Kirsikan tarinat

[Kasa]

Tänne tulevat kaikki Kirsikan kirjoittamat hoitotarinat.

[Kirsikka]

Ilmoitan nyt tähän alkuun, että ensimmäiset 27 lukua löytyy omilta sivuiltani!

https://kirsikan-tarinoita.webnode.fi/kirsikka-mouruposkessa/

Jos selaatte tarkemmin, näette myös muita tarinoitani )))

[Kirsikka]

Spesiaaliluku: Matka Meksikoon sekä Mouruposken synttärit!

Tuhka pakkaili matkalaukkuja Veikon ja Elmon kanssa. He lähtisivät kohta perheen kanssa Meksikoon perhelomalle.
"Kai kaikki tarvittavat on mukana? Hammasharjat, tahna, shampoot, unilelut..." Tuhka luetteli.
"Joojoo isä, kyl me muistetaa." Veikko tuhahti ja sulloi hammasharjaa laukkuun. "Ja en tartte enää unileluu. Oon iso poika, enkä mikää vauva."
"Sinä olet minulle aina pikku vauvani." Tuhka naurahti lempeästi, ja Elmokin vieressä naurahti pienesti, kun Veikko vaan murahti.
"Muista myös kumiankka!" Tuhka jatkoi kiusoittelemistaan, ja Veikko heitti tätä ankalla, mikä nyt oli sattumalta tämän vieressä.
"Hehei, rauhoitu!" Tuhka naurahti ottaen kumiankan tassuihinsa ja sulloi sen omaan laukkuun. "Uskon kuitenkin että siinä jonkun aikaa sitten tapahtuneissa pentubileissä käytit tätä."
"Enkä!" Veikko murisi ja hyökkäsi Tuhkan laukkuun, etsi kumiankan ja viskoi sen päin seinää. Ankka kvaakkasi surullisenkuuloisesti. Elmo haki ankan ja laittoi sen salaa Veikon laukkuun.
"Miten sinusta on tullut noin ärsyttävä?! Oletko tullut vanhuudenkipeäksi kun kerran Daim on kuollut?!" Veikko karjaisi.
"Tai, miten SINÄ ärsyynnyt NIIN helposti viimeaikoina?" Tuhka jatkoi.
"Pah." Veikko murahti. "Miten muuten saadaan nämä jätit hiekkalaatikot mukaan?"
"Uskon että paikan päällä on varmasti hiekkalaatikoita." Tuhka kertoi. "Jos ei, sitten, voi voi. Tulemme käyttämään ihmisten pönttöjä, kuin Veeti silloin aiemmin."
"Hyi!" Veikko yökkäili ja esitteli oksentavansa.
"Muuten, meiltähän puuttuu vielä rutkasti tavaraa. Pitäisi käydä Marketissa." Tuhka totesi. "Ainakin kaikenlaista kylpytavaraa ja aurinkorasva. Sekä tietenkin ne itse liput. Eikun ai niin, tässähän ne olivatkin, kun Kirsikka kerran hankki ne meille."
Tuhka otti pöydältä kaikki yhdeksän matkalippua Meksikoon. Lipuissa komeili päivämäärät ja ajat lähtöön ja paluuseen, lentoreitin kaupungit (Helsinki -> México -> Helsinki), oma penkkinumero, sekä Meksikon lippu. Tuhka jakeli Veikolle ja Elmolle omat lippunsa.
"Ette sitten hukkaa näitä." Tuhka vaati totisena.
"Emme." pojat vannoivat yhteen ääneen, joskin Veikko hieman kovempaa.
"Sitten mennään markettiin ostamaan puuttuvat kamat. Kertokaa, mitä teiltä puuttui." Tuhka pyysi.
"Multa puuttu hammastahna ja kylpyvaahto." Veikko kertoi.
"Hammastahna, hoitoaine, kampa, hammaslanka, kamera. Nuo ainakin." Elmo muisteli.
"Veikko, minun muistini mukaan sinulla ja veljelläsi on samat tavarat. Kyllä sinä hoitoainetta ja kampaa tarvitset." Tuhka torui ja Veikko ärisi.
"Täällä on kyllä hiukan hiljaista vaikka Veikko täällä meluaa." Elmo totesi.
"Niinpä, kun Kuula ja Rio eivät mitään leikkisiä metkuja ole tekemässä. En kuitenkaan tiedä minne ihmeeseen Kirsikka meni LOMALLE. Sehän on orpo." Tuhka muisteli.
"Jospa hän karkasi Taivaankehrään? Sehän oli puhunut viimeaikoina siitä heidän ylläpitäjästä koko ajan." Elmo tuumaili.
"Ehkäpä. Tai sitten hän oli niin järkyttynyt Daimin kuolemasta että lähti jonnekkin rauhoittumaan." Tuhka ehdotti.
"Mut siis isä, miks me emme mee Daimin hautajaisiin?" Veikko murisi.
"Voimme käydä nopsasti hyvästelemässä hänet. Sitten mennään markettiin ja Visionin huoneelle." Tuhka päätti. "Mutta käydään siellä vain pikaisesti, olemme jo valmiiksi aikataulusta myöhässä.

"Sä oot ollu mulle kuin iha oikee isoisä, Daim. Muistan sut aina vaik mitä kävis. Sit ku mä seuraan sun käpälänjälkii ja tuun taivaasee, mä niin toivon näkeväni sut." Veikko sanoi ja nyyhkytteli Daimin haudalle kirkossa. Shira taputti lohduttavasti poikaa selkään, ja sitten meni itse hyvästelemään vanhuksen.
"Kiitos kun olit tullut meidän isoon perheeseemme, annoit tukea pienimmille..."
Lopulta sanansa sanottuaan hän vielä viimeisenä hyvästelijänä laski enkelin haudalle. Hänen itkuvuotonsa oli suuremmat kuin Veikolla, ja Rio joutui lohduttamaan häntä tiukalla rutistuksella.
"Pahoittelut, lähdemme tästä meidän matkallemme." Tuhka pahoitteli.
"Ei se mitään. Mukavaa matkaa." Nala toivotti ja pyyhkäisi silmäkulmastaan kyyneleen.
"Kunnon hylkäri Kirsikka, kun lähti pakoon Daimin hautajaisia." Veeti murisi.
"Veeti!" Shira kivahti.

Marketissa oli kolmikko suuntanut nopeasti kylpytarvikeosastolle.
"Ottakaa mieleisenne hoitoaineenne." Tuhka käski lempeästi, ja otti itselleen kisun shampoon yhteiseksi heille. Veikko otti vihreän ja Elmo punaisen hoitoaineen. Tuhka lappoi ostoskoriin vielä kylpyvaahdon, keltaiseen pyyheen itselleen, ja kaikkea muuta.
"Tuolla on hammastahnaa ja -lankaa." Tuhka kertoi pojilleen ja osoitti suuntaan, johon pojat pinkoivat. Veikko kantoi kahta hammastahnaa, kun Elmo vielä kolmatta sekä sitä lankaa.
"Aattelin että itekin tartteet tahnaa." Veikko kertoi kaataessaan kuormansa koriin. Elmo seurasi Veikon esimerkkiä ja lappoi lankansa ja tahnansa.
"Mennään hankkimaan kamera." Tuhka totesi ja vei poikansa sekatavaraosastolle. Osastolle päästyä oli jo odottamassa siellä tylsistyneen näköinen myyjä.
"No niin, vihdoinkin, ensimmäinen asiakas TÄLLÄ osastolla kahteen kuukauteen! Mitä saisi olla?" tämä kysyi.
"Tulimme hakemaan kameraa matkalle." Tuhka sanoi tylsistyneesti.
"Entä, entä tämä alessa oleva keltainen kännykkä? Vain kaksi penniä! Normaalista useita kertoja kalliimpi!" myyjä mainosti.
"Naah, emme nyt taida..." Tuhka sanoi ja bongasi silmillään etsimäänsä, eli kameran. Tuhka tunsi kuitenkin töytäisyn itsessään, ja huomasi Veikon kiitämässä myyjän näyttämälle keltaisten kännyköiden kasaan.
"VAU! Mitä nää tekee?" poika ihasteli ja alkoi tutkia päällimmäisenä ollutta kännykkää.
"Sillä voit tehdä vaikka mitä! Sillä voit soittaa, lähettää viestejä, pelata pelejä..." myyjä luetteli ja myhäili tyytyväisenä siitä, että pentu tarttui syöttiin.
"Vautsi! Siis näin pieni muovinpalane voi tehä niin paljon..." Veikko ihasteli.
"Tule jo Veikko, mennään ostamaan muukin tarpeellinen ja lähdetään..." Tuhka maanitteli ärsyyntyneenä. "Meillä on jo kiirettä valm..."
Tuhkan äänen keskeytti Veikon... mitä se nyt onkaan:
"IIIIIISIIIIIIIIIIIIIII! MÄ TAHON KÄNNYKÄÄÄÄ!"
"Elmo, hiljennä kiitos veljesi." Tuhka ärähti kuiskaten, ehkä turhankin ärhäkästi Elmolle, mutta Elmo ei siitä välittänyt. Hän meni Veikon luokse ja tökkäsi veljeään selkään.
"Veikko, isi pyysi sinun hiljentyä." Elmo kuiskasi.
"Mut mä haluun KÄNNYKÄN!" Veikko mankui.
"No?" myyjä meni mukaan keskusteluun viekkaasti.
"Emme osta." Tuhka sanoi päättäväisenä.
"Mutta iisiiiii." Veikko vaati ja vaihtoi ilmeensä mahdollisimman viattomaksi, suuria silmiään hyödyntäen. Tuhka mietti ankarasti päätöstä. Hän ei halunnut Veikon tulemaan surulliseksi, mutta ei myöskään puhelinriippuvaiseksi. Siis kännykkäriippuvaiseksi. Ja jos Veikolle ostetaan kännykkä, tuleeko muut kateelliseksi? Elmo? Shira? Hän itse? Tuhkan mielessä pyöri tuhansia Kirsikan sanomia "virkkeitä": (:D)
*Muista, että vain tarpeellinen.*
*Minun pennejäni, jotka annan sinulle. Käytä ne hyvin, luotan sinuun.*
*Osta kaikki mikä tulee tarpeelliseksi.*
*Jos epäilet jotain, tutki sitä.*
Juuri tuon ajatuksen kohdalla hän teki päätöksensä. Hän syöksyi yhden paketissa olevaan kännykkään, ja luki tuoteselosteen:

~Laadukas Keltainen kännykkä kestää päiviä kestävällä akullaan. Sen kuva on huipputerävä, ja laite omistaa sekä taka- että etukameran. Meidän kännyköillä on oma uniikki laturinsa, joka sopii vain meidän kännyköille. Äänensäätö toimii helposti ja äänenvoimakkuus on täydellä teholla todella kovaääninen, hiljaisella teholla kuiskauksen äänentasolla. Laitteitamme voi myös yhdistellä omaan ylläpitäjään, esimerkiksi lapset perheen vanhimpiin, ja vanhemmat voi laittaa sitten lapsilleen erilaisia asetuksia. Tämän voi tehdä meidän huippusovelluksella Mourufamilyllä, joka on valniiksi ladattu kännyköihimme. Kännykässä on myös paljon muita perussovelluksia valmiiksi ladattuna, sekä muutama peli.
Jos sinua onnistaa, paketissa voi olla mukana myös meidän huippulaadukkaat langalliset kuulokkeemme!~

Tuhkan katseen valtasi Mourufamily-sovellus. Hänen päässään muodostui suunnitelma, jonka avulla Veikko saisi kännykän, kun kerran niin halusi sitä. Hän päästi pienen hymähdyksen, ja sitten sanoi:
"Noh, hyvä on. Ostan kolmet puhelimet. Minulle, ja noille kahdelle pojalleni."
Veikon silmät kiilsivät innosta.
"Jee!"

Kun kaikki muutkin ostokset oli tehty, oli aika hakea Galaxy, Light ja Visionin kissat. Ensin Tuhka halusi mennä Visionin luo, koska hän oli ikävöinyt Onnia, mutta pojat halusivat nähdä äitinsä Galaxyn ensin. Lopulta poikien vaatimus täytettiin. Haettiihan joka tapauksessa Onni ja hänen huonetoverinsa myöskin.

"Kop kop!" Veikko huusi ja koputti samalla oveen. Elmo peitti huudon ajaksi korvansa. Tuhka katsoi huolissaan Elmoa, sillä hänen korvat tuntuivat herkimmälle kuin muiden. Eihän kukaan muu tukkinutkaan niitä hänen veljensä sekoillessa. Sylvi tuli avaamaan leijuen selällään ilmassa.
"Aargh, kuka oletkaan niin revin sinut kappaleiksi torkkujen keskeytyksestä..." Sylvi jupisi silmät kiinni, mutta avattuaan silmänsä hän suorastaan säikähti.
"Aah, luulin että olet se... En edes muista sen nimeä... No ei sillä väliä. Mitä pikku Veikkosella ja Elmosella on asiaa? Ja tietenkin Tuhkalla..?" Sylvi kysäisi lempeästi ja meni rutistamaan isoäidillisesti ensin Veikkoa, ja sitten otti vielä Elmonkin siihen mukaan.
"Haha, Daimkin käyttäytyi kuin noiden isoisä..." Tuhka naurahti apeasti muistaessaan taas Daimin, joka oli menehtynyt muutama kuukausi sitten perheensä ympäröimänä, eli siis Kirsikan porukan. Hänen hautajaisiaan pidettiinkin vasta sinä päivänä, ja muut Kirsikan kissat olivatkin jo suremassa hautausmaalla.
"Niin muuten, missä minun Daimisenikin on?" Sylvi kysyi.
"Ehmm..." Tuhka äännähti hermostuneesti. He eivät olleet älynneet kertoa alienkissoille kuolleesta kissasta, saati sitten Sylville, joka välitti hänestä jotenkin enemmän kuin ystävänä...
"No?" Sylvi rykäisi ja irtautui Veikon ja Elmon otteesta.
"No kun... Daim menehtyi vappuna..." Tuhka änkytti, joka sai Sylvi kattilan kiehumaan.
"MITÄ?! JA MINULLE EI KERROTTU ETTÄ DAIM-MUSSUKKA OLI KUOLLUT?!" Sylvi alkoi nyyhkyttämään.
"Niin... Pääset kyllä suremaan häntä hautausmaalla. Meidän muut kissat ovat siellä suremassa..." Tuhka yritti kertoa, mutta häntä kävi sääliksi Sylviä, jonka sydän oli särkynyt.
"EN EHDINYT EDES TUNNUSTAA TÄLLE! BYÄÄÄ!" Sylvi parkui ja itkien leijui pois käytävälle ja ovesta ulos. Tuhka katsoi surullisena Sylvin perään.
"Mitä täällä tapahtuu?" kuului ovelta ääni. Siellä seisoi Galaxy, joka perheensä nähtyään meni poikiensa kanssa rutistukseen.
"Voih, tulitteko hakemaan meidät matkalle? Voi Tuhkaseni, salarakastajani!" Galaxy leikiskeli ja iski silmää, ja tuli poikien luota antamaan suukon Tuhkan poskelle.
"Yäk!" Veikko kommentoi ja yökötti.
"Hah, heh." Tuhka naurahti pienesti kun muisteli itseään hiukan nuorempana, ja suukotti kumppaniaan takaisin. Hän oli ihastunut silloin Galaxyyn eikä uskaltanut mainita sitä ensin hänelle, kuin salakukan kautta. Tuhka oli nyt onnellinen siitä, että he lopulta päätyivätkin yhteen, kun hän onnistuikin järjestämään treffit Naukukukkulalla.
"Minne Sylvi hävisi?" Galaxy ihmetteli.
"Hänellä nousi tunteet pintaan kun sai tietää Daimin menehtyneen vappuna." Tuhka sanoi surullisesti.
"Voih, otan osaa." Galaxy sanoi ja rutisti Tuhkaa.
"Isi, etkös sä sanonu et meil o kiire?" Veikko tuhahti.
"Veikko!" Elmo sihahti.
"Juu, niin. Light, woohoo! Tule! Aika lähteä Meksikoon!" Tuhka huhuili alienien huoneeseen. Vilkaistuaan sitä Tuhka järkyttyi ~ huone oli sotkuisempi kuin heidän, vaikka Kirsikkapossu heittelee vaatteitaan ympäri huonettaan, ja sitten liukastelee niihin. Samoin myös kaikki lelut on huoneessa levällään, ja aina kun Kirsikka tai Veeti astuu niiden päälle, kuuluu jotain tunnin ajan kiroamista ja pienten moittimista.
"Juuh, tullaan!" Light huikkasi, raahaten kahta matkalaukkua. Oli selkeää, kumpi oli kumman ~ auringonkeltainen oli Lightin, ja galaksinliila Galaxyn. Light kompastui omaansa ja kompastui mahalleen. Veikko räjähti kovaan nauruun, ja Elmo yritti hillitä omaa veljeään hyssyttelemällä.
"Heh, hupsis..." tämä hehetteli ja hieroi niskaansa nolostuksesta punaisena.
"No, mennäänkö? Vision ja kissat odottavat. Ja tietysti Onni."
Se oli taikasana. Kolmannen poikansa näkemisestä innostunut Galaxy alkoi hoputtamaan porukkaa eteenpäin, ja pääsivätkin he pian huoneen neljätoista kohdalle.
"Et Veikkoseni nyt koputa." Galaxy sanoi hellästi pojalleen ja otti häntä etukäpälistä kiinni, kun tämä yritti mennä hakkaamaan ovea.
"Tyhmää!" Veikko nurisi.
"Nyt olisi vaikkapa Elmon vuoro." Light sanoi tarkoittaen sitä ehdotuksena. Elmo meni varovaisesti ovelle, ja alienin poika koputti prinssimäisesti ja hellästi oveen.
"Ei tuo kuulu minnekkään!" Veikko kommentoi ja kimpuroi pois äitinsä otteesta, mutta silloin ovi avautui. Ovesta pilahti valkoruskea pää. Sisu oli tullut avaamaan oven.
"Uijuijui VISIOOOOOON ME LÄHDETÄÄN MATKALLEE!!!" Sisu huudahti ja alkoi hyppimään tasajalkaa innoissaan, kun oli nähnyt kissat ja matkalaukut.
"Sisu, mitä ihmettä sinä huutelet?" Vision tuli ovelle ja kysyi, hieroen silmiään väsyneesti.
"Unikeko unigekko unikakka! Me käytiin Hahtuvan kanssa koulussa jo ja tehtiin läksyt ja sinä vasta heräsiiiit! Ja tietty löit pääsi siihen yöpöytään TAAS!" Sisu pölötteli kun hänen hoitajansa yritti hillitä puhetulvaa taustalla.
"No ei sitten." Sisu murjotti ja marssi takaisin sisälle.
"Niin siis, lähdemmekö nyt?" Vision kysyi ja suoristi lasejaan.
"Juu. Meillä on kiire." Tuhka huokaisi.
"No odottakaa hetki. Sisu, voit ottaa konsolisi latauksesta. Ja ota samalla puhelimeni!" Vision huikkasi huoneeseensa.
"No en ole niin tyhmä, jos kerran tiesin jopa ennen SINUA, että lähdemme. Kaikki on pakattu." kuului Sisun ääni huoneesta.
"Jaa. Noh, sitten käynkin nopeasti pesemässä hampaat." sanoi Vision, joka pinkaisi kylpyhuoneeseen.
"Ai niin, tahna ja harja unohtuivat!" Vision muisti ja meni takaisin huoneeseen, otti laukustaan mainitsemansa hampaidenpesuvälineet ja lähti takaisin kylppäriin.

Pienen odottelun jälkeen porukka oli valmis lähtemään lentokentälle. Tuhka oli järjestänyt kaiken, ja sen huomasikin, kun taksi odotti porukkaa pihalla.
#Hyvää keskiviikon iltapäivää! Juuri olimme kuulleet hiukan mainoksia, ja onkin aika jatkaa biisien kuuntelua! Seuraavaksi on upea kappale Billie Eilishiltä bad guy.# kuului taksin radiosta, ja siinä samassa alkoi kuulumaan todella hiljaista musiikkia.
"Tää on tylsä!" Veikko valitti ja sääti kanavalle 9111.9123. Moururadioon.
#Heippa taas! Aamulla oli nyt hiukan pidempi tauko kuin normaalisti, pahoittelut. Eräs hyvä huonetoverimme Daim oli kuitenkin menehtynyt ja halusimme käydä tätä suremassa.# kuului Shiran ääni radiosta.
#Daim oli hyvä kissa, joka oli auttanut jopa huoneemme riehakkaimman ottamaan abaku-rokotuksen.# Nala kertoi.
#Tuhkamme ei päässyt radioomme, koska hän meni perhelomalle Meksikoon. Jos te hei kuuntelette meitä, toivotamme hyvää matkaa!# Shira jatkoi, ja Tuhkan sydäntä lämmitti.
"Kiitos." hän kuiskasi.
#Voisimme laittaa laulua pyörimään. Nyt on luvassa Niksu Naukunapsu Maukulaisen kirjoittama upea kappale Diabetes.# Nala kertoi, ja sitten tytöt hiljenivät ja alkoi kuulumaan räppimäistä musiikkia. (Tai niin minä luin sitä simsun tarinasta )
"Hei, tuohan on simssiliinin erään edesmenneen hoidokin laulu!" Vision älysi.
"Ai Niksu Naukunapsu? Miten?" Hahtuva kysyi kiinnostuneena. Kaikki kömpivät autoon Veikon vierelle, ja sitten Vision alkoi kertomaan simssiliinin hoidokkien historiasta, kerran tietäväisenä tiesi kun kuulemma luki YPn kirjoittaman kirjan! (ks. simsun mourusäiliö xD)
#Ilman diabetestä en olisi minä,
silloin olisin joku muu.
Olen iloinen näin.
Mä opin diabeteksen hyvät ja huonot puolet...# Nick lauleli kappaleen loppua, ja sitten tuli heti perään Mitterin kirjoittama rakkauslaulu.

Helsinkiin tullessa laulut muuttuivat Mouruposken lauluista takaisin Billie Eilishiin ja muihin laulajiin taksikuskin vaatimuksesta, sillä hän ei pitänyt kovasti Nickistä, Mitteristä ja Quzista laulajina. Nyt oli soimassa Ed Sheeranin Perfect. Veikko oli nukahtanut laulun "tylsyyteen", Elmo tuijotti ikkunasta ulos katsoen maisemia. Vision, Tuhka ja Galaxy esittelivät presidentin linnaa, jossa oli pidetty Linnan juhlat, ja johon he olivat aikoinaan osallistuneet. Lopulta porukka pääsikin lentokentälle. He hyvästelivät taksin, joka lähti menemään.
(Varoitus ~ en tiedä miltä se paikka oikeasti näyttää, joten älkää moittiko jos joku paikka on väärin :'D, ja muutenkin tässä on käytetty hiukan mielikuvitusta X>)
Lentokenttä oli iso. Parkkipaikalta he lähtivät kävelemään sisälle, ja pitkät portaat ylös päästyään he pääsivät katsomaan lentojen aikataulua.
"16:05 Helsinki ~ México." Tuhka luki taululta heidän matkansa ja vilkaisi seinäkelloa, joka näytti aikaa 15:18. "Meillä on vielä reilut kolme varttituntia aikaa."
"Ja sinä vielä sanoit että meillä on kiire?!" Veikko äimistyi.
"Noh, tsot tsot, lentokentillä pitäisi olla noin tämän ajan etuajassa ennen matkaa. Tämä paikka on iso, ja kestää jonkun aikaa löytää terminaali... puhumattakaan kaikki tarkastukset..." Galaxy kertoi.
"Ethän sinä ole koskaan ollut lentokoneessa..?" Tuhka ihmetteli.
"Niinpä, ja yhtä vähän kuin sinäkin." Galaxy pisti vastaan ja Tuhka ymmärsi tukkia suunsa.
"Mennään nyt siihen lähtöselvitykseen." Light marisi.
"Me tehtiin se jo netissä, joten me mennään suoraan turvatarkastukseen." Tuhka selitti, ja lähti sitten kävelemään turvatarkastuspaikan suuntaan. "Laittakaa laukkuuni kaikki tavaranne mitä haluatte mukaan koneeseen. Muut tavarat menee ruumaan, ne viedään tuonne." Tuhka kertoi, ja kaikki heittivät matkalaukkunsa semmoiseen liikkuvan mattoon, joka vei laukut pois. Ennen sitä Veikko avasi matkalaukkunsa ja sulloi kännykänsä ja leluhiirensä Tuhkan laukkuun. Elmo oli taas laittanut hiukan enemmän tavaraa ~ kännykän, satukirjan, kyniä, paperia, vaikka mitä. Visionin porukan tavarat olivat valmiiksi Sisun repussa, Galaxy ja Light pitivät tavaransa Galaxyn käsilaukussa.
"Sitten mentiin!" Tuhka sanoi ja edeltä lähti marssimaan kohti jonoa turvatarkastukseen.
"Onko Tuhka matkamme pomo?" Vision kysyi kuiskaten Galaxylta.
*Näköjään. Ehkä hän vain hermoilee matkasta. Anna hänen vain mennä.* Galaxy aprikoi ajatellen telepaattisesti Visionille, joka nyökkäsi.

Jono hupeni nopeasti. Tuhka heitti oman laukkunsa tavarahihnalle, ja näin perässä teki Sisu repun kanssa ja Galaxy käsilaukun. Kaikki meni normaalisti, kunnes päästiin metallinpaljastimen luo.
"Ei lemmikkejä koneeseen. Tai ainakaan näin paljoa." metallinpaljastimen luona nököttävä mies sanoi tuimasti Visionille, joka seisoi kissalauman keskellä. Vision vaikeni.
"Anteeksi vain, mutta emme ole lemmikkejä, olemme matkustajia!" Tuhka pisti äreästi miehelle.
"Kultaseni, rauhoitu!" Galaxy huudahti ja meni ottamaan Tuhkaa etutassusta kiinni.
"Vai taas näitä puhuvia kissoja." toinen, nainen totesi.
"Niinpä, muistatko ne soittajakissat? Karseella laululla yrittivät lumota meidät." mies muisteli.
"Ette saa puhua kaverini isästä pahaa!" Veikko murisi, kun hänen mieleensä juolahti Quz, Tulpen isä.

Pienen kiistelyn jälkeen kissat ja Vision pääsivät tarkastuksesta läpi, ja oli aika päästä alueelle, jonne vain matkustajat pääsivät. Kello näytti 15:41, ja heillä olisi 24 minuuttia aikaa koneen lähtöön.
"Ehditään käymään tuossa kahvilassa juomaan lyhyet kahvit!" Light totesi, ja matkustajat menivät upeaan, rentoon kahvilaan. Siellä tuoksui vahvasti kahvi. Kahvi, kahvi, kahvi.
"Mitä saisi olla?" söpö, pieni tyttö mekossa kysyi hymyillen myyntitiskillä.
"Katsomme valikoimaa." Vision kertoi, ja päästi edelleen hänen takana jonossa olleen miehen, joka tilasi kahvia ja suklaakahvitorttua.
"Hmm, voisin ottaa itselleni saman mitä hänkin otti, mutta kahvi olisi maidon kanssa." Vision tilasi, ja tyttö alkoi valmistelemaan tarjotinta. Light ja Galaxy ottivat tummapaahteista kahvia ja suklaa-kahvi-kirsikkaleivoksen, Hahtuva saman leivoksen, Tuhka taas vaaleaa kahvia ja vaniljakahvinmakuisen macaronin. Sisu ja galaksipojat eivät tienneet mitä valita, koska he eivät halunneet kahvia, joka sisältyi kaikissa herkuissa ja juomissa. Kahviteemainen kahvila siis.
"Eikö teille maistu edes kahvitrippi? Tai kahvijäätelö?" tyttö kyseli, johon vastaukseksi hän sai pojilta pudistelevia päitä.
"Kahvi on pahaa. En halua mitään missä on kahvia." Sisu ilmoitti rohkeasti tytölle.
"No kahvitonta et valitettavasti saa, mutta miten olisi marjainen minipavlova? Se tarjoillaan vain kahvinmakuisessa vohvelissa, mutta muuten se on kahviton." tyttö ehdotti. "Ja vohvelia voi olla helposti syömättäkin, eikä se tartu pavlovaan."
Sisu hyväksyi ehdotuksen, ja Onni, Veikko ja Elmo vaativat perässä samaa jälkiruokaa.

Kaikki söivät hiljaa leivoksiaan ja jotkut ryystäilivät erilaisia kahvejaan. Jokainen oli tyytyväinen. Veikko kokeili maistaa kahvivohvelia, joka osoittautui todella hyväksi. Se rohkaisi muitakin pentuja sitä maistamaan. Onni ja Sisu olivat epävarmoja, Elmolle se oli ehdoton ei.
Tuhka vilkaisi kelloa, joka näytti aikaa 15:57.
"Meidän pitää mennä terminaalille." Tuhka kertoi, ja kaikki lähtivät kahvilasta, hyvästejä unohtamatta. Pian Tuhkan suunnistuksen avulla päästiin oikeaan terminaaliin. Oikea portti löytyi, ja porukka meni istumaan penkeille, jotka oli portin edessä.
"Odotellessamme voin sählätä kännykät valmiiksi." Tuhka supisi Elmolle ja Veikolle, ja otti ne laukustaan. Hän sääti niille tilin, ja poisti ja asensi oikeat sovellukset.
"Voitte ladata näihin kolme erilaista peliä. Kysykää minulta ensin lupaa ennen kun aiotte ladata mitään. Näissä on muuten Mourufamily-sovellukset, jossa voin tarkkailla teidän tekemisiänne, ja teillä on aina kolmen tunnin ruutuaika päivässä. En laita sitä voimaan kyllä vielä, koska meillä on lentomatka, mutta jatkossa on niin." Tuhka selitti pojilleen hänen viimeisteltyä viimeisen kännykän, joka kuului Veikolle.
"Psst! Mitä pelei sun tos konsolis on?" Veikko kysyi Sisulta ja viittoili vekottimen suuntaan.
"Tällainen peli, jossa ammutaan erivärisiä palloja, joku Bubble Witch mikä lie." Sisu kertoi. "Ja sitten on vielä joku Hogwarts mystery. Se on kyllä enkuks, ja ei siksi ollut oikein mieleen."
"Noh, kokeilen noita. Sitten olen kuullut vielä Minecraftista, jonka haluaisin myös."
Veikko oli siis tehnyt pelipäätöksensä. Elmo tiesi mitä halusi: jotain, missä piirtää. Hän etsi kaikenlaista piirustusohjelmaa, mutta hän ei löytänyt hyviä, paitsi maksullisia. Siinä piti maksaa joillain eroilla, eikä hän käskisi isäänsä vaihtamaan pennejä joksikin erouksi vain jonkun hyvän piirto-ohjelman takia, saati maksaa sitä, joten Elmo jätti suosiolla pelin latauksen sikseen. Ehkä hän tulevaisuudessa löytäisi jonkin kivan pelin.
Tuhka antoi luvan Veikolle kaikille peleille, paitsi Minecraftille, sillä se oli kauhean kallis peli. Veikko joutui asiasta vain huokaisemaan pettymyksestä, kun juuri silloin lentoportit aukesivat ja matkustajat pääsivät pitkään tunnelimaiseen juttuun, joka vei lentokoneeseen. Joillekin jaeltiin lehtiä, ja Galaxy oli porukan onnekas.
"Uu, Me naiset! Me naaraat on kyllä parempi, mutta tämäkin käy..." Galaxy sanoi iloisesti ja meni istumaan oikean puolen ikkunapaikalle. Tuhka meni keskelle hänen viereensä, ja käytäväpaikalle tuli Onni. Toisella puolella, vasemmalla, istui ikkunapaikalla Light, keskellä Hahtuva ja käytäväpaikalla Vision. Noiden takana oli loput, Elmo ikkunalla, Veikko keskellä ja Sisu käytäväpaikalla.
Matka sujui ongelmitta. Kellään ei näyttänyt olleen tylsää. Veikko ja Sisu pelasivat, Elmo piirsi, muut rupattelivat.
#Olemme laskeutumassa. Toivottavasti teillä oli mukava matka. We are landing. I hope you had a nice trip.# kuului automaattismainen naisen ääni kaiuttimen kuulutuksesta. Pian lentokone pysähtyi, ja ääni puhui taas, näin:
#Olemme laskeutuneet. Mukavaa päivänjatkoa, ja tervetuloa uudelleen. We have landed. Have a nice day, and welcome again.#
Ovet aukesivat, ja matkustajia alkoi vyörymään ulos koneesta. Mouruporukka odotti että lentokone tyhjenesi, ja sitten he lähtivät pois. (Ettei tarvitse kärsiä tönimisestä ja varpaille astumisesta, sekä hukkumista (ihmismassaan ))
Méxicon lentokenttä näytti aika samanlaiselta ja normaalilta verrattuna Helsingin versioon. Ruumalaukut haettuaan päästiin taas hakemaan taksia, hotellille.
"¿A dónde te llevo?" taksikuski kysyi espanjaksi Visionilta, sillä se oli Meksikon virallinen kieli.
"We don't speak Spanish. Can you speak English?" Tuhka kysyi.
"Little bit." kuski vastasi. "But what are the stop?"
"Hotel." vastasi Tuhka.
"OK. I can drive... in? Sorry I talking very bad English." kuski pahoitteli ja lateli matkustajien laukkuja takakonttiin.
"I see." Tuhka naurahti, ja se sai kuskille pienen hymyn kasvoille.

"We are in hotel soon." kuski yritti sanoa englanniksi, ja tämä naurahti makeasti päälle. "One kilometer."
Maisemat olivat upeat, ja osa porukasta katseli niitä kiinnostuneina.
"Kaunista." Galaxy huokaisi. Taivas oli kirkkaansininen, ja pilvetön. Autoja vilisi tiellä ohi, ja lintuja visersi yläpuolella.
"Eikö pitäisi olla jo nukkumaanmenoaika?" Hahtuva ihmetteli samalla haukotellen.
"Noh, Mouruposkessa kyllä. Meksikossa on vain eri aika. Se on jopa kahdeksan tuntia jäljessä normaalista ajastamme, eli aika iso aikaero." Vision totesi.
"Ahaaaaaaa." Sisu haukotteli Hahtuvan mukana.

"Noow, we are here." kuski ilmoitti. Hän pysäköi ison, pyöreän ja valkoisen rakennuksen eteen, joka oli hotelli. Useita turisteja hääri sen ympärillä odottavaisina.
"Thank you." Elmo kiitteli kun kuski avasi ovea, ja Galaxy taputti ylpeänä pojastaan.
Porukka käveli raahaten matkalaukkuja hotellin ovelle. He pääsivät sisälle, jossa oli infopiste.
"Your room is number 3917." nainen infopisteellä kertoi ja ojensi kaksi valkoista korttia, joihin oli kirjoiteltu kultaisella koukeroisin numeroin 3, 9, 1 ja 7.
"On the third floor." nainen jatkoi ja antoi myös esittelyä hotellista. Siinä luki otsikossa kultaisin kirjaimin Cinco.
#¿Interesado en un spa de cinco estrellas? ¿Ya has probado nuestro menú de cinco platos? Solo un masaje superior por el precio de cincuenta te ofrece...# luki otsikon alla esittelyssä. Tuhka selasi englanninkieliseen esittelyyn.
"Viiden tähden kylpylä, viiden ruokalajin menu, viidenkympin hintainen hieronta... Ooh, tuossa on ravintolat!" Tuhka hihkaisi.
"Mennään nyt silti viemään tavarat huoneelle." Hahtuva vaati, ja muut kannattivat ehdotusta.

Huoneessa oli viisi sänkyä. Vision sai oman sängyn oven takaata, ja muut kissat jakautuivat pareiksi: Veikko ja Sisu, Hahtuva ja Onni, Tuhka ja Elmo sekä Galaxy ja Light. Tavarat leviteltiin kaappeihin, ja valkoisilta sängyiltä otettiin samanväriset pyyhkeet jakoon. Niitä oli tarkoitettu vain viidelle hengelle (yksi käsipyyhe ja isompi pyyhe peseytymiseen per hlö) joten jako oli vähän hassu. Vision sai automaattisesti isomman pyyheensä itselleen. Toinen isompi pyyhe meni yhteiseksi käsipyyheeksi, jotta pennutkin yltäisivät kuivaamaan käpälänsä alhaalta. Muut kolme meni isoimmille kissoille, eli Tuhkalle, Galaxylle ja Lightille. Käsipyyheet jaettiin pentujen kesken.
"Noniin, nyt päästään katsomaan ravintoloita, mahani kuolaa tacoja!" Tuhka valitti ja otti esittelyn esille, ja tutki ravintoloita.
"No tuo näyttää hyvältä! Rocas de chile!" Galaxy kertoi ja osoitti ravintolan esittelytekstiä innoissaan.
"Käy!" Tuhka hihkaisi kun luki että tarjolla olisi tacoja.
Kaikkien muidenkin myöntymys saatiin, kun ravintola osoittautuikin yllättävän mielenkiintoiseksi. Rocas de chile, se on varmaan joku kaupunki tai muu paikka, mistä ravintolan ruuat ovat!

Rocas de chile oli hiukan vanhanaikaisen näköinen, mutta kuitenkin meksikolaisittain oleva pieni ravintola hotellin nurkilla. Siellä oli mukavasti porukkaa, ja sisältä kaikui ystävällinen ja hiukan meluisakin puheensorina. Suuaukon yläpuolella oli ravintolan nimi koukeroin ja LED-valoilla. Nimen perässä oli vielä tanssiva chili, jolla oli kitara, sombrero ja mustat kiekuraviikset.
Porukka astui kiinnostuneena hotellin käytävän kivilattialta hiukan joustavaan ravintolan lattiaan. Se hiukan natisi ja narisi, kun he kävelivät kassalle varaamaan pöytän.
"Cincuenta y cinco, fittyfav." mies tiskin takana kertoi hiukan tylsistyneenä ja ojensi pienen muovi"lapun", jossa oli luku 55.
"Tankki juu." Veikko "kiitteli" yrittäen matkia mahdollisimman paljon veljeään Elmoa, kun hän oli kiitellyt taksikuskia (xD), ja otti lapun. Galaxy tirskahti takana omalle pojalleen ja hihitteli.

"Tuo pöytä!" Sisu ilmoitti päättäväisesti ja osoitti ravintolan nurkilla olevaa pöytää, jonka vieressä oli iso ikkuna. Porukka meni istahtamaan, jolloin heidän eteensä tulivatkin heti ruokalistat. Tilattuaan vielä ruuat, kaikki odottelivat valmistumista jutellen tai pelaillen.
"Katsokaa mikä linnunkakka!" Onni huudahti häntäänsä heiluttaen ja osoitti ikkunassa olevaan linnunplöräysvanaan, joka oli hänen yläpuolellaan.
"Onni!" Galaxy torui ankarasti, ja sitten jatkoi taas jutteluaan Tuhkan ja Lightin kanssa.

"Tacoseniiiiiiiiiiiiiiii!" Tuhka huudahti innoissaan häntäänsä vipattaen, kun hän haistoi chilin ja lihan hajun, joka lähestyi heidän pöytäänsä. Tarjoilija toi asiakkaiden ruokia, joiden keskellä oli Tuhkan Tigre ardiente (Tulinen tiikeri)-niminen tacoateria. Ympärillä oli enchiladoja, chilistä papupataa ja riisiä, tortilloita sekä tietenkin lisukkeina quacamolea ja salsaa!
"Disfruta el!" tämä toivotti hymyillen aurinkoisesti, laski tarjottimen pöydälle ja lähti sitten hakemaan seuraavaa tarjotinta toiseen pöytään.
Ei aikaakaan kun Tuhka oli jo kiirehtien puraisemassa maistiastaan. Tacon kova mutta hauras "leipä" mureni kuitenkin hänen tassuihinsa puraisussa, ja kaikki sisältö tippui kissan syliin tai lattialle. Tuhka kuitenkin maisteli maistiaistaan, olihan jotain sentään päässyt suuhun asti.
"Voi Tuhka..." Galaxy voivotteli ja taputti kumppaniaan selästä. Poika alkoi kähisemään.
"TÄMÄ ON TULISTAAAAAAAAA!!!!!!!!" hän karjui ja joi vesilasistaan täydellä höyryllä.
"En tykännyt." tämä jatkoi murjottaen, ja pyyhki lautasliinallaan ruuan pois turkistaan.
"Ota tästä papupataa. Se on miedompaa ja varmasti sinulle maistuu." Galaxy tarjoili sädehtien ja halasi samalla Tuhkaa.
"Heh, noh, kokeillaan." hän sanoi itsevarmasti, otti kulhon ja kaatoi siihen pataa.

Jonkun puolen tunnin kulutttua kuului röyhtäisyjä porukoiden pojilta ja Visionilta. Galaxy ja Hahtuva tuijottivat inhoten heitä, erityisesti Hahtuva katsoi murhaavasti hoitajaansa. Jokainen oli syönyt päivällisen nautinnolla jättämättä murustakaan tarjottimelle, saati sitten pisaraakaan papupataa. Tarjoilija tuli kysymään jälkiruokaa, mutta kaikki totesivat, että pääruoka täytti jo mukavasti.
"Voitaisiin mennä seuraavaksi tuohon kylpylään. Tuhka on täysin likainen, ja lihakseni ovat aivan krampeilla erityisesti sen simssiliinin kanssa olleen kuntosalireissun takia, ajattelin hierontaa sitä ennen. Tai en kyllä tiiä miten simssiliini pärjäilee kuntonsa kanssa." Galaxy kertoi virnuillen.
"Se olisi mielestäni aika hyvä idea." Light totesi.
"Minäkin voisin tulla mukaan hierontaan!" Hahtuva ilmoitteli innoissaan.
"Mutta, me oltaisiin haluttu että tulisit mukaan uimaan." Sisu ja Onni murjottelivat.
"Eihän se kestä edes kauaa. Ja varmasti Veikko ja Elmo tuovat kivaa seuraa teille." Hahtuva lohdutti.
"No, käyhän se. Mennään." Vision sanoi, ja johdatti porukkaa ulos ravintolasta. He jättivät hiukan tippiä, ennen kuin Tuhka veti kartan esiin.
"Se on pari kerrosta ylempänä, sieltä vasemmalle, suoraan, vasempaan viistoon ja sitten on kassa." kolli kertoi reittiä porukalle, joka nyökkäsi, jolloin he lähtivät liikkeelle.

Perille päästyään Tuhka katseli hinnastoja. Jono oli lyhyt, ja pian hän pääsi tilaamaan.
"Uimaan on menossa me kaikki yhdeksän, ja kahdet hieronnat tytöille." Tuhka tilasi. Kassanainen tuijotteli vain hämmentyneenä Tuhkaa, joka tuijotti samoilla mitoilla takaisin.
*Ehkä mukana ei saa olla pentuja?* Galaxy tuumi kumppaninsa mieleen.
*Ehkäpä.* hän ajatteli takaisin, ja toivoi siniliilan naaraan lukeneen ajatuksen.
"Hän ei puhu suomea!" Onni sihahti isänsä korvaan viisaana, ja Tuhka kirosi mielessään ~ hänen poikansa oli viisaampi kuin hän itse.
"Ömh. Sorry. We nine are going to swim, and girls are going to... massage? too..." kolli yritti selittää englanniksi naiselle.
"Aa, siis anteeksi. Puhun suomea, ällistyin vain että ymmärsin kissaa." nainen naurahti ja otti yhdeksän sinistä ranneketta ja helmikaulakorun. "Ja onnittelut, olette viidessadas asiakkaamme tänään, joten saatte tämän upean helmikaulakorun."
"Ahm, kiitos..."Tuhka änkytti kun otti lastin vastaan. Hän ojensi korun Galaxylleen ja suukotti tätä. "Kuka sinä muuten olet?"
"Minä olen Yui. Mukava tavata." tämä kertoi hymyillen. Tuhka tuijotti naista vaiti.
"Ootko sä mun hoitajalle sukuu?" Veikko kysyi ja loikkasi kassan päälle tutkiakseen lähempää.
"Kuka on hoitajasi?" Yui kysyi hymyillen.
"Kirsikka. Hänel o sama pitkä liila tukka, ruskeet silmät ja sil o pakkomielle säästämisee." Veikko kuvaili. Vastaukseksi Yui henkäisi syvään ja hän sanoi:
"Lia."
"Lia?"
"Se on hänen nimensä. MUTTA ONKO HÄN SIIS ELOSSA?!" nainen ihmetteli.
"Ööh... On?" Elmo mietti.
"Sitten on Lotuskin!" Yui sanoi päättäväisesti.
"Ja kukas on Lotus?" Vision ihmetteli.
"Lian kaksoissisko." Yui selitti, ja hänen kätensä tärisivät pöydällä kun tämä piti niissä maksurahoja. "Voi Lia ja Lotus... Ikävöin heitä... Missä he ovat?!"
"Kirsikka... siis Lia on Mouruposkessa. Ja me emme tiedetä että kuka se Lotus on." Hahtuva pahoitteli.
"Mouruposki... En ole kuullut..." nainen voivotteli vaikeroivana ja hänen intonsa oli muuttunut suruksi.
"Me voidaan viedä sinut sinne, mekin asumme siellä. Olemme vain lomalla täällä Meksikossa." Sisu ehdotti. Yuin ilme kirkastui, ja hän hyväksyi ehdotuksen.
"Kiitos! Sitten minä irtisanoudun tästä työstä!" hän päätti innoissaan, ja otti Sisun rutistuksiin.
"¡Adelante ya!" joku raivosi taaempana jonossa.
"¡Paciencia en nombre de Cinco, señor!" Yui nurisi sinne, ja jatkoi toivottaen: "Mutta, hyvää cincomaista käyntiä täällä!"

"Khh khh khh!" Onni pärski kun häntä vanhemmaksi ikääntynyt veli Veikko oli heittänyt vettä hänen päälle, olivathan pennut vesisotaa kylpylän altaiden puolella. Muutama muu tuntematon uimari mulkaisi isoa vesimolskausta, mutta eivät pennut siitä välittäneet. Seuraava Veikon kohde oli Elmo, joka vesiaallon tullessa sukelsi veden alle, ja siten yllätti hänet takaata sukeltamalla. Sisu ja Onni matkivat sukellustekniikkaa ja roiskivat kostoksi Veikon päälle edestä.
"Kukaan ei roiski pentuani!" Tuhka mörisi muuttaen ääntään matalammaksi leikkisästi, ja teki kunnon aallon pentujen päälle, jolloin kaikki neljä upposivat pohjaan asti.
"Isii!" Onni räkätti pulpahduttuaan takaisin pinnalle. Light ui hiljaa Tuhkan taakse, iski silmää pennuille ja laittoi sormen suun eteen hiljaisuuden merkiksi. Sitten tämä hyökkäsi Tuhkaa päin, mutta tuhkanharmaa kolli oli nopeampi: hän sukelsi, meni Lightin entiselle paikalle ja hyökkäsi samalla lailla Lightiin.
"Kuumottava turkkisi ei jää keneltäkään huomaamatta!" Tuhka mörisi ja kollit jäivät painimaan, kun pennut kannustivat vierestä.
"Me tultiin!" Hahtuvan tervehtivä ääni kuului.
"Spagettitytöt täällä tervee!" Galaxy jatkoi rennosti tassuaan heilutellen. Sitten he loikkasivat altaaseen muiden joukkoon. Galaxy sukelsi poikien väliin, hyppäsi ja teki takaperin voltin ilmaan, josta pojat henkäisivät.
"Älkäähän nyt, meillä Neptunuksella on urheilulajinakin vesitemput. Teen kyllä kotiplaneetallani vielä kaksikymmentä kierrosta lisää, kun siellä on helpompaa. Nuorempana olin voittanut olympialaisia neljä kertaa putkeen ja maailmanmestaruuksia ties kuinka monta kertaa." Galaxy muisteli kun huomasi poikien ällistelevät ilmeet.
"Meillä Auringossa ei ole mitään urheilua, paitsi sukellus, johon vain harvat pääsee, eikä se muutenkaan ole mitään hienoa. Sen sijaan kylpylät ovat tosi suosittuja, hyviä ja edullisia." Light kertoi.
"Mä haluun vessaan." Veikko valitti ja nousi altaasta.
"Minä voin viedä sinut." Tuhka ehdotti, mutta Veikko kieltäytyi jyrkästi. Poika käveli oikeanpuolen pukuhuoneista sisään vessaan.
"Ei Veikko!" Tuhka huusi perään, mutta turhaan.
"Vision, viitsisitkö käydä hakemassa Vikko naisten pukuhuoneesta?" Tuhka supisi Visionille, joka tirskahtaen nyökkäsi, ja lähti perään.

"Hohhoijaa, olipas vauhdikasta." Light totesi miestin pukuhuoneessa.
"Se oli hauskaa!" Sisu hihkaisi.
"Jep! Ja mäkin haluun tommoset Niken uikkarit!" Onni haaveili.
"Tämän jälkeen voisimme syödä iltapalan. Otin meille kaikille sitä ja aamiaista." Tuhka selitti.
"Oih, kiitos... Ei älytty Galaxyn kanssa ottaa mukaan." Light kertoi ja naurahti.
"Hei, mites pikku Samolle kuuluu?" Tuhka kyseli hymyillen.
"Hyvin. Vaikka hiukan riehakas onkin, saan hänet pidättyä hallinnassa hyvillä tekniikoilla."
"Ooh, hyvä. Voisitko antaa pari vinkkiä?" Tuhka kysyi ja iski silmää.

"No niin, kohta saatte iltapalaa!" Tuhka kailotti olohuoneeseen, missä muut löhöilivät sohvalla, etsien jotain hyvää kanavaa. Heidän huoneen minikeittiössä Galaxy pilkkoi vesimelonia sillä aikaa, kun Tuhka jakeli lautasille kanakolmioita pennuille ja kurkkuvoileipiä aikuisille. Sekä myös laseihin vettä hanasta.
"Näälkääää!" Veikko valitti ja tepsutti baarijakkaralle syömään kanakolmiotaan. Pian muukin porukka oli kokoontunut syömään ja rupattelemaan, kun Galaxykin oli saanut meloninpalat valmiiksi.
Iltapala syötiin suurella ruokahalulla nopeasti pois alta. Porukka meni nukkumaan aika piankin sen jälkeen, ja unirytminsä kärsineet kissat ja Vision nukahtivatkin nopeasti.
"Menemme pitkällä ja upealla junamatkalla Montereyhyn, jossa katsomme härkätaistelua ja otamme hattutanssitunteja, sitten samalla junamatkalla takaisin ja sitten kotiin." Tuhka mutisi unissaan, ja sitten alkoi kuorsaamaan.


Mitähän siellä Mouruposkessa tapahtuu? Kurkataanpa sinne! Ainakin jostain syntymäpäivästä puhuttiin...

"Mennäänkö nyt takaisin huoneelle?" Shira kysyi porukalta, johon kuului Nala, Veeti ja vihreät veljekset. Ryhmä oli kutistunut nyt todella pieneksi, kun hoitajaa tai Tuhkaa poikineen ei ollut paikalla. Hautuumaalla he vielä olivat Daimin luona.
"Köhköh! Juu, mennään." Nala sanoi, ja yhdessä kaikki menivät huoneelle.
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!" kuului kaiuttimesta ja kaikki kissat peittelivät tuskastuneina korviaan. (ks mikin kokeilu )
"Hyvää iltapäivää koko Mouruposken väelle! Tiedättekö mikä päivä tänään on? Mouruposken syntymäpäivä! Ehkä olittekin jo huomanneet, että olin laittanut kissojani koristelemaan Mourua. Joka tapauksessa, vartin kuluttua alkaa pihalla juhlat! Tervetuloa! Ja jos haluatte osallistua lahjojen jakoon, kootkaa 10 pennin arvoista pakettia! Ja kaikki tulee!" simssiliinin ääni kuului kaiuttimesta. Kuula ja Rio hyppäsivät innostuksissaan ilmaan, Shiran ja Nalan kasvoille levisi ilahtunut hymy ja Veeti istui mykkänä vierellä. Hän ei jaksanut edes ajatella juhlia ikäloppujen luidensa kanssa.
"Mennään heti valmistautumaan! Ja lahjaa meiltä tulee!" Shira sanoi päättäväisesti.
"Me voidaan järjestää se!" Kuula ja Rio ehdottivat yhteen äänen, ja Shira nyökkäsi. "Minä ja Nala mennään meikkaamaan."

"Sori, älä tule tänne!" Nala huuteli Shiralle vaatekaapista.
"Nala, mikä on hätänä?" Shira hämmästeli huolestuneena.
"Ei mitään!"
"Kerro nyt oikeasti Nala!"
"Ei mitään!"
Shira riuhtaisi oven auki. Hän näki vihreän kissan edessään. Se ei kuitenkaan ollut Rio, Kuula, Ennustus tai Hipsuli. Se oli Nala. Sitten hän näki Nalan edessä sateenkaaren värisen nestelammikon. Sitten Nala oksensi sellaista lisää.
"Voi ei voi ei!" Shira kauhisteli, ja meni selailemaan vanhoja Mourusia. "Ei ei ei ei, sait Abakun!"

Shira juoksi kauhuissaan käytävällä, ja meni simssiliinin huoneelle. Hän hakkasi ovea hädissään, ja Tulpen tultua avaamaan ihmetellen ovea, tämä ravasi simssiliinin luo.
"ONKO SINULLA VIHREITÄ ITUJA ABAKUUN? KIRISKKA MAKSAA MYÖHEMMIN!" Shira kauhisteli huohottaen.
"Onneksi otin kissojeni varalle pari purkkia. Ja onneksi vain Ruu sai, tässä ylimääräisemme." simssiliini totesi ja ojensi purkin. Shira ampaisi sitten samalla menolla takaisin huoneelle, ja ojensi idut Nalalle.
"Osaat varmaan tehdä teetä. Lisää nämä sinne, niin sinun pitää olla parantunut huomenna. Et mene juhliin valitettavasti." Shira kertoi surulliena.
"Mutta olisin niin halunnut nähdä taas Salomen!" Nala parkaisi, kuin olisi Shiran tytär, joka niin kovasti halusi nähdä poikaystävänsä.
"Näet hänet myöhemminkin." Shira lohdutti hiukan tuhahtaenkin.
"Ja nyt Salome on yksin!" Nala jatkoi.
"Hänellä on runsaasti kavereita, joten ei taatusti ole." Shira väitti, josta Nala meni hiljaiseksi, jos niiskuttelu ei laskettu.
"Mene sohvalle peiton alle, juo teetä ja mene nukkumaan, niin olo paranee."

Kuula, Rio, Veeti ja Shira menivät siis Kirsikan porukasta Mouruposken juhliin. Alle puolet siitä jopa. Joka tapauksessa väkeä oli paljon. Keskellä kaikkea oli koroke, jossa simssiliini seisoi mikki käsissään.
"Tervetuloa tervetuloa! Ensinnäkin, kiitos teille kaikille, jotka ovat olleet Mourun matkassa mukana niin, että hoitola on pysynyt pystyssä nyt tasan kymmenen vuotta. On ilo nähdä, että niin pitkän ajan jälkeen on vieläkin omistautuneita hoitajia. Sen takia me juhlimme. Ruu jakelee halukkaille lahjakasseja, Quz jakelee sekoittuneita lahjoja ja Untuva ja Tulpe jakelevat arpoja 5 pennin hintaan. Mutta, tällaisen lyhyen puheen jälkeen, annan teille vapauden juhlia!" simssiliini kertoi, ja samassa Quz tuli antamaan Violan lahjan.
"Ja kuka ihme on Viola?" Veeti ihmetteli.
"Se on uusi hoitaja täällä. Myös voi kutsua räähkänä." Kuula kertoi tietäväisenä.
"Hei katsokaa, tuolla meidän lahja on!" Rio hihkaisi, ja totta tosiaan, tuntemattomalla naisella oli taco, jalkapallo, liitu ja sipsipurkki käsissään, sekä valkoruskea tyttökissa olkapäällä tutkimassa lahjasekoitusta kiinnostuneena. Hänellä oli pinkki tukka, ruskeat silmät ja juhlavaatetus. Se oli varmasti Viola.
"Mennäänkö juttelemaan?" Kuula kysyi.
"Juu." Shira hyväksyi jutun, ja kaikki menivät lähemmäksi.
"Moi!" Rio tervehti.
"Hei!" Viola tervehti takaisin.
"Te saitte meidän lahjamme, onneksi olkoon!" Shira naurahti.
"Haha, ja te saitte meidän!" Violan kissa hihkaisi.
"Hei, mikä sinun nimesi on?" Kuula kysyi kiinnostuneena.
"Cool Schmool, eli Kaisla." kissa esittäytyi.
"No, Kaisla, haluisitko olla meidän kaveri?" Rio kysäisi. "Kai pieni ikäero ei haittaa? Ja varmasti Elmo ja Veikkokin haluaisivat olla kaverisi."
"Joo! Haluan jättimäisen kaveripiirin!" Kaisla maukaisi innoissaan.
"Jee! Mennäänkö syömään kakkua?" Kuula ehdotti.
"Joo!" Kaisla innostui ja hyppäsi Violan olkapäältä maahan.
"Kaisla! Ei saa noin säikytellä!" nainen torui hoidokkiaan.
"Sorii!" naaras sanoi hymyillen leveästi, ja lähti sitten poikien mukaan synttärikakun luo.

Shira lähti harhailemaan porukan keskellä. Ehkä hän löytäisi jonkun hyvän ystävän, jonka kanssa olla? Hänen kaverilistansa pursusihan kissoja. Melkein kaikki tuntuivat kuitenkin niin nuorilta hänen ikäisekseen, paitsi jotkut. Kuitenkin, Source oli Samon kanssa, Ruu ja Stiina ja Espique yhdessä. Kinuski ties missäkin. Ainoastaan Quz oli yksin, tai niin Shira hänet löysi.
"Moi." Shira tervehti.
"Hei." Quz tervehti takaisin. Sitten laskeutui pitkä hiljaisuus kaksikon välillä. Kinuski tuli Quzin vierelle ja kysyi:
"Quz, mentäisiinkö tanssimaan? Musiikki oli juuri alkanut." Kinuski ei edes odottanut vastausta, vaan veti hänet mukaan tanssin pyörryksiin.
*Eikö täällä ole oikeasti ketään?* Shira mietti ankarasti harmistuneena, ja meni istahtamaan penkille masentuneena.
*Ja... Miksi Quz ja Kinuski tanssivat yhdessä?* hän jatkoi miettimistään, ja kataahti tanssivaan pariin. *Eikös hän ollut Ruun kumppani?*
Katse siirtyi hiukan etäänpänä olleisiin Ruuhun, Stiinaan ja Espiqueen, jotka olivat syömässä kakkua.
*Ääh, toisten rakkauteen ei kannata puuttua.* Shira päätti ja sitten... jäi vain istumaan ajatukset tyhjinä. Hetken.
*MITÄ, KIRSIKKA ON TÄÄLLÄ?!*
Shira tuijotti ällistyneenä, kun Kirsikka oli juttelemassa Esterin kanssa.
"KIRSIKKA MISSÄ OLIT LOMALLA?!" Shira karjaisi, hyppäsi Kirsikan päälle ja kaatoi tämän kumoon.
"En muistanut että sinulla olisi tuon väritteistä hoidokkia, tai että lempinimenäsi on ollut myös Kirsikka, Tiksu." Ester naurahti.
"Ei ole ollukkaan Mantsu." tämä naurahti takaisin.
"Mitäs te oikein höpisette?" Shira hämmästeli.
"Kukas sinä olet?" Kirsikka kysyi.
"Pölvästi, kyllä sinä aloitushoidokkisi tunnet." Shira murisi.
"Hahahahaha! Olet siis vain mennyt väärän henkilön luo. Ei se haittaa, olen Tikkarisuu eli Tiksu." tämä esittäytyi.
"Ester, sano että tämä on vain pilaa." Shira murisi Esterille.
"Minä en ole Ester, vaan Mantsu. Mukava tavata." hän kertoi.
"RÄÄÄÄYYRRRRRR, JOS TÄMÄ ON PILAA, NIIN, NIIN..." Shira ei keksinyt sanottavaa.
"Onpas tulinen luonne." Tiksu naurahti.
"Mitä täällä tapahtuu?"
Shira käänsi päätään, ja näki takanaan Salomen ja Deanin.
"Ömh... Ei mitään..." Shira punastui ja hieroi niskaansa nolostuneena.
"Missä muuten Nala on?" Salome kysyi huolestuneena.
"Ömh... Hän on... kipeänä. Sairastaa abakua." Shira kertoi.
"Voih, no, toivottavasti paranee pian." Salome huokaisi pettymyksestä.
"Hei Shira, mennäänkö katsomaan mitä kaikki saavat arpajaisista?" Dean hihkaisi innoissaa.. Shira katsoi Deania nokka pystyssä.
"En."
Dean tuijotti Shiraa masentuneena. Hän tuijotti, silmät suurina toivonsa menettäneenä, ja se toivoi valui muutamasta kyyneleestä maahan. Kollin häntä laskeutui innokkaasta vipatuksesta maahan, kuin olisi kuollut, ja pää seurasi perässä. Hän laahaten meni penkin luo, ja lyyhistyi siihen surunsa mykistämänä.
"Shira, tule." Salome sanoi vakavana naaraalle, joka vain änkyttäen sanoi:
"E e en minä tiedä miten tuo, e e en tiedä kuulostinko ilkeältä?"
"Dean on ollut jo adoptiossa useita vuosia, kuten minäkin. Deanilla oli vain kolme ystävää, ja hän oli niin haaveillut kumppanista. Vaikka hän näyttikin coolilta ja "isolta pojalta" rusettiluistelussa on tämä kuitenkin sisimmässään erittäin herkkä!" Salome karjaisi raivoissaan Shiralle.
"Mutta kun en halua jotain coolia poikaa..." Shira yritti.
"EI HÄN SITÄ OLEKKAAN!"
"En minä kuitenkaan tiedä miksi sanoin ei. Tuntuu vain että kukaan ei halua minua, enkä halua kokea menetyken tunnetta taas. Miukuli, Tuhka, Vaahtis, Rex, Light... sinä. En halua vielä yhtä lisää." Shira tunnusti musertuneena. Salome kuunteli kuuliaisena tytön jokaista sanaa ja katsoi myötätuntoisesti Shiraa.
"Olen kokenut samaa, yhdellä tytöllä vaan. Adoptiossa rakastuin, mutta hän ei minuun. Harmitti, mutta ryhdistäydyin, jos se on ei, sitten se on ei. Pitää vaan jatkaa eteenpäin, ja uskaltaa yrittää uudelleen toiseen. Sitä paitsi, nyt sinua havittelee kolli, eikä niin, että sinä havittelet kollia. Toinen osapuoli on jo pihkassa." Salome rohkaisi Shiraa.
"Nääh, enpä tiedä... En vain tiedä sopiiko Dean minulle... En edes tiedä millaisista pidän."
"Aina voi kokeilla. Jos kokeilu on ok, voitte jatkaa pidemmällekin." Salome ehdotti.
"Niin kai sitten." Shira mutisi ja käveli Deanin luo, sanoen:
"Hei."
Kolli kuitenkin tuijotti vain takaisin, edelleen masentuneella katseella.
"Ömm, tuota..." Shira änkytti, ja vilkaisi taakseen, jossa Salome näytti peukkuja. "Ömm... Ha ha haluisitko... tulla... ostamaan kanssani arpoja? Ehh.."
Dean tuijotti yllättyneenä ja mykistyneenä rakastettuunsa. Hänen silmänsä laajenivat taas, uuden toivon varassa. Hän nousi seisomaan, ja hänen suupielensä nousivat hienoiseen hymähdykseen.
"Mikä ettei." hän vastasi punastuneena. Shira vilkaisi jälleen taakseen, ja Salome näytti peukkua hymyillen.

Untuvan ja Tulpen "arvontakoju" oli innokkaita kissoja täynnä.
"Yhyy, tuli tyhjä arpa." Kaisla harmitteli, kun avasi lappunsa.
"Katso vielä tuo toinen." Viola muistutti.
"Luku 56." Kaisla kertoi.
"Se tarkoittaa 50 pennin lahjakorttia Ennustuskojuun, onneksi olkoon." Tulpe onnitteli ja ojensi liilan kortin, jossa oli tähti ja luki 50p.
"Jee!" Kaisla hihkui.
"Aloitettaisiinko vaikkapa viidellä arvalla." Shira sanoi, ja laittoi tiskille 25 penniä.
"Kuinka rikas hoitajasi oikein on?" Dean ihmetteli haukkoen henkeään.
"En tiedä." Shira naurahti ja vetäisi lapun. "18."
"Se tarkoittaa mailaa ja palloa." Tulpe kertoi, ja Untuva ojensi huonetoverinsa mainitseman tavaran.
"Kävisikö, jos me vedettäisiin niin, että joka toisen tekee sinä, ja joka toisen minä?" Shira kysyi hymyillen Deanilta.
"Vaikkapa." Dean säteili ja vetäisi numeron.
"13."
"Auts, nyt tuli "The Katala Arpa", epäonnennumeron kohdalla vieläpä." Tulpe totesi salamyhkäisesti naurahtaen, ja Dean laski päänsä noloissaan.
"Ei se mitään." Shira lohdutti, ja veti nipusta.

"Marmorikuulia, sininen nalle, katala arpa, lila lelu, palapeli, leikkipalikka, katala, dinolelu, kohta arvatkin jo loppuvat!" Tulpe huudahti, kun Shira oli taas vetäissyt. Sitten Dean vetäisi.
"58."
"Katsotaanpas... 50 pennin lahjakortti Uimahalliin, ei paha!" Tulpe huudahti, ja antoi vaihteeksi oranssin lahjakortin sinisellä tähdellä Deanille, joka tuijotti sitä ihmeissään. Hän ojensi sen Shiralle.
"Vedä vain loput." Shira rohkaisi. Hän oli ostanut kuusitoista arpaa ja kolme niistä ovat olleet katalia, kun oli vedetty yksitoista. Dean hymyili, ja vetäisi numeron 15, josta tuli lahjakortti Kuntosalille. 83 tuli lahjakortti Markettiin, 47 lahjakortti taas eläinlääkäriin.
"2!"
"50 pennin lahjakortti Ravintolaan! Te olette tienanneet jo omaisuuden lahjakorteilla, puhumattakaan sitten vielä uniikeistä tavaroista! Ja putkeen!" Tulpe henkäisi. "Teillä on tänään aikamoinen tuuri matkassa."
"Ehhehm..." Dean punastui ja vetäisi viimeisen arvan, joka edusti numeroa yksi.
"JA TE VOITITTE VIELÄ PÄÄPALKINNON HAALOOO TEILLÄ ON OIKEASTI JOKU ONNENPOTKU TAKAPUOLESSA!" Tulpe ihasteli ja haukkoi henkeään. "Kirsikka saa siis oman foorumitittelin."
"SIIS MIKÄ IHME SE ON?" Shira hämmästeli suu loksahtaen auki.
"En minä itsekään tiedä, mutta tässä teille todiste." Tulpe naurahti ja antoi lapun, jossa luki:

#Kirsikka on voittanut itselleen arpajaisista oman uniikin foorumitittelin, jonka hän itse keksii. Hänen pitää antaa tämä todiste ylläpitäjä Kasalle, jos haluaa lunataa sen. Kun foorumititteli tulee voimaan, sitä ei voi enää perua.#
(Tulpe oli juuri ennen antamistaan laittanut Kirsikan nimen saatuaan tietää pääpotin viejän. )

"Lunataa?" Shira ihmetteli.
"Ääh, simsun kirjoitusvirheet, lunastaa." Tulpe selitti naurahtaen, ja otti Patukan vastaan.
"En halua ehkä noin paljon arpoja, mutta kävisikö jos ostaisimme 13?" Patukka kysyi hymyillen.
"Uijee, nämähän menevät kuin kuumille kiville!" Tulpe hihkui. "Untuva, simssiliini olisi sitten varmaan tosi ylpeä meistä!"
"Vai että ilmainen foorumititteli?" Shira pohti.
"Minä en ainakaan ole vielä keksinyt mitään, mikä on "foorumititteli". Titteli..." Dean mietti. "Ei mitään järkeä."
"Ei minustakaan." Shira totesi. Sitten alkoi raikumaan naurua kaksikosta, hekotusta ja huumoria.
"Vain tämä typerä lappu..." Shira kikatti.
"Ja vielä pääpottina!" Dean nauroi.
"Okei. Tulihan jo asia selväksi." Salome naurahti ja astui puskasta esiin.
"Pilasit meidän hauskan tuokion." Shira mutisi.
"On tylsää tuijottaa toisten räkätystä." Salome totesi.
"Minä olen kyllä kuullut räkätystä, vakoilija." Shira murahti.
"Heii!" Salome ärähti. "En minä mikään vakoilija ole!"
"Ömh, eikö voitaisi jo lopettaa?" Dean yritti kysyä väliin punaisena.
"Ömh, jos tuo vakoilu loppuu!" Shira sanoi.
"En minä vakoillut!" Salome murisi.
"Ääh..." Dean äämmähti turhautuneena ja löi tassullaan päätänsä.


Tuo varmaan riittääkin synttäriosuudeksi sitten vielä toista päivää Meksikossa... Eikös Tuhka luvannutkin ainakin härkätaistelua ja hattutanssitunteja? Seuraavaan päivään siis...

"HUOMENTAA! HUOMENTAA! HUOMENTAA!" Tuhka kailotti huoneen väelle ja kilisteli haarukkaa lasissa. Aamiainen oli katettu, joka sisälsi normaalia leipää, banaanin sekä pennuilla toffeevanukasta. Lautaset vain nököttivät aamiaispöydällä, joista vain yksi, Tuhkan, oli ainoana tyhjä. Eikä kukaan tehnyt vieläkään elettäkään noustakseen sängystä, pesemään hampaita ja syödä. Ainoastaan Elmo teki hiljaisen efektin, kysyen:
"Mitä isi?"
"No pitää nousta tietenkin! Päivän ohjelma alkaa pian, ja te ette ole edes valmiina lähtöön!"
"Kylläpäs puhkut intoa." Galaxy mutisi.
"No tietenkin, katsos nyt kelloa!"
"Paljon se näyttää?" Light kysyi.
"Varttia vailla kymmentä! Ja teillä on siis vartti aikaa valmistautua huoneen jättämiseen. Minä olen jo valmis."
Se sai aikaan pakokauhun huoneeseen, ja yhtäkkiä koko huone oli sekasorron vallassa, kun kaikki tekivät aamutoimeita tönien muita tieltään, ja kun kaikki tunkeilivat joka paikkaan katsomaan, ettei mitään jäänyt minnekkään.
"Huooh..." Tuhka huokaisi ja istahti jakkaralle väsyneesti. "Sekopäistä..."

Vihdoinkin saatiin kaikki pakattua, ja aamiainen syötyä, jopa neljä minuuttia etuajassa. Matkalaiset hyvästelivät huoneen, ja sitten he lähtivät ulos hotellista, unohtamatta kyllä palauttaa avaimia.
"Odottakaa, odottakaa!" kuului huutoa takaa, ja katseiden käännyttyä he näkivät Yuin juoksevan täyttä vauhtia omat laukkunsa täynnä. "Kai muistatte että minun piti tulla myös mukaan?"
"Me oltiin nyt menossa Montereyhyn, ja sitten tullaan tänne Méxicoon takaisin lentokentälle." Tuhka selitti, mutta Yui sanoi halunneensa aina Montereyhyn, joten he päästivät hänet sitten mukaan.

Junamatka oli upea, etenkin kun he ajoivat halki vesien ja metsien. Juna itsessään oli pieni ja normaali, sekä siellä oli mukavaa henkilökuntaa. Oli harmillista kun pitkä junamatka päättyi määränpäässä, mutta harmi haihtui nopeasti, kun juna-asemalta päästiin ulos. Monterey oli ylväs ja moderni jättikaupunki, jonka itäpuolella kohoava Cerro de la Silla - vuori kruunasi kokonaisuuden. Tuhka otti junasta saadun Montereyn kartan esille ja selaili paikkoja.
"Areena on muutaman sadan metrin päässä kolliseen täältä." hän sanoi ja osoitti suuntaan, missä se pilkottikin.
"Koilliseen, ei kolliseen." Vision korjasi naurahtaen ja juoksahti Tuhkan perään, joka olikin jo lähtenyt härkätaisteluareenaa päin.

#El lugar está cerrado porque el recién ingresado Korona es una enfermedad realmente peligrosa y contagiosa.#

Paikan päällä oli lappu, jossa oli ylläolevaa tekstiä. Valitettavasti käännöstä ei ollut edes englanniksi, mutta onneksi Yui osasi espanjaa, ja hän kertoi, että se oli jonkun koronan vuoksi suljettu.
"Kuulostaa aivan abakulta... Ehkä meidän ei olisi pitänyt lähteä matkoille..." Galaxy mietti surullisena.
"Se on korona eikä abaku, rakas." Tuhka lohdutti.
"Kuitenkin täällä olevat eivät tiedä mahdollista abakun nimeä. Ehkä se on abaku, mutta täällä se on saanut uuden nimen." Light ehdotti surkeana.
"En kuitenkaan näe täällä ketään vihreää ja en näe maassa myöskään sateenkaaren värisiä lammikoita." Hahtuva tuumi.
"Isi." Veikko kuiskasi ja veti Tuhkaa tassusta.
"Odota hetki." Tuhka sihahti.
"Elmo itkee." Onni jatkoi, ja totta tosiaan. Elmo nyyhkytti ruohikolla kun katsoi puhelintaan.
"Voi Elmoseni, et kai ladannut mitään väkivaltaista peliä?" Galaxy kysyi huolestuneena ja otti poikansa rutistukseen. Poika näytti kuitenkin puhelimensa näyttöä, jossa ei ollut auki mitään peliä, vaan Wikipedia. Siellä oli esillä härkätaisteluista esittävä sivu.
"Minä.. olen tosi.. iloinen... että härkätaistelua e...i ole... Härkien ei tarvi... tse kärsiä..." Elmo nyyhkytti hymyillen hiukan. "Se on eläin... rääkkäystä..."
"Voi poikakulta." Galaxy rutisti entistä lujemmin poikaansa.
"Minne sitten nyt?" Light kysyi.
"Pääsemme aikaisemmin hattutanssille." Tuhka sanoi.
"Onko se tuossa rakennuksessa?" Yui kysyi ja osoitti valkoista rakennusta kartalla. Numero 46 kohdalla luki, että se olisi nimeltään ¡Baile!
"Bailaa bailaa!" Onni nauroi ja teki pepputanssia veljilleen.
"Onni!" Elmo sihahti loukkaantuneena.
"Miksi olet niin ärisevä?" Veikko ihmetteli.
"Hmmph." Elmo tuhahti huokaisten, eikä puhunut sen enempää.
"No, mennäänkö?" Light kysyi.

Perille päästyä he menivät valkoiseen rakennjkseen sisälle. Jokainen sai itsellensä tanssikengät, paitsi pennut jättivät suosiolla pois yli-isoja kenkiä. Kaikki ohjeistettiin muun porukan mukaan.
"Hoy tenemos un baile llamado La Conquista, nuestro famoso baile tradicional sobre la conquista de España. Empecemos ahora. Today we have a dance called La Conquista, our famous traditional dance about the conquest of Spain. Let's start now." ohjaaja kertoi, ja alkoi järjestelmään tanssijoita ryhmiin.
"Primero vi ... Y luego vi ... ¡Uno, dos, tres!"

Tanssitunnilla oli todella hauskaa, vaikka ensikertalaisillamme ei mennyt nyt tanssi aivan takaraivoon asti. Sieltä kuitenkin lähdettiin hymysuin, ja se oli hyvä juttu. Yui silti tiesi jo tanssin ennestään, ja Sisu tanssi innoissaan vielä jälkeenkin antautumiskohtaa. Oli aika hyvästellä Meksiko pian, ja se suretti useita.
"Täällä oli niin hauskaa..." Hahtuva harmitteli.

Porukka kuitenkin ajatteli käydä vielä lounaalla ennen lähtöä takaisin Méxicoon, mutta heidän suunnittelemansa ravintola oli ehditty jo sulkea yllättäen tulleen "koronan" vuoksi. Onneksi junassa oli ravintolavaunu, missä pääsi syömään.
"Baiii Monterey! Bailaa bailaa äläkä lopeta sitä!" Onni hyvästeli kaupunkia hihkaisten, kun juna lähti asemalta kohti Meksikon pääkaupunkia. Ravintolavaunu oli aika edessä junaa, ja sinne päästiinkin nopeasti. Pienestä maksusta he pääsivät nopeasti syömään buffettia. Liilat kolmoset nirsoilivat suolaiselle ruualle, ja ottivat sen sijaan ison kasan suklaatäytteisiä tuulihattuja ja erivärisiä macaroneja.
"Maistaisitte edes tätä paprikatäytettyä jalapenoa, se on tosi hyvää." Galaxy maanitteli ja esitteli ruskistettua vihreää chiliä (eikös jalapeno ollut chili? ), mutta pojat vain nyrpistelivät nenäänsä.
"Muista että me emme oikein hirveesti pidetä tulisesta." Veikko irvisteli.
Lopulta pojat voittivat ja Galaxyn täytyi vain huokaista toivottomana ja rentoutuakseen katsoa kauniita maisemia ikkunasta. Hyvällä ruokahalulla kuitenkin syötiin, ja syömiseen meni myös koko junamatka, kun ohessa myös rupateltiin. Aika meni nopeasti, ja pian juna olikin jo Méxicossa.
"Sitten vain suoraan lentokentälle!" Tuhka hihkaisi.
"Miten me oltaisiin sitten vielä ehditty härkätaisteluun jos on kerran tällainen kiire..?" Light ihmetteli.

//time skip koska en ehi kirjottaa xD//

Lentokoneessa kuhisi, kun se oli laskeutunut. Galaxyn käsilaukku oli kadonnut matkatavaratelineestä, ja sitä epäiltiin ryöstöksi. Lentoemäntä alkoi etsimään käytävällä liilaa, silmiinpistävää käsilaukkua sillä aikaa, kun Galaxy stressaili penkillään.
"Ei hätää, varas saadaan kiinni..." Tuhka rauhoitteli. Samassa takaata kuului hihkaisua:
"Onko se tämä?"
Nuori joku kaksikymppinen mies oli muutama riviä taaempana ja hän heilutteli vasemmassa kädessään käsilaukkua, joka omistautuikin Galaxylle. Naaras kiitti kiitollisena miestä.
"Eipä kestä." hän sanoi hymyillen. Ovet avautuivat ja matkustajat pääsivät virtaamaan ulos.

"SE PIRUN MIES ON VARAS KÄSILAUKKUNI ON TYHJÄ!!!" Galaxy karjui hädissään ja raivoissaan kun oli avannut laukkuaan terminaalissa. Mies oli esillä väkijoukossa pituudensa ansiosta, ja tämä alkoi juosta karkuun. Poliisit pysäyttivät hänet helposti, ja hänen täytyi vain antautua. Mies pidätettiin ja Galaxy sai tavaransa takaisin.

Kaikki pääsivät muuten turvallisesti kotiin. Kotiin päästiin vasta seuraavana päivänä yökahdelta. Tuhka, Elmo ja Veikko hyvästelivät perheensä ja Visionin porukan.
"Hei hei hei, entäs minä?" Yui hätäili.
"Tulet vain meille yöpymään." Tuhka lupasi. He avasivat huoneen 9 oven.
"Memmmememmmemmmm Dean... Memmmemmemm..." Shira mutisi unissaan. Nala niiskautti nenäänsä, Kuula ja Rio tuhisivat painien, Veeti oli rennosti vallanut sohvan.
"No missä Lia on?" Yui kysyi täpinöissään.
"Mennään nyt nukkumaan. Ja ei ole hajuakaan. Nuku nyt Kir... siis hänen sängyssään." Tuhka ehdotti, haukotteli ja lysähti makuusijalleen.
"Niin." Veikko yhtyi mielipiteensä ja kaatui jo kuorsaamaan menneen Elmon vierelle.
"Ömh... Missä se sänky on?"
Valitettavasti ei vain tullut vastausta.


Tarpeet:

Tuhka, Elmo, Veikko, Light, Galaxy:
+Liikkuminen
+Nälkä
+Hygienia
+Uni
+Siisteys (huoneen siivous..?)

Shira, Veeti ja vihreet pojat:
+Nälkä
+Uni
+Liikkuminen

Shira ja Nala:
+Siisteys (laittautuminen)

Nala:
+Terveys

// x10 rahatulot ja vielä +5p teemiksestä (esim Dean + Shira :33333) Jee mun elämäni pisin tarina XP lopussa varmaankin näkyy että tuli pienoinen kiire xD. Onneksi hattutanssipaikkaa ei ehditty sulkea vielä koronasta X) Korona myöhässä hiukan xd mut jee, ehin!



Sääli ettei Tuhkan matkaporukka ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa Daimin hautajaisiin kun heillä oli kiire ostoksille vielä viime hetken hankintoja tekemään, kännykkä-kohtaus oli hauska, sai tylsistynyt myyjäkin jotain tekemistä. .-D Oii, ihanaa että Nickin Diabetes-biisi sai maininnan kissojen kuunnellessa radiota taksimatkalla! ♥ .-D Me naaraat xD, sääli ettei Mourusen numeroita ollut jaossa matkalukemiseksi. Tykkäsin jostain syystä selityksestä miten sängyt ja isot sekä pienet pyyhkeet jaettiin koko porukan kesken. .-D Tuhka pääsi viimein maistelemaan niitä tacoja, harmi ettei makuelämys ollutkaan niin mieluisa... Haha, olen itsekin saanut kissalta paheksuvia katseita röyhtäilyn päätteeksi joten samaistuin Visionin tilanteeseen. xD Yuin tapaaminen oli varsin kiintoisa, mikä kirsikkatrio tästä vielä muodostuu? .-D Ihan kivasti matkalaisilla riitti lomalla tekemistä kylpylässä, tanssissa ja erilaisissa ruokapaikoissa vaikka härkiä ei päästy näkemäänkään - tosin Elmo taisi olla jälkimmäisestä vain mielissään. Hoitolaan jääneiltä kissoiltakaan ei puuttunut tekemistä synttärijuhlien alkaessa! Sääli ettei sairas Nala voinut osallistua, mutta ehkä yksinolo jopa auttoi Shiraa lähestymään Deania (vai oliko Salomen puheilla kuitenkin suurempi vaikutus). Tykkäsin kun olit ripotellut kissojani vastaamaan eri aktiviteettien ylläpidossa, Tulpella ja Untuvalla olikin kovat palkinnot jaossa Shiran ja Deanin ostellessa läjän arpoja. .-D Saat 167 * 10 + 40 (matkaekstra) + 5 - 56 = 1659 penniä, ja kohotan tarpeet. .-D

[Kirsikka]

Luku 29: Näytelmä

Eilen oli tullut Meksikon matkalaiset takaisin kotiin Mouruposkeen. Tänään oli kuitenkin muu erityinen päivä, nimittäin Piparkakkupoika-näytelmä. Shira mietti jo kauhuissaan tulevaa näytelmää, entä jos hän epäonnistuisi? Onneksi hän ei ollut Espique, naaras olisi silloin varmaan vetänyt itsensä hengiltä. Tai ehkä vain piiloutunut häpeissään komeroon...

Shira:

Vaikka nukuinkin kun Tuhkan seurue tuli kotiin, minulla oli kuitenkin aika levoton yö. Heräsin satunnaisin väliajoin, koko ajan. Kärsivällisyyteni vihdoinkin petti joskus neljältä aamuyöllä, kun jälleen kerran heräsin. En jaksanut enää sitä, ja ajattelin mennä juomaan hiukan maitoa. Sivuutin kuitenkin tavallisen maidon, ja otin tassuihini mansikkamaidon, lapsuudesta tuttu herkku.
*En muistanutkaan tämän olevan näin hyvää.* ajattelin yllättyneenä kun join sen purkista yhdellä kulauksella. Purkin heitettyä roskiin katsoin Kirsikan sänkyyn.
*Aha, Kirsikka oli tullut siis Tuhkan porukan mukana kotiin.* ajattelin ja kirjoitin lapun että lähdin jo harjoittelemaan esitykseen. Liimasin sen otsaan tosi hienosti, ja sitten menin harjaamaan hampaitani. Otin kauneuspussini, sekä yhteisen hammastahnamme mukaan. Harjasin nopeasti hampaat, ja sitten aloin laittamaan meikkiä. Panin hiukan ripsiväriä, ja haaleasti mahdollisimman luonnonruskeaa luomiväriä paljetista, ja kynsiikin tuli hopeaa väriä, unohtamatta kynsien raspausta. Sitten katsoin asuni kohokohtia, jotka saisivat minusta roolihahmoni näköisen: jäniksen pitkät hampaat, ja jäniksen korvat.
*Laitan ne ennen esitystä. En minä voi liikkua kaduilla tekohampaat suussani ja pitkät korvat päässäni törröttäen.* ajattelin ja sujautin ne takaisin meikkipussiini odottamaan. Hain sitten laukun ja lähdin kipittämään kiireellä kohti teatteri Kissansilmää, vaikka eihän minulla kiirettä edes ollut.

"Kuulehan pulloposki, on varmaan... EIKUN PULLAPOSKI AARGH!" murahdin turhautuneena kun minä harjoittelin teatteri Kissansilmässä vuorosanojani.
*Himputin yksinäistä...* ajattelin harmistuneena ja menin lavastevarastoon, jossa oli lavasteita tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Pian palasin kantaen kissankokoista pahvipiparia, ja asetin sen Espiquen sijaiseksi lavalle. Lähestyi tätä, ja sanoin vuorosanani:
"Kuulehan pullAposki, on varmaan parasta, että palaat kouluun. KOTIIN SIIS YHYY!"

Ehkä parin tunnin harjoittelun jälkeen minulla alkoi sujua. Heitin piparipojan takaisin lavastevarastoon (ihan oikeasti heitin!) ja otin Kirsikan läppärin esille (varastin sen... mutta ei siitä kerrota kellekään!)
Avasin lukitusnäytön laittamalla oikean salasanan. Ai mistä tiesin sen? No katsos, olen aika fiksu näissä koneiden hakkeroimisessa. Esimerkiksi, koska Kirsikka aina unohtelee näitä salasanoja, se kirjoittaa sen muistilapulle ja piilottaa sen laitteen ja sen kuoren väliin. Ja tietenkihän minä löydän sen ja käytän Kirsikan läppäriä iloisena!
Siinä samassa takaovi aukesi. Jee, en ollut enää yksin!
Sieltä tulivat Ruu ja Tulpe. Tervehdin heitä innoissani heilauttamalla häntää ja menin Mouruposken sivuille. Ajattelin tehdä Kirsikalle kepposen!
"Hei Shira! Ja älä ihmettele miksi Tulpe on täällä, Tulpe ehdotti että voisi harjoitella hiukan laulutaitojaan ennen kuin tyyppejä alkaa tulemaan." Ruu meni heti selittelemään kun kaksikko pääsi sisälle.
"Ei ei, on mukavaa kun nuorempiakin on täällä. Olin nyt tässä parisen tuntia harjoitellut omaa osaani. En ymmärrä miten Espique pärjää." naurahdin ja laitoin läppärin hetkeksi sivuun.
"Moi Shira!" Tulpe tervehti innoissaan, ja osoitti sitten läppäriäni. "Mutta mikä toi on?"
"Aa, se on Kirsikan läppäri." sanoin hermostuneesti. MITÄ JOS HE SAISIVAT MINUT KIINNI JA HE LÄHETTÄISIVÄT SANAN KIRSIKALLE?!
"Uu, miten pääsit sinne? Tässähän on salasana?" Tulpe kysyi kun oli yrittänyt avata läppäriä.
"Minä... no Kirsikka on hiukan tyhmä ja unohtelee salasanoja, joten hän piilottelee niitä kuoren ja laitteen välissä." selitin.
"Vau! Olet hakkeri!" Tulpe ihasteli ja hieroin päätäni nolostuneena.
"No en nyt virallisesti ole... Mutta ajattelin oikeastaan hakkeroida itselleni Mouruposken sivujen salasanan ja käyttäjänimen, jotta pääsisin kirjautumaan. Ajattelin tehdä pienet kepposet..." sanoin ja avasin läppärin. Menin takaisin Mouruposken sivuille ja Tulpe vaati päästä katsomaan simssiliinin kaappia.
"Miksi minä olen Untuvan kanssa noin oudosti vinossa? Ja miksi Quz tekee pepputanssia? Eikö sitä väsytä tuollainen jatkuva takapuolenheilutus?" Tulpe höpötteli kun selaili sivuja.
"Mutta joo, ajattelin hiukan hakkeroida Mouruposkea, ja tehdä pari pientä päivitystä." kerroin viekkaasti ja iskin silmää innokkaalle Tulpelle.
"Hei, saanko minäkin oppia tapasi hakkeroida? Se voisi olla aika hyödyllinen taito." Ruu kysyi.
"Juu, totta kai." sanoin yllättyneenä. Minusta tulikin yhtäkkiä opettaja!

Kertoja: (ja mennään huoneeseen)

"JÄIIIIKS! IIIIK! TUNKEILIJA!" Kuula kiljui hädissään kun näki Yuin Kirsikan sängyssä herättyään.
"JÖIIIIIIIIKS NIINPÄ ONKIN APUA ISIII!" Rio yhtyi kiljumiseen mukaan ja kiirehti Veetin unikopalle, missä katti kuorsasi.
"Hei mitä ihmettä antakaa vanhuksen nukkua." Veeti ärähti.
"IIIIIIIIIK MISSÄ SE TUNKELILIJA ON ÄÄÄÄÄ!" Yui yhtyi kiljuntaan mukaan.
"ÄÄÄÄ SINÄ!" Kuula kiljui.
"Turvat kiinni me yritetään nukkuu kosk aikaerorasitus!" Veikko murahti hänen ja Elmon tyynykasalinnasta.
"Veikko, ilmaisisit sitä edes hiukan asiallisemmin." Tuhka torui.
"HILJAA!" Nala huusi huoneeseen. "TE HERÄTÄTTE KOHTA KOKO MOURUPOSKEN!"
Huone hiljeni. Kaikki seisahtuivat. Ja tuijottivat Nalaa.
"Missä Shira on?" Elmo ihmetteli huolestuneena tultuaan ulos unikopastaan.
"Mikä ihme lappu on liimattu otsaani?" Yui ihmetteli ja otti paperin käsiinsä:
"Hei. Älä minusta Kirsikka huolestu, lähdin teatteriin jo harjoittelemaan. Älä nuku pommia, sillä haluaisin että tulisit katsomaan esitystäni!
-Shira<3"
"Vai että Shira lähti jo teatteriin... AI NIIN TÄNÄÄN ON PIPARKAKKUPOIKANÄYTELMÄ UNOHDIN AIVAN TÄYSIN!" Nala kiljahti ja meni hakemaan meikkejä. Äkkiä ripsiväriä, luomiväriä ja kynsilakkaa. Hammaspesu, kynsien raspaus. Turkin harjaus ja kiillotus. Korut. Valmista.
Muut menivät perässä hieman kummastuneina pesemään hampaita. Kollit eivät tarvitse mitään erikoisuuksia. Yui laittoi kyllä meikkejä, mutta hiukan erilaisia mitä Nala käytti. Suurin järkytys oli se, kun hän otti tukkansa pois. HÄN OTTI TUKKANSA POIS! Hän oli oikeasti kalju ja käytti peruukkeja. Yui laittoi sen jännälle telineelle ja harjasi sen siitä.
"Whaat..." Veikko henkäisi ihmeissään.
"Tässä teille kaikille liput." Nala sanoi ja ojensi jokaiselle lipun. Yuin kohdalla Nala oli vain. "Hoitajat pääsevät ilmaiseksi."
"Mutta enhän minä ole hoitaja..?" Yui ihmetteli.
"No Kirsikka ei näytä tulevan tänään joten saat toimia ns hänen sijaisena." Nala kertoi kuivasti.
"Aha..." Yui tuumi. "Mutta missä hän on?"
"Luuletko että tiedämme hölkäsen pöläystäkään siitä, missä hän on?" Veeti ärähti ja Yui jätti asian sikseen.

"Kopikopitikop!" Veikko rallatteli koputtaessaan adoption ovelle. simssiliini oli luvannut, että adoption kissojakin sai ottaa mukaan katsomaan esitystä (max kaksi) ja heti jo tiedettiin, ketkä haetaan. Joten mentiin suoraan aikuisten puolelle.
"Dean! Salome!" Nala huhuili ovelle, mutta ääni hukkui loputtomaan puheensorinaan. Jotenkin ihmeen kaupalla kaksikko kuitenkin saapui kissakatraan keskeltä. Eikä Nala edes halunnut kuvitella vilinää pentujen puolelta.
"Mitä nyt?" Salome ihmetteli.
"Lahjat teille." Nala kertoi hymyillen ja ojensi kaksikolle liput.
"Piparkakkupoika? Aha..." Dean ihmetteli.
"Siellä esiintyy Shira!" Nala kertoi.
"Tulossa ollaan siis!" Salome sanoi reippaasti, ja Dean nyökytteli vieressä innoissaan.

"Eka otetaan vähän karkkia!" Veikko ilmoitti innoissaan.
"Päätetään yhdessä karkit ja otetaan myös vähän poppareita. Limsat jätetään pois." Nala sanoi topakasti.
"Mehä ollaa nii rikkaita että voitais ostaa tämä teatteriki! Joten miksei limuakin?" Veikko inisi.
"Emme kuitenkaan haluta olla lihavia." Nala muistutti. Kaikki halusivat erilaista kuin muut, ja koska äänestys ei johtanut mihinkään järkevään tulokseen, otettiin sekamelskakarkit. Ja tietenkin ne popcornit. ISOT popcornit.
Hetken ehdittiin pelata vielä tanssipeliä. Veikko oli haastanut Kuulan kaksintaisteluun.
"Hattutanssitunnilla opin niin paljon että päihitän sinut vaikka silmät kiinni!" Veikko lesoili, mutta kuitenkin hävisi 174 pisteellä kämppikselleen. (Veikko: 326 Kuula: 500) Parhaimmat tanssit teki kuitenkin... yllätykseksi Elmo! (857 pisteellä) Ja se ylsi jopa huipputuloksiin, se jäi kakkoseksi tanssikerholaisen Soan 861 pisteelle. Siitä se Elmon kilpailuvietti siitä vasta heräsi, ja hän päätti ensikerralla tiputtaa Soa alleen.

Shira:

Olin jo tehnyt sen kepposen. Hihi! Nyt kuitenkin odotin kulissien takana hermostuneena. Laitoin hampaat ja korvat päälleni.
"Shira, voitko auttaa naamarini kanssa? Tässä on vaikeaa laittaa se solmu." Ruu pyysi ja Shira kiirehti auttamaan ystäväänsä.
"'elmoftuttaako Efpikue?" Shira kysäisi ja henkäisi kauhuissaan. "Nämä 'ampaat eivät anna minun pu'ua kunnolla!"
"Espique! Espique!" joku sihahti ja se oli Gravi. Hän viittoili Espiquea luokseen.
"Annas kun korjaan nuo selän napit kohdalleen. Laitoit ne hiukan väärin ja se näkyy aika kauas." Gravi pyysi ja Espique käänsi kissalle selkäänsä. Gravi irrotti napit ja laittoi ne uudelleen. "Voi ei, tästä on revennyt..."
"Hmm h h h hmm..." Sylvi alkoi hyräillä rytmikkäästi leipoessaan piparia. Esitys oli alkanut.
"Ompele nopeammin!" Espique vaati hermostuneena.
"Yritän... Valmis! Aih! Mene!" Gravi käski ja Espique juoksi pois. Gravi oli pistänyt neulalla polkuanturaansa, ja nyt se vuoti verta.
"Hoidan sinut kun minulla ei tulokkaana ole roolia." Kaisla lupasi silmät loistaen, sillä hänkin halusi olla hyödyksi. Ja hyvinpä saikin!
"Teen sinusta itselleni ystävän." Sylvi sanoi ottaessaan piparia uunista. Sitten Espique tuli esiin, ja juoksi karkuun Sylviä.
"Odota!" Sylvi huusi.
"Juokse vaan, juokse vaan. Et sinä minua kiinni saa!" Espique rallatteli juostessaan pahvimetsään. Sitten kulissit sulkeutuivat hetkeksi, ja lavasteet muuttuivat.
*No niin, nyt on minun vuoroni.* ajattelin ja huokaisin. Kyllä minä osaan sen.
Minsku kipitti vierelleni. Katsoin leikki-ikäistä kissaa.
"Miksi täriset?" hän kysyi jäniksenkorvat heiluen.
"Ai tärishenkö?" ihmettelin, mutta sitten piti mennä lavalle.
Espique hölkkäsi minun ja Minskun luo. Minä pysyin vaiti, ja Kinuskia muistuttava kissa muistutti minua puhumaan tönäisemällä minua.
"Kuulehan pullAposki, on varmaan parashsta, että palaat kotiin mummon luo. Metshsä on vaarallinen paikka piparkakkupojille." totesin.
"Vaan minäpä en halua palata kotiin. Haluan juoksennella ja pitää hauskaa." Espique sanoi ja lähti jatkamaan matkaansa. Minä ja Minsku mentiin juoksemaan perään.
"Odota! Tule takaishsin!" huusimme yhteen ääneen.
"Juoskaa vaan, juoskaa vaan, minua ette kiinni saa." Espique rallatteli ja jatkoi matkaa. Sitten minä... kompastuin puulattiasta törröttävään puunpalaan. Takanani ollut Minsku kompastui minuun. Ja kaaduimme molemmat.
"Shira..." Minsku murisi.
"A a anteeksi... Piparkakkupoikaa olisi pitänyt varoittaa." keksin. Tämähän voisi sisällyttää esitykseen.
"Ai kom..."
"Shh!" Shira sihahti ja iski silmää. Sitten he lähtivät pois lavalta.

"Aa. Noh, ei se huono idea ollut... Ainakin parempi kuin ei mitään..." Minsku tuumi.
"No jep."

Kertoja:

"En minä edes aikonut yrittää napata sinua. Kannattaa kääntyä tuosta kiveltä oikealle, niin löydät hyvän piilopaikan." Hahtuva-puu neuvoi Espique-piparia, ja kolli lähti juoksemaan pahvikiveltä oikealle, minne puu oli osoittanut.
"Huijasikohan tuo puu?" Rio pohti.
"Tuskin. Tuo puu vaikutti tosi mukavalle." Kuula tuumaili.
"No tietenkin, Hahtuva esittää sitä." Veikko sihahti.
"Kummiskin, puu tuntuu esittävän silti hyviksen roolia." Elmo aprikoi ja mutusti hieman karkkia. Ja sitten vastaan tuli karhu Espiquelle. Pienimmät pennut kiljuivat kauhuissaan.
"Voi himputti, tuo karhu vaikuttaa nälkäiseltä!" Rio kauhisteli.
"Aamu on kuitenkin myös kiva tyyppi..." Kuula mietti.
"Kuka tahansa hyvä voi esittää näytelmässä pahista!"
"No jaa..."
"Joudut vielä rosvojen käsiin. Sinun on parasta palata kotiin." Aamu-karhu murahti esittäen hyvin karhua löntystäen ammattimaisesti.
"Höpsisistä, minä olen niin nopea, ettei kukaan saa minua kiinni!" Espique virnuili ja lähti karkuun. Ja taas se "Odota!" "Juokse vain blaa blaa blaa, minua et kiinni saa!"- juttu. Sitten lavalle astui... Ruu-susi! Espique oli sillä välin istahtanut "joen" rannalle.
"Etkö pääse joen yli? Minä autan sinua; vien sinut joen yli häntäni päällä." Ruu lupasi, ja Espique katsoi epäilevästi ystäväänsä.
"Hyvä on, tulen mukaasi."

Noh, päättyipä se surullisesti piparipojan osalta, kun Ruu söi Espiquen. Tai sudelle se oli vaan nautintoa, kun sai maistaa sellaista herkkua!
Näytelmän lopuytuttua aj kaikkien päästyä ulos Shira juoksi ystäviensä luo itkien takaovelta.
"TOI OLI AIVAN MAHTAVA ESITYS!" Dean kiljui ja halasi Shiraa.
"NO EI TODELLAKAAN MINUN OSALTANI!"
Nala katsoi vierestä tilannetta ja sanoi naurahtaen: "Hienosti improvisoit. Ilmoittautuminen tähän oli kaikkea muuta kuin virhe."
"Niinpä! Olit mahtava!" Vihreät ja liilat pojat kehuivat.
"Hih, kiitos..." Shira kiitti noloudesta punastuen ja halasi koko porukkaa.


//ja tadaa, näytelmätarina! +5 penniä teemiksestä, koska Shira oli aika yksin alussa treenatessaan ja hei Shira raskaaksi nyt Deanille kiitos! XD innostuin hieman lol (ja tän takia en tykkää suunnitelmista, koska ne aina muuttuu XD) ja siis, saanko tästä yhen merkin lisää näytelmäkerhoon?? Ja sitten -10p herkuista ja HETI RASKAUSPALVELU SHIRALLE -5p! XDDDDDDD eli perjaatteessa maksan teemiksellä raskauspalvelub ja tarinalla herkut hahahahahhahahah



Voi Shiraa kun tuleva esitys jännitti eikä yöllä saanut kunnolla nukuttua ja vuorosanojaan kerratessa hän sekoili söpösti sanoissaan. x-3 Haha, pahistyttöjen hakkerikerhokin saatiin koolle! >.-D Miiiks minul on sellainen olo et uusi liilahiuksinen Aylekin liittyy vielä jotenkin näihin Kirsikan sukulaisiin vai mikskä nää Yuit yms. vielä paljastuukaan. .-D Esitykseen saatiin vähän jännitystä Espiquen pukuongelman ja Shiran ja Minskun kompuroinnin myötä, ja kiva että uudelle kerholaiselle Kaislallekin löytyi tekemistä pienen ompelutapaturman myötä! Tykkäsin myös miten katsomon puolella olevat pennut analysoivat roolihahmoja miettien ketkä ovat hyviä ja ketkä pahoja. .-D Olipas kivaa lukea, saat 34 + 5 - 15 = 24 penniä, ja kohotan kissoillesi vaikka siisteyttä kun he laittautuivat teatteriin menoa varten ja jospa tästä voi kerhomerkinkin myöntää kun Shira harjoitteli kovasti. .-)

Raskauspalvelun tulokset
Arvio pentujen lukumäärästä: 1
Arvio pentujen sukupuolista: tyttö
Ultraäänikuva:

[Kirsikka]

No niin, tarinaa pitkästä ikaa!


Luku 30: Soma pieni auringonsäteeni

"Piip... piip... piip..."
Eläinlääkärin skannauslaitteisto skannaili parhaillaan Shiraa. Hän oli ajatellut lihonneensa syötyään ylimääräisiä sekamelskairtokarkkeja, mitä toverit antoivat hänelle näytelmäsuorituksesta. Niitä karkkeja oli aika paljon, ja tytöllä kesti useampi päivä syödä niitä. Myöskin hän oli syönyt omasta mielestä normaalia enemmän, ja siksi Shira oli vaatinut päästä Eläinlääkäriin katsastamaan tilannetta. Mukana olivat Elmo ja Nala. Kollipentu puristi tassujaan Nalan tassuun, luimistaen korviaan.
"Shh, ei hätää, Shira tuskin on lihava." Nala rauhoitteli poikaa ja silitti tätä päälaesta. Tohtori Kuiku tuli paperinippu käsissään huoneeseen laboratoriosta, missä tilannetta oli tutkittu.
"Shira... te ette ole lihava. Vaikka vatsasi näyttää hieman suuremmalta, et ole lihonnut. Ilokseni voin kertoa, että olet raskaana." Kuiku kertoi hymyillen.
"Mitä... Milloin..." naaras henkäisi shokissa ja irrotti itsensä skannaushökötyksestä.
"VOI ETTÄ ONNITTELUT!" Nala kiljaisi itkien ja hyppäsi halaamaan ystäväänsä onnellisena. "ARVELIN ETTÄ PENNUT TULEE JOSKUS MUTTA NYT?!"
"Haluaisitteko Shira ultraäänitutkimuksen? Saisitte tietää onko maha-asukit kunnossa, ja onko ne tyttöjä vai poikia ja kuinka monta?" Kuiku kysyi ja viittasi toiseen huoneeseen, ultraäänitutkimushuoneeseen.
"Joo!" Shira innostui ajatuksesta.

Vähän ajan kuluttua, ultraääni oli hoidettu. Shira tuli ulos sieltä pitäen rinnallaan papereita.
"Kaikki on hyvin." Shira kertoi onnellisena.
"Jihuu! Kuinka paljon niitä on? Tyttöjä, poikia? Ajattelitko jo nimiä?" Nala pommitteli kysymyksiä ja Shira hiljensi ystävänsä.
"Ajattelin, että haluaisin tietää sen yllätyksenä..." Shira selitti vaivaantuneena, mutta ojensi sitten paperit ja jatkoi hymyillen: "Kuitenkin te saatte halutessanne tietää etukäteen."
Nala vilkaisi ultraäänikuvaa, ja henkäisi silmät loistaen.
"Aww..." hänen suustaan pääsi tuijottaessaan kuvaa varmaan kymmenen minuuttia. Elmokin vilkaisi nopeasti kuvaa, millaisia uusia huonetovereita hänelle tulisi?
"Juu. Mennään huoneelle. Sinun täytyy levätä." Nala päätti ja lähti työntämään Shiraa pois Eläinlääkäristä. Hän oli saanut loistoidean. Tyttökissa iski silmää Elmolle ja kuiskasi:
"Tuletko sitten kanssani shoppailemaan?"
"Okei." Elmo kuiskasi takaisin. "Voiko Veikko tulla?"
"Totta kai. Kantoapu aina kelpaa."

"SHIRA ON RASKAANA!" Nala karjui iloisena huoneeseen kun hoitolarakennukseen on päästy. Kissaporukkaa alkoi kerääntymään Shiran ympärille onnittelemaan ja tunnustelemaan pentujen pyöristämää vatsaa.
"Milloin ne syntyvät?" Tuhka keksi kysyä.
"Aika lähiaikoina. Raskaus on ehtinyt olla huomaamatta aika kauan." Shira pohdiskeli ja hieroi mahaansa suojelevaisesti.
"Veikko, tule." Nala kuiskasi. "Lähdetään nyt kun kukaan ei huomaa."
"Minne..."
"SHH!"

Nala raahasi veljekset suoraan Markettiin. Hän ojensi molemmille ostoskorit, ja otti itsekin sellaisen. Sitten hän marssi suoraan Karkit ja namit-osastolle, ja otti kourallisen vaahtokarkkeja ja mustikkatikkareita.
"Mitä täst tulee?" Veikko ihmetteli mutta Nala pinkaisi vain valmisruokaosastolle hakemaan suolaista kermapiirasta.
"En minä itsekään tiedä." Elmo kuiskasi takaisin kun Nala juoksi sitten Leivonnaiset ja herkut-osastolle.
"Tulkaa äkkiä, kantoapua tarvitaan ja poissaoloamme ei saa huomata!" Nala sihahti ja veljekset tulivat pelästyneinä perässä. Hän lappasi kunnon kasan herkkuja macaroneista hyytelöön.

Isot kauppakassit tassuissa Nala johdatti pojat keittiöön. Hän otti välineistön esille, ja alkoi murskaamaan hyytelöä.
"Pojat, ottakaa kermapiiraasta kerma pois vähäksi ajaksi. KOKONAISENA."
Elmo ja Veikko etsivät ostoskassien uumenista kermapiiraan.
"Mut miten?" Veikko mietti.
"Sitä samaa. Kokeillaan vaikkapa veitsellä." Elmo ehdotti ja yritti leikata piirasta kermasta, mutta kerman kaunis ulkomuoto lähti rikkoutumaan.
"Eieiei kokeillaa paistinlastaa." Veikko ehdotti, mutta siitä se lähti entistä pahemmin tuhoutumaan.
"Kauha?"
"Paistinpannu?"
"Nuolija?"
"Puupalikka?"
Mutta mikään ei tuntunut auttavan. Lopulta kerman kuvio näytti niin rikkinäiseltä, että voisi ihan helposti luulla, että Rio oli istunut sen päälle. Siis Veikon mielestä!
"Hei, minä keksin!" Elmo hihkaisi, ja kävi hakemassa pursotuspussin.
"Mitä sä tolla teet?" Veikko ihmetteli.
"No kun tuo näyttää nyt koiran tallomalle, niin voimme ottaa kerman pursotuspussiin ja pursottaa se sitten uudestaan siihen kuvioon!" Elmo selitti ja lattialla olleella kauhalla alkoi lappomaan kermaa.

"Noin. Nyt kokoamme tämän." Nala huokaisi kun esivalmistelut oli tehty. Hän otti tyhjän piirakkapohjan, ja kaatoi sinne hyytelön. Sitten hän pyysi poikia laittamaan kerma.
"Voisitko mennä pois? Tarvitsemme tilaa jotta se ei rikkoudu." Veikko kysyi viattomasti, ja Nala epäilevästi mutta kuitenkin myöntävästi lähti keittiöstä olohuoneeseen odottamaan. Elmo pinkaisi jääkaapin takaa pursotuspussi kainalossaan ja lähti pursottamaan vauhdilla.
"Tee kuitenkin huolellisesti." Veikko sihahti ja Elmo nyökkäsi kuuliaana.

"Valmista, voit tulla!" Veikko huusi kun Elmo oli saanut heitettyä pursotuspussin roskikseen.
"Hienoa työtä. Sitten macaronit, tikkarit, jne niin ollaan valmiita." Nala hihkaisi ja otti koristeet esille. Pojat huokaisivat helpotuksesta, kun heidän suunnitelmansa pelasti tilanteen. Nala avasi tikkareiden paperit ja heitti ne roskiin.

"Mitä täällä kermainen pursotuspussi tekee?"
Se oli poikien mielestä pelottavin lause sillä hetkellä. He jäisivät kiinni. Varmasti.
"Noh, varmaan Kinuskin tai Nellan porukka oli jo käyneet tekemässä oman kakun. Heillähän oli myös pennut." Nala tuumaili ja jatkoi puuhia. Elmo ja Veikko huokaisivat raskaasti helpotuksesta niin, että he melkein pökertyivät maahan.

*timeskip xd*

Huoneessa tapahtui kaikenlaista normaalia. Nala oli piilottanut kakun jääkaappiin ehkä kaksi tuntia sitten, ja nyt kissat... viettivät normaalia elämäänsä. Säätivät mitä lystääkään. Ehkä tuhisi, ehkä leikki.
Shira lähti kävelylle. Hän halusi virkistäytyä, ja vaikka hän tiesi olevansa raskaana, kiloja tuntui silti olevan liikaa. Hän oli päättänyt mennä pienelle lenkille.
Vastaan tuli yllättäen Nella ja Rex kävelylenkillä.
"Hei!" Shira tervehti.
"Moi! Mitä kuuluu?" Nella kysyi pirteänä.
"Hyvin. Sain juuri kuulla että olen raskaana." Shira kertoi onnellisena.
"Uijui! Tiedätkö mitä, minäkin odotan pentuja! Pullamahastani se varmaan näkyykin." Nella naurahti ja silitti vatsaansa.
"Haha, olipas sattuma! Kenelle odotat?" Shira kysyi iskien silmää.
"Tyhmä." Nella naurahti. "Voin antaa vinkin: sellainen erikoinen tyyppi joka seisoo vierellämme."
"Noo ei ainakaan Rex." Shira vekkuili naurahtaen itsekin.
"Odotan innolla, millainen kolmosistamme tulee." Rex kertoi innokkaana.
"Luulen että ainakin punainen on tulossa." Shira arveli.
"Entä sinun tilanteesi, millaisia tuloksia ultraääni soi sinulle?" Rex kysyi.
"En tiedä. Haluaisin pitää sen yllätyksenä." Shira selitti pahoitellen.
"Noh, saat sitten levittää sanaa heti kun saat tietää." Nella kertoi iskien silmää.
"Ja mitäs kerhoa täällä pidetään?"
Kinuski oli kävelemässä ohi, ja hänen silmiinsä oli selvästi osunut keskusteleva kolmikko.
"Perheenlisäyskerhoa tässä vedetään." Rex röhötti.
"Ui, voinko liittyä mukaan? Olenhan minäkin raskaana!" Kinuski huudahti.
"Ui hyvä Kinuski, kelle sinä odotat?" Nella kysyi innoissaan.
"Tatatatadaa... Te saatte arvata kolmesti." Kinuski heitti.
"Ömh... öö Light? Ainii hänhän oli varattu Sourcelle... Espique? Ääh, hän oli Stiinan. Noelle?" Nella aprikoi.
"Minun on vähän vaikeaa arvata kun en tunne hirveesti tyyppejä täältä vieläkään." Rex naurahti. "Mutta voisi veikata huoneesi poikia, äläkä moiti minua niiden iästä kun niitä en nyt muista: Marja, Coco ja Noki. Uskon eniten kuitenkin Nokeen, hän on minusta ihan nice kissa."
"Veikkaan ainakin Gakua ja Nokea. En keksi kolmatta." Shira harmitteli.
"Hei, Gaku on isäni!" Nella huudahti leikisti loukkaantuneena ja tönäisi hellästi ystäväänsä kyynärpäällään.
"Ääh, olette todella surkeita arvaamaan. Marja, Coco: liian nuoria, alienit: muutenkin varattuja, Gaku: ei minun tyyppiä ja Noki: vain hyvä ystäväni. Tötötötötötötötööö: Quz!"
"Quz?!" Nella ja Shira ällistelivät.
"En olisi ikinä arvannut..." Shira lisäsi kiireesti perään, ajatellen mourun 10-vuotisjuhlia, missä hän oli nähnyt Kinuskin Quzin kanssa.
"Mm, kuulemma kolmoset odottaa!" Kinuski kertoi innoissaan.
"Onnittelut." Rex onnitteli Kinuskia hymyillen.
"Niin, o o o onnittelut." Nella takelteli ajatuksissaan. "Mememe meilläkin on tulossa kokoko-kolmoset."

Shiran palattua huoneelle oli Nala selvästi ottanut kekkerit esille, sillä kakku oli katettu pöydälle ja kaikki olivat juhlavarustettuja.
"Mitä täällä tapahtuu?" Shira ihmetteli.
"Ajattelin että haluaisit tietää pennuistasi kakussa. Piilossa on mansikoita, jotka kertovat, kuinka monta pentua on, ja täytteen väri kertoo sukupuolen." Nala hymyili. Kuula käveli Shiran luo ja ojensi kakkulapion, sanoen:
"Sinä saat tietenkin kunnian leikata."
*Grr, halusin yllättyä synnytyksessä!* Shira nurisi mielessään, mutta kiitti kuitenkin kohteliaasti ja lähti leikkaamaan kakkua. Yksi mansikka tippui hänen syliinsä, ja muita mansikoita ei löytynyt.
"Eli yksi pentu."
Sitten hän lähti leikkaamaan peloissaan itse kakkua. Hän ei edes tiennyt, kumpaa sukupuolta toivoi. Hän pelkäsi sekoilevaa poikaa, ja ylimeikkaavaa tytärtä. Ja vähän kaikkea.
Täytteenä oli hyytelöä, sen Shira tunsi heti lapion upotessa siihen. Ja lopputuloksena oli... pinkki!
"Tytär!" Shira henkäisi.

//TIMESKIP mutta vähän pidempi tällä kertaa //

"Uugh, uugh!" Shira huohotteli, synnyttäminen tuskastutti ja siis se oli alkamassa. Tyttö katsoi lamaantuneena kattoon, kun hänet vietiin synnytyssaliin.
"Ei hätää, kohta vauva on jo syntynyt." Dean rauhoitteli kannustavasti juostessaan vierellä, vaikka häntäkin hermostutti paljon.
"Auuu!" Shira huusi ja puristi kynsillään sängyn metallikaiteisiin reiät. Salissa kaikki menivät valmiusasemiin.
"Ponnista, ponnista!" Dean kannusti ja hyppeli hermorauniona ympyrää. Hänen jalkansa tutisivat ja pettivät lopulta alta. Shira katseli järkyttyneenä kun Dean oli jo ehtinyt pökertyä. Nyt hänen oli kuitenkin synnytettävä. Yksi, kaksi... ja vihdoinkin vauva oli ulkona.
"Yksi tyttö... Niinkuin luvattiin..." Shira purskahti itkuun kun pieni pentu annettiin hänen syliinsä. "Niin kaunis..."
Huonetoverit päästettiin vihdoinkin näkemään tämän ihmeen, ja kaikki kokoontuivat tuoreen äidin ja tyttären ympärille. He huokaisivat ja katsoivat silmät loistaen pientä pentua, joka muistutti ihan äitiään.
"Voi että..." Nalakin tiputti pari kyyneltä ja loput hän pyyhki silmäkulmistaan.
"Nala... Haluaisitko olla tyttöni kummi?" Shira kysyi onnellisena. Nala henkäisi ilosta, ja vastasi myöntävästi nyökäten purskahtaen itkuun. Hän halasi ystäväänsä iloisena.
"Saanko... ottaa syliin?" Tuhka kysyi, ja Shira ojensi vauvan hänen ystävälleen. Kolli katsoi sitä lempeästi ja keikutti häntä pehmeästi.
"Entä... minä?" Veeti kysyi hiljaa. Kaikki tuijottivat Shiraa. Hän nyökkäsi. Tuhka ojensi vanhukselle pennun, joka katsoi sitä nähden suurta. Lopulta se kävi jokaisen sylissä, ja loppujen lopuksi päästyään Shiran luo, se mankui ruokaa, joten Shira imetti pienokaistaan. Deankin virkosi, ja hän kiirehti katsomaan tytärtään.
"Aha." hän lopulta äännähti.
"Mitä?" kaikki ihmettelivät.
"Ajattelin saavani pojan... olin jo miettinytkin pojan nimeä..." Dean änkytteli epävarmana. "Olisin halunnut että sen nimi olisi Antonio..."
"Voih, voimme sisällyttää Antonio-nimen sen kokonimeen. Minä taas ajattelin, että tyttöni voisi olla Alinda, tai Alea.
"Molemmat ovat kauniita." Dean totesi hymyillen. "Alinda Ania Antonio Alea, Alea lempinimeksi?"
"Melkein täydellinen. Alinda Ania Antonio Alema." Shira hymyili onnellisena. Nyt pienellä pennulla oli nimikin, eli Alea. Shira suukotti pientä Aleaa, joka oli jo uinahtanut syliin. Niin suloinen, niin kaunis, niin täydellinen. Parempaa tytärtä saa hakea.


Tarpeet:
+Nälkä (jos kukaan tarvitsee paitsi Alea kun se imi maitoa )
Ja ei kai muuta


Tosi suloinen tarina Shiran raskausajasta synnytykseen! Shiran ja Nalan ystävyys on niin vahva, Nala on kamunsa mukana lääkärikäynneillä ja järjesti Shiralle aivan ihanan arvoituskakkusen, jonka kautta Shira sai selville ultraäänen tulokset. Kaiken kruunasi kun Shira pyysi Nalaa pentunsa kummiksi, iih nää ystävykset on niin ihania yhdessä. <3 Haha, Elmon ja Veikon säätö kuorrutteen kanssa oli hauska, raukat olivat ihan pökertyä pelätessään jäävänsä kiinni. xD Mammatrion keskusteluklubi oli hauska kaikkien arvuutellessa kelle kukin on raskaana, huvitti kun Nellan pentujen isäksi veikattiin hänen isäänsä Gakua. .-DDD Säikähdin jo että Dean pettyi tyttövauvaan niin paljon ettei haluaisikaan olla osallisena tämän hoidossa, mutta onneksi nimikriisi hoitui kun Deanin toivoma nimi sisältyi lopulta Alean kokonimeen. Saat 33 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

[Kirsikka]

Pitkästä aikaa tarinaa :'D


Väliluku: Perheen taitojen oppitunti

Rio pinkaisi samannopeasti ovelle, kun hän kuuli postiluukun kolahtavan. Kuului pam, Rio pamahti päin sitä ovea, ja sitten hän oli taas sängyssä isän luona. Kuula haki omasta kaapista itselleen pullan, ja sitten hypähti sänkyyn veljensä vierelle. He alkoivat katsomaan Jumanjia Kirsikan läppäriltä, koska se oli hauska elokuva, ja kun Shira oli kertonut Riolle sen salasanan, pääsivät he sisään.
"Mitä te katsotte?" Veeti murahti.
"Jumanjia. Se on hauska leffa. Ai niin, uusi lehti tuli, tässä." Rio ojensi äsken noutamansa lehden ja haukkasi veljensä pullasta.
"Hei, tämä on minun!" Kuula inahti ja riuhtaisi pullan veljensä hampaista.

"Vai että taitokisat..." Veeti murahti kun oli lukenut lehteään tovin. "Mouruposken ensimmäiset taitokisat... Nyt opitut taidot pääsevät vihdoin koetukselle..."
"Hei, toi kisa on suunnattu juuri minulle!" Rio hihkaisi.
"Rio, olit harjoitellut taitojasi vain yhden merkin verran." Kuula tuhahti ja Rio laski päänsä alas.
"No, sitten mennään harjoittelemaan." Veeti murahti ja nousi sängystä ylös. Veljekset tuijottivat isävanhustaan silmät äimistyksestä suurina.
"Ja haetaan vielä Ennustus mukaan jos hän haluaa." Veeti lisäsi, jolloin Kuulan ja Rion silmät suurenivat entisestään. "Tuletteko? Ei tässä koko päivää aikaa ole."

Ennustus oli innoissaan tullut mukaan harjoituksiin. Ennustus oli vihreistä veljeksistä syntynyt ensimmäisenä, mutta ainakin aivokapasiteetin perusteella hän oli nuorin.
"Jee, pääsen osallistumaan taitokisoihin, minusta tulee joka kisassa voittaja!" Ennustus hihkui ja hyppeli ympyrää.
"Eiköhän riitä jo viidenneskymmenes kerta että ymmärrämme sanojasi." Kuula huokaisi hymyillen ja taputti veljeä selkään.
"Älä unohda että mekin osallistumme. Voittosi ei tule niin helposti kuin oletat." Rio vinkkasi iskien silmää. Pojat kävelivät vieretysten yhdessä rykelmäsaä kuin parhaimmat kaverit.
Veeti johti joukkoa koulun pihalle. Hän katsahti taakseen ja kyynel tuli silmäkulmasta, kun näki poikien olevan niin läheisinä. Hän toivoi että Hipsuli olisi nähnyt tämän ja hän toivoi myös, että mummo ennustaisi alienien paluun takaisin vielä lähitulevaisuudessa.

Kun perille oltiin päästy, Veeti lähetti pojat alkulämmittelemään, eli leikkimään hippaa. Hän itse kertaili suunnitelmia ensimmäisen oppitunnin koulutukseen.
*Temppuilija näyttää mitä osaa ja tehdään sitten kuperkeikat ja muut...* hän mietti ja käveli ympyrää. Mitä hän itse tekisi? Okei, hän aikoo viedä tottelevaisuuden puolen...
"Pojat, sopiiko jos itse aion kisata tottelevaisuudessa?" Veeti huikkasi hippaa leikkiville pojilleen.
"Jos pystyt tottelemaan Kirsikkaa." Rio virnisti ja otti Ennustuksen kiinni. Tuhahtaen Veeti kutsui pojat koolle.
"Kuka haluaa temppuilla?" hän kysäisi.
"Minä! Haluan tehdä kärrynpyöriä ja voltteja ja vaikka mitä siistiä!" Rio hihkui innoissaan.
"Okei, saat sen roolin. Ennustus, Kuula?"
"Metsästys." molemmat sanoivat yhteen ääneen.
"Selvä, kaikki OK. Ennustus ja Kuula, menkää lenkille. Ei kävelyä. Teidän pitää oppia kestävyyttä. Rio, näytä mitä osaat minulle." Veeti ohjeisti ja patisti metsästäjiä kohti metsää.
"Epäreilua, Rio saa yksityistunnin!" Ennustus harmitteli mutta lähti kuitenkin Kuulan perään.
"No niin, näytä mitä osaat." Veeti käski. Rio teki kuperkeikan, kärrynpyörän sekä nopean käsilläseisonnan.
"Tehdään tällainen yhdistelmä näistä tekemistäsi liikkeistä. Havittelemme sinut vaikealle tasolle, joten meidän pitää hioa taitojasi. Tee puolikas kärrynpyörä - pysy hetken siellä keskellä kuin käsilläseisonnassa - sitten koukistat etutassujasi, köyristät selkääsi ja teet kuperkeikan. Kokeile."
Rio henkäisi syvään, sitten teki hitaammanpuoleisen kärrynpyörän. Ehkä sekuntti keskellä, sitten hän yritti mennä kuperkeikkaan, mutta poika vain lysähti selälleen.
"Sinun piti köyristää selkääsi ja koukistaa etutassusi kuin punnertaisit." Veeti selitti vaivautuneena.

"Tämä on tylsää." Ennustus huokaisi ja nappasi punaisen lehden maasta. "This is so boooooriiiiing!"
"Mekin saamme vielä metsästää." Kuula rauhoitteli. "Vaikka tänäänkin."
"Mutta isä lupasi että opettelemme tänään vain kestävyyttä lenkkeilemällä..."
"Hahhaa! Me voimme jahdata toisiamme. Jatketaan hippaa, muuttaen sitä hiukan. Saalistamme toisemme. Toinen hetkeksi lähistölle piiloon, ja toinen metsästää. Minä voin piiloutua ensin." Kuula tarjoutui.
"Okei." Ennustus innostui. "Lasken kymmeneen."
Laskettuaan Ennustus lähti vaanimaan Kuulaa. Maha, koko kroppa lähellä maata, häntä alhaalla, aistit tarkkoina.
Vihdoinkin poika näki Kuulan leikkimässä hiirtä. Se etsi selvästi jotain ruokaa kuten pähkinäitä, mitä normaalisti hiiret tekivätkin. Kuula yritti selvästi keskittyä etsimiseen, mutta Ennustus näki, että korvat heiluivat jatkuvasti. No, kissa on kissa. Kun Ennustus oli tarpeeksi lähellä... TAKAA-AJOON!
Ennustus ponkaisi massiivisen loikan. Kuula käännähti ja vinkaisi kuin hätääntynyt hiiri, ja pötki pakoon. Ennustus innostui leikistä ja ravasi henkensä edestä, isoilla loikilla ja voimakkailla potkuilla. Hän saikin nopeasti veljensä kiinni, ja pian Ennustus loikkasi Kuulan selkään. He kierivät hetken maassa nopeuden voimasta, ja kun vauhti oli hodastunut, Ennustus antoi leikkisän tappopuraisun ja Kuula ulvaisi tuskasta.
"Jee!" Ennustus hihkaisi.
"Olet kyllä hyvä. Vahva. Sinussa on ainesta." Kuula totesi ylpeänä veljestään ja antoi hänelle yläfemmat.

Riolla taas oli alkanut KKK (kärrynpyörä-käsilläseisonta-kuperkeikka :'D) luonnistumaan jo paljon paremmin. Kuula ja Ennustus palasivat lenkiltään.
"Treenit olivat sitten tässä, hienoa työtä kaikilta." Veeti totesi.
"EIKÄ!" Pojat huusivat yhteen ääneen. "SINÄ ET OLE HARJOITELLUT OLLENKAAN!"
"Kyllä minä harjoittelin sitä, että totteletteko minua." Veeti iski.
"Et kyllä..." Kuula naurahti.
"Istu isä." Rio käski.
"Hei, tyhmä minä en...
"ISTU!"
Veeti säikähti poikiensa käytöstä ja istahti. Pojat katsahtivat toisiinsa.
"Tässäpä on vielä hiomista..."

"Istu! Tassu! Kieri! Kilju RAKASTAN HIPSULIA!"
"RAKASTAN HIPSULIA!"
"Hypi! Pompi! Ainiin, sama juttu... öö maahan! Selälteen siis... Syö! Esitä siis. Nuku! Voi ei, miten me raahaamme hänet kotiin... Herää! Herää! HERÄÄ!!! Okei, nyt opimme, että isää ei kannata käskeä nukahtaa kesken kisaa..."


Eli taitojenkohotustarina



Eikä miten ihana yhteisprojekti näistä taitokilpailuista tulee Veetille ja tämän vihreille pennuille, ihanaa että Veeti pyysi Ennustuksenkin mukaan. .-) Rio pääsikin yksityiseen valvennukseen, mutta Kuulan ja Ennustuksen metsästysharjoitukset olivat varmasti myös opettavaisia kun kaksikko keksi metsästää toisiaan. .-D Hymyilytti tuo tarinan loppu kun pojat käskyttivät isäänsä, harmi ettei vanhus enää reagoinut heräämispyyntöön. xD Saat 17 + 5 = 22 penniä ja tasomerkit kaikille. .-)

[Kirsikka]

Luku 31: Mouruposkeen

Kirsikka istui bussissa, yksinäisenä ikkunapaikalla. Hän oli laittanut käytäväpaikalle vaaleanpunaisen reppunsa, minkä hän oli saanut Mouruposkessa. Katuja vilisi ohimennen, aurinko paistoi kirkkaalla taivaalla ja bussissa oli ehkäpä suunnilleen kaksikymmentä matkustajaa. Tavallinen bussipäivä, eikö niin?
Sitten, tietenkin, bussi pysähtyi kuin seinään. Kirsikka löi naamansa suoraan edessäolevaan penkkiin, jopa nenästä alkoi vuotamaan verta. Bussiin tuli ihmisiä, oudoissa asusteissa. Heillä oli maskit naamalla ja kumihanskat käsissä. Jotain oli meneillään.
Ensimmäinen tarjoili samanlaisia maskeja bussissa oleville ihmisille. Jotkut erottivat ihmisiä niin että vain joka toisessa penkissä oli joku. Muilla oli jotain outoja tikkuja ja putkiloita ties kuinka paljon. Kirsikka näki kun yksi niistä tunki yhden matkustajan nenästä sisään tikun, ja sitten veti sen ulos. Matkustaja näytti hyvin tuskistuneelta, ja tämän nenästä vuoti verta tikun jäljiltä. Sen jälkeen hän sai paperia ja maskinsa, ja tikkutyyppi laittoi tikun putkiloon, merkaten sen.
Maskinantaja käväisi Kirsikan luona. Hän katsoi ihmetellen, kun tämän nenä oli veressä, mutta maskia ei ollut. Sitten hän vain kohautti olkapäitään ja ojensi maskin Kirsikalle, jonka tyttö otti hämmentyneenä vastaan.
Kun kaikki matkustajat olivat saaneet maskinsa, oudot tikunvetijät lähtivät. Bussinkuljettaja ilmoitti jostain koronasta, ja kehotti ihmisiä pitämään turvavälejä ja pitää maskia päässä. "Koronatestin ottajat" olivat jättäneet bussiin muutaman käsidesipurkin, mistä voisi sitten ottaa käsidesiä kun tulee ja lähtee bussista. Kirsikan mielestä tämä oli hyvin kummallista, mutta tuskin mitään vakavaa ja jätti siksi mainitsematta sen ettei saanut testiä. Sitten bussi jatkoi matkaansa.
Bussinkuljettaja ilmoitti että oltaisiin pian päätepysäkillä, eli Mouruposkessa. Jollain kuudenneksi viimeisellä pysäkillä, (joka oli jonkun koulun bussipysäkki) tuli eräs pyytämään että pääsisi istumaan Kirsikan viereen. Tyttö otti reppunsa penkiltä ja laittoi sen lattialle jalkoihin, ja vastasi myöntävästi. Matkustaja esittäytyi Matteoksi. Hän oli sinisilmäinen blondi, joka oli todella pitkä ja ystävällisen näköinen.
"Mistä olet kotoisin? En ole nähnyt sinua siis täällä, joten ajattelin vain kysyä." Matteo selitti.
"Itse asiassa en edes tiedä. Olen ollut vähän niinkuin katurotta. Olen elänyt yksin. Paitsi tämän vuoden." Kirsikka kertoi. "Kun olin näillä päätepysäkin kulmilla löysin Mouruposken, jossa on mukavia ihmisiä ympärillä ja ihan pirusti ihania kissoja."
"Kuulostaa mukavalle. Ei siis historiasi, vaan Mouruposki. Olenkin kuullut siitä, koska asun ihan lähellä." Matteo paljasti.
"Mukavaa! Olisikin hauskaa tavata joskus." Kirsikka kertoi. "Kissani varmasti pitäisivät sinusta."
Ja niin tuli vaihdettua puhelinnumerot Matteon ja Kirsikan kesken. Hmmm...

Kirsikka lähti päätepysäkillä ainoana pois bussista, koska ketään muuta ei tullut Mouruposkeen. Matteo oli jo lähtenyt edellisellä pysäkillä kotiinsa. Nyt kun on talvi (ja vihdoinkin pakkasta!) Mouruposken lampi oli jäässä, ruohon sijaan näkyi ihanan raikasta lunta ja puut olivat lehdettömiä. Nyt oksien kaunis satunnainen muoto pääsi loistoonsa, kuten aina talvella, ja hengitys huurusi kuin puhaltaisi jääpilviä. Voi että miten tätä maisemaa on kaivattu!
Kirsikka koputti päärakennuksen oveen, koska se oli lukossa. simssiliini tuli, kuten normaalisti, avaamaan oveen.
"Tervetuloa takaisin lomalta Kirsikka." hän sanoi lämpimästi ja halasi ystäväänsä.
"Kiitos kiitos. Kuinka kissani voivat?" tyttö kysyi.
"Oikein hyvin, vaikka sinua ikävöivätkin. Lisäksi heillä on sinulle pari yllätystä." simssiliini vinkkasi.
"Odotan innolla." Kirsikka vastasi innoissaan.

Pitkästä aikaa avain reiästä läpi, vääntö ja avaus. Sama sini-pinkki huone, numero 9, nyt ollaan meidän kotona.
"Kuka siellä?!" Shiran aggressiivinen ääni kuului tämän unilinnasta. Kirsikka näki sohvalla Tuhkan, Veetin, vihreiden ja liilojen poikien pelaamassa korttia.
"Vau Elmo, osaat hyvin pihistää!" Tuhka totesi yllättyneenä pojalleen, joka katsoi tätä ujon viekkaasti.
Käännettyään katsettaan tyttö näki Nalan jääkaapilla.
"Kävisikö simssiliinin lähettämä joulumuffini? Tuoretta ja hyvää." Nala ehdotti jääkaappia tutkiessaan.
"Onko siinä kananmunaa? Niissä joulujuhlissa kun Alea sai sitä munamoussejuttua niin hän oksenteli ja sai naamaturvotusta. Pelkään että hänellä on muna-allergiaa. Ja haluaisin kokeilla syöttää hänelle jo kiinteänpää ruokaa." Shira selitti.
"No tässä on todennäköisesti munia käytetty, ei oteta riskejä. Kävisikö sitten hedelmäsalaatti banaanista, mangosta, melonista ja rypäleistä?"
"No se ainakin on hyvää." totesi Shira ja Nala otti mainitsemansa hedelmät pöydälle. Käännyttyään hän huomasi Kirsikan ovella, reppu olkapäällä leveästi hymyillen. Nala henkäisi syvään ja räpytti silmiään.
"KIRSIKKA ON PALANNUT!"
Huone kuin heräsi Nalan huudosta, he jättivät hommansa kesken ja ryntäsivät iloa huokuen hoitajansa luo. Kirsikka naurahti kun kissojen paino kaatoi hänet maahan, ja kissat kävivät päälle. Tyttö otti rakkaat kissansa rutistukseen. Mutta... yksi puuttui. Miksi Shira ei tullut? Kissoista rakkain?
"Shiraa..." Kirsikka maanitteli, nousi ylös ja käveli kissan unilinnan luo. Hän vilkaisi muurien yli sisälle - sitten Kirsikalta pääsi ihmettelevä, ihaileva henkäisy. Hän näki Shiran makaamassa kyljellään, ja hänen mahaa vasten kelluskeli pieni kissanpentu, joka leikki emonsa hännällä.
"Vau... Oletko hankkinut... Pennun..."
"Kyllä, Shira oli synnyttänyt muutama kuukautta sitten. Tässä on Alea, hänen tyttärensä." Nala esitteli ja nuolaisi Aleaa päälaesta.
"Mutta kuka on isä?" Kirsikka ihmetteli.
"Dean. Adoptiosta." Shira kertoi onnellisena. "Ihana kolli."
"Aha."
Kirsikka istahti linnan viereen ja silitti Alean untuvaista turkkia. Käsi sai pennun huomion. Se nuuhkaisi sitä. Sitten Alea puraisi sormea.
"Au!" Kirsikka inahti ja pisti verta vuotavan sormen suuhunsa.
"Alea, ei saa tehdä noin!" Shira torui tytärtään.
"Äitee, too antati ten!" Alea murisi. "Te oo kummmajaine."
"Ymmärrän että Kirsikka ei ole sinulle tuttu, mutta uskon että ilman häntä sinua ei varmasti olisi olemassa." Shira kertoi lempeästi. "Hän määrää täällä. Hän on minunkin yläpuolella."
"Ahha." mutisi Alea, joka kellahti kumoon yrittäessään nousta ylös. Pikkuinen ei osannut edes vielä kävellä, vaikka Shira oli hänen iässä juossut kuin mikäkin jänis!
"Jaa... seuraava yllätys?" Tuhka ehdotti. "Yuii, tule tännee!"
Vessasta kiirehti tuntematon nainen. Samanlainen liila tukka, samanlaiset ruskeat silmät. Ihan kuin Kirsikan kopio, mutta selvästi kymmeniä vuosia vanhempi.
"Kuka sinä olet?"
"Kuka sinä olet?"
He ihmettelivät yhtä aikaa.
"Lia.."
"Lia? Häh?"
"Olet Lia!" Yui kiljahti onnellisena ja hyppäsi innosta Kirsikan kanssa haliin. Oudoksuen tyttö työnsi häntä poispäin.
"Ömh, olet vähän erehtynyt... Olen Kirsikka, en Lia. Ja miksi olet huoneessani?"
"Sinun Meksikon kissat toivat minut sieltä tänne, koska sanoivat Lian olevan täällä, ja niin sinä oletkin!" Yui kiljui.
"Tuhka? Miksi päästit tämän kummajaisen MINUN huoneeseeni, ILMAN minun lupaa?" Kirsikka kysyi ankarana poikakissalta, joka oli johtanut Meksikossa lomailleita.
"No olisiko minun pitänyt Meksikoon hänet jättää?" Tuhka iski takaisin.
"Kyllä! Hän on järkensä menettänyt!"
"Yui on biologinen äitisi!"
"Todista se sitten." Kirsikka vaati.
"Hahah, joopa joo. Ei sitä tarvitse edes todistaa. Meksikossa Veikko luuli nähneensä Yuin sinuna, mutta kuihtuneena." Tuhka naurahti. "Hah! Unohdin aivan täysin että menen elokuviin Stiinan kanssa tänään! Täytyykin mennä, heippa!"
Ja sitten Tuhka olikin jo häipynyt näkyvistä.
*Kiitos Tuhka että jätit minut... grr.* ajatteli tyttö ärhäkkänä ja lysähti sängylleen. Se oli kauniisti pedattu ja lakanatkin oli erilaiset kuin silloin ennen lomaa. Kissat miettivät hermostuneena mitä tehdä.
He vilkuilivat toisiinsa kysyvästi, kohauttelivat olkapäitään ja katsahtivat välillä Kirsikkaan, joka oli ehtinyt jo nukahtaa.
"Mitä minun pitäisi tehdä?" Yui huokaisi pettyneenä ja istahti sohvalle. "Lia ei usko minua, että olen hänen äitinsä. Vaikka minulla olisi hänen henkilötodistuksensa, ei hän uskoisi minua."
"Okei, ensimmäiseksi, sano nyt häntä Kirsikaksi, koska hän ei pidä siitä että häntä kutsutaan lempinimillä, tai noh, tässä tapauksessa "muilla nimillä"." Shira aloitti. "Ja emme tiedä mitä tehdä. Ehkä shoppailuterapia auttaisi?"
"Shoppailuterapia?" Veikko ihmetteli ja katsoi ihmetellen Shiraa.
"Kirsikalla on nyt PALJON rahaa. OIKEASTI paljon. Jotain yli 10 000 penniä, koska pankkiin sijoittaminen on nostanut luvut korkeuksiin. Ja nyt on tulossa talvitori."
"Aa, siis luulet että rahan tuhlaaminen torilla auttaisi häntä sulattamaan nämä kaikki asiat?" Kuula aprikoi.
"Just niin!" Shira innostui. "Se on vain... Kivaa."
"Mutta pitäisikö meidän myydä jotakin?" Nala mietti ja vilkuili kaapille, joka kirjaimellisesti pursui tavaraa.
"Mielellään, muuten me näytettäisiin aika tyhmiltä." totesi Rio.

//vielä pikaisesti Tuhka elokuvissa //

Tuhka juoksi mitä jaloistaan pääsi, kohti teatteri Kissansilmää. Stiina varmasti etsisi häntä jo huolesta sekaisin, koska tämä halusi saavuttaa elämäntavoitteensa mahdollisimman pian. Elokuvan väliinjättäminen olisi aika kauhea ajatus. Myös Vesakin haluaisi toteuttaa joskus elämäntavoitteensa, joten nyt on hyvä aika aloittaa.
"Kai ei olla myöhässä?" Tuhka kysyi huolestuneena.
"Nipin napin ehditään. Vielä yhdeksän minuuttia." Vesa kertoi katsahtaessaan seinällä riippuvaan kelloon.
"Huh, luojan kiitos. Mitä elokuvaa tulimme katsomaan?"
"Peter Pan ei varmasti olekaan tuttu? Sellaista katsotaan." Stiina kertoi innoissaan, puristaen tassuissaan kolmea leffalippua.
"Muuten, minä sain ennätyksen tanssilattialla tanssittuani äsken Stiinan kanssa." Vesa vinkkaili. "Et varmana pysty päihittämään."
"Minäpä sinulle tanssikuviot näytän!" Tuhka kieroili.
"Hei pojat, elokuva alkaa kohta..." Stiina huomautteli, mutta pojat vain menivät, sanoen "vain yksi kappale".
"Valitse sinä." Tuhka ehdotti.
"Okei. Jotain hauskaa. Taki taki!" Vesa päätti ja klikkasi kuvaketta. Musiikki oli, ömm... räväkkää ja rauhallista? Se oli aika eksoottinen, tai miten sen nyt voisi sanoa. Pehmeän nopeaa. Mutta tanssi se vasta nopeaa oli.
Tanssin jälkeen he ehtivät hyvin katsoa Peter Panin, Stiina oli hermoillut ihan turhaan. Stiina ja Vesa nauttivat elokuvasta. Tuhka ei oikein erityisemmin pitänyt siitä, mutta sentään hän sai vietettyä taas pitkästä aikaa näiden kissojen kanssa!

//talvitoritarina tulossa seuraavaksi myöhemmin //



Tarinan alun bussimatka oli kuin saapuisit uutena hoitajana Mouruposkeen, tosin voihan paluu pitkän poissaolon jälkeen olla vähän kuin uusi alku. .-D Ihanaa miten kissat ilahtuivat paluustasi ja pääsit myös tapaamaan Alean! Hmm, jotenkin epäilen ettei pentu aio välttämättä päästää sinua ihan helpolla vaikka Shira esittelikin sinut "kaikkein ylimmäksi". .-D Vai shoppailuterapiaa, no nyt selkis miksi olet viime päivinä jakanut niin avokätisesti pennejä ympäri talvitoria. xD Kiva että kirjoittelit myös Tuhka elokuvareissusta. .-) Saat 27 penniä!

[Kasa]

(Tarina on siirretty tänne Vieraskirjasta.)

Tuleeko hän koskaan?

Kului päiviä. Kului viikkoja. Kuukausiakin. Joka ikinen päivä, Shira tirkisteli kymmenen kertaa päivässä ulos ikkunasta. Talvi vaihtui kevääksi, nyt on jo kesä. Eikä Kirsikkaa edelleen näy.
"Onko Kirsikka hylännyt meidät?" kysyi Nala huolesta sekaisin. Tämä oli jo käymässä hulluksi Kirsikan yhtäkkisestä katoamisesta, sillä hän pelkäsi pääsevänsä taas adoptioon, jonne tämä ei todellakaan halunnut takaisin.
"Ei hän ikinä tekisi niin", Tuhka rauhoitteli ja taputti ystäväänsä olkapäälle, "Jos hän lähtisi, hän edes ilmoittaisi siitä. Ei Kirsikka voisi olla niin julma että vain hylkäisi meidät."
"Mutta... entä jos hän olisi sairaalassa tai... edesmennyt?" Kuula kuiskasi hiljaa.
"KUULA, ET VIITSISI SANOA TUOLLAISTA!!!" karjui Shira raivoissaan, "MIKSI IHMEESSÄ AJATTELET TUOLLAISIA TYPERIÄ ASIOITA?!"
Kuulan korvat laskivat alakuloisesti alas, häpeä suorastaan varjostui tämän vihreiltä kasvoilta. Hänen veljensä Rio tuli lohdullisesti taputtamaan tätä veljellisesti selkään.
"Minä uskon että Kirsikka tulee", Elmo kuiskasi hiljaa, "Olen samaa mieltä isäni kanssa. Kirsikka ei pystyisi elämään itsensä kanssa, jos ei edes hyvästelisi meitä.
Kissat pääsivät yhteisymmärrykseen hiljaisesti nyökäten, ja hiljaisuus laskeutui jälleen.
Yui oli ajatellut, että Kirsikan katoaminen olisi hänen syytään.
"Biologisen äidin näkeminen niin pitkän ajan jälkeen oli varmasti järkyttävää", oli tämä sanonut.
Sitten hän oli lähtenyt takaisin kotiinsa, Meksikoon, eikä hänestä ole enää nähty sen enempää.
"Mennäänkö jäätelölle?" Shira kysyi vaisusti, ja kaikki mumisivat mukana. Hän otti kukkaron ja sulloi sinne satasen, koska uskoi sen riittävän. Sitten he lähtivät kauppaan.

Kaupassa he ottivat pakkasesta valitsemansa jäätelöt hiljaisina. Sillä aikaa kun Shira etsiskeli munatonta vaihtoehtoa itselleen ja tyttärelleen jaettavaksi, Nala vaelteli kaikennäköisen krääsän keskellä. Hän halusi ostaa Kirsikalle lahjan heitlä kaikilta kissoilta, ja juuri sopivasti hän löysi vaaleanpunainen polaroid-kameran. Hän osti vielä paperia ja kynää ja palasi sitten huonetovereidensa luo.
"Tämä on Kirsikalle lahja", hän selitti, ennen kuin kukaan ehti kysyä mitään, ja he menivät sitten kassalle. Maksettuaan kaiken he jäivät ulos syömään ostamansa jäätelöt.

*sillä välin*

Liilat hiukset kiinni. Ruskeat silmät päättäväisesti kiiltäen, vaatteet pesukoneessa käyneet.
*Olen valmis palaamaan*, Kirsikka ajatteli päättäväisesti, ja sulloi sateenvarjonsa taskuun. Hänen kissansa tarvitsisivat häntä. Ja hän tarvitsi heitä.
Hän lähti juoksuun kuin henkensä hädässä, vaikka ei edes onneksi satanut. Hän juoksi, ja juoksi, kunnes näki suuren, vaaleanpunaisen rakennuksen, kohoavan edessään. Hän hoitaisi heitä vähintään kerran kuussa, parantaisi heidät ja olisi heidän kanssaan. Hänen vaikeutensa ei ollut ohi, tuskin koskaan, mutta hänen silti täytyi palata, ennen kun olisi liian myöhäistä.
Hengästyneenä hän avasi oven ja ryntäsi suoraan päin huonetta yhdeksän. Hän törmäsi Auriin, josta ei ollut edes varma, onko tätä aiemmin tavannut, mutta joka tapauksessa Kiriskka pyysi anteeksi ja jatkoi matkaansa. Lukko reikään, vääntö, lukon avautumisen naksahdus, oven työntö auki.

"Mitä voisi kirjoittaa tähän?" Nala pohti hiljaa ja mutusteli uuden lyijykynän kärkeä.
"Periaatteessa olisimme voineet vain antaa se lahja rusetilla, ja sanoa että 'Tervetuloa takaisin, olimme ikävöineet sinua' tai jotain sen suuntaista", Tuhka aprikoi.
"No sitä on liian myöhäistä katua", Shira tuhahti kädet puuskassa.
"Itse asiassa ei, paperin ja kynän voisi sulloa vain kaappiin, tuskin Kirsikka huomaa kaappinsa pohjalta ylimääräistä paperia", Rio tuhahti ja ja liittyi Shiran kädet-puuskassa-kerhoon.
"No anteeksi - hei, joku avasi oven!" Nala huudahti, ja Veikko juoksi nopeasti kurkistamaan tulijaa. Harvalla on avainta heidän oveen, paitsi simssiliinillä ja -
"Kirsikka!" Veikko kiljahti ja hyppäsi hoitajansa syliin. Myös kaikki muut kissat innostuivat ja loikkasivat hoitajansa syliin.
"Aiotko hylätä meidät sitten taas?" Rio puhisi hiljaa, hän oli ainoa joka ei hypännyt tervehtimään hoitajaansa.
"Veli, mikä sinua vaivaa?" Kuula ihmetteli.
"Masentunut veli", Veikko huomautti, "Turhautuminen, viha, yhdistettynä suruun, pitkäaikaisuus - aika selviä masentumisen oireita."
"Noh, uskon voivani auttaa", Kuula sanoi viekkaasti, "HIPPA!"
Hän läpsäisi vihreää veljeään olkapäille ja juoksi kauemmas.
"En halua", Rio väitti vastaan ja mutristi suutaan.
"Jos tulet mukaan, saat mansikoita!" Tuhka sanoi leikkisästi, ja Riolla käväisi haaveileva ilme. Hän rakastaa marjoja, ja tämän on vaikeaa kieltää itseään syömästä mansikoita.
"No okei", Rio luovutti ja läpsäisi vieressään olevaa Aleaa.
"Hei, tuo oli epäreilua!" Shira märehti, "Minä ja Alea olemme sitten tiimi!" Hän nosti tyttärensä olkapäilleen, ja tämä kiljui innosta. Sitten Shira lähti juoksuun ja syöksyi kohti Kirsikkaa, joka oli edelleen ovella. Hän kuitenkin hoksasi tarpeeksi nopeasti, sillä hän lähti karkuun käytävälle. Myös muutkin kissat lähtivät tämän perään, ja Kirsikka oli päättänyt suunnakseen Naukukukkulan. Hän yritti karata isoon puuhun, mutta turhaan, ja hän joutui nyt hipaksi. Hän lähti jahtaamaan Elmoa, joka piiloutui Veikon taakse ja veli sai osuman.
"Hei, epäreilua!" Veikko murisi ja potkaisi takana olevaa veljeään, jolloin tämä sai osuman. Hän tass lähti kiipeämään kohti puuta.
"Mitä hän tekee?" Nala ihmetteli, kunnes tunsi painon jysähtävän hänen päälle ja tämä kirkaisi säikähdyksestä nähdessään liilaa karvaa päällään.
"Puuh, puuh, ei jaksa enää", Kirsikka läähätteli ja romahti nurmelle. Myös kissatkin totesivat että jalat olivat enää löysiä makarooneja. Sitten Tuhka tuli kävellen iso mansikkarasia tassuissaan, ja jotkut huomasivat ettei kolli ollut edes mukana koko hipassa.
"Mansikat!" Rio hihkaisi uupuneena ja tunki suoraan kolme mansikkaa suuhunsa. Myös muutkin kissat kurottelivat tassujaan kohti mansikoita.
"Hymyä, mansikkazombit!" Tuhka naurahti ja otti selän takaa polaroid-kameran. Siitä tuli hieno kuva. "Iik!" Kiljaisu keskeytti naurunremakan, kun Kirsikka kiemurteli nurmella käärmeissään. "Muurahaisia!" Kirsikka kiljui paniikissa.
"Ei Alea, älä syö niitä!" huusi puolestaan Shira järkyttyneenä.
"Miltäköhän tuntuisi elää jos oisi omana vartalonaan vain kolme palloa, josta sojottaa jalkoja ja sarvia?" pohti taas Kuula. SNÄPS! Ja Tuhka otti, ensimmäisen kuvamuiston.




Voih, hoidokkisi ovat ikävöineet sinua kovasti, mutta kuitenkin sisimmässään tiesivät että palaisit vielä. <3 Naureskelin aluksi että kissat taisivat hieman liioitella ottamalla jätskiostoksille mukaan satasen, mutta aika paljon kaikista ostoksista lopulta kertyikin laskua. .--D Bingo-jutut niputtautuivat jotenkin hauskasti yhteen kun hipasta siirryttiin nurmella makoiluun ja sitten paikalle ilmaantui vielä muurahaisiakin, ihana kun Alea olisi tahtonut syödä niitä. x-) Saat 17 penniä!