muistoksi kokemuksesta erikoiset härvelit ja kertoi kerhon jäsenille vielä yleisellä tasolla tietoja erilaisista maagikoinnin suuntautumisvaihtoehdoista, joita he tulisivat käymään läpi kerhon aikana. "Aloitatte kaikki pentumaagikkojen sarjassa, mutta taitojen kehittyessä voitte päästä kohoamaan apumaagikon virkaan ja saatte vastuullenne haastavampia tehtäviä. Muistakaa myös maagikkopuotini, mistä löytyy erilaisia temppuja helpottavia apuvälineitä", Kíŋüškí vinkkasi. Xiwawa oli erittäin innoissaan maagikkokerhosta, sillä mystiset asiat ja taikuus kiinnostivat häntä, ja tuntui huippuhienolta ylipäätään seurata äidin jalanjälkiä tämän maagikkouralla!

"Miksi me suostuimme tähän?" Ruu tuskaili. "Älä minulta kysy, en todellakaan tiedä", Stiina irvisti. "Nyt on myöhäistä perääntyä", Quz huomautti. Kolmikko istui simssiliinin kanssa pulkan kyydissä korkean mäen päällä. Stiina oli saanut paikan simssiliinin sylistä, ja Quz ja Ruu istuivat kumpikin simssiliinin polvien päällä ja tarrasivat kynsillään kiinni hoitajansa ulkohousujen lahkeista simssiliinin tyrkätessä pulkan liikkeelle. Konkkaronkka laski mäen alas iloisten naurunkiljahdusten kera, ja vauhtien hiipuessa jopa Ruun täytyi myöntää että yhteislasku oli ollut ihan hauska kokemus. "Uudestaam!" simssiliini intoili kuin teletapit konsanaan, mutta kissat joutuivat toppuuttelemaan häntä. "Me halutaan ottaa osaa kilpailuihin ja tavata kavereitamme", Quz perusteli. "Niin, eikä muutkaan hoitajat sitä paitsi laske mäkeä, voisit sinäkin simssiliini käyttäytyä vähemmän lapsellisesti", Ruu huomautti huvittuneena. "Minä voin tulla jos kiskot minut pulkan kyydissä takaisin kukkulan päälle", Stiina lupasi. "Okei. Ruu ja Quz, tavataan kilpailujen jälkeen vaikka ruokapisteellä", simssiliini määräsi, ja porukka jakautui kahteen ryhmään simssiliinin kiskoessa Stiinaa pulkan kyydissä takaisin mäen päälle, kun taas Quz ja Ruu suuntasivat hyppyrikilpailupaikalle. Kummallakaan ei ollut aiempaa kokemusta mäkihypystä, joten kaksikko päätti harjoitella ennen omaa vuoroaan. Ruu nappasi tassuihinsa lumilaudan, mutta Quz koki tasapainon kannalta turvallisemmaksi vaihtoehdoksi sukset, joiden kanssa hän pystyisi hallisemaan molempia tassuja erikseen, tiedä sitten toimisiko se käytännössä. Quz laski harjoitusmäkeä ja onnistui pysymään pystyssä yllättävän hyvin, mutta samassa hänen eteensä kaarsi lumilautailija pöllyttäen lunta pojan kasvoille niin ettei tämä nähnyt mitään ja menikin pian mukkelis makkelis lumikasaan. Keltaraidallinen kolli ravisteli lunta päältään kun häntä rinteessä häiriköinyt Kinuski pysäytti lumilautansa hänen eteensä. "Hih sori, ei ollut tarkoitus häiritä", tyttö virnisti ja ojensi tassunsa auttaessaan pojan ylös. "Ei se mit- hetkonen, mitä sinä teet täällä? Ymmärsin että sinä pitäisit Xiwawalle maagikkokerhoa", Quz huomautti hämmentyneenä. "Maagikointikykyjeni ansiosta pystyn luomaan itsestäni useamman kopion. Yksi versioni on tällä hetkellä koulussa, toinen pitää maagikkokerhoa ja kolmas on täällä rinteessä", Kinuski selitti kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. "Ahah, sinä pilailet, niihän? Eikun sehän tarkoittaisi että Xiwawa on jossain yksin ilman valvontaa... Apua, sinä hämmennät minua", Quz puheli ymmällään. "Pennuistamme puheen ollen, minne olet jättänyt Wiipelin? Winnie toivoi saavansa siskostaan seuraa liukurikisaan", Kinuski selitti. "Öh tuota... Hän säntäsi aamulla pois huoneesta enkä ole kuullut hänestä sen koommin", Quz tunnisti. "Mitä? Ensin syytät minua Xiwan heitteillejätöstä vaikka itse olet päästänyt Wiipelin silmistäsi", Kinuski nuhteli kumppaniaan leikkisästi. Kaksikon keskustelu keskeytyi Ruun pyrähtäessä paikalle ilmoittamaan kilpailun käynnistymisestä, ja kolmikko riensi yhdessä hyppyrille. Hyppyjen alkaessa Quzin jalat menivät ristiin ja tämä liukuikin hyppyrin alas vatsallaan, joten ilmalento ei kantanut juuri mihinkään. Ruun alku oli lupaava, ja hetken mielijohteesta musta kissa päätti yrittää lisätä hyppyynsä näyttävän voltin, mikä osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä Ruu menetti tasapainonsa ja putosi lumihankeen Quzin seuraksi. "Hyppyjä arvioidaan pituuden, ei näyttävyyden vuoksi. Olisit saattanut menestyä pentujen liukurikisassa", Quz virnisti. "No sinun mahalaskuasi ei pelastaisi edes kömpelöiden kaatuilijoiden sarja", Ruu hymähti ja viskoi poikakissaa lumipallolla. "Kehtaattekin aloittaa lumisodan ilman minua!" paikalle sännännyt Kinuski huudahti tassuissaan kaksi lumipalloa. Mäkihypystä ei ehkä tullut pokaalia kotiinviemisiksi, mutta kolmikolla oli hauskaa lumisotaa leikkiessä!

Stiina maleksi potkukelkkarallin kisapaikalla. Olisi hauska osallistua kilpailuun, mutta hän ei tiennyt mistä saisi parin, sillä ketään hänen läheisimpiä ystäviään ei ollut paikalla. Mahtaisiko kukaan edes ylipäätään haluta kisakumppanikseen hänen kaltaistaan ikäloppua hipovan löntystelevän vanhuksen hidastamaan menoa? Stiina karisti kuitenkin moiset ajatukset mielestään, hän oli juuri saanut iänvähennysjuomaa ja olisi oikein vetreä, vaikka täytyi myöntää etteivät urheilutapahtumat olleet tämän enemmän sohvaperunana tunnetun kissan vahvuus. Samassa Stiinan korviin kantautui Odessan kissaporukan keskustelu näiden jakautuessa pareihin kilpailua varten. "Winnie tulee minun kanssani", Kinuski päätti silitellessään pentunsa päätä. Myös Noki ja Coco sekä Clarissa ja Ava muodostivat omat parivaljakot. "Entäs minä?" yksin jäänyt Marja parahti. Stiina huomasi tilaisuuden koittaneen ja asteli paikalle. "Minä voin olla parisi", oranssi kissa ilmoitti reippaasti, ja laikukasturkkisen Marjan kasvoille levisi hymy. Kilpailijat kokoontuivat lähtöpaikalle, ja Stiina puristi punaisen potkukelkan käsipidikkeitä tassuissaan. Marja istui penkillä ja kääntyi näyttämään parilleen peukkua kun heidän lähtövuoronsa koitti. Kilpailijoita lähetettiin matkaan yksi pari kerrallaan, jotta kapealla metsätiellä ei aiheutuisi ruuhkaa ja tönimistä. Stiina polkaisi kelkan liikkeelle, ja alavaa mäkeä pitkin oli kevyt liukua, mutta valitettavasti alamäkeä seuraa aina lopulta ylämäki, ja Stiina puuskutti uupuneena työntäessään kelkkaa mäkeä ylös. "Haluatko että vaihdetaan vuoroja?" Marja kysyi kun heidän jälkeensä matkaan lähteneet Ennustus ja Melodee viipottivat ohi pipot ja kaulahuivit hulmuten. "Jaksan kyllä", Stiina sanoi hammasta purren. He olivat sopineet vaihtavansa paikkoja matkan puolivälissä, ja Stiina halusi suoriutua osuudestaan kunnialla. Onneksi ylämäkeä seurasi tasaisempi tie, mitä pitkin oli kevyt potkia eteenpäin, mutta Stiina oli kyllä mielissään kun paikkojen vaihdon aika koitti ja hän pääsi lepäilemään istumapaikalle. Lumiset maisemat vilisivät Stiinan silmissä Marjan tyrkkiessä kelkkaa reipasta vauhtia, ja heidän ylittäessä maaliviivan kilpailun tuomari ilmoitti heidän ajakseen 5 minuuttia ja 23 sekuntia. Stiinan ilme synkkeni, sillä tulos tuskin riittäisi voittoon. "Anteeksi että hidastin meitä", tyttökissa pahoitteli. "Ei se mitään, voitto ei ole tärkeintä. Ansaitsin sitä paitsi jo palkinnon mäkihypystä", Marja hihkaisi tyytyväisenä. Kilpailujen jälkeen kissat kokoontuivat tapaamaan hoitajaansa sovitulle kohtauspaikalle ruokapisteelle, missä oli tarjolla hernekeittoa ja laskiaispullia ystävänpäivään soveltuvista vaaleanpunaisista astioista. Stiina poimi tassuihin herkullisen laskiaispullan ja istahti hernesoppaa lusikoivan Ruun viereen. Quz hörppi puolestaan kaakaota ja lämmitteli samalla tassujaan mukia vasten. "Täällähän te jo olettekin!" tapansa mukaan myöhässä paikalle saapunut simssiliini huudahti. "Aina sinua saa odottaa", Ruu tokaisi. "Noh, kyllä tällaisia herkkuja mässyttäessä saa hyvin kulumaan aikaa", Stiina huomautti kermavaahtoa suupielessään. "Anteeksi, saappaani upposi syvään lumeen ja minulla kesti kun kaivoin sen esille. Onneksi Hemuli ja Auri auttoivat", simssiliini kertoi hänelle sattuneesta kommelluksesta ja uteli sitten millainen kisamenestys kissoilla oli ollut. "Odessan kissat olivat ihan liekeissä, kellään muulla ei ollut mahdollisuuksia", Quz selitti, ja jokainen sai raportoida omista kilpailusuorituksistaan. "Etkö voisi joskus järjestää jotain muutakin kuin urheilukilpailuja? Minä olisin paras laulukisoissa", Quz lesosi. "Miten olisi sellainen kilpailu missä testattaisi kuka jaksaisi katsoa eniten elokuvia putkeen?" Stiina puolestaan ehdotti. "Kuka muka lähtisi mukaan moiseen?" Ruu ihmetteli. "Jos palkinto on tarpeeksi hyvä saa vapaaehtoisia osallistujia mitä kummallisempiin tempauksiin", Stiina perusteli.

Untuva oli toivonut käsityön lopputyöksi jotain neulomiseen liittyvää, mutta huomattuaa opettajan pöydälle varaamat tarvekkeet kissalle valkeni että tämä työ kuuluisi tehdä ompelukoneella. Untuvasta ompelukone oli vähän pelottava, sillä se piti ääntä ja piti myös muistaa varoa ettei työntäisi tassua vahingossa neulan alle. Opettajan saapuessa paikalle poika veti syvään henkeä, kyllä hän selviäisi tästä tehtävästä. "Tiedän että tykkäät neuloa, mutta toivoisin että haastat hieman osaamistasi ja kokeilet toisenlaista tekniikkaa. Tehtäväsi on valmistaa housut kaavoista alkaen. Palaan tunnin päästä tarkistamaan työsi. Onnea kokeeseen", opettaja toivotti ennen kuin poistui huoneesta. Untuva kaivoi laukustaan muistivihkonsa ja luonnosteli nopeasti suunnitelman housuista. Seuraavaksi kissa tarttui mittanauhaan ja otti vyötärönympäryksestä sekä toivomastaan lahkeiden pituudesta tarvittavat mitat, joiden pohjalta hän piirsi housujen kaavat saumavaroineen kaavapaperille. Leikattuaan kaavapalat irti Untuva asetteli ne valitsemalleen keltaiselle kukkakuvioiselle kankaalle kiinni nuppineuloilla. Untuva vilkaisi kelloa leikellessään kangasta, ja huomasi että puolet koeajasta oli jo kulunut. Onneksi viimeisen ompeluvaiheen pitäisi sujua nopeasti, joten aika ei loppuisi kesken. Untuva valitsi kankaaseen sopivan langan ja asetteli sen paikoilleen ompelukoneeseen. Onneksi yhdellä käsityötunnilla oli esitelty ompelukoneen käyttö, joten Untuva tiesi miten langat kuului laittaa. Kun oli aika aloittaa ompelu Untuva säikähti ompelukoneen ääntä, minkä seurauksena hänen tassunsa lipesi ja ommel meni vinoon. Untuva pudisteli päätään pelätessään lopputyönsä olevan pilalla, mutta sitten kisu kaivoi esille ratkojan ja alkoi purkaa kiireesti ommelta. Uuden yrityksen koittaessa Untuva lähti etenemään hitaasti, ja saatuaan varmuutta hän huristeli saumat paikoilleen reipasta tahtia. Kun housut oli saatu kokoon oli vielä pienten hienosäätöjen aika: Untuva leikkasi pöksyihin reiän häntää varten, kiinnitti vetoketjun ja napin housujen kiinnitystä varten ja lisäsi vielä taskut. Untuva silmäili tuotostaan tyytyväisenä, housuista oli tullut ihan hyvät vaikka ompelukoneen käyttö ei hänen vahvuutensa ollutkaan. Opettaja saapui sovittuun aikaan ja otti liilan kisun tekeleen mukaansa arvosteltavaksi.

Tulpe seurasi tassut pulpetin kannen päällä luokan edessä historian esitelmäänsä pitävän Lunan puhetta, joka käsitteli Antiikin Kreikan jumalia. Tulpe katsahti luokkahuoneen seinällä olevaa kelloa, joka näytti tunnin päättyvän viidentoista minuutin päästä. Tyttö uskoi opettajan taktikoineen ja sijoittaneen Tulpen esitelmän viimeiseksi, sillä opettaja tiesi, että kun Tulpe pääsee ääneen hän voi puhua vaikka puoli tuntia putkeen, joten nyt aikaraja pakottaisi hänet pitämään esitelmänsä tiiviinä. Tulpen ajatus karkasikin hetkeksi aikaa Lunan puheen kuuntelusta hänen alkaessaan miettiä, mitä asioita hän aikoisi omassa esitelmässään käydä vain nopeasti läpi ja mihin syventyä tarkemmin. "Kiitos Luna. Seuraavaksi on vuorossa Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen", opettaja tiedotti, ja Tulpe nousi reippaasti ylös kuullessaan oman nimensä. Hän käveli luokan eteen ja käynnisti tietokoneelta tekemänsä Power Point -esityksen. Esiintyminen ei jännittänyt Tulpea ollenkaan, ja mustavalkoinen kissa nojasi rennosti pöydänkulmaan ja kertoi esitelmänsä aiheen. Historiankurssilla Tulpea oli kiinnostanut eniten toinen maailmansota, joten sotateemaa jatkaakseen kisu oli valinnut lopputyönsä aiheeksi Suomen sisällissodan. Luokkahuoneessa olivat kuuntelemassa kaikki muut historian opiskelijat, mutta Tulpe piti katseensa tiukasti takarivissä istuvassa opettajassa ja seurasi tarkasti tämän eleitä pitkin esitelmän kulkua hakien myötäilevästä nyökkäilystä tai lempeästä hymystä hyväksyntää. Tulpe oli ensimmäisestä tunnista lähtien ollut ihastunut opettajana toimivaan nuoreen poikakissaan, ja välillä kisu ei voinut estää lenteleviä perhosia vatsassaan katsoessaan suoraan opettajan kirkkaansinisiin silmiin, mutta hän pakotti itsensä keskittymään puhumiseen, sillä parhaiten hän kykenisi tekemään opettajaan vaikutuksen esiintymällä vakuuttavasti. Tulpe selitti esitelmässään miten Suomen kansa oli jakautunut kahtia, esitteli sodan osapuolina toimineet punaiset ja valkoiset joukot sekä kertoi sisällissodan jälkeisistä vaikutuksista. Aikataulutus meni nappiin, ja Tulpe ehti juuri lausua esitelmän viimeiset johtopäätökset kun kello soi tunnin päättymisen merkiksi. Taito- ja reaaliaineiden kokeiden jälkeen oli kirjallisten tenttien vuoro, ja Untuva ja Tulpe liittyivät muiden luokalta valmistuvien kissojen kanssa koeluokkaan. Kokeen tehtävät riippuivat opiskeltavista aineista, ja Untuvan paperissa oli helpohko yhdyssanatehtävä äidinkielestä ja haastavampi sanallinen tehtävä matematiikasta. Koe hermostutti poikaa hieman, sillä matematiikka ei ollut hänen vahvuutensa ja tietysti siitä piti tulla vaikea tehtävä. Äidinkielen tehtävässäkin riitti pähkäiltävää, sillä Untuva oli lintsannut juuri yhdyssanoihin liittyvän tunnin, mutta onneksi vastaukset olivat melko helposti pääteltävissä muutenkin. Tulpen kokeessa kysyttiin puolestaan matikasta kertolaskuja jotka olivat tälle matikkahikelle helppo homma, ja mutta ruotsin kappaleen käännöstehtävässä riitti pähkäiltävää, sillä ruotsi ei ollut Tulpen vahvin aine.

Tulpen ja Untuvan tehdessä kokeita oli vasta ykkösluokan alussa olevalla Vesalla vuorossa matematiikan tunti. Pojan harmiksi hänen ystävänsä Gallu ei ollut tänään koulussa, joten Vesan olisi löydettävä itselleen uusi pari. Pian hän huomasi yksinään istuskelevan kellertävän kissan ja päätti mennä tämän puheille. "Hei, olen Vesa. Onko vieressäsi oleva paikka vapaa?" Vesa kysyi esittäydyttyään. "Juu, siihen saa istua! Tavallisesti istun Tulpen ja Untuvan kanssa, mutta he ovat nyt tekemässä kokeita", keltainen kissa vastasi. "Hetkinen, sitten sinun täytyy olla Cap! Veljeni ja Tulpe ovat kertoneet sinusta", Vesa tajusi. "Haha, ihmettelinkin kun näytit ihan Untuvalta! Toivottavasti olet kuullut minusta pelkkää hyvää", Cap virnisti. "Tietysti, Untuva kertoi että olet yksi hänen parhaista ystävistään. Muuten, eikö sinun pitäisi olla tekemässä koetta heidän kanssaan?", Vesa huomautti. "Minulta puuttuu vielä muutama opintopiste ennen kuin pääsen valmistumaan ykkösluokalta", Cap perusteli. Vesa kuunteli vierustoverinsa juttuja etsiessään tunnilla tarvittavia opiskeluvälineitä laukustaan: Oppikirja, ruutupaperia, kyniä ja kumeja, kolmioviivain, laskin... "Vau, sinä suhtaudut matematiikan opiskeluun intohimoisesti! Minulla on vain ryttyinen muistiinpanopaperi ja kynä", Cap vertaili. "Saat lainata laskintani jos tahdot", Vesa lupasi. Poikien juttutuokio kuitenkin katkesi opettajan alkaessa puhua. "Tämän tunnin aiheena on paraabeli. Osaisiko joku kertoa jotain paraabeleista?" opettaja tiedusteli. "Se on matemaattinen tasokäyrä", Nella tiesi. "Se on eräs kartioleikkauksista", Namu kertoi. "Toisen asteen polynomifunktion kuvaaja on paraabeli", Ava täydensi listaa. "Aivan oikein. Seuraavaksi tarkastelemme esimerkkien avulla paraabeliin liittyviä käsitteitä", opettaja selitti ja piirsi taululle kaksi paraabelin kuvaajaa, jotka olivat kiinni toisistaan huippujen kohdalta ja pyysi sitten kissoja tekemään havaintoja näkemästään. "Ne ovat toistensa peilikuvia x-akselin suhteen", Vesa tiesi. "Aivan. Tietääkö kukaan, mikä kertoo paraabelin aukeamissuunnan?" opettaja tenttasi jälleen. "Se riippuu yhtälön toisen asteen kertoimesta. Kun luku on suurempi kuin nolla paraabeli aukeaa ylöspäin ja negatiivisella luvulla aukeamissuunta on alaspäin", Selleri kertoi. "Kyllä vain. Samasta kertoimesta riippuu myös paraabelin kaartumisen jyrkkyys: Mitä suurempi on toisen asteen termin itseisarvo, sitä jyrjemmin paraabeli kaartuu. Paraabelin sijainti koordinaatistossa riippuu puolestaan yhtälön kaikista kertoimista. Seuraavaksi puhumme nollakohdista", opettaja selitti ja piirsi taululle paraabelikäyrän, joka leikkasi x-akselin kahdesta kohtaa ja pyysi vapaaehtoista oppilasta tulemaan merkkaamaan paraabelin nollakohdat kuvaan. Clarissa asteli reippaasti luokan eteen saatuaan luvan, ja merkkasi kaksi pistettä niihin kohtiin, missä paraabeli leikkasi x-akselin. "Oikein, funktion nollakohdat ovat siis x-akselin leikkauspisteet. Tavallisesti paraabelilla on kaksi nollakohtaa, mutta mikäli pelkästään paraabelin huippu osuu x-akselille on nollakohtia vain yksi. Jos taas paraabeli ei kohtaa x-akselia ollenkaan, ei sillä ole nollakohtia. Paraabelin nollakohdat voi hahmottaa kuvaajasta, mutta siihen on myös erillinen ratkaisukaava, jolla yhtälön ratkaisu onnistuu alkebrallisesti. Kaavassa neliöjuuren sisällä olevaa osiota kutsutaan diskriminantiksi. Kuka tietää mitä se kertoo yhtälön nollakohdista?" opettaja kysyi. "Jos D > 0, on yhtälöllä kaksi ratkaisua", Sisu selvensi, ja Puro jatkoi: "D:n ollessa yhtäsuuri kuin nolla yhtälöllä on yksi ratkaisu". "Kun D < 0 yhtälöllä ei ole ratkaisuja", Neko päätteli. "Tehän osaatte hyvin, ainakin teoriassa. Siirtykää seuraavaksi varsinaisiin tehtäviin", opettaja määräsi. Cap käänsi tehtäväsivun auki ja tuijotti silmät ammollaan kuvaa, jossa oli useamman paraabelin kuvaaja samassa koordinaatistossa. "Saatko sinä muka tästä jotain selkoa?" Cap kysäisi vierustoveriltaan. "Mennään yksi paraabeli kerrallaan niin homma selkenee", Vesa vinkkasi ja asetti kynnen kärjensä yhden kuvaajan kohdalle, jolloin kissat alkoivat pähkäillä kuvaajalle sopivaa lauseketta. "Määritetään aluksi aukeamissuunta, sen kertoo paraabelilausekkeen toisen asteen termin etumerkki. Se on positiivinen, eli...?" "...paraabeli aukeaa ylöspäin, nyt tajusin", Cap hihkaisi. Seuraavaksi he vertailivat paraabelien aukeamiskulman jyrkkyyttä. "Mitä suurempi toisen asteen termi on, sitä jyrkempi on kaartumiskulma", Vesa muisteli. Seuraavaksi poikia odotti pitkä litania tehtäviä, joissa tuli hyödyntää ratkaisukaavaa, ja tässä osiossa Vesan taskulaskin oli kätevä apuväline. Aluksi lukujen sijoittaminen kaavaan oli vähän hidasta, mutta vähitellen kaksikko oppi kaavan käytön ja tehtävät alkoivat valmistua reipasta vauhtia.

Untuva istui yksinään ruokalan nurkkapöydässä, ja kisu oli nostanut pöydälle ruokatarjottimensa viereen piirustusvihkonsa, jonka sivuilla olevia kuvia poju selaili mietteliäänä. Untuvan piirustuksissa seikkaili hänen alter egonsa Untamo, urhea sankarikissa joka teki kaikkea sitä mihin Untuva itse ei missään nimessä rohkenisi. Yhdellä sivulla nähtiin kuva, missä prinsessa suukotti urheaa Untamoa poskelle jonkin urotyön jälkeen, mutta seuraavalla aukeamalla Untamo pitikin tassusta kiinni poikakissaa, ja nämä Untamon kumppanien vaihtelevat sukupuolet hämmensivät Untuvaa, joka käsitteli tietenkin tekeleissään omia ajatuksiaan. Ensin hän saattoi tuntea vetoa tyttöihin, ja jo seuraavana päivänä hänen mielenkiintonsa olikin yhtäkkiä poikakissoissa. Nämä vaihtelevat mieltymykset hämmensivät Untuvaa, eikä tämä oikein tiennyt mistä moinen johtui ja oliko edes normaalia tykätä sekä tytöistä että pojista? Ajatuksissaan ollut Untuva säpsähti kun matikantunnilta selviytyneet Vesa ja Cap liittyivät hänen seuraansa. Untuva sulki vihkon nopeasti ja sujautti sen laukkuunsa. Vaikka hän olikin läheinen veljensä kanssa tuntui vaihtelevista tyttö-poika-ihastuksista avautuminen Vesalle hieman kiusalliselta, joten Untuva oli päättänyt pitää asian pelkästään omana tietonaan tällä erää. "Hei! Miten kokeesi menivät?" Vesa uteli, ja Untuva kohautti olkapäitään mietteliäs ilme kasvoillaan. "Älä suotta ole vaatimaton, olet tosi lahjakas joten tietenkin saat lopputöistäsi kiitettävät arvosanat", Cap huomautti saaden Untuvan punastumaan. "Entäs missä Tulpe on, hänhän oli myös tekemässä koetta" Vesa huomautti, ja Untuva kohautteli jälleen olkiaan, sillä hän ei tiennyt minne Tulpe oli livahtanut lopputöiden palauttamisen jälkeen. Samaan aikaan Tulpe kokosi tarjottimelleen kunnollisen keon spaghettia ja pruuttasi annoksensa päälle ketsuppia. Tulpe otti katsekontaktin läheisessä pöydässä istuvan Kinuskin kanssa ja iski tälle silmää, mistä toinen tiesi H-hetken koittavan pian. Tulpe käveli tarjottimineen keskelle ruokalaa ja huusi kovaan ääneen: "RUOKASOTA ALKAA!!!" Kyseisen tehtävän kissojen totuus vai tehtävä -pelissä Tulpelle määrännyt Kinuski lähti heti mukaan, ja kaikki hänen pöytätoverinsa saivat spaghettia turkkiinsa. "Mitä ihmettä?" Vesa hämmästeli Capin kanssa, ja Untuva nosti puolestaan piirustusvihkonsa kasvojensa suojaksi Tulpen tähdätessä heidän pöytäänsä kohti. Vesa väisti, jolloin ruuat laskeutuivat Capin naamalle. Kissa pyyhki ketsuppia silmistän ja nuolaisi spaghettisuikaleen poskeltaan. "Okei, itsepähän kerjäsit tätä!" Cap huudahti samalla kun tarttui kaksin tassuin oman lautasensa sisältöön valmiina vastaiskuun. Vesa yritti rauhoitella kaksikkoa tulemalla näiden väliin, mutta saatuaan kaikessa mytäkässä osumia hänkin päätti lopulta mennä mukaan. Untuva laskeutui sen sijaan tuolilta lattialle ja ryömi pöydän alle piiloon pyyhkien ketsuppitahroja piirustusvihkonsa kannesta.

Sinä päivänä koulusta marssi hoitolalle useampikin ketsupilta haiskahtava kissa. "Oliko nyt järkevää suututtaa keittäjä? Sait elinikäisen porttikiellon koulun ruokalaan", Vesa soimasi Tulpea. "Ihan sama, ainakin meillä oli hauskaa", Tulpe hihkaisi hilpeästi ja pukkasi sitten Capia kylkeen tiedustellessaan, milloin tämä aikoo suorittaa ykkösluokan loppukokeet. "Varmaankin ensi viikolla, päästään sitten aloittamaan kakkonen samaan aikaan", Cap laskeskeli. "Oi, se olisi hauskaa", Tulpe innostui, ja Untuvakin hymyili suunnitelmalle. Kolmikko hyvästeli koulukaverinsa ja marssi omalle huoneelle, missä heidän hoitajansa passitti ruokaan tahriutuneet kissat oikopäätä kylppäriin siistiytymään. simssiliini laittoi kylpyveden valumaan ja kääri paitansa hihat ylös valmistautuessaan kissojen pesemiseen. "Teidän täytyy olla puhtaita mennessänne discoon. Ketä aiotte pyytää aveciksi?" simssiliini tiedusteli hieroessaan shampoota Vesan turkkiin. "Lasketko leikkiä? Eihän tytöt pyydä, vaan antavat pojan tehdä aloitteen", Tulpe perusteli. "Noh, kenet sitten toivot marssivan tänään ovellemme ruusu juhlapuvun takin taskussa?" hoitaja tarkensi kysymystään. Tulpe ei huomannut lievää ivaa, vaan totesi pitävänsä ruusujen sijaan enemmän tulppaaneista, mutta paria hän joutui pähkäilemään. "En oikeastaan stressaa asian takia, minulla on kuitenkin paljon kavereita, joista joku tulee taatusti pyytämään minua ulos! Rio, Kuula tai Veikko olisi ihan jees, myös Elmo menettelee. Tai ehkä oven takaa paljastuukin joku vanhempi kissaherra, uskon nimittäin että tein Nokeen lähtemättömän vaikutuksen Sesonkisähläilyjen salayöbileissä", Tulpe tuumi. "Siitä voimme olla montaa eri mieltä...", Vesa maukaisi ja sai saman tien naamapesun Tulpen loiskuttaessa vettä pojan kasvoille. "Untuva menee tietysti Ennustuksen kanssa, entäs mitä sinulla on mielessäsi?" simssiliini kysäisi toiselta liilalta kissalta. "Mm, ajattelin pyytää Cindya", Vesa paljasti. Untuva katsoi veljeään silmät pyöreinä, haikailiko tämä todella yhä Cindyn perään? Cindystä näki selvästi ettei Vesa ollut hänen tyyppiään, mutta toinen oli ihastukseltaan sokea näkemään asian todellista laitaa, ja Untuva pelkäsi veljensä joutuvan vielä pettymään. simssiliini huuhteli vaahtoutuneen shampoon pois Vesan turkista ja kehotti seuraavaksi Untuvaa tulemaan pestäväksi, mutta tämä ei reagoinut hoitajan käskyyn mitenkään. Kyllähän Untuva aina suhtautui kylpyhetkiin hieman vastahakoisesti, mutta yleensä tämä alistui simssiliinin sääntöihin mukisematta. "Untuva?" simssiliini yritti saada kissaan kontaktia kutsumalla tätä nimeltä, mutta tämä vain tuijotti herkeämättä vessan kaakeliseinää. "Untuva sai totuus vai tehtävä -pelistä määräykseksi ignoorata hoitajaansa yhden päivän ajan", Tulpe selvensi syyn hiljaisen kissan käytökselle. "No jaahas, kaikkea tekin keksitte siellä pelissänne", simssiliini mutisi joutuessaan nousemaan ylös noutaakseen ammeen taaimmaiseen nurkkaan eristäytyneen Untuvan. "Oletko innoissasi illasta? Ei kun ainiin, sinähän et saanut vastata minulle", simssiliini hymähti levittäessään shampoota Untuvan turkkiin. Kissa irvisteli hoitajansa käsittelyssä, mutta se ei johtunut pelkästä epämukavasta kylpyhetkestä, vaan Untuva oli alkanut empimään olisiko disco sittenkään hyvä idea, sillä poika ei ollut varma tunteistaan ja kaikki tuntui sillä hetkellä tosi sekavalta. "Mitäs jos minäkin tulisin discoon teidän kanssa?" simssiliini sai mielestään loistoidean. Kissanuoriso ei tietenkään ollut kovin innoissaan ajatuksesta, sillä hoitajan läsnäolo tuntuisi vähän samalta kuin omat vanhemmat olisivat paikalla, eikä silloin voisi kunnolla keskittyä treffikumppanin seuraan kun tuntisi hoitajan katseen niskassaan. "Eihän sinulla ole edes deittiä, vai meinasitko pyytää sitä Taivaankehrän Jarnoa jonka näit vuosi sitten?" Tulpe muisteli. "Eh, yhteydenpito on tosin ollut varsin vähäistä, hän ei varmaan edes muista minua enää... Taitaa olla parempi että pitäidyn virtuaalipoikkiksissa, sillä voin halutessani unohtaa heidät useaksi kuukaudeksi ja palata silloin kun minua huvittaa ilman että he loukkaantuisivat", simssiliini perusteli ylpeänä, mutta kissat pudistelivat päitään hoitajansa oudoille jutuille. "Okei, ymmärrän ettette kaipaa minua sekoilemaan discoon, mutta haluan oikeasti tehdä jotain kivaa kanssanne mahdollisimman pian", simssiliini selitti ja suukotti jokaisen kissan pyyhekuivattua turkkia. Seuraavaksi oli aika kaivaa harjat ja kammat esille turkin siistimistä varten, ja simssiliini kävi jokaisen kissan karvoista takut läpi vuorotellen. Untuvalle riitti siistiytymiseksi pelkkä turkin hoito, mutta Vesa harjasi vielä hampaansa säihkyviksi ja Tulpe oli puolestaan lainannut Stiinan meikkejä.

Kun laittautumesta ja muusta valmistautumisesta oli selvitty oli kolmikon aika lähteä etsimään paria discoa varten. Aluksi suunnattiin kymppihuoneelle, ja Vesa valmistautui tassu tutisten kolkuttamaan ovea. "Onhan jakaukseni suorassa?" Vesa varmisti ja kumarsi päätään veljeään kohti. Untuva nyökkäsi, ja Vesa kohotti tassunsa uudelleen ilmaan mutta laski sen alkaessaan jälleen empiä. "Eihän hampaideni välissä ole mitään?" Vesa hätäili. "Ei tietenkään, juurihan sinä pesit hampaasi. Älä stessaa vaan toimi rohkeasti", Tulpe kannusti ja kolkutti ovea jännittäjän puolesta. Hetkessä Vatun pää kurkisti raollaan olevasta ovesta. "H-hei. Mi-minulla olisi kysymys Cindylle", Vesa sai asiansa ilmoille pienestä kakistelusta huolimatta. "Voi harmi, Cindy lähti jo aikaisemmin discoon Elmon kanssa. Mutta minulla ei ole vielä paria, tulisipa joku pyytämään minuakin!" Vattu vihjaili. "No tuota, jos haluat voisimme mennä yhdessä", Vesa ehdotti saaden Vatun ilmeen kirkastumaan. Tilanne ei mennyt aivan niin kuin Vesa oli suunnitellut, mutta ainakin hän ilahdutti näin toista tyttökissaa. Sitä paitsi hän uskoi saavansa illan aikana mahdollisuuden tanssia myös Cindyn kanssa, ja se olisi pääasia. Vattu oli heti lähtövalmis ja tarrasi reippaasti Vesan tassusta. "Keitä te aiotte pyytää pariksenne?" Vattu tiedusteli muilta. "Tuolla taitaa ainakin odotella Untuvan seuralainen", Tulpe virnisti ja osoitti käytävän päässä seisovaa Ennustusta. Vihreä kissa huomasi häntä lähestyvän kissaporukan ja lähti kulkemaan näitä kohti. Vesa kääntyi veljensä puoleen, mutta huomasi samassa Untuvan kadonneen. "Minne Untuva meni, hän oli tässä aivan hetki sitten", Vesa kummasteli. "Ehkä hän jänisti. No ei voi mitään, sinä voit pitää minulle seuraa kun kumpikaan veljistäsi ei tullut pyytämään minua ulos", Tulpe lausahti napakasti ja kahlitsi Ennustuksen kulkemaan kanssaan käsikynkkää. "Pitäisikö meidän kuitenkin etsiä Untuva?" Ennustus epäröi, mutta Tulpe ei ollut taivuteltavissa. Vesa loi pahoittelevan katsahduksen Ennustukselle, sillä tämä samaistui myös siihen kun käsipuolessa ei kulkenutkaan se unelmien deitti. Poikien ei auttanut muu kuin hyväksyä että he olivat jääneet tyttöjen vallan alle.

Pia makoili adoptiotiloissa pehmoisen tyynyn päällä toisessa tassussaan höyryävä teemuki ja selaili kirjaa aikansa kuluksi. Leppoisa lukutuokio kuitenkin häiriintyi kun ovelta alkoi kuulua kummaa hälinää. Pia nousi seisomaan ja höristi korviaan kuullakseen paremmin mitä oli tekeillä. "Et voi syöksyä noin vain adoptioon vierailuajan ulkopuolella ilman mitään selitystä", yksi adoption työntekijöistä marisi Untuvalle, joka vilkuili avuttomana ympärilleen. Liilan kissan ilme kirkastui Pian saapuessa paikalle. "Ei huolta, minä hoidan tämän tilanteen", Pia lupasi ja tarttui mummoaan katsomaan saapunutta Untuvaa tassusta johdattaen tämän peremmälle. Pia sulki kirjan kannen ja siirsi sen sivuun, jolloin molemmat mahtuivat istumaan samalla tyynylle. "Onko jokin hätänä kun saavuit näin yllättäen käymään?" Pia tiedusteli. Untuva nyökkäsi ja avasi piirustusvihkostaan esille ne samat kuvat, joita hän oli tuijotellut aiemmin koulun ruokalassa. Pian oivalsi hyvillä hoksottimillaan helposti mistä kenkä puristi. "Taidat olla vähän hämilläsi omien tuntemuksiesi suhteen ja aprikoit tykkäätkö tytöistä vai pojista", Pia tulkitsi, ja Untuva nyökkäsi jälleen. "Tiedän ettet viihdy huomionkeskipisteenä, ja puhumattomuutesi ja erilaiset ihastukset saattavat pakostikin aiheuttaa hämmennystä muille, mutta sinulla on täysi oikeus olla luonteeltasi juuri sellainen kuin olet ja tykätä juuri siitä kissasta mitä sydämesi sisimmässään kertoo. Ihastuksiaan ei tarvitse määrittää sukupuolen mukaan, vaan saat tykätä niin pojista kuin tytöistäkin, tai vaikka molemmista. Oletko avautunut näistä fiiliksistä äidillesi?" Pia kysyi. Tällä kertaa Untuva pudisti päätään ja osoitti tassullaan isoäitiään merkiksi siitä, että tämä oli ensimmäinen jolle Untuva avautui asiasta. "Olet rohkea kun kerroit. Äläkä suotta jännitä muun perheen reaktiota, äitisi historian perusteella uskon hänen ymmärtävän sinua paremmin kuin arvaatkaan", Pia vinkkasi. Untuvalla ei ollut hajuakaan mihin mummo viittasi puhuessaan Stiinasta, mutta tältä taatu hyväksyntä helpotti huomattavasti hänen omaa oloaan. Pia käänsi Untuvan piirustusvihkosta uuden sivun auki, josta paljastui kuva, missä Untamo istui hevosen selässä yhdessä hopeiseen haarniskaan pukeutuneen vihreän kissan kanssa, ja nämä ratsastivat auringonlaskuun pitäen toisiaan tassusta kiinni. "Luulenpa että ritarisi odottaa sinua parhaillaan. Älä enää epäröi vaan mene hänen luokseen", Pia kannusti silmää iskien. Hymy kohosi pojan kasvoille, ja hän halasi mummoaan ennen kuin kipitti pois adoptiosta.

Musiikki pauhasi ja discopallo pyöri katossa kissaparien kokoontuessa tanssilattialle. Tanssityylejä nähtiin jokaiseen makuun: toiset kissa vetivät näyttäviä koreografioita ja tekivät hurjia hyppyjä ja muita temppuja, kun taas jotkut rakastuneet kissaparit tanssivat menevimmätkin kappaleet toisiinsa kiinni liimautuneina. Joka paikassa näkyi pelkkää pinkkiä, sillä juhlatila oli koristeltu ystävänpäiväteemaisesti vaaleanpunaisilla ilmapalloilla ja muilla härpäkkeillä. Tulpe kuului tietenkin tanssijoiden joukkoon, ja Ennustukseltakin löytyivät mitä omaperäisimmät tanssiaskeleet, joille kaksikko yhdessä nauroi. Tanssiminen oli kivaa, vaikka Tulpe oli hieman pettynyt siitä ettei tästä illasta tullut hänen odottamaansa huippuromanttista ystävänpäivää jolloin hän olisi yhtäkkiä kohdannut tosirakkautensa ja tanssinut tämän käsivarsilla aamuun saakka. "Outoa ettei kukaan tullut pyytämään minua parikseen discoon, sillä minulla on kuitenkin niin paljon kavereita ja jotenkin odotin että kumppanikin löytyisi helposti", Tulpe tuumi ääneen. "Vaikka oletkin helposti lähestyttävä voi poikia ujostuttaa kertoa tunteistaan. Olet viehättävä tyttö, joten olen varma että kohtaat unelmien kollisi nopeammin kuin arvaatkaan, tai kenties joku tuttavasi huomaa ihanuutesi vielä ja teistä tulee pari", Ennustus kannusti. Ajatus sai Tulpenkin lopulta hymyilemään. Hän oli vielä nuori ja ehtisi seurustella ja perustaa perheen myöhemminkin. Tanssiminen ei ollut Vesan vahvuus, joten hän ja Vattu istuivat syrjemmällä ja söivät sydämenmuotoisia konvehteja. "Onpa kiva olla täällä kanssasi. Toivoinkin salaa että joku tulisi pyytämään minua discoon", Vattu paljasti. "Mmm", Vesa mumisi vastaukseksi, sillä hänen katseensa harhaili enemmän discopallon alla pyörivässä Cindyssä kuin varsinaisessa deittiseuralaisessaan. Tanssilattialla käynnistyi ryhmätanssi, jonka koreografia vaikutti sen verran yksinkertaiselta että Vesa uskoi selviytyvänsä tanssiliikkeistä. Olihan hänellä sentään kokemusta elokuvateatterin tanssimattopelistä, jossa tanssit koostuivat lyhyistä liikesarjoista joita toistettiin vuoron perään, joten parin kierroksen seuraamisen jälkeen Vesa oli kartalla ryhmätanssin koreografiasta. "Saisinko luvan?" Vesa kysyi ja kumartui kohteliaasti Vatun edessä pyytäessään tätä tanssimaan. Tyttö punastui tarttuessaan pojan ojentamaan tassuun, ja kaksikko liittyi tanssiryhmän joukkoon. Aluksi tanssissa pyörittiin yhdessä parin kanssa, sitten osa pareista muodosti keskelle tunnelin, jonka läpi jokainen pari tuli vuorollaan, ja sitten vaihdettiin paria ja toistettiin sama rumba uudelleen. Vesa sai toistaa liikkeitä muutaman kierroksen ennen kuin hän ja Cindy tulivat viimein vastakkain. "Kappas, Cindy! Enpä tiennytkään että sinäkin olet täällä", Vesa esitti yllättynyttä. "Jaahas, muuten vaan olet tuijottanut minua pitkin iltaa", Cindy tokaisi takaisin saaden Vesan vaikeaksi, sillä tämä ei ollut tiedostanut tytön tajunneen asian. Vesa oli niin jännittynyt ihastuksensa seurassa että lähti pyörimään väärään suuntaan, jolloin hänen ja Cindyn otsat kolahtivat yhteen. Tyttö mulkaisi Vesaa otsastaan sojottavaa tuntosarveaan hieroessaan. Vesa oli häpeissään että oli suorastaan helpotus kun kappale tuli päätökseensä, vaikka olikin haikeaa päästää Cindyn tassusta irti. Oli illan viimeisen hitaan aika, ja DJ laittoi soimaan tunteikkaan My Heart Will Go On -kappaleen. Vesa katsoi pettyneenä miten Cindy palasi parinsa Elmon luokse ja kiersi tassunsa tämän ympärille kaksikon alkaessa keinua kevyesti kappaleen tahdissa. Vattu lähestyi poikaa, mutta Vesa tiedotti että yksi tanssi riitti hänelle tältä illalta, ja Vesa palasi takaisin suklaarasiansa pariin. Myös Ennustus ja Tulpe päättivät jättää tanssilattian, sillä hitaiden tanssiminen olisi ollut hieman kiusallista kun kummallakaan ei ollut tunteita pariaan kohtaan. Kuin tilauksesta Untuva saapui paikalle juuri sillä hetkellä, ja kun poikien katseet kohtasivat molemmat lähtivät tassuttamaan toisiaan kohti. Untuva rohkeni tekemään aloitteen ja kumarsi pyytääkseen Ennustusta tanssiparikseen. He olivat tanssilattian ainoa poikapari, mutta kumpikaan ei antanut muiden katseiden häiritä keskittyessään vain toisiinsa. Untuva katsoi vihreää poikaa ujosti silmiin ja tajusi ettei haluaisi olla missään muualla juuri sillä hetkellä. Tanssilattialta kaikonnut Tulpe lysähti Vesan viereen ja varasti muutaman konvehdin tämän suklaarasiasta. "Tämä ilta ei mennyt ihan putkeen", tyttö totesi mussuttaessaan namuja. Muiden onnea katsellessa tuntui kieltämättä haikealta kun itsellä ei ollut ketään vierellään, ja herkkä kappale sai kyyneleen valumaan Tulpen poskea pitkin. Vesa huomasi tytön haikeuden ja ehdotti että he lähtisivät jo edeltä takaisin hoitolalle. "Eiköhän Ennustus katso että velipoika pääsee turvallisesti kotiin", Vesa tuumi taluttaessaan itsekseen nyyhkyttävää Tulpea ulos juhlatilasta.

Illalla ennen nukkumaanmenoa Untuva kirjoitti discon jälkeisistä tapahtumista päiväkirjaansa:
Kävelin Ennustuksen kanssa Naukukukkulalle ja katselimme taivaalla tuikkivia tähtiä. Ennustus tietää jonkin verran tähdistä ja opetti minua tunnistamaan yötaivaalta Otavan ja Kassiopeian. Minusta on ihanaa kuunnella kun Ennustus puhuu, sillä kun hän selittää jotakin itselleen merkityksellistä, näkyy ilo hänen silmistään ja hänen päänsä päällä oleva tuntosarvi värisee hauskasti. Huomaavainen Ennustus lainasi minulle kaulahuivia etten palelisi, ja kylmyys pysyi loitolla sillä istuimme aivan vierekkäin. Ajantaju katosi hetkeksi kokonaan, mutta kun kiristyvä pakkanen alkoi tuntua hännänpäässä tiesimme että olisi aika palata hoitolalle. Yhtäkkiä Ennustus tarttui minua tassusta ja pyysi pysähtymään. Katsoin häntä odottavasti, suorastaan tunsin miten ilmassa oli jotakin taianomaista, joka purkautui näihin Ennustuksen sanoihin: "Olen tuntenut näin jo pitkään mutten uskaltanut kertoa aiemmin... Untuva, minä rakastan sinua!" Onnenkyyneleet kihosivat silmiini kuullessani nuo maagiset sanat, olin niin onnellinen! Ennustus kysyi tunnenko samoin, jolloin tietenkin nyökkäsin ja tein tassullani C-kirjainta muistuttavan kuvion. Ennustus toisti saman, jolloin tassumme muodostivat yhdessä sydämeltä näyttävän kuvion. Katsoimme toisiamme hymyillen ja halasimme. En olisi halunnut päästää poikaystävästäni irti, mutta lopulta meidän oli aika lähteä takaisin hoitolalle. Ennustus kertoi kotimatkalla, miten hän oli jännittänyt reaktiotani ja kokenut pientä kriisiä kun oli tajunnut että hänellä oli tunteita toista poikakissaa kohtaan. Hassua, sillä olin itse paininut aivan samojen ajatusten kanssa, enkä olisi uskonut että Ennustuksen kaltainen itsevarmanoloinen kissa voisi hermoilla sillä tavalla, mutta tämän puolen paljastuminen sai minut vain ihastumaan häneen entistä vahvemmin: Hyväksyn Ennustuksen sellaisena kuin hän on, samoin kun hän minut. <3

Quzin mielipide päivästä: "Olemme mekin Kinuskin kanssa vanhemmat kun puolet pennuistamme seikkailee teillä tietämättömillä... Onpa kiva miten hyvin Ruu tulee nykyään juttuun Kinuskin kanssa, hauskaa kun voimme hengata kolmisteen!"

Ruun mielipide päivästä: "Laskiaismäessä oli kivaa, kerrankin tällainen reipas ulkoilutapahtuma! Laskettelutaidoissa olisi kyllä parantamisen varaa..."

Stiinan mielipide päivästä: "Mitähän siellä discossa tapahtui kun toinen pennuistani palasi hymy korvissa asti ja toinen hieman apeammalla mielellä... Sitten kun molemmat pojat ovat vieläpä siinä iässä ettei äidille kerrota, höh!"

Tulpen mielipide päivästä: "Onko vähän noloa että on niin paljon kavereita muttei kuitenkaan löytynyt ketään pariksi tanssiaisiin... Mitenhän hissanope olisi reagoinut jos olisin kysynyt häntä, nyt kun olen (lähes) täysikasvuinen olemme melkein samanikäisiä..!"

Untuvan mielipide päivästä: "<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3"

Vesan mielipide päivästä: "Oli hauska tutustua Capiin, toivottavasti näemme vielä jatkossakin! Disco sen sijaan... no olihan Vattu mukava, mutta silmäni olivat kyllä Cindyssä koko illan... Ärn, säädin kyllä nolosti hänen edessään, mitähän Cindy miettii minusta nyt..?"

Wiipelin mielipide päivästä: "Hah, kiinni jäit kummitus! Siistiä että pääsin tapaamaan hoitolan maskottiapian, nyt saan hänestä seuraa silloin kun muilla sisaruksilla on muuta tekemistä."

Xiwawan mielipide päivästä: "Siis niin siistii, äi... tai siis, Kíŋüškí on paras maagikko-ope enkä malta odottaa että opin lisää taikajuttuja! Kristallimaagisointi tuntui oikeasti aktivoivan joitakin taikanystyröitä sisältäni, ja tuntuu että pystyisin huimiin taikatemppuihin... siis, kunhan oppisin vielä tekemään niitä."

---

Tarpeet:

Quz, Ruu & Stiina
+ uni (kaikki nukkuivat alussa)
+ nälkä (aamupala, laskiaisjutut)
+ liikkuminen (laskiaismäki)

Tulpe, Untuva & Vesa
+ uni (kaikki nukkuivat alussa)
+ nälkä (aamupala)
+ hygienia (kylpy)
+ siisteys (hiekkalaatikko/hampaiden harjaus/turkinharjaus)

Wiipeli & Xiwawa
+ uni (kaikki nukkuivat alussa)
+ nälkä (aamupala) EI Wiipelille

Muista:
- Poista: murolastupaketti, maitotölkki, 3x hunajainen tee, vihreä teekuppi, kaikki mansikkatikkarit, laskiaisjutut, vesan konvehdit)
- Stiinan kirjallisuuskerhoetu (+10 penniä)
- Kerhomerkki Xiwawalle
- Kouluplussaa Capille ja Vesalle



Saat 141 + 10 = 151 penniä!

[Kasa]

Vesan tiedepäivä

Torstai - niin houkuttelevan lähellä viikonloppua, mutta samaan aikaan se tuntui olevan siitä mahdottoman kaukana, ainakin kun oltiin vasta päivän ensimmäisessä oppitunnissa, joka tarkoitti Vesalle matikkaa. Vesa ja Gallu kävivät istumaan vakiopaikalleen, mutta liila kissa tähyili ympärilleen tutkaillen olisiko Cap paikalla. Kaksikko oli tutustunut istuessaan edellisellä matikantunnilla vierekkäin, mutta koska Capista ei näkynyt jälkeäkään Vesa arveli tämän valmistuneen ykkösluokalta. Luokassa käyvä kevyt puheensorina vaimeni opettajan saapuessa luokkaan. "Viimeksi tutustuimme paraabeliin ja opitte käyttämään ratkaisukaavaa toisen asteen yhtälön nollakohtien selvittämiseksi. Tänään käsittelemme ratkaisujen ominaisuuksia", opettaja selitti ja kirjoitti taululle: "Jos yhtälön ax² + bx + c = 0 ratkaisut ovat x₁ ja x₂, niin x₁ + x₂ = -b/a ja x₁ * x₂ = c/a. Ensimmäinen tehtävänne on määrittää yhtälön 2x² - x - 3 = 0 ratkaisujen summa ja tulo", opettaja tiedotti. Vesa kääntyi katsomaan vierustoveriaan joka rustaili jo paperilleen ratkaisukaavaa. Uskomatonta miten hyvin Gallu sai aiheesta kiinni heti vaikka oli ollut poissa edellisen tunnin. Vesakin alkoi täyttämään numeroita ratkaisukaavaan (joka piti luntata kertaukseksi edellisestä kappaleesta) ja sai tuloksiksi luvut -1 ja 3/2. "Hyvä, sitten vain sijoitat luvut summan ja tulon kaavoihin", Vesa selkeytti ajatuksiaan juttelemalla itselleen mielessään. -1 + 3/2 = 1/2 ja -1 * 3/2 = -3/2 vastaukset vastasivat tosiaan laskukaavan tuloksia, sillä yhtälölausekkeen termit a = 2, b = -1 ja c = -3 osuivat kohdilleen. "Kuka näitä laskukaavoja oikein kehittelee, ihmeellistä miten ne oikeasti toimivat", Vesa hämmästeli asiaa Gallun nyökkäillessä. "Numeroiden kanssa on helppo tulla toimeen, sillä ne toimivat tismalleen laskukaavojen mukaan", Gallu totesi. Opettaja rykäisi, jolloin pojat vaikenivat ja käänsivät katseensa takaisin taululle. "Käsittelemme vielä paraabeli-yhtälön jakamisen tekijöihin, joka onnistuu kaavalla ax² + bx + c = a(x - x₁)(x-x₂). Jos nollakohtina on kaksi samaa lukua, lopputulema on a(x - x₁)². Jakakaa tekijöihin yhtälö 2x² + 5x -3", opettaja kehotti, ja kissat alkoivat jälleen raapustella numeroita ruutupaperille lyijykynät sauhuten. Lasku piti tietenkin jälleen aloittaa selvittämällä polynomin nollakohdat, joiden laskukaava paljasti olevan -3 ja 1/2, ja kun nämä sijoitti kaavaan alkoi ratkaisu muodostua: 2(x + 3)(x - 1/2) = (x +3)(2x - 1). Kun teoria esimerkkeineen oli käyty läpi opettaja pyysi kissoja siirtymään harjoitustehtävien pariin. Vesa käänsi sivua ja huokaisi turhautuneena nähdessään tehtävien määrän. Matikan laskeminen oli jopa ihan mukavaa muutaman tehtävän ajan, mutta kun niitä oli tarpeeksi kauan laskenut alkoivat numerot hyppiä silmissä niin että melkein pyörrytti. Gallu kävi sen sijaan reippaasti laskujen kimppuun ja Vesakin päätti ottaa reippaasta paristaan mallia, eipähän tulisi ainakaan niin paljon läksyjä jos tehtäviä tekisi ahkerasti tunnilla.

Matikan tuntia seurasi ruokailu, ja kun kalapuikot ja perunamuusi oli saatu alas pojat päättivät käväistä ulkona, sillä ruokavälkkää oli vielä paljon jäljellä. Aiemmin Vesa oli tykännyt olla välitunnit sisällä opiskelijoiden taukohuoneessa, mutta lämpöisesti paistava kevätaurinko houkutteli hänet monen muun kissan tapaan nauttimaan raittiista ilmasta. Vihreä nurmi ja hiirenkorvilla olevat koivunoksat merkitsivät kesän lähestymisestä, ja vaikka Vesasta olikin hauska oppia koulussa uusia asioita pieni hengähdystauko kesäloman merkeissä tulisi todellakin tarpeeseen. Vesa silmäili nurmikkoa etsiessään mukavaa istuskelupaikkaa ja huomasi sitten jotakin kirkkaankeltaista pilkistävän ruohonkorsien välistä. "Tule, mennään katsomaan lähempää", Vesa viittoi kamuaan Gallua seuraamaan häntä. Pojat saapuivat keltaisen kukkasen luokse, jota kannatteli ohut poimuinen varsi. "Sehän on leskenlehti, yksi kevään ensimmäisistä kukkasista", Gallu tunnisti ja kaivoi laukustaan suurennuslasin. Vesa painaitui kiinni kaverinsa kylkeen, ja pojat tiirailivat yhdessä kukkasen yksityiskohtia suurennuslasin läpi. "Moi pojat, mitäs te tuijotatte täällä niin keskittyneesti?" paikalle pöllähtäneet Ennustus ja Uni utelivat. "Löysimme leskenlehden", Vesa selitti ja teki viereensä tilaa Unelle, jotta tämäkin pääsi katsomaan kukkaa. "Se on kaunis", Uni henkäisi. Ennustus änkesi kaikkien keskelle ja painoi nenänsä kiinni suurennuslasiin niin että se huurtui. Vihreä kissa pahoitteli mokaansa Gallun pyyhkiessä lasin nenäliinallaan. "Anna minun vielä katsoa, lupaan olla tällä kertaa varovaisempi", Ennustus aneli, ja Gallu ojensi suurennuslasinsa hieman vastahakoisesti. Ennustus kumartui kukkasen eteen ja työnsi jälleen naamansa uhkaavan lähelle huomattuaan jotakin kiinnostavaa. "Siellä on joku ötökkä!" Ennustus hihkaisi, ja kaikkien päät kumartuivat eteenpäin kiinnostuksesta. Pienen tarkkailun perusteella ötökkä paljastui muurahaiseksi, ja samassa kissat huomasivat seisovansa muurahaisten polulla. "Jos seuraamme niitä saatamme löytää niiden pesäkeon", Vesa intoili, ja nelikko yritti parhaansa mukaan seurata murkkujen menoa, mutta ne eivät tuntuneet haluavan johdattaa heitä keolleen vaan kiemurtelivat oudosti ympäri koulun välituntialuetta. "Eiköhän riitä tämä muurahaisten varjostaminen, se on pidemmän päälle melkein yhtä yksitoikkoista puuhaa kuin Aurin mallina oleminen. Voisimme pistää tassuihimme liikettä vaikka leikkimällä hippaa!" Uni ehdotti ja läppäsi heti vieressään seisovaa Vesaa, joka säntäsi nopeasti kaikkien vierestään kaikonneiden kissojen perään.

Fysiikan luokassa Vesa puisteli turkistaan ruohonkorsia, mitä häneen oli tarttunut kaikkien kaatuessa hipan uuvuttamina lepäilemään nurmikolle. Mocca ja Rico hassuttelivat pukemalla päälleen luokassa olevia suojalaseja ja takkeja, mutta opettajan saapuessa suojavarusteet vietiin takaisin paikalleen. "Tänään emme tosiaan ole tekemässä mitään kokeita, vaan käymme läpi teoriaa tähtitieteestä", opettaja selitti ja viittoi suojavarusteiden kanssa pelleilleitä kissoja istumaan alas. Vesa huomasi miten hänen vierustoverinsa valpastui silminnähden tämän kuullessa opettajan sanat. Gallu taisi tosiaan aiemmin mainita kiinnostuksestaan tähtitidettä kohtaan, joten tämä olisi hänelle mieluisa oppitunti. "Aloitetaan käymällä läpi tähtitieteen historiaa ja kehitystä. Tähtitaivaan havainnointia harjoitettiin niinkin arkisen hyötynäkökulman kautta kuin ajan mittaamisen tarkoituksessa. Esihistoriallisena aikana tähtiede oli suosittua pappien keskuudessa, sillä sen koettiin liittyvän uskonnollisuuteen ja jumaliin", opettaja selitti. "Plääh, tuliko tästä nyt historian ja uskonnon tuntien yhdistelmä?" Noki kysyi haukotellen tylsistyneenä. Ilmeisesti häntä kiinnosti enemmän toiminnallisemmat aiheet kuin teoria. "Noki Nurmi Niukuli voikin seuraavaksi kertoa meille kaikille antiikin ajan tähtitieteen kehityksestä", opettaja virnisti, jolloin Noki avasi äkkiä oppikirjan oikeasta kohtaa. "Antiikin aikana luotiin malleja tähtitaivaan ilmiöiden tulkitsemiseksi. Esimerkiksi Aristarkhos selvitti että Maa kiertää Aurinkoa, ja Eratosthenes selvitti Maan ympärysmitan ja otti käyttöön leveys- ja pituuspiirit", Noki kertoi. "Mennään seuraavaksi renesanssiin ja sen aikaisiin tähtitieteilijöihin", opettaja tiedotti, jolloin Gallun tassu nousi salamana pystyyn, hyvä ettei kissa noussut seisomaan pulperilleen. Opettaja naurahti ja antoi innokkaalle vastaajalle puheenvuoron. "Tyko Brahe kokosi usean vuosikymmenen ajalta tähtitieteen havaintoja, joiden pohjalta Johannes Kepler muotoili Keplerin lait, jotka liittyvät planeettojen ratojen muotoon ja niiden kiertoaikoihin. Brahen jalanjäljissä jatkoi Galileo Galilei, joka kehitti ensimmäisen kaukoputken ja löysi esimerkiksi Jupiterin neljä suurinta kuuta", Gallu selitti erityisen innoissaan Galileosta, olihan hänet nimetty tämän tähtitieteilijän mukaan. Vesasta oli hienoa seurata miten hänestä ujosta kaverista kehkeytyi kunnollinen puhuja kun käsiteltiin jotain tälle mielekästä aihetta. Vesa sai puolestaan vuorollaan kertoa Isaac Newtonista. "Hän laati liikelait ja painovoimateorian, ja pystyi selittämään Keplerin lait gravitaatiolain avulla. Newton on myös differentiaali- ja integraalilaksennan uranuurtaja", Vesa julisti. Seuraavaksi opettaja pyysi Ricoa ja Moccaa kertomaan ihmisen tekemistä avaruuden valloitustoimenpiteistä. "Ensimmäinen satelliitti Sputnik 1 lähetettiin avaruuteen 1957, ja neljä vuotta myöhemmin ensimmäinen ihminen kävi avaruudessa. Kuun pinnalla asteli ensimmäisenä Neil Amstrong vuonna 1969", Mocca lausui ja antoi sitten kumppaninsa jatkaa. "Avaruus on ihmiselle luonnoton ympäristö, ja ongelmia aiheuttaa kylmyys, puute hapesta, vedestä ja ravinnosta ja kaasukehän puutteen aiheuttama tyhjiö. Lisäksi avaruudessa on ionisoivaa säteilyä ja painovoiman puute rappeuttaa fyysistä kuntoa", Rico täydensi. "Hyvä, siinä tulikin käytyä koko tähtitieteen merkittävimmät pykälät antiikista nykyhetkeen", opettaja lausahti oppitunnin päättyessä.

Vesa, Gallu ja Rico kulkivat yhtä matkaa hoitolalle, sillä pojilla olisi iltapäivällä keksijärho. Gallu oli niin innoissaan fysiikan tunnin aiheesta ettei ei malttanut lopettaa tähtitieteestä puhumista koko matkan aikana. Vesa ja Rico kuuntelivat kiinnostuneena toisen juttuja, sillä Gallu tiesi monia asioita, mistä heidän oppikirjoissaan ei ollut mainintoja. "En tiennytkään että olet tuollainen asiantuntija tai että sinut on nimetty tähtitieteilijän mukaan", Rico päivitteli saatuaan suunvuoron. "Heh, olen pienestä pitäen lukenut paljon aiheesta kirjoja. Anteeksi jos tylsistytän teidät näillä jutuillani", Gallu punastui tajutessaan jauhaneensa ikuisuuden Galileo Galilein kehittämistä tieteellisistä metodeista. "Et tietenkään, tieteen eri muodot kiinnostavat minua, enkai muuten olisi valinnut opiskeltavaksi matikkaa ja fysiikkaa. En tosin pistäisi pahakseni vaikka keksijäkerhossa käsittelisimme vaihteeksi jotain muuta kuin tähtitiedettä", Vesa hymähti saaden Riconkin nauramaan, kun taas Gallu olisi varmaan jaksanut kuunnella aiheesta teoriaa vaikka koko päivän. Pian kolmikko saapui hoitolalle, ja he päättivät pujahtaa sisään avonaisesta ikkunasta. Samaa reittiä olivat ilmeisesti käyttäneet muutkin, sillä valkoinen ikkunalauta oli kuraisten tassunjälkien peitossa. "Vähän lisää siivoamista simssiliinille", Vesa hehetti muidenkin naureskellessa jutulle. "Käyn hakemassa tyttäreni Vatun, nähdään sitten kerhossa", Rico huikkasi. Näytelmälavalla oli jo joitakin adoption kissoja paikalla, ja Vesa huomasi aiemmin koulussa tapaamansa Capin ja viittoi tätä tulemaan paikalle. Vesa ehti juuri esitellä pojat toisilleen kun simssiliini marssi paikalle ja kehotti kerholaisia ottamaan itselleen mukavan istuma-asennon. Vesa asettui aivan näytelmälavan reunalle ja roikotti tassujaan lavan laidan yli luoden sitten tarkkaavaisen katseen hoitajaansa, joka vaikutti tavallistakin ankeammalta. Olihan Vesa nähnyt simssiliinin kanssa asuessaan hoitajansa kaikki mahdolliset mielialanvaihtelut ja olotilat, joten siinä mielessä tässä ei ollut mitään uutta, mutta yleensä tämä ei murjottanut oman huoneensa ulkopuolella, joten Vesaa alkoi hieman huolestuttaa mitä olisi luvassa. "Tänään käsittelemme vähän surullisempaa aihetta. Vuosi sitten eräs nuoruusajan idolini kuoli, ja haluaisin tänään kertoa teille hänestä", simssiliini julisti ja heijasti näytelmälavan suljetulle esiripulle aasialaismiehen kuvan.

"Tässä on Grant Imahara", simssiliini kertoi silmäkulmiaan pyyhkien. Vesa huomasi miten paikalle saapuivat myöhässä Rico ja Vattu, mutta kerhoa vetävä simssiliini ei kiinnittänyt asiaan huomiota tuijottaessaan Grantin kuvaa. Vattu vilkaisi Vesaan päin ja heidän katseensa kohtasivat hetkeksi aikaa. Vattu puhkeli hymyilemään ja Vesa heilautti tassuaan tervehdykseksi ennen kuin keskittyi jälleen hoitajansa puheeseen. "Grant Masaru Imahara syntyi 23.10.1970 japanilais-amerikkalaiseen perheeseen Los Angelesissa. Hänen japanilainen nimensä oli Imahara Masaru (今原 真申). Hän oli insinööri, erikoistehostemies sekä juontaja. Parhaiten hänet tunnetaan Myytinmurtajat-sarjasta, jossa ratkotaan erilaisten myyttien paikkansapitävyyttä tieteellisin keinoin. Grantin vastuulla oli yleensä testien elektronisiset ja robotiikkaan liittyvät yksityiskohdat. Myytinmurtajien jälkeen Grant esiintyi White Rabbit Project -sarjassa. Erikoistehosteita Grant on luonut esimerkiksi Star Wars - Tähtien sota -elokuviin. Hän kuoli 13.7.2020 aivovaltimon pullistumaan vain 49-vuotiaana", simssiliini piti esitelmää kissojen kuunnellessa. "Minä katsoin joskus aikoinaan Myytinmurtajia entisen hoitajani Tikkarisuun kanssa, joka oli myös sarjan fani", Hanski muisteli nuoruusvuosiaan, mutta suurimmalle osalle kissoista sarja oli ihan vieras, joten loppuajan simssiliini näytti klippejä Myytinmurtajien jaksoista. Aluksi Vesa epäili ohjelman pätevyyttä, sillä hänen hoitajansa seurasi enimmäkseen aivottomia draamasarjoja ja lastenohjelmia, mutta pian Vesan oli pakko myöntää että Myytinmurtajat vaikuttivat mielenkiintoiselta. simssiliini oli valikoinut katsottavaksi erityisesti Grantiin liittyviä videoita, joiden kautta tutuiksi tulivat myös tämän tiimitoverit Kari ja Tory. Samassa Vesan mieleen saapui oikea loistoajatus, ja hän alkoi nopeasti tökkiä vieressään istuvia kavereitaan Gallua ja Capia. "Mitä jos me kolme perustaisimme oman tiedetrion, vähän niin kuin nuo ohjelman tyypit?" Vesa ehdotti. "Joo! Sitten voidaan tehdä tieteellisiä kokeita", Cap innostui heti. "Käymme kaikki myös toimittajakerhoa, joten voisimme sitten julkaista kokeidemme tulokset lehdessä omalla palstalla", Gallu keksi, mistä Vesa ja Cap innostuivat entisestään.

Kerhon jälkeen Vesa kaipasi pientä irrottelua, ja mikä olisikaan parempi tapa rentoutua kuin nauttia herkullinen jäätelöannos! "Kuka lähtee kanssani jätskille?" Vesa kailotti keskellä käytävää, ja kun hän lisäsi vielä lauseeseensa "voin tarjota" ilmoittautuivat Cap ja Gallu heti vapaaehtoisiksi. "Sanoiko joku jäätelö? Olen mukana!" paikalle kirmannut Ennustus hihkaisi. "Mistä sinä siihen pöllähdit, et ollut edes kanssamme kerhossa", Cap kummasteli. "Minä olen aina siellä missä on jäätelöäkin", vihreä kissa perusteli. Pojat olivat jo lähdössä, kunnes Vesa muisti lupautuneensa maksumieheksi ja kipitti äkkiä takaisin hoitajansa luo. simssiliini selvitti parhaillaan jotain johtosolmua, mikä oli syntynyt hänen näyttäessään kerhossa videoita projektorin välityksellä. Vesa huomasi lompakon pullottavan hoitajansa housujen takataskusta, ja sen tarkemmin lupia kyselemättä Vesa tarttui hampaillaan lompsaan ja vei sen mukanaan hoitajansa huomaamatta. Kahvilassa kissat tilasivat kaikkia mahdollisia jäätelömakuja ja kippasivat sitten annokset samalle lautaselle, jolloin heidän eteensä muodostui oikea minikokoinen jäätelövuori. Lautanen asetettiin keskelle pöytää, ja kissat alkoivat lipoa jätskiä suuhunsa. "Varokaa, lumivyöry!" Ennustus kiljaisi jäätelöannoksen kallistuessa yhdeltä puolelta. Gallu tuli hätiin ja avasi suunsa pelastaen suuren köntsän jäätelöä. Suklaakastiketta valui myös kissan naamalle, ja muut hihittelivät sotkulle. "Ah, nyt osuin kultasuoneen", Vesa innostui löytäessään vohvelinpalan ja alkoi innoissaan lipoa tietään tätä herkkupalaa kohti. "En ole ikinä syönyt näin hyvää jäätelöä, tällainen sekayhdistelmä pitäisi lisätä kauppoihin myyntiin", Cap intoili muiden nyökkäillessä herkuttelun ohessa. Kahvilan työntekijät sen sijaan pudistelivat päitään pentujen jäätelöleikeille ja käytöstapojen puutteelle.

Vesan mielipide päivästä: "Puuh, tämä oli todellinen tiedepäivä kun koulussa oli matikkaa ja fysiikkaa ja vielä keksijäkerho siihen kaupan päälle! Odotan jo kesälomaa, vaikka vähän luulen että aivoni alkavat kaivata jumppaa jo muutaman vapaapäivän jälkeen. Noh, ainakin voimme edistää kamujen kanssa tiedetrio-projektiamme, josta olen innoissani!"

---

Tarpeet Vesalle:
+ liikkuminen (kotimatka koulusta)
+ nälkä (jäätelön syöminen kahvilassa)

Muista:
- 4x jätskiannos, -16 penniä (käytän lahjakorttia)
- kouluplussaa Vesalle ja Gallulle
- kerhomerkit Vesalle, Capille ja Gallulle
- bingoa:
-> muurahaisten ja leskenlehtien bongailua (ruksit simssiliinille, Aurille ja Patukalle)
-> jäätelön syöminen (ruksit simssiliinille ja Patukalle)



Saat 42 penniä!

[Kasa]

Juhannusjuhla (1/2)

simssiliini oli suunnitellut järjestävänsä pienet juhannusjuhlat kissojensa perheen ja lähimpien ystävien kanssa, mutta homma tuntui lähtevän käsistä jo heti alkumetreillä, sillä Ruu oli kutsunut mukaan kirjaimellisesti koko sukunsa: Paikalla olivat hänen adoptiossa majailevat vanhempansa Mayu ja Nugetti sekä veljet Roi ja Rico unohtamatta Ricon kuutta pentua. "Ruu, näiden piti olla pienet sukujuhlat", simssiliini parkaisi nähdessään millaisen lauman musta kissa oli tuonut väkeä paikalle. "Minkäs minä voin sille että minulla on paljon sukulaisia? Näidenhän piti olla myös sukujuhlat, joten en mielestäni ole rikkonut sääntöjä", Ruu puolustautui. "Entäs mitä nuo tekevät täällä?" simssiliini tiedusteli vilkuillen kolmea leikki-ikäistä vihreää pentua. "Untuva kutsui Ennustuksen, joten minusta oli reilua pyytää myös tämän veljet mukaan ettei kellekään tule ulkopuolinen olo", Tulpe perusteli. "Jos väkeä on liiaksi minä voin kyllä jäädä pois", Pia sanoi sovittelevasti. "Höpsis, eihän se tietenkään käy päinsä. Kaikki saavat toki jäädä, simssiliini poikkeaa tarvittaessa ostamaan lisää ruokaa Marketista", Stiina lupasi ja tökki hoitajansa jalkaa saadakseen tämän puhumaan. "Öh, tietenkin. Tervetuloa kaikille vieraillemme", simssiliini julisti pirteästi, vaikka häntä hieman hirvitti, sillä hän oli kuvitellut juhannuksen rennoksi, mutta nyt vahdittavaa väkeä oli paikalla kuin jossain suuremmassa yleisötapahtumassa.

Juhlapoppoo oli kokoontunut Naukukukkulan järven rannalle, missä heidän oli tarkoitus järjestää saunomista, polttaa juhannuskokko ja lopuksi vielä yöpyä ulkona. "Kannattaa varmaan aluksi laittaa nukkumapaikat valmiiksi niin niiden kanssa ei tarvitse säätää sitten hämärän tultua", Mayu naukaisi. "Hyvä idea. Ainut vaan, että emme mitenkään mahdu kaikki samaan telttaan nukkumaan", simssiliini huomautti. "Me voisimme pentujen kanssa pystyttää riippumaton ja yöpyä siinä", Kinuski ja Quz keksivät, ja Wiipeli, Winnie ja Xiwawa alkoivat pomppia innostuksesta. "Meidän perhe varaa sitten teltan", Ruu päätti ja kiskaisi hoitajansa kannattelemat telttatarvikkeet tämän käsistä. "Entäs me loput?" Stiina mutisi ja silmäili ilman nukkumapaikkaa jääneitä pentujaan, Piaa, vihreää kolmikkoa sekä tietenkin simssiliiniä. "Minähän sanoin että olin varautunut vain pieniin juhliin mutta kukaan ei kuunnellut", simssiliini parkaisi toivottomana. "Älä nyt saa mitään hermoromahdusta, kyllä me jotain keksitään. Ovatko nuo mökit asumattomia?" Vesa uteli ja osoitti järven rannalla olevia rakennuksia. "Ovat kai, en ainakaan muista että täällä olisi näkynyt liikettä hoitolan perustamisen jälkeen", simssiliini pohdiskeli. "Mitä me sitten odotamme? Mennään tutkimaan niitä!" Rio innostui ja kiskaisi veljensä Kuulan ja Ennustuksen mukaansa. Ennustus kääntyi kuitenkin takaisin Untuvan puoleen, sillä liilaa kissaa hermostutti hieman mennä tutkimaan autioita rakennuksia. "Tule vaan, lupaan suojella sinua", Ennustus kehräsi ja tarttui poikaystäväänsä tassusta. "Jos suunnitelmamme toimii saatamme saada lokoisemmat unipaikat mitä muut", Pia naurahti, ja simssiliinikin oli jo rauhoittunut äskeisen hermoromahduskiukuttelukohtauksensa jäljiltä. simssiliini marssi pienen hirsimökin ovelle ja vetäisi kahvasta, jolloin ovi avautui äänekkäästi narahtaen. Untuva puristi poikaystävänsä tassua hermostuneena, mutta innokkaimmat kissat rynnivät heti ovesta sisälle. simssiliini hapuili valokatkaisijaa, ja saatuaan katossa olevan lampun palamaan heille avautui näkymä pienestä pölyisestä huoneesta, jossa oli puinen lipasto, sohva ja takimmaista seinää vasten oli sänky. Valoa kajasti heikosti punavalkoraidallisen verhon peittämän likaisen ikkunan takaa, ja lattiaa peittävä pölykerros kieli siitä ettei mökissä ollut asunut ketään vuosiin. "Tästähän tulee hyvä majapaikka! Meillä on jopa toimivat sähköt, voisin tuoda tänne huoneessamme olevan pelikonsolin", simssiliini suunnitteli. "Mökki kaipaa kyllä ensiksi tuuletusta, mutta äkkiäkös lattiat lakaisee ja siistii vähän paikkoja", Stiina suunnitteli Pian nyökkäillessä. "Muut mökit ovat varmaan samanlaisessa kunnossa, joten voisimme vaikka jakautua kahteen ryhmään", simssiliini suunnitteli. "Joo, mennään tutkimaan loputkin rakennukset", Kuula innostui ja viittoi vihreitä veljiään tulemaan perässä.

Wiipeli kiipesi ketterästi oksatonta puunrunkoa pitkin riippumaton kiinnitysnaru suussaan. "Varo ettet putoa", Quz huolehti seuratessaan pentunsa kiipeilyä maasta käsin. Wiipelillä ei kuitenkaan olisi hätää, sillä hänen apinaystävänsä Raimo oli antanut hänelle kiipeilyn oppitunteja, joten Wiipeli oli korkeuksissa kuin kotonaan. Pentu oli yrittänyt houkutella apinaystävänsä mukaan juhannusjuhliin, mutta Raimo oli kieltäytynyt, sillä hän ei kuulemma milloinkaan poistuisi hoitolarakennuksesta, olihan tämä sentään Mouruposken maskotti. Kiivettyään sopivan korkealle Wiipeli kurotti hännällään yläpuolellaan olevaa oksaa kohti ja kiersi häntänsä sen ympärille - jälleen yksi Raimolta opittu temppu - ja roikkuessaan häntänsä varassa Wiipelillä oli kaikki tassut käytettävissä narun solmimista varten. Samaan aikaan Kinuski seisoi kiven päällä ja kannatteli hartioillaan Winnietä, jolloin pentu pystyi solmimaan riippumaton vastakkaisen puolen, ja kun solmu oli valmis Winnie heittäytyi riippumatolle makaamaan. "Pois alta!" Wiipeli varoitti siskoaan ennen kuin hyppäsi perässä. Wiipelin tömähtäessä riippumatolle Winnie lennähti ilmaan, ja hetken aikaa kaksikko pompahteli vuorotellen aina toisen pudotessa. "Näyttää kivalta, minäkin haluan", Xiwawa ilmoitti. "Rauhoitutaanpas nyt, riippumatto ei ole mikään trampoliini", Quz muistutti, jolloin tytöt laskeutuivat korvat luimussa alas. Kinuski heittäytyi riippumattoon ja katseli taivaalla liikkuvia pilviä, jotka keikkuivat hassusti Kinuskin kiikkumisen tahdissa. "Tässä on tosi mukava nukkua ja kuunnella laineiden liplatusta. Voisin tuudittaa pennut uneen", Kinuski suunnitteli. "Näh, ei me olla enää mitään kehtovauvoja", Xiwa protestoi ja loikkasi äitinsä mahan päälle. "Kuka tässä on puhunut mistään kehtokiikutuksesta?" Kinuski virnisti ja alkoi hytkyä niin kovalla vauhdilla, että riippumatto kääntyi ympäri useamman kerran, ja kun rulla aukesi Xiwawa oli ihan pyörällä päästään. "Wau, tuo oli lystiä. Uudestaan!" Xiwawa innostui ja loputkin pennut hyppäsivät kyytiin toista kierrosta varten. "Riippumattoa ei ole kyllä tarkoitettu tuollaisiinkaan leikkeihin", Quz huomautti, mutta pojan vakavat kommentit kaikuivat kuuroille korville Kinuskin kieputtaessa pentuja riippumaton pyörteissä.

Samaan aikaan Ruu sukulaisineen oli saanut teltan pystytetyksi. Aluksi homma oli mennyt melkoiseksi säheltämiseksi kaikkien yrittäessä edistää hommaa yhtä aikaa oman päänsä mukaan, mutta sitten partiopoika Mustikka oli ottanut ohjat osaaviin tassuihinsa, ja kun kaikki kuuntelivat tämän neuvoja saatiin teltta paikoilleen oikeaoppisesti. Mayu, Nugetti, Roi ja Rico loikoilivat telttaan asetettujen pehmusteiden päällä, ja Ruu oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kaitsemaan pentuja järven rannalla. Serkukset Tulpe ja Mustikka olivat puolestaan keksineet järjestää nuorimmille pennuille pienen salapoliisi-tehtäväradan, jossa tulisi edetä ympäristöön piilotettujen vihjeiden avulla. Rannalla urheimmat kissat uskalsivat pulahtaa veteen, mutta suurin osa istuskeli mieluummin laiturilla tai leikki rantahiekalla. Myös Hemuli oli saapunut hoidokkinsa Piparin kanssa viettämään aurinkoista päivää Naukukukkulan järvelle, ja Quzin & Kinuskin kolmoset päättivät käydä tervehtimässä heitä. Winnie esitteli pennut toisilleen, sillä hän oli entuudestaan Piparin tuttava. "Täällä rannalla onkin väkeä ruuhkaksi asti", Hemuli päivitteli silmäillessään vedessä pulikoivien Cindyn, Clarissan ja Cocon roiskimisleikkejä. "Joo, meidän kaikki sukulaiset tuli viettämään juhannusta rannalle!" Wiipeli kertoi. "Niinpä, ja me aiotaan nukkua ulkona", Xiwawa jatkoi ja osoitti vähän matkan päässä kahden koivun välissä olevaa riippumattoa ja telttapaikkaa. "Vautsi, vaikuttaa hauskalta! Minäkin haluaisin", Pipari miukaisi ja loi anelevan katseen hoitajaansa. "Enpä tiedä, olet vielä kovin nuori... Toisaalta mukana on paljon ystäviäsi, joten eivätköhän he pidä sinusta huolta", Hemuli aprikoi. "Eli saan jäädä? Jes!" Pipari innostui ja syöksyi halaamaan hoitajaansa. "Mutta ennen sitä vietämme yhdessä hauskan rantapäivän ja otamme aurinkoa", Hemuli julisti hieroessaan kissan turkkiin aurinkorasvaa.

Päivä oli mukavan lämmin eikä vesi ollut kovin viileää, mutta kissoille tuntui tulevan uidessa nopeasti vilu, joten vähitellen suurin osa kissoista oli tullut loikoilemaan aurinkoon. Nooran kissoilla oli mukana siistit aurinkolasit, joissa oli sydämenmuotoiset linssit, ja Cindy ja Vattu kinasivat siitä kumpi saisi käyttää niitä. Lopulta Cindy onnistui omimaan lasit itselleen, ja tappiosta tympääntynyt Vadelma päätti nousta jaloittelemaan. Coco, Clarissa Wiipeli ja Xiwawa rakensivat hiekkalinnaa, mutta Vattu kaipasi mieluummin ikäistään seuraa, ja häntä harmittikin kun Mustikka ja Tulpe olivat eristäytyneet kahdestaan suunnittelemaan tehtävärataa eivätkä huolineet häntä mukaan. Seuraavaksi Vatun katse kiinnittyi vähän matkan päästä rannasta sijaitsevaan mökkiin, jonka pihalla kävi kova kuhina, ja Vattu päätti käydä tarkistamassa millainen meininki siellä oli parhaillaan. Hän nousi ylös ja puisteli hiekkaa turkistaan ennen kuin otti reippaan harppauksen päästäkseen maassa mahallaan kuorsaavan Quzin yli. Mökillä tyttökisun katse kiinnittyi ensimmäisenä Vesaan, eikä hän voinut estää perhosten pyrähtelyä vatsassaan, sillä Vattu oli ollut vähän ihastunut Vesaan ystävänpäivän tanssiaisista lähtien, mutta valitettavasti poika ei tuntunut olevan hänestä kiinnostunut - ainakaan vielä. Vattu muodosti kasvoilleen lempeän hymyn ja käveli hivenen keimaillen häntä siistillä kaarella liilaa kissaa kohti. "Moih Vesa!" Vattu henkäisi pojan nimen, jolloin tämä kääntyi katsomaan häntä ja tervehti takaisin. "Kaikki muut ovat tuolla rannalla, mitä te oikein puuhaatte täällä rakennusten luona?" Vattu tiedusteli, jolloin Vesa selitti heidän siistivän tulevia yöpymispaikkoja. "Lattialla oleva pölykerros kielii siitä ettei näissä mökeissä ole käynyt ketään vuosikausiin, mutta pienen tuuletuksen jälkeen näistä tulee oikein viihtyisiä", Vesa selitti. "Kuulostaa hauskalta, voisin auttaa sinua", Vattu hihkaisi ja toivoi pääsevänsä viettämään aikaa pojan kanssa. "Öh, sopiihan se, jos siivoaminen on sinusta todellakin hauskaa", Vesa lausui hieman ihmetellen. Vattu punastui miettiessään antaneensa itsestään todella oudon kuvan intoillessaan siivoamisesta. Ennustus ja Untuva olivat vieneet kaikki mökin pehmusteet ulos tuulettumaan, Stiina ja Pia pesivät ikkunoita ja Vesa ja Vattu alkoivat kuurata Kuulan ja Rion lakaisemia lattioita. Onneksi mökit olivat pieniä, joten siivottava ala ei ollut kovin suuri, ja lattia ehti kuivahtaa juuri parahiksi simssiliinin saapuessa paikalle suurien kantamustensa kera. "Käväisin hoitolalla ja toin telkkarin ja pelikoneen mukanani viihdykkeeksi kun mökissämme on kerta sähköt. Te olettekin saaneet täällä hienosti paikat putsatuksi! Minä vaihdan vielä uudet lakanat tuohon sänkyyn, mutta te voitte jo mennä ulos leikkimään", simssiliini lupasi, eikä kissoja tarvinnut kehottaa kahdesti.

Kun Mustikka ja Tulpe olivat saaneet suunnittelemansa tehtäväradan valmiiksi kutsuttiin pennut paikalle, ja nämä muodostivat tiimit sisaruksiensa kanssa: Coco, Clarissa & Cindy VS Xiwawa, Wiipeli & Winnie. Muut rannalla olijat saapuivat yleisöksi seuraamaan kilpailua. "Tehtävänne on siis etsiä ympäristöstä vihjeitä, jotka johdattavat teidät seuraavaan paikkaan, kunnes lopulta pääsette maaliin. Ensimmäistä joukkuetta odottaa palkinto", Tulpe paljasti, ja pienten pentujen hännät heilahtelivat jännittyneenä ja innostuneena, sillä kaikki halusivat tietenkin voittaa palkinnon itselleen. "Ensimmäinen vihje löytyy rannalle haudatusta simpulankuoresta. Aloitetaan!" Mustikka julisti, ja pennut pinkaisivat juoksuun niin että hiekka vain pöllysi. Quz, Kinuski ja Rico kannustivat tietenkin pentujaan kiljumalla näille tsemppi-huudahduksia. Ranta-alue oli sen verran laaja että molempien joukkueiden pennut päättivät hajaantua. Xiwawa kaivoi hiekkaa mutta piti kuitenkin samaan aikaan silmällä lähistöllä olevaa Cocoa, mikä osoittautui viisaaksi taktiikaksi, sillä Cocon kynsi raapaisi ensimmäisenä simpukankuoren pintaa. Xiwa ei kuitenkaan aikonut päästää vastustajaansa helpolla vaan syöksyi tämän luokse ja yritti napata simpukan itselleen. "Hei, minä löysin sen ensin! Tulkaa apuun", Coco kutsui joukkuetovereitaan jotka säntäsivät paikalle. Tytöt pistivät tunkeilijan kuriin Cindyn purressa tätä hännästä ja Clarissa heitti hiekkaa Xiwawan kasvoille, jolloin tämän ei auttanut muu kuin irrottaa otteensa simpukankuoresta. Alienpennut hurrasivat erävoitolleen Xiwawan sylkiessä hiekkaa pois suustaan. "Älkää luovuttako, maahan on haudattu soinenkin simpukka", Tulpe kannusti nuorempia sisaruksiaan. Wiipeli oli kaivanut hiekkaa niin että hänen tassunsa tuntuivat menevän ihan ruvelle, mutta kipu unohtui simpukankuoren pilkistäessä hiekan alta. "Miten tämä sitten johdattaa meidät seuraavaan paikkaan?" Wiipeli aprikoi käännellessään simpukkaa tassuissaan etsien vihjettä. Winnie keksi kurkistaa simpukan sisään, ja sieltä löytynyt paperin pala ohjasi heidät kiipeämään rannan korkeimpaan puuhun. Tämä oli helppo tehtävä Wiipelille, ja Maukulaisten tiimi kohosi johtoon ketterän Wiipelin edetessä oksien ja lehtien seassa täyttä vauhtia. Puun oksalta löytyi kolme muovista mukia, ja yhden sisällä oli viesti, joka kehotti kissoja täyttämään rannalla olevan vadin vedellä. "Ihan helppo tehtävä", Xiwawa tuumi, mutta kun pennut kävivät hakemassa järvestä vettä he havaitsivatkin mukien vuotavan, kamalan ketkua! Kolmikko yritti parhaansa mukaan tukkia pieniä reikiä tassuillaan, mutta siitä huolimatta suurin osa vedestä ehti valua maahan kuljetuksen aikana. Alientiimi oli puolestaan keksinyt laittaa kaikki kolme mukia päällekäin, jolloin reiät tukkiutuivat, joten he saavuttivat Maukulaisia nopeasti. Joukkueet saapuivat viimeiselle etapille lähes samaan aikaan, ja nyt tehtävänä oli kerätä kolme erilaista keltaista kukkaa. Kummaltakaan tiimiltä ei jäänyt huomaamatta kirkkaankeltaiset voikukat, mutta sitten ympärilleen piti alkaa katsella vähän tarkemmin. Lopuksi pennut toivat löydöksensä tuomareiden arvosteltaviksi. Maukulaisten trion kukkaset olivat niittyleinikki, rentukka ja voikukka, ja alienpennut olivat puolestaan keränneet voikukan, päivänkakkaran ja niittynätkelmän. Voittajaksi julistettiin lopulta Winnie, Xiwawa ja Wiipeli, sillä alienien tuoma päivänkakkara oli ollut vain puoliksi keltainen. Voittajat saivat palkinnoksi Untuvan heinistä punomat rannerenkaat, jotka Mustikka pujotti pentujen tassuihin. Kolmikko ihasteli ranteisiinsa saamia koruja, jotka toimisivat kivana muistona tästä mukavasta päivästä. Kaikki taputtivat voittajille, kunnes yhtäkkiä ukkonen jyrähti ja taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä. "Tämänhän piti olla poutapäivä", Marja miukaisi mietteliäänä muistellen lehden sääpalstalle tekemäänsä artikkelia. "Kyseessä on varmaan jonkin ohimenevä pieni kuuro. Mennään pitämään sadetta mökkiimme", simssiliini ehdotti.

Mökki tuntui entistäkin pienemmältä kun kaikki kissat olivat sulloutuneet sisään, mutta sentään jokaiselle löytyi jostakin istumapaikka. Nopeimmat ehtivät varata paikat pehmeimmiltä sängyltä ja sohvalta, mutta istumapaikaksi kelpasi hätätapauksessa myös ikkunalauta tai ihan vaan lattia, jotkut istuivat myös mökin ulkopuolella räystään alla. simssiliini istui keskellä huonetta ja pulasi retkikeittimen kanssa, sillä hän ajatteli että porukka voisi hyödyntää sateisen hetken pitämällä ruokatauon. Retkikeitin lämmitti vettä perunoiden keittämistä varten ja myös kalojen paisto onnistui. Jokainen kissa sai lautaselleen pari keitettyä perunaa, ahvenfileen sekä salaattia, joka oli peräisin kasviskissanruokapurkista, jonka sekaan simssiliini oli lisännyt parsakaalia ja kukkakaalia. Juomaksi oli limsaa, ja jälkkäriksi megasuuri irtokarkkipussi, joka kiersi ympyrää kissojen joukossa. "Mmm, uusissa perunoissa on kyllä ihan kesän maku", Quz ihasteli mussuttaessaan pottuja. "Jep, kerrankin simssiliini laittaa meille kunnollisen aterian. Yleensä olemme joutuneet tyytymään pelkkiin valmisruokiin", Ruu tokaisi saaden hoitajaltaan mulkaisun. "Valmisruuissa on se hyvä puoli ettei synny tiskiä. Taidankin tietää kuka haluaa hoitaa tiskit aterian jäljiltä", simssiliini virnisti osoitellen Ruuta, joka alkoi katua sitä että oli ylipäätään avannut suunsa. "Älä huoli äiti, minä ja isä voimme auttaa", Tulpe lupasi. "Hei, miksi minutkin vedettiin tähän mukaan?" Quz kimpaantui. Untuva istui mökin ulkopuolella Ennustuksen ja tämän veljien Kuulan ja Rion kanssa, sillä vihreät pojat olivat halunneet tulla katselemaan salamointia. Untuvaa myrsky hieman pelotti, ja hän värähti jokaisen salaman välkähtäessä tai ukkosen jyristessä, mutta poikaystävän läsnäolo helpotti hieman. Ennustus vaistosi Untuvan huolen ja oli ottanut tämän turvaan kainaloonsa samalla kun silitti pojan selkää rauhoittavasti. Sade ei osoittanut taukoamisen merkkejä, mutta auringonpaiste pyrki jälleen tulemaan esille tummien pilvien takaa, joten myrsky olisi pian loppumaan päin. "Katsokaa, sateenkaari!" Rio huudahti, ja kaikki neljä kissaa kohottivat katseensa taivaalle, minne kauniin värinen sateenkaari oli ilmestynyt. Tämä oli Untuvasta paljon mukavampaa katseltavaa kuin salamat, ja liila kissa painoi päänsä Ennustuksen olkapäätä vasten samalla kun mussutti sylissä pitelemästään irttaripussista suklaisia sydänkonvehteja. Hän tunsi itsensä aivan erityisen onnelliseksi juuri tässä hetkessä rakkaansa vierellä ja toivoi että voisi pysäyttää ajankulun ja istua samassa paikassa ikuisesti.

Kun sade viimein taukosi oli tiskiryhmän aika suunnata järvelle pesemään asioita. Rico ja Kinuski olisivat tarjoutuneet avuksi, mutta simssiliini sanoi ettei näiden tarvitsisi vaivautua moiseen, sillä he olivat matkassa mukana vieraina, ja ikävät kotityöt kuuluisivat tietenkin retken järjestäjän ja tämän kissojen vastuulle. "Vihaan simssiliiniä", Ruu kiukutteli hammasta purren liottaessaan lautasia järvivedessä. "Sinä itse kerjäsit tätä kommenteillasi. Minä en sen sijaan ymmärrä miksi homma nakitettiin vastuulleni", Quz valitti. "Kuulostatte ihan avioparilta kiistellessänne kotitöistä", Tulpe virnuili vanhemmilleen, jotka olivat tyttärensä kommentin jälkeen ihan hiljaa.

---

Pistetään poikki tästä kohtaa, pennit ja iät voi merkata vasta tarinan kakkososasta, mutta tässä on tarpeet:

+ Siisteys (Vesa, Untuva, Stiina; mökin siivoaminen + Ruu, Quz, Tulpe; tiskit)
+ Leikkiminen (Wiipeli, Xiwawa; tehtäväradan suoritus, muut rantaleikit)
+ Nälkä (kaikille; poista perunat, ahvenet, kasviskissanruoka, parsa- ja kukkakaali, limupullo, fantalimu, kaikki karkit)

Bingo:
- Riippumaton pystytys (simssiliini, Odessa)
- Käy rannalla (simssiliini, Odessa, Noora, Patukka, Hemuli)
- Etsi simpukoita (simssiliini, Noora, Odessa)
- Ota aurinkoa (simssiliini, Hemuli, Noora)
- Bongaa sateenkaari (simssiliini, Kirsikka, Patukka)

[Kasa]

Juhannusjuhla (2/2)

Metsässä oli vielä hieman kosteaa simssiliinin ja kissojen lähtiessä etsimään polttopuita saunan lämmitystä ja juhannuskokkoa varten. Heidän oli myös tarkoitus tehdä saunavihdat itse, joten sitä varten poimittiin talteen muutama koivunoksa. simssiliini laahusti porukan viimeisenä vetäen perässään suurta kärryä, jonka kyydissä puut saisi kuljetettua pois metsästä. "Menkää te vaan edeltä. Voisitte keskittyä vihtojen tekemiseen ja pienien puunpalojen etsimiseen kiukaan sytytystä varten. Minä yritän etsiä isompia puita juhannuskokkoa varten", simssiliini läähätti. Kukin kissa hajaantui tekemään sitä mikä vaikutti heille sopivimmalta puuhalta. Nuorimmat pennut Wiipeli, Xiwawa, Winnie, Pipari, Roi, Cindy, Clarissa ja Coco poimivat maasta käpyjä ja pieniä oksia saunan sytykkeeksi. Homma eteni ripeästi, sillä pennut olivat keksineet kisailla siitä kuka keräisi eniten käpyjä, ja tällä kertaa alienpennut eivät aikoneet hävitä. Pentujen isät Rico ja Quz tallustivat perässä ja kokosivat pentujen löydökset ämpäreihin. Quzin liikehdintä oli erittäin hullunkurista, sillä tämä oli saanut kissojen totuus vai tehtävä -pelissä tehtäväkseen liikkua tunnin ajan hyppimällä yhdellä tassulla, ja keltaraidallinen kolli oli lentää mukkelis makkelis tassun tarrautuessa milloin mihinkin kiveen tai puunjuureen. Parhaimmat kädentaidot omaavat Untuva ja Mustikka olivat päättäneet kokeilla saunavihtojen kokoamista, vaikka vihdan kokoaminen olikin aika eri asia kuin piirtäminen tai neulominen. Myös Mayu ja Vesa tulivat vihtailijoiden avuksi. Veljekset tekivät yhteistyötä, ja Vesan nyppiessä vihdan varsiosasta lehdet pois Untuva punoi ohuista koivunoksista nauhan, jonka pojat kiinnittivät yhdessä paikoilleen. Vesa piteli oksia paikoillaan sillä aikaa kun Untuva teki solmua. Lopputuloksena oli hieno vihta, ja Mustikka ja Mayukin esittelivät tekelettään muille. Saunojia tulisi olemaan monta, joten he päättivät valmistaa vihtoja vielä muutaman kappaleen lisää. Ruu ja Nugetti harppoivat muutaman askeleen simssiliinin edellä, ja Ruu kaatoi uudella sahallaan puita, jotka Nugetti nosti kärryjen kyytiin kun simssiliini viimein pääsi paikalle. Saunan sytykkeet saatiin nopeammin kokoon, joten Rico ja Quz palasivat rannan tuntumassa olevalle puusaunalle vähän ennen muita. Saunan sytytyksessä päästiin jälleen hyödyntämään partiolaistaitoja, ja hommasta vetovastuun ottanut Ennustus näytti veljilleen Riolle ja Kuulalle, miten puut ja sytykkeet tuli kiukaan uuniin asetella. "Koivun tuohi on hyvä sytyke", Ennustus selitti ja sytytti sen tulitikulla. Liekki paloi kuitenkin heikosti ja sammui pian. "Olipa hyvä sytyke", Rio tokaisi sarkastisesti. Ennustus raapi päätään ymmällään, mutta Kuula keksi että ehkä sauna olisi nuohoamisen tarpeessa jotta ilma kulkisi paremmin. Niin pojat poistivat kiukaan uuniin asettamansa polttopuut ja alkoivat sen jälkeen ottaa pohjalla ollutta tuhkaa ulos. Pian Untuva saapui saunaan tuomaan valmiiksi tehdyt saunavihdat paikoilleen. Hän nosti raikkaalta tuoksuvat vihdat ylimmälle lauteelle ja näytti vihreille pojille peukkua kannustukseksi. Ennustus väläytti vastaukseksi söpön hymyn ja kohotti hänkin noen mustaaman peukalonsa pystyyn. Nuorison rehkiessä vanhimmat Pia ja Stiina olivat saaneet työnteosta vapautuksen, ja kaksikko loikoili mökin kuistilla nautiskellen lämpimästä kesäpäivästä. Äidin ja tyttären jäädessä kahden Pia tiedusteli miten Stiina oli toipunut erostaan Espiqueen. Ruskea kissa ymmärsi hyvin kumppanin menetyksen tuskan, sillä hänen rakas Nickinsä oli nukkunut pois kolmisen vuotta sitten. Stiina myönsi ikävöivänsä toisinaan rakastaan, mutta muiden läheisten seurassa vietetty aika sai hänen huomionsa onneksi aina takaisin nykyhetkeen, sillä simssiliinin suurkissaperheessä tapahtui jotain jännää joka päivä! Tuntui kuitenkin hyvältä puhua asiasta äidin kanssa, sillä tämä osasi elämänkokemuksensa myötä neuvoa tytärtään jokaisessa tilanteessa, ja Stiina oli ikikiitollinen siitä että äiti oli hänen elämässään yhä läsnä. Oranssi kissa halusi kuitenkin karkottaa ikävät ajatukset hetkeksi mielestään ja päätti haastaa äitinsä piiloleikkiin. "Piilostako? Jopas sinua nyt lapsettaa, leikit viimeksi piilosta pentuna", Pia naureskeli, mutta sulki kuitenkin silmänsä ja alkoi laskea kymmenneen sillä välin kun Stiina kipitti piiloon. Mökin rännin alla oli suuri vesiastia, jonka Stiina keksi tyhjentää ja loikata sen sisään. Piilo osoittautuikin ovelaksi, ja Stiina yritti tukahduttaa hihityksensä laittamalla tassut suun eteen Pian kävellessä hänen piilonsa ohi.

Saunan lämpenemistä odotellessa kissanuoriso päätti hyödyntää luppoaikaa järjestämällä krokettiturnauksen. Pelaajia ilmaantui paikalle niin paljon että kissat päättivät jakautua pareihin. Kuula ja Rio muodostivat heti tiimin, ja Untuva käveli Ennustuksen luo ja tarttui tätä tassusta. Vesa katsahti veljeensä hieman harmistuneena, sillä hänkin olisi halunnut pelata yhdessä Untuvan kanssa, mutta tämä tuntui aina pistävän poikaystävänsä etusijalle. Vesa käänsi päätään kuullessaan nimeään kutsuttavan ja näki Vatun lähestyvän häntä. "Meistä taisi muodostua automaattisesti joukkue, sillä veljeni Marja ja Mustikka ovat keskenään ja olemme ainoat ilman paria", Vattu summasi tilanteen. Tyttökissaa ei tietenkään harmittanut päästä Vesan seuraan, mutta liila kissa koki epäreiluksi sen ettei hän koskaan saanut mieleistänsä paria, vaan tuntui aina joutuvan Vatun seuraan kun ei kelvannut muille. Kiukun laantuessa Vesa kuitenkin alkoi pohtia ettei ollut edes liiemmin yrittänyt tehdä tuttavuutta Vatun kanssa, ties vaikka heistä tulisi hyviäkin ystävyksiä jos kumpikin suhtautuisi toiseen avoimin mielin. "Okei, hauskaa olla parisi", Vesa vastasi hymyillen ja ojensi pitelemänsä mailan tytölle. "Onhan kaikille säännöt selvillä? Jokainen joukkue kuljettaa omaa palloaan porttien läpi, ja ensimmäisenä maaliin päässyt tiimi voittaa", Rio summasi toisten nyökkäillessä. Vesa ja Vattu saivat aloittaa, ja Vattu marssi aloitusportille ja laski punaisen pallon maahan. Ensimmäiseen lyöntiin ei juuri taktikointia tarvinnut, kunhan löi pallon aloitusportin läpi. Tietysti lyöntiin käytettävä voima määritti pisimmälle päässeen pelaajan, ja muut tiimit pääsivät lähelle kakkosporttia Vatun ja Marjan lyönnin jäädessä lyhyemmäksi. Hetken aikaa joukkueet tuntuivat junnaavan paikoillaan kun vihreä joukkue löi kaksi kertaa reippaasti yli portista ja keltaisten pallo vieri puolestaan pieneen kuoppaan, josta sitä oli vaikea lyödä. Mustikka löi varovasti sinistä palloa, ja usean yrityksen jälkeen se meni lopulta portista läpi. Vesalla ja Vatulla oli kuitenkin eniten vaikeuksia, sillä he eivät olleet päässeet edes ykkösportista läpi. Oli Untuvan vuoro, ja kissan tassut tutisivat hermostuksesta tämän tuntiessa kaikkien pelaajien katseet selässään. "Kuvittele että maila on sivellin, jolla aiot piirtää suoran viivan paperille", Ennustus yritti kannustaa tiimitoveriaan kekseliäästi. Vesa ei voinut olla hymähtämättä, eihän mailaa ja sivellintä voinut verrata toisiinsa, se oli suorastaan kaikkien fysiikan lakien vastaista. Kaikkien hämmästykseksi tapa taisi kuitenkin tepsiä, sillä Untuva onnistui lyömään keltaisen pallon ensimmäisenä tokan portin läpi. Vihreä ja sininen tiimi seurasi heitä heti seuraavalla kierroksella, ja loppujen lopuksi nämä kolme pääsivät maaliin ihan peräkkäisillä lyönneillä Vesan ja Vatun jumittaessa yhä kakkosportilla. "Anna olla jo Vesa, pelihän loppui", Vattu huomautti Vesan jäädessä yksin tähtäämään. "Ei, minäkin haluan päästä maaliin", Vesa totesi määrätietoisesti. Pallon käsittely ei kuitenkaan ollut helppoa, ja pallo vieri jokaisella lyönnillä joko liian pitkälle tai sen matka pysähtui ennen aikojaan. Vesa oli hyvä älypeleissä, mutta urheilu ja pihapelit eivät olleet hänen vahvuus. Muut lähtivät jo edeltä saunalle, mutta Vattu odotti uskollisena tiimipariaan ja auttoi tätä keräämään pelitarvikkeet lopuksi pois.

Kiukaasta kuului hassua sihinää Quzin heittäessä vettä kuumille kiville, ja Winnie, Wiipeli ja Xiwawa matkivat ääntä. Tulpella meni hermot pentujen leikkeihin ja hän tuuppasi Xiwawaa saunavihdallaan niin että tämä luiskahti lauteelta lattialla olevaan vesiastiaan. "Tulpe, mitä sinä nyt kiusaat pienempiäsi, miettisit vähän", simssiliini oli heti puolustamassa avuttomanpaa osapuolta ja kumartui nostamaan vettä valuvan pennun viereensä lauteelle. "Onko liikaa pyydetty että saisin rentoutua saunan löylyjen lämmössä?" Tulpe tokaisi takaisin ja mulkoili pentukolmikkoa. "Älä nyt riehu, me vain pidettiin vähän hauskaa", Wiipeli huomautti isosiskolleen. Maukulaisten kinaaminen aiheutti kuumuttakin tukalammat oltavat useammallekin saunailijalle, ja Rio, Kuula ja Ennustus hivuttautuivat lauteelta alas ja hipsivät ulos Pipari vanavedessään. "Rauhoitutaanpas nyt. Ehkä riehakkaimmat pennut voisivat tosiaan käydä välillä pulahtamassa järvivedessä", Ruu lausui sovittelevasti ja passitti Quzin ulos pentujen kanssa. Quzin hoiperreltua saunan ulkopuolelle yhdellä tassulla hypähdellen Ruu kääntyi tyttärensä puoleen ja kysyi miksi tämä äksyili nuoremmille. Tulpe asetti tassunsa puuskaan ja alkoi sitten selittää miten hänen elämänsä oli pelkkää alamäkeä: "Sain todistukseen matikasta vain kaksi tähteä, en ole vieläkään löytänyt itselleni kumppania enkä varmaan saa ikinä toteutettua elämäntavoitettanikaan kun isän mukaan en ole tarpeeksi hyvä liittymään musiikkikerhon bändiin", Tulpe maukaisi hiljaa. simssiliini kuunteli hoidokkinsa vuodatusta hieman ymmällään, sillä hän oli ollut niin vähän mukana tämän elämässä pennun vanhempien ottaessa suurimman vastuun tyttärensä kasvatuksesta. Miten sitä saattoikin olla niin pihalla omien kissojen tekemisistä (vaikka itse kirjoittaa kaikki hoitotarinat)? Hän kurotti silittämään mustavalkoisen kissan märkää poskea. "Anteeksi että korotin ääntäni, en tiennyt että sinulla on vaikeaa", hoitaja pahoitteli. "Tässä ei nyt pelkä anteeksipyynnöt riitä, sanoisit jotain kannustavaa", Ruu tokaisi ja tarrasi tyttärensä hartioista kiinni pakottaen tämän katsomaan itseään silmiin. "Eivät pienet epäonnistumiset tarkoita että sinun elämäsi olisi tuhoon tuomittu. Unelmat saavuttaakseen on kohdatta myös vastoinkäymisiä. Toteutumaton elämäntavoite tarjoaa sinulle jotain vatsanpohjassa mukavasti kutkuttavaa odotettavaa. Vain harvat kissat toteuttavat elämäntavoitteensa nuorina, emmehän minä ja isäsikään ole vielä lähelläkään omiemme toteuttamista vaikka olemme jo kolmissakymmenissä, mutta jokainen etenee omaan tahtiin", Ruu lausahti ja halasi tytärtään. "Niin, ja muista aina ajatella positiivisesti: Sait ehkä matikasta kaksi tähteä, mutta ruotsin ja historian arvosanat olivat kiitettäviä, ja jos panostat kunnolla kakkosluokalla voit saada arvosanasi kohoamaan päättötodistuksessa. ", Mayu huomautti. "Äläkä suotta näe sinkkuvaihetta negatiivisena vaan ota kaikki ilo irti vapaudesta! Se oikea kissaherra saapuu elämääsi kun vähiten sitä odotat. Sinulla on paljon ystäviä, ja jos katsot heitä uusin silmin saatat löytää rakkauden lähempää kuin arvaatkaan, tai sitten uuden kissan kohtaaminen on vielä edessäpäin", Pia neuvoi. Äidin, isoäidin ja isoisoäidin neuvot toivat Tulpelle lohtua, ja vähitellen hymy kohosi tämän kasvoille.

Saunahäädön saatuaan Winnie, Xiwawa ja Wiipeli kävivät nopeasti kastautumassa rantavedessä ja vaativat jo pian paluuta löylyihin. Kolmikosta oli hauska juoksuttaa isää edestakaisin rannan ja saunan välillä, sillä Quzin yhdellä tassulla hyppely näytti niin huvittavan kömpelöltä. Heitä vastaan tulivat lilat kaksoset, jotka hymyilivät myötätuntoisesti Quzille. Vesa piti veljensä tassusta kiinni kaksikon lähestyessä laituria varmistaakseen, ettei vesikammoinen kissa karkaa mihinkään. Saunassa istuminen nyt vielä menetteli, mutta Untuva ei olisi millään halunnut käydä kastautumassa veteen. Untuva seisoi tönkkönä paikoillaan laiturilla ja kokeili veden lämpötilaa varpaankärjellään saaden heti vilunväristyksiä niin että koko hänen kehonsa värisi. Vesa lähti laskeutumaan laiturin päähän kiinnitettyjä uimatikkaita alas, mutta Untuva ei hievahtanutkaan paikaltaan. "Ihan tosi, täytyyhän sinun tulla heittämään talviturkkisi jo pois! Vesi on ihan lämmintä kun siihen tottuu", Vesa yritti maanitella Untuvan perääntyessä pari askelta taaksepäin. Vähän matkan päässä uiskenteleva Ennustus heitteli rantapalloa veljiensä ja Piparin kanssa eikä voinut olla kuulematta lilojen poikien keskustelua. Vilkuillessaan rantaa kohti Ennustus ei kuitenkaan huomannut Rion syöttäessä hänelle, ja pallon iskeytyessä hänen päähänsä Ennustus vajosi veden alle niin että vain hänen päässään oleva antenni jäi pilkistämään pinnalle. Tämä ei jäänyt Untuvalta huomaamatta, ja hetkessä hän unohti vesikammonsa syöksyessään pelastamaan rakkaansa. Untuva ui onnettomuuspaikalle niin nopeasti kuin vain suinkin kykeni ja onnistui nostamaan Ennustuksen pään pinnalle. "Olet sankarini", Ennustus kehräsi ja pukkasi poikaystävänsä otsaa märällä nenänpäällään. Kun Untuva ei nähnyt Ennustus näytti peukkua heidän luokseen uivalle Vesalle, joka iski silmää merkiksi Ennustuksen onnistuneelle hukkumisesitykselle. Lilat veljekset liittyivät mukaan pallopeliin, ja jopa Untuvan oli myönnettävä että uiminen oli sittenkin ihan mukavaa puuhaa, vaikka kosteat paikat eivät hänen mieleensä muuten olleetkaan. Auttoi paljon kun oli jotain kivaa tekemistä, joka vei huomion muualle ärsykkeestä. Ei yksi uimareissu silti tehnyt Untuvasta mitään innokkainta lilluskelijaa, ja tämä palasi ensimmäisenä rannalle kuivattelemaan.

simssiliini kyyditsi peseytymistä varten pesuvateja ulos ja neuvoi kissoja huuhtomaan turkkiin levitetyt shampoot vadissa olevalla vedellä. "Mitä varten me tarvitaan erilliset vesiasiat kun voitaisi peseytyä suoraan järvessä?" Wiipeli ihmetteli. "Järviveteen ei saa päästää pesuaineita", hoitaja selitti hangatessaan pennun turkkiin shampoota samalla kun Quz teki vastaavat toimenpiteet Xiwawalle. "Niin, pesuaineissa on ympäristölle haitallisia kemikaaleja, jotka ovat vesieliöille myrkyllisiä", Vesa täydensi hieroessaan saippuaa päähänsä niin että lopulta näytti aivan siltä kuin hänellä olisi ollut muhkea Einstein-tiedemies-tukka. "Ajattelitko sitten oikein kuskata nämä saippuavedet suoraan vedenpuhdistamolle ettei luontoon päädy kemikaaleja?" Ruu lausahti pientä ivaa äänessään. Hän tuntui olevan hieman skeptinen hoitajansa suunnitelman suhteen. "Öh, en sentään, ajattelin kipata ne tuonne mustikanvarpujen sekaan", simssiliini osoitti takanaan olevaa marjapaikkaa. "Eli erittäin ympäristöystävällistä kun aineet päätyvät luontoon kuitenkin", Ruu pyöritteli silmiään. "Älä nyt, käytänhän minä suihkuvettäkin kukkien kasteluun, eivätkä kasvit ole siihen kuolleet... ainakaan kaikki", simssiliini puolustautui. Kinuski tuli auttamaan kumppaniaan pentujen pesemisessä jotta Quzkin pääsisi levittämään shampoota turkkiinsa. Kun tuli huuhtelun aika Quz loikki pesuvatia kohti yhdellä tassulla ja mätkähti sitten nurin niin että putosi kokonaan pesuvatiin, ja taas pennuilla riitti hihittelyä isän säädöille. "Onko kukaan nähnyt Untuvaa?" Stiina etsiskeli kadoksissa olevaa poikaansa. "Meni varmaan Ennustuksen kanssa jonnekin. Ei ole mikään yllätys että hän katoaa ennen pesuhetkeä", Vesa huomautti ja auttoi äitiään levittämään shampoota selkään. "Noh, sentään hän kävi aiemmin uimassa, eiköhän se melkein korvaa peseytymisen", simssiliini huomautti. Myös Tulpe hoiti mieluummin peseytymisen uiskentelemalla järvessä serkkujensa Vatun ja Mustikan kanssa. Kolmikko oli yhdessä päättänyt uida lähistöllä olevalle pienelle kivelle. Tulpe potki vettä takatassuillaan uidessaan selkää ja katseli samalla taivaalla liitäviä pilvenhattaroita ja tajusi olevansa onnellinen siitä että jakoi juuri tämän hetken kahden ystävänsä kanssa. Mustikan Tulpe oli tavannut salapoliisikerhossa ja oppinut luottamaan tähän heidän tehtyä yhteistyötä mysteerejä ratkoessa. Vatun kanssa hän tuli puolestaan toimeen, sillä kummatkin osasivat olla oikeita rämäpäitä sille päälle sattuessaan, ja aina kun jompi kumpi keksi jonkin hullun idean oli toinen sataprosenttisesti mukana toteuttamassa sitä. Kivi oli niin pieni etteivät kaikki edes mahtuneet kiipeämään sen päälle samanaikaisesti, mutta siitä oli kätevä ottaa tukea siksi aikaa kun keräsi voimia paluumatkaa varten.

Peseytymistä seurasi vielä pieni hemmotteluhetki kun simssiliini rasvasi kissojensa tassut. Varsinkin pentujen polkuanturat olivat halkeilleet heidän juoksenneltuaan koko päivän ulkosalla, joten rasva tekisi hyvää ja lievittäisi kipua. "Aah, tuoksuupa hyvältä", Xiwawa innostui nuuhkiessaan rasvattuja tassujaan. "Älä imppaa jalkojasi, se on ällöä", Wiipeli kivahti ja syöksyi veljensä kimppuun. Xiwa ehti kuitenkin väistää, jolloin hänen siskonsa lennähti päin seinää. Poikapentua nauratti hauska näky, mutta pian hänen oli livistettävä karkuun Wiitä, ja kaksikko juoksi ulos mökin avonaisesta ovesta. "Hei, olisi kannattanut ensin odottaa rasvan imeymistä, nyt tassuihinne tarttuu hiekkaa", simssiliini huusi pentujen perään, mutta nämä eivät tietenkään kuulleet. Quz lähti lastensa perään vaikka Ruun huomauttikin ettei tämä kuitenkaan saisi kaksikkoa kiinni yhdellä tassulla hypähdellessään. "Mitä pelejä toit mukanasi?" Vesa uteli hoitajaltaan silmäillen kiinnostuneesti tämän mukaan ottamaa pelikonsolia. "Vain Mariokartin. Siitä tulee jostain syystä aina niin kiva kesäfiilis, varmaankin koska pelasin koko kesän sitä silloin kun peli oli uusi", simssiliini nostalgisoi ja otti käsiinsä peliohjaimen ja ojensi toisen Vesalle. Liila kissa pyyhkäisi nopeasti tassuissaan olevat suurimmat rasvaklöntit turkkiinsa ja vastasi pelikutsuun ilomielin. "Onpa kiva kun joku suostuu kerrankin vapaaehtoisesti peliseurakseni, yleensä joudun pelaamaan yksin. Ollaan samassa tiimissä, ja tärkeintä on tietenkin saada satasen johto vastustajajoukkueeseen verratessa..." Vesa kuunteli hoitajansa puhetulvaa vain puolella korvalla, sillä hänen katseensa oli liimautunut mökin ovella seisoskeleviin Untuvaan ja Ennustukseen. "Herätys Vesa, katso nyt mitä sinä teit! Jäit tokavikaksi, nyt meidän joukkue sai huonot pisteet! Ensi radassa pitää sitten parantaa", simssiliini määräsi. Hän tuntui ottavan pelin vähän liiankin tosissaan. Vesa yritti keskittyä autonsa ohjaamiseen kunnes siirsi jälleen katseensa peliruudusta takaisin mökin ovelle, mutta rakastavaiset olivat ehtineet jo kaikota muualle. "En jaksa enää pelata, sori", Vesa naukaisi, ja ohjain putosi lattialle kisun noustessa seisomaan. "Hei, et voi hylätä minua! Tulpe, Ruu, Stiina tai kuka vaan, tulkaa auttamaan joukkuettani", simssiliini vaati. "Ei nyt millään ehdi. Meillä alkaa teltassa korttipelitaisto sukulaisten kesken", Tulpe julisti kipittäessään äitinsä perässä ulos. Stiina veteli puolestaan hirsiä simssiliinin sängyllä eikä ihme kyllä herännyt muiden kissojen jutusteluun tai telkkarista tuleviin peliääniin. Ilta-aurinko paistoi matalalla Vesan kävellessä mökin ovesta ulos, ja samassa hän törmäsi Kuulaan, joka oli etsimässä veljiään. "Riosta en tiedä, mutta Ennustus meni tapansa mukaan taas jonnekin Untuvan kanssa... Kuule, eikö sinua harmita kun Ennustus viettää enemmän aikaa poikaystävänsä kanssa kuin sinun ja Rion?" Vesa kysäisi. "Ei oikeastaan. Ennustus asuu eri huoneessa muutenkin, joten me ollaan Rion kanssa totuttu siihen ettei nähdä joka päivä", Kuula selitti. "Emme mekään Untuvan kanssa sentään kaikkea tee yhdessä, olemme koulussakin eri luokilla. Mutta en tiedä, jokin minua tässä vaivaa", Vesa tunnusti. "Ettet vain olisi kateellinen veljellesi siitä että hänellä on seurustelukumppani?" Kuula huomautti. "Minäkö muka kateellinen, eihän siinä ole järkeä!" Vesa tuhahti. Miksi hän kadehtisi Untuvan ja Ennustuksen juttua, hänenhän pitäisi olla iloinen heidän puolestaan. Mutta oliko Vesa sitä? Nyt kun tarkemmin mietti hän tunsi aina pientä pistelyä rinnassaan nähdessään veljensä poikaystävänsä seurassa ja se saattoikin johtua katkeruudesta. Oli totta että Vesakin olisi halunnut viettää aikaa ihastuksensa Cindyn kanssa, mutta tälläkin mökkireissulla tyttökissalla tuntui olevan aina muita kiireitä, joten hänen suhdeasiansa eivät olleet läheskään niin hyvällä pohjalla kuin hänen kaksoisveljellään. "Olenko huono veli jos kadehdin Untuvaa?" Vesa kysyi ääni väristen. "Et tietenkään, eihän omille tuntemuksilleen mahda mitään. Nyt kun tunnistit tämän piirteen itsestäsi voit keskittyä paremmin käsittelemään asiaa", Kuula huomautti ja pukkasi ystäväänsä kylkeen kannustukseksi.

Aurinko laski, mutta järven rannalle toi valoa kissojen ja simssiliinin sytyttämä juhannuskokko - tai kokonsa puolesta kyhäelmä muistutti enemmän hieman tavallista suurempaa nuotiota, sillä simssiliiniltä oli loppunut moti kesken polttopuiden pilkkomisen. Cindy, Xiwawa ja Pipari paahtoivat kokossa vaahtokarkkeja, ja Quz oli istahtanut rannalla olevan pölkän päälle ja rämpytteli samalla kitaraansa tunnelmamusiikin luomiseksi. Jotkut kissat innostuivat panemaan jalalla koreasti ja tanssahtelivat ympäri kokkoa musiikin tahdissa. Ruu rokkasi sydämensä kyllyydestä ja antoi rytmin liikuttaa kehoaan vapaasti välittämättä muiden katseista. Tanssiessaan Ruu tunsi itsensä vapaaksi, hänen elämänsä oli avoin niin kuin järvelle avautuva ulappa. Tulpekin saapui paikalle kävi isänsä viereen katsellen ihaillen, miten musikaalisesti lahjakas kissa pystyi rämpyttämään kitaraa jopa silmät ummessa. "Olet niin taitava! Opettaisitko minuakin?" Tulpe pyysi. Quz närkästyi hieman joutuessaan keskeyttämään soittonsa, mutta ojensi kuitenkin kitaransa tyttärelleen ja alkoi opettaa tälle nuotteja ja oikeaa tassujen asentoa. Vaikka laulaminen ei Tulpelta luonnistunutkaan onnistui tämä painamaan nuotit hyvin muistiinsa ja soittaminen kävi yllättävän luontevasti ensikertalaiselta. Tyttöä ilahdutti saada isältä kerrankin hyväksyviä katseita kun oli musiikista kyse. Tietysti Tulpen unelma oli aina ollut laulaminen, mutta myös soittimien soittaminen oli kivaa. Miukulaisten korttipelikilpailu huipentui jännään finaaliotteluun Marjan ja Cocon välillä. Viimeinen erä olikin siitä erikoinen, että perinteisen pelaamisen sijaan voittajaksi päätyisi se, joka onnistui pinoamaan korkeamman korttitalon. Monet kissat olivat kokoontuneet paikalle jännittämään voittajan ratkeamista, ja Coco sai paljon kannustusta vihreiltä sisarilta ja veljiltään, mutta kyllä Marjallakin riitti tukijoukkoja. Tytöt olivat muodostaneet laiturille oman laittautumisnurkkauksen, ja jopa simssiliini oli pakotettu mukaan touhuun, ja hänestä tehtiin kissojen koekaniini kun Wiipeli ja Mayu alkoivat levittää tämän kasvoille eri värisiä luomivärejä. Stiina loihti oranssia meikkipalettiaan hyödyntäen kasvoilleen iltaruskon väriset silmämeikit samalla kun Clarissa ja Vattu lakkasivat kynsiään. Jotkut kissat kahlasivat vieläkin vedessä, mutta ilta oli viilennyt jo sen verran ettei kenenkään tehnyt enää mieli kastautua kokonaan. "Jos olemme täysin liikkumatta pienet kalat saattavat tulla näykkimään varpaankynsiämme", Vesa selitti Untuvalle ja Ennustukselle. Kaloja ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle, mutta kolmikko sai sen sijaan ihailla rantavedessä uiskentelevia nuijapäitä. Tunnelma rannalla oli hilpeän hyväntuulinen ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa.

Nukkumaanmenoajan koittaessa Quz ja Kinuski marssivat pentuineen aiemmin pystyttämälleen riippumatolle, joka oli muuttunut aiemman sadekuuron myötä oikeaksi minikokoiseksi uima-altaaksi. "Onneksi satoi päivällä eikä yöllä, sillä olisimme kastuneet", Quz irvisteli kauhoessaan vettä pois tassuillaan. "Älä nyt, sehän olisi voinut olla oikeastaan aika hauskaa. Kuka muka ei haluaisi nukkua yötä uima-altaassa?" Kinuski hihkaisi, ja pennut innostuivat heti ajatuksesta, mutta Quz pudisteli päätään. "Taidan olla liian järkevä viettämään aikaa teidän outolintujen kanssa", keltaraidallinen kollikissa huokaisi ja lähti kävelemään pois. Kinuski luuli pojan vain pilailevan, mutta kun tämä ei tullut takaisin tyttö alkoi huolestua. "Olenko minä liian outo? Tietysti nyt vähän pitää sekoilla, mutta menevätkö juttuni joskus liian pitkälle?" Kinuski kysyi huolestuneena pennuiltaan. "Näh, älä stressaa äiti, sinä olet täydellinen. Isi on vaan tuollainen tylsän vakava laama!" Xiwawa maukaisi, ja Wiipeliä ja Winnietä alkoi naurattaa veljen kuvailu heidän isästään. Quz tassutteli mustikanvarpujen peittämää mäkeä ylös mökkejä kohti. Sentään yhdellä tassulla hyppimisen aikaraja oli tullut täyteen ja hän saattoi taas liikkua normaalisti. Ajatella miten kävelykykyä saattoikin arvostaa aivan uudella tavalla! Jos Kinuski ja pennut halusivat nukkua uima-altaassaan olisi pojan keksittävä muu unipaikka, ja hän ajatteli murtautua simssiliinin mökkiin. Matkallaan Quz kulki teltan ohi, jonne Miukulaisten poppoo oli asettunut sukulaisineen. Teltan kankaan läpi kajasti valoa, joten porukka ei ilmeisesti ollut vaipunut vielä yöpuulle. Quz päätti hiippailla lähemmäksi saadessaan hupsun idean: Hän aikoisi säikyttää telttalaiset! Tullessaan lähemmäksi kisu erotti korviaan höristelemällä puhetta, ja hänelle selvisi että kissat kertoivat kummitustarinoita. Siispä säikyttäminen oikealla hetkellä saisi entistä jännemmän vaikutelman! Teltassa kaikki olivat kerääntyneet Ruun, Ricon ja Roin ympärille kolmikon kertoessa yhdessä kauhutarinaa. "Tiesittekö, että tämä teltta on pystytetty keskelle vanhaa hautausmaata", kertojana toimiva Ruu lausui salaperäisellä äänellä. Roi loi taskulamppua ja tassujaan hyödyntäen tarinaan sopivia varjokuvia, kuten hautakivia ja ristejä muistuttavia merkkejä. Cocon ja Clarissan niskakarvat nousivat pörröön säikähdyksestä ja Pipari puristi tiukemmin sylissään pitelemäänsä tyynyä itseään vasten, mutta Cindy ei ottanut tarinaa tosissaan. "Niin vissiin. Kai olisimme nähneet ympäristössä merkkejä vanhoista haudoista jos tuo olisi totta", kissaneiti huomautti. "Ömm..?" Ruu katsahti veljeensä ja toivoi tämän pelastavan jotenkin tilanteen. "Totta, mutta hautausmaa hylättiin monta sataa vuotta sitten, joten kaikki merkit ovat hävinneet", Rico keksi. Cindy tuntui hyväksyneen selityksen ja istui muiden kuuntelijoiden tapaan vaiti odottaessaan tarinan jatkumista. "Keskiyön aikaan tänne haudatut kissat palaavat kummittelemaan", Ruu lausui tavallista möreämmällä äänensävyllä luodakseen entistäkin pelottavamman tunnelman. Marja, Mustikka ja Vattu pitivät toisiaan tassusta kiinni luodakseen turvallisemman olon niin itselleen kuin toisilleenkin. "Onko täällä mitään naposteltavaa, minulla on nälkä", Nugetti mutisi suutaan maiskutellen. Ruu mulkaisi isäänsä ja Mayukin hyssytteli kumppaniaan jotta tämä tajuaisi olla hiljaa. "Olkaa siis varuillanne, sillä kummitukset saattavat haluta ottaa jonkun meidän ruumiin haltuunsa", Ruu kuiskasi viimeiset sanat. "Mi-mitä sitten tapahtuu?" Coco kysyi pelokkaana. "Menetät kehosi hallinnan. Tunnet olevasi läsnä, mutta joku muu liikuttelee tassujasi ja puhuu sinun äänelläsi", Roi kuvaili. "Joskus keskellä yötä vinkuvan tuulen seasta voi erottaa kummitusten huhuilua", Rico lausui. Quz tajusi tilaisuutensa koittaneen. Hän veti keuhkoihinsa ilmaa ja päästi sitten ilmoille kovan "HUHUUU!" -ulvahduksen. Kuten hän oli ennustanutkin menivät kaikki telttailijat suureen paniikkiin, eikä Quz voinut olla nauramatta onnistuneelle kepposelleen. "Tuon naurajan minä kyllä tunnen... Isä", Tulpe tuhahti ja Quz loikki karkuun. Ehkä ihan hyvä että hänen henkilöllisyytensä lopulta selvisi, niin nuorimmilta pennuilta ei menisi ihan kokonaan yöunet. Quz suuntasi simssiliinin mökille. Ovi oli suljettuna, mutta ikkuna oli jätetty yöksi auki, ja Quz onnistui ponnistamaan sen verran hyvät vauhdit että pääsi loikkaamaan ikkunalaudalle ja pujahti siitä sitten sisään. Vanhuskissat Pia ja Stiina torkkuivat sohvan päälle levitetyllä viltillä, ja simssiliini makasi yksin vuoteella. Hän oli potkinut peiton pois, sillä kesäyöt olivat joskus tukahduttavan kuumia. Uni ei tullut silmään ja tyttö oli kääntänyt kylkeä jo useaan otteeseen. Lopulta hän päätyi kääntymään selälleen, vaikka tiesikin ettei pystyisi nukahtamaan siihen asentoon. Yhtäkkiä simssiliini tunsi painon laskeutuvan vatsalleen ja ymmärsi, ettei hänellä olisi enää mahdollisuutta muuttaa asentoaan koko yön aikana. "Quz? Mitä sinä täällä teet?" hoitaja tunnisti päälleen istuneen kissan tämän uniikista kehräysäänestä. "Meidän riippumatto oli muuttunut uima-altaaksi, mutta minä nukun mieluummin tassut kuivana", Quz selitti vaipuessaan vähitellen uneen. "Kiva saada seuraa, mutta pitikö sinun käydä mahani päälle niin etten voi vaihtaa asentoa? Tulee niin kuumakin!" simssiliini voihki, mutta Quz ei välittänyt hoitajansa ahdingosta vaan kehräsi itsensä uneen.

Vesa ja Untuva sekä Ennustus veljineen oli ottanut käyttöönsä toisen mökin. Alienpojat leikkivät tyynysotaa ja painivat keskenään, kunnes jokainen yksitellen väsähti. Kun mökki oli jo hiljentynyt kissojen nukahdettua Untuva kohotti päänsä ylös ja hivuttautui pois patjalta. Liila kissa hipsutti ulos hiirenhiljaa jottei herättäisi muita huonetovereitaan. Päästyään ovelle Untuva oli jo huokaamassa helpotuksesta, mutta ovesta kuuluva kova narahdusääni sai kissan veret seisahtumaan säikähdyksestä. Untuva oli varma että jäisi kiinni ulos livahtamisesta, mutta tämän kääntyessä hitaasti ympäri jatkoivatkin muut nukkumista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sydän jännityksestä pamppaillen Untuva pujahti lopulta varovasti mökin ulkopuolelle. Pihalla kissa seisoi hetken aikaa paikoillaan kuin punniten vaihtoehtojaan: Pitäisikö kääntyä takaisin niin kuin järki käski vai jatkaa matkaa? Vetäessään keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa Untuvan olo keveni, ja uloshengityksen aikana kisu suorastaan tunsi miten pelot ja muut häntä pidättelevät ajatukset kaikkosivat hänen ruumiistaan. Enää ei siis ollut vaikeaa tehdä valintaa, ja hetkessä Untuva lähti juoksemaan reippain askelin kasteista heinikkoa pitkin. Untuva ei ollut mikään urheilija, mutta sillä hetkellä hän ei tuntenut väsymystä vaan antoi tassujensa kuljettaa häntä kohti määränpäätään. Untuva oli kuullut juhannusyönä tehtävistä taioista, ja hän halusi ehdottomasti päästä kokeilemaan niitä! Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa asiasta muille, ties vaikka nämä pitäisivät hänen taikauskoisuuttaan hölmönä ja nauraisivat hänelle! Taian mukaan juhannusyönä tulisi kerätä seitsemän erilaista kukkaa tai yrttiä eri niityiltä, joten Untuva kiersi läpi kaikki mahdolliset paikat kukkaniitystä koivikkoketoon etsiessään kukkasia. Se ei ollut vaikeaa, sillä keskikesän aikaan luonto puhkesi automaattisesti kunnolla kukkaan, joten valinnanvaraa riitti yllin kyllin. Kierreltyään tovin valoisassa kesäyössä oli tarvittava kukkasaalis koossa, ja Untuva oli jo kääntymässä takaisin mökilleen kun jokin kiinnitti hänen huomionsa. Keskelle metsää oli ilmestynyt kuin tyhjästä kaivo, ja Untuva muistikin heti erään siihen liittyvän taian: Jos kaivoon kurkistaisi juhannusyönä, heijastuisi vedenpintaan kuva hänen tulevasta sulhostaan! Kyllähän Untuva tiesi Ennustuksen olevan hänen tosirakkautensa, mutta eipä kai asian varmistaminen kaivoon kurkkaamalla olisi pahitteeksi. Untuva lähestyi kaivoa ja kiersi sen ympäri kolmesti. Taika kuulemma toimisi vain jos toimenpiteen suorittaisi alasti, mutta onneksi kissat kulkivat ilman vaatteita muutenkin joten siitä ei tarvitsisi tehdä suurta numeroa. Kammottavampi näky olisi jos hänen hoitajansa olisi jostain syystä ryhtynyt vastaaviin toimiin, ja Untuvaa meinasi alkaa naurattaa hänen kuvitellessaan simssiliiniä hiippailemassa ilman vaatteita heinikossa hyttysten jahdattavana. Untuva painoi selkänsä kaivon sementtistä seinää vasten ja sulki silmänsä puristaessaan sylissään pitelemiään kukkasia tiukemmin itseään vasten ennen kuin kääntyi ympäri. Untuva avasi silmänsä ja odotti Ennustuksen vihreän pään heijastuvan hänen kuvajaisensa vierelle, mutta kissan järkytykseksi hän näkikin vaalean kissaneidin, jolla oli ruskeat korvat ja suuret vaaleansiniset silmät, joita koristivat räpsyripset. Untuva kavahti järkyttyneenä taaksepäin. Miksi kaivosta kurkisteli joku tuntematon tyttökissa kun Untuva seurusteli onnellisesti Ennustuksen kanssa? Tässä täytyi olla jokin virhe! Liila kissa päätti yrittää vielä uudelleen, mutta kaivon veden pinnalle heijastui edelleen sama kissa, joka iski viekkaasti silmää. Ei, tämä ei voinut olla todellista! Untuva ei taatusti aikoisi tehdä enää yhtäkään juhannustaikaa ikinä, joten hän heitti sylissään pitelemänsä kukkaset maahan ja pinkaisi juoksuun päästäkseen pian pois oudon näyn luota, mutta vaikka hän juoksi kuinka kauas palasi sama tyttökissa hänen näkökentälleen aina kun Untuva sulki silmänsä... Vanhat puurappuset natisivat Untuvan juostessa kuistille ja siitä takaisin mökkiinsä. Hän juoksi Ennustuksen viereen ja painautui poikaystävänsä kylkeä vasten kuin turvaa hakeakseen. Ovi oli jäänyt raolleen ja Untuvasta tuntui kuin vieras naaraskissa voisi koska tahansa pujahtaa sisälle, mutta ketään ei onneksi näkynyt. Liila kissa värisi peloissaan, mutta pian tärinä muuttui kehräykseksi, ja hän onnistui tuudittamaan itsensä uneen.

Quzin mielipide juhannuksesta: "Eh, ei ollut ihan minun päiväni... Jouduin naurunalaiseksi loikkiessani paikasta toiseen yhdellä tassulla ja sitten en päässyt edes nukkumaan riippumattooni..."

Ruun mielipide juhannuksesta: "Vihdoinkin sain tilaisuuden sukukokouksen järjestämiseen ja sain kutsuttua paikalle veljeneni jälkikasvuineen. Oli hauska tavata kaikki!"

Stiinan mielipide juhannuksesta: "Ihan mukavaa vaihtelua viettää yö kerrankin jossain muualla kuin omassa huoneessa - tosin mökki ei juuri poikennut tavallisesta, jos olisi oikein uskaliaaksi heittäytynyt olisin voinut kokeilla telttaa tai riippumattoa, mutta ei ehkä enää näin vanhalla iällä..."

Tulpen mielipide juhannuksesta: "Äh, pitikin saada hermoromahdus kesken saunomisen, nyt minua pidetään varmasti jonain kakarana eikä (lähes) täysikasvuisena kypsänä kissana... Sentään serkkujen kanssa oli KIVAA!"

Untuvan mielipide juhannuksesta: "Kokonainen päivä yhdessä Ennustuksen kanssa, voisiko parempaa toivoakaan? <3 Hänen seurassaan olen vapaampi ja rohkeampi kuin muuten. Mutta juhannustaiat menivät vähän pieleen... Tapahtuiko se kaikki oikeasti, vai näinkö vain unta..?"

Vesan mielipide juhannuksesta: "Pelottavaa tunnistaa itsessään katkeruudentuntemuksia sellaisista asioista joista minun kuuluisi iloita... Tietysti toivon veljeni parisuhteelle pelkkää hyvää, mutta milloin olisi minun aikani saada ihastukseni huomio?"

Wiipelin mielipide juhannuksesta: "Tehtävärata oli jännä ja näytti miten hyvin tiivis kolmikko minä, Xiwa ja Winnie ollaan! Hih, isin kompuroinnille oli hauska nauraa. x-)"

Xiwawan mielipide juhannuksesta: "Riippumatto on siistein asia ikinä kun sillä voi pyöriä, vaadin että huoneesemme pystytetään sellainen! Hahhelis, oli hupaisaa nukkua vedessä!"

---

En ny ehi oikolukea, joten toivottavasti tarinaan ei jäänyt epäloogisuuksia ja muistin kaiken mitä piti. .-D

Tarpeet:
+ Hygienia (saunominen ja peseytyminen)
+ Terveys (tassuvoide, mullei näemmä oo kaapissa ni - 4 penniä)
+ Leikkiminen (nuorisolle; kriketti, konsolipeli)
+ Uni (yöunet)

Bingo:
- Heitä talviturkki (kaikki)
- Sauno (kaikki)
- Tee saunavihta (simssiliini, Noora)
- Nuku teltassa (simssiliini, Noora, Odessa, Hemuli)
- Tee juhannustaikoja (simssiliini)

Muuta muistettavaa:
+ 10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhosta
- 9 penniä retkikeittimen ostosta (käytettiin ykkösosassa, sen vois myös lisätä tavaroihini .-D)
+ kaikki ansaitsemani bingopalkinnot!



Saat molemmista juhannustarinan osista yhteensä 141 + 10 - 9 - 4 = 138 penniä!

[Kasa]

Salaiset vappubileet

Stiina, Tulpe, Vesa ja Untuva olivat päättäneet ottaa osaa Odessa ja Nooran kissaporukan järjestämään vappujuhlaan, joka järjestettiin hoitajilta salaa vuoroveden paljastamalla saarella olevassa luolastossa. Nelikon ei ollut kovinkaan vaikea karata huoneelta simssiliinin huomaamatta, sillä heidän hoitajansa oli sokea uppoutuessaan milloin mihinkin tietokoneella tehtävään projektiinsa. Hätätapauksessa Ruu, Quz tai jompi kumpi pennuista voisi keksiä heille jonkin alibin, jos simssiliini keksisi yhtäkkiä udella kadonneiden kissojen perään, mutta todennäköisesti tämä ei tulisi tajuamaan mitään. Stiina ja Tulpe marssivat edellä hihitellen keskenään, sillä nämä odottivat juhlia kaikista eniten. Vesa oli suostunut tapansa mukaan osallistumaan, sillä hän toivoi näkevänsä ihastuksensa Cindyn juhlissa, ja poika marssi äitinsä vanavedessä samalla kun laati mielessään jotain osuvaa repliikkiä keskustelunaloitukseksi. Untuva tuli porukan perällä, eivätkä muut tuntuneet huomaavan hänen jälkeen jäämistään. Tällaisina hetkinä puhetaidosta olisi toden totta ollut hyötyä kun olisi voinut pyytää muita odottamaan, mutta Untuvan ei auttanut muu kuin yrittää pysytellä perässä. Liikehdintä tuntui vaikealta, sillä vuoroveden paljastama polku oli mutanen ja tahmea, ja Untuvan päässä alkoi pyöriä kauhukuvia joissa hänen tassunsa jumittuisi kiinni ja vuorovesi hukuttaisi hänet nousuveden aikaan. Untuva yritti karistaa pelottavat ajatukset mielestään ja kiristää tahtia, mutta mitä nopeammin hän yritti edetä, sitä enemmän tahmainen maa tuntui hidastavan hänen askeleitaan. "Untuva!" poika kuuli yhtäkkiä nimeään kutsuttavan ja kääntyi katsomaan ääntä kohti, jolloin hän näki Ennustuksen tulevan paikalle juoksujalkaa. Untuva lähti poikaystäväänsä vastaan, ja kaksikko syöksyi halaamaan toisiaan. "Täytyykö pinkoa tuollaista vauhtia, ei kukaan pysy sinun perässä", Melodee moitti saapuessaan paikalle Caran ja Sellerin kanssa. "Sori, en mahda mitään sille että olen niin kovassa kunnossa teihin muihin verratessa", Ennustus virnisti ja pullisteli hauiksiaan. "No niin, lopetahan niiden minimuskeliesi esittely niin päästään jatkamaan matkaa", Cara kehotti ja pukkasi leikkisästi vihreää kissaa kylkeen kaksikon revetessä nauruun. Selleri oli tapansa mukaan hiljaa ja hymyili vain huonetovereidensa jutuille. Viisikko jatkoi matkaa, ja ihmeekseen Untuva huomasi askeleensa tuntuvan paljon kevyemmältä Ennustuksen rinnalla, eivätkä tassut juuttuneet enää mutaan.

Viisikon saapuessa saarelle Stiina oli heitä vastassa. "Untuva! Siellähän sinä olet, ihmettelimme mihin oikein jäit... kas vain", Stiina lausui erikoisella äänensävyllä huomatessaan poikansa pitävän Ennustuksen tassusta kiinni. Untuva ei ollut vielä virallisesti esitellyt poikaystäväänsä äidilleen, joten nyt olisi kai sen aika. Untuva puristi Ennustuksen vihreää tassua himpun verran kovempaa saadakseen tämän huomion, ja kun Ennustus käänsi katseensa häneen Untuva nyökäytti kevyesti päätään Stiinan suuntaan kohti, jolloin Ennustus tajusi tilanteen. Vihreä kissa marssi reippaasti Stiinan eteen kätelläkseen tätä. "Hyvää päivää! Olen Päärynäsarven tuntuinen Ennustava heiluttelija, eikun äh..." Ennustus sekosi sanoissaan, häntä taisi jännittää esittäytyminen anopille kun jopa oma nimi unohtui. Toisaalta Mouruposkessa oli tavallisempaa käyttää lempinimeä, niin ei edes olisi mikään ihme jos joku kissa ei edes tietäisi kokonimeään. "Ihan sama, sano vaan Ennustus", poika virnisti ja horjahti hieman Stiinan ravistaessa hänen tassuunsa napakasti. "Älä suotta stressaa, ei tehdä tästä turhan virallista. Mukavaa että olet löytänyt onnen Untuvan kanssa, tervetuloa sukuun!" Stiina julisti, ja Ennustus näytti helpottuneelta saatuaan poikaystävänsä äidiltä hyväksynnän. "Hei, tulkaa katsomaan mitä me löysimme", Vesa huikkasi vähän matkan päästä, ja muut saapuivat näiden luokse. Vesan ja Tulpen edessä oli kaksi nuorta kissanpentua, jotka katselivat hieman pelokkaina vieraita kissoja. "Älkää tulko lähemmäs tai saatte kynsäisyn naamallenne", toinen pennuista yritti vaikuttaa uhkaavalta vaikka tutisi seuralaisensa tapaan. "Pipari ja Namu! Mitä te täällä teette?" Cara kummasteli. Pennut tuntuivat helpottuneen tunnistaessaan heidän luokseen saapuneiden kissojen joukossa ystäviään, ja kynsimisellä uhkaillut Pipari laski tassunsa rauhanomaisesti maahan. "No mitäs luulet? Olemme tietenkin menossa salaisiin vappubileisiin! Emme kuitenkaan tiedä missä se salainen luolasto on", Pipari selitti. "Ei olisi pitänyt lähteä", Namu mumisi itsekseen stressaantuneena. "Onneksi satuitte törmäämään minuun, sillä tiedän kaiken siitä luolastosta, olinhan yksi paikan löytäjistä! Tai siis, ainakin kävin luolassa ensimmäisten joukossa silloin kun Odessan kissat löysivät sisäänkäynnin", Tulpe mahtaili ja viittoi muita tulemaan perässään.

Kissojen saapuessa juhlapaikalle ensimmäinen juhlanumero oli jo käynnissä Nellan ja Avan pystyttäessä tuuliviirtä korkean tolpan huipulle. Homma toimi vähän samalla tyylillä kuin lipun salkoon nostaminen, ja kaikki seisahtuivat katsomaan kuinka värikäs viiri kohosi aina vain ylemmäksi tyttöjen vedellessä naruista. Kun viiri oli lopulta saatu tolpan nuppiin Ava solmi köyden tiukasti kiinni, ja hetken aikaa kaikki tuijottivat vaitonaisina tuulessa liehuvaa värikästä viiriä kuin se olisi jokin merkittävä historiallinen muistomerkki. "Näyttää siltä että kaikki vieraat ovat saapuneet, tervetuloa!" Aamu hihkaisi, ja hänen vieressään seisova Rico jatkoi: "Juhlaviiri on nyt pystytetty, joten bileet voivat alkaa! Luolaston huoneisiin on järjestetty erilaista tekemistä, joten saatte kierrellä täällä vapaasti ja etsiä mieleistä puuhaa itsellenne". Aluksi kaikki halukkaat haastettiin simanjuontikilpailuun, ja kilpailijat kokoontuivat Cindyn ja Cocon paikalle raahaamaan valtavan juoma-astian ympärille. Clarissa jakoi kaikille pillit ja selitti, että kilpailun voittaisi se, joka pystyisi imemään juomaa pisimpään pitämättä taukoa. Jotta sima ei loppuisi kesken olivat Gaku ja Noki varustautuneet täysinäisten simakannujen kanssa, joista juomaa voisi lisätä vatiin tarpeen vaatiessa. Tulpe oli rientänyt kisapaikalle ensimmäisten joukossa, ja myös Stiina pentuineen osallistui, vaikka Untuvaa pitikin aluksi suostutella, mutta kun kerta hänen veljensä ja Ennustus olivat mukana hiljainen kissakin uskaltautui mukaan. "Paikoillanne, valmiit... HEP!" Mocca hoiti lähtölaskennan, minkä jälkeen kaikki alkoivat imeä juomaa niin että pillit vain pihisivät. Untuvan pilli tukkiutui simassa olleiden rusinoiden vuoksi, joten hän putosi kilvasta ensimmäisenä. Häntä seurasivat pian Marja, joka veti vahingossa juomaa väärään kurkkuun, ja Ava ei puolestaan pitänyt siman mausta ja sylkäisi pillin suustaan irvistellen. Vierekkäin istuvien Tulpen ja Melodeen pillit menivät hassusti solmuun, ja hetken näytti jo siltä kuin he aikoivat tehdä Kaunottaren ja Kulkurin spaghetti-herkuttelusta oman pilliversion. Pillisolmu luonnollisesti haittasi kisaamista, ja he tippuivat kilvasta peräkkäin. Ennustus yritti taktikoida ja otti katsekontaktin vastapäätään olevan Nellan kanssa ja alkoi sitten tehdä kasvoillaan hassuja ilmeitä, kuten katsoi kieroon tai heilutteli tuntosarveaan. Näky oli niin hulvaton että Nellan pokka petti, ja Ennustusta alkoi itseäänkin huvittaa tilanne, ja hän tippui kilvasta Nellan tapaan remahdettuaan nauruun. Vati alkoi tyhjentyä, joten Noki saapui kannunsa kanssa kaatamaan lisää simaa astiaan. Ricoa alkoi röyhtäyttää, joten hän oli seuraava keskeyttäjä, ja Stiinalle tuli puolestaan pisuhätä liiasta juomisesta, joten hänen oli suunnattava pikaisesti tarpeilleen. "Enää kolme kilpailijaa jäljellä! Viekö voiton Cara, Selleri vai Vesa?" Gaku alkoi selostaa kilpailua. Sellerin naama oli kalpea, ja näytti siltä että hän voisi pyörtyä minä hetkenä hyvänsä. Cara kuitenkin kannusti kumppaniaan pitämällä tämän tassusta kiinni. Vesa keskittyi juomiseen silmät ummessa, ja hän tahditti tarkasti imemistä ja nielemistä. Yhtäkkiä Caran pilli lähti luisumaan pois hänen suustaan, eikä hän kyennyt korjaamaan pillin asentoa ajoissa, joten oranssi kissa tippui kilvasta. Selleri yritti kaikkensa, mutta kun hapen puute alkoi sumentaa tämän näkökenttää katsoi poika parhaaksi luovuttaa. "Simanjuontikilpailun voittaja on Vesa! Onnea, saat palkinnoksi sateenkaariruukun", Clarissa julisti ja ojensi Vesalle kultaisen ruukun, josta toden totta lensi ilmoitte pieni sateenkaari kun ruukun kannen avasi. "Vau kiitos, tämä on hieno", Vesa ihasteli muiden taputtaessa voittajalle.

Yhdestä luolan onkalosta löytyi paljon naamiaispukuja, joita vieraat saisivat käyttää juhlien ajan, joten suurin osa kissoista kiinnostui niistä. Tulpe löysi vihreät siivet ja niihin sopivat päähän kiinnitettävät tuntosarvet, ja nimesi kyhäelmänsä "vappukeijuksi", vaikka keijukaiset eivät mitenkään kyseiseen juhlaan liittyneetkään. Cindy sen sijaan oli pukeutunut värikkääseen pellepukuun, joten hänen ulkomuotonsa sopi vappuun mitä parhaiten. Namu kokeili innoissaan erilaisia asukokonaisuuksia hulatytöstä Mikki-hiiri-korviin, ja Piparin asuun kuuluva keskellä naamaa oleva valtava oranssi nokka keräsi kaikkien katseet. Kinuski oli liikkeellä perinteisessä taika-asussaan, jota oli somistettu vappuviirillä ja leikkisällä pääpannalla, ja kaiken huipuksi Kinuski istui vaaleanpunaisen ilmassa lentelevän maton päällä! Myös tämän pentu Winnie liiteli ilmassa, sillä pennun ympärille oli solmittu suuri vaaleanpunainen sydänilmapallo, joka pystyi kannattelemaan kevyttä pikkupentua. Mocca sulautui sammakkopuvussaan täydellisesti vihreiden alienpentujen joukkoon, ja asuunsa eläytyen hän loikki paikasta toiseen niin kuin sammakko konsanaan. Myös Untuva saapui tarkkailemaan vaatetarjontaa siinä vaiheessa kun suurin ruuhka oli jo ohi, ja hänen katseensa kiinnittyi oranssivalkoraidalliseen T-paitaan, joka oli varmaan tarkoitettu johonkin merirosvon asuun, mutta silmälapun ja puujalan sijasta Untuva täydensi asua oranssilla rusetilla, jonka solmimiseen hän pyysi apua veljeltään. Ennustus marssi kaksikon luokse, ja hän oli kompastua yllään olevaan sateenkaarenväriseen kaapuun, jonka helma ulottui maahan asti. "Untuva näyttää hyvältä! Entäs Vesa, mitä sinä aiot pukea?" Ennustus uteli. "Nah, naamiaiset eivät oikein ole minun juttuni", Vesa perusteli. "Melodee tarvitsee apua asunsa kanssa, tulkaa", Ennustus pyysi ja johdatti kaksikon Melodeen luokse. Melodeella oli yllään valtava banaaniasukyhäelmä, jonka sisään piti pumpata ilmaa ilmapatjan tapaan. "Ethän sinä mahdu kulkemaan luolaston ahtaimmissa käytävissä tämä päällä", Vesa huomautti. "Ole hiljaa ja jatka ilman pumppaamista", Melodee kivahti. Asun molemmissa päissä oli venttiili, joten kolmikko vaihtoi pumppaaja aina yhden väsyessä, ja Melodeen asu alkoi muuntua vähitellen lopulliseen muotoonsa. "No, miltä näyttää?" Melodee tiedusteli ja pyörähti ympäri. Valitettavasti hän töytäisi vahingossa kumoon pienen mehiläisasussa kuljeskelevan Bumblen, ja tällistä hätääntynyt pentu purskahti itkuun vaikka häneen tuskin sattui, sillä mehiläisbodyn luulisi pehmentäneen laskua. Äidillinen Cara riensi paikalle lohduttajaksi. "Melodee, älä heilu noin hallitsemattomasti! Tulehan pikkuinen, mennään äidin luo", Cara lähti taluttamaan Bumblea Nellan luokse. Kaikkien katseet kääntyivät takaisin Melodeehen, joka mutisi nolona ettei töninyt toisia tahallaan.

Kuullessaan leivontakilpailusta Stiina halusi viettää laatuaikaa poikiensa kanssa ja julisti että heistä tulisi tiimi. Untuva katsoi pahoittelevana poikaystäväänsä joka jäi aivan yksin Stiinan lähtiessä raahaamaan poikiaan vankkureihin, joita käytettiin luolaston kerroksista toisiin siirtymiseen. "Tiedätkö edes miten tätä ohjataan?" Vesa tiedusteli kun Stiina vapautti käsijarrua. "En, mutta pääsen taatusti asiasta jyvälle pian", Stiina totesi huolettomasti. Vankkurit alkoivat valua taaksepäin raiteita pitkin. "Meidän pitäisi mennä ylös, sillä leivontahuone on ekassa kerroksessa", Vesa huomautti heidän liikkuessa kauemmas määränpäästään. "Tiedän, mutta ohjauspyörä puuttuu. Apua, mitä jos putoamme jonnekin luolaston synkinpään onkaloon tai vielä pahempaa: laskeudumme maapallon keskipisteeseen asti!" Stiina panikoi. Untuva tarrasti huolestuneena veljensä tassuun, joka pyöritteli silmiään siirtyessään Stiinan luokse kärryn toiseen päähän. "Tässähän on vipu, joka määrittää vankkureiden kulkusuunnan", Vesa hoksasi ja käänsi sen pakitusasennosta eteenpäin. Untuva huokaisi helpotuksesta vankkureiden palattua oikealle reitille. Vesa ei luottanut äitinsä ajotaitoihin, joten hän päätti jäädä pitämään huolta ohjaksista, vaikka pääosin vankkurit kulkivatkin automaattisesti niitä varten rakennettua rataverkostoa pitkin. "Todella kiintoisaa että täältä kallion uumenista löytyi näin laaja rataverkosto", Vesa ihasteli paikan infrastruktuuria. "Täällä on varmaankin ollut joskus kultakaivos, tai ehkä aarteenmetsästäjät ovat kuljettaneet näitä valoa hohtavia kristalleja ulos luolastosta", Stiina aprikoi. Untuva kuunteli muiden keskustelua ja vajosi vähitellen omiin kuvitelmiinsa alkaessaan miettiä, miksi luolasto oli ollut tyhjillään ennen kuin Odessan kissat löysivät paikan. Ehkä jokin luonnonilmiö, kuten korkea nousuvesi tai maan uumenista kohonnut polttavan kuuma laava oli joskus täyttänyt onkalot, jolloin rataverkoston rakentajat olivat joutuneet hylkäämään työmaansa, tai ehkä pahimmassa tapauksessa osa olisi jäänyt loukkuun johonkin umpikujaan ja menehtynyt. Ajatus puistatti liilaa kissaa, mutta hän rauhoitteli itseään sillä, että ainakaan missään ei näkynyt luurankoja, joten ehkä luolan nurkissa ei olisi ketään kummittelemassa. Untuva palasi kuvitelmistaan takaisin nykyhetkeen kun Vesa yhtäkkiä löi jarrut pohjaan niin että pyörät kirskuivat korvia vihlovalla äänellä. Äkkipysähdyksen syynä oli heidän eteensä jumiutunut vaunu, jonka kyydissä istuivat Marja, Vattu ja Mustikka. "Mikäs täällä on hätänä?" Stiina tiedusteli kurottautuen laidan yli. "Vankkurimme ohjauslaitteistoon tuli jotain häikkää", Vattu selitti samalla kun Marja heilutteli tassussaan paikoiltaan irronnutta ohjausvipua. Vesa vilkaisi irrallista osaa ja totesi sen katkenneen niin pahasta kohtaa ettei korjaaminen ollut mahdollista. Vattu nojaili vankkurin kaiteeseen ja tuumaili itsekseen miten Vesa näyttikin entistä komeammalta pähkäilevän mietteliäs ilme kasvoillaan yrittäessään auttaa heitä. "Jos meillä olisi tarpeeksi vahvaa köyttä, voisimme koittaa hinata teitä perässämme", Stiina keksi. "Minulla sattuu olemaan sopiva köydenpätkä yhdessä luolan puuhahuoneessa ihan tässä lähistöllä. Leikimme kerran viidakkoseikkailua ja käytimme niitä liaaneina", Marja selitti. Kun köysi oli saatu haettua Untuva ja Mustikka solmivat sen päät vankkureihin kiinni ja Vesa pääsi testaamaan, riittäisikö vetovoima kiskomaan useampaa vaunua kerralla. Pyörät jatkoivat pyörimistä vaikka meno oli hieman hitaampaa, ja lopulta he olivat päässeet määränpäähänsä. Vattu kiitteli Maukulaisia vuolaasti avusta, tai lähinnä hän tuntui osoittavan sanansa Vesalle. "Mitäs pienistä", Vesa vastasi ennen kuin seurasi Untuvaa ja Stiinaa kisapaikalle.

Vesa ja Untuva vääntelivät taikinapaakkuja tassuissaan sillä aikaa kun Stiina valmisti kulhossa lisää taikinaa. He olivat päättäneet luoda leipomuksestaan megakokoisen vappumunkin, joten taikinaa tarvittiin runsaasti! Pojat muotoilivat taikinasta valtavan kokoisen rinkulan, jonka keskelle jätettiin reikä. Leivontatehtävä kiinnosti myös Patukan kissoja, joista Cara, Selleri ja Melodee tekivät herkullista jäätelöannosta ja keksejä siihen lisukkeeksi. Ennustus oli puolestaan liittoutunut Namun ja Piparin kanssa, ja nämä koristelivat parhaillaan herkulliselta näyttävää kakkua. Myös Kinuski ja Mocca häärivät keittiössä, mutta näiden leivontapisteelta tuprutti sen verran paljon savua ettei lopputuloksena taida syntyä mitään syömiseksi kelpaavaa... "Eiköhän tämä riitä", Stiina mutisi mietteliäänä kumotessaan pöydälle valmistamansa taikinan, ja kolmikko alkoi levittää sitä tasaisesti luomuksensa ympärille. Epämuodostumia kuitenkin jäi, ja oli selvää ettei heidän teoksensa olisi visuaalisesti kaikista kaunein, mutta ainakin siitä riittäisi mutustettavaa kaikille juhlijoille! "Sitten edessä on vaikein osuus, eli paistaminen... Mistä edes saamme tarpeeksi suuren kulhon?" Vesa pähkäili silmäillessään heidän munkkirinkiläänsä, joka oli ainakin (ihmisten) uimarenkaan kokoluokkaa. Untuva viittoi tiimitovereitaan tulemaan perässään, ja Stiina ja Vesa lähtivät seuraamaan tätä siinä toivossa että Untuva olisi keksinyt heidän pulmaansa ratkaisun. Untuva johdatti heidät kylppäriin, jossa oli valtavan kokoinen kylpyamme. "Oletko sairas? Sinähän et pidä pesuhetkistä", Stiina päivitteli ja kokeili poikansa otsaa. Untuvan onneksi Vesa sai veljensä ajatuksenjuoksusta kiinni, ja ennen kuin Stiina alkaisi valmistella vaahtokylpyä Vesa päätti selventää tälle Untuvan idean: "Voimme paistaa jättimunkkimme kylpyammeessa!" Amme sijoitettiin sellaiseen kohtaan missä kivinen lattia oli hieman epätasainen, ja alle jäävään kuoppaan saatiin pinottua tarpeeksi puita nuotiota varten. Suuren kylpyammeen täyttämiseen kului tuhottoman monta purkillista ruokaöljyä, mutta kaikista vaikein osuus oli nostaa munkki kiehuvan rasvan sekaan. Onneksi omat leipomuksensa käräyttäneet Mocca ja Kinuski tulivat avuksi (joskin vain sillä ehdolla että he saisivat yhden kultaisista haarukoista mikäli maisteluraati valitsisi Maukulaisten tiimin jättimunkin voittajaksi). Rinkelin ympärille sidottiin köysi, jonka avulla munkin liikuttelu kävisi turvallisesti, ja kissat onnistuivat laskemaan leivoksen kiehuvaan rasvaliemeen. Paistamisen jälkeen munkin pinnalle ripoteltiin sokeria ainakin kolmen sokeripussin verran, ja lopulta heidän luomuksensa oli valmis! Winnie, Vivian, Ruby ja Bumble muodostivat maisteluraadin, joten maukkailla leivoksilla mässäily olisi oikea unelmien tehtävä pennuille, varsinkin suurimmat herkkusuut Bumble ja Winnie nauttivat tehtävästään. Tuomarit istuivat suuren pöydän ääressä ja maistoivat vuorotellen kaikkien herkullisia luomuksia, kunnes lopulta oli aika julkistaa tulokset. "Valintamme perustuu sekä annoksen esillepanoon että makuun", Bumble kertoi. "Suurimmaksi osin kuitenkin siihen makuun", Ruby täydensi. "Jokainen annos maistui herkulliselta, mutta valinta oli kuitenkin selkeä, sillä kaikista omintakeisimman makuelämyksen meille tarjosi Piparin, Namun ja Ennustuksen tekemä kakku!" Winnie julisti. "Onnea voittajille! Nyt kaikki vieraatkin saavat syödä kisaruokia", Vivian tiedotti lopuksi. Jokainen halusi päästä maistamaan voittajakakkua, joten kaikki rynnivät kilpaa kakun ympärille. Tulpe onnistui saamaan lautasellisen kakkua ja ymmärsi heti maisteluraadin valinnan ensimmäisen suupalan aikana: Kakku maistui ihan vapulta, ja Tulpe pystyi tuntemaan samaan aikaan suussaan siman kirpsakkuuden ja munkkien makeuden hillotäytettä unohtamatta. "Mmm, ihan sika hyvää! Miten teitte tämän?" Tulpe tiedusteli Namulta ja Piparilta. Namu vilkaisi toveriaan toivoen tämän vastaavan, ja Pipari alkoikin hetkessä selostaa miten he olivat luoneet taikinan muussatuista munkeista ja simasta, ja täytteenä oltiin käytetty munkeista puristettua hilloa. Untuvakin olisi mielellään tahtonut maistaa poikaystävänsä leivosta, mutta kakun suosiosta päätellen mitään ei olisi jäljellä kun Untuva viimein pääsisi ruuhkan hälvettyä tarjoilupöydän ääreen. Samassa hän huomasi Ennustuksen viittovan häntä luokseen, ja selvisi, että Ennustus oli ottanut leivontavaiheessa yhden palan kakkua talteen, ja nyt he voisivat herkutella sillä yhdessä kaikessa rauhassa. Ennustuksen ei ollut vaikea päätellä liilan kissan mielipidettä, sillä Untuva hotki herkun suuhunsa vauhdikkaasti äänekkään mussutuksen kera. Nokare hilloa oli jäänyt pojan suupieleen, ja Untuvan sydän alkoi tykyttää kiivaammin kun Ennustus nojasi päänsä aivan kiinni häneen lipaistessaan hillot poikaystävänsä huulilta. Kumpikin punastui vienosti tajutessaan että se oli tavallaan heidän ensisuudelmansa! Poikien söpöilyn seuraaminen vei Tulpelta ruokahalun ja hän tarjosi lautasellaan olevan kakun rippeet vieressään istuvalle Moccalle. "Älä sano että juhlat ovat tylsät kun sinulla on noin ankea ilme", Mocca esitti hätääntynyttä. Vitsi sai Tulpen hymähtämään, mutta pian tämä huokaisi taas. "Juhlat ovat oikein hauskat, olisin vain toivonut että pääsisin tutustumaan uusiin kolleihin... Ainoa samaa ikäluokkaa oleva sinkkupoikakissa on Noki, mutta välillemme tulee tuskin mitään, enkä oikein viitsi vietellä varattuja", Tulpe selitti. "Joo parempi kun pidät tassusi erosta minun Ricostani! Kuule, oletko käynyt katsomassa kumppaniehdokkaita adoptiosta? Niin minä ja Rico tapasimme", Mocca vinkkasi. "Muuten hyvä idea, mutta minun tuurillani ihastuisin johonkin tyyliin H-nimiseen kissaan eikä hän pääsisi koskaan muuttamaan luokseni, sillä simssiliini adoptoi kissoja aakkosjärjestyksessä", Tulpe harmitteli. Mocca laski tassunsa Tulpen olalle ja antoi ikisinkkuussuruja potevalle Tulpelle lohdutushalin.

Vesa oli ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa kun alettiin kysellä osallistujia vappupallorallia varten. Kisassa oli tarkoituksena valmistaa ilmapalloista ajoneuvo, jolla pitäisi sitten kulkea luolastossa ja sen lähiympäristössä oleva kilparata. Erityisesti ilmapalloajoneuvon rakennus oli sopivaa virikettä älykkäälle kissalle, ja Vesa sai heti päähänsä vision jota alkoi toteuttaa. Ensiksi hän täytti pitkulaisen ilmapallon heliumilla ikään kuin rungoksi, ja alkoi kiinnittää tähän pyöreitä ilmapalloja renkaiksi. Stiina tuli poikansa avuksi ja piteli kyhäelmää paikoillaan ettei se lähtisi ilmaan kesken rakentamisen. "Keitä aiot pyytää joukkuetovereiksesi?" Stiina tiedusteli lojuessaan ilmapalloauton päällä. "Hmm, ei sillä niin väliä... Tai ajattelin pyytää ainakin Cindya", Vesa paljasti ja toivoi ettei punastuisi. "Katsos vain, hän onkin juuri tuolla Vatun ja Mustikan kanssa. Voit käydä kysymässä heti", Stiina vinkkasi ja tyrkkäsi pojan matkaan. Tassut kuljettivat Vesaa eteenpäin, mutta mitä lähemmäksi hän saapui ihastustaan sitä epävarmemmalta idea alkoi tuntua, eihän hän edes tiennyt miten kysyisi asiaa! Vattu huomasi Vesan ensimmäisenä ja tervehti tätä, mutta poika oli niin jännittynyt ettei tajunnut reagoida siihen mitenkään, ja Vattu seurasi hieman pettyneenä miten liila kissa marssi Cindyn luokse. "Mitäs sinä haluat? Meillä on vähän kiire", Cindy tokaisi täyttäessään ilmapalloja Mustikan kanssa. "Minä öm.. haluaisin kysyä yhtä juttua... Mitä te muuten teette?" Vesa veti keskustelua sivuraiteille. "Eikö se ole aika selvää? Rakennamme tietenkin kilpa-autoa. Olemme tiimi rallikisaa varten", Cindy kertoi. Pettymyksen karvas tunne täytti Vesan sisältä, mutta hän ei tahtonut näyttää sitä ulospäin. "Ai niinpä tietenkin! Minäkin aion osallistua, mutten vielä ole saanut joukkuetta kasaan", Vesa selitteli ja toivoi ettei hänen äänensä värisisi. "Sääli että joukkueiden koko on kolme kilpailijaa, muuten olisit voinut tulla meidän kanssa", Vattu totesi, ja Mustikkakin nyökytteli sisarensa vieressä. "Ei se mitään, joku toinen kerta sitten. Onnea kisaan", Vesa toivotti ennen kuin poistui paikalta. Palatessaan pää kyyryssa takaisin omalle rakennuspisteelleen hän kohtasi veljensä ja Tulpen, jotka olivat ottaneet Stiinan paikan ja estivät ilmapalloajoneuvoa karkaamasta. "Stiina kertoi että tarvitset joukkuetovereita, joten meidän on kai uhrauduttava", Tulpe esitti dramaattista, vaikka oikeasti hän ei malttanut odottaa sitä että pääsisi hurjastelemaan ilmapalloautoilla korkeuksissa! "Kiva että edes jotkut kelpuuttavat minut tiimiinsä", Vesa hymyili. Untuva toivoi siinä tilanteessa että hän olisi voinut ilmaista sanoin veljelleen miten hyvänä tyyppinä tätä piti ja tietenkin moni haluaisi olla hänen joukkuetoverinsa, mutta hän ei voinut tehdä muuta kuin olla läsnä ja toivoa että veli ymmärtäisi viestin sanattomasti. "Kuka muka ei haluaisi tiimiytyä tuollaisen neron kanssa? Kerrohan miten tämä rakennelmasi toimii niin että voin ajaa sitä", Tulpe hihkaisi. "Hetkonen, kuka sanoi että sinä saat ajaa?" Vesa huomautti. Tietysti hän oletti että auton suunnittelijana saisi itse toimia myös sen kuljettajana. "Mitä sitten kun auto hajoaa ja kellään muulla ei ole osaamista korjata sitä? On parempi että toimit varikolta käsin. Mutta toisaalta... jos Untuvalle jää kartan luku, eihän hän pysty kertomaan ohjeita ajon aikana", Tulpe tajusi. "Ei huolta, voin rakentaa auton istumapaikat moottoripyörätyyppisesti peräkkäin. Sitten Untuva voi antaa ohjeita koskettamalla sitä ajajan olkapäätä, mihin pitää kääntyä", Vesa suunnitteli, ja Untuvakin näytti helpottuneelta kun Vesa ratkaisi asian hänen kannaltaan sopivaksi. Vesa kiinnitti auton runkoon peräkkäin kaksi pitkulaista ilmapalloa teipillä, ja ne toimisivat matkustajien selkänojina ja lisäisivät ajomukavuutta. Untuva ja Tulpe täyttivät puolestaan lisää ilmapalloja, jotka auttaisivat auton kannattelua. Osa palloista säästettiin myös varikkotyöskentelijälle, jotta autoa voisi tarpeen vaatiessa huoltaa kesken kilpailun.

Rallikisan alun koittaessa oli kaikkien kilpailevien joukkueiden ajoneuvot kannettu luolaston ylimmän kerroksen poistumisluukun kohdalle, eli kilpailun alkajaiksi lenneltäisi ulkosalla. Vappupalloautot olivat siistissä rivissä, ja jotta kukaan ei lähtisi lentoon ennen aikojaan oli kaikki sidottu kiinni maassa olevaan kaatuneeseen puuhun. Vesa silmäili kiinnostuneena muiden joukkueiden ajoneuvoja, joita löytyi kyllä moneen lähtöön. Kinuski lennähti paikalle taikamattonsa päällä ja alkoi puhua tassussaan pitelemäänsä mikrofoniin. "Vappupalloralli-kilpailu alkaa pian! Minä aion toimia tämän kisan juontajana ja selostan tapahtumien kulkua. Esitelkäämme aluksi joukkueet", Kinuski selitti ja laskeutui ensimmäisen tiimin luokse. "Tämän auton ohjaksissa istuu Cindy, ja hänelle ohjeita tarjoilee Vattu. Mustikka työskentelee varikolla. He ovat rakentaneet kuumailmapalloa muistuttavan ajoneuvon, jossa korin reunoihin on kiinnitetty ainakin sata ilmapalloa. Seuraavaksi näemme Maukulaisten tiimin, joiden mopomaisen ajoneuvon design on Vesan käsialaa. Tulpe istuu edessä ajajana, ja Untuva toimii kartturina. Vesa päivystää ongelmatilanteiden varalta varikolla", Kinuski selosti. Yleisön joukossa ollut Stiina taputtu villisti kannusteeksi pojilleen ja Tulpelle - vähempikin olisi riittänyt, ja liloille kissoille tuli hieman vaivaantunut olo äidin kannustuksesta, vaikka hyväähän tämä tarkoitti. "Sitten näemme Cocon ja Clarissan vihreän ajoneuvon, joka on kuulemani mukaan nimetty avaruusalukseksi. Marja tukee alienkissoja varikkotyöskentelijänä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä näemme Ricon, Noen ja Gakun muodostaman joukkueen, joka on selvästi yrittänyt kopioida minun hienon taikamattoni toimintamekanismeja", Kinuski puhui lievän nuhtelevasti. Poikatiimi istui "lentävän maton" päällä, joka muodostui ilmapallojen päälle asetetusta räsymatosta. "Mutta kaikkihan tietävät ettei kopio korvaa aitoa ja oikeaa kappaletta", Kinuski hihitteli ja nosti maton reunaa, jolloin kolme ilmapalloa pääsi livahtamaan karkuun. "Hei, älä sabotoi meidän ajoneuvoamme!" Gaku huudahti syöksyessään korjaamaan Kinuskin aiheuttamia tuhoja. "On aika nousta ilmaan! Käykää valmiiksi asemiinne, ja varikkokissat voivat leikata kiinnitysnarut poikki", Kinuski julisti. Tulpe asettui pallomopon satulaan lennokkaan loikan vauhdittamana, ja Untuva seurasi häntä hieman maltillisemmin kartta tassuissaan. "Oletteko valmiita?" Vesa varmisteli saksien kanssa, ja Untuva näytti veljelleen peukkua myöntymisen merkiksi, ja muutamaa sekuntia myöhemmin sakset katkaisivat narun. "Wiihiii, me lenne... hei, miksi aluksemme ei nouse ilmaan?" Tulpe hätäili heidän jumittaessa alhaalla samalla kun muut kohosivat jo ylös. Vesa marssi heidän viereensä päätään raapien. "Kummallista, tein tarkat laskelmat siitä kuinka monta ilmapalloa tarvitaan lennättämään teidän painomääränne... Äh mutta tietenkin, en huomioinut sitä että ennen kilpailua oli ruokailu, ja mässäilynne on aiheuttanut lisäkiloja", Vesa tajusi. "Väitätkö että olen lihonnut?!" Tulpe kimpaantui ja olisi syöksynyt Vesan kimppuun ellei Untuva olisi pidellyt tästä kiinni. "Lisään pari palloa ja homman pitäisi olla sillä selvä", Vesa vakuutteli. Kinuski liiteli katonrajassa selostamassa kilpailun käänteitä: "Cindy ohjaa kuumailmapallonsa sujuvasti ulos kattoluukusta, ja vihreä avaruusalus on heidän kintereillään. Myös poikatiimi on ulkona, mutta he menettivät jälleen pari ilmapalloa... Maukulaisten joukkueella on teknisiä ongelmia, mutta nyt hekin pääsevät viimein kohoamaan ilmaan." Tulpe tapitti pientä katossa olevaa poistumisluukkua ja ohjasi aluksen tarkasti keskelle, jotta reunat eivät rikkoisi ilmapalloja. Lopulta he pääsivät ulos, ja raikas tuuli tuiversi kissojen karvoissa. Untuva oli pitänyt peloissaan silmänsä ummessa nousun aikana, mutta hän tiesi ettei pystyisi lukemaan karttaa silmät kiinni, joten nyt olisi voitettava pelko. Poika räpytteli silmiään kirkkaassa auringonvalossa ja havaitsi, että korkeuksista pystyi ihastelemaan maisemia aivan uudesta perspektiivistä, joten kauhu hälveni Untuvan keskittyessä kaiken näkemänsä tarkkailuun. "Okei, mihin suuntaan kisareitti kulkee?" Tulpe odotti ohjeita kartturiltaan, ja tunsi samassa Untuvan tassun vasemmalla olkapäällään. "Oletko varma, muut menevät ihan päinvastaiseen suuntaan", Tulpe huomautti, mutta kun Untuvan tassu ei liikahtanut paikaltaan päätyi Tulpe lopulta vilkaisemaan kyseiseen suuntaan, ja pian hänelle valkeni mitä oli tekeillä: Ilmapallonsa varassa lennellyt Winnie oli seurannut kilpailijoiden poistumista luolastosta ja lenteli nyt merta kohti! Aluksi Tulpe yritti tiedottaa asiasta Kinuskille, mutta tämä keskittyi niin täysillä kauempana olevien muiden kilpailijoiden tekemisten seuraamiseen ettei kuullut Tulpen huutoja. "Ei kai tässä ole sitten muutakaan vaihtoehtoa", Tulpe mutisi ja kääntyi vasemmalle. Vesa oli asentanut ohjaustangoksi puoliksi täytetyn vesipullon, ja tankoa kääntäessä ajoneuvo kääntyi kevyesti haluttuun suuntaan kun kaikki vedet kerääntyivät yhteen reunaan. Untuva seurasi huolestuneena miten pikkupennun ote alkoi selvästi lipsua ilmapallon narusta, ja lopulta tapahtui pahin mahdollinen: Winnien ote irtosi! "Minun on pakko ehtiä!" oli ainoa ajatus Tulpen päässä hänen kiitäessä kilpaa aikaa vastaan Winnien luokse ennen kuin olisi liian myöhäistä. Tulpe kurotti tassunsa niin pitkäksi kuin se vain venyi ja onnistui tarttumaan Winnieen viime hetkellä. "Tajuatko yhtään miten vaaralliseen tilanteeseen ajoit itsesi? Olisit voinut hukkua!" Tulpe luennoi, ja Winnie sopersi halunneensa vain leikkiä niin kuin kilpailijatkin tekivät. Tulpe huokaisi ja asetti siskopuolensa istumaan ohjaustangon keskelle ja kääntyi sitten muiden perään.

He saapuivat pian ensimmäiselle varikolle, joka sijaitsi minikokoisella saarella. Avaruusalus oli ilmeisesti kärsinyt vaurioita, sillä se oli laskeutunut paikattavaksi. Tulpe punnitsi vaihtoehtojaan ja päätti ajaa tämän varikon ohi, sillä auto kulki hyvin ja he saisivat kirittyä muiden etumatkaa umpeen kun ei tarvisisi pysähtyä. Toisaalta heillä oli nyt mukana ylimääräinen matkustaja ja Vesa oli mitoittanut ajoneuvon heliumin määrän matkustajien painon mukaan, joten varikon skippaaminen voisi olla riski, mutta täytyi vain toivoa että kaikki pysyisi kasassa. Sentään lentoreitti palaisi pian saarelle, joten jos he putoaisivat ei olisi ainakaan hukkumisen vaaraa. Winnie istui ohjaustangon päällä ja nautti selvästi vauhdikkaasta matkasta. "Hei katsokaa tuonne alas", Winnie huudahti, ja Tulpe ja Untuva näkivät poikajoukkueen lentävän maton tehneen haaksirikon. "Mitä teille tapahtui?" Tulpe tiedusteli, ja Rico vastasi heidän törmänneen lokkiin. Naurua pidätellessään Tulpe lupasi lähettää jonkun kilpailun jälkeen noutamaan pojat. Ajoneuvon renkaat hipoivat vaarallisen lähellä rantahiekkaa, ja kaikki tiedostivat että ilmapallorenkaat poksahtaisivat heti maahan osuessaan. Jopa Winnie ymmärsi tilanteen vakavuuden eikä uskaltanut hievahtaakaan paikaltaan ettei sotkisi siskonsa asettamaa lentokurssia. Lopulta seuraava varikko tuli näköpiiriin, ja kissat huokaisivat helpotuksesta Vesan alkaessa täyttää vajaaksi menneitä palloja. Tulpe tiedusteli kilpakumppaneidensa tilannetta, ja Vesa ilmoitti Cindyn ja Vatun poikenneen samaisella varikolla noin viisi minuuttia sitten, joten he eivät olisi kaukana. "Tulpe, saanhan jatkaa matkaa kanssanne maaliin asti, jooko?" Winnie kinusi, ja Tulpenkin täytyi myöntää että pikkuisesta oli tullut lentomatkan aikana kuin neljäs joukkuetoveri heille, joten Winnie saisi jäädä. Ajoneuvo kulki heliumhuollon jälkeen paljon paremmin, ja sopivan tuulenvireen osuessa kohdalle he liitivät ilmassa niin lujaa että vauhti tuntui vatsanpohjassa asti. Untuvan ja Tulpen yhteistyö sujui yllättävän hyvin, ja tiimi pysyi hyvin ajoreitillä Untuvan selkeiden ohjeiden avulla. Oli ehkä jopa parempi kun kartturi oli hiljaa eikä karjunut ohjeita täyttä kurkkua, jolloin Tulpen oli helpompi keskittyä ohjaamiseen - niin siis, jos ei laskettu ohjaustangon päällä välillä pomppuja ja kuperkeikkoja tekevän Winnien häirintää. Ennen luolastoon palaamista lentoreitille osui jyrkkä nousu puunlatvojen yli, joten kaikki matkustajat vetivät keuhkonsa täyteen ilmaa toivoen sen keventävän lastia sen verran että he kohoaisivat tarpeeksi korkealla. Ylös päästyään he näkivät Vatun ja Cindyn kuumailmapallon, jonka kori oli takertunut kiinni puun latvaan. "Mitä silmäni näkevätkään, Tulpe ja Untuvat, ja hetkonen, mitäs Winnie tekee heidän kanssaan?? No kuitenkin, he ovat onnistuneet nousemaan jumbosijalta ja ovat ottamassa haltuun kilpailun kärkipaikan", Kinuski juonsi jännittävää kaksintaistelua. "Eikä, meidän on päästävä jatkamaan", Cindy panikoi ja yritti nykiä koria irti. Pitkulaisella mopolla oli helppo pujotella oksiston välissä, ja Maukulaisten poppoo pääsi ykkössijalle! Luolaston sisällä kulkeminen oli aika selkeää, Untuva tosin sekosi yhdessä kohtaa reitiltä luolan sokkeloissa, mutta onneksi Winnie tunsi paikan ulkoa ja ohjasi heidät takaisin oikeaan suuntaan. Pian maaliviiva jo häämöttikin heidän edessään, ja Vesa oli juossut jo valmiiksi paikalle odottamaan tiimitovereitaan. "Kilpailun ovat voittaneet Tulpe, Vesa ja Untuva! Saatte palkinnoksi nämä lentävät saappaat. Onnea!" Kinuski julisti jakaessaan palkintoja. "Entäs minä, olen melkein osa tiimiä", Winnie maukui, mutta Kinuski selitti että palkintosaappaita oli varattu vain kolme paria. Stiina syöksyi onnittelemaan poikiaan ja Tulpea. "Tiesin koko ajan että voittaisitte", Stiina hymyili ylpeästi ja puski kumpaakin poikaansa. Jaetulle kakkossijalle pääsivät Cindy, Vattu ja Mustikka, jotka olivat päässeet kulkemaan Cocon, Clarissan ja Marjan avaruusaluksen kyydissä matkan loppuun ja saapuivat täten perille yhtä aikaa. Viimeistä poikatiimiä ei näkynyt, joten juhlia päätettiin jatkaa heidän saapumistaan odotellessa. "Nyt paljastamme yllätyskilpailun voittajat", Ava ja Aamu hihkaisivat, jolloin uteliaat silmäparit kääntyivät katsomaan heitä. "Häh, mikä yllätyskilpailu?" Tulpe ihmetteli ääneen, ja hänen vieressään olevat Melodee ja Ennustus näyttivät yhtä hämmästyneiltä. "Saitte juhlien alussa halutessanne pukeutua naamiaisasuihin, ja nyt me palkitsemme parhaan asun", Aamu julisti. Kaikkia pukeutuneita kissoja pyydettiin asettumaan riviin. Ennustus ja Tulpe joutuivat raahaamaan ujostelevan Untuvan paikalle, sillä tämä ei mielellään olisi halunnut olla kaikkien tuijotettavana. Tulpea ei sen sijaan vaivannut häneen kohdistuvat katseet, ja kissaneiti pyörähti viehättävästi ympäri niin että hänen selkään kiinnittämänsä siivet näyttivät läpättävän ilmassa. "Kaikkien asut ovat hyvin kekseliäitä, mutta voiton vie Pipari! Hänen pukunsa on paitsi näyttävä mutta myös mahdottoman hauska, sillä Pipari on aiheuttanut hupia kompastelemalla jalkineisiinsa. Oikein paljon onnea!" Ava hihkaisi, ja Aamu kiinnitti Piparin rintaan komean kunniamerkin. Aplodit raikuivat salissa, sillä kaikki olivat yhtä mieltä siitä että Pipari oli voittonsa ansainnut, ja yleensä sanavalmis Pipari ei tällä kertaa keksinyt mitään kommentoitavaa ollessaan niin hämillään saamistaan suosionosoituksista vaan lausui punastellen kiitokset. Kaikki hauska loppuu aikanaan, ja aivan liian pian tuli aika siirtyä viimeisen juhlanumeron pariin, joka oli ilmapallojen vapauttaminen tuuleen. "Voitte halutessanne kirjoittaa ilmapalloon mukaan jonkin viestin siltä varalta että joku jossakin lähellä tai kaukana löytää pallonne", Nella vinkkasi. Tulpella oli heti idea viestiä varten:

Jos pallon löytäjä on superkomea kollikissa, ota minuun yhteyttä numerossa: 0707276928! T: Tulpe

Untuva laati puolestaan lyhyen runon, johon hän oli saanut inspiraatiota ilmapallorallin aikana korkeuksissa liitelystä:

Lennät tuulessa,
siipiesi kannattamana.
Valkoiset höyhenet,
kuin kauniin enkelin.
Älä lennä liian korkealle,
sillä siipesi palavat auringossa.
Älä katso alas,
sillä sinua voi alkaa huimata.
Pidä kurssi vakaana,
hyvää matkaa.

Nellan sanat "lähellä tai kaukana" olivat iskeneet Stiinaan, ja hän päätti kirjoittaa alienkumppanilleen Espiquelle, vaikka olisikin epätodennäköistä että ilmapallo lentäisi tämän kotiplaneetalle saakka. Vaikka se ehkä vähän hölmöltä vaikuttikin ei Stiinalla ollut parempaakaan tapaa ottaa yhteyttä rakkaaseensa, joten tätä tilaisuutta ei kannattanut jättää hyödyntämättä:

Hei rakas! En tiedä tuleeko posti ikinä perille, mutta halusin silti kirjoittaa sinulle. Meillä täällä Maassa menee hyvin, ja pojat ovat kasvaneet hurjasti! Untuva seurustelee Ennustuksen kanssa ja valmistui vähän aikaa sitten ykkösluokalta. Vesa on myös aloittanut koulun, ja tällä älykkäällä pojullamme on oma tiedeprojekti ystäviensä kanssa. Olet ikuisesti sydämessäni ja toivoisin että vielä joskus näkisimme. <3 Rakkain terveisin Stiina

Stiina pyyhkäisi poskelleen valuneen kyyneleen vaivihkaa ja kääri viestipaperin pienelle rullalle, jonka hän sitten solmi ilmapallon naruun. Vesalla ei ollut mitään erityistä sanottavaa, joten hän päätti jättää ilmapallon vastaanottajalle pähkäiltäväksi binomin neliön laskukaavan:

(a + b)² = ?

Kissat kiipesivät ulos kattoikkunasta luolaston huipulle ja laskivat yhtä aikaa ilmapallonsa tuulen vietäväksi. Samaan aikaan ilmaan kohoavat pallot olivat komea näky, ja kaikki kissat seurasivat miten pallot vähitellen kaikkosivat paikalta. Samassa Tulpe muisti jotakin tärkeää: "Ai niin! Ricon ja Noen ilmapallomatto hajosi, ja he taitavat yhä odottaa pelastajaa!"

Juhlanelikko yritti tassutella mahdollisimman hiljaa takaisin huoneeseensa, mutta tietenkin simssiliinin piti huomata heidät. "Missä olette olleet koko päivän?" hoitaja tiukkasi. Hän sulki läppärinsä kannen ja kääntyi ympäri rullatuolillaan ollakseen kasvokkain kissojensa kanssa. Vesa ja Untuva vaihtoivat keskenään huolestuneita katseita, ja varmaan ensimmäistä kertaa Untuva iloitsi siitä ettei kyennyt puhumaan, koska hän pystyisi välttämään tenttauksen. Tulpe puhkesi puhumaan ensimmäisenä: "Me oltiin va-" "-tulla. Siis Vatun luona", Vesa täydensi ennen kuin Tulpen huulilta ehtisi lipsahtaa mitään vappujuhlista. "Vai Vatun luona. Mitäs te teitte?" simssiliini jatkoi kuulustelua. Tällä kertaa oli Stiinan vuoro vastata: "Leivottiin jättimunkki, ja pojat ja Tulpe voittivat ilmapallorallikilpailun!!" Vesa läppäsi tassulla otsaansa, äiti ei tietenkään tajunnut olla hiljaa. "Munkkeja ja ilmapalloja, alkaa kuulostaa aivan jonkinlaisilta vappupirskeiltä. Kertokaapa liittyykö tämä jotenkin asiaan?" simssiliini virnisti ja otti selkänsä takaa Tulpen nimikoiman ilmapallon. Nelikko valahti kalpeaksi ja huusi yhteen ääneen "EI", jopa Untuva ravisti päätään. "Voi teidän kanssanne, väitätte yhä vastaan vaikka tiedätte jääneenne jo kiinni. Valehtelu ei ole sopivaa. Vaikka olettekin jo isoja kissoja haluan tietää missä pyöritte ja miten teillä menee, koska olen teistä vastuussa, vai olenko niin huono hoitaja ettette halua uskoitua minulle?" simssiliini vaahtosi kiukkuisena. Kissat pyörittelivät silmiään, sillä heitä ärsytti kun simssiliini heitti peliin huono hoitaja -kortin ja teki itsestään uhrin riitatilanteissa. He olivat kuitenkin toimineet tavallaan väärin, joten nyt täytyisi koittaa mielistellä simssiliiniä, jotta tämä leppyisi. "Sinun hoitometodeissasi ei ole mitään vikaan - tai no voisit hemmotella meitä useammin lahjoilla ja herkuilla", Tulpe lausui haaveileva ilme kasvoillaan. "Emme kertoneet juhlista, koska meitä yllytettiin pitämään asia salassa. Tietysti olisimme voineet siitä huolimatta mainita asiasta, mutta halusimme vaikuttaa cooleilta muiden juhlijoiden silmissä, joten toimimme ryhmäpaineen alaisena vähän typerästi", Stiina selitteli. simssiliini laskeutui tuoliltaan lattialle ja rapsutti Vesaa korvan takaa. "Tiedänhän minä että te olette fiksuja, joten annetaan asian olla. Ensi kerralla saatte kuitenkin pyytää minut mukaanne pitämään hauskaa", simssiliini painotti.

Stiinan mielipide päivästä: "Hauskanpito pentujeni kanssa toi mieleen viime syksyn ruskaretken - sääli vain ettei koko perhe ollut paikalla Espiquen puuttumisen vuoksi. Mahtoikohan lähettämäni ilmapalloposti tavoittaa hänet?"

Tulpen mielipide päivästä: "Eiii vähänkö noloo kun kumppaninhakupalloni oli päätynyt simssiliinin nähtäville..! No, selvisipä ainakin etten löytänyt ilmapallon avullakaan sitä oikeaa enkä jää odottamaan turhaan yhteydenottoja *huokaus*."

Untuvan mielipide päivästä: "Vappujuhlat olivat yllättävän hauskat, jotenkin veljeni ja poikaystäväni läsnäolo kannustaa minua lähtemään mukaan tapahtumiin ainaisen yksinolon sijasta. Kiva että äiti suhtautuu hyvin Ennustukseen, ja oli hauskaa leipoa yhdessä perheen kanssa!"

Vesan mielipide päivästä: "En haluaisi leveillä, mutta jo vappupallorallin lähtöviivalla muiden joukkueiden kyhäelmiä silmäillessä tiesin minun rakennelmani vievän voiton, hehe. Kiva että tämä kilpailu mahdollisti myös aivojen käytön hauskanpidon ohessa."

---

Tarpeet: (ei mitään hajua mitkä tarpeet kissoilla on maksimissa ku en ole jaksanut päivittää edellisten tarinoiden tarpeita vielä kaappiin lol, ni tässä voi olla jotain turhaa sen takia)
+ Nälkä (juhlaruuat)
+ Leikkiminen (kilpailuihin osallistuminen ja yleinen bileilmapiiri)
+ Liikkuminen (saarelle ja luolastolle kävely)

Muuta muistettavaa:
+ 10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhosta



Saat 111 + 10 = 121 penniä!

[Kasa]

Liian nuori äidiksi? (Tulpen ystävänpäivä)

Tulpe oli luvannut viedä nuoremmat sisaruksensa Winnien, Xiwawan ja Wiipelin ulos leikkimään ystävänpäivän kunniaksi. Tänä vuonna hän ei aikonut tuhlata ystävänpäivää murehtimalla ikisinkkuuttaan, ja villin pentukolmikon vahtiminen ei taatusti jättäisi aikaa moisille ajatuksille. "Wii, älä pure siskosi häntää. Xiw, ei saa tehdä tassunjälkiä seiniin. Win, lopeta tuo lattialla kieriskely ja kävele kunnolla", Tulpe sai olla jatkuvasti komentamassa pentuja. Tällä menolla hän huutaisi äänensä käheäksi ennen kuin he pääsisivät edes ulos asti. Yhtäkkiä Tulpen huomio siirtyi pennuista tutunoloisen kissan saapuessa hänen näkökenttäänsä. "Ei ole totta, onkos siinä vanha kaverini Kettu! Olet siis jälleen näillä hoodeilla liikenteessä?" Tulpe huudahti tunnistaessaan käytävällä vaeltaneen oranssin kissanpennun. "No näkeehän sinuakin. Adoptio on tässä samassa rakennuksessa, joten olisit voinut edes joskus pistäytyä tervehtimään kamuasi", Kettu lausui koppavasti. Tulpe tunsi pistoksen sisällään, sillä oikeassahan Kettu oli, kyllä adoptiossa oleviin kavereihin täytyisi pitää useammin yhteyttä. "Älä nyt näytä noin synkältä, minä vain pilailin", Kettu naurahti, ja Tulpekin rentoutui tunnistaessaan ystävänsä olevan ihan ennallaan. Kettu oli juuri tiedustelemassa liilojen veljeksien kuulumisia kun äänekäs rysähdys keskeytti heidän juttutuokionsa. Tulpe hypähti ilmaan säikähdyksestä ja tajusi saman tien, ettei kolinan takana voinut olla mikään muu kuin hänen sisaruksensa. Tulpe ja Kettu juoksivat ripeästi käytävän päähän hoitajien oleskelutilaan, missä kolmoset olivat saaneet kiipeilyleikeissään yhden verhotangon putoamaan. "Tietenkin teidän täytyy olla heti pahanteossa kun käännän katseeni hetkeksi", Tulpe mutisi kavutessaan asettamaan verhotankoa takaisin paikoilleen. Mustavalkoisen kissan puuhastellessa verhojen kanssa tekivät pennut tuttavuutta keskenään, ja Kettu sulautui mitä parhaiten mukaan ryhmään, sillä kaikki olivat lähes samanikäisiä - toki näitä yhdisti myös villi luonne. Kun Tulpe laskeutui verhon kiinnitystehtävänsä päätteeksi takaisin maahan oli kaikille ilmiselvää, että Kettu tulisi mukaan leikkeihin.

Ulkona satoi räntää ja olosuhteet olisivat olleet mitä parhaimmat lumirakennelmien tekemiseen, mutta pennut kaipasivat jotain vauhdikkaampaa tekemistä. "Leikitään sokkopiiloshippatiputushiirenhäntäpolttopallopeililampolanhoitajaa", Wiipeli ehdotti. "Sokkoa ja hippaa samassa, eihän siitä tule mitään", Xiwawa huomautti ja heitti siskonsa päälle kourallisen märkää lunta. "Entäs sitten eri pelimuotojen yhdistäminen, miten hyppynaru ja pallo saadaan järkevästi osaksi samaa leikkiä?" Kettu tuumaili. "Sitä paitsi useammasta leikistä tulee kauheasti muistettavia sääntöjä", Winniekin vastusteli. "Parempi tosiaan jos pidämme leikin yksinkertaisena. Käykö jos tiivistämme leikkimme muotoon piilohippa?" Tulpe ehdotti ratkaisua. "Sopii jos sinä jäät hippaetsiväksi", Winnie virnisti, eikä Tulpen auttanut muu kuin jäädä laskemaan. "...19, 20! Täältä tullaan!" Tulpe kuulutti reippaasti ja alkoi päättömän juoksemisen sijasta haravoida ympäristöä katseellaan. He olivat sopineet, että hoitolarakennuksen pihan lisäksi myös Naukukukkula, Koivikkoketo ja Kukkaniitty sisältyivät piiloutumisalueeseen, joten Tulpella riittäisi monia paikkoja tutkittavaksi. Hän osasi kuitenkin rajata heti Kukkaniityn pois, sillä talvella paikka oli maailman surkein piiloutumiseen - paitsi tietysti jos sattui olemaan valkoinen kissa, mutta tällä kertaa leikkijöiden värikirjo vaihteli keltaisesta oranssiin. Salapoliisikerhotaustansa ansiosta Tulpe osasi myös hyödyntää lumeen jääneitä tassunjälkiä. Pitkin pihaa kierteli tietenkin vaikka kuinka paljon eri kissojen jälkiä, mutta lumisade helpotti siinä mielessä, että tuoreimmat jäljet erottuivat selkeästi. Tulpe löysikin lupaavanoloiset tassunjäljet, jotka kiersivät hoitolarakennuksen taakse. Tulpe lähti seuraamaan jälkiä ja kiihdytti askeleensa juoksuksi, sillä jos hyvin kävisi hän saattaisi nähdä jälkien jättäjän vilaukselta ennen kuin tämä ehtisi kadota hoitolan toiselle seinustalle. Loskalumi roiskui Tulpen jarruttaessa rakennuksen kulmalle saapuessa, mutta hän liukastui ja heitti kuperkeikan märässä lumessa. Ravistellessaan lunta turkistaan Tulpe uskoi nähneensä silmäkulmassaan jotain pinkkiä, mutta olento katosi silmänräpäyksessä. "Keskity tehtävääsi, ei mitään pinkkejä kissoja ole olemassa", Tulpe puhui itselleen ja jatkoi jälkien seuraamista. Tassunjäljet jatkuivat hoitolarakennuksen takaa suuren kirsikkapuun juurelle, mutta sitten ne vain yhtäkkiä katosivat. "Hmm, outoa. Jäljet loppuvat, aivan kuin niiden jättäjä olisi haihtunut ilmaan", Tulpe mutisi ääneen. "Kannattaisi nostaa katse ylemmäs", puun oksalla roikkuva Wiipeli virnisti. Pentu keikahti pari kertaa ja irrotti sitten otteensa, putosi suoraan Tulpen päälle ja pongahti siitä jälleen eteenpäin. "Wiipeli nähty!" Tulpe huudahti sylkiessään lunta suustaan. Hän oli lentänyt saamansa iskun voimasta naamalleen lumeen ja yritti nopeasti pyyhkiä loskaa kasvoiltaan. "Pelkkä näköhavainto ei riitä, mehän pelataan piilohippaa! Sinun on saatava minut myös kiinni", Wiipeli virnisti, ja siinä vaiheessa kun Tulpe sai vihdoin kasvonsa puhtaaksi ja näköaistinsa pelaamaan, oli hänen nuorempi sisarensa jo ehtinyt kadota näkyvistä. "Mihin minä oikein suostuin?" Tulpe huokaisi tajutessaan, että tällä menolla hänellä menisi koko loppu päivä pentujen metsästämisessä.

Tulpe teki parhaansa jälkien seuraamisessa, mutta myös pennut olivat tajunneet jättää hämäykseksi valejälkiä, ja Tulpe eksyi reitiltä useamman kerran. Sentään jälkirypäs paljasti sen, että kaikki neljä pentua kulkivat yhdessä, joten Tulpen pitäisi löytää kaikki sitten samalla kertaa. Hän kiersi Naukukukkulan kahteen kertaan ja tähyili Koivikkokedolla myös puiden oksia, mutta pentuja ei vain löytynyt. Yhtäkkiä Tulpe havaitsi jälkien johtavan kaupunkia kohti, mikä oli outoa, sillä se ei kuulunut leikkialueeseen. Ilmankos hän ei ollut nähnyt ketään kun pennut olivat ilmeisesti livahtaneet muualle! Kaupungin jalkakäytävällä oli liikaa tassunjälkiä, joten Tulpe alkoi katsella liikkeiden ikkunoita, ja kappas: Neljän pennun seurue näkyi istuvan kahvilassa. Naaraskissa kiiruhti kahvilan ovelle, ja sisään päästyään hän marssi oikopäätä pentujen luokse. Tulpe ojensi tassunsa ja nipisti kehyvesti jokaista poskeen merkiksi siitä, että oli saanut hippaleikkiläiset kiinni. "Mitäs te täällä teette? Muistaakseni kahvila ei ollut mukana etukäteen sopimallamme leikkialueella. Miten edes saitte tilattua ruokaa, eihän teillä ole rahaa mukana", Tulpe huomautti. "Sanoimme että saavut maksamaan ostoksemme myöhemmin", Xiwawa hymyili rennosti lusikoidessaan suklaajäätelöä eikä vaikuttanut olevan huolissaan siitä että isosisko raivoaisi heille. "Voi hyvänen aika teidän kanssanne", Tulpe tuhahti ja marssi kassalle. "Tulin maksamaan noiden kauhukakaroiden ostokset", Tulpe selitti ja viittoi pentujen pöytää kohti. "Se tekisi siis 24 penniä. Teillä onkin melkoiset pennut!" kassatäti naureskeli painellessaan kassakoneen näppäimiä. Yleensä sanavalmis Tulpe meni hämilleen toisen kommentista, kuvitteliko tämä että hän oli pentujen äiti?? Miten naurettava ajatus, hänhän oli vielä ihan liian nuori äidiksi! Mustavalkoinen kissaneiti ei tohtinut korjata kassatädin virhettä, vaan hän heitti tiskille viidenkympin setelin ja totesi että tämä saisi pitää ylimääräiset vaihtorahat. Kassalta selvittyään Tulpe kiiti takaisin pentujen luokse ja hoputti näitä valmistautumaan lähtöä varten. Vielä kahvilasta poistuessaankin Tulpe pudisteli päätään hassulle väärinkäsitykselle.

Hoitolalle palattuaan Tulpe kuskasi ensin Ketun ja Winnien omien hoitajiensa luo, minkä jälkeen jäljelle jäänyt kolmikko kulki omaa huonettaan kohti. Tulpen tassuja särki kaiken juoksentelun jäljiltä, ja hän ei odottanut sillä hetkellä mitään muuta kuin omalle makuualustalle heittäytymistä ja loikoilua kaikessa rauhassa. Pennuilla tuntui sen sijaan riittävän energiaa, ja Wii ja Xiwa pomppivat ja tuuppivat toisiaan yrittäen tyrkätä toisen kumoon. Tulpe silmäili nuorempien tönimisleikkiä paheksuvalla katseella, muttei uupumukseltaan jaksanut puuttua asiaan. He olivat enää muutaman askeleen päässä määränpäästään kun Tulpe havaitsi jo toistamiseen saman päivän aikana jotakin pinkkiä vilahtavan kulman taakse. Väsymys oli tiessään kun kissan aistit terästäytyivät sekunnin murto-osassa, eikä Tulpe voinut uteliaisuuttaan jättää tapausta selvittämättä. "Okei, meidän huone on ihan tuossa vieressä, joten oletan että osaatte kulkea loppumatkan itsenäisesti. Minä käväisen nopsaan tuolla", Tulpe ohjeisti pentuja ja kipaisi sitten reippaasti sinne missä oli tehnyt viimeisimmän näköhavainnon mystisestä pinkistä kissasta. Mitään ei kuitenkaan näkynyt ja Tulpe oli jo kääntymässä pettyneenä takaisin kun hänen silmiinsä osui maassa oleva vaaleanpunainen ruusun terälehti. Hän poimi sen ylös, ja hetkessä samanlaisia terälehtiä alkoi ilmaantua lisää, ja Tulpe tajusi niiden muodostavan polun, jota hän lähti seuraamaan. Lopulta Tulpe näki edessään oudon pinkin kissan, ja lähestyessään tätä hän tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän. Viimein hän pääsisi tuon salaperäisen kissan juttusille ja kykenisi ratkaisemaan mysteerin, joka oli jäänyt vaivaamaan jo aiemmin päivällä. Naaraskissa valmistautui tivaamaan pinkiltä olennolta selityksiä, mutta toinen ehtikin aloittaa puhumisen ensin. "Hei, löysithän sinä minut viimein! Olen Armas, ja saavuin viettämään ystävänpäivää tänne Mouruposkeen. Haluaisitko olla ystäväni?" Armas uteli lempeän hymyn kera. "Toki! Minulle kelpaa aina uudet kaverit", Tulpe hihkaisi innoissaan. Samassa Armas tarttui Tulpen tassuun ja katsoi tätä syvälle silmiin esittäessään seuraavan kysymyksen: "Haluaisitko, että välillämme olisi jotain enemmänkin..?" Tulpe meni hämilleen toisen kommentista. Vastahan he olivat tavanneet, ja Armas oli heti ehdottelemassa moisia! Tulpen pään sisällä pirisi ainakin kymmenen hälyytyskelloa, mutta samaan aikaan hänen sydämensä meni järjen edelle, ja ennen kuin Tulpe huomasikaan, hän oli vastannut kollin kysymykseen myöntävästi.

Jälkeenpäin Tulpe häpesi hairahdustaan ja olisi tahtonut unohtaa koko jutun, mutta hän ei tietenkään päässyt niin helpolla, sillä yhdessä vietetyn yön jälkeen Tulpe havaitsi olevansa raskaana. Pennut syntyivät muutamaa viikkoa myöhemmin, ja koko pesue oli perinyt isänsä pinkin kuontalon. "Että minun pitikin olla tyhmä! Se ketku hurmuri käytti tunteitani hyväkseen", Tulpe soimasi itseään. "Älä nyt, rakkauskissat ovat mestareita laittamaan toisen pään pyörälle. Sitä paitsi nämä pentusi ovat supersöpöjä!" simssiliini ihasteli pinkkiä kolmikkoa. "Ihan sama. Vie ne adoptioon, en halua nähdä niitä", Tulpe tuhahti. "Oletko nyt aivan varma? Pennuilla ei ole edes nimiä", simssiliini huomautti. "Keksi sinä jotain", Tulpe tokaisi ja säntäsi huoneesta ovet paukkuen. Mustavalkoinen kissa juoksi ulos, ja talviset maisemat vilisivät hänen silmissään. Tulpe juoksi ja juoksi, eikä pysähtynyt vaikka hänen keuhkojaan poltteli ja kurkkua kuivasi. Hän oli aina haaveillut unelmakumppanista ja perheen perustamisesta, mutta sen sijaan hänestä tulisi yksinhuoltaja, sillä Armaksesta ei ollut kuulunut enää mitään ystävänpäivän jälkeen. "Ei, tämä on pakko olla vielä peruutettavissa! Jos laitan pennut adoptioon, voin jatkaa elämääni niin kuin mitään ei olisi tapahtunut", Tulpe vakuutteli itselleen. Se olisi paras ratkaisu. Tulpe pysyi lopun päivää omissa oloissaan, ja kun hän palasi illalla huoneelleen, ei pinkistä kolmikosta näkynyt enää jälkeäkään, eli simssiliini oli toiminut juuri niin kuin hän oli pyytänyt ja toimittanut pennut adoptioon. Iltapalan jälkeen Tulpe käpertyi makuualustalleen ja rutisti toisen sydäntyynynsä rintaansa vasten samalla kun köllähti selälleen. Juuri kun hänen silmäluomensa olivat painautumassa kiinni Tulpe tunsi jonkin hipaisevan tassuaan, ja räväytettyään silmänsä auki hän näki pinkin kissanpennun mönkimässä patjansa jalkopäähän. "Mitä sinä täällä teet?" Tulpe sähähti. Hän poimi pikkuisen mukaansa ja marssi oikopäätä adoptiolle. "Sinun paikkasi on täällä. Mene veljesi ja siskosi luo", Tulpe ohjeisti, mutta neuvojen vastaisesti pentu kääntyi takaisin äitinsä puoleen ja halasi tämän jalkaa. Pennun osoittama kiintymys mursi Tulpen sydämensä ympärille rakentaman tunteettomuuden suojamuurin. Tulpe oli hylännut lapsensa, mutta silti pentu rakasti äitiään ja palasi tämän luokse, ja sillä hetkellä tyttökissa oivalsi ettei voisi enää elää ilman tätä pentua. "Hyvä on, sait minut ylipuhuttua, vaikket edes sanonut mitään", Tulpe hymyili pennulle nostaessaan tämän takaisin syliinsä. simssiliini heräsi Tulpen loikatessa hänen vatsansa päälle, ja unenpöpperöisellä hoitajalla kesti hetken tajuta mitä oli tekeillä, mutta nähdessään Tulpen kannattelevan pinkkiä pentua sylissään hän ymmärsi. "Olen iloinen että tulit toisiin aatoksiin, nämä pinkit pennut ovat niin sööttejä", simssiliini lässytti kutitellessaan pikkuista leuan alta. "Joojoo, sinä olet pinkkifriikki, mutta kerrohan minkä nimen annoit hänelle?" Tulpe tiedusteli. "Hän on Ystis, vähän niin kuin ystävä", simssiliini selitti keksimänsä nimen alkuperää. "Ystis..." Tulpe maisteli nimeä kielellään ja nyökkäsi lopulta hyväksyvästi.

---

Mitä ihmettä sain tän tänään kirjoitettua loppuun! Tarina oli kerrottu enimmäkseen Tulpen näkökulmasta, joten muille tarinassa esiintyneille (Wiipeli, Xiwawa, Ystis) ei tarvitse antaa kuin puolikas ikäpiste. Tarpeista kohottaisin liikkumista Tulpelle, Wiipelille ja Xiwawalle piilohipan leikkimisestä.

Ostokset kahvilassa:
2x Suklaasmoothie, -6 penniä
2x Vadelmapillimehu, -4 penniä
Hunajakuorrute leivonnainen, -4 penniä
Ohukainen mustikkatäytteellä, -3 penniä
Marjainen kakkupala, -3 penniä
Suklaajätskiannos, -4 penniä

Yht. 24 penniä (käytän lahjakortin)



Saat 35 penniä!

[Kasa]

Sähköt katki

simssiliini oli palannut joululomaltaan takaisin ylläpitäjän töihin ja näpytteli tietokoneellaan hoitolan sivuille päivityksiä samalla kun oikoluki Mourusta varten kirjoitettuja artikkeleita, jotka pitäisi lähettää taittoon myöhemmin iltapäivällä. Stiina oli raahannut unikoppansa hoitajansa toimistoon ja loikoili makuualustallaan samalla kun piti hoitajaansa silmällä. Tämä oli nimittäin luvannut viedä oranssin kissan elokuviin töidensä jälkeen, ja Stiina odotti malttamattomana tulevaa reissua, sillä hän oli enää yhden elokuvan päässä elämäntavoitteensa toteutumisesta. Vesa loikoili äitinsä korin toisessa päässä ja pureskeli lyijykynää miettiessään vastauksia äidinkielen läksytehtäviin. Wiipeli ja Xiwawa puolestaan hepuloivat omiaan ja juoksivat ympäri toimistohuoneen lattioita törmäillen tuolin ja pöydän jalkoihin. "Rauhoittukaas nyt", simssiliini komensi kun hänen paperille rustaama kirjoitus oli mennyt vinoon jomman kumman pennun lyödessä juuri päänsä pöydän jalkaan, minkä seurauksena koko pöytä tärähti. Pennut pyysivät anteeksi, mutta jo kolme sekuntia myöhemmin sama riehuminen jatkui jälleen. simssiliini oli juuri päässyt hyvään vauhtiin kun läppärin näyttö himmeni koneen mennessä virransäästötilaan. "M-mitä tapahtuu?" Wiipeli kysyi hämmentyneenä pöytälampun sammuessa yllättäen. Takana juossut Xiwa törmäsi siskoonsa, ja kaksikko rämähti mukkelis makkelis lattialle. "Sähköt vain katkesivat, ei mitään sen vakavampaa", Vesa rauhoitteli pentuja. "Vai ei muka vakavaa, tämähän on katastrofi! Ilman sähköjähän ei Kissansilmässä voida näyttää elokuvia", Stiina panikoi ja esitti pyörtyvänsä. "Auts, heittäydyit sitten häntäni päälle", Vesa sähähti äidilleen. "Rauhoitutaanpas nyt. Sähkökatkokset eivät yleensä kestä kauaa. Odotellaan hetki josko valot palaisivat", simssiliini kehotti.

Pari tuntia myöhemmin simssiliinin läppärin akku alkoi vedellä viimeisiään, joten hän päätyi sammuttamaan koneen kokonaan. Huone hämärtyi yllättävän paljon tietokoneen näytön pimentymisen myötä, joten simssiliini kaivoi takkinsa taskusta otsavalon. "Miten tuo valo toimii mutta pöytälamppu ei?" hoitajansa syliin kiivennyt Xiwawa ihmetteli. simssiliini avasi otsalampun takana olevan lokeron ja näytti siellä olevat paristot, jotka antoivat virtaa laitteelle sähkön sijasta. Vesakin loikkasi koulukirjojensa kanssa pöydälle, sillä kirjoittaminen oli paljon helpompaa silloin kun näki jotain. Onhan kissoilla hyvä hämäränäkö, mutta pimeässä lukeminen alkoi nopeasti särkemään päätä. Avonaiselta ovelta kuului koputus, ja simssiliinin osoittaessa valoa kyseiseen suuntaan paljastui tulija Tyrskyksi. Hoitajansa käsivarsilla lepäävä pieni Namu siristeli silmiään kirkkaassa valossa ja yritti kyyristyä mahdollisimma huomaamattomaksi ujostellessaan muiden kohtaamista. simssiliini arvasi Tyrskyn asian, sillä muutama hoitaja oli jo aiemmin pistäytynyt ylläpitäjän toimistolla tiedustelemassa sähkökatkoksen syytä, ja ennen kuin tyttö ehti edes sanoa mitään oli simssiliini selostanut tietämyksensä aiheesta: Sähkökatkos johtui todennäköisesti ulkona riehuvasta lumimyrskystä, eikä hänellä ollut tietoa kauanko katkos tulisi kestämään. Tyrsky kiitti vastauksesta, ja toimistoon laskeutui jälleen hiljaisuus. Edes pennut eivät jaksaneet enää riehua, ja hoitajansa sylkyssä istuvan Xiwan pää alkoi nuokkua. Wiipeli väijyi puolestaan Stiinaa, joka mökötti edelleen omassa kopassaan, sillä oli aika selvää että elokuviin ei olisi tänään mitään asiaa. Lämmitys oli tietenkin poissa päältä sähkökatkoksen myötä, ja vähitellen vilu alkoi tuntua simssiliinin nilkoissa. Hän kiskaisi pöytälaatikon auki metsästääkseen villasukkaparia, mutta tajusi sitten sen olevan vain väliaikainen apukonsti kylmyyden välttämiseen, ja olisi parempi hoitaa koko juttu kuntoon saman tien. Xiwawa hätkähti kun hänen hoitajansa nousi täysin varoittamatta ylös ja upotti kyntensä simssiliinin villapaitaan pysyäkseen kyydissä. "Tulkaa mukaan, minulla on suunnitelma", simssiliini kehotti ja viittoi kissoja seuraamaan perässään.

Keittiöön päästyään simssiliini laski sylissään olleen Xiwan lattialle ja kumartui takan eteen. "Oletko ennen käyttänyt sitä? Milloin se on edes nuohottu?" Stiina tiedusteli hieman varuillaan. "Kyllä minä nyt yhden takan osaan sytyttää", simssiliini vakuutteli ja kiskaisi savupeltin auki. Takan vieressä olevassa korissa oli juuri sen verran puita, että tulen saisi hyvin sytytettyä. Wiipeli ja Xiwawa seurasivat kiinnostuneina, miten heidän hoitajansa alkoi latoa puita tulisijaan. Vesa nouti tulitikkuaskin ja ojensi sen simssiliinille, joka sai parin hutiraapaisun jälkeen tulen tikun päähän. Minipieni liekki ehti kuitenkin sammua ennen kuin polttopuut syttyivät. "Minä vähän epäilinkin ettei simssiliini osaa", Wiipeli hihitteli veljelleen. "Osaanpas, en vain pysty keskittymään kun te tuijotatte", simssiliini tuhahti ja määräsi kaikkia kissoja kääntämään selkänsä. Epäonnistuneita yrityksiä tuli vielä lisää, mutta simssiliini tiesi ettei voisi luovuttaa, sillä hoitola täytyisi saada lämpimäksi etteivät kissat palelisi. Lopulta tuli rouhusi takassa, mutta työt eivät loppuisi siihen, sillä hänen olisi noudettava lisää polttopuita ulkona olevasta puuvarastosta. simssiliini nappasi puukessin mukaansa ja yritti avata vapaalla kädellään ulko-oven, mutta ovi ei totellutkaan häntä. "Noh, mikä on kun tämä ei aukea?" simssiliini kummasteli ja yritti ottaa vauhtia tökkäämällä ovea olkapäällään samalla kun väänsi kahvaa, mutta mitään ei tapahtunut. "Tämä saattaa selittää asian", Vesa lausahti ja viittoi hoitajaansa tulemaan ikkunan luokse. Ulkona näkyi pelkkää valkoista, sillä lunta oli satanut niin paljon että lumipeite oli noussut ikkunoiden korkeudelle! "Voih, joudummeko olemaan lukittuina sisällä kevääseen saakka?" Stiina hätäili. Hän oli juuri ja juuri selvinnyt yhden päivän elokuvareissun lykkäytymisestä, mutta useamman kuukauden odottelu olisi ehdottomasti liikaa. "Voisimme kokeilla mennä ulos ullakon kattoikkunasta ja laskeutua alas palotikkaita pitkin", simssiliini keksi. "Joo, kuulostaa hauskalta!" Wii ja Xiwa hihkaisivat yhteen ääneen ja säntäsivät edeltä ullakkoa kohti. Hämärällä ullakolla Raimo loikoili kattoparrujen väliin pystyttämässään riippumatossa, mutta valpastui havaitessaan kissantassujen töminää. Apina hapuili käteensä banaanin, hotkaisi sen suuhunsa ja viskoi banaaninkuoren tahallaan oviluukun kohdalle, jolloin paikalle ensimmäisenä saapunut Xiwawa liukastui ja olisi varmaan mätkähtänyt selällään alas ullakon portaita, ellei Wiipeli olisi ollut vastassa ja ottanut kiinni veljestään. Raimo nauraa räkätti Xiwawan mulkoillessa apinaa. "En tajua miten kestät tuota keppostelijaa", Xiwa supatti siskolleen. "Hei, älä sinäkin aloita tuota saarnaa, saan kuulla sitä ihan tarpeeksi vanhemmilta. Raimo on kiva kun häneen tutustuu", Wiipeli vakuutteli ja vilkutti ystävälleen. Naurukohtauksesta selvittyään Raimo kellahti vatsalleen ja tähyili riippumaton reunan yli lattialla olevaa kaksikkoa. "Mitä teette täällä? Ettekö tiedä että ullakko on minun yksityisaluettani", Raimo mahtaili. "Älä pelkää, emme ole jäämässä, vaan olemme läpikulkumatkalla", Xiwawa tokaisi hypätessään ikkunalaudalle. Onneksi kattoikkuna aukesi sivusuunnassa, sillä katollekin oli kertynyt melkoinen määrä lunta. "Ovesta ei pysty kulkemaan liian lumen vuoksi, joten menemme ulos katon kautta. Tahtoisitko tulla mukaan?" Wiipeli yritti houkutella kaveriaan. "Njäh, lumi ja apinat eivät sovi yhteen", Raimo ilmoitti ja kyyristyi matalaksi huomatessaan simssiliinin saapuvan ullakolle. Raimo oli oppinut käyttäytymään hoitolan ylläpitäjän ollessa paikalla, sillä simssiliinillä oli taipumusta laittaa ongelmia aiheuttava apina tarvittaessa häkkiarestiin. "Olkaahan varovaisia, katolla ei saa missään nimessä juosta. Jos lumi lähtee valumaan saatatte pudota alas", simssiliini selitti. "Vau, kuulostaa siistiltä, kiitos ideasta simssiliini!" Xiwawa hihkaisi. Pennut valmistautuivat loikkaamaan ulos ikkunasta, mutta Stiina tarrasi kaksikkoa kiinni niskavilloista ja kiskoi heidät takaisin. "Kuulkas nyt, en ole äitinne tai mummonne, mutta isotätinänne kiellän teiltä moiset vaaralliset leikit. Tapatatte vielä itsenne", Stiina saarnasi uhkaavana tassut puuskassa. "Itse asiassa pudotus on tuskin hengenvaarallinen, sillä myrsky on täyttänyt pihan pehmoisella puuterilumella", Vesa puuttui keskusteluun. Pennut katsoivat vuorotellen Stiinaa ja Vesaa prosessoidessaan näiden eriäviä mielipiteitä. "Eli siis, jos mitään vaaraa ei ole, saadaanko me hypätä katolta?" Wiipeli kysyi toiveikas virne kasvoillaan. "ETTE!" Stiina, Vesa ja simssiliini karjaisivat yhteen ääneen. "Älkää nyt kiihtykö, kunhan kysyin", Wii mumisi lähinnä itselleen kiivetessään veljensä kanssa katolle Vesa ja Stiina vanavedessään. Savupiipun nuohoamiseen käytettävät tikapuut olivat hoitolarakennuksen sivuseinällä, ja simssiliini viittoi kissoja menemään edeltä. Kylmä viima puhalsi turkin läpi hyytävästi ja lumisade piiskasi kissojen naamaa, joten eteensä ei nähnyt paria askelta enempää. Kun simssiliini astui itse katolle alkoi korkeus huimata, ja hänen polvensa löivät loukkua niin pahasti ettei hän kyennyt liikkumaan. Lopulta jalat pettivät alta, ja simssiliinin kaatuessa lähtivät kattolumet liikkeelle vieden tytön mukanaan. Kissat seurasivat suu auki, miten simssiliini mätkähti maahan valtava lumikasa mukanaan. "Ei ole todellista! Ensin meiltä kielletään kattoleikit, mutta simssiliini saa kyllä laskea liukua", tikkaita pitkin laskeutunut Xiwawa kiukutteli. "En todellakaan tehnyt sitä tarkoituksella", simssiliini tokaisi tyhjentäessään lunta takkinsa kauluksesta. Alastulo oli ollut hurja, mutta onneksi Vesan arvio pehmeästä laskusta sentään piti paikkansa, joten simssiliinin ei käynyt kuinkaan - elinikäistä korkean paikan kammoa lukuun ottamatta, tämän jälkeen hän pystyisi tuskin kiipeämään keittiötikkaita ylemmäs. Samassa he kuulivat askelten lähestyvän. "Mitä täällä tapahtuu? Kuulimme valtavan tömähdyksen", paikalle sännännyt Auri ihmetteli. Tämän vanavedessä saapuivat myös hänen kolme hoidokkiaan Uni, Viiru ja Prim. "Eipä mitään ihmeellistä, simssiliini vain putosi katolta", Wiipeli vastasi rennosti, mutta Auri vaikutti järkyttyneeltä. "Hyvänen aika! Oletko kunnossa?" Auri kysyi ja auttoi lumisen simssiliinin ylös. "J-juu, ei tässä mitään. Kiitos Au...ra?" simssiliini pysähtyi miettimään auttajan nimeä. "Auri", tyttö korjasi heti, ja simssiliini laski nimisekoilusta häpeissään katseensa maassa olevaan lumipenkkaan. Tämän siitä saa kun ei ole tekemisissä uusien hoitajien kanssa enää heidän liittymislomakkeen täyttämisen jälkeen. "Miten te muuten pääsitte ulos? Ulko-ovihan on tukkiutunut lumesta", simssiliini huomautti. "Tulimme itse asiassa koulun suunnalta. Olin huolissani että Uni hukkuisi lumeen kotimatkalla, joten kävin hakemassa hänet koulupäivän päätteeksi. Lähtiessäni ovesta pääsi vielä kulkemaan", Auri selitti. Hoitajien keskustellessa niinkin kiinnostavasta aiheesta kuin sääolosuhteista tekivät kissat tuttavuutta keskenään. Vesa ja Uni tunsivat toisensa koulun kautta, eikä mennyt aikaakaan kun Wiipeli ja Xiwawa alkoivat leikkiä lumisotaa saman ikäisen Viirun kanssa. Stiina omaksui puolestaan huolehtivaisen isoäidin roolin ja katsoi mielellään pienen Primin perään.

Sisälle ei olisi pääsyä ennen kuin lumet olisi kolattu pois hoitolan oven edestä, joten Auri lupasi jäädä avuksi. Kissoilla oli ollut ulkona hauskaa siihen asti kunnes simssiliini tyrkkäsi heidän tassuihinsa pienet lumilapiot ja määräsi nämä töihin. "Plääh, tämä on tosi tylsää", Xiwawa marisi. "Niinpä. Sitä paitsi homma etenee tosi hitaasti näin pienillä lapioilla", Uni perusteli työn turhuutta. "Minulla on idea!" Viiru hihkaisi, ja kaikki keskeyttivät työnsä saapuessaan mustavalkoisen pennun luokse, ja tämä kertoi ideansa lumiukon rakentamisesta. "Meidänhän piti tehdä lumitöitä eikä leikkiä", Stiina huomautti. "Niin, mutta voisimme pyöritellä palloja tässä oven kohdalla, jolloin siirtäisimme samalla lunta pois kulkuväylältä", Viiru perusteli. "Tuo käy järkeen, sillä tavalla saamme siirrettyä taatusti saman verran lunta kuin näillä hiekkalaatikkoleikkeihin tarkoitetuilla minilapioilla", Vesa laskeskeli. "Mitä me sitten enää odotamme? Rakennetaan suurin lumppariukkeli ikinä!" Wiipeli hihkaisi, ja kissat alkoivat pyöritellä lumipalloja. Pienimmät pennut aloittivat, ja kun nämä eivät enää jaksaneet työntää tulivat Uni ja Vesa avuksi, ja ihan lopuksi Stiina tyrkki lumipalloa eteenpäin. Stiina sai myös kunnian nostaa lumiukon keskivartalon ja pääpallon paikoilleen, ja vanhus pullisteli tehvakkaasti tassulihaksiaan. Espiquen kanssa tehty nyrkkeilytreeni ei ollut sittenkään ihan turhaa, sillä sen vahvistamina Stiinan tassut kykenivät huimiin suoritukseen hänen vanhasta iästään huolimatta! Räystään reunalta roikkuva jääpuikko pääsi toimittamaan lumiukon nenän virkaa, ja Vesa nousi äitinsä hartioille pidellen sylissään Primiä, joka sai kunnian asettaa nenän paikoilleen. Viiru ja Wiipeli onnistuivat kaivamaan lumen alta pikkukiviä silmiksi ja napeiksi, ja Uni ja Xiwawa löysivät maasta tuulessa irronneita oksanpätkiä, jotka olivat juuri sopivat kädet lumiukolle. Kun viimeinenkin yksityiskohta oli saatu paikoilleen kissat ihastelivat aikaansaannostaan. Uni nojasi tassullaan Vesan olkapäähän, ja kun heidän katseensa kohtasi kumpikin arvasi, mitä toinen ajatteli: "Rakennetaan lisää!" Illan hämärtyessä pihalle oli muodostunut kokonainen lumiukkoperhe, jota kolaushommissa olleet hoitajat pysähtyivät ihmettelemään. "Miten ehditte rakentaa nämä kaikki ja silti tehdä myös lumityöt?" Auri kummasteli. "Me ollaan hyviä yhdistämään työ ja hupi!" Uni selitti hoitajalleen silmää iskien, ja osa kissoista hihitteli vastaukseen liittyneelle vitsille. Auri kiirehti kissoineen sisälle, mutta simssiliinin poppoo suuntasi puuvarastolle, joka sijaitsi hoitolarakennuksen kupeessa. simssiliini muisti miten oli muutama vuosi sitten yhdessä isänsä kanssa pilkkonut polttopuita, ja nyt niille olisi viimein käyttöä. Puuvajassa oli pimeää, joten simssiliini pyysi hämäränäön omaavia kissojaan latomaan puita koreihin. Puukessit täyttyivät nopeasti neljän tassuparin voimin, ja simssiliini kuskasi täydet astiat sisälle.

Takkatuli oli jo lähes hiipunut heidän palatessa takaisin sisälle, mutta simssiliini onnistui elvyttämään tulen lisäämällä uusia puita uuniin. "En tiedä teistä, mutta minulla on ainakin kamala nälkä!" simssiliini julisti ja kurkkasi jääkaappiin, joka oli sähköjen katkeamisen myötä lakannut toimimasta. "Mutta emmehän me voi lämmittää ruokia ilman uunia tai mikroa", Xiwawa huomautti. "Siksi nyt onkin hyvä tilaisuus syödä jäätelöä", simssiliini virnisti ja kaivoi pakastimeen säilöttyjä jäätelöpuikkoja esiin. "Jälkkäriä ennen pääruokaa!" pennut hihkuivat silmät loistaen, sillä tämä oli todellakin ennenkuulumatonta. "Jääkaapista kannattaa varmaan syödä kaikki pilaantumisvaarassa oleva ruoka pois siltä varalta että sähkökatkos kestää kauan", Vesa järkeili. "Hyvä idea. Eiköhän kateta pöytä! Lämmin takkatuli houkuttelee varmasti pian koko hoitolan väen paikalle, joten otetaan tarjolle vähän ekstraa", simssiliini suunnitteli. Hän ja Stiina jäivät tyhjentämään jääkaappia ja pakastinta sillä aikaa kun Vesa, Xiwa ja Wii lähtivät houkuttelemaan lisää väkeä paikalle. Autio ja hämärä käytävä loi jopa hivenen aavemaisen tunnelman, ja Wiipeli painautui veljensä kylkeen kiinni peloissaan. "Sinähän täriset, menikö pupu pöksyyn?" Xiwawa pilkkasi. "No... ei tietenkään! Minulla on vain kylmä", Wiipeli kiisti veljensä väitteet. "Otetaan pieni spurtti tuonne käytävän päähän niin tulee lämmin", Vesa ehdotti. "M-mutta on niin pimeää, eikö se ole vaarallista?", Wiipeli huomautti vastahakoisena. Vesa asettui pennun eteen ja ojensi tassunsa tämän olkapäälle. "Sinun pitää vain aktivoida yösilmäsi, niin näet pimeässä", Vesa neuvoi ja opasti sitten Wiipeliä räpyttämään silmiään pari kertaa, jolloin hämärämode aktivoituisi. "Waau, nämä yösilmät on kyllä siistit!" Wiipeli hihkaisi innoissaan. Näkökenttä oli yhä normaalia rajatumpi, mutta nyt Wiipeli hahmotti ympäristön paremmin. Kissat kiertelivät kolkuttelemassa hoitajien huoneiden ovilla, mutta jostain syystä kukaan ei tullut avaamaan. Kaikki olivat varmaankin kääriytyneet paksun vilttikerroksen väliin suojautuakseen kylmältä, eikä oven kolkutus kuulunut kaiken sen äänieristyksen läpi. Tai sitten muut hoitajat olivat olleet fiksumpia ja lähteneet kissoineen myrskyä evakkoon. "Äiti ei olisi lähtenyt ilman meitä", Xiwawa tokaisi painokkaasti, ja Wiipeli oli samaa mieltä. Pennut riensivät kolkuttamaan Odessan huoneen ovea. "Pieni hetki, avaamme pian" kuului huudahdus oven läpi, ja pennut alkoivat tanssia riemuissaan tunnistaessaan äitinsä äänen. Vesa sen sijaan pohdiskeli, mitä oven takana oikein tapahtui paraikaa, sillä sielä kuului kummallista kolinaa. Lopulta ovi avautui varovasti raolleen, ja Kinuski silmäili ulkopuolelle salaperäisesti. "No niin, nyt saa tulla. Paitsi jos olet simssiliini", Kinuski asetti oudon ehdon. "Hän ei ole täällä. Mitä te oikein piilottelette siellä?" Vesan uteliaisuus ei voinut estää häntä kysymästä. Kinuski purskahti nauruun ja leväytti sitten oven auki. Keskellä huonetta oli joulukuusen oksista tehty nuotio, jossa paloi tuli. "Mitä ihmettä? Avotulen polttaminen sisätiloissa on turvallisuusriski!" Vesa panikoi. "Rauhoitu nyt, me olemme varovaisia. Meillä oli kylmä, joten tarvitsimme tulta selviytyäksemme hengissä", Kinuski perusteli. "Moi Wii ja Xiw! Tulkaa paahtamaan vaahtokarkkeja, ihan niin kuin juhannuksena!" Winnie hihkaisi äitinsä selän takaa. Kaksikko oli jo liittymässä siskonsa seuraan, mutta Vesa kiersi häntänsä näiden vyötärön ympärille ja kiskaisi pennut takaisin. "Emme valitettavasti ehdi jäämään, sillä meillä on muuta tekemistä. Teillä näyttää olevan lämmitys ja ruokapuoli kunnossa, joten jatkamme kierrosta", Vesa julisti. Kun huoneen ovi oli sulkeunut keltaiset pennut käänsivät katseensa Vesaan. "Ethän aio kannella äidistä simssiliinille?" Wiipeli kysyi varovasti. "Niin kauan kun palovaroitin ei ala laulamaan lupaan pitää suuni supussa", Vesa vastasi, ja pennut huokaisivat helpotuksesta.

Keittiössä simssiliini ja Stiina olivat tyhjentäneet lähes koko oman kaappinsa sisällön tarjolle ruokapöytään. "Teemme taatusti hyvän teon, josta koko hoitola ilahtuu!" Stiina intoili kannatellessaan toisessa tassussaan hedelmäkakkua ja toisessa tarjotinta, jonka päälle oli pinottu mokkapaloja. Lisäksi hän tasapainotteli häntänsä päällä hyytelöännosta. Vesa ja pennut olivat jääneet ovensuulle seuraamaan kattaustoimenpiteitä, ja heitä alkoi harmittaa hirveästi toisten turha vaivannäkö, he kun eivät olleet löytäneet ketään kutsuvierasta kesteille. "Emmehän me voi mennä tuonne ja ilmoittaa ettei ketään ole tulossa", Xiwawa tuskaili ja kääntyi Wiipelin tapaan tuijottamaan Vesaa, joka yleensä keksi ratkaisun tällaisissa kiperissä paikoissa. Vesa piteli tassuja otsallaan yrittäessään ajatella nopeasti. "Keksin! Käydään hakemassa adoptiosta muutama kissa", Vesa hihkaisi, ja pennut taputtivat loistoidealle. Adoption kissat olivat suojautuneet kylmyydeltä asettumalla istumaan vierekkäin, jolloin keskimmäiset pysyivät lämpimänä, ja paikkoja vaihdettiin aina tietyin väliajoin. "Älkää suotta kyhjöttäkö täällä kylmissämme! Olemme saapuneet tuomaan ilosanomaa", Wiipeli julisti kuin jokin kaikkivoipa messias, ja useampikin utelias silmäpari kääntyi heidän puoleensa. "simssiliini järjestää keittiössä herkkukestit, ja teidät kaikki on kutsuttu!" Xiwawa ilmoitti, ja tämän kuullessaan kissat alkoivat suorastaan mylviä heidän ohitseen, ja oli tipalla ettei kolmikko jäänyt kaikkien jalkoihin. "Puuh, simssiliinin pitäisi varmaan isontaa adoption ruoka-annoksia kun kaikki vaikuttavat siltä kuin eivät olisi saaneet ruokaa viikkoon", Vesa päivitteli syntynyttä ryysistä. Liila kissa yritti paikantaa kissalauman keskeltä kamujaan Gallua ja Capia, mutta siinä tungoksessa oli mahdotonta erottaa tiettyä kissaa muiden seasta. "Mennään ripeästi ettemme jää ilman sapuskaa!" Xiwawa hoputti muita ja tarttui siskoaan tassusta. Kolmikon saapuessa keittiöön oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä adoption kissat olivat syöneet kaiken viimeistä murusta myöten. "Nojaa, ei minulla ollut edes nälkä", Wiipeli mutisi samaan aikaan kun hänen vatsansa murahti vaativasti. "Mennään edes nuolemaan jämät lautasilta", Xiwawa ehdotti ja loikkasi pöydälle. "Päätitte sitten hakea koko adoption väen paikalle", likaisia astioita kanniskeleva simssiliini virnisti uupuneena. Tiskialtaaseen muodostuisi valtava tiskivuori, mutta sähköjen puutteen vuoksi hommaa täytyi (tai siis, sai) lykätä myöhemmäksi. "Niin, ovathan hekin yhtälailla hoitolan asukkaita", Vesa perusteli. simssiliini huomasi kolmikon tuijottavan haikeasti tyhjiä lautasia ja vihjaisi sitten, että Stiina saattoi laittaa jotain sivuun heitä varten. Kissojen silmät kirkastuivat, ja nämä pinkaisivat ikkunalaudalla istuskelevan kissavanhuksen luokse. Stiina hymyili lempeästi raottaessaan ikkunaverhoa, jonka takaa ilmestyi tarjottimellinen pieniä herkkupaloja. Wiipeli ja Xiwawa nappasivat tassuihinsa mokkapalat, ja Vesa hotkaisi puolestaan vadelmakakkua niin innokkaasti että toffeekuorrutetta jäi hänen suupieleensä. Kun kissat olivat saaneet herkkuja kyllikseen auttoivat he simssiliiniä lautasien keräilyssä. "Miksi näitä ei nyt siis voinutkaan pestä? Johtuuko se sähkökatkoksesta?" Xiwawa kummasteli. "Kyllä, ilman sähköä hanasta ei tule vettä", simssiliini selitti ja avasi todisteeksi hanan, josta ei tosiaan valunut tippaakaan vettä, kuului vain outoa pihinää. "Sittenhän me ei jouduta tänään pesulle!" Wiipeli hihkaisi ja löi veljensä kanssa tassut yhteen ylävitosen merkeissä. Stiina ei jaksanut osallistua siivoukseen ja lepuutteli tassujaan makoilemalla ikkunalaudalla. Hän ei kuitenkaan nukkunut, vaan silmäili uteliaana ympärilleen. Syömisen jälkeen suuri osa adoption kissoista oli kerääntynyt istumaan takan edustalle lämpimään, eikä ollut ihmekään ettei paluu kylmiin adoptiotiloihin houkutellut ketään. Moni oli kanniskellut paikalle peittoja ja tyynyjä ja arvatenkin suunnitteli viettävänsä yön keittiössä.

Kun kotiaskareista oli viimein selvitty oli taas leikkien vuoro, ja Nougat, Ami ja Chika liittyivät Wiipelin ja Xiwawan seuraan. He päättivät leikkiä Among Us -pelin tyyppistä leikkiä, jossa yhden kissan roolina on impostor, joka pyrkii murhaamaan salaa kaikki kanssapelaajat. "Jos impostor onnistuu murhaamaan 3/4, hän on pelin voittaja, mutta mikäli crewmatet ehtivät suorittaa vastuullaan olevat tehtävät, on voitto silloin heidän", simssiliini kertoi pennuille säännöt, olihan hän melkoinen Among Us -ammattilainen (vaikkei ole koskaan kyseistä peliä pelannut, mutta pelivideoiden tuijotusta on taustalla useampikin tunti). "Minä, äiti sekä muutama adoption kissa olemme laatineet teille tehtäviä ympäri hoitolan huoneita. Nyt jokainen ottaa tästä yhden kortin, jossa lukee teidän roolinne", Vesa neuvoi ja kohotti tassussaan pitelemät viisi lappusta ilmaan. Wiipelin sydän jätti yhden lyönnin välistä hänen tajuttuaan saaneensa imporoolin, mutta hän yritti parhaansa mukaan pitää naamansa peruslukemilla, etteivät muut saisi häntä heti kiinni. "Korteissa lukee myös jokaisen henkilökohtaiset tehtävät. Muistakaa, että löytäessänne ruumiita voitte kutsua koolle hätäkokouksen, jossa yritetään savustaa impostor ulos kuulustelun avulla", Stiina selitti, ja viisi pentua nyökkäilivät odottaessaan jo malttamattomana pelin alkua. "Jos kaikki on selvää voitte lähteä! Onnea matkaan", simssiliini huudahti, ja pelaajat säntäsivät matkaan. Wiipeli jättäytyi hieman muiden jälkeen tarkkaillakseen toisten liikkeitä. Hän huomasi Amin ja Chikan suuntaavan yhdessä puuhakammaria kohti, ja Xiwawa pujahti sisään kirjaston ovesta. Nougat vilkuili takanaan olevaa Wiitä hivenen epäluuloisena. "Miksi seuraat minua?" Nougat tiedusteli varuillaan. "Koska minulla on tehtäviä tässä suunnassa", Wiipeli valehteli. Nougat ei näyttänyt vakuuttuneelta, joten Wiipeli tiesi, että hänen olisi murhattava tämä ennen kuin Nougat ehtisi kertoa epäilyksistään muille. Xiwawa sai hoidettua kirjastossa olleen kirjojen aakkosjärjestykseen asettelutehtävän, ja mission suoritusta valvomassa ollut Vesa näytti tälle peukkua hyväksymisen merkiksi. Xiwa kiiruhti takaisin käytävään ja oli saada sydänkohtauksen kun häntä tuli vastaan Chika. "AaAaA, älä tapa minua!" Xiwawa rääkäisi. "No samat sanat!" Chika huudahti aivan yhtä kauhuissaan. Hirveää kun jokaista vastaantulijaa täytyi pelätä! Xiwawa kulki varmuudeksi seinänviertä pitkin ollakseen mahdollisimman etäällä Chikasta ja selviytyi kohtaamisesta hengissä. Xiw tarkisti kortista seuraavan tehtävänsä ja suuntasi leikkihuonetta kohti. Siellä häntä odotti kuitenkin hurja näky, kun paikalle murhattu Nougat esitti kuollutta maaten tassut pystyssä. "Piip piip, hätäkokous!" Xiwawa karjui, ja kun kaikki pelaajat olivat saapuneet paikalle hän uskoi olevansa syyllisen jäljillä. "Sen on pakko olla Chika! Hän tuli minua käytävässä vastaan, ja olen varma että hän poistui vastikään murhapaikalta", Xiwawa selitti asiansa yhteen hengenvetoon. "En se ollut minä! Ami voi todistaa syyttömyyteni, sillä olimme samaan aikaan puuhakammarissa ja hän näki kun tein palikkatornin rakennustehtävän", Chika yritti puolustautua parhaansa mukaan. "Entä jos Chika vain esitti viatonta Amin seurassa saadakseen hänestä alibin?" Wiipeli huomautti. Hän oli innoissaan siitä että syyt menivät aivan toisen kissan niskoille, eikä kukaan osannut epäillä häntä taposta! "Rauhoitutaanpas nyt! Kertokaa mitä olette tehneet?" Ami pisti pystyyn kuulustelun. "Menin kirjastoon laittelemaan kirjoja aakkosjärjestykseen, näin Chikan ja sen jälkeen löysin Nougatin murhattuna leikkihuoneesta", Xiwawa selitti ja kääntyi katsomaan seuraavaksi siskoaan. "Minulla oli tehtävä hoitajien oleskelutilassa. Olin koko ajan yksin siellä enkä nähnyt muita pelaajia", Wiipeli selitteli ja toivoi etteivät muut tajuaisi hänen valehtelevan. "Minä ja Chika teimme puuhakammarissa palikkatehtävän, ja sen jälkeen tiemme erkanivat. En pysty todistamaan hänen syyttömyyttään sataprosenttisesti, mutta minusta olisi outoa että hän säästi henkeni jos oli oikeasti murhaaja", Ami perusteli. "Eiköhän siinä ollut tarpeeksi keskustelua! Kirjoittakaa paperille sen kissan nimi, jota epäilette impostoriksi. Voitte myös olla äänestämättä ja jättää paperin tyhjäksi", Stiina ohjeisti. Xiwawa epäili edelleen Chikaa taposta, ja myös Wiipeli hyödynsi toisten harhaepäilyn ja antoi äänensä Chikalle. Ami skippasi ja Chika äänesti saamistaan syytöksistä kostoksi Xiwaa. "Chika putosi pelistä enemmistön äänestäessä häntä. Hän ei kuitenkaan ollut impostor, joten peli jatkuu!" Stiina ilmoitti. "Mitä? Olin aivan varma!" Xiwawa huudahti hämmentyneenä. "Ei olisi kannattanut äänestää ilman vedenpitävää infoa! Nyt pitää tehdä taskit kiireesti, sillä impostorin tarvitsee tehdä enää yksi tappo voittaakseen", Ami huomautti, ja kaikki kolme kissaa lähtivät kulkemaan eri suuntiin. Wiipeli kipitti puuhakammariin, sillä hän tiesi veljensä palaavan jossain vaiheessa sinne tehtävän suoritusta varten, joten hänen tarvitsisi vain odottaa saaliinsa saapumista. Wiipeli ryömi liukumäen alle ja kirosi lyötyään pimeässä päänsä muovisen mäen pohjapuoleen. Huoneessa oli pilkko pimeää, ja Wiitä hieman puistatti, vaikka Vesan opettamasta hämäränäöstä oli paljon hyötyä. Kisu hätkähti kuullessaan tassutusta ovelta ja valmistautui hyökkäämään saapujan kimppuun. Hänen olisi kuitenkin päästävä yllättämään saaliinsa, sillä jos tämä epäilisi häntä ja ehtisi juosta turvaan kokouspaikalle, olisi Wiipelin impovoitto mennyttä.Paikalle saapunut Xiwawa tarkisti tehtävän paperiltaan. "Laske liukumäki kolme kertaa", Xiwa luki tehtävän ääneen, ja Wiipeli meinasi purskahtaa nauruun tajutessaan veljensä kävelevän suoraan ansaan! Hän antoi Xiwawan laskea yhden kerran, mutta seuraavalla alastulolla hän hyppäsi pois piilostaan ja syöksyi veljensä kimppuun. "Mit..? Senkin kiero Wii! Luotin sinuun", Xiwa kirosi polkiessaan tassuaan turhautuneena lattiaan, mutta Wiipeli sen sijaan tanssahteli veljensä ympärillä hilpeästi voittonsa kunniaksi.

Pennut pelasivat Among Ussia niin monta kierrosta että jokainen pääsi vähintään kerran impostoriksi, eivätkä he olisi millään malttaneet lopettaa, mutta valitettavasti nukkumaanmenoaika tuli vastaan. "Leikitään tätä joskus uudestaan", Chika vaati. "Joo, ja ensi kerralla kutsutaan mukaan isompi porukka", Xiwawa huikkasi samalla kun simssiliini raahasi kissojaan kylppäriä kohti. Hoitaja yritti vanhasta tottumuksesta pistää vessaan valot, mutta sähköt eivät edelleenkään toimineet, joten simssiliini seisoi peilin edessä otsavalopäässään valaistakseen kissojensa hammaspesua. Hän auttoi Wiitä ja Xiwaa laittamaan hammastahnaa hammasharjalle samalla kun pomppi oudosti jalat ristissä. "Mikä sinua vaivaa? En pysty peilaamaan kunnolla kun sinä heilutat sitä valoa koko ajan", Stiina neiteili. "Sori, minulla on vaan kamala vessahätä! En ole päässyt käymään vessassa varmaan kymmeneen tuntiin sähkökatkon takia", simssiliini valitti. "Sen kun menet hiekkalaatikolle", Wiipeli keksi mielestään oivan ratkaisun. "Hupsu, etkö muista että ihmiset käyttää niitä outoja vesivessoja?" Vesa huomautti. "Menen varmaan käymään kohta ulkona, iljettää vain ajatuskin riisua housut tuolla pakkasessa. Pidän kyllä huolen siitä, että jonnekin hoitolan nurkalle rakennetaan ulkohuussi tämmöisten tilanteiden varalta", simssiliini julisti tarmokkaasti. Muiden jutellessa vessa-asioista Xiwawa tuijotti kuvajaistaan peilistä mietteliäänä samalla kun liikutteli hammasharjaa suussaan. "Oletpas sinä vaitonainen", Wiipeli huomautti. "Niin, mietin vain... Adoption kissojen kanssa oli hauskaa leikkiä, ja toivoisin kovasti että voisit adoptoida meille uusia leikkikavereita", Xiwawa puhui ja kääntyi katsomaan hoitajaansa silmiin parhaimmalla suostuttelukatseellaan. "Nooo... Eiköhän se jossain vaiheessa järjesty", simssiliini lupasi silmää iskien. "Ehkä voisit adoptoida Capin tai Gallun?" Vesa ehdotti. "Älä yritä, juurihan simssiliini lupasi hankkia meille leikkikavereita eikä kasvattaa sinun nörttikerhoasi", Wiipeli huomautti. "Katsotaan nyt mikä sopii parhaiten aakkosjärjestelmääni", simssiliini yritti saada kissoja rauhoittumaan. Hampaiden harjaamisen jälkeen kaikki kävivät noutamassa omat makuualustansa ja raahasivat ne lämpimään keittiöön. Vessareissultaan palannut simssiliini pujotteli kissojen täytteisessä huoneessa ja löysi lopulta itselleen vapaan paikan jääkaapin vierestä. Juuri kun hän oli sulkenut silmänsä alkoi jääkaappi hurista äänekkäästi sähköjen palaamisen merkiksi. simssiliini puntaroi hetken vaihtoehtojaan omaan sänkyyn siirtymisestä, mutta päätti lopulta jäädä paikoilleen. Olisi mukavaa vaihtelua viettää yksi yö keittiön lattialla. Niin hiljaisuus laskeutui huoneeseen kaikkien nukahtaessa.

---

Tarpeet kaikille:
+ leikkiminen (lumiukkojen rakentelu, Among Us)
+ liikkuminen (ulkoilu ja muu käytävillä juoksentelu)
+ siisteys (lautasien siivoaminen, hammaspesu)
+ uni (yöunet)

Muuta huomioitavaa:
+ 10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhon vuoksi
+ Vesa teki äikänläksyjä
+ Poista kaapista KAIKKI syötäväksi kelpaava (taino, jos on jotain hienoja uniikkeja herkkuja niin käytä harkintakykyäsi)



Saat 82 + 10 = 92 penniä!

[Kasa]

Vesan koulua (+ Gallu & Cap)

Vesa, Gallu ja Cap marssivat yhtä matkaa fysiikan luokkaa kohti. Kakkosluokalle siirryttyään Cap oli valinnut opiskeltavaksi reaaliaineeksi fysiikan, jotta hän voisi viettää keksijäkerhokavereidensa Vesan ja Gallun kanssa enemmän aikaa tiedeprojektien parissa. Vesa kuitenkin huomasi että hänen vieressään tassuttava Cap näytti hermostuneelta, sillä tämä puristi tassuissaan kannattelemia muistiinpanovälineitä tiukasti rintaansa vasten ja puri huultaan, aivan kuin aikoisi sanoa jotain mutta empi. "Onko kaikki hyvin?" Vesa kysäisi toveriltaan. Cap käänsi häkeltyneenä päänsä yllättyessään liilan kissan kommentista. Hän tajusi, että ilmeisesti mykän kissan kanssa eläminen oli tehnyt Vesasta hyvän lukemaan toisten elekieltä. "On toki. Mietin vain onko fysiikka kovin vaikeaa, sillä en ole aiemmin opiskellut reaaliaineita", Cap selitti. Tuntui hieman nololta kun kakkosluokkalainen stressasi vielä ekalla luokalla olevia Vesaa ja Gallua enemmän oppitunnin alkua. "Pärjäät taatusti. Fysiikka jakautuu oikeastaa puoliksi teoriaan ja matemaattiseen osioon, ja jälkimmäisestähän sinulla on jo valmiiksi kokemusta, sillä opiskelit ykkösluokalla matikkaa", Vesa huomautti. "Niin, ja muista että me olemme paikalla ja turvaamme selustasi", Gallu lausahti silmää iskien. Keskellä kävellyt keltainen kissa kiersi etutassunsa kummankin kaverinsa hartioille ja rutisti Vesan ja Gallun itseään vasten. "Kiitti kaverit!"

Luokassa Vesa ja Gallu istuivat tuttuun tapaan vierekkäin, mutta opettaja hajotti Mocan, Noen ja Ricon perinteisen kolmen ryhmän ja määräsi kakkosluokkalaiset Capin ja Mocan työskentelemään yhdessä. Cap katsoi kaihoisasti kavereidensa suuntaan, sillä hän tunsi olonsa niin pieneksi vanhemman Mocan vieressä. Hän oli kuitenkin tottunut tekemään tuttavuutta muiden kissojen kanssa adoptiossa asumisen myötä, joten Cap esittäytyi reippaasti uudelle parilleen ja kertoi olevansa ensimmäistä kertaa fysiikan oppitunnilla. "Sittenhän me olemme samiksia, sillä minäkään en ole käynyt kovin monella fyssan tunnilla", Mocca naurahti, ja Capin suorituspaineetkin helpottivat kun hän ymmärsi olevansa samalla taitotasolla parinsa kanssa. "Toisin sanoen ykköset ovat meitä kehittynempiä", Cap naurahti. "Ei se mitään, tyhmillä on hauskempaa yhdessä! Tai siis, en sanonut tätä loukatakseni sinua, vaan katsos kun..." Mocca raapi niskaansa kiusaantuneena möläytettyään ensimmäisen päähänsä saaneen ajatuksen ilmoille yhtään miettimättä. "Tajuan kyllä. Voimme nauraa yhdessä mokillemme, kun taas hiket pyörittelisivät silmiään meidän jutuille", Cap täydensi. "Just niin!" Mocca hihkaisi, ja kaksikko löi etutassuillaan ylävitoset. "Olikohan sittenkään hyvä idea pyytää Capia kanssamme tälle kurssille?" kaksikon keskustelua sivusta kuunnellut Gallu supatti vierustoverilleen. "Älä huoli, Cap pärjää kyllä. Tai ainakin luulen niin...", Vesakin alkoi epäröidä kun huomasi Mocan hakeneen välinevarastosta koeputkia, vihreää nestettä ja jotain jauhemaista pulveria. Onneksi opettaja tuli hätiin ja käski tämän palauttaa välineet takaisin paikalleen, sillä niitä ei tarvittaisi tällä tunnilla. "Tänään aiheena on kitka. Mitä teille tulee siitä mieleen?" opettaja kuulusteli oppilaita. Capin tassu nousi nopeimmin pystyyn, joten opettaja antoi hänelle puheenvuoron. "Kitkat-suklaapatukka!" Cap hihkaisi kovaan ääneen. Vesa läppäsi itseään tassulla naamaan ja Gallukin silmäili opettajan reaktiota huolestuneena. "Kuulkaahan nyt Capuzino ja MoccaPala, fysiikan tunnit eivät ole mikään pelleilypaikka. Tuntia on kulunut vasta viisi minuuttia, mutta olen saanut puuttua teidän tekemisiinne jo kahdesti. Käyttäytyisitte niin kuin sivistyneet kakkosluokkalaiset jos sellaisia kerran olette", opettaja sanoi tiukasti ja heilutteli tassussaan pitelemäänsä karttakeppiä uhkaavasti ilmassa. Cap ja Mocca vajosivat häpeissään syvemmälle pulpetteihinsa kunnes heistä näkyi enää korvien ylimmät kärjet. "Mihin jäinkään... Niin, tunnin aiheena on kitka, joka tarkoittaa liikevastusta, kun kahden toisiaan koskettavien pintojen välissä ilmenee liikettä. Liikkeen alkamista vastusta lepokitka, ja tämän suurinta arvoa kutsutaan puolestaan lähtökitkaksi. Liukukitka pyrkii pysäyttämään jo alkaneen liikkeen", opettaja selitti samalla kun piirsi liitutaululle kaavion, joka kuvasti laatikon työntämiseen tarvittavan voiman määrää.



"Vau, onpa niitä kitkoja monia erilaisia", Cap hämmästeli huuli pyöreänä. "Jep, vähän niin suklaapatukoiden eri makuvaihtoehdot", Mocca virnisti. Opettaja vaimensi keskustelevat kissat katseellaan ja pyysi sitten vapaaehtoista määrittämään taululla olevasta kuvaajasta lepokitkan vaikutuksen. Vesa viittasi ja, ja saatuaan puheenvuoron hän lausui vastauksen kuuluvalla äänellä: "Lepokitka vaikuttaa liikkeellelähdön alkuvaiheessa, eli kaavion ensimmäiset neljä sekuntia". "Kyllä. Kuten näette, lepokitka pyrkii vastustamaan kappaleen liikkelle lähtöä, joten alussa tarvitaan enemmän enemmän voimaa liikkeelle lähtemiseen kuin liikkeen ylläpitämiseen. Galileo, osaisitko kertoa, mikä on kuvaajan lähtökitkan arvo?" opettaja siirsi puheenvuoron Gallulle. "Se missä lepokitka on suurimmillaan, eli kuusi newtonia", Gallu tiesi, ja Vesa näytti kamulleen peukkua onnistuneen vastauksen kunniaksi. "Hyvä. Sitten pitäisi määrittää vielä liukukitka", opettaja lausahti ja silmäili pulpeteissaan istuvia oppilaita. Cap uskoi saaneensa ideasta kiinni ja nosti tassunsa uudemman kerran pystyyn. Opettaja vilkaisi keltaista kissaa, mutta epäröi aiemman välikohtauksen jälkeen puheenvuoron antamista Capille. Kukaan muu ei kuitenkaan viitannut, joten opettajan ei auttanut muu kuin antaa Capin vastata. "Liukukitka vaikuttaa kappaleen ollessa jo liikkeellä, joten se on tuo pitkä suora viiva eli neljä newtonia", Cap selitti. "Kappas, osaathan sinäkin näemmä jotakin. Kitka siis vastustaa liikettä, mutta sen estämiseksi on erilaisia keinoja. Osaako joku mainita esimerkkejä?", opettaja tiedusteli. Noki vastasi pintojen tasoittamisen, Gallu keksi voiteluaineiden hyödyntämisen ja Vesa tuumi että liikkeen muuttaminen liukumisesta vierimiseksi voisi auttaa. "Hyviä vastauksia. Ennen kuin päästän teidät välitunnille ilmoitan vielä, että koulukuvat ovat saapuneet, ja voitte käydä noutamassa omanne kansliasta", opettaja tiedotti. Kissat nousivat paikoiltaan innostuneina, sillä kaikkia kiinnosti päästä näkemään valokuvat!
Pojat marssimat yhdessä kansliaa kohti keskustellen samalla aiemman oppitunnin tapahtumista. "Se opettaja nipotti ihan turhasta. Hän itse kysyi mitä kitkasta tulee mieleen, ja vastasin siihen ihan totuudenmukaisesti. Miten hän voi olettaa että tietäisin ensimmäisellä fysiikan tunnillani kaiken?", Cap selitti. "Se on yleensä oletuksena kun joku viittaa", Gallu huomautti saaden keltaiselta pojalta mulkaisun. "Älä välitä siitä. Fyssan maikka on kamala mäkättäjä ärsyyntyessään, joten siksi häntä kutsutaankin välillä Märinäksi", Vesa selitti, ja Capkin hymähti opettajan lempinimelle. "Sentään hän ei ole yhtä nipo kuin äidinkielen ope, muuten olisit saanut jälki-istuntoa", Vesa tuumaili niskakarvat pystyssä. Ei ollut reilua kun opettajat käyttivät auktoriteettiaan ikäviin rangaistuksiin. Aivan kuin nämä eivät muistaisi millaista on olla nuori ja hullutteleva kissanpentu, vaan odottavat kaikilta sivistynyttä käytöstä. "Oli kyllä aika metkaa kun hän kutsui sinua ja Moccaa kokonimillänne. Capuzino ja MoccaPala, aivan kuin hän olisi ollut tekemässä tilausta kahvilassa", Vesa naureskeli. "Hauskaa että teillä riittää ainakin huvia kustannuksellani", Cap mutisi silmiään pyöritellen kolmikon saapuessa kansliaan. Koululaiset tungeksivat malttamattoma kanslistin pöytää kohti, sillä kaikki odottivat tietenkin innoissaan valokuvien näkemistä, ja jokainen olisi halunnut vastaanottaa omalla nimellään merkityn kirjekuoren ensimmäisenä. "Eihän tästä tule mitään kun te kaikki rynnitte siinä. Muodostakaa jono", kanslisti kehotti, mutta tämän sanat kaikuivat kuuroille korville. Vesa yritti päästä eteenpäin, mutta sai vain kevyitä töytäisyjä kylkiinsä ja kaiken kukkuraksi joku kehtasi astua hänen häntänsä päälle! "Au auuuh!" Vesa ulvaisi ja silitti kipeää kohtaa. Capilla oli hieman parempaa tuuria, sillä hän oli kasvun ja koulun urheilujoukkueen harjoitusten myötä tullut lihaksikammaksi ja pystyi raivaamaan itselleen helposti kulkuväylän. Fiksu Gallu kulki ystävänsä vanavedessä, ja pojat saavuttivat kanslistin pöydän tuota pikaa. He ottivat omien kuviensa lisäksi myös Vesan kirjekuoren talteen ja viittoivat liilaa ystäväänsä luokseen. "Mennään johonkin rauhalliseen paikkaan selaamaan kuvia, vaikka taukohuoneeseen", Gallu ehdotti. Kolmikon saapuessa määränpäähänsä olivat Tulpe, Ennustus ja Untuva jo heitä odottamassa. "Miten te selvisitte siitä tungoksesta näin nopeasti?" Cap kummasti käydessään istumaan Tulpen viereen sohvalle. "Kysyin tunnin lopussa voisiko historian opettaja käydä hakemassa kuvamme etukäteen, ja hän suostui", Tulpe maukaisi innoissaan. "Rupattelut sikseen, haluan jo nähdä kuvat!" Ennustus hihkaisi ja repäisi kirjekuoren auki kynnellään. Muutkin ottivat esimerkkiä vihreän kissan eleestä, ja hetken päästä kaikki olivat levittäneet kuvansa taukohuoneen lattialle. Muotokuvat olivat kaikkea muuta kuin tylsän asiallisia, sillä monet olivat heiluttaneet tassujaan tai näyttäneet kieltä kameralle. "Katsokaa mitä salamavalo teki silmilleni", Vesa valitteli tyytymättömänä kuvaansa. Untuvakaan ei pitänyt omasta muotokuvastaan, sillä kuvaustilanne oli ollut hänestä ahdistava ja se kyllä näkyi kissan arasta ilmeestä. Hän käänsikin nopeasti toisen kuvan esille, jossa hän oli yhdessä veljensä kanssa. Siinä Untuva oli osannut jo olla rennommin, sillä helpotti kun hänelle läheinen kissa oli ollut vieressä kuvanottohetkellä. "Näytätte ihan samalta, tuskin tunnistaa kumpi on kumpi", Tulpe kommentoi liilojen kissojen sisaruskuvaa. Capin kirjekuoressa oli kaksi hauskaa ryhmäkuvaa hänen ystäviensä kanssa. Tulpe, Untuva ja Cap olivat olleet yhdessä ykkösluokan ekasta päivästä asti, joten poppoo halusi ikuistaa kaikki muistonsa yhteiskuvaan. Juuri ennen kuvan ottamista keskellä istunut Tulpe oli tarrannut vierustovereitaan tassuista, mikä oli taas hämmentänyt Untuvaa, mutta Capin leveä hymy ei ollut värähtänytkään. Toisessa kaverikuvassa olivat puolestaan Cap, Vesa ja Gallu. "Voisimme käyttää tätä tiedepalstamme otsikkokuvana", Cap hihkaisi. Gallu ja Vesa yrittivät hyssytellä kamuaan, mutta muut olivat jo tarttuneet syöttiin. "Ai minkälainen palsta??" Ennustus ja Tulpe utelivat, ja Untuvakin näytti kiinnostuneelta. "Äh, se on vain yksi Mouruseen suunnittelemamme artikkeli. Pääsette lukemaan siitä joskus myöhemmin lisää", Vesa lupasi. "Aiheena on siis tiede? Kuulostaa tylsältä", Tulpe tuomitsi. "Teorian lisäksi tiede voi olla myös hauskoja kokeita. Meidän palstamme ei tule olemaan tylsä", Cap lupasi vierustoverilleen. Muiden keskustellessa Untuva otti vielä viimeisenkin valokuvan esille kirjekuorestaan ja jäi katselemaan hänen ja Ennustuksen yhteiskuvaa haaveileva ilme kasvoillaan. Untuva suunnitteli liimaavansa kuvan piirustusvihkonsa kannen taakse, jolloin kuva kulkisi aina hänen mukanaan ja hän voisi ihailla sitä milloin vain. Aika kului sutjakasti koulukuvia selaillessa, ja kaikki yllättyivät kellon soidessa välitunnin päättymisen merkiksi.

Vesalla ja Gallulla oli äidinkieltä, joten he hyvästelivät Capin hetkeksi siirtyessään seuraavalle oppitunnilleen. Täpötäyteen luokkaan päästyään pojat istuivat vakiopaikalleen luokan etuosassa oleviin vierekkäisiin pulpetteihin. Kun viimeinenkin kissa oli saapunut luokkaan opettaja nousi pöytänsä äärestä ja käveli hitaasti sulkemaan avonaisen oven ja laahusti sen jälkeen matelevin askelin liitutaulua kohti, aivan kuin hidastelisi tahallaan. Lopulta hän saavutti määränpäänsä ja kirjoitti tunnin aiheen keskelle taulua suurin kaunokirjaimin: Runous. "Tänään tunnin aiheena on runous eli lyriikka. Avatkaa oppikirjasta sivunumero 33 ja lukekaa aukeamalla olevat runot ääneen parinne kanssa", opettaja selosti tehtävää. Sivut kahisivat oppiladen noudattaessa opettajan antamaa käskyä, ja hetken päästä kaikki alkoivat harjoittaa runolausuntaa. Opettaja jaksoi kuunnella hetken aikaa luokassa käyvää puheensorinaa ennen kuin alkoi hyssytellä kissoja. "Kiinnitittekö huomiota runouden tyylikeinoihin?" opettaja tiedusteli ja silmäili luokkaa paksujen silmälasiensa takaa valmiina poimimaan vastaajan. Gallu tiesi enemmän tietokirjoista kuin runoudesta, joten hän tyytyi olemaan hiljaa, mutta Vesa nosti reippaasti tassunsa pystyyn. Hän oli kuullut paljon kirjallisuuden eri muodoista kirjallisuuskerhoa käyviltä äidiltään ja veljeltään, joten tämä oli hänelle entuudestaan tuttua. Ensimmäinen puheenvuoro meni kuitenkin Yuille, joka ei usein ollut tunneilla äänessä, mutta runot taisivat olla lähellä tämän sydäntä kun hän halusi nyt osallistua keskusteluun. "Äänteiden tai äänneryhmien toistaminen", Yui vastasi, ja opettaja nyökkäsi hyväksyvästi ja alkoi sitten etsiä seuraavaa vastaajaa tassumeren joukosta. "Alkusoinnussa peräkkäisissä sanoissa toistuvat samat alkukirjaimet", Namu tiesi, ja hänen jälkeensä Marja mainitsi rytmin ja runomitan. Vesasta tuntui että hänen olkapäänsä puutuisi pian tassun nostamisesta, mutta opettaja ei vain antanut hänelle puheenvuoroa, aivan kuin hän jättäisi Vesan tahallaan huomioimatta. "Yksi aika oleellinen tyylikeino on vielä mainitsematta, eikö kukaan tiedä?" opettaja vinkkasi. "Tiedän tiedän, mutta kun en saa puheenvuoroa", Vesa tokaisi, jolloin opettaja katsahti hämmentyneenä liilaa kissaa. "Ai niin, sinä et ollutkaan se outo mykkä kissa. Ole hyvä Vesperi", opettaja antoi vihdoin vuoron Vesalle, mutta tämä ei päässyt vieläkään ääneen kun Ennustus paukautti tassunsa pulpettinsa kanteen. "Älä puhu Untuvasta rumasti! Hän on täydellinen sellaisenaan", Ennustus puolusti poikaystäväänsä. Vesa vilkaisi vihreää kissaa kohti ja näytti tälle peukkua, Untuva oli onnekas kun hänellä oli tuollainen poikaystävä! "Rauhoitutaanpas nyt, ei ole mitään syytä kiihtyä", opettaja vaimensi Ennustuksen, joka näytti siltä kuin aikoisi vielä sanoa jotain, mutta Neko tukki kaverinsa suun. Olisi parempi kun ei jäisi inttämään äidinkielen opettajalle vastaan, sillä se johtaisi todennäköisesti jälki-istuntoon. Untuva ei tosiaan ollut tullut oikein koskaan toimeen äidinkielen opettajan kanssa, ja siksi tämä ei valinnutkaan kyseistä ainetta kakkosluokalle, mikä oli sääli, sillä hän piti kovasti lukemisesta ja kirjoittamisesta. Veljeään miettiessä Vesa unohtui hetkeksi ajatuksiinsa, mutta opettajan odottava katse palautti hänet nopeasti takaisin äidinkielen tunnille. "Loppusoinnut antavat runolle iskuvoimaa ja sitovat säkeitä yhteen", Vesa jakoi tietämystään muulle luokalle. "Aivan. Loppusointu on muuten historiallisesti varsin nuori ilmiö, se otettiin käyttöön vasta varhaiskeskiajalla", opettaja selitti. "Onhan se silloin aika vanha", Luna huomautti. "Niin, mutta kun miettii runouden pitkää historiaa tuntuu keskiaika siltä kuin se olisi tapahtunut vasta eilen", opettaja yritti hahmottaa aikajanaa oppilaille paremmin. "Tai sitten se tuntuu siltä siksi että ope on kivikautisen vanha", Vesa kuuli jonkun supattavan, ja ajatus sai huvittuneen hymyn kohoamaan hänen kasvoilleen. Pidättääkseen naurunpurskahdusta Vesa teki oudon kuuloisen tekoaivastuksen, ja Gallu katsoi vierustoveriaan hieman kummastuneena. Opettaja ei tuntunut kiinnittävän huomiota luokassa tapahtuvaan supatteluun vaan jatkoi runoudesta kertomista. Lopputunnista kissat pääsivät tutustumaan erilaisiin runotyyleihin ja harjoittelemaan runojen kirjoittamista, ja Vesan ja Gallun aiheena oli Haiku. "Haiku on kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua" Gallu luki tietoja oppikirjasta. "Kuulostaa monimutkaiselta. Pelkästään runon luominen on vaikeaa, ja sitten pitäisi alkaa vielä laskemaan tavujen määrää", Vesa tuskaili. Gallu nyökkäili toisen mielipiteelle, ja nämä pojat jakoivat yhdessä saman ajatusmaailman siitä, että tiede ja faktat olivat yksinkertaisempia ymmärtää kuin sanavapaa kirjallisuus. "Kaipa sitä pitäisi silti kokeilla. Säkeiden tavut vaihtelevat suhteessa 5-7-5, keksitkö jotain viisitavuista sanaa?" Vesa tiedusteli pariltaan. Pelleilyksihän se lopulta meni, ja tunnin päätteeksi Vesan vihkoon ilmestynyt teksti kuului seuraavasti:

runokirjallisuus
puuduttavan tylsää
ei jaksa enää

Äidinkielen tunnilta selviydyttyään Gallu ja Vesa kohtasivat Capin ruokalassa, ja syötyään kolmikko suuntasi yhdessä kohti seuraavaa määränpäätään: matematiikan luokkaa. Moni kissa tuntui hieman levottomalta suunnitellessaan mitä kivaa tekisi koulun jälkeen, eivätkä voimat olisi millään riittäneet päivän viimeisestä oppitunnista suoriutumiseen, mutta Vesa oli päinvastoin innoissaan, sillä matematiikka oli hänen mieliaineensa. "Tänään harjoittelemme janan pituuden ja keskipisteen määrittämistä algebrallisesti", opettaja selitti ja kääntyi liitutaulun puoleen. Sillä aikaa kun opettaja piirteli taululle koordinaatistoa Cap nojautui lähemmäs vieressään istuvaa Gallua ja kuiskutti jotakin kamunsa korvaan. "Tiedätkö, mitä se algeb...abracadabra...äh, no siis se open äsken käyttämä termi tarkoittaa?" Cap tiedusteli. "Algebrallinen, eli laskennallinen", Gallu opasti toveriaan. "Mehän ollaan matikan tunnilla, eikö täällä tapahdu kaikki laskemalla? Miksi pitää käyttää outoja termejä", Cap tuskaili tassut puuskassa. "Joskus vastauksen voi päätellä kuvaajan perusteella silmämääräisesti koordinaatistosta, mutta opettaja tarkoitti että nyt ratkaisemme kysytyt pisteet laskukaavojen avulla", kavereidensa jutustelua kuunnellut Vesa täydensi. Opettaja rykäisi, jolloin kolmikko kääntyi muiden oppilaiden tapaan katsomaan taululle ilmestynyttä koordinaatistoa, johon opettaja oli merkannut janan päätepisteet A:n ja B:n. "Nyt laskemme janan pisteiden etäisyyden. Jos pisteet ovat samansuuntaisesti X tai Y akselilta katsottuna, onnistuu etäisyyden selvittäminen laskemalla näiden koordinaattien erotus. Käyttäkää lausekkeessa itseisarvoa, jotta vastaus tulee positiivisessa muodossa. Mikäli pisteet eivät kulje kummankaan akselin suuntaisesti, hyödynnämme Pythagoran lausetta." opettaja selitti ja piirsi janalle kateetit, jolloin kuviosta muodostui suorakulmainen kolmio, jonka kolmannen pisteen C koordinaatit pystyi päättelemään A:n ja B:n koordinaattien avulla. Lopuksi opettaja rustasi liitutaululle vielä laskukaavan, jonka oppilaat tallettivat säilöön muistivihkoihinsa:



"Kun haluamme selvittää janan keskipisteen koordinaatit, lasketaan yhteen samansuuntaisten koordinaattien summa, ja kun tämä jaetaan kahdella, selviää missä janan puoliväli kulkee. Jos jana ei ole koordinaattiakselin suuntainen ajattelemme janan jälleen suorakulmaisena kolmiona ja lasketaan puoliväli sekä vaaka- että pystysuunnassa, jolloin kysytty piste selviää. Nyt kun tiedätte teorian voitte alkaa laskea!" opettaja julisti. "Olenko ainoa kenen aivot menivät solmuun?" Cap supatti kavereilleen. "Älä huoli, uudet laskukaavat tulevat nopeasti tutuiksi kun hyödynnämme niitä tehtävissä. Aloitetaan keskipisteestä, sen kaava oli tosi simppeli kun tarvitsee vain plussata X ja Y koordinaatit keskenään", Vesa kertasi kaavaa. "Älä unohda, että summat on jaettava lopuksi kahdella", Gallu muistutti. "Muuten hyvä idea, mutta mitä jos ei muista, kumpi akseleista on Y ja X?" Cap tiedusteli ja sai kavereiltaan turhautuneet mulkaisut. "Haha, okei juksasin vain. Kyllähän minä muistan ykkösluokan matikan tunneilta, että Y on pystyssä ja X vaakatasossa", Cap naurahti. Kukin sijoitti luvut oikeille paikoilleen, ja lopuksi pojat vertailivat saamiaan vastauksia. Opettaja huomasi kolmikon keskustelevan ja tuli kurkkimaan näiden edistystä. "Mitäs täällä jutustellaan?" ope tiedusteli. "Keskustelimme vain näistä laskukaavoista ja pähkäilimme niitä yhdessä", Vesa selitti. "Kiva kun autatte kaveria, mutta muistakaa, että kokeessa jokaisen on pärjättävä omillaan, joten jokaisen on hyvä miettiä laskuja myös itsekseen", opettaja vinkkasi. Pojat nyökkäsivät ja kukin syventyi omiin tehtäviinsä. Numeroita ilmestyi nopeiten Gallun paperille, ja Vesa halusi puolestaan haastaa päättelykykyään ratkaisemalla haastavampia tehtäviä opittuaan perusteet. Capilla meni jonkin verran aikaa ihmettelyyn, mutta tuijotettuaan laskukaavoja tarpeeksi kauan ne alkoivat lopulta käydä järkeen, ja hänkin sai omatoimisesti ratkaistua muutaman tehtävän. Tunnin lopussa opettaja ehdotti, että kokeneena kakkosluokkalaisena Cap voisi tulla suorittamaan yhden laskun taululle luokan eteen. Toki hän suoriutui tehtävästä, mutta kaveruskolmikkoa hieman huvitti, että heistä juuri Cap joutui hommiin, kun Gallu ja Vesa olisivat olleet matemaattisesti lahjakkaampia vaikka olivatkin vasta ykkösluokalla.

Koulun jälkeen kaveruskolmikko suuntasi yhtä matkaa takaisin hoitolalle ja siitä suoraan näytelmälavalle, sillä olisi toimittajakerhon kokouksen aika. Siirtymä ei käynyt aivan tassunkäänteessä, ja kolmikon saapuessa paikalle kerhotapaaminen oli jo käynnissä. Vesa, Gallu ja Cap hipsivät hiljaa lavan reunalle, mihin muu kerhoporukka oli kokoontunut istumaan. Kaikki kuunteliva kerhoa vetävää simssiliiniä, joka piteli käsissään Mourusen uusinta numeroa ja esitteli parhaillaan sen sisältöä. "...sitten meillä on Xiwawan laatima testi, ja ihan viimeisellä palstalla ennen lopetusta ovat esittelyssä matkatoimiston uusimmat lomakohteet. Minulla on mukanani muutama ylimääräinen lehtinen, joten mikäli ette ole vielä tutustuneet uusimman Mourusen sisältöön voitte napata lehden luettavaksi kerhosta poistuessanne. On nimittäin tärkeää, että te tulevat toimittajat pysytte kartalla lehden ajankohtaisesta sisällöstä, jotta osaatte luoda sinne sopivaa sisältöä", simssiliini selitti. "Hienoa, lisää kotiläksyjä. Aivan kuin niitä ei saisi koulussa tarpeeksi", Cap huokaisi. Hän kuitenkin vakavoitui saadessaan simssiliiniltä tiukan mulkaisun, ja kissaa hieman hävetti kun hänen hiljaiseksi tarkoitettu kommenttinsa oli kantautunut kerhonvetäjän korviin. "Saadaanko me jatkaa tänään omien palstojen tekoa? Minulla on paljon puheenaiheita mielessä Moururadion seuraavaan lähetykseen", Nala selitti. "Joo, ja meidän pitää päästä ennustamaan säätä", Marja ja Ava ilmoittivat. "Hauska kuulla että olette innoissanne omista palstoistanne, mutta olen suunnitellut tälle kerralle muuta tekemistä", simssiliini kertoi. Ava, Marja ja Nala pettyivät hieman, ja Vesaa ja tämän kaveruksia harmitti myös, sillä nämäkin olisivat halunneet päästä aloittamaan oman palstansa tekemistä. "Älkää suotta näyttäkö hapanta naamaa! Jos olette ripeitä saatte puolestani käyttää loppuajan omiin palstoihinne", simssiliini lupasi, ja kissat hurrasivat innoissaan. "Eli tänään käsittelemme valeuutisia, sillä teillä on toimittajina vastuu julkaista vain faktoihin perustuvaa tietoa eikä vääristävää disinformaatiota", simssiliini alkoi alustaa päivän aihetta. "Öm, mitä se disinformaatio tarkoittaa?" Cap uskaltautui kysymään ääneen, ja muidenkin kerholaisten kasvoilla oli hieman hämmentyneitä ilmeitä ylläpitäjän käyttämän oudon termin myötä. "Disinformaatio on tahallisesti levitettyä väärää tietoa. Sen toinen muoto on misinformaatio, joka vääristelee, paisuttelee tai asettaa asioita harhaanjohtavaan kontekstiin. "Eikö kaikki julkaistu tieto olekaan totta?" Noki kysyi hämmentyneenä. "Valitettavasti ei, ja propagandan levittäminen moninkertaistuu sitä mukaa kun tekoälyteknologia kehittyy. Ihmismieli on siitä hömelö, että kun kuulemme ohimennen jostakin valeuutisesta, jää siitä muistijälki, ja jos sama uutinen toistuu, aivot alkavat virheellisesti pitää tunnistamaamme uutista totena. Tätä kutsutaan lumetotuusvaikutukseksi. Vahvistusharhassa puolestaan omaksutaan vain sellaista tietoa, joka sopii omaan maailmankatsomukseen ja hyljitään sitä vastustavaa informaatiota", simssiliini kertoi. Kissat kuuntelivat tarkkaavaisina simssiliinin esitelmää. Vesasta oli kiehtovaa oppia mielenhallinnasta, ja oli hassua ajatella miten hölmöihin asioihin jotkut saattoivat alkaa uskomaan. Liila kissa katsahti kavereihinsa, jotka vaikuttivat mietteliäiltä. Samassa hän huomasi Gallun kohottavan tassunsa pystyyn, tällä oli ilmeisesti jotain asiaa. "Gal, emme ole koulun oppitunnilla. Sinun ei tarvitse viitata pyytääksesi puheenvuoroa", Vesa huomautti. Gallu laski nopeasti tassunsa hieman häpeissään ja rykäisi sitten, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan häntä odottavasti. Gallu avasi suunsa mutta sulki sen heti uudestaan, hänestä oli yhä vähän jännittävää puhua ison ryhmän kuullen. Cap näytti kamulleen rohkaisevasti peukkua, ja Gallu veti syvään henkeä valmistautuessaan esittämään asiansa. "Mietin vain... onko olemassa jotain konsteja valeuutisien erottamiseen oikeasta tiedosta?" Gallu kysäisi. "Hyvä kysymys! Keksittekö jotakin?" simssiliini siirsi päättelyn kerholaisille. "Kannattaa tarkistaa lähteiden luotettavuus ja että niitä on siteerattu oikein", Ennustus tiesi. "Lähteiden lisäksi on hyvä selvittää tiedon julkaisijan taustat sekä onko samasta aiheesta kirjoitettu muissa uutispalveluissa", Vesa täydensi. "Ylipäätään informaatiota kannattaa analysoida kriittisesti esimerkiksi päättelemällä, onko kyseessä fakta vai mielipide", Marja huomautti. "Uutiseen sisältyviä kuvia tai videoita on syytä tarkastella lähemmin ja tarkistaa että ne liittyvät varmasti käsiteltävään asiaan eikä niitä ole manipuloitu tukemaan valheellista artikkelia", Nala tuumaili. "Mahtavia pointteja! Tehokkaimmat tavat misinformaatiota vastaan taistellessa ovat siis medialukutaito, faktantarkistus ja lähdekritiikki", simssiliini summasi kissojen vastaukset.

"Kuten lupasin, saatte käyttää loppuajan omien palstojenne edistämiseen. Muistakaa pitää mielessä äskeiset opit tekstejänne luodessa, sillä ette tietenkään tahdo johtaa lukijoita tahallanne harhaan", simssiliini painotti. Tiedetrio oli jakanut vastuualueet, ja kukin syventyi miettimään omaa osuuttaan. Cap oli valinnut kakkosluokalle kuviksen opiskeltavaksi, jotta hän voisi toimia lehden graafikkona (ja koska hänen kamullaan Untuvalla oli sama taitoaine). Cap nouti puuhakammarista askartelutarvikkeita ja kaivoi laukustaan esiin aiemmin päivällä saadut koulukuvat, sillä hän aikoi käyttää poikien yhteiskuvaa palstan aloituskuvana. Gallu vastasi puolestaan artikkelin tekstien luomisesta, ja hän aloitti tekemällä esittelykirjoitusta tiedetrion jäsenistä. Vesan vastuulla oli puolestaan erilaisten kokeiden suunnittelu ja niihin liittyvät valmistelut, joten hän alkoi rustata ylös päähäntä putkahtelevia ideoita. "Voisin muokata kuvaan kaikkia hurjia tehosteita, kuten liekeissä olevan tiedetakin, tai ehkä jokin kuvitteellinen syövyttävä neste on tehnyt reikiä tassuihimme", Capin päähän putkahteli mitä hurjempia skenaarioita. "Unohditko tyystin äskeiset opit? Tuohan on katsojan johtamista harhaan", Vesa huomautti. "Mutta tarvitseehan otsikkokuvan olla huomiota herättävä ja hauska. Ketä muka kiinnostaa lukea palstaa, jonka alussa on tavallinen kuva kolmesta kissasta?" Cap puolusteli yhä ideaansa. "Tietenkin haluamme tehdä palstastamme viihdyttävän, mutta tiede perustuu faktoihin ja haluamme että lukijat ottavat tosissaan tekeleemme. Pelleilymielessä muokattu otsikkokuva voi viedä uskottavuuden palstan muulta sisällöltä", Gallu perusteli näkökantansa. "Minusta siinä ei ole mitään tylsää, vaikka kannessa olisi tavanomainen valokuva, sillä siitä välittyy hyvin kunkin persoona: Urheilullinen Cap pullistelee hauiksiaan, Gallu näyttää vakuuttavalta ja porukan aivot on tietenkin keskimmäisenä", Vesa virnisti viitaten lopussa itseensä. "Muistuta että kirjaan esittelytekstiin Vesan ylimieliseksi", Gallu kuiskutti Capille. "Ehkä olette oikeassa. Erikoistehosteiden sijasta voimme hurmata lukijakuntamme omilla persoonillamme", Cap myöntyi lopulta. Vesan, Capin ja Gallun työstäessä tiedepalstaansa olivat Kinuski ja Noki parhaillaan tietokoneella editoimassa Sesonkisähläilyjen kuvauksista talletettua materiaalia, ja Ennustus auttoi Nalaa suunnittelemaan sisältöä Moururadiota varten. Ava ja Marja keräsivät puolestaan tulevien päivien säätietoja: "Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta? Entäs ylihuomenna? Ja sitä seuraavana päivänä?" Marja tiedusteli ulkoa löytämältään etanalta, ja Ava kirjasi ennustukset ylös, jotta he voisivat sitten Aamun saapuessa laatia selostukset. simssiliini kierteli ympäri kerhotilaa ja seurasi, miten kissojen työskentely sujui. "Hienosti saitte kaikki edistettyä palstojanne! Ansaitsette jokainen siitä hyvästä kerhomerkin!" ylläpitäjä julisti, ja alkoi jakaa erivärisiä leimoja kissojen kerhopasseihin, minkä jälkeen kissat saivat palata omiin huoneisiinsa.

Vesan mielipide päivästä: "Olikohan sittenkään hyvä idea pyytää Cap opiskelemaan fysiikkaa, hyvä ettei opettaja heittänyt häntä ulos luokasta kesken oppitunnin! Hauskaa kun koulukuvat saapuivat viimein, kauhean kauan niiden kehittämisessä kestikin... Oli myös kivaa kun saimme viimein suunnittelemamme tiedepalstan aluille toimittajakerhossa!"

---

Onpas noi kuvat massiivisia .-D Tämä oli tarkoituksella kirjoitettu Vesan näkökulmasta, joten Tulpe ja Untuva eivät esiintyneet samoilla oppitunneilla eikä Xiwa ollut mukana kerhossa (ei siis ikää/plussia heille).

Lähteet:
Fysiikan ja matematiikan tuntien aineisto ja kuvat - https://opetus.tv/
Runous - https://fi.wikipedia.org/wiki/Runous
Kerho - https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/08/valheenpaljastaja-kahdeksan-asiaa-jotka-jokaisen-pitaisi-ymmartaa



Saat 73 penniä!

[Kasa]

Hokasin että yksi kohtaus tarinassani sopii viikon teemaan! Kokonaisen hoitotarinan kirjoittaminen viikossa on kuitenkin mahdottomuus (lol), joten kirjoitin tämän yhden kohtauksen loppuun julkaistakseni sen tämän viikon aikana. Tästä ei tarvii antaa ikää/pennejä (teemaekstrat voin kuitenkin napata hehe), koska tulen julkaisemaan saman tekstipätkän uudestaan sitten tarinan valmistuttua kokonaan.

Teematarina: Salaisuus

Liilat veljekset olivat odottaneet ystäväänsä, jotta he kaikki voisivat kulkea yhtä matkaa kouluun. Tulpe poimi vielä kolmioviivaimensa ja sujautti sen penaaliin, ja niin he olivat valmiita lähtöön. "Poiketaanko adoptiossa ja haetaan Cap mukaan", Vesa ehdotti kolmikon kävellessä hoitolan käytävää pitkin. Untuva nyökkäili innoissaan, mutta Tulpe näytti hieman empivän. "No sopiihan se, mutta käykö ettette mainitse hänen kuullen mitään Ystiksestä? En halua että sana vahinkopennuistani leviää Mouruposkessa ja minusta aletaan juoruilla ikäviä", Tulpe perusteli. "Etkö nyt hieman liioittele? Uusia kissanpentuja syntyy jatkuvasti ja se on ihan luonnollista", Vesa huomautti. "Niin, mutta entäs sitten kun pitäisi kertoa pentujen isästä ja tiedän pelkästään hänen etunimensä? Jopa te tunnette isänne vaikka hän asuu aivan toisella planeetalla!" Tulpe puuskahti. Liilat kissat tuijottivat vaiteliaina tassujaan, sillä Espiquesta ei oltu juuri keskusteltu tämän palattua kotiplaneetalleen ja aihe oli edelleen hieman arka. Tulpe oli niin väsyksissä ettei edes tajunnut kommenttinsa kohauttaneen kaksosia, ja keskustelun tauottua mustavalkoisen kissan suu venyi leveän haukotuksen voimasta. "Täällähän on vaitelias tunnelma", paikalle saapunut Cap kommentoi. "Joo, en oikein nukkunut viime yönä kun... no, ei vain nukuttanut", Tulpe meinasi jo ajattelemattomuuttaan kertoa itse pennustaan, mutta vaikeni viime hetkellä. Keltainen kissa mittaili kavereitaan katseellaan ja totesi sitten, että heidän on parasta pistää juoksuksi mikäli aikoisivat ehtiä matikantunnille ajoissa.

Luokkaan saapuessaan kissat jakautuivat pareiksi niin että Untuva ja Tulpe istuivat etupulpetteihin, ja Vesa ja Cap asettuivat heidän taakseen ja näin päästiin aloittamaan päivän ensimmäinen oppitunti. "Kerrohan nyt mitä on tekeillä", Cap kärkkyi yhä selitystä aamun tapahtumille kaveriltaan. "E-ei mitään", Vesa väitti ja esitti keskittyvänsä laskuihin, mikä olisi ollut uskottavampaa jos hänellä olisi ollut oikea sivu auki matikankirjasta. "Onko kukaan koskaan kertonut että olet surkea valehtelija? Tulpe salaa selvästi jotain ja sinä olet ollut tänään yhtä hiljainen kuin veljesi", Cap huomautti. Vesa huokaisi ja laski lyijykynän tassustaan. "Mietimme Untuvan kanssa isäämme, ja Tulpe... En valitettavasti voi kertoa hänen asioistaan, sinun on yritettävä saada hänet puhumaan itse", Vesa selitti ja katsahti kamuaan, jonka ilme oli synkistynyt. "Älä nyt suotta näytä noin huolestuneelta, ei Tulpen salaisuuteen liity mitään synkkää", Vesa vakuutteli.

Matikan tunnin jälkeen Cap päätti pyytää Tulpen seuraamaan koulun urheilujoukkueen harjoituksia, mutta yövalvomisesta väsynyt kissa oli simahtanut sillä sekunnilla kun hän oli istahtanut urheilukentän reunalle. Joukkuetta valmentava liikunnanopettaja pisti kissat juoksemaan ympäri kenttää alkulämmittelyksi, ja vedettyään hölkkää pari kierrosta Cap istahti mustavalkoisen kissan viereen herättäen tämän päiväunilta. "Joskus tytöt tulevat varta vasten kentän laidalle maleksimaan lihaksikkaita urheilijoita katsellessa, mutta sinä et selvästikään ole sitä sarjaa", Cap virnisti huomattuaan Tulpen pöllämystyneen ilmeen. "Ah, minun piti vain sulkea hetkeksi silmäni", Tulpe mutisi nolona ja taisteli pitääkseen silmänsä auki kirkkaassa auringonpaisteessa. Cap nojautui taaksepäin kyynärpäidensä varaan alkaessaan venytellä etureisiään. Vihreät ruohonkorret kutkuttelivat hauskasti kissoja turkin läpi, ja kumpikin iloitsi selvästi siitä, että talven lumipeite oli vaihtunut nurmikoksi. Cap vaihtoi venytysasentoa ja katsahtaessaan Tulpea hän ei voinut olla miettimättä Vesan kertomusta matikantunnilla. Jokin selvästi vaivasi Tulpea, ja Cap aikoisi selvittää syyn. Hetken mielijohteesta poika laski tassunsa tytön käpälän päälle, jolloin Tulpen maahan painautunut katse kohosi kohtaamaan kellertavän kisssan silmät. "Sanon tämän suoraan koska olet hyvä ystäväni ja olen huolissani sinusta. Et ole viime aikoina ollut oma itsesi ja jokin painaa selvästi sydäntäsi. Tiedäthän että voit aina kääntyä puoleeni jos haluat puhua", Cap lausui rohkaisevasti. Tulpe laski häkeltyneenä katseensa ja pysähtyi tuijottamaan omia mahakarvojaan kerätessään päässään pyöriviä ajatuksia kokoon. Poika antoi toisen hakea sanojaan rauhassa ja rutisti Tulpen tassua ilmaistakseen kannustuksensa. Lopulta mustavalkoinen kissa veti syvään henkeä ennen kuin alkoi selittää tilannettaan. "En tiennyt että se näkyy niin hyvin minusta... Arvelin kykeneväni hoitamaan velvollisuuteni, mutta taakka onkin raskaampi kantaa kuin luulin, ja tämä salailu tuntuu tekevän kaikesta vieläpä entistä vaikeampaa. En oikein tiedä miten selittäisin tämän... Sanohan, oletko nähnyt siellä adoptiossa pinkkejä kissanpentuja?" Tulpe kysäisi alustaakseen asiaa. "Joo, adoptioon toimitettiin ystävänpäivän tienoilla pinkkejä kissanpentuja. Huhutaan että ne olisivat jonkin mystisen rakkauskissan jälkeläisiä, mutta niiden vanhemmista ei tiedetä muuta", Cap kertoi. "Noh, pian tiedät totuuden... Ne ovat minun pentujani", Tulpe tunnusti. Capin leuka hipoi nurmikkoa kun keltaisen kissan suu avautui hämmentyneeseen ilmeeseen. "Annoin typerän romantiikkakissan käyttää tunteitani hyväkseen, ja sen mokoman kollin häipymisen seurauksena minusta tuli yksinhuoltaja", Tulpe huokaisi ääni väristen. Cap kuunteli toisen kertomusta ja tunsi suurta kuvotusta Tulpen tunteilla leikitellyttä poikakissaa kohtaan. Osittain siksi että hän koki empatiaa läheistä ystäväänsä kohtaan, mutta mukana oli myös ripaus mustasukkaisuutta, sillä Cap oli ollut hieman ihastunut Tulpeen jo ykkösluokalta lähtien. "En pitänyt kuin yhden pennuista itselläni, mutta tuntuu että siinäkin on kaitsemista ympäri vuorokauden. Eihän minun pitäisi valittaa, sillä jotkut superäidit hoitavat kevyesti kolmosia, mutta Ystis on hieman työläämmästä päästä. Niin, se on siis poikani nimi", Tulpe täydensi, ja hänen suupielensä vääntyi automaattisesti hymyyn omasta pennusta kertoessa. "Vaikka se idiootti käytti sinua hyväkseen muista, että on myös olemassa sellaisia poikia, jotka aidosti välittävät sinusta ja haluavat parastasi", Cap lausui samalla kun hivuttautui vaivihkaa lähemmäs Tulpea. Juuri kun Cap suunnitteli tekevänsä aloitteen ja paljastavansa omat tunteensa, saapui valmentaja paikalle ja puhalsi pilliin. "Mitäs täällä istuskellaan, takaisin kentälle siitä!" valmentaja hoputti. Cap nousi salamana ylös ja hoiperteli takaisin urheilukentälle. Hänen kääntyessä katsomaan taakseen hän havaitsi Tulpen muodostavan huulillaan sanan "kiitos", ja Cap näytti kamulleen vastaukseksi peukkua. Urheilujoukkue alkoi treenata pesäpallon lyöntejä ja kopitteluja ja Tulpe kävi pitkäkseen nurmelle. Olo oli huomattavasti keveämpi kun huolien taakka oli jaettu, ja vaikka hän tiesi kotona odottavan täyspäiväisen yksinhuoltajan työt niistä selviytyminen ei tuntunut enää ylitsepääsemättömältä.



Teemaekstra olisi tosiaan se 5 penniä!