Kesä väistyy vähitellen
Pitkä ja kuuma kesä vilahti ohi miltei yhtä nopeasti kuin Nooran kissalauma nähdessään jäätelökioskin. Ennen pitkää koitti elokuu ja sen myötä koulu teki tuloaan aivan liian pian, mikä tarkoittaisi normaaliin arkirutiiniin palaamista.
Aamu katseli Nooran hermostunutta edestakaista kävelyä huoneen poikki huolestuneena. Kissaporukka tiesi, kuinka stressaantuneeksi Noora heittäytyi koulun alkamisen tullessa ajankohtaiseksi. Hän tasapainoili ohuella nauhalla, jossa painoina olivat kissojen hoitaminen ja heidän tarpeistaan huolehtiminen sekä koulunkäynti. Kesä oli helppoa aikaa, sillä silloin Nooran ei tarvinnut huolehtia kuin toisesta.
”Oletko varma ettei me voitaisi auttaa sua mitenkään?” Aamu kysyi seuraten Nooraa smaragdin vihreillä silmillään. Noora pysähtyi laikukkaan kissan eteen kädet määrätietoisesti lanteilla.
”Ei, ei. Ei tässä ole mitään hätää” Nooran kasvoille liimattu pieni hymy ei vakuuttanut kissoja. Hermostuneesti hän pureskeli mustekynän päätä, jättäen siihen hampaanjälkiä.
”Selvä sitten…” Mocca kallisti päätään katsellessaan hoitajaansa. Hän katsahti Aamua kohti kohauttanen hartioitaan pienesti.
”Meidän olisi parempi varmaan siirtyä jonnekin muualle, niin annetaan Nooralle rauhaa” Aamu totesi melko kovaan ääneen vihjatakseen sohvalla löhöileviä Ricoa ja Gakua.
”Joo, se olisi varmaan hyvä idea” Mocca nyökytteli tassutellen poikien luo ja tökkien näitä kynnellä. ”Alkakaahan tulla!”. Kissalauman nuoremman puolikkaan ollessa muissa puuhissa, oli aikuisten helppo lähteä ulos ilman huolta. Kun Mocca oli kirjaimellisesti raahannut torkkuvan Ricon ovelle, Aamu teki vielä pikaisen skannaukseen huoneesta. Silloin hän huomasi Nellan nukkumassa käpertyneenä unikopassaan. Tarmokkaasti Aamu tömisteli Nellan vaaleanpunaisen unikopan luo ja vetäisi tältä peiton päältä.
”Hei!” läikikkään kissan vihreät silmät avautuivat pieniksi viiruiksi. ”Miksi sä noin teit?” Nella mutisi unisen kuuloisena.
”Kello on jo pian kaksitoista nuori neiti! Nyt ylös sieltä, meidän pitää antaa Noorallekin keskittymisrauha” Aamu läksytti jo miltei täysikasvuista tytärtään.
”Mut-” Nella yritti vielä, kulmat kurtistuen. ”Kauneusunet!” hän parkaisi huomatessaan äidin ilmeen vain tiukentuvat.
”Nalle!” Aamu sähähti hiljaa tiukan tuijotuksen kera, mikä sai Nellan pomppaamaan ylös. Häntä nolotti Aamun silloin tällöin käyttämä lempinimi, se tuntui liian lapselliselta aikuiselle kissalle. Aamun katse pehmeni, kun Nella alkoi jotain tuohtuneesti mutisten keräämään suihkutarvikkeitaan syliinsä.
”Kaipa voisin ottaa kylvyn” Nella tuhahti hiukan turhaantuneena tassutellessaan oven luo Mocan onnistuessa juuri ja juuri tukahduttamaan naurunsa tassullaan. Aamu palasi kissajoukon luo ihmetellen keltä Nella unisuutensa on perinyt. Kaikki viisi kissaa sanoivat heipat Nooralle ja katosivat sen jälkeen ovesta käytävälle, josta Nella suuntasi kylppäriä kohti.
”Hei odottakaa vähän!” Bumble huudahti edellä juokseville Mustikalle, Vatulle ja Marjalle. Kyseinen kolmikko oli päättänyt järjestää Mouruposken suurimmat leikkitreffit ja kutsua koolle jokaisen hoitajan pentu-ikäiset kissat. Kuten tapaan kuului, Nooran kissat olivat itse myöhässä itse järjestämästään tapahtumasta. Mustikka, Vattu ja Odessan Marja kurvasivat leikkihuoneeseen Cindy kannoillaan, lyhyempien jalkojensa takia Bumble, Ruby ja Vivian saapuivat muutamia sekunteja myöhemmin. Leikkihuoneessa paikalla olivat jo simssiliinin Wiipeli, Xiwawa, Ystis ja Zara, sekä Odessan Coco, Clarissa ja Winnie. Hiukan hengästyneenä Ruby kohtasi Xiwawan katseen, joka sai hänen olonsa entistä tukalammaksi.
”Te kutsuitte siis ihan kaikki…” punainen tyttökissa tokaisi silmät normaalia suurempina, mikä sai Marjan vilkaisemaan häntä. Ruby oli luullut, että vain Odessan kissat oli kutsuttu.
”Joo, niin me sanottiin” harmaan ja oranssinkirjava poika vastasi hiukan kummastuneena. Cindy pomppi iloisesti vihreiden sisarustensa luo, alkaen heti jutustelemaan uusimmista juoruista heidän kanssaan hiukan turhan kovaan ääneen. Kaikilla pentukolmosilla tuntui olevan omat juttunsa, joten Rubykin kääntyi sisarustensa puoleen vilkaistuaan vielä kerran Xiwawaa kohti. Kuitenkin ennen kuin kukaan Nellan pennuista kerkesi saada sanaa suustaan, kuului ovelta vaimeita askelia, jotka Vivian havaitsi ensimmäisenä.
”Heippa kaikki, ei kai me olla myöhässä?” Aurin hoidokin Unen arahko ääni keskeytti hiljaisen puheensorinan. Unen takana seisoivat Aurin loput kissat, Viiru ja Prim.
”Ette ollenkaan, mekin vasta tultiin!” Vattu hihkaisi hymyillen leveästi ja viittoili tassullaan heitä tulemaan sisälle. ”Tulkaa vaan rohkeasti sisään niin päästään aloittamaan!”. Uni nyökkäsi suoden lämpimän hymyn Vatulle ja asteli sisään Viiru ja Prim kannoillaan. Bumble vaihtoi hiukan hämmentyneen katseen Rubyn kanssa, joka vain kohautti lapojaan. Aurin hoidokit olivat hiukan uudempia tuttavuuksia Nooran kissoille, vaikka olivathan nämä heitä hoitolalla useastikin nähneet.
”Okei, okei, tulkaapa kaikki tänne” Vattu jatkoi johtamista taputtaen tassullaan kevyesti pöytää, jonka Marja ja Mustikka olivat työntäneet leikkihuoneen keskelle. Kissalauma kokoontui vähitellen pyöreän pöydän ympärille, kukin vilkuillen toisiaan. Zara parkkeerasi vaaleanpunaisten pentujen, Vivianin ja Ystiksen väliin häntä iloisesti heilahdellen ja Xiwawa istuutui Rubyä vastapäätä. Ruby pyöritteli tassujaan hermostuneesti sylissään, mikä sai vieressä istuvan Vivianin tökkäisemään tätä kylkeen.
Aamun määrätietoiset askelet johtivat Mocan, Ricon ja Gakun Mouruposken ulko-ovelle ja siitä ulos lämpimään ilmaan. Ulkona oli kaunis ilma, aurinko paistoi eikä syksystä näkynyt juuri nyt merkkiäkään. Kissakolmikko oli päätynyt vain kiltisti seuraamaan johtajaansa Aamua. Rico ja Mocca heiluttelivat yhdistettyjä tassujaan välissään hyväntuulisesti, Gaku seurasi askeleen Aamun perässä.
”Niin minne olemme siis menossa?” Gaku kysyi raapien hiukan vaivaantuneesti korvantaustaansa.
”Kahville tietysti! Eikö se ollut selvää?” Aamu käänsi päätään luodakseen hämmentyneen ilmeen päitään pyöritteleviä kissoja kohti. ”Jaa…”
”Mhhm, herkut tekevätkin terää näin aikaiseen aamuun” Rico mutisi takavasemmalta Mocan kikattaessa heleästi. Hetken kuluttua kahvilan oven kello kilkahti, kun kissapariskunnat astelivat sisälle. Huumaava herkkujen ja kuuman kahvin tuoksu täytti heidän nenänsä, kun he etsivät pöytää. Kissat päätyivät suloiseen loosiin kahvilan nurkassa suurien ikkunoiden vieressä.
”Me voidaan käydä tilaamassa Ricon kanssa, mitä te haluatte?” Mocca ehdotti hivuttautuen hitaasti pois heidän puoleltaan loosia.
”Minulle vadelmakakun pala sekä teetä!” Aamu ilmoitti Gakun vielä miettiessä asiaa. Poikakissalle meinasi tulla valinnan vaikeus, mutta hän päätyi lopulta kahviin ja muffinssiin. Hetken kuluttua Mocca ja Rico palasivat tiskiltä kantaen tarjottimia täytettynä kissojen tilaamalla herkuilla. Ricon keskittyminen meinasi herpaantua hänen tuijottaessaan herkkuja liian intensiivisesti, mutta hän sai kuin saikin tarjottimen pöytään läikyttämättä tippaakaan kahvia. Kukin kissoista kurottautui ottamaan herkkujaan, Mocca oli tilannut suklaasmoothien sekä suklaakakun palan, Rico mustikkatäytteellä täytetyn ohukaisen ja mansikka herkkujuoman. Pöydästä taisi näkyä selkeästi kumpi kissapari oli persompi makealle.
”Täysin naurettavaa että täällä ei ollut mokkapaloja tarjolla!” Mocca selosti suu täynnä suklaakakkua Aamun ja Gakun purskahtaessa nauruihin. ”Haloo tämä on kahvila!” Tyttökisu jatkoi viittoillen tassullaan tuohtuneena, kun hänen lempiherkkuaan ei ollutkaan mahdollista saada.
Mouruposkessa Nella asetteli puteleitaan kylpyammeen reunalle.
”Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua” hän mutisi viikaten vaaleanpunaisen pyyhkeen siististi ammeen vieressä odottavalle jakkaralle. Hän laski veden, valuttaen hiukan kylpyvaahtoa poreisiin. Täytyyhän prinsessan saada kunnon spa kuplien kera! Hän oli sytyttänyt muutaman kynttilän eri puolille kylppäriä ja laskenut verhot tehdäkseen hetkestä tunnelmallisen. Hetken kuluttua amme oli täynnä poksahtelevia kuplia ja vettä. Nella otti pienen vaaleanpunaisen rusettinsa pois korvansa edestä, asetti sen siististi jakkaralle ja kiipesi ammeen reunalle. Varovasti hän upotti ensin varpaansa höyryävään veteen, mutta pian hän liukui ammeen reunaa pitkin kokonaan lämpimään nesteeseen. Tyttökissa päästi pienen, tyytyväisen huokauksen asettuessaan istumaan selkä ammeen reunaa vasten. Nella kurkotti tassullaan kohti jakkaraa, hän oli ottanut mukaansa sarjakuvalehden, jota hän voisi kylvyssään lukea.
”Hahaa!” kissa hihkaisi voitonriemuisesti, kun sai otteen lehdestään. Hän nykäisi sen pois pyyhkeen alta ja avasi ensimmäisen sivun. ”Hmm… Luku yksi…”
”Säännöt ovat nämä: kaksi etsijää, sisällä saa piiloutua ihan mihin tahansa, piilopaikkaan ei saa vaihtaa, etsijät arvotaan, ulos ei saa mennä. Jos rikkoo sääntöjä, lentää ulos pelistä” Vattu luetteli kovaan ääneen, takoen tassullaan pöytää jokaisen uuden säännön kohdalla. ”Onko selvä?”. Kissalauma nyökytteli pikaisesti, vilkuillen toisiaan hiukan hermostuneena Vatun kiihtyneestä äänensävystä. Tyttökissa osasi olla todellinen johtaja halutessaan.
”Okei, tosi hyvä, nyt valitaan etsijät, Mustikka!” Mustikka toi hyllyn päällä odottaneen pussukan Vatun luokse. Marja nosti tassunsa Vatun silmien päälle, jonka jälkeen Vattu työnsi tassunsa pussukkaan, joka oli täynnä nimillä varustettuja lappusia.
”Wow, extriimiä” Zara kuiskasi Ystikselle silmät pyöreinä. Vieressä istuva Vivian tuhahti hiukan, tassut puuskassa, hänen mielestään koko juttu oli vähän liian ”extriimiä”. Cocon, Clarissan ja Cindyn säestämien pöytärumpujen myötä Vattu veti ensimmäisen nimen pussista.
”Coco!” Vattu ilmoitti heiluttaen lappusta ilmassa luettuaan sen.
”Mitä! En suostu!” vihreä alienkissa alkoi protestoida kovaäänisesti ansaiten silmien pyöräytyksen Vatulta.
”Vaihtoehtona on sitten lähteä” Vattu vastasi pennulle napakasti, mikä sai Cocon turkin pörhentymään ärsyyntyneesti, mutta hän lopetti valittamisensa.
”No niin, vauhtia!” Winnien malttamaton ääni sirkutti sisarustensa keskeltä.
”Seuraava etsijämme on…” vaaleanharmaa tyttökisu aloitti ja työnsi tassunsa pussiin, haroen sisällä olevia nimilappuja. Marja nosti tassunsa jälleen Vatun silmille peittääkseen ne. ”Rumpujen pärinää kiitos!” hän virnisti. Tällä kertaa kaikki yhtyivät taputtamaan tassuillaan pöytää, kun Vattu nosti toisen lapun. ”Vattu?”. Coco purskahti nauruun Vatun nostettua oman nimensä pussista, tämän sisko Cindy pidätteli omaa kikatusta tassullaan. Vattu pyöräytti silmiään molemmille pennuille päivitellen mielessään oman nimensä laittamista pussiin. Coco pyyhki kyyneleitä silmistään maassa kippuraan käpertyneenä. ”Ei ollut noin hauskaa” Vattu tuhahti, muiden kissojen seuratessa esitystä sivusta.
”Sitten voidaan aloittaa! Etsijät laskee kuuteenkymmeneen!” Marja hihkaisi yllättäen, ampaisten samantien tämän jälkeen leikkihuoneen ovesta ulos. Yhtäkkinen ilmoitus sai kaikki hämilleen noin sekuntiksi ennen kuin he olivat tunkemassa ovesta ulos yhdessä kasassa. ”Auts, Clarissa!” Wiipelin ääni huudahti. ”No Cindy on mun hännän päällä!” Clarissan kipakka ääni vastasi. ”Varo vähän Winnie!” Prim voihkaisi. Vattu ja Coco vaihtoivat terävät katseet ennen silmien sulkemista ja laskemisen aloittamista.
Ruby pinkoi pitkin Mouruposken loputtomia käytäviä minkä tassuistaan pääsi. Hän ei ollut jäänyt aikailemaan, vaikka Vivianin auttaminen oli käynyt hänen mielessään. Vaaleanpunainen kissa olisi kumminkin luultavasti vain suuttunut hänelle, joten hän oli katsonut paremmaksi vaihtoehdoksi poistua. Ruby tiesi tasantarkkaan minne piiloutua. Yhtäkkiä, kuin tyhjästä, hänen eteensä ilmestyi kissan hahmo, mikä sai punaisen kissan tekemään äkkijarrutuksen, tassut lattialla luisuen.
”Xiwa- Xiwawa?” Ruby tömähti maahan istumaan miltei-törmäyksen jälkeen, suu raollaan ja tummansiniset silmät vähintään lautasen kokoisina.
”Taas hyökkäämässä kimppuuni, Ruby?” poikakissa katsoi alas hymyillen veikeästi. Ilmeisesti Ruby ei siis ollut ainut joka oli keksinyt ultimaattisen piilopaikan. Hänen korvansa tipahtivat hiukan turhautuneisuudesta.
”Mutta… mutta” Ruby takelteli sanoissaan vilkaisten ympärilleen, kaksikko oli vaihtanut vain muutamia hassuja sanoja päiväsaikaan, etenkään muiden kuullen. ”Tää oli mun piilopaikkani!”
”Säännöt ei sano että kaksi kissaa ei saisi olla samassa paikassa” Xiwawan silmissä kiilsi leikkisä tuike. Ruby puri hampaansa yhteen arvioiden tilannetta. Xiwawa avasi ullakon tikkaisiin johtavan luukun.
”No, tuletko sä?” hän huuteli tikkaiden puolivälistä sanattomana käytävälle istumaan jääneelle Rubylle. Punainen kissa pomppasi pystyyn, vieläkin hieman hämillään. Hän ravisti nopeasti turkkiaan ennen kun tarttui tikkaisiin. Askelmia kiivetessään hän tuumi kuinka yhtäkkiä joku oli kääntänyt lämmityksen kovalle, varmasti Cindyn tekosia…
Vivian, Zara ja Ystis olivat puolivahingossa lyöttäytyneet yhteen. Kolmikko loikki käytävällä yhtä matkaa, vaaleanpunaiset kissat Zaran kummallakin puolella.
”Vattu, Marja ja Mustikka on kyl niin siistejä kun ne tekee tämmöistä!” Zara sanoi innokkaasti. Vivian tuumi Zaran tuntuvan olevan innoissaan kaikesta.
”Me tehdään aika usein juttuja yhdessä. Mutta ei kyllä näin isolla porukalla yleensä” Vivian vastasi väistäen käytävällä olevaa kukkaruukkua. Hän ei tiennyt mihin hänen sisaruksensa olivat menneet piiloon.
Bumble oli löytänyt itsensä vanhempien kissojen Wiipelin, Winnien ja Unen seuraan, kuten hän oli suunnitellutkin. Marjakin oli ollut aikaisemmin heidän mukanaan, mutta jättäytynyt pois jossain vaiheessa mennäkseen piiloon muualle. Mustikka, Clarissa ja Cindy olivat lähteneet omille teilleen Primin ja Viirun mennessä kahdestaan.
Nella säikähti kylppärin oven pamahtaessa auki ja harmaanvihreän karvapallon rynnätessä sisälle niin pahasti, että tiputti sarjakuvalehtensä veteen. ”Cindy!” Nella huudahti yrittäen kiireesti onkia lehteä ennen kuin se kastuisi läpimäräksi Cindyn juostessa ympyrää huoneen keskellä.
”Ai, sori Nella” Cindy pysähtyi huoneen keskelle ja väläytti leveän hammashymyn Nellalle.
”Jotain yksityisyyttä, jooko?” kirjava kissa tarttui kynnellään sarjakuvalehteen ja nosti sen pois vedestä. Lehti oli tietysti läpimärkä ja sen muste oli suttaantunut niin, että sitä oli mahdoton lukea. ”Ugh!” Nella päivitteli kääntäen tuiman katseensa edelleen virnuilevaan Cindyyn. Hitaasti Cindyn hymy hyytyi.
”Mäpä tästä meenkin. Moikka!” vihreä kissa huudahti, kadoten silmänräpäyksessä ulos ovesta ja pamauttaen sen perässään kiinni. Nella huokaisi turhautuneena, hän huuhteli vaahdot pois turkistaan ja astui pehmeälle pörrömatolle kietoen pyyhkeen ympärilleen. Sarjakuvalehden hän viskasi saman tien roskakoriin, sen kuivana pitäminen onnistui vallan mainiosti. Se siitä rauhallisesta spa-hetkestä, Nella ajatteli kuivaten puhdasta turkkiaan pyyhkeellään.
”Ja… 60!” Vatun voitonriemuinen ääni huudahti, hän avasi silmänsä pöydän ääressä. Yhdessä Cocon kanssa he tassutelivat käytävälle, tuumien, ettei leikkihuoneeseen olisi uskaltanut jäädä yksikään kissoista. ”Jakaannutaan. Ota sinä oikea puoli niin mä otan vasemman” Vattu sanoi katsellen ympärilleen, skannaten.
”Älä koko ajan vaan määräile!” Coco tiuskaisi tassut puuskassa, pian loikkien kuitenkin siihen suuntaan minkä Vattu oli hänelle sanonut. Vaaleanharmaa kisu tuhahti hiukan turhautuneesti, vihreän kauhukolmikon jäsenet eivät todellakaan olleet hänen lemppareitaan. Ripein askelin Vattu lähti eri suuntaan kuin Coco etsimään piilossa olevia kissoja. Vattu suuntasi alkajaisiksi puuhakammariin. Sieltä ensimmäisenä löytyi Bumble kaappiin tunkeutuneena, sitten Wiipeli sängyn alta ja vielä närkästynyt Winnie kirjojen taakse piiloutuneena. Häntä ärsytti se, että hänet löydettiin heti.
”Olisit piiloutunut paremmin” Vattu virnuili.
”Sentään et ollut ensimmäinen” Bumble risti tassunsa puuskaan, pyöräyttäen ruskeita silmiään. Coco puolestaan löysi Mustikan kyyrystä näytelmälavan verhojen takaa, joka sai poikakissan tuhahtamaan hiukan pettyneenä. Vatun neljän kissan porukka suuntasi seuraavaksi juhlatupaan, josta ei tyttökissan harmiksi löytynyt yhtään ketään. Coco ja Mustikka suunnistivat nuoremman kissan johdolla kylppäriin, jossa ei myöskään ollut ketään, vain kostea höyry leijaili ilmassa. Kirjastossa Cocoa kumminkin onnisti, kun Prim ja Viiru löytyivät terassilta kukkapuskien takaa ja Marja kirjahyllyn päältä. Vattu löysi keittiön kaappeihin piiloutuneina sekä Zaran, Vivianin että Ystiksen ja tuuletti voitonriemuisesti. Tullessaan keittiöstä takaisin aulaan molempien etsijöiden ryhmät törmäsivät toisiinsa, Cocon löytäessä Clarissan vastaanottotiskin takaa. Kävi ilmi, ettei piilossa ollut enää kuin Xiwawa, Ruby ja Cindy.
”Missä he voisi olla?” Coco puhahti potkien maata tassullaan. Koko kissaporukka laahusti Vatun ja Cocon perässä käytävällä.
”Hmmm…” Vattu katseli ympärilleen huomaten ullakon raolleen jääneen oven. ”Taidan tietää missä ne on” harmaan kissan kasvoille ilmestyi viekas hymy hänen hieroessaan tassujaan yhteen. ”Shhh…”. Hiljainen kinastelu voimistui yhä enemmän mitä ylemmäs kissajoukko kiipesi tikkaita. Yhden askelman vingahtaessa, se kuitenkin loppui kuin seinään.
”Hahaa!” Coco huudahti hypäten viimeiseltä askelmalta ullakon lattialle. Hän katseli ympärilleen hetken, kunnes huomasi punaisen hännänpään heiluvan yhden laatikon takana. ”Rubyyy!” poikakissa virnuili tassut lanteille asetettuina.
”Xiwawa!” Vattu huudahti miltei samaan aikaan kiskaistessaan kankaan pois tämän päältä. Coco ja Vattu vaihtoivat innostuneet hymyt, nyt oli enää Cindy jäljellä. Wiipeli ja Winnie loikkivat iloisina veljensä luo, Wiipeli pörröttäen tämän päälakea. Bumble kamppasi pöllähtäneen Rubyn, joka kompuroituaan takaisin tasapainoon tönäisi tätä leikkimielisesti takaisin.
Nautittuaan herkkunsa ja maksettuaan Mocca, Aamu, Rico ja Gaku ottivat suunnan kohti kotia. Risteyksessä he kumminkin päättivät mennä kiertopolkua metsän kautta. He poikkesivat asfaltilta ja seurasivat pientä metsäpolkua, joka johdattaisi heidät jossain kohtaa Mouruposken läheisyyteen. Ilta-aurinko paistoi puiden välistä suoden kissoille nautinnollisen sään lenkkeilyyn. Pieni, viileä tuulenvire muistutti kissoja kuitenkin pian alkavasta syksystä ja kesän päättymisestä.
”Täällä on niin kaunista” Aamu huokaisi katsellen ympärilleen suurin silmin.
”Kestäisipä kesä koko vuoden” nyökyttelevä Mocca toivoi tuskaisella äänensävyllä, mikä ansaitsi muilta kissoilta hiljaiset, myöntyvät hymähdykset.
”Mutta on syksyssä ja talvessakin omat hyvät puolensa Mocca” Rico sanoi puristaen Mocan tassua lohduttavasti.
”Niin, kuten kuumat kupposet kahvia kylminä aamuina” Gaku tuumasi napaten hänen vierellään kulkevan Aamun tassusta kiinni.
”Ja pimeät illat, jolloin voi käpertyä peittoon ja katsoa kokonaisen sarjan putkeen, kun sade hakkaa ikkunaa” Rico lisäsi pieni hymy kasvoillaan.
”Ja joulu!” jouluintoilajana tunnettu Aamu hihkaisi vähän turhankin innokkaasti, mikä sai poikakissat hykertämään hiljaisesti.
Mocca katseli ympärilleen haikeana. ”Tulee silti ikävä kesää…” hän sanoi puolikas hymy kasvoillaan. Hän ikävöisi kuumaa auringonpaistetta turkillaan, vapautta tehdä mitä halusi, milloin halusi. Hän ikävöisi varpaiden kastamista veteen auringon laskiessa horisonttiin, niitä yöllä käytyjä keskusteluita, joista ei sen koommin mainittaisi ja sitä kuinka ukkonen jyrähtelisi ja lämmin kesäsade viilentäisi maan. Mocca puristi vapaan tassunsa nyrkkiin, kyyneleet silmäkulmia kirvellen, mutta hän räpytteli ne pois. Välillä aika tuntui olevan hänen pahin vihollisensa. Hän tiesi jo nyt miettivänsä tätä hetkeä sitten, kun kesä tuntuisi liian kaukaiselta. Onneksi hänelle oli suotu näin mahtavia ystäviä.
Puolen tunnin, kissalauman jakautumisen, ja takaisin yhdistymisen jälkeen Cindyä ei vieläkään näkynyt missään.
”Tämä on toivotonta!” Coco parkaisi lyöden takaraivonsa seinään. ”Miksi Cindyn pitää olla niin vikkelä, se varmasti huijaa!” hän jatkoi valittamistaan huitoen tassuillaan ilmaa. Jokainen kissa tuntui jo hiukan kyllästyneen peliin, Mustikka, Marja ja Uni istuivat maassa käytävällä, jonne osallistujat olivat kokoontuneet. Zara ja Ystis nojasivat toisiinsa, Winnien loikkiessa kehää tylsistyneesti juttelevien Wiipelin ja Xiwawan ympäri. Ruby, Vivian ja Bumble olivat lysähtäneet yhteen kasaan, Clarissa ja Viiru laiskasti vaihtaen muutamia sanoja.
”Lupaan sillä kissalla on oikeasti jotain alien-taikavoimia!” Vattu parkaisi turhautuneena. Bumble haukotteli leveästi, Primin kävellessä viereisestä kylppärin ovesta sisälle mietteliäänä.
”Hei kaikki, tulkaa katsomaan!” Primin hihkaisu kuului hetken kuluttua. Kissalauma kipitti sisälle ovesta parveillen Primin ympärille. ”Ylhäällä” Prim osoitti kattoa. Ensin kukaan ei meinannut tajuta mitä ihmettä Prim tarkoitti, mutta hetken kuluttua leuat alkoivat loksahdella auki.
”Cindy!” Vattu ja Coco huudahtivat kuin yhdestä suusta, tuijottaen silmät suurina kylppärin katossa olevaa kattotuuletinta.
”Moi kaikki!” Cindy hihkaisi tuijottaen alas kissalaumaa kohti. ”Voitinko mä?”. Hän istui yhden katotuulettimen vihreän siiven päällä. Piilopaikan täytyi olla historian paras, sillä kissa lähes maastoutuikin kattotuulettimeen.
”No voitit!” Mustikka huudahti ällistyneenä. Cindy tuuletti voittoaan hypähtämällä ilmaan ja hihkumalla, ennen kuin hän hyppäsi ketterästi hyllyn kautta maahan.
”Kerro salaisuutesi, miten pääsit tuonne!” Winnie tivasi heti Cindyltä, joka vain nauroi äänekkäästi tälle. ”Taikuri ei paljasta temppujaan!”
”Mehän käytiin täällä ja Cocon kanssa” Mustikka ihmetteli.
”Ette katsoneet ylös!” Cindy virnisti leveästi.
Myöhemmin illalla kaikki Nooran kissat olivat selvinneet takaisin omaan huoneeseen päivän koitosten jälkeen. Mustikka, Vattu, Cindy, Bumble, Ruby ja Vivian olivat simahtaneet sohvalle heti palattuaan. Noora tuumi heillä olleen rankka päivä. Rico ja Gaku istuskelivat pentujen välissä, silmät puoliunessa katsoen telkkarissa pyörivää lentoturmatutkintaa. Rico silitti hitaasti tassullaan nukkuvan Mustikan selkää. Noora tuhahti hyväntuulisena, sulkien läppärinsä kannen. Yllätyksekseen kannen takaa paljastui hieman ujoilta näyttävät Aamu, Mocca ja Nella.
”No, mitäs tytsyt?” Noora kysyi nojaten päänsä käteensä, pieni hymyn kare suupielessään leikkien. Nopeasti tyttökissat paljastivat tassunsa selkiensä takaa, heidän tassuissaan oli monia kynsilakkapulloja. Nooran suu loksahti hieman auki, kulmakarvat nousten puoleen otsaan.
”Me ajateltiin… laatuaikaa?” Aamu ehdotti varovasti, heilauttaen kynsilakkapulloja tassuissaan. ”Jos sulla ei siis ole mitään kesken” Mocca lisäsi nopeasti.
”Sori siitä… tän aamuisesta muuten” Noora sanoi mutristaen huuliaan hiukan, lakaten vasemman käden kynsiään. Hän tiesi menneensä hiukan överiksi tänään.
”Ei se haittaa Noora. Sellaista sattuu” Aamu sanoi pehmeästi, silittäen tassullaan Nooran hiuksia. Kissat olivat parempia lohduttajia, kun Noora olikaan muistanut.
”Jep, ei meitä haittaa. Koulu on stressaavaa, mutta ei sulla oo mitään pelättävää” Mocca sanoi nostaen vihreän katseensa pienistä kynsistään hoitajaansa. ”Sä oot kaikista siistein tyyppi ketä me ollaan tavattu” Mocca virnisti kurottaen leikkisästi koskettamaan Nooran nenää tassullaan. Nella nyökytti päätään hänen vieressään silmät kiiluen.
”Kaikki tulee menemään hyvin, me ollaan aina sun tukena” Nella hymyili hennosti. Nooran mutristus suli hymyksi sekunteissa, milloin hänen pikkukissoistaan oli tullut näin aikuisia, ja fiksuja? Tippa linssissä hän kaappasi kissat syliinsä halaten näitä poskiaan vasten. ”Ootte parhaita.”
/ jipii tarina pitkästä aikaa

! olipa kiva kirjottaa jotai muuta kun esseitä. toivottavasti osasin kuvata kaikkien kissoja mahdollisimman luonteen mukaisesti! don’t come for me jos epäonnistuin xD
Ostokset kahvilasta:
Kupillinen kahvia, 4 penniä
Kupillinen teetä, 4 penniä
Suklaasmoothie, 3 penniä
Muffinssi, 3 penniä
Ohukainen mustikkatäytteellä, 3 penniä
Mansikkakakun pala, 4 penniä
Suklaakakun pala, 4 penniä
Yht. 25 penniä
Tarpeet:
Mocca, Gaku, Rico, Aamu
- Nälkätarve
Mustikka, Vattu, Bumble, Ruby, Vivian, Cindy
- Leikkimistarve
- Unitarve?
Nella
- Hygieniatarve
- Unitarve?

Olipas mukavaa luettavaa! Vau, Aamu ja Mocca saivat nukkumista rakastavat poikaystävänsä kerrankin jaloittelemaan hoitolarakennuksen ulkopuolelle. .--D Mocca-raasu pettyi kun hänen nimikkoherkkua ei ollut tarjolla. Samaistuin kesähaikailukohtaukseen, mutta tosi kiva että kissat keksivät hyviä odottamisen arvoisia asioita myös syksystä ja talvesta. .-) Voi Nellaa kun sekä kauneusunet että prinsessa-spa-hetki häiriintyivät. x) Ihanaa kun olit ottanut piilosleikkiin mukaan kaikki hoitolan pentukissat! Cindyn tuuletinpiilo oli kyllä melkoinen keksintö, mahtoikohan hän kieppua koko piileskelyajan ympyrää siellä katonrajassa? Apua xD Ruby ja Xiwakin saivat hieman ruutuaikaa (vai pitäisikö puhua tarina-ajasta..?) ja sinun ja tytsyjen yhteinen laatuaika kannustavine keskusteluineen oli oivallinen päätös tarinalle. <3 Saat 61 - 25 = 36 penniä, ja kohotan tarpeet!