Odessan tarinat

[Kasa]

Tänne tulevat kaikki Odessan kirjoittamat hoitotarinat.

[Odessa]

Kaikki aiemmat, kahden vuoden takaiset, sekä uudemmat tarinat, voi löytää tarinasivuiltani!

[Odessa]

Kinuskimaniaa ja pentukuumetta

Uusi tarina, Kinuskimaniaa ja pentukuumetta, löytyy täältä!


Kasa, voit jättää arvostelun tänne foorumille, niin lisäilen sen sitten sivuille (:



AAAAAA vähänkö tykkäsin maagikko-Kíŋüškísta, vaadin että muutat Kinuskin viralliseksi lempinimeksi Kíŋüškí. .-DD Noki-raukka säikähti pentukuumetta ja yritti vältellä sitä ainakin toistaiseksi onnistuneesti. .-D Kylpypommissa riittikin kissoille hämmästeltävää pesun aikana, apuva kun kisut onnistuivat roiskimaan yhteiskylppärissä. x-) Kiva miten koululaiset valmistautuivat jo kouluun paluuseen läksyjä tekemällä, olit keksinyt mukavan monipuolisia soveltavia tehtäviä taitoaineisiin sen sijaan että kaikki tehtävät olisi ollut pelkkää kirjojen ääressä pänttäämistä! Kinuskin smoothie-tehtävästä tulikin samalla kaikille maittava jälkkäri! Tosi kiva pitkästä aikaa lukea sinunkin kirjoituksiasi, saat tästä tarinasta 44 penniä, kohottelen tarpeet ja lisään kouluplussat. .-)


Odessan vastaus vastaukseen

Lisää ihmeessä Kinuskin yhdeksi lempinimistä Kíŋüškí!
Ps. uudessa tarinassa myös maagikko Kíŋüškín upee repliikki XD (maagikko Kíŋüškíkin vois olla yks lempinimi)


Kasan vastaus Odessan vastauksen vastaukseen:

^Sen teen!

[Odessa]

Alienpennut höpöttää #1
10.8.2020
— - - - - - - - - - - - - - —
Keitäs me ollaan?
Höpötystuokio
Äidin ja isän tapaamiset
— - - - - - - - - - - - - - - - - —

Keitäs me ollaan?

Clarissa...
Hellureijaa Odessa, meidän hoitaja anto alkaa kirjoitella tällästä! Elikkäs sis mä, Clarissa kirjottelen nyt, ja mun ärsyttävä veljeni Coco on myös mukana. Cindy, meidän siskokin on hengessä mukana, ja kirjoittaa oman pienen osuutensa, joskus....
Me ollaan siis vihreitä! Meidän äiti, Hipsulikin on vihreä, ja isä, Rico harmaa, ja Cindy on periny vähän iskääkin turkinvärissäkin, koska se on vähäsen harmaa!

Höpötystuokio

Coco....
Kerrottiin Clarissan kaa Cindylle tästä, että saadaan kirjottaa!
”Me höpötetään muuten aika usein, mut miks te ette oo ennen saanu kirjottaa siitä?”
”En mä tiiä” Clarissa vastaa.
”Ei me kyl kauheen kauan aikaa sitten Odessalle mentykkää!” Clarissa lisää.
”Ainii joo!” Cindy sanoo ja pomppii paikoillaan. Ollaan siis puuhakammarissa, ja mulla on tässä Odessan läppäri ja joo.
”Anna se jo tänne!” Clarissa maukuu ja nappaa läppärin.

Clarissa....
Katseeni käy hetken muissa. Kinuski kiipeilee juuri ylätasanteelle, virittämällään köydellä, joka on kiinni ylätason kaiteessa. Vattu näyttää Kinuskille, että parkour on paljon helpompaa! Odessa ja Noora istuskelevat sohvalla jutustelemasta jostain. Luoksemme asti kuuluu silti:
”On nua alienit nopeita oppimaan! Kirjottelevatkin sujuvasti jo!” Odessa hymyilee ja katsoo meihin päin. Teeskentelee etten olisi huomannut Odessan katsetta.
”Niinpä! Cindykin, noh, osaa jo sekoilla” Noora tekonaurahtaa. Cindy ei kylläkään tainnut sitä kuulla, koska sai juuri valmiiksi palikkatornin, jonka tuhosi rynnimällä sen päälle.
”Edistystä sekin! Paremmin kuin muut kissani tuon ikäisinä!” Odessa nauraa hiljaa.
”Heh, samoin!” Noora hihittää.
”Tänne se!” Coco huudahtaa ja vetäisee koneen eteensä.

Coco...

”Cindy ota kynä kii!” huudan ja heitän kynän.
”Okei” Cindy sanoo ja yrittää ottaa ilmasta kynän kiinni, muttei onnistu. Vattu kuitenkin pelastaa tilanteen loppumetreillä. Parkouraa luoksemme ja nappaa voltista kynän.
*taptaptaptaptaptaptap* Cindy taputtaa nopeasti innoissaan.
”Bravooooo!” Cindy huudahtaa.
”Kittooss! Kittooos!” Vattu kumartelee ja ojentaa kynän Cindylle.
”Kato MÄ SAIN KII!” Cindy huudahtaa innoissaan.
”Uza uza uza uza!” Cindy huutaa ja tanssii voiton tanssiaan.
”Joo tapu tapu!” sanon kyllästyneen oloisesti.

Clarissa....
Coco ei näköjään jatkanut siitä mihin mä jäin, mutta siis, mustikka piirtää, Ava myös. Kuulen tänne asti Avan harmittelut:
”Mua harmittaa etten valinnut kuvista! Mä en huomannut että sekin oli koulussa mahdollista valita!” Ava huokaisee.
”Noh, valitse ens vuonna! Ja voithan sä piirtää muutenkin! Ja maalata!” Mustikka lohduttaa.
”Niin” huomaan Avan surun muuttuvan hymyksi. Hymyilen itsekkin. Nella tassuttaa lähemmäksi.
”Aaaa, te piirrette, mäkin voisin!” Nella sanoo ja istahtaa Avan ja Mustikan seuraan.
”Mä voisin piirtäää, hmmmm... Mustikan! Siis sut Mustikka, ja sun viereen mustikan!” Nella päättää huvittuneesti.
”Sehän on hyvä idis! Mä piirrän sut, ja nallen! Melkein kun Nella, mutta nalle!” Ava ilmoitta ottaen samassa uuden paperin.
”Ja mä piirrän Avan! Jaaaa, vaikka, lavan! Niinkun Ava, mutta eteen l!” Mustikka kertoo ja ryhtyy piirtämään.
”Niin kato Kinuski! Paljon helpompaa!” kantautuu ääni pieneltä, ikään kuin parvilta. Vatun väitös.
”Eihän oo! Kato nyt! Paljon nopeempaa ja vaivattomampaa!” Kinuski väittää ylpeänä pääsystään ylös asti. Pääasia että molemmat hymyilevät, eli hauskaa silti on!
Katson muualle. Marja ja Noki hyppivät sängyllä, Aamun ja Mocan katsoessa vierestä. Kuulen vaimeaa puhetta:
”Mitäs huomenna aamupalaksi? Yllätetäänkös Noora ja tehdään jotain itse?!” Mocca ehdottaa.
”Ei varmasti!!! Räjäytät koko keittiön!” Aamu huudahtaa, näyttäen siltä, että aikoo pitää Mocan olohuoneen sohvalla koko aamun, vaikka mikä olisi!
Katson vielä yhteen suuntaan, jossa näen Ricon ja Gakun. Ne keskustelevat kaikesta turhasta:
”Mitäs ruokaa huomenna syötäis?” Rico kysyy.
”Mitä vaan, kunhan kokkina ei oo Mocca!” Gaku maukuu vastaukseksi.
”Oukkidoukki! Elikkäs siis, kissankarvasoppaa!” Rico päättä.
”Mitä vaan, paitsi sitä!” Gaku vinkkaa.
”Mutta siis lohikäärmeet, LOHIKÄÄRMEET!...” Rico aloittaa.
Elikkä siis kaikkea, paitsi järkevää! Kuin pennut, puhuvat satuolennoistakin, hihii!

”Mutta siis arvatkaa mitä!” Cindy huudahti hiljaa innoissaan.
”No?!” kysymme Cocon kanssa innoissamme.
”MÄ SAIN KYNÄN KII!” Cindy huutaa ja jatkaa voitontanssiaan.
”UZA UZA UZA UZA!”
”Nooo mut siis Cindy, meil oli yks päivä jotain Kinuskin tekemää outoo juttuu” kerron.
”Kiva” Cindy nyökkää ja jatkaa voitontanssiaan.
”UZA UZA UZA UZA”
”SE OLI SMOOTHIE BOWLIA!” Kinuski karjaisee takavasemmalta äkkiä.
”NIIN JUST!” Vattu sanoo räppärin puhetyylillä.
”AAA!”
”Lelu päähän!” Coco sanoo ja heittää mua ja Cindyä päähän leluilla.
”LELU ITTES PÄÄHÄN!” huudamme ja nappaamme maasta molemmat niin monta lelua kun saamme, ja lähdemme jahtaamaan Cocoa.
”IIIIIIKK!” Coco huutaa ja pinkaisee juoksuun.
Höpötystuokio, muuttui, jahaustuokioksi.


Äidin ja isän tapaaminen

Clarissa....
Kävelemme kohti alienkissojen huonetta, äidin huonetta! Ja tietenkin muiden alienkissojen.
”Iskä! Iskä! Iskä!” Coco hyppii Ricon vieressä.
”Noh?” Rico kysyy.
”Miks äiti lähtee sitten myöhemmin?” Coco kysyy hieman surullisena. Ricon katse näyttää Cocolle, ettei ole varma.
Saavumme alienkissojen huoneen ovelle.
*Kop kop*
”Sissään!” kuuluu Sylvin väsynyt ääni sisäpuolelta.
”MAAGIKKO KÍŊÜŠKÍ TULEE!” Kinuski karjuu ja hyökkää sisään. Sylvi nauraa hieman, mutta sitten nukahtaa.
”Muitakin osaa väsyttää!” Rico karjaisee ja tassuttaa Sylvin luo sohvalle, hyppää sille, ja käpertyy tyynykasaan nukkumaan.
”Ookkei” Mustikka sanoo ja astuu peremmälle huoneeseen. Muut tassuttavat perässä.
”Hippa!” Kinuski huudahtaa ja tökkäisee Nokea. Noki lähtee jahtaamaan Vattua, joka yllätys yllätys tajuaa heti jujun juonen ja pinkaisee pakoon. Parkouraa hyllylle istuskelemaan, Noen päättäessä vaihtaa kohdetta vaikeasta Vavatusta helpompaan Hipsuliin, joka on hypännyt leikkiin mukaan.

Coco....
Raahaan koneen nurkkaan, ja piiloudun sen kanssa tyynykasaan, jottei mua otettaisi kiinni, ja saisin kirjoitella.
Hippa jatkuu Mocan jäämisellä kiinni. Mocan ei tarvitse jahdata kauaa, kun saakin jo Sylvin kiinni, joka on herännyt meluun, ja tullut mukaan. Sylvin jäätyä kiinni, naaras kuitenkin nukahtaa, ja vuoro vaihdetaan ei vielä kertaakaan jääneeseen Vattuun.
”Miks mut ikinä laitetaan jäämään, kenet vaan teistä on helppo saada kii!” Vattu pyöräyttää silmiään, ja juoksee, parkouraa ja hyppelee Clarissan kiinni nopeasti.
”Iskä saa nyt jäädä!” Clarissa ilmoittaa ja juoksee sohvan luokse, jonne Sylvi oli kiikutettu takaisin nukkumaan. Clarissa kaivaa Ricon esiin tyynyvuoren alta, ennen kun kertoo:
”Sä oot nyt hippa!” ja koskettaa iskää hellästi.
”Mmm joo joo” Rico sanoo vielä unessa.
”NYT YLÖS SIELTÄ SOHVAPERUNA!” Mocca karjaisee äkkiä Ricolle.
”Mmmit mitä piti tehdä?!” Rico ponkaisee pystyy ja kysyy.
”Menemme hippaa, sä olet!” Mocca ilmoittaa ja nelistää kauemmas, vaikka tietää ettei iskä sitä saisi kiinni vaikka olisi lähelläkään, iskä on vähän laiska, hihihihi.

Tarpeet:
Kaikille kissoista
-leikkimistarve (puuhakammarileikit + alienkissojen tapaamisen yhteydessä leikit)
-liikkumistarve (hippa alienkisujen luona)


Uutta tarinaa siis! Jälleen sen löytää myös tarinasivuiltani! Täältä!

Ps. Saavatko Kasa muuten Coco ja Clarissa enemmän mielialan nostoa, tai ikäpisteitä kun kirjottivat? Mietiskelin tätä myös uutta Kinuskin blogin blogimerkintää tehdessä! (On siis tulossa uus Kinuskin blogi merkintä lähiaikoina!) Niin sitä ajatellen myös mietiskelin (:



Huh mitä menoa, uijui ku tykkään Cocon, Clarissan ja Cindyn pentukolmikon yhteisestä sähellyksestä kynäjahteineen ja tansseineen. x-3 Hauskoja nuo kissojen nokkelat-rimmaavat piirustuaiheet. .-D Kiva että alienpennut kävivät tapaamassa vanhempiaan, ymmärrettävää että äidin tuleva lähtö aiheuttaa vähän huolta. .-/

Mielialaa ei valitettavasti voi kohottaa kuin yhden "pykälän" kerraallan eikä tarinan pituus ihan riitä kahteen ikäpisteeseen, mut suuremmassa osassa tarinassa olevat kissat saavat juu enemmän ikäpisteitä kerralla, joten tämä kannattaa jatkossakin huomioida mikäli toivot jonkun tietyn kissasi kasvavan nopeampaan tahtiin. c-. Saat 20 penniä ja kohotan tarpeet!

[Odessa]

Sadesäitä ja kaikenlaista kaaosta
18.8.2020

Avan nk

”E-eikai tuolla sada?” kysyin kauhistuneelle äänellä hereillä olevalta Kinuskilta.
”Kyllä vaan sataa! Ja on kuraa!! Tosi TOSI paljon kuraa!” Kinuski iloitsee.
”T-t-tosi paljon kuraa?” varmistan kuulleeni oikein.
”Jep!” Kinuski hymyilee
”Syödään leivät ja mennään ulos!” Kinuski ehdottaa, mutta vastausta odottamatta vetäisee jo minut keittiön saarekkeen ääreen.
”Mitäs saisi olla leivän päälle?” Kinuski kysyy kuin joku baarimikko.
”Öm, eihän meillä edes siihen päälle kun voita ole!” sanon ihmeissäni.
”Ei niin, kyselen silti!” Kinuski sanoo ja alkaa leikata leipää.
”Kuinkas monta siivua?” Kinuski kysyy.
”Yks, en mä jaksa enempää, niinkun et säkään, tiiät sen” sanon.
”Nii, kysyin silti!” Kinuski sanoo ja katsoo mua kuin kysyminen vaikka tietää vastauksen, olisi ilmiselvää.


Kinuskin nk

”Herääköhän muut pian?” mietiskelen.
”En mä tiiä” Ava vastaa.
”Vihdoin susta on muuten alkanut tulee aikuinen!” Ava huudahtaa.
”JA MÄ EN PYYTÄNYT VASTAUST, mitä sanoit mun päälle? Aikuinen, pah!” naurahdin.
”Taikka, eipä sittenkään mitään, perun sanani, susta ei oo vieläkään alkanut tulla aikuinen!” Ava toteaa. Niinpä! Miettiä nyt vähän, mä, aikuinen, ei ikinä!
”Miten Quzin kaa?” Ava tiedustelee.
”Eipä hirveesti ystävänpäivän jälkeen” kerron leikatessani leipää mahdollisimman tarkasti, yleensä siipaleista tulee joko liian ohuita, taikka liian paksuja!
”EI MITÄÄN YSTÄVÄNPÄIVÄN JÄLKEEN?! YSTÄVÄNPÄIVÄ OLI KUUKAUSIA SITTEN! QUZ TEKEE NYT KYLLÄ JOTAIN MUUTA!” Ava karjaisee. Heräämisen ääniä kuuluu, ja pian nurkan Clarissan unikopan kansi ponnahtaa auki, ja Clarissa hyppää ulos.
”Heräsin karjaisuun” Clarissa kertoo hieman unisesti tosin vielä.
”Mm-mitä? Kuka täällä nyt tähän aikaan karjuisi” Ava valehtelee itseään tietämättömäksi.
”Sä” Clarissa sanoo. Oli luultavasti tunnistanut Avan äänen.
”Okei okei, mut Kinuskilla ei oo ollu MITÄÄN QUZIN KAA YSTÄVÄNPÄIVÄN JÄLKEEN!” Ava huudahtaa kauhuissaan.
”Ja heräsin kukaan muu?” Ava kysyy vielä.
”EIKÄ!” Clarissa huudahtaa.
”Kuka on Quz” kuulen Clarissan kysyvän Avalta. Ava supisee jotain Clarissan korvaan.
”Aa okei, EI OO TOTTA KINUSKI NYT!” Clarissa huudahtaa.
”Ja ei kai” naaras vastaa vielä Avan kysymykseen.
”Mithää?!” kysyn. Olen seurannut keskustelua jo hetken sivusta.
”NOKUN QUZ ON NYT KEKSINYT VARMASTI JOTAIN MUUTA!”
”Okei okei mä lähetän kirjeen, vaikka mennäänkö ravintolaan tai kahvilaan joku päivä?” ehdotan ja loikin paperikasan luo. Noita kahta pitää aina miellyttää!
”Joo! Muista laittaa alkuun tervehdys, ja laita ekaksi ravintola, koska se on sellanen hienompi paikka!” Clarissa ja Ava ohjeistavat väkipakolla, en mä mitään ohjeita tarvii! Ei sitä muutenkaan muut kun Quz nää.
”Teksti on valmis” ilmoitan.
”Ja maksa myös Quzin ruoka jos johonkin meette! Ja... ja....” Clarissa ja Ava mätkättävät. Ehdin avata oven, ja luikkia käytävään Avan ja Clarissan puhuessa. Huokaisen. Tassutan portaisiin, ja hyppään kaiteelle. Liu-un alas asti, jossa nään vähän jopa pelottavan näköisen Kasan, joka nostaa tiskin takana lapun.
”Joo mäkään en ymmärrä miks postiin pitää viedä ne kirjeet, vaikka voisit vaan viedä ne ite ja olla maksamatta postikulujen mut joska mä vaan saan enemmän rahaa, se kelpaa mulle! Ja lisäks vaikka tää on mun hoitola niin joo ei mitään hajuu äks dee” luen.
”Miiiittttäääää?!” kysyn mutta jatkan matkaa postikonttorille.

”Kirje Simssiliinin asuntoon” ilmoitan. Nappaan tiskiltä kirjekuoren, ja sujautin kirjeen sinne. Laitan kuoren kiinni, ja kirjoitan pöydällä olevalla kynällä kuoreen: quzille
Työnnän kirjeen tiskin takana olevalle tyypille, joka nappaa sen, ja sujauttaa pöydässä olevasta reijästä, josta kirje mahtuu kylki edellä. Kurkkaan pöydällä olevaan toiseen reikään, mutta nään siellä vaan tyhjyyttä.
”Mitä tuolla on?” kysyn tyypiltä.
”Sinne menee kaikki paketit, ja ne menee sieltä lähetettäviks” tyyppi kertoo.
”Kiva” sanon ja kävelen muutaman askeleen lähemmäs, virhe!
”Wouuuuuuu!!!” huudan horjahtaessani, ja tippuessani aukosta.
”Apuaaaaa!” huudan. Tipun alaspäin, paljon alaspäin, mutta sitte tunneli kääntyy loivasti hieman oikealle.
”Auts! AI! IIK! Kääk!” huudan kolahdellessani koviin seiniin. Tuntuu kuin menisin vesiliukumäkeä, mutta ilman vettä, ja kolahdellen kaikkialle, kuin vahingossa laskunsa aloittanut, niinkun käytännössä olenkin.

Clarissan nk

”Minne Kinuski meni?” kysyn yhtäkkiä.
”En mä tiiä” Ava vastaa. Välittämättä Kinuskin äkillisestä katoamisesta, tassutan keittiöön, ja otan yhden Kinuskin leikaamista leivänpaloista.
”Otatko sä?” kysyn Avalta.
”Ei kiitti, ota sä vaan” Ava vastaa.
”Nälkä nälkä!” kuuluu Cocon unikorista.
”Mutta Coco näyttää haluavan” Ava lisää hilpeästi. Coco puhuu unissaan, sillä pojalla on silmät kiinni.
*hihi*
”Tulossa on Coco!” naurahdan ja nappaan toisenkin Kinuskin leikkaaman siivun. Voitelun siivut. Tassutan Cocon unikorin luo, ja jätän leivän lautasen päällä sen eteen.
”Mitä tehdään?” kysäisen sitten Avalta.
”Piirreetäänkö? Tai maalataan? Käytetään Kinuskin vesivärejä ja liituja! Ja, Noen ja Kinuskin lyijykynii, niin on, ja miks ei muuten meillä?!” Ava ihmettelee.
”Käydään ostaa!” ehdotamme yhteen ääneen.
”Joo!”

Avan nk

Clarissa syö leipänsä nopeasti, minun valmistellessa lähtöä.
Nappaan Odessan rahoista muutaman pennin, mutta huomaankin rahojen vieressä olkkarin pöydällä jotain.
”Clarissa tuu kattoo” pyydän. Clarissa loikkii luokseni.
”Ostoslista” Clarissa sanoo.
”Ajatteletko samaa kun mä?” kysyn. Clarissa nyökkää.
Nelistämme ovelle, ja raotamme sitä niin, että mahduimme juuri ja juuri luikertelemaan ulos.
”Mitä siin on?” kysyn Clarissalta joka tutkii ostoslistaa.
”Otin muutamakyt penniä mukaan, riittääköhän?” lisään kysyvällä äänellä. Steppaamme rappusia alas, Clarissan kertoessa:
”Paljon kamaa!”
”Ja, näköjään vesimelonikin, siinä vesimelonien perässä lukee, muista ostaa ennen kun alennus loppuu!”
”Okei” sanon. Pääsemme alimpaan kerrokseen, ja oville, nopeasti.
”Äh! Ulkona sataa yhä!” huudahdan masentuneesti.
”Clarissa, varautunut kaikkeen! Ei rimmaa...” Clarissa sanoo aukaisten sateenvarjon.
”Hyvä Clarissa! MUTTA AVASIT SEN SISÄLLÄ!” huudahdan kauhuissani. Kasa katsoo meitä vastaanottotiskin takaa murhaavan näköisenä, nostaen hitaasti lappua, jossa lukee jotain, sekä toistakin lappua, jossa lukee jotain.
”Älkää huutako” Clarissa lukee.
”Sinua seuraa huono onni Clarissa” luen.
”Miten? Miten se tietää kirjottaa noi etukäteen?!” huudahdamme toisillemme. Kasa nostaa vielä yhden lapun.
”Simssiliini ennustaa nää” Clarissa lukee.
”Aa!” sanomme yhteen ääneen ja käännymme katsomaan takaisin ovelle, ei Kasaa, josta on tullut hijainen lappuriivattu. Riivattu olet sä Ava! Eikun Clarissahan se on! Ainiin hupsistaaaaa!
-Simssiliini

Clarissan nk

Jatkamme matkaamme ulos, kauppaa kohden. Tämä on ensimmäinen kertasi kaupassa ilman Odessaa, ja varmaan niin myös Avan!
”Saanko tulla selkääsi? Jotta voisimme mennä kovempaa, mutta pysyä sateenvarjon alla?” kysyn.
”Joo, miks ei!” Ava sanoo ja pysähtyy. Ava laskeutuu vähän, niin, että pääsen nousemaan naaraan selkään.
”Jiihaa!” huudan nelistäessämme pitkin märkää katua. Saavumme kohta marketin luo.
”Sisään sitten!” sanon sulkien samalla sateenvarjon, ja laskeutumalla Avan selästä.
”Minne ensin?” Ava kysyy.
”Mennäään.... Hygienia, kauneus ja siisteys osastolle!” ilmoitan. Kävelemme pitkin marketin kovia käytäviä suhteellisen perällä olevalle hygienia, kauneus ja siisteys osastolle.
”Kaksi kissanhiekkalaatikkoa, hammasharja, pyyhe” luettelen.
”Ookkei” Ava sanoo nyökytellen.

Saatuamme ostokset kasaan, siirrymme kassalle.
*Pip pip pip* kassa piippaa ostoksia. Odotamme Avan kanssa jännityksellä summaa.
”Kolmekymmentä penniä” kassatäti pyytää.
*huokaus*
Rahat riittävät. Annamme Avan kanssa yhdessä summan, pakkaamme tavarat ostoskassiin, ja heilautamme kassatädille hymyillen.
”Autettiin samalla Odessaa!” Ava hymyilee.
”Niin! Ja saatiin meidän kynät! Päästään nyt piirtää ja maalaa!” lisään. Ensimmäinen seikkailuni ilman Odessaa, mahtavaa!
”Nähdäänkö vielä minimerenrannalla?” Ava ehdottaa.
”Joo!” hyväksyn ehdotuksen innoissani. Sadekelin on loppunut, joten ei haittane, jos poikkesimme vielä pikaisesti minimerenrannassa!


Kinuskin nk

Viimein laskeuduin johonkin, maahan! En ole enää putkessa! Ei, en ole myöskään maassa, paitsi olen, jos maa liikkuu, OLEN AUTOSSA! Menin varmasti pakettien mukana postiautoon! Olen myös laatikossa! Tippuuko putkesta laatikkoon, joka paketoidaan?
”APUAAAAA!” huudan.
”APUAAAAAAAA!” huudan toistamiseen, niin kovaa kuin ääntä lähtee. Tajuan kuitenkin pian, että minulla on kynnet! Voin raapia aukon, niin että pääsen pois! Otan kynnet esiin, ja aloitan aukon tekemisen, mutta kynteni eivät tee reikää, kuuluu vain kammottava ääni.
*MJAUUUU!*
Eikai, vain paketti ole jotain peltiä, rautaa? Mitä se on?!


Sillä aikaa:

Odessan nk

Haukottelen. Kuulen muitakin heräämisen ääniä. Nousen istumaan sängylleni, ja katson kädessäni olevaa älykelloa. Olen nukkunut tänä yönä 8 tuntia ja 42 minuuttia, aika hyvin siispä! Melunkin aikaisin nukkumaan, kuten kassatkin. Kellon osuus älykellosta näyttää 6.23.
Nostan puoliksi maassa lojuvan peiton takaisin sängylle, ja nousen seisomaan. Noen kopan kansi lennähtää auki.
”Huo-mmenta!” Noki toivottaa haukotellen. Samalla Marja kömpii korostaan pois, kaatamalla samalla sen.
”Huppista!” sanon leikkisästi ja nostan korin taas pystyyn, Marjan tassutettua kauemmas. Viimein Cocokin nousee ylös.
”Uu! Leipä!” Coco huudahtaa.
”Just tätä toivoinkin!” kolli naurahtaa ja tunkee leipää suuhunsa. Katselen ympärilleni huoneessa, mutten näe ketään. Silti Clarissan, Kinuskin ja Avan lipat ovat avatut, ja tyhjillään. Missä he ovat?


Avan nk

Saavumme minimerenrannalle, ja tassutamme rantaviivalle.
”Kylmää!” Clarissa kiljaisee koettaessaan vettä.
”Niin onkin!” sanon tärisevällä äänellä.
”Simpukka!” Clarissa huudahtaa poimien samalla simpukan maasta. Vuoroveden aikaan, niitä on rannalla useampiakin, ja ryhdymme keräämään kauneimpia.
”Katso! Tämä kimaltelee auringossa!” sanon.
”Niin näyttääkin tekevän!” Clarissa hymyilee. Katsomme pikkuhiljaa nousevaa aurinkoa. Olemme menossa jo syksyyn päin, joten aurinko nousee vasta tähän aikaan. Kuulen jotain, kuin hiljaista laulua, joka voimistuu.
”Kuuletko? Kaunista laulua, luulen, että se on merenneitojen” Clarissa kuiskaa hiljaa. Istumme kahdestaan jo kuivuneella hiekalla. Sade taisi loppua jo mentyämme kauppaan, sillä hiekka oli jo niin kuivaa. Muuten on hiljaista. Vain muutaman lokki raakuu, ja pian sekin loppuu. Merenneitojan laulu on niin kaunista.
”Katso!” huudahdan äkkiä osoittaen saarta, jonka laskuvesi on ilmeisesti paljastanut.
”WOU! Saari!” Clarissan silmät säkenöivät, uusi kokemus molemmille!
”Mennäänkö?!” Clarissa kysyy.
”Ehdottomasti!” lähes kiljaisen silmät loistaen innostuksesta, kuin Clarissalla.


Odessan nk

Istun keittiön saarekkeen muun huoneen puolella olevalla tuolilla.
”Missähän he ovat? Eikai mitään ole sattunut?!” hätäilen.
”Ei ei!” Marja hymyilee, hyppää olkapäälleni, ja halaa minua.
”Niin, tuskimpa kuitenkaan” hymyilen ja halaan Marjaa takaisin. Huokaisen. Noki ja Coco juoksevat olohuoneen puolelta haliin mukaan. Ihanat.
”Mitäs haluutte tehdä?” kysyn pian, mutta samassa oveen koputetaan. Nousen sängystäni, kuin virkeänä, mutta oikeasti aika väsyneenä. Laahustan ovelle, ja avaan sen vaivalloisesti. Noora.


Kinuskin nk

Herään jostakin. Olen yhä laatikossa, mutten enää autossa, JIPIII!
”Bonjour box!” kuulen laatikon ulkopuolelta. ’ENKAI OLE RANSKASSA?!’ on ensimmäinen ajatukseni. Häristän korviani.
”En vieläkään osaa Ranskaa hyvin...” laatikon ulkopuolella oleva henkilö sanoo. ’Huh! En taida olla Ranskassa!’ Laatikko nytkähtää liikkelle. Mätkähdän selälleni.
”QUUUUUZ!!!! ETKÖ YHTÄÄN NÄÄ ETTÄ TÄÄ ON PAINAVA?! JA SULLE TULI KIRJE!” Stiinan, STIINAN ääni karjuu niin että laatikossa korvani meinaavat särkyä.
”QUZ!!!! STIINAAA!!!!” huudan niin kovaa kun suustani pääsee, mutta ääni pysyy laatikon sisällä, ja vain omiin korviini kantautuu huuto. Nousen pystyyn ja alan hakata nyrkeilläni, kahdella jalalla seisten laatikon kovaa seinää. Kuka on keksinyt nämä vitsin pelti rauta mitkälie laatikot?! Mätkähdän taas maahan kun laatikko nytkähtää liikkeelle.
”Ei tämä kovin painava ole, toi pelti rauta mikälie painaa vaan eniten tässä!” Quzin ääni sanoo ulkopuolella Stiinalle.
”Kuka on keksinyt tollasia laatikoita?! Ihan turhia! Voisi olla perus pahvilaatikkoja!” Stiina huudahtaa.
”APUA NYT HEI!!!!” huudan Quzin kantaessa laatikkoa.
”Ei oo tarkotus satuttaa, mut nyt on pakko!” sanon itsekseni, puhuen Quzille, joka ei tietenkään kuule sanojani vitsin laatikon takia joka on jotenkin äänieristetty tyyliin, niin että kuulen ulkona olevien puheet, muttei ne kuule mun.
Nousen pystyyn, ja alan hyppiä laatikossa. Äkkiä laatikko tippuu, suoraan maahan, osittain Quzin tassun päälle.
”Auts!” Quz parkaisee.
”Auts!” parkaisen itsekkin hieroen, kaikkea! Kaikkialle sattuu, yhtäkkisen pudotuksen jäljiltä.
”Avataan tää nyt nopeesti tässä, ettei tarvii enempää kannella tota” Quzin ääni ehdottaa. Vaikken virallisesti Quzin sylissä ollutkaan, ennen kun aloin pomppia, tuntui se silti ihanalta. Yhtäkkiä ajatukseni alkoi kelata takaisinpäin. Quzin kirje, OLIN OLLUT POSTIAUTOSSA! Minut oltiin laitettu siksi pelti rauta mikälie laatikkoon, koska olen kissa, olisin rikkonut pahvilaatikon! Mutta, miksei laatikossa ollut hengitysreikiä, mutta pystyin silti hengittämään? Ihan sama! Olen nyt taas hoitolalla!
Neljä tassua alkoivat avata laatikkoa, Stiinan ja Quzin etutassut.
”Hei osaatteko te nopeemminkin!” sanon ennen kun laatikon suu aukeaa.
”Kissa?!” Stiina ihmettelee.
”Kinuski?!” Quz tunnistaa minut!
”Piiiiitkä juttu” kerron ja ponkaisen poikakissan kaulalle ahtaasta, pimeästä laatikosta.


Clarissan nk

Tassutamme ohutta, koko ajan vielä levenevät ”polkua” kohti saarta.
”Mitä luulet että siellä on?” kysäisen Avalta.
”En tiedä, hmmmmm... Ehkä löydämme kultaa!” Ava hihkaisee innoissaan.
”Uu! Mennään joooooo!!!” huudan ja ponkaisen juoksuun. Jälkeemme jää vain kaksi vanaa tassunjälkiä, vielä ”polun märkään hiekkaan.
Pääsemme jo piakkoin saaren lähelle.
”Tutkitaan!”


Odessan nk

”Moi Noora” huokaisen kyllästyneesti. Nooran uudeksi tavaksi on tullut koputella oviin aamuisin! Turhanpäiten! Ilmeisesti.
”Moi, mietin vaan, että menevätkö Ava ja Clarissa ihan syystäkin laskuveden paljastamalla saarelle, jossa tänä vuonna pesineet linnut harjoittavat poikasiaan lentämään, ja saattavat hyökätä jos menee liian lähelle poikasia?” Noora kysyy pienen hymyn kera. Kuka tässä voi hymyillä?! Noh, vastaus on ilmeisesti Noora!
”Öm, ei, eikä ne siellä ookkaan, vaan, en tiiä kylläkään missä, muttei siellä!” vakuutan.
”Öm, empä usko, mä olin just lenkillä ja”
Keskeytän Nooran.
”KUKA ON TÄHÄN AIKAA LENKILLÄ?!”
”Vastaus, on Noora, mä en!” Mocca ilmoittaa Nooran jaloista. Katson Moccaa kysyvällä ilmeellä.
”Mä tuuraan Kinuskia, kun se on, jossain, kai Simssiliinillä, tai niin mä ainakin kuulin” Mocca kertoo virne kasvoillaan.
”Ja oon myös itteni pentuna, MÄ RAKASTIN OLLA PENTU! Ja rakastin kans moccapalaa, JA RAKASTAN YHÄ!” Mocca karjaisee.
”Ooookkkei” peräännyin puolikkaan askeleen.
”No mutta, MEIDÄN PITÄÄ LÄHTEE PERÄÄN!” huudahdan.
”Tulkaa nyt niinkun olisitte jo!”

Kinuskin nk

”Millon Kinuski ehti meille tulla?” kuuluu Simssiliinin kysyvä ääni huoneen sohvalta.
”Öm, äsken” Stiina vastaa.
”Ei meille mitään kissaa äsken ovesta tullut, vaan se pirun laatikko, aaaaaa!” Simssiliini ymmärtää viimein.
”Piiiiitkä juttu” Quz ilmoittaa.
”Jep, johon liittyy, Ava, ja Clarissa ja, kirje ja, lappuhirviö Kasa ja, reikä pöydässä ja, paljon muuta” kerron. Ovi aukeaa kauhealla ryminällä.
”Kinuski TULE JO!” Ode karjaisee ovensuusta.
”Mmmiiitttäs nyt?” Simssiliini kysyy.
”Ei ehdi selittää” Noora vastaa Oden puolesta.
”Tulkaa nyt kaikki! Paitsi Stiina saa jäädä, jos aikoo hidastaa menoa, ja ehkä Rico, kun, noh” Ode määrää.
”Jeeee!” Rico sanoo asenteella kun olisi lomalle lähdössä.
”Ja minnes Rico on menossa?” Noora kysyy.
”Lomalle!” Rico vastaa.
”Jaaaa, sä tuut mukaan, eikä kukaan kanna vaikka et jaksaisi! Kuntoa peliin!” Noora karjaisee ja ottaa Ricoa niskasta kiinni, ja raahaa takaisin muiden luo, sillä oli jo ehtinyt lähteä kauemmas.
”Ja mähän en hidasta menoa! Nopeennan sitä enemmänkin!” Stiina ilmoittaa loikkien happaman näköisenä Oden eteen.
”Ihansama mennään!”


Avan nk

”Kato! Täällä on tämmönen, luola tai joku!” Clarissa huudahtaa. Nelistän Clarissan luo. Tunnelin suu avautuu hiekan tuntumasta. Siitä mahtuu vain kissa.
”Mennään sinne! Mitähän siellä on?!” intoilen.
”Varmaan, en mä tiedä! Ehkä siellä on sitä kultaa!” Clarissa pähkäilee. Tassutan ensimmäisenä tunneliin sisään. Tunneli on ahdas, ja kiviset seinät ovat kovat.
”Tule!” kannustan Clarissaa, joka empii hieman suuaukolla, mutta jättää pian kauppakassin suuaukon viereen, ja sipsuttaa sisään.
”Tassua toisen eteen! Pitää pian palata Odessan luo, mutta, tämä on silti nähtävä!” hihkaisen innosta pinkeänä. Sanojeni jälkeen, tunneli hiljenee kokonaan.
Etenemme eteenpäin reippaassa tahdissa. Käytävä kapenee, ja taas tulee normaaliksi, aina välillä. Yhdessä kohden, pitää mennä sivuttain kahdella jalalla seisten, jotta pääsemme etenemään.
”Tuntuu, kuin menisimme ylemmäs, ylämäkeä, ja kirtäisimme kehää, kuin kierrerappusia, aina välillä siis” Clarissa huomauttaa tiukassa kohdassa, jossa seisomme kahdella jalalla.
”Niin, ja voi olla, että niin onkin” vastaan.


Odessan nk

Lähdemme koko konkkaronkka, sekä Nooran, Simssiliinin, että minun porukka, -Ava ja Clarissa, juoksuun minimerenrantaa kohden. Aulaan päästessämme, portaat siis tikattuamme, Kasa nostaa lapun tiskin takana.
”Pian linnut hyökkäävät” Coco lukee.
”Siis tota sä Kinuski tarkotit sillä Kasa lappuhirviöllä!” Simssiliini älyää.
”Joo! Just tota!” Kinuski huudahtaa iloisesti.
Juoksemme minimerenrannalle saakka, vaikka kenkiin menee hiekkaa, ja kissojen tassut meinaa uupua, kuten meidän jalkammekin.
”En jaksa enää juosta!” Rico valittaa.
”Käänny ihmeessä sitten takasin” Noora huokaisee kyllästyneesti.
”Jeee! LOMA!” Rico huutaa ja tekee äkkikäännöksen. Nyt sitten Ricon kelpaa nelistää pikavauhtia!
”Tällä hiekkatiellä on inhottavaa juosta!” Kinuski valittaa.
”Niin!” Marja, Noki ja Coco maukaisevat kuorossa.
”Sitä mekin” Vattu, Mustikka, Cindy, Tulpe sekä Untuva maukuvat.
”Älkääs nyt, kun kissa on vaarassa, kaikki menevät auttamaan!” Aamu julistaa.
”Niin juuri” Stiina hymyilee.
”Mutta miks sitten Ricon ei?” Vattu kysyy. Vattu pysähtyy ja istahtaa maahan.
”Niin just!” pentu + Kinuski konkkaronkka huudahtaa ja istuu Vatun viereen.
”Oo kun söpö rivi! Kinuski vaan, pois sieltä! Sitten tulee söpö!” Mocca ihailee.
”Mutta siis Ricon ei tarvitse koska haluatteko muka sitten kantaa sitä? Vai jättää hoitolalle?” tyttökisu jatkaa kysyvästi.
”Joo ei kiitti!” Kinuski kiljaisee ja ponkaisee pystyyn.
”Samaa mieltä!” pennut säestävät.


Clarissan nk

Äkkiä tulee kohta, jossa joudumme etenemään jalat koukussa. Tilaa ei ole paljon.
”Miksi tää, on tämmönen?!” Ava ihmettelee, itsekseen.
”En tiiä, pitäiskö palata takaisin?” kysyn.
”Ei! Ei todellakaan! Tule!” Ava huudahtaa ja katoaa näköpiiristäni. Ryömin sukkelasti eteenpäin. Ryömin niin nopeasti kun vain suinkin pystyn. Äkkiä tila levenee. Astun kiellekkeelle, pienelle sellaiselle, missä Avakin seisoo.
”Vau!” saan sanotuksi.
”Vau hyvinkin!” Ava henkäisee. Katseeni on hämmästynyt, ja häkeltynyt samanaikaisesti. Mitä löysimmekään?! Onko tämä edes mahdollista?!


Odessan nk

Saavumme viimein minimerenrannalle. Ranta on hiljainen, mutta huomaan heti laskuveden paljastamalle saarelle johtavalla laskuveden paljastamalla polulla kahdet kissanjäljet.
”Jälkiä” sanon hiljaa.
”Kahdet kissanjäljet!” Kinuski kailottaa vieressäni.
”Seurataan jälkiä!” Quz ehdottaa lähtien edellä loikkimaan kohti saarta, jonne polku vie. Kinuski lähtee heti perään, uudet varmaan parhaat kaverinsa Vattu, yhtä seko, jos ei sekompi, kun Kinuski, sekä Cindy, joka ajaa samaa linjaa, perässä.
”ME LÖYDETÄÄN SE TYLSÄ CLARISSA SISKO JA AIKA TYLSÄ AVA!” Cindy kailottaa. Minä, Noora ja Simssiliini vain naureskelemme.

Kävelemme kohti saarta. Hiekka ei ole kovin kostea, mutta vesi nousee taas pian, joten meillä on kiire.
”Vesi nousee taas pian! Juoksee juoksee!” muistutan.
”Ainii joo mennään!”


Kinuskin nk

”Nyt etsitään! Kaikki hajaantuu, ja huutaa jos löytää jotain merkkejä Avasta tai Clarissasta!” Simssiliini sanoo johtajan elkein. Kaikki nyökkivät, ja alkavat hajaantua. Nään kun Vattu ja Cindy alkavat kiivetä kalliokohdasta ylös. Mocca ja Aamu kiiruhtavat polulle, joka alkaa saaren länsiosasta. Se kieppuu kohti kissaluolaa, ja sen riippusiltoja.
”Muistatteko kun käytiin kissaluolasssaaaa, eikun ette olleetkaan vielä suntyneet sillon eiiii mitään, hehe!” tekonauran. Kävelen hiekkaa pitkin saaren itäosaa kohden. Vesi ei vielä yötä siihen, mutta kalliosta katsoen, laskuveden aikana vettä ei tässä kohden ole, kun taas nousuvedellä sitä on noin kaksi metriä! Normaalisti sanoisin metri puoli, tai metri, tai jotain. Kävelen vielä hieman eteenpäin, ja nään kauppakassin, jonka vieressä sateenvarjon.
”LÖYSIN JOTAIN!” karjun. Cindy ja Vattu pudottautuvat korkeuksista ensimmäisenä luokseni. Sitten saapuvat Noora, Ode ja Simssiliini, Untuva, Tulpe, Mustikka ja Vattu, Gaku, Stiina, ja Quz, Nella sekä Noki, ja viimeisinä Mocca, Aamu ja Ruu, jotka olivat kauemmiksi ehtineet.
”Kauppakassi, ja sateenvarjo” ilmoitan osoittaen niitä.
Ruu vetää kauppakassin luokseen. ”Ostoksia, ja, simpukoita, ja, kauppalista” Ruu kertoo tonkiessaan kassia, pää sisäpuolella.
”Näytäs tänne” Ode sanoo ja nappaa kauppalistan Ruun tassusta, jossa tyttökissa sitä pitelee.
”Tämähän on listani, jonka kirjoitin tälle päivälle!” Ode hihkaisee.
”Ava ja Clarissa ovat halunneet ilahduttaa sinua, ja käydä kaupassa!” Simssiliini hymyilee.
”Aaaa!” Odessan hymy nousee korviin saakka.
”Ja tämä sateenvarjo, aamulla satoi!” Ruu päättelee pitäen sateenvarjoa tassussaan.
”Niin!” hihkaisen.
”Huppista” kuuluu yläilmoista. Cindy on kiivennyt takaisin! Ja korkeammalle! Missä linnut opettavat poikasiaan lentämään! Cindy hyppää alas, pehmeälle hiekalle.
”Se Kasan lappu! Olin ihan unohtanut! Minun ennustus! Linnut hyökkäävät pian! Eivät Avaan, eikä Clarissaan, VAAN MEIHIN!” Simssiliini inahtaa lintujen syöksyessä meitä kohden.
”Sateenvarjo tänne!” karjaisen. Ruu laskee sateenvarjon avonaiselle tassulleni.
”Mihin sinä sitä tarvitset?” kuulen Vatun kysyvän ennen kun linnut ovat niin lähellä, että pystyn iskemään. Avaan sateenvarjon niin, että linnut iskeytyvät sitä, eikä meitä vasten. Suljen varjon. Linnuista on tullut vielä äkäisempiä!
”Ymmärtäkää oma paikkanne mailmassa!” karjaisen. Suljen sateenvarjon, ja nappaan yhden linnuista sen päälle, ja suoraan sanottuna heitän linnun kohden pesiä. Lintu lehahtaa siivilleen kesken matkan, eikä sitä satu. Niinkun oli tarkoituskin. Loppuja lintuja pelästytän sateenvarjolla heilutellen, jolloin ne lehahtavat ilmaan, ja lentävät poikastensa luo.
”Noin se homma hoidetaan aikuisten tyyliin!” mau-un heittäen sateenvarjon maahan.
”Ei ihan noin aikuisten tyylil.., antaa olla!” Stiina huokaisee pyöritellen päätään.


Odessan nk

Sateenvarjo lintuhyökkäys tapauksen jälkeen, hiljenevät kaikki. Kauempaa kuuluu laulua, kuin merenneitojen! Täydellisen hetken keskeyttää vain pennun ääni:
”Mikäs tämä on?”
Marja!
Kaikkien katseet kääntyy Marjaan, joka on löytänyt tunnelin.
”Tossa vieressä oli se kauppakassi” Marja sanoo johonkin syylliseltä kuulostaen.
”Miten ei huomattu tota?” Ruu ihmettelee.
”Ei mitään hajuu!” Kinuski naurahtaa.
”Ava ja Clarissa voivat olla siellä!” Tulpe toteaa.
”Mennään!” Nella ehdottaa.


Avan nk

Katson ihmeellistä näkyä. Kultaa! Olimme löytäneet kultaa! Ensin se oli vain vitsailua, mutta nyt, totta!
”Mitä ihmettä?!” Clarissa ihmettelee.
”Nipistä mua! En usko tätä todeksi” pyydän.
”AU!” huudahdan pian kun Clarissa nipistää mua.
”Ihan uskomatonta!” huokaisen.
”Voinko, mä koskea? Tohon kultaan?” Clarissa kysyy varovasti.
”Tähän on nyt meidän! Eli tietenkin!” huudahdan ilosta kyynelehtien. Me tulemme rikkaiksi! Lisäksi, täällä voi käydä kaikki unelmat toteen! Oma salapaikkamme! Tätä ei löydä kukaan!
Astun toiselle kiellekkeelle. Koko iso tila on täynnä kultaa, ja kiellekkeitä. Katson alas, kiellekkeiden alapuolelle. Sielläkin on kultaa. Keskimmäisellä kiellekkeeltä lähtee raiteet, rinnettä alaspäin. Sielläkin on kiellekkeitä, ja lisää kiellekkeitä. Raiteet menevät myö ylöspäin.
”Tule Clarissa!” hihkaisen. Hypimme keskimmäiselle kiellekkeelle, ja hyppääminen taiteilla olevaan vaunuun.
”Katso! Tällä pystyy mennä myö ylös! Tästä napista! Ja tästä alas!” Clarissa intoilee vaunussa.


Noen nk

Kuljemme tunnelia pitkin. Olimme itseasiassa kulkeneet jo tovin.
”En ajatellut että tämä on näin pitkä” Gaku sanoo.
”En mäkään!” Mustikka lausahtaa.
”Eikä varsinkaan näin vaikee!” Kinuski parkaisee jonon edestä, jossa ilmeisesti on joku vaikea kohta. Etenemme, ja pian minäkin olen siinä kohdassa, missä Kinuski hetki sitten.
”Miten tästä voi päästä?” kysäisen.
”Kahdella jalalla seisten” edelläni oleva Tulpe ehdottaa.
”Niin kai pitää tehdä!” totean ja nousen kahdelle jalalle, ja käännyn sivuttain.
”Rico ei olisi täällä pärjännyt!” Mocca naurahtaa pian yrittäen keventää tunnelmaa ahtaassa tunnelissa, onnistuen siinä.
”Ei niin!” äiti hihittää.
”Ei todellakaan!” kaikki muutkin myöntävät hihitellen.


Marjan nk

Ohut kohta ei ollut ainoa vaikea kohta! Vaikeita kohtia tulee useita! Päästessämme ohuesta kohdasta, pian joutuu kiipeämään. Pitämään itsensä irti maasta, jossa on kuilu, tai joku.
”Pläääh! Olipa karsea!” Tulpeen edessä, normaaliin kohtaan jo päässyt Nella huokaisee.
”Eikä edes!” Vattu hihittää.
”No ei kun osaat parkourata niin hyvin!” minä ja Mustikka lausahdamme yhteen ääneen.
”Nooo, opetelkaa ite jos haluutte selvitä helpolla!” Vattu naurahtaa.
”Noinhan sä aina sanot!” huokaisee kuitenkin hymyillen.


Cocon nk

”Tää on hirveen pitkä! Ja tuntuu että mennään ylöspäin!” huokaisen uudessa vaikeassa kohdassa. Pitää ryömiä! Onneksi minun ei hirveästi tarvitse, kun olen niin pieni! Hihii! Jos Ava ja Clarissa tästä menivät, ei Clarissankaan hirveästi tarvinnut!
”Siis Rico, tässä! Hihii! Kuvitelkaapa!” Marja hihittelee.
”Niinpä! Siis tästä tuli kunnon läppä! Sisäpiirivitsi! Rico tunnelissa! Hihii!” Vattu hihittää röhkien. Liikaa naurua!
”Nyt mä kuulen jotain!” Kinuski ilmoittaa jonon edestä.
”Mäkin kuulen!” toisena oleva Quz mainitsee.
”Kuin, joku vaunu! Joka liikkuu raiteilla!” jo kuuleva Cindy kuvailee.
”Mustakin se kuulostaa siltä!” sanon. Kinuski taitaa kömpiä johonkin isompaan tilaan.
”Ei voi olla totta!” Kinuski huokaisee.
”Vau!” Quzin ääni kuuluu.


Clarissan nk

Ajamme Avan kanssa vaunulla, kovaa, ihmetellen samalla miksi raiteita on kaksi, ei kolme!
”Kato Clarissa! Tossa on kahet muut vaunut!” Ava hihkaisee.
”Niin onkin! Mä otan toisen! Ajetaan ylhäältä kilpaa!” ehdotan hypätyn samassa viereiseen vaunuun. Vaunujen perään on kiinnitetty jokaiseen yhdet istuinvaunut, joissa ei ole mitään nappeja millä vaunuja ajetaan. Painan napista joka hinaa ylös. Lasken samalla kuinka monta kissaa mahtuu yhteensä kaikkiin vaunuihin. Jokaiseen ohjausvaunuun mahtuu kaksi, ja istuinvaunuun neljä.
Pian olemme kerroksessa, josta tulimme, mutta työpaikoilla on kissoja.
”Mitä? Mitä te täällä?” kysyn tunnistaessaan kissat. Kinuski ja Quz.
”Tultiin ettimään teitä!” Kinuski kertoo.
”Ettimään meitä?!” ihmettelemme.
”Niin!” Quz vahvistaa. Tunnelista kömpii esiin seuraavana Cindy.
”Clarissa! Ava!” Cindy huudahtaa.
”Ja, WOW MIKÄ MESTA!” Cindy kailottaa. Huuto jää kaikumaan kaivokseen.

”Ei kerrota tästä!” Ava ehdottaa koko pelastusjoukon tultua kaivokseen.
”Ei todellakaan ja nyt ajetaan kilpaa!” Vattu kiljuu painaen alas täysiä meno napista yhdessä vaunuista.
”Mitä muuta täällä on?” Mocca kysyy innostuneena.
”Öm, mä ja Ava löydettiin ainakin kiva huone, tuolla! Minkä suulla roikkuu noi timantti nauhat! Siellä on pari säkkituolii ja sellasta, ja sitten tossa yhdessä kerroksessa on sellanen laser rata, ja kaikkee!” kerron innoissani.
”Ja tuolta kun menee vaunuilla ylös..” Mocca keskeyttää mut.
”VOIKO NOILLA VAUNUILLA MENNÄ MYÖS YLÖS?! KUIN KÄTSYY!” Mocca huudahtaa ällikällä lyötynä.
”Sitä mäkin olin! Ja siis sieltä pääsee sinne vuoren huipulle, ja siitä on sellanen liukumäki saaren pohjois osaan, ja myös sellanen tassunjäljellä toimiva heitto juttu niin pääsee helposti tänne eikä tarvii mennä tosta ahtaasta tunnelista! Laittakaa kaikki tassunjäljet tähän tauluun nii pääsette sit tänne sieltä!” pyydän.
”Eila oo siistiii?!” kysyn ja hyppään säkkituolille.
”Niin on!” Mocca sanoo ja hyppää toiselle säkkituolille. Kivaan huoneeseen tulee myös Kinuski, Ava, ja muutama muu kisu. Nukahdan. Niin taitavat sinne tulleetkin.
Kuulen vielä huudon, juuri ennen nukahtamistani:

”Wiihaaa! Tää on ihan paras paikka! Meijän oma salaluola!”




Miinukset:

Lähetä kirje Quzille:
Moi! Mentäisiinkö joku päivä syömään ravintola Gourmeowiin? Tai kahvilaan?

Vihreään kirjekuoreen
Kirjeestä -3 penniä
(Laitoin nyt kirjeen tähän yhteyteen, kun tiedät sen sitten kuitenkin, että Quz kirjeen saa, vaikka laittaisin sen yksityisesti, niin ennen kun se virallisesti saapuu)

Ostokset:
-Paistinpannu 4 penniä
-Kattila 8 penniä
-Tehosekoitin 12 penniä
-Kauha 2 penniä
-Paistinlasta 2 penniä
-Veitsi 2 penniä
-Imuri 15 penniä
-Sanko ja rätti 5 penniä
(Noi oon unohtanut ostaa, vaikka oon niitä tarinoissa käyttänyt huoneen keittiössä, joten ostelen nyt! Loput on mitä Clarissa ja Ava osteli)
-4x lyijykynä 4 penniä (Cocolle, Clarissalle, Marjalle ja Noelle)
-Keittiösieni 3 penniä
-Vesimeloni 3 penniä

Clarissalle:
-Pinkki pyyhe 5 penniä
-Punainen hammasharja 3 penniä
-Punainen kissanhiekkalaatikko 6 penniä

Cocolle
-Vihreä kissanhiekkalaatikko 6 penniä

Yhteensä kaikki kulut -90 penniä jos oikein laskin
Saa nähdä, jääkö yhtään pennejä sitten mahdolliseen kahvila/ravintolakeissiin noiden ostosten jälkeen, hehe ^
(Okei mä sitten vaikka hommaan ne pennit jos ei muuten riittäis rahet)

Plussat:

Tarpeet:
Clarissa & Coco
+Nälkätarve (aamiainen, leipää jäi vielä)

Kaikki
+Unitarve (osalla alussa unet + osalla unet salapaikassa)
+Liikkumistarve (Avalla ja Clarissalla kävely kauppaan & minimerenrannalle, muilla juoksu minimerenrannalle + Kinuskin kävely postikonttorille)

Muuten, voitko siirtää sen pinkin pyyhkeen yhteisistä tavaroista Kinuskin omiin? Ostin sen aikoinaan sille, mutta unohdin pyytää siirtää kun Noen sain

Ja tota, toivottavasti kohoaa kokemusmittari! Koska sitä tällä tarinalla myös yritin! (:



Uusimman tarinani, saatte lukea myös täältä!

^ otin pitkästä aikaa osaa myös teemaviikon! tarina on samalla teemaviikkotarina! (;




Olipas hauska ja tapahtumarikas tarina! Tykkäsin paljon alun kohtauksesta kun Kinuski toimi "leipäbaarimikkona" ja Ava ja Clarissa kauhistelivat samalla miten Kinuski ei ollut nähnyt Quzia moneen kuukauteen. .-D Kinuskin postireissu ja laatikkomatka oli hulvaton, mahtoi simssiliinin porukat ihmetellä postin kautta saapunutta kissaa. .-D Aika hauska, oonkin miettinyt Quzille ja Kinuskille ravintolareissua ja sit Kinuski kysyy asiaa kirjeessä! Aikamoisella konkkaronkalla lähdettiinkin etsimään seikkailuihinsa unohtuneita Avaa ja Clarissaa kun mukana olivat teidän porukan lisäksi myös Noora ja simssiliini kissoineen! Kiva että keksit sisällyttää myös viikon teemaa mukaan, sateenvarjolla päästiin sateen lisäksi suojautumaan linnuilta, ihanaa. .-DD Melkoiseen salapaikkaan ahtaissa tunneleissa ryömiminen kissat johdattikin, khyl tästä kokemuspisteitä irtoaa! Mahtijuttuja oli myös Kasan lappuriivaus ja Rico luolassa -sisäpiirivitsi. .-D Saat 80 + 5 - 90 = -5 penniä, eli aika hyvin tulot korvasivat ostoskulut! Kohottelen myös tarpeet ja lisäilen/siirtelen kamat. .-)

[Odessa]

Pennut

”Voii ei kuinka söpöjä!”
Tulpe oli lumoutunut pentuihin jo ennen kun Winnie oli edes avannut silmiäänkään.
”Nyt se avaa silmänsä!” Ruu ilmoitti.
Kaikki katsoivat kun pentueen pieninkin avasi pienet silmänsä. Quz nosti Tulpeen selän päälle kiivenneen Xiwawan alas, ja tämä möngersi katsomaan Winnietä.
Wiipeli jahtasi Kinuskin häntää innoissaan. Tyttö oli jo oppinut käyttämään jalkojaan hyvin, ja häntäänsäkkin, jonka kieritti äidinsä hännän ympärille.
Kinuski huomasi Quzin lämpimän katseen. Tämä nousi seisomaan pojan vierelle nojaten tähän hieman, ja hymyili.



(Wiipeli näyttää aasilta, sori XD)



Kiva pieni pätkä uusista pennuista, ja tosi hauska idea käyttää piirustusta osana tarinaa! .-3 Kyl Kinuski ja Quz voivat olla ylpeitä pennuistaan! Saat tästä minitarinasta 2 penniä. .-D

[Odessa]

Gourmet aterieee

Kinuskin nk

”Näyttää herkulliselta! Ryhdytäänkö syömään?” kysyn vesi suunpielellä. Katsahdan Quziin nopeasti, joka ei näytä ihan yhtä innostuneelta, Tulpekkaan ei niin. Mitä ne Clarissa ja Ava sano silloin yks päivä siitä kun mennään tänne ravintolaan, mitä ne sano, mitä ne sano, mitä ne sa-no? Pohdin mietiskelevällä ilmeellä. Päädyn kuitenkin vain kohauttamaan olkiani, ja aloittamaan syömisen, mutta juuri kun olen aloittamassa syömisen, huomaan lautasen vieressä kaksi haarukkaa, kaksi veistä ja kaksi lusikkaa. Muistelen kokkikerhon ohjeita: salaattihaarukka oli se isompi, vai oliko se sittenkin toisteppäin? Pieni lusikka oli ainakin keittolusikka, mutta alkupala vai pääruoka?
Hivutan varovasti tassuani kohti isoa haarukkaa. Aloittaisin salaatista, toivottavasti oikealla haarukalla.
”Aloitat heti pääruuasta, sepä, erikoista, mutta..” Quzin hilpeä lause jää kesken sanoessani: ”Itseasiassa, voisin sittenkin aloittaa alkuruuasta” Yritän sanoa lauseen, kuin olisin tarkoittanutkin syödä ensin pääruokaa, ja nappaan tassuuni toisen haarukan, sen pienemmän.

Clarissan nk

”Mitenhän Kinuskilla siellä menee?” pohdiskelen.
”Enpä yhtään tiiä! Soitetaanko sille?” Ava ehdottaa.
”Joo!” mäkin suostun. Hypähdämme letkeästi Odessan sängylle, missä lepää tämän läppäri.

Kinuskin nk

Olin ottanut alkuruuaksi katkarapusalaatin, joka osoittui herkulliseksi! Quzin ja Tulpeen varras ja sushialkuruuatkin taisivat maistua, vaikka Tulpe oli alkuun näyttänyt epäilevältä sushirulliaan kohtaan. Juuri kun olen lopettelemassa alkupalaani, puhelin pirisi:
*Piriririri Piririri PIriRIriRI!*
”Pieni hetkinen” lausahdin katsoen ensin Quziin, ja sitten vielä Tulpeeseen. Syöksähdin pöydän alle, ja vastasin puheluun.
”No mitä CLARISSA?!” ärähdin.
”Olen RAVINTOLASSA!” naukaisin.
”Quzin ja Tulpeen kanssa!” jatkoin.
”Jos ET TIENNYT!” lisäsin.
”Niin että kaks minuuttia, ja asiasi” lopetin.
”Me vaan Avan kanssa ajateltiin kysyä miten siellä menee” Clarissan ääni kuuluu ruudun takaa.
”Ai sekö oli teidän asia! Olisitte heti sanonu!”
”No me yritettiin mut sä et antanu vuoro..” Ava sanoo.
”Olkaa te nyt siellä vaiti ja kuunnelkaa mua”
”Mut..” kuuluu jomman kumman ääni.
”Ei mitään muttia nyt kuunnelkaa” päätän.
”Ihan hyvin” kerron, kertomatta kuitenkaan pienistä haarukka kommelluksistani.
”Mikäköhän Kinuskilla kestää? Pääruuatkin tulee tuolta” kuulen vaimeasti Tulpeen pohdiskelevan äänen.
”Kyllä Kinuski varmaan pian sen puhelun lopettaa” Quzin ääni sanoo ulkopuolella. Lopetan puhelun enää sanaa sanomatta, ja syöksähdän taas pöytään.
”No?” Quz kysyy hymyillen.
”Ei mitään, Clarissa vain, kyseli minkä sohvan ostaa” keksin pikaisesti.
”Ai, Clarissako laitettiin ostamaan sohvaa, sepä varmaan vaikea valinta yksin Clarissalle, mutta, onneksi Clarissa tietää kyllä mitä tekee! Luultavasti” Quz sanoo hieman hämmentyneellä ilmeellä. Tulpe näyttää hieman epäuskoiselta tarinaani, mutta onneksi pääruokien saapuminen keskeyttää jo hieman kiusallisen tilanteen.

Pääruuakseni olin valinnut aiemmin lihaisan aterian, joka tarjoiltiin nätillä lautasella. Quz oli valinnut kasviskeiton, ja Tulpe ottanut mehukkaan näköisen kasvisaterian.
Poimin lautasen vierestä tällä kertaa sen isomman haarukan, jonka jo kommelluksistani tiesin olevan pääruuan haarukka. Veitseksi otin haarukan saman kokoisen veitsen, jonka muistelin, ja arvelin olevan oikea.
Juomanani oli ihan vain vettä, ei mitään sen ihmellisempää, mutta sekin maistui erikoiselta näin hienossa ravintolassa.

Pääruuan jälkeen oli vuorossa jälkkäri. Jälkkärimme tarjoiltiin kultaisen värisellä hienolla tarjottimella. Itse olin pähkäillyt mansikkaherkun ja sakuraherkun välillä, mutta vaikka pidän mansikoista, olin päätynyt kokeilemaan jo ehkä ravintolaillalliselle, aikuiselle vähän överiä sakuraherkkua, siis tietenkin muiden mielestä överiä, hihi.


Ravintolan ruuat maksan lahjakortilla, mutta siis:
-katkarapusalaatti, 10 penniä
-lihaisa ateria, 12 penniä
-lasillinen vettä, 3 penniä
-sakuraherkku, 10 penniä

Ja siis yht -35 penniä lahjakortista ravintolaan!


Ps. Sori lyhkäsyys, kun en meinannut oikein keksiä mitään hyviä juttuja tähän enempää, joten mennään tällä (ja alunperin oli tarkotus myös piirtää, mutten oikein saanut aikaseksi mitään järkevää, niin siksi ei ihan niin pitkä, joten mennään nyt pelkällä tarinalla)




Erikokoiset aterimet tuntuvat tekevän syömisestä erityisen haasteellista. .-D Suhtauduin Kinuskin haarukkasekoiluun myötätunnolla (nimimerkillä otin kerran ruokalassa veitsen sijasta kaksi haarukkaa, yritä nyt sitten syödä niillä järkevästi xD) mutta onneksi Kinuski korjasi reippaasti pienen mokansa ja vaihtoi haarukan pienempään. Ava ja Clarissa ovat aina niin kiinnostuneita Kinuskin ja Quzin parisuhdeasioista, huvitti kun Kinuski meni hoitamaan puhelua pöydän alle. .--D Saat 11 penniä ja hmm, olin katsovinani ettei kaapissasi ole lahjakorttia ravintolaan, joten vähennänkin ruokakulut muista penneistäsi. c-.

Odessa vastaa vastaukseen

Oho hupsista, se taisi ollakkin kuntosalin lahjakortti, muistelin väärin, kun en taas löytänyt niiden lahjakorttien selityksiä (xd), hups!

[Odessa]

Ruskaretki Lappiin
Sijoittuu tapahtumiin 18-20.9.2020


”Matkalla me ollaan, LAPPIIN! Matkalla LAPPIIN ollaan!” Coco lauleskeli itsekseen hiljaa. Pian Mouruposken väki saapuisi Lapin kauneisiin ruskamaisemiin.

Odessan nk

”Olipa yllättävän raskas matka”, ”olen ihan poikki”, ”mennäänkö nukkumaan”, ja ”väsyttää” valituksia kuului sieltä sun täältä.
”Menkää te jo nukkumaan” tokaisin väsyneille hoidokkikisuilleni. Pedit olivat jo valmiina, Simssiliinin varaamassa luksusmökissä, joka oli jopa turhankin överi kuitenkin näin lyhkäiselle matkalle, Simssiliinistä ei ikinä tiedä.
Peittelin pienimmät kissat, ja Kinuskin, peteihin, ja toivotin hyvät yöt, ennen kun lähdin omaan huoneeseeni, purkamaan tavaroita. Vaikka olin itsekkin aivan rätti poikki, en halunnut jättää tavaroita lojumaan, kuten viereisen huoneen Simssiliini, joka oli heittänyt matkalaukkunsa keskelle lattiaa rämisten kunnolla.
Otin tietokoneeni laturin ensimmäisenä matkalaukustani, ja kiinnitin sen seinään. Nostin repustani läppärini, jonka kiinnitin laturiin. Laitoin myös puhelimen lataukseen, ja purin hieman muita kamoja. Mökki oli upea, ja sänkyni oli muhkea ja iso, joka houkutteli minut kuitenkin jo pian sinne. Otin läppärini, josta tein hetken kouluhommia lämpimässä sängyssä, moniin valkoisiin tyynyihin nojaten.


Seuraavana aamuna...


Kinuskin nk

Nukuin kuin tukki. Herätessäni, kello oli jo kuusi, ja Winniekin oli herännyt.
”Moi äippä!” Winnie hymyili minulle.
”Moiiii! Miten yö meni?” kysyn.
”En herännyt kertaakaan, ja heräsin nyt just äsken” Winnie vastasi mietteliäästi.
”Oki, hyvä, haluutko eväitä?” kysyin.
”Joo!” Winnie vastasi heti.
”Tule, käydään hakee Odessan huoneesta” sanoin viitaten pentuani seuraamaan. Tassutin oven luokse, ja raotin sitä varovasti hieman, jotta pääsimme puikahtamaan mökin olkkarin puolelle, johon aika lailla kaikki makkarit johtivat.
”Mikä oli Odessan ovi?” Winnie kysyi katsoen minua, kuin aikuisen pitäisi tietää kaikki. Enhän minä tietenkään muista mikä oli Odessan ovi! Winnienhän se pitäisi muistaa! Se on nuorempi! Eikun ainiin en voi vaatii omalta pennulta sitä.
”Entten tentten teelika mentten hissun kissun vaapula vissun...” arvoin ovia hiljaa kuiskaten.
”Mitä sä äiti höpötät?” Winnie tiedusteli multa.
”Öö en mitään se on toi!” vastasin osoittaen yhtä ovista. Todellisuudessa mulla ei ollut mitään hajua, mikä ovi oli Odessan.

Avasin huoneen ovea juuri sen verran että pääni mahtui aukosta kurkistamaan sisään.
”UZA UZA UZA BILEET BILEET BILEET ILMAN PENTUI! UZA UZA... Moi Kinuski!” kaikki huoneessa olijat seisahtuivat huomatessaan minut. Mua moikkaaja, ja huutaja oli Mocca, ylläri pylläri. Mocca oli jäänyt kuin patsaaksi, roikkumaan pää alaspäin kattolampusta. Mocca oli ilmeisesti yllyttänyt muut, jopa itse rauhallisuuden, Aamun, ja laiskan Ricon mukaan, bilettämään, kun olivat viimein päässeet eroon pennuista, kauas niistä.
Suljin äkkiä oven pamahtaen, järkyttyneenä, onneksi mökissä on äänieristetyt seinät.
”Mitä nyt äippä?” Winnie kysyi.
”Öm, laskin vähän väärin, se onnnnn, tuo ovi tuolla, joka on Odessan!” sanoin kipittäen edeltä osoittamalleni ovelle.

Seuraavan oven takaa paljastui neljä möykkyä sängyissään, jokainen erivärinen, mutta yksi kunnolla erottuva vihreä kissa, Ennustus, eli Patukan kissojen huone.
”Laaaskin vähän väärin!” sanoin kääntyessäni kannoillani, sulkien samalla Patukan kissojen oven.
”Maalari maalasi taalooa, siinistä, ja puunaista....” arvoin seuraavaa ovea.
”Tuo! Se on Odessan ovi! Varmasti!” sanoin päästessäni tulokseen.
Tassutimme oven eteen, ehkä onni suosisi viimein?

Raotin ovea taas vain pääni verran, ja oven takana odotti karmiva näky: Noora, siinä ainaisessa pinkissä haalarissaan, joka tuijotti minua silmiin.
”Kääk!” huudahdin ja suorastaan paiskoin oven kiinni, suoraan Nooran naamaan. Ovi avautui.
”Auts” Noora sanoi ja sulki sitten taas oven, hitaasti, minua tuijottaen.
”Väärä Odessa! Liian pinkki sellainen” sanoin ja valitsin seuraavan oven.
”Tuo!” sanoin.
”Eikös me käyty siellä jo?” Winnie kysyi.
”Eip!” vastasin varmasti, ja tiuhtaisin oven auki.
”MOI TAAS KINUSKI! TUU BAILAA!” kuului sisältä heti.
”Perun sanani, kyllä, kyllä me käytiin täällä jo” vastasin työntäen oven järkyttyneellä ilmeellä takaisin kiinni.

Winnien nk

”Äiti, musta tuntuu että sä vaan arvaat” sanoin.
”Valitse sä seuraava ovi” äiti sanoi vastaamatta mun kysymykseen.
”Okei” sanoin.
”Miten, toi?” kysyin viitaten yhtä lukuisista ovista.
”No, kokeillaan” äiti sano, ja meni ovelle edeltä. Äiti raotti ovea, ja työnsi päänsä sisään.
”Nyt kyllä mäkin haluun nähä!” ilmoitin, ja hyppäsin äipän pään päälle.
”Katos vaan, Odessan huone!” äippä sano.
”Oho!”

Noen nk

Heräsin pitkiltä uniltani. Olimme menneet nukkumaan jo kuuden aikoihin illalla, ja nyt kello oli jo yhdeksän aamulla.
”Aika kivat viidentoista tunnin unet, vai mitä Kinuski?” kysyin aina tähän aikaan herellä olevalta Kinuskilta, hieroen unen pöppöröisiä silmiäni.
”Kinuski?” kysyin kun vastausta ei kuulunut. Kissaa ei näkynyt missään. Ei myöskään tämän pentua.
”Just” sanoin.

Päätin nousta sängystä, ja suunnata tutkimaan muuta mökkiä. Olin ehtinyt eilen illalla vain heittämään kamat nurkkaan, ja hyppäämään sänkyyn. Ilmeisesti kuitenkin Odessa oli järjestellyt kamani, joten ne eivät olleet niin sotkussa enää.
Lähdin huoneestamme ensimmäiseen huoneeseen, joka avautu edessäni, astuessani ovesta.
”Tämä taitaa olla olkkari” totesin itsekseni. Harmi ettei Nella tullut mukaan, olisimme voineet tutkia yhdessä. Tosin Nellaa ei varmaankaan olisi yhtä paljoa kiinnostanut tutkiminen, mutta ehkä täällä luksusmökissä olisi saattanutkin kiinnostaa. Nella olisi luultavasti oleillut pelkässä kylpyhuoneessa, jonka oven avasin seuraavana. Kylpyhuone oli suuri ja siisti. Siellä oli iso kylpyamme, paljon isompi kun hoitolalla, sekä kaikenlaista, josta Nella, tai Aamu tietää paremmin, kuten jotain, jonka kyljessä luki hoitoaine, ja toista, jossa luki shampoo, sekä pieniä pulloja, rasiassa, jonka kyljessä luki kynsilakat. Tiesin purkeista ainoastaan saippuan, sillä aina Odessa käskee pesemään tassut kuraleikkejen jälkeen!

Kinuskin nk

Hyppäsin tuolille, johon Odessa oli laskenut eväskassin. Evääksi Odessa oli ottanut kaikennäköistä pientä snäkkiä. Odessa nukkui vielä, joten hiivimme huoneessa. Pengoin kassia, ja sieltä löytyi myös pussi, jonka kyljessä luki potato.
”Mitä noi on?” Winnie kysyi.
”Potato, se on englantia! Eli, peruna, täällä on perunoita! Aika kevyitä kyllä tosin” vastasin.
”Miks ihmeessä Odessa kantaa kevyitä perunoita mukanaan?” Winnie kysyi ihmeissään.
”Ei mitään hajua, muta ne ei kyllä ole hyviä, ei oteta ainakaan niitä!” ilmoitin.
”Mitäs muuta, jotain ihan turhaa, pahaa, taas ihan turhaa, ja, ahaa! Nyt päästiin asiaan! Herkut! Miks näit on näin vähän?!” ihmettelin pettyneenä, ja järkyttyneenä samaan aikaan.
”No mitä siellä on?” Winnie uteli.
”Vaan pari mansikkatikkaria ja banaanisuklaamakeinen!” kerroin.
”Höh, no otetaan ainakin ne” Winnie tokaisi. Lähdimme Odessan huoneesta hiljaa, jottemme herättäisi tätä.
”Mikä on se meidän huone?” Winnie kysyi olkkariin palattuamme.
”Ainiin, me taidettiin unohtaa panna se merkille ravatessamme eri huoneissa” totesin huokaisten.


Marjan nk

Heräsin auringon paisteeseen, joka sokaisi minua raollaan olevan verhon takaa.
”Äh! Inhottavaa kun aurinko paistaa silmiin, mutta kiva kun se kuitenkin on vielä!” totesin hypäten verkkaisesti sängyltäni kaapin päälle, josta yletyin avaamaan verhoja. Heräämisen ääniä alkoi kuulua muualtakin huoneesta.
”Ai huomenta! Tekin heräsitte!” hymyilin muille.
”Joo, tohon aurinkoon” Clarissa maukui äreästi.
”Ai sori, no mutta mäkin heräsin siihen!” kerroin.

”Mitäs tehdään?” kysyin kun kaikki olivat nousseet sängyistään.
”Leikitäänkö jotain?” Ava ehdotti.
”Kukkulan kuningasta!” Coco lähes päätti.
”No, miksipäs ei, kun on kerrankin tarpeeksi pehmustetta” Clarissa myöntyi poikkeuksellisesti, katsellen huoneessa lojuvia lukuisia tyynyjä, täkkejä, makuualustoja, vilttejä, peittoja ja pehmoleluja. Kissat ryhtyivät kokoamaan niin sanottua kukkulaa. Coco kiipeili hyllyillä ja muualla korkealla heittelemässä tarvikkeita. Kukkulaan kasattiin enimmäkseen tyynyjä, peittoja ja pehmoleluja. Ava tamppasi kukkulaa niin, että se pysyisi suhteellisen hyvin koossa, ja levitti välillä vilttejä, jo muodostuneen kasan päälle, jotta se pysyisi myös sisältä kasassa. Lattialle aseteltiin makuualustoja, täkkejä, vilttejä, ja jonkin verran tyynyjäkin. Lattian pehmustaja oli Clarissa. Mä heittelin Clarissalle tarvikkeita. Cocon tarvikkeiden heitot osuivat yleensä Avaa päähän, mä heitin tarkoituksella Clarissan eteen lattialle, joten mä olin siinä ehkä kuitenkin parempi, vaikka kiipeämisessä yms Coco yleensä on.


Odessan nk

Heräsin läppärini äärestä, johon olin ilmeisesti nukahtanut. Se oli sulkeutunut jo aika päiviä sitten. Nostin läppärin yöpöydälle, ja nousin itsekkin sängystä. Pian olisi aamupala-aika, onkohan joku jo tehnyt sitä? Kissoilla alkaa jo varmasti olla nälkä.


Noen nk

Suuntasin seuraavaksi saunalle. Sauna oli iso, sinne mahtuisi yhtä aikaa kaikki kissat ja hoitajat! Ovi saunaan oli lasinen, ja siinä ei ollut kissanluukkua, eikä sellaista normaalia oven kahvaa, jonka päälle pitää hypätä, ja sit se avautuu. Kokeilin erilaisia taktiikoita saada ovea auki. Yritin, jos kissanluukku olisi näkymätön, muttei se ollut, törmäsin vain lasiseen oveen. Yritin myös työntää ovea, muttei sekään onnistunut. Otin vauhtia, ja hyppäsin oven kahvan päälle, joka ei ihan onnistunut, vaan liuvuin pyöreän ovenkahvan päältä, roikkumaan siitä. Yritin asettaa takajalkani lasiselle ovella, mutta ne vain liukuivat, eivätkä meinanneet asettua millään. Kun viimein sain takajalkani asettumaan ovea vasten, yritin vetää. En tosin tajunnut, että pidin samalla ovea takajaloillani paikoillaan, ja niinhän siinä kävi, että vedin joko oven nupin irti.
”Hupsista”
Raahasin jonkun random penkin oven eteen, ja yritin sen päältä kiinnittää oven nupin takaisin paikoilleen, mutta se vain tipahti, aina vain uudestaan. Kun sain viimein sen pysymään edes paikoillaan, sen verran, ettei se tippuisi itestään, lähdin saunalta vaivihkaa, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, sillä vaikkein ole valehteleva kissa, ehkä pieni valkoinen valhe on joskus hyväkin. Kyllä lähdettyämme joku sen korjaa.

Seuraava kohteeni oli keittiö.


Kinuskin nk

Arvoimme jälleen huoneen, jonka oven avaisimme, kurkistaaksemme, olisiko se meidän. Tassutimme Winnien kanssa oven eteen, ja avattuamme sen, näimme siellä taas Nooran, tälle kertaa laulamassa karaokea, harjallaan, jossakin pinkissä röyhelöbilehilemekossa. Noora ei tuntunut alkuun huomaavan meitä, ja vasta kappaleensa loputtua, ja käytyään taputtamassa itse itselleen muka eri hahmoilla, esim lääkärinä, prinsessana ja urheilijana, vaihtaen aina hatun, esimerkiksi tätihattuun, aurinkohattuun, raksahattuun, hikipantaan jne, eri tuoleilla istuen esim riipputuolissa, satulatuolissa, puutuolissa ja lastentuolissa, hän huomasi meidät:
”Kauan ootte olleet siinä?” Noira kysyi.
”Öm, viistoista minaa” kerroin katsoen olemattomasta rannekellostani kelloa.
”Okei kiva moikka heii!” Noora sanoi ja työnsi meidät ulos huoneesta nopasti, ja sulki sen.
”Oookei, no se ei ainakaan ollut meijän huone” Winnie hihitti.
”Jep”

Winnie valitsi seuraavan oven. Sen oven takaa paljastui pimeä huone, joka oli pelottava, varsinkin Winnien mielestä:
”Tää ei varmaan oo meijän, avataan jonkun toisen huoneen ovi” Winnie hoputti hätääntyneen ja pelokkaan oloisesti, yrittäen vetää minua ulos huoneesta, johon olimme astuneet. Äkkiä huoneeseen syttyi kynttilöitä.
”Ei! Tää on jännää!” hihkaisin hiljaa.
”Bugalavanahadabawalagalahaffanlaa! Qulazulahidangidanqulandulanhivawaa!” kuului kynttilöiden tehneen ringin keskeltä.
”Uuuu!” hihkaisin. Winnie piiloutui osittain taakseni.
”Hungalawuladagabaquranadadudadaa!” kuului taas kynttiläringin keskeltä. Pian kynttilöiden liekit kasvoivat, ja erotimme ringin keskellä olevan hahmon. Se oli Simssiliini.
”Simssiliini! Huh! Se olit vaan sä! Mä ehdin jo pelästyä!” Winnie huokaisi huojentuneena.
”Hys! Simssiliini maagikoi! Se kutsuu henkiä! Älä suututa niitä! Mä meen auttaa Simssiliiniä, pysy sä tässä ja kato!” ilmoitin, ja hyppäsin ringin sisään.
”Hugagugasamalonawalaqudabudahuu!” lausuin.
”Kinuski” Simssiliini sanoi äkkiä. En huomannut että tämä oli avannut silmänsä. Äkkiä, minä leijuin, siis oikeasti leijuin! Winniekin näki!

Winnien nk

Äiti leijui!

Kinuskin nk

Simssiliini leijutti mut ovelle, ja sulki sen, mutta oli samaan aikaan kynttiläringin sisällä.
”OMG MITÄ?” Winnie kiljui hyppien tasajalkaa huoneen ulkopuolella, olkkarissa.
”Maagikointia!” kerroin maagisesti ääntäen.
”Uuuuuuuuuuuu!” Winnie kiljui.
”Simssiliini on joku mikälie, mut mä oon maagikko!” kerroin Winnielle maagisesti yhä.
”UuuuuuuUUUUUUU!” Winnie kiljui yhä kovempaa.
”No mutta, mikä ovi seuraavaks, toi?” ehdotin.
”Okei” Winnie sanoi, ja tassutti kiltisti perääni osoittamani oven eteen.

Winnie sai avata oven, ja sen takaa paljastui, arvaatteko mitä, no tietenkin Noora, ja Mocca, hyppimässä seinille, joissain ihme asuissa jotka Noora käski mun laittaa että niillä oli, niin tähän tarinaan.
No mutta siis ne hyppimät kirjaimellisesti seinillä, ja välillä Mocca tiputteli kirjahyllyiltä kirjota, ja Noora niitä itse kirjahyllyjä, joten huoneessa oli kamala meteli ja sekasorto.
”MOIIIII KINUSKIIII JA SUN PENTUS JONKA NIMEEE EN MUISTA!” Mocca huusi.
”Mä oon WINNIE!” Winnie karjui Mocalle.
”NO AHA, mut Kinuski sun pentus on oikeesti aika pelottava APUAAAAA!” Macca kiljui avunhuutoaan.
”No mitä, työparini, mikä on vialla, onko rosvo päässyt vapaaksi?” Noora kysyi oudolla äänellä, ilmeisesti roolissaan.
”Ei, kun toi pikkupentu on pelottava!” Mocca kiljui.
”Selvä, no HUZAZUZAZUHAJAJAJAJAJA!” Noora huusi täyttä kurkkua ajaen meidät ulos oudoin käsiliikkein.

Avan nk

Kasaa viimeistellessämme puhuimme vähän siitä sun tästä.
”Mites elämä?” Coco kysyi.
”Ihan jees mites sul” vastasin.
”Ihan jees myös, enkä Clara?” Coco kysyi.
”No siinä ja siinä” Clarissa vastasi.
”Marja?” Coco kysyi.
”Aika proo” tämä vastasi.
”Mp et tuliin tänne reissulle Lappiin?” kysyin.
”Aika kiva” Clarissa vastasi.
”No joo, ei oo kyl viel lähteny käyntiin, mut ehkä kohta kun voitan teijät kaikki kukkulan kuninkaassa” Coco mahtaili.
”Hah, niin varmaan!” Clarissa sanoi uhmakkaasti.
”Tohon alkuperäseen kysymykseen, niin mun mielestä tosi kivaa!” Marja vastasi, alkuperäiseen kysymykseeni.
”Mp koulu” Coco kysyi.
”No jaa” vastasin työntäen samalla jo tiiviiseen kasaan, vielä ainakin yhtä pehmolelua.
”Osa aineista on ihan kivoja, mutta osa taas ei, mutta kaikki menee, ihan kivaa” Clarissa vastasi.
”Mulla sama kun Clarissalla” Marjakin kertoi. Ja niin edelleen. Vuori, kasa, kukkula, mikä nyt olikaan, oli viime silausta vaille, ja näytti, jo ihan oikealta kukkulalta, se oli korkea, ja paikka paikoin helppo, paikka paikoin vaikeakulkuinen, juuri täydellinen!

Noen nk

Oltuani tutkinut aika lailla koko mökin lattiasta kattoon, päätin palata huoneeseemme. Huoneessamme oli kesken ilmeisesti kukkulan kuningas leikki, jota jäin katselemaan oven suulle.
”Moi Noki! Tuutko seuraavalla kiekalla mukaan?” Coco kysyi, joka taisteli parhaillaan Clarissan kanssa kukkulan kuninkaaduudesta.
”Joo voin tulla!” vastasin innoissani. Olen luonteeltani kilpailuhenkinen, ja kilpailullinen, joten olin hyvin innoissani, ja valmiina tähän leikkimieliseenkin kilpailuun.
”Hyvä Clara!” Ava kannusti Clarissaa, joka oli tästä kaksikosta ehkä hieman parempi ystävä tämän kanssa.
”Hyvä Coco!” Marja kannusti. Clarissa ja Coco olivat aika tasaisia, mutta viimein Clarissa voitti, Cocon herpaantuessa auringon paisteeseen silmiin.
”Mä vaadin uusinnan!” Coco ilmoitti päättäväisesti.
”Se on vaan leikkii Coco, mennään nyt toinen kierros nii Nokikin pääsee mukaan!” Ava leppyytteli tätä.
”Okei okei, alotetaan nyt uus kierros, kaikki paikoilleen! Noki, sun paikka voi olla ton harmaan makuualustan päällä” Coco ehdotti.
”Okei!” vastasin hymyillen.
”Än, yy, tee, NYT!” kaikki huusivat yhtä aikaa, ja alkoivat kiivetä isoksi tehtyä kukkulaa niin ripeästi kun tassuistaan pääsivät.

Kinuskin nk

Arvoimme entten tentten teelika mentten tekniikalla seuraavan oven.
”Jospa täällä olis edes jotain lähelle meijän huonetta!” huokaisin hypätessäni oven kahvan päälle, avaten sen.
Ei, oven takaa ei paljastunut meidän huonetta, vaan jälleen kerran, Noora.
”Miten me aina onnistutaan avaamaan Nooran ovi?” Winniekin ihmetteli.
Noora oli pukeutunut mummoraiseksi, ja kiikkui keinutuolilla. Se huvitti Winnietä.
”Hei, te nuorukaiset siellä!” Noora tervehti vanhuksen äänellä.
”No moi!” Winnie nauroi vastaukseksi.
”Mitä nyt?” Noora kysyi yhä mummoraisen äänellä, silittäen sylissään olevaa Moccaa, joka yritti esittää sellaista kissaa, mitä nyt kaikilla vanhuksilla aina on.
”Mitä ihmettä sä teet? Tai, te teette?” kysyin viitaten Moccaa.
”Hyi herran jumala Mocca mitä me tehään ja et sä nyt enään mun sylissä nuku mene nyt siitä!” Noora hätysteli heittäen mummoraisvaatteet sängyn alle. Seuraavaksi Noora alkoi työntää keinutuolia myös sinne, siis oikeesti sängyn alle. Tämä sai kun saikin sen tungettua sinne, mutta sänky jäi ilmaan, keinutuoli sängyn ja lattian väliin.
”No mitäs te?” Noora kysyi, yhtäkkiä jo siinä ainaisessa vaaleanpunaisessa haalarissaan, hypäten samalla sängylleen. Kuului vain *rits* ja *rats* kun sängyn alle Noiran tunkema keinutuoli meni rikki, muttei Noora tuntunut huomaavaankaan. Koko tilanne huvitti hirmuisen paljon Winnietä, joten työnsin tämän suuhun tikkarin, ettei tämä alkaisi röhönauraa Nooralle päin naamaa, koska halusin itse tehdä sen.
*röhönaurua Nooralle päin naamaa*


Odessan nk

Päätin käydä koputtamassa pyytävästi hoidokkikissojeni oveen, ja kulkea itse keittiöön valmistamaan aamiasta. Matkalla keittiöön, olohuoneessa tapasin Kinuskin ja Winnien.
”Mitäs te täällä?” kysyin.
”Me ei löydetä meijän huo-” Winnie aloittaa Kinuskin keskeyttäessä: ”Me leikitään vaan yhtä leikkiä mut tullaan nyt!”
”Ookkei, laitan aamupalapatongit uuniin!” ilmoitin kaksikolle, jatkaen ripeästi matkaani keittiöön. Winnie seurasi, mutta Kinuski jäi matkan varrella jonnekkin.
”Haluutko ottaa jo salaatit ja muut jääkaapista, niin voi laittaa patonkipalojen sisään niitä?” kysäisin Winnieltä asetellessani patongit pellille.
”Joo!” Winnie ilmoitti innoissan, ja hyppelehti saman tien jääkaapille. Katselin sivusilmällä kun tämä avasi vaivatta ison jääkaapin oven, ja heitteli jääkaapin tasolla itse seisten tavarat pöydälle. Työnsin patonkipellin uuniin, ja ryhdyimme Winnien kanssa pesemään salaattia, tomaattia ja kurkkuja.


Cocon nk

Jostakin huoneesta lähellä meidän huonetta, kuului kovaa jumputusta.
”Eiks nää ollu äänieristetyt seinät?” kysyin ihmeissäni Noelta, joka oli sanonut mulle niin jossain vaiheessa. Noki hyppäsi kukkulan kuningas kukkulaltamme, koputti seinään, ja asetti sitten korvansa seinää vasten.
”Jep, äänieristetyt on, mutta toi musiikki täytyy olla kovalla!” Noki totesi kauhuissaan.
”Mäkin haluun sinne!” kiljaisin ja pinkaisin juoksuun kohti huoneen ovea.
”Sun pienet korvat luultavasti särkyis!” Ava yritti puhua järkeä.
”Ja muutenkin!” siskoni Clarissa huudahti estellen mua menemästä. Samassa Odessa koputti jämäkästi huoneemme oveen ulkoa päin.
”Mälsää! Just kun muilla on kova meno, meijän pitää mennä aamupalalle!” huokaisin masentuneesti.

Kinuskin nk

Jäin tahallaan jälkeen Odessasta ja Winniestä, ja loikin heidän kadottuaan nurkan taakse Mocan, Aamun, Ricon ja Gakun oven eteen. Koputin tähän kovaa. Ovi avautui mitä nopeinten.
”Moii Kinuskiiiii!” Mocca sanoi ja tunki suuhunsa karkkia.
”Voinks mäkin tulla hetkeks ennen aamupalaa?” kysyin.
”Joo todellaki!” Mocca vastasi ja vetäisi minut sisälle. Sisällä oli kova meno. Mocca oli tehny jotain moccapaloja, ja ryhtyi änkemään niitä suuhunsa. Aamu roikkui kattolampussa pää alaspäin. Gaku hyppi sängyllä kahmien suuhunsa karkkia. Rico makasi kääriytyneenä mattoon katsoen muumeja, ja leikkien samalla yksisarvisilla ja poneilla.
”Tartsan!!!!” Aamu huusi hypäten kattolampusta sängylle, missä Gaku hyppi parhaillaan.
Mocca mussutti yhä suu täynnä moccapalojaan, ja yritti sanoa Aamulle jotain, mutta tämän suu oli niin täynnä, että moccapalan murusia, ja jopa yksi kokonainen moccapala tippui tämän suusta. Seuraavista Mocan lauseista sain selvää vain:
”....mun moccapalat!.......nyt....moccapalat...kuolee! ...uttakaa joku...! Yhyy mun moccapalaaaaaat!” Mocca ryhtyi nuolemaan lattialta moccapalan palojaan, ja kahmi niitä Aamun päältäkin, mihin niitä oli tippunut, osaan moccapalan paloista ja murusista näin tarttuvan Aamun karvoja, ja lattian pölyjä, muttei Mocca tuntunut välittävän, kunhan saisi rakkaat moccapalansa.
”MUUMITALON ASUKKAAT, SEURAKSESI KOHTA SAAT...” Rico lauloi epävireessä ja kovaäänisesti uuden jakson muumeja alkaessa. Samalla tämä kauhaisi kourallisen sipsejä kulhosta.
”Muhahahahaha!” Gaku muhahahatteli hieroen tassujaan yhteen. Tällä oli pääsään jokerihattu, ja yllään jokeriasu. Gakulla oli aikeissa jotain pahaenteistä. Tiesin sen, koska Gaku sanoi:
”Gakulla oli aikeissa jotain pahaenteistä” ihan kun se olis jossain lännenelokuvassa kertojana, tiesin sen siitä koska Gaku sanoi:
”Ihan kuin Gaku olisi jossain lännenelokuvassa juontajana” ja lisäks tiesin sen siitä että Gaku ratsasti jollain ihme kangashevosella, sillain kun Tuttiritari!
”Ooookkei, MÄ HALUUN MANSIKOITA JA KINUSKIA NYT HETI MOCCA!” huusin Mocalle tilaukseksi. Hyppäsin kattolamppuun/kruunuun, ja keinutin sitä kunnes se lähti irti, ja räsähti maahan. Syntyi hetken hiljaisuus, ja sitten taas:
”OMG TOI OLI MAGEET KINUSKI!”

Odessan nk

Kun minä ja Winnie oltiin saatu salaatti ja kurkku pestyksi, saapuivat paikalle Noki, Ava, Clarissa, Coco ja Marja. Viisikko ryhtyi heti auttamaan meitä. Winnie siirtyi pilkkomaan kurkkua, joka alkuun epäilytti mua, koska olihan Winnie vasta pentu, mutta Winnie käytti veistä kun mestarikokki.
”Onks toi sun eka kerta?” Coco kysyi tuijottaen Winnien nopeutta ja veitsenkäsittelytaitoja.
”Juups! Aika huonosti menee, mutta noh, eka kerta vasta!” Winnie vastasi. Coco tuijotti Winnien työtä kuin ällikällä lyötyä. Tämön olisi pitänyt auttaa Winnietä, mutta Cocon pilkkominen ei näyttänyt yhtä lupaavalta, sillä keskeytin sen Cocon leikatess melkein sormensa irti.
Ava ja Clarissa kattoivat pöytää. He veivät myös valmiit patongin sisään laitettavat jutut pöytään. Lisäksi kaksikko leikkasi normaalista leivästä palasia valmiiksi, mitä oli myös tarjolla aamupalalle, jottei kukaan jäisi nälkäiseksi.
Noki ja Marja puolestaan pesivät loput pestävät kasvikset, mun seuratessa patonkien tilannetta uunissa.

Jo hetken päästä kaikki olivat aamiaispöydässä. Ava ja Clarissa olivat käyneet pyytelemässä kaikki syömään, saatuaan pöydän katettua.
Etenkin Mocca näytti jo yltäkylläiseltä, sillä tämä sai juuri ja juuri yhden kahdeksasosa patongista suuhunsa, kun ei enää jaksanut yhtään, ja poistui paikalta.
Kaikki omat hoidokkini söivät hyvin, jokainen yhden neljäsosa patongin. Patonkeja olin varannut meidän joukolle siis yhteensä kaksi, ja kaikki meni! Itse söin pienen palan hoitajien patongista, sekä leipäpalasen. Winnie täytti oman patonkinsa pelkin kasviksin, tomaatilla, salaatilla ja kurkulla. Tämä ei ottanut kinkkua ollenkaan. Nälkäinen kolmikko Coco, Noki ja Marja söivät patonkipalojensa lisäksi myös kaksi palaa leipää jokainen. Ava otti lisäksi yhden palan leipää, Kinuski, Winnie ja Clarissa eivät yhtään palaa leipää.

Myöhemmin...

”Nyt lähdetään patikoimaan!” Odessa ilmoitti. Lapin luonto oli kaunis, ja houkutteli kaikkia ulos. Pian kaikki olivatkin jo reippaina valmiina lähtöön. Simssiliini käveli edellä, käännellen kartaa, yrittäen ymmärtää sitä.
”Auts!” kuuluu äkkiä, kun Simssiliini kompastui kiveen, ja kaatui mutaan.
”Annas kun mä!” määrätietoinen Stiina sanoi napaten kartan Simssiliiniltä, joka yritti nousta mudasta, mutta liukastui siihen, ja oli vielä enemmän mudassa sen jälkeen.
”Hyvä Stiinaa!” kuului joukon peremmältä Kinuskin suusta, joka kannusti tietenkin vertaistaan, kissaa, joka on sentään vähän parempi suunnistamisessa, kun onneton Simssiliiniraukka.

Joukon edessä kulkivat hoitajat, ja perällä laahustivat kissajoukot. Jokainen kulki ystäviensä seurassa.
Kinuski kulki Mocan kanssa eteenpäin pukkihypellen toistensa yli. Clarissa ja Coco kävelivät eteenpäin toisten vihreiden alienkisujen, Ennustuksen, Kuulan ja Rion kanssa. Heidän siskonsa Cindy ei ollut tullut mukaan ruskaretkelle, joten tätä ei näkynyt vihertävässä kissarivissä.
Noki ja Marja tekivät parempaa tuttavuutta Kirsikan hoivaamiin violetteihin kissoihin, Elmoon ja Veikkoon.

”Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on tämä! Täällä olin suunnitellut, että voimme kalastaa kalaa lounaaksi!” Simssiliini esitteli.
”Ja ei niin kalamiehet voivat lähteä sieni- ja marjametsään!” Simssiliini jatkoi selostamistaan. Kaikille tämä tuntui sopivan, sillä monet nyökkivät, eikä vastalauseita tullut.
Odessan kissoista Kinuski ja Noki päättivät jäädä kokeilemaan kalaonneaan. Simssiliini, jolla ei ollut mitään hajua koko kalastuksesta, jäi hoitajista kalastuspaikalle. Sieneen lähtivät Odessan kissoista Coco ja Ava, ja hoitajista Viola, Kirsikka sekä Patukka. Marjastamaan taas aikoivat Winnie, Clarissa sekä Marja. Hoitajista mukaan lähtivät Odessa ja Noora.

Kaikki jättivät tavaransa paikalle, mistä lähdettiin, ja minne sovittiin tapaaminen kahden tunnin päähän. Paikalla oli penkkejä, sekä teltalle tarkoitettu paikka. Mouruposken porukka ei kuitenkaan aikonut yöpyä paikassa, joten telttapaikalle laitettiin tavarat viltin päälle. Pieneltä järveltä näki kokoontumispaikkaan. Järvellä olisi kalastuspaikka, joten Simssiliini lupasi vahtia myös tavaroita.
”Okei, mulla pitäis olla jossain sieni, kala ja marjakirjat, oottakaas hetki” Simssiliini kertoi penkoessaan reppuaan.
”Löytyi!” tämä ilmoitti esitellen kolmea kirjaa kädessään.
”Eli hoitajille nämä, ja sitten marjaan ja sieneen hoitajille isot korit ja varakori jos joltain tippuu, tai joku innostuu keräämään paljon, ja kissoille pienemmät korit” Simssiliini selosti jakaen kaikille koreja.
”Ja onkivavat kalastajille!” Simssiliini kertoi ojennellen jokaiselle kalastajakissalle vavan.
”Ja onhan kaikilla, vähintään hoitajilla kellot tai puhelimet?” Simssiliini varmisteli.
”On”, ”Jep”, ”Kyllä” ja ”Löytyy!” kuului hoitajien suista.
”Sitten tavataan myöhemmin tässä!” Simssiliini ilmoitti ja lähti johtamaan omaa joukkoaan, kalastajia kohti järveä.

Odessan nk

Lähdimme Nooran kanssa johtamaan kaikkia marjastajia kohti metsää. Lähdimme metsäpolulle, jonka Noora valitsi mun pakatessa kaikki kamat reppuun.
”Hip hei hepoti-Heikki heitti herkän heilurin Helka-tädin yli ja sanoi: ’hellurei ja marjaan vaan!” Noora yritti epätoivoisesti keksiä H-kirjaimella alkavia sanoja, mutta mukaan sekoittui muitakin.
”No, marjametsän marjat maukkaat miljoonat meitä pian odottaa kunhan metsään marjaan mennään, maukkaat marjaset metsän meitä odottaa!” jatkoin M-kirjaimella. Kissat näyttivät juuri siltä, että ei voi olla totta, että olemme Nooran kanssa niin noloja.
”Mansikoita! Noora ja Ode kattokaa heti tuolla noin! Siellä niitä on ihan sikana!” Winnie hihkaisi.
”Winnie! Ei toi mennyt yhtään sääntöjen mukaan! Siinä oli tasan yks M-kirjain!” Noora huokaisi pettyneesti, kun tämän peliä ei pelattu oikein.
”Ei ei, en mä sitä sun peliä, vaan tuolla on oikeesti ihan älyttömästi metsämansikoita!” Winnie selittää.
”Winnie! Taas et pelannut oikei-, eikun aa joo sori, in real life totta juujuu!” Noora sekoili suullaan.
”Mennään nyt niin noi saa edes vähän marjoja mukaan!” työnnän Nooraa kohti paikkaan josssa Mocca yrittää pyöriä muka hienosti että sais meidän huomion paikkaan. Vattu lähti ninjailemaan lisäks, jotta Noorakin huomais paikan.
”Namm! Nää on niin hyviäääää!” kuului metsämansikoiden seasta.
”Hei, ihan vaan by the way, miten ihmeessä näitä kasvaa nyt kun on joku vitsin marraskuu?!” Noora ihmetteli lukiessaan marjakirjaa, jonka oli kaivanut esiin. Nappasin vielä yhden mansikan suuhuni, ennen kun astelin marjoja suu täynnä olevan Nooran vierelle, vilkaisemaan kirjaa.
”Yks, nyt on kylläkin syyskuu, ja kaks, eipä mitään hajuu tässä sanotaan että nää kypsyy kesä-heinäkuussa” totesin.
”Outoo” Noora sanoo kahmien yhä lisää outoja metsämansikoita suuhunsa.
”Niinhän Mouru on, ja näköjään kaikki mis me käydään” totean tuijottaen tyhjää.

Noen nk

Saapuessamme järven rannalle, Simssiliini selitti jotain vastatuuleen, joten kukaan ei kuullut mitään. Sitten tämä repäisi jostakin soutuveneen, ja lähdimme kokeilemaan ensimmäistä kalastustyyliä, veneessä kalastusta.
Simssiliini ojensi kaikille pelastusliivit, ja pyysi jokaista astumaan vuorotellen varoen veneeseen.
Kun kaikki kissoista olivat veneessä, oli viimeisenä Simssiliinin vuoro astua meidän joukkoomme. Simssiliini ei tietenkään ajatellut mitään, vaan hyppäsi veneeseen, jolloin vene kaatui.
”Iiik!”, ”Kylmää!”, ”Simssiliini!” ja ”Apua!” huutoja ja kiljumisia kuului jokaisen kissan suusta, kun kaikki kastuivat.
”Onneksi oli pelastusliivit!” Simssiliini totesi iloisena kun kaikki oltiin saatu takaisin kuivalle maalle. Meitä muita ei paljoa naurattanut. Simssiliini sohlasi jo kolmatta kertaa tänään!

”Sou sou soudetaan, pitkin matkaa vaan! Merili merili merili merili pitkin matkaa vaan!” Simssiliini lauleskeli kun kaikki olivat uudelleen veneessä.
”Öm, Simssiliini, eihän se mee noin! Ja sä yhistit myös enkun, jonka vielä lausuit ihan väärin!” Kinuski selitti.
”Mistä sä enkusta tiedät, kun et edes opiskele sitä koulussa?” Simssiliini kysyi Kinuskilta.
”Öm, no en mistään, mut et säkään kun et oo käyny koulujas, näköjään!” Kinuski sanoi.
”No, en niin! Mutta,” Simssiliini ei keksinyt enään mitään joten luovutti ja alkoi selata kalakirjaansa.

Avan nk

Lähdimme reippaasti Patukan, Kirsikan ja Violan perään metsään, kohti karttojen ja lehtisten mukaan parhaita sienestyspaikkoja.
”Patukka miks sä tulit tänne, etkä jääny vaan sinne kaupan hyllyyn että joku vois ostaa sut ja syyä sit, ja sotkee tassunsa suklaaseen?” Coco heitto huonoa läppää keltaisissa saappaissa talsivalle Patukalle, joka tuntui olevan kieltämättä yhtä pihalla koko touhusta kun varmasti Simssiliini kalastuksesta.
”Hahaha, tosi hauskaa viherpentu, olisit ite jääny kasvimaalle!” Patukka keksi.
”Heiii! Kissat saa kiusia hoitajia, mutta ei hoitajat kissoja! Muutenkin varastit! Olin sanomassa sen seuraavaks Ennustukselle! Ja vähän saman tapasen Sellerille! Oikea viherpensas!” Coco paljasti huvittuneesti.
”Hei!” Ennustus ja Selleri ärähtivät, kuitenkin tajuten että Coco ei tarkoittanut juttujaan tosissaan, Cocoakin vähemmän Patukka tarkoitti haukkumisena vitsejään Cocosta.
”Niin ja Kirsikka, miks säkin tulit tänne?! Olisit vaan jääny sinne puuhun Intiaan, tai mistä nyt kotosin ootkaan!” Coco hihitti.
”Hahahaa! Naurattaa Coco tosi tosi paljon!” Kirsikka tekonauroi.
Viola hyppeli innokkaasti joukon etunenällä pienen pentukissansa Kaislan kanssa. Tämän pinkit hiukset näkyivät sieltä sun täältä aina välillä. Onneksk edes Coco ei kehdannut uudelle hoitajalle, tai tämän pienelle kissalleen vielä mitään läppää heittää, olihan pentu vasta niin pieni, ja hoitaja uusi.

Kinuskin nk

”Heittäkää vapaa näin, ja sitten ootetaan! Sanoo tää kirja” Simssiliini opasti kissoja kirja toisessa, ja sotkeutunut vapa toisessa kädessä.
”Simssiliini” yritin.
”Älä keskeytä!” Simssiliini ärähti keskittynenä kirjaansa.
”Öm, Simssiliini” Stiinakin yritti.
”Ei nyt Stiina!” Simssiliini huokaisi katse yhä kirjassaan. Stiina luovutti Simssiliinin suhteen, ja ryhtyi auttamaan Untuvaa ja Vesaa kalastamisessa. Itse jatkoin yhä:
”Simssiliini hei sun vapas vähän kuolee!” ilmoitin tällä kertaa suoraan.
”Sen kuuluu olla noin!” Simssiliini väitti.
”Noo, en ois niin varma!” lausahdin. Samassa Simssiliinin vapa sotkeentui häneen itseensä, ja samalla, kun Noelta, sekä Vesalta kuuluu molemmilta miltei samaan aikaan: ”Nyt nappasi!”, polskahti Simssiliini veteen kirjansa ja vapansa kanssa.
”Mähän tiesin! Mitä mä voitin? Kymppitonnin?” kysyin virnuillen, katsoessani veteen, jonne Simssiliini upposi.

Odessan nk

Kun kaksi tuntia oli miltei kulunut, olimme poimineet korit täyteen marjoja. Palasimme paikalle, josta lähdimme, ja jonne olimme sopineet tapaamisen. Muita ei vielä näkynyt, olimme siispä kerrankin ajoissa.

Hetken päästä sienestysjoukko saapui, joreissa hyvän verran sieniä.
”Uu! Te saitte tosi paljon marjoja!” Parukka hihkaisi tutkiessaan meidän saaliita.
”Te löysitte älyttömän hyvän näkösiä sieniä!” huomasin heti. Noora ei kommentoinut mitään, eipä taida tykätä sienistä.

Pian rannan suunnalta tallustivat kalastajat. Ensimmäisinä hyppivät kissat, jotka kantoivat ämpärissä muutamaa kalaa.
”Noki, Vesa ja Untuva saivat ainakin yhdet kalat! Simssiliini ei saanut yhtään” Kinuski tirskui.
”Ja kattokaa sitä!” Kinuski nauroi jo täyttä kurkkua kun Simssiliinikin tuli esiin. Tämä oli aivan läpimärkä!
”Sä taisitkin heittää jo talviturkin! Ennen kun on edes talvi!” Mocca ilvehti.
”No hei me muutkin päästiin osaksi! Heti alussa kun vene kaatu!” Noki kertoi huokaisten syvästi.
”Asialla oli taas Simssiliini!” Noki kuiskasi.


Sitten lähdettiin jatkamaan patikointia eteenpäin, kohti lounaspaikkaa!


”Auts!” kuuluu taas ensimmäisenä kulkevan Simssiliinin suusta, kun tämä törmäsi rakennukseen.
”Ruokapaikkamme löytyi!” Simssiliini ilmoitti hieroen päätään.
”Miten ihmeessä sä voit törmätä johonkin rakennukseen, vaikka et ees tee mitään muuta kun kävele, ja pidä mua sylissä?!” Stiina ihmetteli. Tämä oli hypännyt Simssiliinin sylistä hieman ennen törmäystä punaiseen hirsimökkiin, joka oli ilmeisesti poppoon ruokapaikka.

Odessan nk

”Ruokaa! Ruokaa! Ruokaa!” kuului yhteinen kissojen huuto, joka oli tietenkin alkanut Mocasta ja Kinuskista. Yllätys.
”Juujuu pian on valmista! Olisit itse tullut kokkaamaan! Voisitte sillä aikaa vaikka tehdä jotain, kun ruoka valmistuu!” ehdotin heittäessäni paistinpannulle voinökäreen.
”Okei okei” Kinuski myöntyi vastahakoisesti, ja laski poytää vasten hakkaamansa aterimet takaisin servetin päälle.
Lounas ei olisi kummoinen, mutta kun kaikki hoitajat olivat yhtä aikaa keittiössä, syntyisi se nopeasti.

Avan nk

Kun Odessa pyysi meitä hetkeksi tekemään jotain muuta, päätin heti kaivaa maalaustarvikkeeni esiin, ja asettua ison ikkunan eteen maalaamaan. Ikkunan toisella puolen oli kaunis ruskainen maisema, ja aurinko paistoi kauniisti.
”Saanko liittyä seuraan?” Clarissa kysyi.
”Mikä ettei! Harmi ettei Mustikka, sun puolsiskosi päättänyt tulla tänne mukaan! Mustikka olisi tykännyt piirtää täällä!” totesin.
”Niin!” Clarissakin sanoi.

Marjan nk

”Liikaa virtaa!” älähdin juosten paikoillani.
”Tee X-hyppyjä!” Noki ehdotti alkaen hyppiä X-hyppyjä itsekkin. Juoksin paikoillani aina kolme juoksuaskelta, tein sitten X-hypyn, ja taas kolme juoksuaskelta.
”Hetkinen, eiks meil ollu liikassa joku kotitehtävä?” kysyi Noki multa mietteliäästi.
”Tais olla! Oliks se se, että pitää ainakin punnertaa ja lankuttaa, ja mitä muuta?” muistelin.
”Vähintään 1000 askelta urheilukisukelloon?!” Noki muisti.
”Niin oli! Ja opehan näkee sen kellon tulokset, ja piti laittaa harjotukseks tekee just punnerruksia yms, että ope näkee, niin sit se näkee kuinka monta punnerrusta on tehny, ja kuinka pitkään pysty lankuttaa!” hihkaisin muistaessani sanomani asian. Katsahdimme molemmat ranteissamme oleviin kisukelloihin. Askelia oli jo kertynyt jonkin verran matkalla ruokapaikalle, jossa nyt olimme, muttemme kumpikaan olleet vielä punnertaneet tai lankuttaneet.
”Aloitetaan!”

Odessan nk

Seurasin ruuan ollessa melkein valmis, kissojen puuhia sivusilmällä. Mukaan ruskareissullemme oli tullut myös uusin hoitolan tulokas, Viola, kissansa Kaislan kanssa. Kaisla teki heti tuttavuutta Winnieen, joka tuntui ottavan Kaislan avomielin vastaan.
Kinuski näytti taas tekevän parempaa tuttavuutta Patukan kissaan Caraan, jolla tuntui olevan hillitön hepuli, joka tempaisi myös Kinuskin mukaan hyppimiseen, pomppimiseen, kiljumiseen, ja seinille hyppimiseen. Pian mukana tuossa olivatkin jo Mocca, Rio ja Coco. Tilanne alkoi mennä siihen, että pian koristeena olevat vaasit menisivät rikki.

Viereisestä huoneesta, johon ovena oli leveä kaari, joka teki yhtenäisen kahdesta tilasta, ruokatilasta ja keittiöstä, sekä huoneesta, missä kissat olivat. Sieltä kuului kolahdus ja räsähdys, ja kun kurkkasin tilaan, kolme vaasia oli mennyt rikki.
”Hups!” Cara, Kinuski, Mocca, Coco ja Rio sanoivat kaikki samaan aikaan. Arvasinhan että tässä tulee käymään näin.
Simssiliini, josta oli vähiten apua ruuanlaitossa, sillä tämä ei tehnyt juuri mitään, patistettiin tämä siivoamaan kissojen sotkut. Kissat sen sijasta pyysimme ruokapöytään, jottei enää mitään muuta rikkoontuisi.

Kinuskin nk

Kun Ode ja muut VIHDOIN saivat ruuan valmiiksi, päästiin me VIHDOIN syömään. Meillä oli lounaana meidän kalastamaa kalaa ja perunaa sienikastikkeen kera. Sienijengi oli keränny ne sienet, ja ne oli tosi hyviä.
”Nam! En oo ennen syöny näin tuoretta kalaa ja sieniä!” kerroin.
”En mäkään!” vieressäni istuva Ava sanoi.
”Mitä ihmettä tää litku on?” Winnie kysyi.
”Se on sienikastiketta, ja tossa on ihan perus sieniäkin jos niitä haluu mielummin!” esittelin Winnielle.
”Maista vaan!” kehotin pentuani. Winnie arasteli ensin, mutta sitten lipaisi pienesti kielellään sienikastiketta.
”Nam! Täähän on hyvää!” Winnie totesi, mullekkin yllätyksenä. En ite olis varmasti tykännyt mistään sienimönjästä pentuna! Ei kylläkään Ode mulle sellasta edes tarjonnut, vaan enemmänkin vaan jotain purkkimössöä.

Odessan nk

Kaikki kissat ja hoitajat söivät ison pöydän ääressä paljon ja ahnaasti. Ruokatauko oli just hyvä siihen väliin! Syödessäni, katselin maisemia , jotka avautuivat edessäni isoissa kokoseinän ikkunoissa. Kaunis Lapin ruska toi ihanan tunnelman syksyiseen ruokaamme.

Lounaan jälkeen...

Odessan nk

Patikointi jatkui. Kävelimme ruskaisen metsikön polulla. Lehtiä tiputtavien puiden läpi näkyi metsäpolultakin muuttolintuja, jotka olivat matkalla kohti etelää. Noora nappasi jostakin pusikosta kepin, jota käytti ”kävelykeppinä”, ja jolla työnsi oksia pois tieltään. Tietenkin kun Noora siirsi oksaa itsensä verran, läsähti se suoraan mun naamaan.
”Noora! Oikeesti!” ärähdin silti hymy huulillani, eihän tälläisissä maisemissa voinut tosissaan vihainen olla! Yllätys yllätys Noora nimesikin jopa keppinsä, se oli Nooran omin sanoin: ”Hamppu Hakkuukeppi”

Myöhemmin...

Seuraava pysähtymispaikka oli pienen laavun ympäristö. Hoitajat olivat yllätyksenä kissoille leiponeet samalla, kun tekivät ruokaa, suuren omenapiiraan, josta riittäisi kaikille. Siksi hoitajat olivat pyytäneet lounaspaikalla kissoja tekemään hetken, ennen lounasta jotain muuta, ja juuri piiraan teon takia, lounas ei ollut kovin nopeasti valmis.
Hoitajat odottivat jo laavulle saapuessa innoissaan piiraan esittelyä. Lounaspaikalta oltiin otettu Simssiliinin reppuun myös omenamehua, vettä, pahvimukeja ja kertakäyttöhaarukoita, unohtamatta tietenkään muita pieniä herkkuja omenapiiraan lisäksi, pikkuleipiä ja vaahtokarkkeja. Vaahtokarkkeja varten hoitajat olivat suunnitelleet nuotion pystyttämistä, jotta niitä saisi paahtaa.

Odessan nk

Kissat lähtivät tutkimaan lähiympäristöä, kun me hoitajat jäimme valmistelemaan herkkukattauksiamme. Vaikka Simssiliiniltä löytyi tämän mukaan jonkin verran partiotaitoja, emme päästäneet häntä sytyttämään nuotiota. Sen homman otti koppiin Patukka. Kirsikka ja minä valmistelimme herkut, kun taas Noora ja Simssiliini mm. istumapaikkoja kaikille. Viola vahti pienimpiä kissoja, ja muutenkin kissoja, hieman syvemmällä metsikössä, sillä olimme sopineet, etteivät kissat saisi lähteä kauas, etenkään juuri pennut, joita Viola eniten tarkkailikin.

Winnien nk

Alettiin leikkiä pienellä aukiolla tervepataa, jonka sääntöjä en alkuun tiennyt, mutta äiti selitti ne.
”Aa okei! Siis näin! Joo joo!” puhelin kun ymmärsin vihdoin säännöt.
”Okei alotetaan, Noki jää ekana” Kinuski ehdotti.
”Okei” Noki myöntyi. Kaikki muut, mukaanlukien minä, tekivät puolikaaren ympyrän ympärille, ja Noki ryhtyi kiertämään ympyrää. Pyörähdin hienon näköisesti ympäri, kun Noki oli astellut takaani. Keppi oli tipputettu minulle! Siispä lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan kun Noki, mutta Noki oli ehtinyt aloittaa juoksemisen ennen mua, joten voitti mut.
”No höh! Mitä mä nyt?” kysyin lähimmältä pelaajalta, Shiralta, Kirsikan hoitamalta kissalta.
”Sä saat nyt tiputtaa sen jollekkin, ja kisata taas!” Shira selitti.
”Ainiin joo!” Lähdin kiertämään rinkiä keppi tassussani. Pohdin hetken kiertäessäni rinkiä, mutta päädyin sitten tiputtamaan kepin Aamun taakse.
”Hyvä Winnie!” Mocca kannusti mua.
”Hei! Mocca sunhan pitäis olla enemmänkin mun puolella kun ollaan molemmat Nooran hoidokkeja!” Aamu naurahti.
”No mutta tiedän nyt Kinuskin pennun nimen, niin pakkohan mun on sitä kannustaa!” Mocca selitti. Yllätyksekseni voitin Aamun!
”Voi hitsi!” Aamu huokaisi.
”Jee hyvä Winnie!” Clarissa hihkui ja teki mun kanssa läpyn. Asetuin Aamun paikalle, ja peli jatkui niin, että Aamu laittoi kepin Marjalle, Marja hävis, ja laittoi kepin Cocolle, mut Coco voitti joten Marja laitto kepin Kaislalle ja Kaisla hävis ja laitto kepin Ricolle ja Rico hävis ja Rico laitto kepin Caralle jne.

Odessan nk

Kun kaikki oli valmista, pyysimme kaikki kissat syömään. Kissat yllättyivät positiivisesti, ja suuresti, kun tarjolla oli paljon herkkuja.
Pidimme sitten kivan syksyisen iltapäivän. Kaikki juttelivat ja söivät, pelattiin myös mm. sanaleikkejä samalla.

Illemmalla...

Odessan nk

Olimme juuri astumassa saunaan, kun Simssiliini, joka oli avaamassa saunan ovea, älähti, ja kääntyessäni katsomaan, tällä oli ovenkahva, tai nuppi, tai mikä nyt se olikaan, kädessä.
”Kuka?” kysyin ärähtäen, arvellen etunenässä omia, ja Nooran kissoja (etenkin Moccaa) asialla.
”E-en ainakaan mä!” Noki sanoi ottaen askelta teekseppäin.
”Niin varmasti! Miks olisitte ollu muuten täällä nyt, kun me mennään ensin saunaan!” kysyin pyyhe päälläni kissoilta, jotka olivat varmasti tulleet katsomaan vain Simssiliinin ilmettä kun nuppi irtoaa, heillä oli jopa sipsejä mukana, melkein kuin elokuvissa!
”Ööööm moikka!” Kinuski sanoi. Koko kissajoukko rynnisti ulos saunan suihkutilasta.
*Huokaus*

Marjan nk

Oli meidän vuoro kylpeä! Vaan vanhuskissat halusivat mennä saunaan, joten me nuoremmat kun miljoona ikäpistettä ikäset mentiin kylpyammeeseen, mikä oli JÄTTIMÄINEN! Kaikki halukkaat mahtuivat sinne! Samaan aikaan! Meillä oli vaahtoa siellä, joten en nähnyt kun pari lähimpänä olevaa kissaa.
”Kato Noki! Mulla on vaahtoviikset!” hihitin esitellen kylpyvaahdosta muovailemiani viiksiä.
”Hehee! Sullahan on jo viikset valmiiks! Kissanviikset!” Noki nauroi.
”Niin, mutta ei tälläsiä!” hihitin. Noki heitti mua lähimmällä kumiankalla.
”Hei!” ärähdin leikkisästi ja heitin tämän päälle vettä.
”Iik!” Noki kiljaisi. Äkkiä joku meni mun alta, ja säikähdin sitä.
”Ääk! Mikä se oli?!”
Ali mennyt juttu nousi pintaan, ja se olikin Mocca!
”Moi!” Mocca huohotti.
”Mitä sä teet?! Eihän yleensä kissat tykkää hieveesti vedestä! Ja sä sukellat! Me pystytään kyllä just just olemaan pinnalla, mutta että sukeltaa?!” Noki ihmetteli.
”Sehän on kivaa!” Mocca kertoi.
”Ja mä oon ollu uimakoulussa!” kissa ylpeili. Vaahdon läpi ui Mocan perässä Kinuski.
”Mä en pysy sun vauhdissa!” Kinuski läähätti äänekkäästi.
”Niinhän se on tarkotuskin!” Mocca hihitti ja sukelsi uudelleen pinnan alle. Pinkki vaahto kutitti mun viiksiä, kun sen seasta tulevat Ava, Clarissa, Winnie ja Coco työnsivät sitä mun päälle vahingossa.
”Oho sori Marja!” Clarissa pahoitteli huomatessaan mun päälle kasautuneen reilun kerroksen vaahtoa.
”Ei se haittaa!” hymyilin. Winnie hihitti mulle vähän, Avan auttaessa tätä harjoittelemaan uimista.
”Kato Marja! Kato mä osaan jo uida tosi hyvin!” Winnie kertoi ylpeänä. Tämän toden totta tarvitsi pitää enää hellästi kiinni Avan tassusta.
”Sä oot nopee oppimaan!” sanoin ällistyneenä.
”BANZAII!” Coco huusi ja hyppäsi kylpyammeen reunalta niin että meidän päälle roiskuin tosi paljon vettä ja vaahtoa.
”Hehee! Eikö ollut aika hauska juttu?!” Coco naureskeli.
”Mä sulle hauskat jutut näytän!” Clarissa uhkasi ja ryhtyi jahtaamaan Cocoa vedessä.
”Apuaa!” Coco huutonauroi kamppaillen vedessä ja vaahdossa eteenpäin.
”No, sentään eivät muista että eivät pidä mitenkään erityisesti vedestä! Peseytyvät samalla, kun tääl on tätä vaahtoa!” Ava toteaa huvittuneesti.

Seuraavana aamuna...


Kinuskin nk

”Haluutko aamupalaks muffineita?” kysyin Winnieltä, joka istui keittiön saarakkeen toisella puolella baarijakkaralla. Minä olin sillä baarimikkojen puolella.
”Joo!” Winnie innostui.
”Okei voidaan leipoo!”
”Kuulinko sanan leipominen?” Mocca kysyi oven suusta.
”Joo! Me leivotaan muffineita!” Winnie kertoi.
”Voidaanko leipoo moccapalojakin?” Mocca kysyi multa anelevalla ilmeellä.
”Sä leipoisit muutenkin, tai änkisit mukaan!” huomautin.
”Totta!” Mocca totesi ja hyppäsi toiselle baarijakkaralle.
”Saisko olla alkudrinksut?” kysyin kuin baarimikko.
”Joo, sokerimaitoo mulle!” Winnie ilmoitti.
”Ethänsä mitään muuta juokkaan!”
”Mulle, hmmm... Onko mahollista ottaa moccapaladrinksu?” Mocca kysyi.
”Voin tehä sen sulle leipomisen jälkeen, mut nyt, mä valitsen sit sulle, hmmm.. Sä saat nyt suklaamaitoo, ja mä otan mansikkamaitoo!” ilmoitin. Otin kivat lasit meille pöydälle, ja aloin etsiä pakkasesta jääpaloja. Mocca ja Winnie puhuivat ilmeisesti leivonnaisista:
”Mikä on sun lempi leivonnainen?” Mocca kysyi.
”Kuppikakku, kautta muffini!” Winnie hihkaisi.
”Sun?” Winnie kysyi.
”Moccapala kautta, moccapala!” Mocca vastasi.


Odessan nk

Heräsin kauheaan meteliin, PALOHÄLYTTIMIIN!
*Pi pi pi pi pi pi PIIP PIIP PIIIIIIIIIIP!*
”Mitä ihmettä?” mutisin vetäessäni tohveleita ja aamutakkia päälleni.
”KINUSKII! MOCCAAA!” huusin ennakolta arvattavat nimet ennen kun avasin huoneeni oven, ja sukelsin savuun.
Keittiöön päästyäni erotin kaksi kissaa, sekä Nooran, joka oli tullut myös keittiöön tarkastamaan tilannetta.
”Apua hengelvaarallista ainetta!” Kinuski kiljui juosten ympyrää savun keskellä.
”Au! Ai!” Kinuskin suusta kuului tämän törmäillessä esineisiin ja asioihin.
”Sentään oot jotain oppinu kemiassa!” naurahdin. Moccakin yhtyi kiljumiseen ja huutoon.
”Rauhoittukaa nyt! Me kokeillaan jos saadaan sammutettua ennen kun on mentävä ulos!” lausahdin kissoille. Avasimme uunin, jossa toden totta kärtsäsi pahasti joku. Noora hapuili käsillään sammutusliinaa, ja minä palosammutinta. Viola juoksi mökkimme olohuoneesta avaamaan ikkunoita. Huutoon ja savuun havahtuneet Simssiliini, Kirsikka ja Patukka yrittivät rauhoitella taas kissoja jotka juoksentelivat ympyrää savun keskellä. Noora löysi ensimmäisenä palosammutusliinan, ja alkoi huiskia sillä. Minä etsin vielä käsilläni sammutinta, ja pian sen löysinkin. Vaahtoa oli kaikkialla kun aloin suihkuttaa sitä. Palo kuitenkin loppui. Noora heitti sammutusliinan pois, ja etsi valkoisen sammutusvaahdon seasta uunivuokaa, jossa oli kärtsännyt kissojen leipomukset.
”Oikeesti! Miten voi mennä näin pahasti pieleen?!” Noora ihmetteli löydettyään vuuan, joka oli täynnä mustia kuppikakkujen raatoja.
”No, en mä tiiä?!” Mocca huudahti.
”Aa joo ainiin Mocca oli asialla, ylläri pylläri!” Noora huokaisi.


Viimeisenä päivänä...


Herättyään, ja syötyään aamupalan, kaikki ryhtyivät loppusiivoukseen ja pakkailuun. Simssiliini oli imurimestari, Noora hoiti pölyt, Kirsikka pyyhki pinnat ja tasot, Patukka kuurasi ikkunat ja liat, Viola pudisti matot ja tyynyt ja Odessa, moppasi. Hoitajat siis hoitivat yleiset tilat.
Kissat enimmäkseen pakkasivat, ja siivoilivat omia huoneitaan.
Kaikilla oli siistiessäkin ainakin ihan hauskaa...

Kinuskin nk

”Siivousbileet!” huudan ja hyppäsin meidän aiemmin rakentamaamme kukkulan kuningas-kasan päälle lampusta, jonne olin kiivennyt.
”Ihan tylsää kun pitää siivoo tää meidän vaivalla tekemä kasa!” Coco huokaisi.
”No voidaanhan me siivotessakin pitää hauskaa!” Ava muistutti.
”Tehään vähän kun päinvastoin miten tää kasa tehtiin! Mut syödään samal jäljelle jääneitä eväsherkkuja!” Marja esitti idean intopinkeänä.
”Joo!” kaikki olivat siis sitä mieltä. Niinhän me tehtiin. Mä ja Winnie ei oltu oltu meijän huoneessa, öhöm öhöm syystä X, kun muut teki kasan, mutta saatiin nopeesti jujusta kiinni.
”Sipsii välil!!” Noki ehdotti ja repäisi sipsipussin auki. Kaikki tunkivat tassunsa, ja mä nenunikin pussiin, ja kahmivat sipsejä.
”Okei hei siivotaanks taas välil, niin sitten voidaan taas syödä?” Clarissa ehdotti ihan järkevästi ja teki kärrynpyörän tämän turkinvärisellä tyynyllä.
”Uu! Hieno! Mäkin haluun testaa!” innostuin ja yritin itse, mutta en osannut.
”Liian hidasta! Mielummin näin” ilmoitin ja aloin näyttää juuri keksimääni temppua. Parkourasin Vatun tyylillä kattolamppuun ja hyppäsin siitä voltilla ponnaten ja huusin: ”BANZAIII!”


Tarpeet:
Winnie:
-nälkätarve (ruuat)
-nukkumistarve (yöunet)
-liikkumistarve (kävely)
-siisteystarve (loppusiivous)
Noki:
-leikkimistarve (kukkulan kuningas)
-liikkumistarve (kuntoiluhetki + kävely)
-unitarve (yöunet)
-siisteystarve (loppusiivous)
Marja:
-nälkätarve (ruuat)
-liikkumistarve (kuntoiluhetki + kävely)
-unitarve (yöunet)
-siisteystarve (loppusiivous)
Coco:
-leikkimistarve (kukkulan kuningas)
-unitarve (yöunet)
-liikkumistarve (kävely)
-hygieniatarve (kylpy)
Clarissa:
-leikkimistarve (kukkulan kuningas)
-liikkumistarve (kävely)
-hygieniatarve (kylpy)
-siisteystarve (loppusiivous)
Kinuski:
-unitarve (yöunet)
-liikkumistarve (kävely)
-siisteystarve (loppusiivous)
-hygieniatarve (kylpy)
Ava:
-unitarve (yöunet)
-hygieniatarve (kylpy)
-siisteystarve (loppusiivous)

Muuta:

Kaapista voi poistaa:
-mansikkatikkari
-2x patonki
-leipä
-2x peruna
-sipsipussi

Ja vaikka ei nyt käyty tässä tarinassa kaupassa, niin pari ostosta, jotka oli nyt ”ostettu” jo aiemmin, mutta en tehnyt vieraskirjaan viestiä, kun tässä tarinassa kuitenkin käytin:
-2x omena, -8 penniä
-sokerimaito, -7 penniä
-6x peruna, -12 penniä

Bingon täyttelyä:
-Mene ongelle ✔︎ (kalastamisesta) / Simssiliini sai halutessaan tästä myös rastisen /
-Käy soutelemassa ✔︎ (eiks se lasketa tosta kalastamisesta, kun ne kävi veneelki??) / Simssiliini sai täst halutessaan myös rastisen /
-Syö mansikoita ✔︎ (marjastamisesta) / Noora sai halutessaan tästä myös rastisen /

Kunpa olis ollu polta kuppikakut pohjaan ja aiheuta vähintään melkein tulipalo! Oltais saatu rastit siitä!

Copyrightit Nooralle Hamppu Hakkuukepin nimestä

Eipä kai muuta, tarina vähän veny pitkäks, vaikka piti olla suht lyhyt, noo, tällä mennään



Olipas hurjan pitkä ja hauska tarina mitä erikoisimpien käänteiden kera! Mukavaa että päätit vielä jälkikäteen kirjoittaa ruskareissusta kun siitä ei kovin moni tarinoita tehnytkään. Tykkäsin erityisesti kun kissat kiertelivät vuokramökkiä ja tutkivat paikkoja, tai Kinuski ja Winnie muuten vaan kävivät kaikilla ovilla etsiessään huonettasi. xD Mitä ihmettä nuo Nooran jutut, apua. xD Myös simssiliini sääti ihan kiitettävästi, sain hänen sekoilustaan lukiessa päivän naurut. .---D Kylläpäs puheenaiheet menivät syvällisiksi kissojen valmistellessa kasaa kukkulan kuningas -leikkiään varten. Tosi kiva idea kun porukka hajaantui patikointiretkellä etsiskelemään lähiympäristöstä marjoja, sieniä ja kalaa ruuaksi. .-) Haha, vai Cocon mielestä vain kissoilla on oikeus kiusia hoitajia eikä päinvastoin, kuka tämän säännön hyväksyi? >.-3 Parasta miten kissat olivat saapuneet sipsipussin kera seuraamaan simssiliinin reaktiota saunan oven hajotessa. xD Hauska miten osaat jo ennakolta syyllistää oikeita kissoja aina kun tapahtuu jotain kamalaa. .--D Huh, yritän selviytyä pitkän tarverivin kohotuksista ja kiitoksia bingorukseista, mäkin kirjoittelen sitten jotain bingojuttuja sinun kissojen kanssa. .--) Saat 134 - 27 = 107 penniä!

[Odessa]

Toivottavasti, näkemiin!

Sijoittuu tapahtumiin 9.10.2020

”Epäreilua!” Coco huudahti murjottaen nurkassa, juuri kun kaikkien olisi pitänyt lähteä juhlatuvalle valmistelemaan alienkissojen läksiäisjuhlia.
”No mikä nyt on epäreilua?” Odessa kysyi Cocolta joka piti kyntensä kiinni sohvassa, eikä tahtonut liikkua minnekkään.
”No äiti pääsee avaruuteen! Me ei!” Coco valitti.
”No ei me olla alienkissoja, ei me siellä pärjättäis!” Ava yritti puhua järkeä nuoren vihertävän kissanpennun aivoihin.
”No mutta kun me ollaan! Mehän ollaan vihreitäkin, ja tuntosarvimikit päässä!” Coco huudahti vetäen Clarissan vierelleen.
”No mennään nytten! Tulee siellä kuitenkin hauskaa olemaan, vaikkei avaruuteen päästäiskään!” Noki ilmoitti ja yritti vetää Cocoa pois nurkasta tämän takajaloista. Etujalat olivat vielä kiinni kynsillä sohvassa, mutta kumpikaan, ei Coco, eikä Noki aikonut antaa periksi.
”Mä jään tänne!” Coco ilmoitti päättäväisesti.
”Eikun mennään nyt! Sä näät vielä sun äitis! Ja siellä saa herkkuja!” Noki muistutti vetäen täysin voimin pentua irti sohvasta.
”Ainii, HERKKUA!” Coco kiljaisi päästäen irti sohvasta, niin että Cocoa vetänyt Noki kaatui selälleen.
*Huokaus*
”Mennään jo!” Coco hoputti hyppien tasajalkaa oven edessä.

Hetkeä myöhemmin...

Pian koko ryhmä rämä oli astunut ulos huoneensa ovesta. Kissat lähtivät etenemään rappusia tutulla tavallaan: rappusten kaidetta liukumalla.
”Wii!” Winnie hihkui liukuessaan muiden perässä. Joukon nuorimpana kissana, ei Winnie ollut ennen saanut tilaisuutta liukua hoitolan kaidetta pitkin.
”Toi on ihan parasta! Mennään uudestaan” Winnie ehdotti. Tähän ei kuitenkaan ollut aikaa, sillä alienkissojen läksiäiset alkaisivat aivan pian. Odessa lupasi kuitenkin, että kissat pääsisivät liukumaan myöhemmin.

Marjan nk

Astelimme kohti näytelmälavaa. Alienkissojen läksiäisjuhlat olivat heille yllätys, joten meidän oli pitänyt olla hiljaa niistä jo useita viikkoja!
”Ihanaa vihdoin päästä paljastamaan yllätys!” Ava huokaisi.
”Sitä on ollut tosi vaikee pitää äitin lähellä!” Clarissa huudahti.
”Totisesti vaikee!” Coco lisäsi.
”Pelkästään kun on nähnyt jonkun heistä, on jo meinannut kertoa!” lausahdin, kun asia tuli puheeksi.
”Niinpä! Tai varsinkin just Hipsuli ja Galaxy on yrittänyt udella!” Kinuski muistutti.
”Sitäpä juuri! Mutta nyt mennään!” Odessa hoputti meitä, ja avasi samalla juhlatuvan ovea. Astuimme nopeasti sisään, ja työnsimme oven kiinni perässämme, ettei vain joku alienkissoista ehtisi kurkkimaan!


Hetken päästä...

Alienkissat astelivat silmät sidottuina pentujensa opastuksella. Sylviä eteenpäin johdatti jokko muita pentuja, sillä Sylvi ei ollut saanut pentuja, Mouruposkessa vierailun aikana.
Pian edessä olisivat haikeat hyvästit, sen tiesivät myös alienkissat. Alienkissat eivät kuitenkaan sitä tietäneet, että Mouruposken väki oli suunnitelleet ennen hyvästejä, kaikenlaista hauskaa puuhaa ja esityksiä! Mouruposkelaiset eivät tosin silloin vielä tienneet, mitä alieneilla oli mielessä...


Clarissan nk

”Saa avata!” koko Mourun väki ilmoitti innoissaan äidille, ja muille alienkissoille. Äiti ja tämän värikkäät ystävänsä avasivat heti siteet silmiltään, ja ihastuivat saman tien näkemäänsä; olimme koristelleet koko juhlatuvan nätiksi, sekä kaikkien alieneiden planeettojen tyylillä, että Mouruposkityylillä.
Kun alienitkin olivat saaneet hetken ihastella koristeluja, valot sammuivat äkkiä, ja ohjasimme alienit istumaan heille asetetuille tuoleille. Juhlatuvan lavalle syttyi spottivalo, joka kiersi hetken ympyrää, ja löysi sitten Simssiliinin keskeltä lavaa.
”On ollut aivan ihanaa kun olette vierailleet meillä Mouruposkessa! Siksi haluemme muistaa teitä pienen tapahtuman johdosta!” Simssiliini selosti juhlallisesti, kunnes; ”ensimmäiseksi olemme järjestäneet teille näytel-, ai eikö mun olis pitäny kertoo tota vielä” Simssiliini supatti lavan verhojen takaa viittoville kissoille.
”No ei!” kuului äkäinen kuiskaus.
”Hehee siis, ei mitään unohtakaa, annetaan shown käynnistyä!” Simssiliini yritti epätoivoisesti korjata jo pieleen mennyttä tilannetta, hermostuneenakin kaiken kukkuraksi. Onneksi tämä tajuaa poistua lavalta, kun yritin viittoa kyseistä tapahtumaa.

Odessan nk

Vesa, Ennustus, Bumble, Ruby, Vivian, Cindy, Clarissa, Coco, Veikko, Rio ja Kuula astelevat lavalle, ja niin näytelmä lähtee käyntiin.
Kaikki esittävät omia vanhempiaan, ja kisut joita on monia samalta vanhemmalta, esittivät aina vanhempansa yhtä ominaisuutta.
Cindy: ”Olen Hipsulin ennustustaito!”
Clarissa: ”Minä taas Hipsulin suorapuheisuus!”
Veikko: ”Arvostan kaikkia alieneita sellaisena kuin ovat!”
Bumble: ”Jopa erilaisia persoonia, ja kissoja”
Kinuski: ”JA MINÄ OLEN SYLVI! LENNÄN JA NUKUN JA, NO ENPÄ MINÄ MUUTA TEEKKÄÖÄÖÄÖÄN!”
Kinuski ei kuulunut näytelmään! Hän jotenkin pääsi livahtamaan, vaaleansiniseksi itsensä (huonosti) värjänneenä (kaikkialta näkyi silti Kinuskin omaa turkinväriä)
Kaikki näytelmään kuulujat: ”KINUSKI!”

Näytelmän päätyttyä kuuluivat silti raikuvat aploodit, ja alkoi muu ohjelma; alienit saivat kierrellä tilassa eri ”pisteillä” itsenäisesti. Pikkupennut pitivät vanhempiaan, ja muitakin alieneita asiakkaina, jotka kävivät eri ”kojuissa” ja kisasivat kenen ”kojussa” käy eniten alieneita.

Kinuskin nk

”Täällä herkut -50% alennuksessa!” Winnie huusi.
”Ei ei niin paljon! Mun, siis meidän pitää saada paljon pennejä!” yritin takoa järkeä pentuni päähän.
”Häh? Eihän nää maksa edes mitään! Täältä saa syödä mitä vaan ihan ilmasiks!” Shira väitti.
”Niin, siis me saadaan syödä mitä vaan ilmaseks, mutta noi ei!” kerroin osoittaen alienkissoja, ja tunkien samalla jotakin sinistä suuhuni.
”Hyi tää olikin pahaa!” huusin sylkien kaiken suussani olleen Shiran päälle.
”Varmaan sun tekemää” lisään ilkkuen.
”Hah!” Shira ”loukkaantui” leikkimielisesti.
Tungin lisää kaikkea suuhuni, ja alinkissatkin pöllivät niitä! Varkaat! Ne ottivat jopa sitä pahaa Shiran tekemää sinistä mönjää, ja sanoivatkin sitä muka hyväksi! Blyöä!

Avan nk

Tässä oli meidän hetkemme kierrellä haastattelemassa Mourusjuttuamme varten alienkissoja. Ensimmäinen haastateltava oli Espique.
”Saammeko luvan haastatella sinua Mouruseen?” Noki kysyi.
”Miksipäs ei!” Espique vastasi iloisesti.
”Olet kotoisin Saturnukselta, millainen planeettasi on?” tiedustelimme.
”Se on iso, ja sillä on renkaat, sillä on 82 kuuta” Espique kertoi.
”82 kuuta! Se on paljon! Meillä on vain yksi!” Marja ihmettelee.
”Planeetat on tehty erilaisiksi” Espique nyökkii.
”Mitä pidit olostasi täällä meillä Mouruposkessa?” tiedustelin.
”Erilaista” Espique vastasi lyhyesti mutta ytimekkäästi.
”Selvä, entä mitä olet pitänyt tästä juhlasta tähän mennessä?” Kinuski esittää kysymyksen.
”Pidin näytelmästä, ja ruuista, muuta en ole vielä ehtinyt tehdä” violetinkeltainen alienkissa kertoi.
”Päästämme sinut sitten tekemään muutakin! Kiitos haastattelusta!”

Cocon nk

Mentiin Claran ja Cindyn ja Winnien, ja kaikkien pentukamujen kaa pöllii ruokaa. Me syötiin Claran ja Cindyn kaa kaikkee vihreet eniten, koska ne oli parhaimpii, ja Winnie etti kaikki pastellinsävyjen väriset, koska ne oli sen lempiväri kuulemma, ja pentukamut Bumble ja Ruby ja Vivian jotka oli livahtanu Nellan luota, söi kaikkee punasta ja vaaleenpunasta, ja pentukamupuolsisarukset Ennustus ja Kuula ja Rio söivät kans vihreet ja pentukamut Elmo ja Veikko söivät liiloi kamoi. Ja Alea söi jotai tulista mönjää jota se fanitti ihan satasella. Ja pnetukamu Vesa söi kaikkee liilaa ja keltast ja pentukamutWinniensisarukset Xiwawa ja Wiipeli söi kaikkee randomii.

Sitten sinne myös tuli Kinuski ja Marja ja Ava ja Noki pöllii meijän kaa kaikkee mässyy ja sit mä heitin jonkun keltasen kermavaahtojutun Kinuskia naamaan, ja sitten Light otti sen sen naamasta ja söi sen ja sano et se oli hyvää ja sit Galaxy änki ottamaan liilan leivoksen ja sit mä näin kun Rex tuli Nellan kaa ja sitten sillon Bumble ja Ruby ja Vivian meni piiloon ja autoin en hyvään piiloon jonne vein ihan sikapaljon herkkujaaaaaa! Ja äiti tuli hakee ruokaa ja annoin sille vihreet ihan sikamakeet juttuu ja äiti irvisti kun se oli niin makeet. Ja sitten Sylvi oli nukahtanu ja leiju ja törmäili kaikkiin, esim muhun ja sit mä tungin Sylvin suuhun sitä sikamakeet juttuu, ja jotain pinkkii tosikirpeet ja sit Sylvi heräs ja kilju. Ja sit tungin sitä testiks sitä samaa sekotusta Kinuskin ja Avan ja Marjan ja Noen ja Winnien ja Claran ja Mocan ja Galaxyn ja Aamun ja Ricon ja Vesan ja Ruun ja Sindyn ja Tulpeen ja Nalan ja Melodeen ja Sellerin ja kaikkien suuhun ja ne kaikki kilju melkeen ja se oli kivaa.

Ymmärsitte varmaan kaiken eikö ollukki kivaa lukee heheee!

Alienkissat…

Kiertelivät jokaisella pisteellä. Yksi pisteistä oli kuvataidekerhon muotokuvapiste. Siellä alienkissat istuivat somille jakkarille, ja kuvataidekerholaiset maalasivat heistä sekä muotokuvat, että yhteiskuvan koko Mouruposken väestä, mukaanlukien alienkissat! Alkuperäinen yhteiskuva jäisi Mouruposkelle kaikkien ihailtavaksi aulaan, ja siitä painettiin kaikille alieneille omat vietäväksi kotiplaneetoilleen. Kuvataidekerholaiset eivät vielä kertoneet, eivätkä jakaneet taideteoksiaan, vaan sen he olivat suunnitelleet aivan vihoviimeiseksi lahjaksi ennen alieneiden lähtöä.
Yhtenä pisteistä oli tietenkin ruoka”koju”. Siellä ei herkut maksaneet mitään, vaikka Kinuski niin kovasti väittikin. Herkut oli värjätty sateenkaaren kaikilla eri väreillä.
Olihan niitä pisteitä vielä muutama: yksi oli musiikkikerhon piste, jossa sai kokeilla erilaisia soittimia, vaikka eihän siinä kaikki ollut musiikkikerhon osalta.
Elokuvakerholaiset esittelivät kerhoaan, ja laitteitaan, sekä kirjallisuuskerholaiset myös kerhoaan, ja tarvikkeitaan. Siinä ei ollut myöskään elokuva- ja kirjallisuuskerhon osalta kaikkea…

Kun kaikki alienit olivat kiertäneet jokaisella pisteellä, oli vuorossa kirjallisuuskerhon kirjoittama runo alienkissoille.
”Alienkissat ne lähtivät matkaan kohti, pientä planeettaa, jokin siellä hohti. Siis kohti Maata meidän, mutta nyt lähdön aika, planeetoille heidän. Me surisilmin toivotamme, hyvää matkaa teille, mut koskaan teitä unohdeta me ei….
Se hohto löytyi pieni, Mouruposki, kuin pieni sieni. Hohto se kuitenkin alienkissoista alkoi pia tulla, uuniin laitettiin värikäs pulla…
Kaikki tämä meitä koski, olemmehan me Mouruposki! Ja alienkissat ne pääroolin veti, ottivat haltuun sen aivan heti!”

Seuraavaksi vuorossa oli musiikkikerhon konsertti. He soittivat kauniita säveliä, ei laiskaan surullisia, sillä kannatti enemmän iloita mitä he kaikki olivat kokeneet, kun sitä, että pian alienkissat joutuisivat lähtemään, todennäköisesti iäksi.
Kun konsertti oli päässyt alkuun, taustalle meni tanssikerhon tanssijoita, ja sirkuskerhon temppuilijoita.
*väliaplodit*
Konsertti oli sekalainen, mutta silti samaan aikaan todella selkeä, ja erityisesti tapahtumarikas!

Konsertin jälkeen, oli vuorossa vielä elokuvakerhon editoima videoklippi kuluneesta vuodesta. Siinä esitettiin monia ilon hetkiä, jokaisesta alienkissasta, myös jokainen Mouruposken kissa esiintyi videossa, jopa kaikki adoptiolaiset.

Seuraavaksi kuvataidekerholaiset jakoivat taideteoksensa alieneille, ja ripustivat koko hoitolan ja alieneiden yhteiskuvan aulaan. Silloin alienit kertoivat yllätyksensä…

Noen nk

”Te pääsette kaikki halukkaat käymään avaruudessa! Meidän avaruusaluksella!” Light kertoi.
Kaikkien ilmeet olivat ällistyneet, eikä kukaan meinannut uskoa Lightiä alkuun.
”Joo!” Galaxy vakuutti.
”Jee ME PÄÄSTÄÄN AVARUUTEEN!” Coco tuuletti innoissaan.
”UZA UZA UZA UZA!” Coco jatkoi tuulettamistaan.
”HEI TOI ON TOI MUN JUTTU MÄKIN! UZA UZA UZA!” Mocca yhtyi riehumiseen.
”Tulkaa kaikki ketkä haluavat tulla mukaan, ja muuten kiitos näistä ihanista tauluista!” Hipsuli ihasteli kahta tauluaan; muotokuvaa, ja yhteiskuvaa.


Pian….

”Tervetuloa avaruuslennollemme! Istukaa vapaalle tuolille, ja laittakaa turvavyöt ehdottomasti kiinni!” Rex selosti ”lennonjohtajana”.
Avaruuslento oli siis lähtemäisillään.

Kinuskin nk

Me heilutettiin ikkunasta hoitajille, kun Sylvi kertoi vielä turvallisuusohjeita:
”Eli ei saa avata turvavyötä, ennen kun me annetaan siihen lupa!” tämä selitti.
”Ok, lähetäänkö me?” kysyin jo hieman kyllästyneenä.
”Nyt, voimme aloittaa lähtölaskennan! Sylvi istu, ja turvavyö kiinni!” Galaxy huuteli ohjaustuoliltaan leijuvalle Sylville. Jokaisella alienilla oli oma ohjauskeppi, ja ohjaustuoli. Kaikki me kissat istuttiin ”ohjaamon” takana, kuitenkin samaa tilaa ohjaamo ja ”matkustamo” olivat. Kun Sylvikin oli viimein valmis, alkoi lähtölaskenta, joka näkyi hoitajillekkin isolla screenillä.
”kolme…… Kaksi….. YkSi….. LÄHTÖ!” huusimme kaikki yhtä aikaa.
Avutuusalus lähti lentoon, ja kiihdytimme vauhtia. Kurkin alaspäin, ja näin vielä hoitajat pieninä heiluttamassa, heilutin heille takaisin.
”Tää on ihan huisin hauskaa!” Winnie hihkui. Tämä istui mun ja Wiipelin vieressä. Wiipelin vieressä istui Xiwawa, ja Xiwawan vieressä Quz, siitä eteenpäin Tulpe, Ruu, Sitiina, Vesa ja Untuva. Mun toisella puolella istui Mocca, Noki, sitten Ava, Marja, Coco, Clarissa, Cindy, Aamu, Gaku, Rico, Nella, Vivian, Bumble, Ruby, Shira, Nala, Tuhka, Veeti, Kuula, Rio, Ennustus, Veikko, Elmo, Alea, Melodee, Cara ja Selleri.
”AIVAN KOHTA MENEMME ILMAKEHÄN LÄPI!” Light tiedotti huutaen ohjaamon puolelta. Kurkin jälleen alaspäin, ja näin monia maita! Me oltiin tosi korkealla!

Pian….

Avaruusalus pääsi ilmakehän läpi, ja oltiin avaruudessa!


Winnien nk

”Wow!” huudahdin kurkatessani ikkunasta.
Espique oli tuhmasti avannut jo turvavyönsä, vaikkei lupaa ollut vielä annettu, ja tuli meille sanomaan:
”Pääsimme ilmakehän läpi, ja olemme nyt avaruudessa! Saatte pian avataturvavyönne, menemme vielä vähän matkaa eteenpäin”
Espique palasi kiltisti ohjaamoon, ja jätti meidät ihastelemaan avaruutta.
”Kattokaa Wiipeli ja Xiwawa! Tuolla on joku planeetta!” huudahdin intopinkeänä.
”Se on Venus! Se on tuliplaneetta!” taaksemme äänettä tullut Sylvi kertoi.
”Uu! Voiko siellä vaan ottaa tulipallon tassuun ja heittää?!” Xiwawa tiedustelee.
”En tiedä, en ole käynyt siellä” Sylvi totesi.
”Aijaa, no höh!” huokaisen tylsistyneenä.
”Mutta tuolla kaukana on mun planeetta Uranus! Sitä ei kyllä näy nyt kovin hyvin mutta toi tosi tosi pieni piste tuolla!” ikäloppu alienkissa kertoi.
”Ja tuolla ihan sika kaukana on Pluto! Se laskettiin ennen planeetaksi, muttei enää koska sen läheltä löydettiin saman kokosia asteroideja, ja se me alienkissat kyllä tiedettiin aikoja sitten! Mutta mä oon käynyt plutolla, ja siellä oli tosi kylmä! Sitä nimitettiinkin joskus jääplaneetaksi!” Sylvi jatkoi.
”Täähän kävis ihan koulusta! Mutta tää on paljon mielenkiintosempaa ja hauskempaa!” kuunnelleista kissoista Marja sanoi.
”Tehän voisitte perustaa avaruuskoulun!” Wiipeli keksi.
”Joo!” kuunnelleet kissat hihkaisivat.
”Harkitaan harkitaan….” Sylvi sanoi salamyhkäisesti ja leijui ohjaamoon, jossa hän alkoi supattaa muille alieneille.

Hetken päästä…

”Turvavyöt saa avata!” Rex ilmoitti.
Kaikki alkavat leijua, mikä ei ole ihan tavallista! Paitsi, Sylville.
”Te saatte tuntea mun maailmaa!” Sylvi sanoi ja ui ilmassa.
”Hei katsokaas muuten ulos!” Light pyysi.
Kaikki leijuvat ikkunoiden luokse, ja kurkkaavat ulos.
”Vau!” joku hihkaisi.
”Olemme nyt galaksimme ulkopuolella, halaksimme nimi on Linnunrata, ja koskaan kukaan ihminen ei ole käynyt täällä, Linnunradan ulkopuolella, ja tänne kestäisi ihmisellä mennä jotain 100 0000 biljoonaa vuotta, mutta meillä noin 12 tuntia edestakaismatka, kun palaamme, on seuraavan päivän aamuyö” Galaxy kertoi.
”Mutta meillä meni jotain vajaa 20 minuuttia vaan tulla tänne, eikä kuutta tuntia” Kinuski ihmetteli.
”Aika menee vähän hitaammin täällä!” violetti alienkissa selitti.
”Siis häh?! Sillonhan me matkustettas kuus tuntia, ja sit maassa olis menny vaan 20 minuutti?!” Winnie ihmetteli.
”No siis, kuvittele kaksoset” Galaxy aloitti, kun Winnie jo keskeytti: ”mitä on kaksoset?!”
”No ne on saman ikäset ja sisarukset” Galaxy kertoi.
”Aa oookoo jatka vaan!” Winnie tajusi.
”Eli kuvittele kaksoset, joista toinen lähtee avaruuteen vuodeksi, ja toinen jää Maan pinnalle. Kun avaruudessa ollut kaksonen palaa, Maahan, huomataan että avaruudessa ollut kaksonen on monta vuotta nuorempi, kun Maan pinnalla asunut. Tämä kutsutaan kaksosparadoksiksi. Se on ajatusleikki, mutta tosin myös totta! Sitä käytetään usein esimerkkinä, ajan suhteellisuudesta, ja se auttaa ymmärtämään asian” Galaxy kertoi.

”Mutta nyt leijutaan! Nauttikaa rauhassa avaruudesta nyt!” Light kehotti ja ui leijuen.
”Jotta saatte muistoja tästä paikasta, me hommattiin teille tälläiset söpöt pienet polaroid kamerat!” Espique kertoi.
”Uu!” Winnie hihkaisi.
”Mä haluun pastellin liilan!” pentu lisäsi.
”Okei, Winnielle pastellin liila, mitä muut haluu?” Sylvi tiedusteli.
”Mulle vaaleenpunanen!” joku pyysi.
”Mulle valkonen!”
”Vaaleensininen!”
”Veeleenvihree!”
”Tänne pinkki!”
”Mä voin ottaa mustan!”
”Mä haluun keltasen!”
Pyyntöjä kuului sieltä täältä, ja alienkissoilla oli hommaa jakaa kaikille sellainen kamera, kun kukin halusi.
Viimein, kun kaikilla oli omat polaroid kamerat, alkoi kova kuvien räpsintä.
”Ainiin! Espoque tais unohtaa kertoa, että niissä on sellanen loputon kuvapaperi, jotka me ollaan niihin värkätty!” Rex ilmoitti.

Noen nk

”Uu! Kiva!” Winnie huudahti.
”En ymmärtäny yhtään!” tämä supatti vieressä kuvailevalle Wiipelille.
”Lisäks me voidaan ottaa teistä videota! Sanokaa, hmmm… me leijutaan avaruudessa!” Sylvi keksi ja aloitti videon.
”Me leijutaan avaruudessa!” me kaikki kissat huudettiin. Alienkissatkin leijuivat videolle, ja Sylvi kuvasi sitten myös hetken Linnunrataa, ja selitti videolle että oltiin Linnunradan ulkopuolella.
”Tää on ihan parasta! Ja uskomatonta!” hihkaisin.
”Niinpä!” Marja hihitti innoissaan.
”Tässä voi uida kastumatta!” Ava hymyili uiden selkäuintia ilmassa.
”Muuutta välillä painovoimattomuus ottaa vallan, kun se on niin voimakas ja tää on vaikeeta!” Ava nauroi kun painovoimattomuus heitteli tätä ympäri ”matkustamoa”

Kinuskin nk

”Kinuski! Tuu uimaan! Mä oon käyny uimakoulun! Ja otan tän treenin kautta!” Mocca huusi mulle välillä huohottaen.
”Okei, voin tullaaaaaaaa!” sanoin, kunnes painovoimattomuus otti vallan ja alkoi heitellä mua sinne tänne.
”Noo, voidaan me ottaa tää pelleilynkin kautta!” Mocca totesi ja räpsi muutaman kuvan moccapala-polaroid kamerallaan, jossa näytin ihan tyhmältä leijuessani sinne tänne, ja kaupan päälle Mocca irvisti.
”Okei, no otetaan sitten!” naurahdin ja otin oman kinuski-polaroid kamerani esiin. Ytitimme saada mahdollisimman paljon hauskoja kuvia, ja poseerasimme lisäksi oudon näköisinä Linnunradan kanssa, joka näkyi ikkunasta.

Noin tunnin kuluttua…

”Nyt lähdetään takaisin maapallolle!” Light ilmoitti.
”Mälsää!” kaikki kissat naukuivat.
”Mutta kivaa silti oli!” joku tokaisi.
”No joo, totta!” kaikki nyökkivät.

Noin 20 min kuluttua…

Avaruusalus laskeutui samalle paikalle, mistä lähtikin.

Avan nk

”Kattokaa!” huudahdin, sillä astuin ensimmäisenä ulos avaruusaluksesta.
”Auringonnousu!” Light lausahti rauhallisella äänellä, kurkatessaan ulos avaruusaluksen ovesta.
”Se on kaunis!” Marja huokaisi.
”Eikö olekkin, minun kaunis Aurinkoni!” Light sanoi hymyillen.
Noki saapui paikalle ja hymähtää hennosti. Seuraavana tulivat Melodee, Nella, Ruu, Stiina ja Shira, jotka jäivät katselemaan Auringonnousua kanssamme. Lähes kaikki muutkin tulivat ulos avaruusaluksesta, ja jäivät ihailemaan Auringonnousua.
Aamu astui viimeisenä ulos avaruusaluksesta, ja yhtyi Auringon ihailuun.
”Aamu on tullut! Kahdella tapaa!” Aamu naurahti hieman hetken päästä, rikkoen rauhallisuuden, muttei se ketään haitannut, sillä kaikki alkoivat hihittää.
Jäimme vielä hetkeksi ottamaan aurinkoa.

Sitten oli alieneiden lähdon aika.
”Hyvästi!” Mouruposken väki huusi haikeasti alieneiden perään, jotka pitivät avaruusaluksensa oven vielä auki, ja nousivat hitaasti.
”Tai toivottavasti, näkemiin!” alienkissat sanoivat ja heiluttivat, ennen kun ovi sulkeutui, ja avaruusalus lähti valonnopeudella. Näin silti, kun alienkissat vilkuttivat meille vielä, jokainen omasta ikkunasta.



Odessan nk

Ainiin! Unohdin melkein kertoa pentujen ”kojukisan” tulokset!: loppujen lopuksi kaikki saivat ”kojulleen” käymään yhtä monta alienia, siis kaikki!


Tarpeet:

Kaikki
-nälkätarve (herkkujen syöminen juhlissa)
-liikkumistarve (kaikki uivat/leijuivat avaruusaluksessa)
-leikkimistarve (esim kaksosajatusleikki ja leijumisleikit)

Sano jos jotain tarvetta ei ollut tarpeeksi tarinassa

Bingo:

-Ihaile auringonnousua ✔︎ / Simssiliini, Noora, Patukka ja Kirsikka saivat tästä myös halutessaan rastiset (jollei ollut jo) /
-Ota aurinkoa ✔︎ / Simssiliini, Noora, Patukka ja Kirsikka saivat tästä myös halutessan rastiset (jollei ollut jo) /



Oiku tuli tätä lukiessa ikävä alienkisuja... Toivotaan tosiaan etteivät hyvästit olleet lopulliset, ei oo vielä sitä avaruusvierailua mahdollistettu ja tajusin myös että viime Mouruseen olisi pitänyt tulla tuo juhlissa tehty artikkeli, oho. .-D Tykkäsin kun näytelmässä alienpennut esittivät vanhempiensa yksittäisiä ominaisuuksia, näin saatiin kaikille oma rooli♥ Myös keksimäsi kirjallisuuskerhon runo oli hauska loppusointuineen! .-) Värit tuntuvat olevan tärkeitä kun alienpennut söivät vain tietyn värisiä ruokia ja jopa polaroid-kamerat valittiin värin mukaan. .-D Avaruuslento olikin melkoinen kokemus kaksosparadokseineen ja linnunrataposeerauksineen. .--D Lopussa ollut auringonnousun ihailu oli mukavan rauhallinen lopetus hurjalle tarinalle. Saat 61 penniä, kohottelen tarpeet ja täydennän bingoruksit!

[Odessa]

Lunta! Lunta! Kato äiti lunta!

Sijoittuu tapahtumiin 24.12.2020

Kinuskin nk

Nousin pystyyn pirteänä. Kello oli jo viisi, muttei kukaan muu ole herännyt. Hyppäsin kopastani pois, ja tassutin viileää lattiaa pitkin keittiöön.
”Mitäs täällä on?” mietiskelin itsekseni tonkiessani kaappeja.
”Mansikoita? Ja kinuskia? Eipä tietenkään! Miksei meillä ikinä ole mansikoita ja kinuskia että voisin hypätä ikkunalaudalle syömään niitä verhojen taakse, dipaten mansikoita kinuskiin!” ärähdin kovaan ääneen, vaikka muut yhä, nukkuivat. Nappasin jääkaapista mansikkamaitotölkin, ja raahasin sen ikkunalaudalle, jonka jälkeen itsekkin hyppäsin sinne.
”LUNTA!” kiljaisin.
”Siellä sataa lunta WOHOO!!!” kiljuin avatessani mansikkamaitotölkkiäni. Join maitoa suoraan purkista. Liimasin naamani sen jälkeen kylmään ikkunaan.
”Lunta....... LUUUUUUUNTAAAAAAAAAA!!!!!” huusin.
”Mitä sä äiti huudat?” kuulin Winnien äänen kysyvän.
”Miiiitäs sä jo hereillä oot?” kysyin Winnieltä aikuismaisesti.
”No, heräsin sun huutoon” Winnie kertoi ja nousi samalla hitaasti siniseltä makuualustaltaan.
”Joo, niin mä arvelinkin” hymyilin piilottaen mansikkamaidon verhon taakse.

Winnien nk

Painuin takaisin pehkuihin, kun äiti oli kerran tylsä ja ei tehnyt mun kanssa mitään kivaa, vaikka yritin saada sen mukaan!:
”Tehään jotain!” ehdotin.
”Kuten?” äippä kysyi.
”No jotain kivaa!” sanoin.
”Kuten?” äippä toisti itteään.
”Oomaigee lunta! Kato äiti! Lunta!” mä kiljuin hyppien.
”Okei kiva, jatkan nyt, kuten?” äiti sano.
”No vaikka jotain niinkun mennään hyppii lumihankeen!” keksin.
”Ei jaksa, pidetään välillä rauhaisa aamu” äiti sano aikuismaisesti.
Siispä niinkuin kerroin, painuin takaisin pehkuihin.

Kinuskin nk

’Onneksi Winnie nukahti uudelleen!’ olivat ajatukseni kuullessani jälleen hiljaisuuden.
”Eipä oo enää kauaa hiljaisuus!” huudahdin ja hyppäsin ikkunan avaamiskahvan päälle, jota sitten yritin epätoivoisesti vetää.
”Ei tää avaudu!” totesin itsekseni.
”Hmm…”
”Nyt keksin!” hain jonkun random harjan jonka en ees tienny miks meil on semmonen, mut kuiteski, ja sillä vedin sitä, ja se aukes!”
”Hyr! Kylmä!, noo jaa!”
Seuraavaksi etsin jostain käyden, ja laitoin sen kiinni johonkin random nuppiin.
”Nyt vuorikiipeillään!, alaspäin!” Lähdin kiipeämään alaspäin, niin että pidin etutassuillani kiinni köydestä, ja takatassuillani kävelin taaksepäin ulkoseinää pitkin. Äkkiä,
”KÖYSI IRTOAAAAAAAAAA! Äääääääää!” huudan kun lähden tippumaan köyden kanssa korkealta kohti valkoista lumihankea.
”Itteasiassa tää on ihan kivaa!” totean ja makoilen ilmassa kuin joku mallikissa. Sitten uin ilmassa, ja pidän teekutsut, mutta niiden jälkeen tömähdän maahan.
”Auts” sanon.
”Paitsi, mä tipuin kyll ihansikaisoonjapehmeeseen lumivalliin, että ei kyllä sattunu! Nyt palaan takas huoneelle!”

Winnien nk

Pian heräsin kuitenkin räsähdykseen.
”Mitä ihmettä?” kysyin unenpöppöröisenä. Olin nukahtanut ihan kunnolla, sillä kun katsoin seinässä roikkuvaa kelloa, se näytti jo lähestulkoon yhdeksää.
”Eiii mitään!” äipän ääni kuului vähän kauempaa. Avatessani silmäni, näin äitin kaatuneen joulukuusen päällä.
”Mä vaan, eeen ainakaan yrittänyt urkkia lahjoja eeeeen! Enhän mä sellasta tekis! En en!” äiti väitti hyvin epäuskottavasti.

Odessan nk

Olin joutunut viime iltana valvoa pitkään, asettaakseni lahjat joulukuusen alle, niin että kaikki kissat olivat jo nukahtaneet.
Herätessäni potkin peiton nopeasti pois yltäni, sillä olin jo melkoisen varma että Kinuski oli yrittänyt availla tai vähintään urkkia lahjoja. Niinpä olikin käynyt.
”Kinuski!” huudahdin nähdessäni kaatuneen joulukuusen. Kaikki kissat olivat kokoontuneet katsomaan, ja luultavasti pohtimaan, miten saisivat kuusen ylös ennen kun heräisin.
”Mä en ainakaan yrittäny urkkia lahjoja eeeeen!” Kinuski selkeästi valehteli.

Winnien nk

Kuukauden päästä, aamulla:
”Tossahan on joku äitin mansikkamaitopurkki! No, se taitaa olla tarkotuksella siinä! Jätänpä sen siihen!” puhuin itsekseni ääneen.

Kinuskin nk

Herättyäni, tarkistin ettei kukaan ollut hereillä, ja hyppäsin ikkunalaudalle.
”Uu tos on mansikkamaitopurkki!” kiljaisin napaten verhon takana olevan mansikkamaidon. Avasin korkin ja join suoraan purkista.
”Hyiiii! Tää on lämmintä! Kuinkahan monta päivää tää on ollu täällä?” ihmettelin järkyttyneenä.




Tässä taas lyhyehkö tarina lyijykynäpiirroksen kera



Jopas ootkin vauhdissa kun joka päivä kerkeät tarinoita julkaista, vau! Mukava kertomus porukkanne joulun vietosta, josta ei tietenkään sählikäänteitä puuttunut kun Kinuski onnistui saamaan koko joulukuusen nurin. .-DD Kinuskin ilmalento ikkunasta lumikasaan oli varsin metka, paljon hän ehtikin tippumisen aikana tekemään. .-D Lopussa oli vielä hauska kuvituskuva, siellä Kinuski näkyy kaatuneen kuusen luona oleskelevan mansikkamaitopurkkinsa kanssa muiden kisujen uinuessa kopissaan. .-) Saat 11 penniä!