Nooran tarinat

[Noora]

Raimon jauhojengi
31.10

Puiden keltaiset, oranssit ja punaiset lehdet kahisivat viileän lokakuun viiman ravistellessa niitä kun Cindy, Mustikka ja Vattu tallustivat kouluun. Oli torstai, mikä tarkoittaisi kissoille viikon pisintä, kolmen tunnin päivää. Koulun porteista sisään luikahtaessa kolmen porukka oli kovin hiljainen, jokainen heistä haukotteli vuorollaan.
”Mitä teillä on ekana?” Mustikka kysyi pyyhkien tassulla silmästään viimeisiä unen rippeitä juuri kun he astuivat ovesta sisälle.
”Liikuntaa” Vattu ja Cindy vastasivat kuorossa. Mustikka nyökkäsi, avaten suunsa sanoakseen jotakin, mutta samaan aikaan Cindy mutisi jotakin jonkun tapaamisesta ennen koulua ja poistui heidän seurastaan. Sisarukset jäivät katsomaan tämän perään päät kallellaan.
”Selvä?” harmaa tyttökissa mutisi pudistellen päätään Mustikan hykerrellessä vieressä huvittuneena.

Liikuntatunnin alkaessa Vattu huomasi helpotuksekseen Cindynkin saaneen itsensä paikalle. Rico oli aikanaan käskenyt Vattua huolehtimaan sisarpuolestaan, mikä oli jäänyt tälle hieman päälle. Vihreä kissa jutteli joillekin toisille kissoille, joita Vattu ei tunnistanut. Luultavasti adoption kissoja, hän tuumi liikunnanopettajan kimeän pillin vihellyksen kaikuessa salissa.
”Tänään meillä olis ohjelmassa koripalloa, ottakaa itsellenne pari ja tästä pallo!” lippikseen pukeutunut opettaja ilmoitti kovaan ääneen, viittoen kohti säkkiä, joka oli täytetty koripalloilla. Ugh, Vattu nyrpisti nenäänsä, hän ei pitänyt koripallosta. Katsellessaan ympärilleen hän näki Cindyn pariutuneen jo puolisisaruksensa Rion kanssa. Marjaa taas ei näkynyt missään, joten hän ei varmaan ollut koulussa tänään. Vattu puristi huulensa yhteen, tassutellen kohti Unea hieman kiusallisesti.
”Ollaanko pari?” hän kysyi arvellen vaalean tyttökissan olevan paras mahdollinen vaihtoehto, olihan heillä ollut tavallaan leikkitreffit vain hetki sitten.
”Joo ollaan vaan” Uni vastasi syöttäen oranssin koripallon kohti Vattua, joka otti sen kiinni hieman kömpelösti.

Hoitolalla Ruby, Vivian ja Bumble viihdyttivät itseään pelästyttämällä viattomia kissoja hyppäämällä heidän eteensä nurkan takaa. Heidän viimeisin uhrinsa, Ruu, oli uhannut kynsiä pennuilta korvat irti, jos he säikäyttäisivät tämän uudelleen yhtä pahasti. Ruun sähäkkä reaktio oli saanut aikaan päinvastaisen reaktion, sillä kolmikko vain kikatti kahta kauheammin. Pennuilla oli tarkkaan laadittu suunnitelma. Rubyn ja Bumblen hypätessä risteyksen kummaltakin puolelta tarkkakuuloinen Vivian kuunteli lähestyvän kissan askeleita, jotta sisarukset saisivat täydellisen ajoituksen.
”Shh… Joku tulee!” Vivian kuiskasi ja hetken kuluttua Ruby ja Bumblekin kuulivat kissan pehmeän tassutuksen. ”Kolme… kaksi… yksi!” Vivian laski ja pennut pomppasivat mysteerikissan eteen kiljuen. Mysteerikissa kiljahti ja pomppasi ilmaan, alkaen kumminkin pian räkättämään.
”Kinuski!” Bumble huudahti yllättyneenä, nauraen yhdessä sisarustensa kanssa.
”Mahtava kepponen!” maagikkokissa hihkui tukahdutettuaan naurunsa. ”Miten te sen keksitte?”
”Kiitos!” pennut vastasivat yhteen ääneen leveät hymyt kasvoillaan. ”Me siis nähtiin tämä risteys ja sitten Ruby ajatteli, että tästä olisi hyvä säikyttää Raimo pois meidän kannoiltamme, mutta sitten Raimo ei koskaan tullut” Bumble selitti silmät innokkaasti kiiluen. ”Joten me päätetttiin alkaa säikytellä kaikkia vastaan tulevia!” Ruby täydensi Bumblen kertomuksen kolmikon puuhista virnuillen leveästi.
”Tästä kävelee aika usein kissoja ohi” Vivian vakuutteli sisarustensa viereltä.
”Vau! Toihan on mahtavaa, pitääkin pistää mieleen…” Kinuski taputti sormellaan korvansa vierestä mietteliään näköisenä.

Marjakin oli löytänyt tiensä kouluun kun ensimmäinen välitunti alkoi. Sisaruskolmikko istuskeli pihalla välituntialueen penkillä tiiraillen muita katseillaan. Mustikka ja Marja juttelivat jotakin tulevasta matikantunnista, Vattu kuunteli vain puolella korvalla. Hän antoi katseensa lipua kissajoukossa ja ennen pitkää siniset silmät löysivät vihreän alienpennun. Vattu ei ollut varma milloin se oli tapahtunut, ehkä lukuvuoden alussa, kenties jo kesällä, mutta Cindystä oli muuttunut teini. Hän oli saanut kasvupyrähdyksen, jonka ansiosta hän näytti entistäkin upeammalta Ricolta perittyjen pitkien jalkojensa ja sileäksi harjatun turkkinsa kanssa. Vattu muisti, kuinka vasta hetki sitten Cindy sisaruksineen oli miekkaillut tuntosarvillaan aarrejahdin aikana, voi niitä aikoja. Jokainen hoitolan sopivan ikäinen poikakissa tuntui ihastuneen Cindyyn, joka otti asiasta kaiken ilon irti. Hän kävi jatkuvasti ulkona, tällä hetkellä Niilon kanssa, viime viikolla se oli ollut Matias, jos Vattu muisti oikein. Vihreällä kissalla oli ollut myös ilmeisesti Elmon kanssa jotain juttua, ja Vesakin oli nuormepana tämän perään haikaillut. Vattu ei ollut koskaan ollut ulkona poikakissan kanssa, ei oikeasti. Olihan hän koulun discossa ollut Vesan seuralaisena, mutta Vattu oli tavallaan tuuppautunut tämän seuraan, koska Cindy oli ehtinyt jo lähteä. Hän tuumi millaista olisi olla oikeilla treffeillä jonkun kanssa. Vattu oli johtajaluonne, mutta menisivätköhän hänen sanansa silti solmuun? Hän ei tiennyt. Cindyn ja Niilon seurassa oleskelevia Cocoa ja Clarissaa sekä sisarusten porukkaan lyöttäytynyttä Hahtuvaa ei tuntunut Cindyn jatkuvasti vaihtuvat pojat haitata. Välitunnin loppumista merkitsevän kellon pirinä havahdutti Vatun ajatuksista.
”Tuletko sä?” hän kuuli Mustikan äänen kysyvän sisään lipuvien kissojen joukosta.

Aamun ja Gakun ollessa matkoilla Mocca ja Rico saivat viettää paljon aikaa kahdestaan. Noora kävi päivisin junalla koulussa, sillä etänä osallistuminen ei enää kuulemma riittänyt ja Nella oli usein omilla seikkailuillaan sirkuskerhossa tai Noen luona. Mocca sai aamuisin viettää rauhallista omaa aikaa muutaman tunnin ajan kokkaillen, katsellen elokuvia tai piirrellen, ennen kuin hän puoli kahdentoista aikaan repi vahvasti vastustelevan Ricon ylös sängystä. ”Viisi minuuttia vielä, jooko Mocca!” harmaa poikakissa aneli kumppaniltaan silmät ummessa, pitäen pinkistä peitosta tiukemmin kiinni kynsillään.
”Ei käy, Noora käski meidän käydä Marketissa ostoksilla!” Mocca vastasi napakalla äänensävyllä ja tarttui Ricoa tassusta alkaen kiskomaan tätä pois sängystä. ”Et valvoisi aina niin pitkään!”
”Ääk!” Rico parahti, kun unikoppa kaatui sivulle ja poikakissa valui lattialle tassuihin puristetun peiton kera. ”No hyvä on… Kaipa meidän pitää sitten mennä” hän huokaisi ja raotti kirkkaan vihreitä silmiään viirun verran nähdäkseen hänen pään yllään virnuilevan Mocan.
”Hienoa!” Mocca huudahti erityisen innokkaasti, mikä sai Ricon epäilemään tyttökissan motiiveja päivän aktiviteetista.

Matematiikan tunti alkoi erityisen äänekkäästi, kuten yleensäkin, sillä tunnille osallistui lähes kaikki koulun oppilaat. Kissat juttelivat toistensa kanssa isoissa ryhmissä ja kaikki tuntuivat olevan tuttuja keskenään. Väistämätöntä näin pienessä paikassa, tuumi Mustikka. Marja selosti juuri Nooran sponsorikissoille Heiwalle ja Nougatille jotakin hurjaa juttua, jonka hän oli Vatun ja Mustikan kanssa joskus pienempänä tehnyt. Vattu teki kovaa vauhtia unohtuneita läksyjä, jotta saisi ne ennen opettajan saapumista valmiiksi. Vähän väliä hän nosti katseensa ja kysyi hymyään peittelevältä Mustikalta joko opettaja oli saapunut. Tämä huvitti Mustikkaa, sillä olihan Vatulla omatkin silmät päässä. Cindy nojasi tämän hetkisen ”säätönsä” pulpetilla, jutellen laiskasti Hahtuvalle ja Lilolle, joista oli kuoriutunut yllättävän hyviä ystäviä hänelle. Cindystä oli tietysti mukava hengailla sisarustensa kanssa, mutta kun viettää koko lapsuutensa heidän kanssaan, on virkistävää saada jotain vaihtelua. Lilo ja Hahtuva tarjosivat tällaista vaihtelua koko tassun täydeltä, ja Cindy löysikin itsensä yhä useammin heidän seurastaan. Ajatuksiaan hieman häveten Cindy katsahti sisaruksiaan päin, mutta he olivat syventyneet väittelyyn David Bowien musiikin tärkeydestä velipuoliensa Kuulan ja Rion kanssa. Tosin Cindy ei ollut varma tiesivätkö Kuula ja Rio edes kuka Bowie oli. Ennen pitkää matematiikan opettaja tallusti ovesta sisälle ja keskeytti törkeästi Cindyn hauskan jutun liikunnanopettajan pahasta tavasta pureskella vihon kulmia.
”Rauhoitutaanpas sitten!” matikanopettaja taputti tassullaan ilmaa hiljentääkseen meluisaa luokkaa. ”Tänään me opiskelemme Pythagoraan lausetta” hän jatkoi hetken kuluttua, kun melutaso oli laskenut huomattavasti ja kaikki oppilaat olivat palanneet omille paikoilleen. Cindy kurtisti kulmiaan. ”Mikä ihmeen Pytakoran lause?” hän tökkäisi kynnellään edessä istuvaa Mustikkaa.
”Liittyy kolmioon” tämä totesi nopeasti, ei edes kääntänyt päätään pois taulun suunnasta. Cindy hymähti tyytymättömästi, avaten vihkonsa, sillä opettaja oli lähtenyt läksykierrokselle katsomaan ovatko kaikki tehneet kotitehtävät. Cindyn tehtävät olivat vain puoliksi tehdyt, mutta moitteiden perusteella niin taisivat olla Coconkin. Opettajan kääntäessä selkänsä Cindy nojasi vieressä istuvaa Cocoa kohti ja heitti veljen kanssa ylävitoset.

Noin kolmenkymmenenneljän säikäytetyn kissan jälkeen Vivian kyllästyi peliin ja pyysi sisaruksiaan keksimään jotain muuta tekemistä. Kun nämä eivät suostuneet Vivianin maanittelusta huolimatta, kävi hän istumaan tassut puuskassa maahan ja kieltäytyi auttamasta näitä. Säikyttely ei tietenkään enää onnistunut, sillä kumpikaan ei osannut laskea askelia yhtä tarkasti kuin Vivian korostuneiden aistiensa takia.
”Höh. Tää on ihan tyhmää!” Bumble polki tassuaan maahan jonkun adoption kissan kävellessä ohi selvästi närkästyneenä pennuista, jotka olivat miltei hypänneet tämän päälle. Vivianin mieliala oli selkeästi kohonnut Rubyn ja Bumblen tunaroidessa ilman häntä.
”No kai me sitten tehdään jotain muuta” Ruby tokaisi kääntyen katsomaan Viviania tassut puuskassa.
”Vihdoinkin!” Vivian päivitteli ja kömpi ylös lattialta. ”Ideoita?”
”Sullahan niitä ideoita pitäisi olla, kun kerran halusit lopettaa!” Ruby huudahti epäuskoisen kuuloisena. ”Niinpä!” Bumble tietysti komppasi. Vivian pyöräytti silmiään.
”Terrorisoidaan Raimoa?” vaaleanpunainen pentu ehdotti hetken mietinnän jälkeen. ”Joo!” Vivianin sisarukset kiljahtivat innoissaan.

Mocan jatkuvan patistelemisen takia kissakaksikko oli päässyt Nooran huoneesta suhteellisen nopeasti ulos. Heidän matkansa kulki melko reippaasti kohti Mouruposken keskustaa Ricon viipottaessa menemään pitkien jalkojensa kanssa ja Mocan yrittäessä pysytellä perässä. Marketin kohdalla Mocca tarttui Ricoa tassusta kiinni ja alkoi raahata tätä kohti Teatteri Kissansilmää, kahvilaa ja ravintolaa.
”Mihin me ollaan menossa? Marketti meni jo, Mocca” Rico ihmetteli seuraten kuitenkin kiltisti tyttöystävänsä perässä.
”Elokuviin!” Mocca hihkaisi innokkaasti, kääntäen leveän hymynsä harmaata poikakisua kohti. ”Noora antoi meille vähän rahaa ja me ei olla tehty pitkään aikaan mitään kivaa yhdessä” maitokaakaon värinen kissa selitti silmät säihkyen.
”Tämä oli kyllä hyvä yllätys” Rico hymyili iloisesti, napaten Mocan kainaloonsa, kun he astelivat Teatteri Kissansilmän ovista sisään.
”Hei, oletteko tulossa katsomaan elokuvaa vai näytelmää?” tiskin takana hymyilevö myyjä kysyi pirteään sävyyn, huumaavan popkornin tuoksun vallatessa kissakaksikon kuonot. Torstai ei vaikuttanut kovin kiireiseltä päivältä elokuvan katsomiseen, sillä vain muutama kissa istuskeli aulassa odottelemassa oman näytöksensä alkamista.
”Elokuvaa! Kaksi lippua Toy Storyyn, kiitos” Mocca hymyili myyjälle ojentaen kahtakymmentä kolikkoa hänelle tassuissaan. Myyjä otti kolikot ja tulosti vastineeksi kaksi värikästä lippua.
”Tuleeko muuta?” myyjä kysyi aina yhtä pirteästi. Mocca nyökkäsi tilaten kaksikolle kirpsakoita irtokarkkeja, joita he hetken kuluttua saivat läpinäkyvässä pussissa.

”Siis mihin ihmeeseen tätä Pythagoraan lausetta tarvitsee oikeassa elämässä?” Coco valitti nojaten tassuunsa ja pyöritellen kynää toisessa tassussaan.
”No ei yhtään mihinkään” vastasi Vattu leväten päätään molemmissa tassuissaan, tuijottaessaan oppikirjaansa silmät viiruina.
”Urgh” kuului pulpettinsa päällä makaavan Cindyn vaimea murina. Harmaanvihreä kissa oli luovuttanut ensimmäisen tehtävän jälkeen, sen sijaan Vattu oli jaksanut tehdä kolme, sillä välin kun Mustikka ahkeroi viimeisissä tehtävissä. Luonnollinen nero, tuumi Vattu pyöräyttäen silmiään veljelleen, joka oli kumartunut innokkaasti kirjan ylle.
”A toiseen kertaa mitä?” Coco jatkoi hämmästelyään hakaten lyijykynällä päätään.

Hihitellen Vivian, Ruby ja Bumble kantoivat keittiöstä hakemaansa jauhopussia kohti puuhakammaria, jossa Raimo majaili. Suuri pussi oli miltei liian painava kolmelle pikkupennulle, mutta he saivat kuin saivatkin raahattua sen kohteeseen. Raimo-apina istuskeli sopivasti puuhakammarin lattian keskellä tutkien jotakin lelua, jota pennut eivät nähneet tämän selän takaa.
”Valmiina?” Ruby kuiskasi sisaruksilleen, jotka nyökkäsivät sanattomasti. He lähestyivät ilkikurista apinaa takaa päin, sipsuttaen mahdollisimman hiljaisesti, jotta Raimo ei huomaisi heitä liian aikaisin. Kun he olivat tarpeeksi lähellä, punaturkkinen Ruby kiljahti ”NYT!” ja he heittivät jauhopussin pahaa aavistamattoman Raimon päälle. Pentukolmikko räjähti räikeään nauruun, kun Raimo värjääntyi valkoiseksi kaikesta sen päälle heitetystä jauhosta. Nauru loppui kuitenkin lyhyeen, kun apina alkoi päästelemään raivostuneita ääniä.
”O-ou…” Vivian kuiskasi puristaen huulensa tiukasti yhteen. Apina kääntyi hitaasti peruuttavaa pentukolmikkoa kohti ja käänsi päänsä kallelleen.
”JUOSKAA!” Bumble karjui kovaäänisesti, kun Raimo hyppäsi heitä kohti vihaisena. Kaikki kolme pentua ottivat jalat nopeasti alleen, tassut liusuen lattialla, kun he säntäsivät kohti käytävää. Vivian kiljui yrittäen parhaansa mukaan väistellä eri objekteja, Ruby juoksi tämän vieressä huudellen vasenta ja oikeaa ja Bumble kaahasi etunenässä. Vihainen Raimo-apina juoksi näiden perässä päästellen vihaisia apinaääniä.
”Mene, mene, mene!” Ruby huusi ensimmäisenä huoneen ovelle ehtineelle Bumblelle, joka yritti kiireisesti saada sitä auki. Kun Rubykin vihdoin pääsi sisälle hieman pitkäksi menneen käännöksensä jälkeen, Bumble pamautti oven kiinni. Sekuntiakaan ei kerinnyt kulumaan ennen kuin Raimon pienet nyrkit takoivat puuta turhautuneesti. Sisaruskolmikko hengitti raskaasti selät ovea vasten painettuina ja odotti apinan kyllästymistä. He olivat olleet sodassa ilkikurisen keppostelija-apinan kanssa siitä lähtien, kun se oli hyökännyt Vivianin kimppuun kolmikon ollessa aivan pikkuisia pentuja.
”Huisia” Bumble totesi hetken kuluttua, silmät lautasen kokoisina, rinnus kohoillen. Vieressä istuva Ruby nyökytteli edelleen hengästyneenä.

Loppupäivä koulussa meni suhteellisen kivuttomasti Vatulta, Mustikalta ja Cindyltä. Ruokailussa he olivat istuneet yhdessä pitkässä pöydässä kaikkien kaveriporukoidensa kanssa, viimeisellä tunnilla Cindyllä ja Vatulla oli ollut kemiaa ja Mustikalla biologiaa. Mustikalla oli Vatun mukaan vielä heti koulun jälkeen oppilaskunnan kokous, joten Cindy ja Vattu lähtivät kahdestaan. Clarissa, Coco, Lilo, Hahtuva, Marja ja Uni olivat päätyneet liittymään Vatun ja Cindyn seuraan kotimatkaksi, joka takasi sen, että hiljaista hetkeä ei sattunut. Matkaan mahtui enemmän naurua kuin oikeaa puhetta, sillä koulupäivän jäljiltä väsyneistä kissoista kaikki oli hurjan hauskaa.

Mustikan palattua kotiin hän ja Vattu aloittelivat kotitehtävien tekemistä sillä aikaa kun Rico ja Mocca valmistivat ruokaa. Vivian, Bumble ja Ruby olivat pysytelleet visusti Nooran huoneen sisäpuolella viimeisimmän seikkailunsa jälkeen, ja Nellakin oli ilmestynyt jossain vaiheessa paikalle. Cindy hiippaili varovasti kohti ovea. ”Mihin matka, Cindy?” kuului Nellan ääni juuri kun vihreänharmaa kissa oli tarttumassa ovenkahvaan. Cindy huokaisi sisäisesti, Nella oli liian hyvä. Hän kääntyi kohti muita, Nellan huomio oli tiukasti kiinnitettynä sarjakuvalehteen, mutta Rico tuijotti Cindyä tassut uhkaavasti lanteille asetettuina.
”Taas ulos menossa?” Rico kysyi kulmat tuimasti kurtussa. Poikakissan häntä heilui ärsyyntyneesti, mikä sai Cindyn tuhahtamaan. ”Joo”.
”Onko läksyt tehty?” Cindy pyöräytti silmiään. ”Ootko tosissasi?” Cindy sanoi siristäen silmiään, Ricon ilme ei värähtänytkään. Tuijotuskisan jatkuttua hetken aikaa Cindy tuhahti uudemman kerran ja kääntyi lähteäkseen.
”Kotiin kuudeksi ja ei ulkona syömistä” Rico määräsi napakasti, mikä ansaitsi Cindyltä vain ”uurgh”-äännähdyksen ja oven pamautuksen.

Mocca ja Rico olivat kokanneet ruuaksi uunissa paahdettuja perunoita ja kananpaloja, jotka maistuivat erityisen hyvin kaikille kissoista. Ruoka ansaitsi Bumblelta vuolaat kehut, ja Nellakin kävi hakemassa lisää. Tämän jälkeen makealle perso Bumble oli anellut jälkiruokaa niin kauan, kunnes Mocca oli heltynyt antamaan kaikille kolmelle kermatäytteiset herkutukset. Pennut olivat kipittäneet sohvalle, jossa he lipoivat viimeisiä herkkujen muruja pois viiksistään. Mustikka oli suunnannut heti ruokailun jälkeen salapoliisikerhoon, poikakissa piti siellä käymisestä erityisen paljon, eikä jättäisi kerhoa väliin vaikka mikä olisi. Tämä jätti Vatun istuskelemaan peilin eteen, tuijottamaan itseään. Hän katsoi itseään peilistä ja mietti, mistä mahtoi johtua, että hänellä ei koskaan ollut ollut poikaystävää. Ehkä se oli hänen tylsän harmaa turkkinsa, tai kenties hänen määräilevä luonteensa. Vattu ei ollut varma. Hän kuitenkin tiesi kaikki ystäviensä vahvuudet. Mustikka oli artistinen ja ystävällinen, kaikki pitävät mukavasta pojasta, joka toisi kukkia merkkipäivänä. Marja oli sisaruksista hyvännäköisin. Cindy oli upea, Clarissa taas fiksu ja mystinen ja Cocokin oli muuttunut pikkukissasta aikuisemmaksi. Vattu havahtui ajatuksistaan siihen, että oli puraissut itseään poskeen niin kovaa, että poski vuosi verta. Hän päästi pienen vingahduksen ja tuikkasi päänsä hanan alle purskutellakseen vettä suussaan. Harmaa kissa poistui pienestä WC-tilasta huokaisten, Nellan vihreät silmät löysivät tämän heti.
”Psst” kirjava tyttökissa kuiskasi viittoen Vattua lähemmäksi. Vattu vilkaisi ympärilleen ja huomasi Vivianin, Bumblen ja Rubyn nukahtaneen. ”Luetaanko sarjista yhdessä?” Nella jatkoi nuoremman tassuteltua kuuloetäisyydelle.
”Vaikka” Vattu vastasi asettuen istumaan Nellan viereen Nooran sängynpäätyyn, mutta tämä kaappasi harmaan kissan heti kainaloonsa. Vattu tuhahti hymyillen vienosti, Nellan haroessa tassullaan uutta sarjakuvaa luettavaksi. Ehkä aikuistumisella ei ole niin kiire, Vattu tuumi hakien rennompaa asentoa. Mocan yhtäkkinen kiljahdus säikäytti kaikki kissoista, ”ei! Me unohdettiin käydä siellä Marketissa!”

/ vähän kevyttä teinihömppää tähän väliin tulipas Vattu-painotteinen mutta hän ei ookkaan tähdittänyt montaa tarinaa Mustikan voisi tämän myötä lisätä oppilaskuntaan mikäli se käy? ja Vatun Lucia-asun voisi ottaa pois xD
saako tästä myös kouluplussaa matikasta Cindylle, Mustikalle ja Vatulle?


ostokset:
Elokuvateatterista
2x lippu Toy Storyyn, 20 penniä
Kirpsakat irtokarkit, 4 penniä
yht. 24 penniä

kaapista voisi poistaa perunat ja 3x kanankoipia, sekä kermatäytteiset herkutukset.

tarpeet:
Vivian, Bumble ja Ruby
- unitarve
- nälkätarve
Mocca, Rico, Vattu, Mustikka
- nälkätarve
- liikkumistarve
Cindy
- liikkumistarve
Nella
- nälkätarve




Pahoittelut ensinnäkin siitä että minulla on kestänyt tulla lukemaan tarinasi ja olet joutunut odottamaan vastausta kamalan kauan. x( Ihanaa miten Vattu katsoo nuoremman sisaruksen perään ja oli ylipäätään mukava lukea hänen pohdintojaan niin Cindyn vaihtuvista säädöistä kuin omista romanssihaaveista. Ihanaa miten hän näkee hyvää muissa - vielä kun hän havahtuisi siihen miten huipputyyppi itsekin on ja takuulla jonkun poikakisun unelma! Kolmoset olivat varsin jekkuilevalla päällä kun ensin säikyteltiin ohikulkijoita ja kerrankin Raimo oli se joka joutui kolttosen kohteeksi, takaa-ajokohtaus oli varsin intensiivinen hui. .-D Ricon herätys oli varmaan suosikkikohtani, ihanaa kun hän on oikea iso lapsi anellessaan ekstraviisminuuttisia. XD Onneksi Mocca sai kollinsa lopulta jalkeille, ihanaa kun pariskunta vietti hieman kahdenkeskistä laatuaikaa! Saat 49 - 24 = 25 pennä + kohottelen tarpeet ja koitan muistaa tehdä kaiken muunkin. .-D

[Noora]

Lumilinnoja ja… lunta?
16.11.24

Marraskuun alkaessa Mouruposken oli peittänyt valkea lumikerros, joka ei tahtonut sulaa pois pikkupakkasten vallitessa ilmastoa. Lumen tulo oli oikeastaan melko oivallista, sillä se teki synkän harmaista illoista kauniin valoisia. Huurtuneet kuurankukat peittivät ikkunoita ja Nooran huoneessa soi kovaääninen pop-musiikki. Jouluintoilija Aamu oli vaatinut Nooraa kiinnittämään jouluvaloja ympäri huonetta, sillä hänen sanojensa mukaan ”koskaan ei voi olla liian aikaista aloittaa vuoden parasta aikaa”. Aamu oli myös laittanut joululauluja soimaan Nooran kaijuttimesta, mutta musikaalisen Cindyn protestoidessa kiljumalla ja peittämällä korvansa olivat joululaulut vaihtuneet popmusiikkiin erityisen nopeasti.
”I have loved you since we were 18
Long before we both thought the same thing
To be loved and to be in love!”
Cindy hoilasi mukana äänekkäästi, käyttäen Nooran vaaleanpunaista hiusharjaa mikrofonina. Nooralla oli itkussa pidättelemistä Cindyn rokatessa hänen suosikkibändinsä tahtiin viimeaikaisten tapahtumien jälkeen.

Mocca, Aamu ja Vattu olivat saaneet idean leipomisesta, josta Viviankin oli kiinnostunut. Rico oli ehdottanut myös veljensä Roin hakemista adoptiosta mukaan leipomispuuhiin, josta Mocca oli innostunut erityisesti. ”Tietysti me otetaan kaikki halukkaat messiin!” hän oli hihkunut kumppanilleen iloisesti ja kumonnut Ricon melkein maahan hypätessään tämän kaulaan. Matkalla adoptioon Viviania jännitti uuden kissan tapaaminen, hän ei ollut vaihtanut Roin kanssa montaa sanaa ennestään ja hän halusi tehdä hyvän ensivaikutuksen. Vattu ja Vivian jäivät odottamaan adoption ovelle, kun Mocca ja Aamu lähtivät metsästämään oranssinharmaata kissaa huoneesta. Eikä aikaakaan kun vaaleanruskean Mocan vieressä tassutti kirjava pentu kohti ovea.
”Moi Roi!” Vattu huikkasi vilkuttaen innokkaasti tassullaan. Viviania ujostutti hieman, kun hän kuuli kahdet tassuparit lähempänä.
”Moi, kiva tavata Roi, mä oon Vivian” hän kuitenkin kertoi reippaasti, pieni hymynkare huulillaan. Roi ei kuitenkaan vastannut mitään, mikä sai Vivianin kurtistamaan kulmiaan hämmentyneenä. Hän ei ehtinyt sen enempää Roin jokseenkin töykeää käytöstä tuumimaan, sillä jonkun kepeät, pomppivat askeleet lähestyivät pentukolmikkoa vauhdilla.
”Moi kaikki! Mä oon Ami ja mä oon Aamun kummipentu!” pomppivan kissan identiteetti selvisi nopeasti, Aamun seuratessa tämän perässä hieman hitaammin.
”Joo, minä ajattelin että ei kai vielä yhdestä kissasta mitään haittaa olisi, ja emme ole kummipentuni Amin kanssa tehneet mitään pitkään aikaan” Aamu kertoi muulle porukalle hieman kainosti, hänen vieressään seisova Mocca kuitenkin nyökytteli hyväksyvästi. Olihan vaaleanruskea kissa julistanut jo huoneessa kuinka mitä useampi leipoja on parempi.
”Just hyvä!” Vattu huudahti häntä innokkaasti huiskaisten. ”Mä oon Vattu, ja tässä on mun tavallaan niin ku serkku Vivian, ja Vivianin isän veli Roi” harmaaraidallinen kissa esitteli viittoen tassullaan jokaista kissaa vuorotellen.
”Joo, me ollaankin tuttuja Roin kanssa jo, mutta kiva tavata teidät muut!” Ami hihkui, pomppien energisesti muiden kissojen rinnalla, kun he alkoivat suunnata kohti keittiötä. ”Sulla on niin kauniin värinen turkki Vivian” hän ihasteli, suuret, vihertävät silmät suunnattuina Vivianin vaaleanpunaista, läikikästä turkkia kohti.
”Aa, kiitos” Vivian hymyili ujosti, punan noustessa tämän kasvoille turkin alla.

Rico ja Mustikka olivat suunnitelleet pitävänsä isä-poika-päivän, kutsuen mukaansa tietenkin myös Marjan. Poikakissat olivat päättäneet päivänsä pääaktiviteetiksi retken Mouruposken keskustaan, sillä Marja oli halunnut päästä kokeilemaan Teatteri Kissansilmän pelikoneita ja Mustikka taas oli halunnut mennä shoppailemaan Markettiin. Niinpä päätökseen tultuaan kolmikko nyt tallusti yhdessä kohti Mouruposken keskustaa lumisissa maisemissa. Valmiiksi tallottu lumi narskui hiljaisesti kolmikon tassujen alla ja linnut visersivät hiljaisesti. Mustikka oli kietaissut kaulaansa sinivalkoraitaisen kaulahuivin, myös Marjalla oli samanlainen kaulan ympärillä, mutta hänen kaulahuivissaan siniset raidat olivat oransseja. Viileä tuulenpuuska heilutti kaulahuivejen päädyistä roikkuvia narunpätkiä. Rico, joka oli itsepäisesti väittänyt pärjäävänsä pelkästään turkillaan hieroi tassujaan yhteen Mouruposken hoitolan jäädessä jo kaukaisuuteen.
”Iskä mehän sanottiin että sun olisi pitänyt laittaa jotain ulkovaatteita!” Marja hihkaisi huomattuaan isänsä liikehdinnän, joka viittasi siihen, että tällä oli jo kylmä. ”Niinpä!” Mustikka virnuili tämän vieressä, Ricon pyöräyttäessä vihreitä silmiään hellästi. ”Ehkä olisi sittenkin pitänyt kuunnella teitä” hän totesi naurahtaen.
”Aina kannattaa kuunnella meitä” Mustikka hymyili hieman omahyväisesti ristien tassunsa eteensä. ”Niinpä, me ollaan parhaita” Marja jatkoi pomppien Mustikkaa ja Ricoa muutaman askeleen edellä.

Nooran huoneessa Cindy oli järjestänyt kokouksen Bumblen ja Rubyn kanssa pohtiakseen mitä he tekisivät koko päivän. Cindy marssi kahden pienemmän pennun edessä edestakaisin, kulmat visusti kurtussa ja lyöden nyrkkiään tassuaan vasten kuin toisen maailmansodan aikainen diktaattori.
”Mitä ihmettä me tehdään!” vihreänharmaa kissa parahti pentujen istuessa lattialle, seuraten katseillaan Cindyn paasausta. Rubyn punainen tassu ponnahti ylös innokkaasti.
”Ei tämä mikään koulu ole, Ruby” Cindy pyöräytti harmaita silmiään turhautuneena, pysähtyessään punaisen pennun eteen ja ristiessään tassunsa eteensä.
Ruby laski tassunsa hieman nolostuneesti hymyillen, ”olin ehdottamassa jotakin kepposta”. Cindyn katse porautui toiseen alienkissanpentuun, hän siristi silmiään pohtien hetken aikaa. ”Ei, liian tylsää”.
Bumble huokaisi tylsistyneenä, laskeutuen makaamaan selälleen lattialle. ”No mitä sitten?” hän kysyi levittäen tassunsa sivuilleen. Ruby matki veljeään tömähtäen tämän viereen, ”niinpä! Mitä sitte?”. Cindy käänsi päänsä kohti ikkunoita, ja pentujen mielestä näytti aivan siltä, kuin lamppu olisi syttynyt vihreänharmaan kissan pään yllä.
”Rakennetaan lumilinnat!” hän hihkaisi viittoen tassuillaan kohti huurtunutta ikkunaa, jonka takana lumihiutaleet leijailivat hiljalleen maahan jo ennestään paksujen lumikinosten päällysteeksi.
”Joo!” pennut hihkuivat kuorossa ja pomppasivat pikaisesti ylös lattialta.
”Tulkaa, kysytään muitakin mukaan” Cindy virnisti Bumblen ja Rubyn vaihtaessa innokkaat katseet, jonka jälkeen kolmikko säntäsi huoneen ovesta käytävälle.

Nella virnuili innokkaasti tassutellessaan adoption ovelle, jossa rusehtavanvalkea Mig jo häntä odottelikin. Heti kun adoption kissan silmät kiinnittyivät lähestyvään Nellaan, alkoi tämä heiluttamaan tassuaan villisti.
”Moikka Nella!” Mig hihkaisi, kun molemmat kissat ottivat loppuun reippaat askelet. Kaksikosta oli tullut suhteellisen lyhyessä ajassa miltei ylimpiä ystävyksiä heidän tavattuaan Sirkuskerhon ja Urheilukerhon yhteisessä tapahtumassa. Vaikka Mig olikin hiukan Nellaa nuorempi, ei tämä ikäero haitannut kaksikkoa ollenkaan.
”Moi Mig” Nella henkäisi hymyillen leveästi. Ennen toistensa tapaamista molemmat, Mig ja Nella, olivat kumpikin olleet suhteellisen yksinäisiä, mutta nyt he olivat kuin liimattuja toisiinsa.
”Eiköhän mennä!” Mig hymyili roikottaen kahta paria luistimia nauhoista tassussaan. Nella nyökytti innoissaan, ”mennään!”. Kissat olivat sopineet menevänsä luistelemaan Mouruposken luona kohoavan Naukukukkulan juurella sijaitsevalle järvelle. Järvi oli kooltaan niin pieni, että se ehti jäätyä talven aikana tarpeeksi paksuksi luistelemista varten. Mig ojensi toiset adoption lainaluistimet Nellalle kun he lähtivät tallustamaan kohti kohdettaan yhtä matkaa. Nellallakaan ei ollut omia luistimia, joten Mig oli tuuminut, ettei ketään ehkä haittaisi, vaikka hän lainaisi Nellallekin luistimia adoptiosta. Ystävykset syventyivät keskusteluunsa nopeasti, eivätkä edes huomanneet kissanpentulaumaa, joka luikki heidän jaloistaa Cindyn johtamana.

Gakun herätessä aamupäivän nokosiltaan täysin tyhjään huoneeseen hän hetken aikaa ihmetteli oliko herännyt johonkin toiseen todellisuuteen, jossa kaikilta huoneen asukeilta oli viety metelöintitaidot pois. Hän ei ollut taas hetkeen kokenut hiljaisuuden rauhallisuutta, sillä vaikka Gakusta itsestään ei lähtisi paljon ääntä, pystyivät muut yhdeksän huoneen asukkia metelöidä varsin riittävästi hänenkin puolestaan. Tyytyväisenä Gaku kehräsi hieman, venytellen leveästi harmaalla patjallaan, johon kissa harmaavalkoisen turkkinsa puolesta miltei sulautuikin. Ehkä hän voisi käyttä patjaa maastoon sulautumiseen zombieapokalypsin aikana. Haukotellen Gaku nousi ylös ja suuntasi kaappeja kohti kalastaakseen itselleen kulhon, muropaketin ja maitoa. Hiukan laiskasti hän kurottautui ottamaan kaapista hunajamuroja ja ravisteli niitä reippaasti valkoiseen kulhoon, lorauttaen murojen päälle maitoa. Hän tökkäisi murojen ja maidon sekaan lusikan, tunkien sitten kaikki aamiaistarvikkeet takaisin kaappeihin. Edelleen hieman haukotellen Gaku siirtyi istumaan sohvalle asettaen murokulhon pyöreähkön mahansa päälle siksi aikaa, kun hän etsisi jonkun sarjan katsottavakseen televisiosta. Hän hapuili tassullaan sohvapöydällä odottavaa kaukosäädintä, ja kun hän viimein onnistui nappaamaan siitä otteen, oli murokulho miltei kaatua hänen päälleen. Hän murahti hieman, tasapainottaen kiireisesti kulhon takaisin vatsansa päälle ja avasi television. Gaku selasi kanavia tyytyväisenä siitä, että sai täysin itse valita mitä katsoisi, eikä tarvitsisi kuunnella Ricon valitusta siitä, kuinka heidän pitäisi katsoa Muumilaakson tarinoita, vaikka tämä oli nähnyt kaikki jaksot jo ainakin kolmesti. Gaku päätyi ohjelmaan nimeltään Wipe Out, jossa ihmiset yrittivät suorittaa vaikean temppuradan epäonnistuen lähes joka kerta ja tippuen sitten veteen.

Keittiössä Mocca oli ottanut esille kaikki tarvittavat ainekset suklaakakun valmistamiseen sillä aikaa kun Aamu oli kaivanut kaapeista kulhoja ja kattiloita. Pennut odottelivat varsinaisen leipomisen alkamista jutellen, mutta Aamu pisti merkille Vivianin hiljaisen käytöksen, kutsuen tämän laittamaan uunin päälle kanssaan.
”No niin pennut, sitten voidaan aloittaa!” Mocca hymyili lyöden tassunsa yhteen pehmeästi. Aamu otti paksun ohjekirjan, josta törrötti ulos erivärisiä ohjelisäyksien lappuja ja pienempiä kirjanmerkkejä, tassuihinsa silmäillen suklaakakun ohjetta.
”Mä en kyllä ole mikään pentu, äiti” Vattu huomautti hypähtäessään sulavasti alas keittiön puisen pöydän pitkältä jakkaralta. ”Olet aina minulle pentu!” Mocca huudahti ylidramaattisesti ja syöksyi pörröttämään Vatun harmaata päälakea Vatun peitellessä hymyään. ”Äitiii…” hän yritti puolustautua Mocan hellyydenosoituksilta kuitenkin tahallaan epäonnistuen.
”Okei ensimmäiseksi pitää sekoittaa kuivat aineet yhteen yhdessä kulhossa ja toisessa kulhossa nesteet” näiden vieressä seisova Aamu luki kirjasta asettaen sen sitten keittiön työtasolle aukinaisena. Aamu ojensi yhden kulhon Roin tassuihin ja toisen Amille.
”Ami voi sekoittaa kuivat aineet ja Roi nesteet” Aamu jatkoi ottaen samalla työnjohtajan roolin ajatellen, että ei koko leipomisesta tulisi mitään muuten, varsinkaan jos Mocca johtaisi. Aamun koko kehon läpi kulkeva väristys muistutti häntä kaikista Mocan ja Kinuskin epäonnistuneista leivonnaisista, joita hän oli vuosien aikana joutunut maistelemaan. Hänen onnekseen kumpikin pennuista kävi reippaasti töihin ja Vivian liittyi Amin joukkoon Vatun karatessa Moccaa Roin ja hänen kulhonsa luokse.

Cindy oli saanut suostuteltua melkoisen joukon kissoja mukaansa eri hoitajien ovilta ja jopa adoptiosta, josta erityisesti Bumble oli vaikuttunut. Poikakissakin halusi joskus omistaa yhtä monta kaveria ja olla yhtä suosittu kuin Cindy. Nyt pihalla seisoi jonkinmoinen joukko kissoja pukeutuneina eri värisiin lapasiin, kaulahuiveihin ja pipoihin: simssiliinin Xiwawa ja Wiipeli olivat lähteneet mukaan innokkaasti ja Odessan porukasta olivat pihalle kirjaimellisesti kirmanneet Coco ja Clarissa, sekä pienempi Winnie heidän kintereillään. Myös Aurin kissoista kaikki olivat suostunut Cindyn matkaan, sekä Adoptiosta hän oli hakenut mukaansa sekä parhaat ystävänsä Lilon ja Hahtuvan että Matiaksen, jonka kanssa hän edelleen kävi ulkona. Myös Zara ja Ystis olivat tulleet heidän matkaansa simssiliinin ovelta.
”Okei, eli me pidetään kisa kumpi tiimi rakentaa paremman lumilinnan” Cindy ilmoitti piiriksi kerääntyneelle kissajoukolle. ”Clarissa jakaa tiimit” hän jatkoi osoittaen vihreää sisarustaan piirin toisella puolella, jonka jälkeen Clarissa asteli piirin keskelle.
”Okei, pistetään tästä poikki” vihreä tyttökissa ilmoitti mietittyään hetken. Hän osoitti tassullaan Wiipelin ja Xiwawan väliä jakaen sisaruskolmikon kahdelle puolelle. ”Xiwan puoli on Cindyn tiimi ja Wiin puoli mun” hän jatkoi katsellen Wiipelin ja Xiwawan hämmästyneitä ilmeitä. Xiwawa kuitenkin tokeni nopeasti virnuillen siskoilleen ja tokaisi: ”Game on, siskot!”. Nopeasti tiimit kasaantuivat yhteen omiksi piireikseen ja suunnittelu sai luvan alkaa. Cindyn tiimiin kuuluivat Xiwawan lisäksi tämän veli Coco, jonka kanssa hän heitti ylävitoset heti alkajaisiksi sekä Hahtuva, Uni, Ystis, Prim että Bumble. Clarissan tiimissä Wii ja Winnie virnuilivat ilkikurisesti veljelleen, Matiaksen vinkatessa silmäänsä Cindyn suuntaan Rubyn ja Lilon norkoillessa tämän vieressä hieman kiusaantuneina. Zara ja Viiru höpöttivät jotain keskenään, tai vaikutti hiukan enemmän siltä että Zara puhui ja Viiru kuunteli.
”Mikä on meidän suunnitelma?” Xiwawa kysyi hieroen innostuneena tassujaan yhteen ja saaden Cindyn katseen kiinnittymään takaisin omaan ryhmäänsä.
”Niin! Millainen lumilinna tehdään?” Bumble jatkoi silmät innosta kiiluen. ”Sen täytyy olla tosi hieno!” hän hihkui.
”Jep, meidän pitää voittaa” Ystis nyökytteli Bumblen vieressä.

Syöytyään murot ja litkittyään viimeisenkin tipan murojen takia hunajan makuisesta maidosta Gaku pohti mitä hän tekisi tässä kummallisessa hiljaisuudessa. Wipe Outin lopputekstit pyörivät televisiossa, kun poikakissa asetti kulhon sohvapöydälle ja katseli ympärilleen etsien jotakin viihdyttävää puuhaa. Hetken kuluttua hänen silmänsä kiinnittyivät liilan värisen hyllykön alariville varastoituun viidensadan palan palapeliin. Palapelin tekeminen olisi varmasti rentouttavaa ja mukavaa tekemistä! Hän pohti innoissaan kuinka kivaa hänellä olisikaan, kun hän nousi sohvalta raivatakseen tilaa jokseenkin sotkuiselle sohvapöydälle palapelin kokoamista varten.

Ei aikaakaan ennen kuin Mustikka, Marja ja kylmästä tärisevä Rico saapuivat lumenpeittämään Mouruposken keskustaan, jota oli alettu jo koristella jouluun sopivilla koristeilla. Katulamppuihin kiinnitetyt LED-valotähdet loistivat himmeästi auringon yrittäessä pilkottaa harmaanvalkoisen pilviverhon takaa.
”Mennäänkö ekaksi Teatteri Kissansilmään pelaamaan pelikoneilla?” Marja ehdotti kolmikon pysähtyessä odottamaan liikennevalojen vaihtumista vihreäksi jalankulkijoille
”Mennään vain” edelleen värisevä Rico nyökkäsi.
”Joo, mutta sen jälkeen sitten Markettiin. Mä tarvitsen sellaisen kameran!” Mustikka muistutti kaksikkoa, etteivät he varmasti unohtaisi. Valon vaihtuessa vihreäksi kissat tassuttivat suojatien yli ja suuntasivat kohti Teatteri Kissansilmää Marjan pomppiessa etunenässä jopa nopeammin kuin Rico pitkine jalkoineen ehti viipottaa. ”Odota vähän Marja!” Mustikka parahti ottaen muutaman juoksuaskeleen pysyäkseen kahden pitkäjalkaisemman kissan perässä. Häntä ei harmikseen oltu siunattu Ricon pitkillä jaloilla. Mustikan saavuttaessa Teatteri Kissansilmän odotteli kaksikko häntä jo sisällä. Harmaanruskea kissa vetäisi oven auki puisesta kahvasta ja samassa hänen nenäänsä hulmahti huumaava popkornin ja voin tuoksu. Mustikka hengitti herkullista tuoksua syvään silmät ummessa.
”Sori että me mentiin jo sisään, isällä oli niin kylmä” Marja naurahti kaksikon tassutellessa lähemmäs Mustikkaa, joka kieputti kaulahuivinsa pois päältään. Rico hymyili Marjan vieressä suhteellisen syyllisen näköisenä. ”Ei haittaa” hän vastasi kohauttaen hartioitaan, jolloin isän ilme kirkastui heti. Hän kurotti pörröttämään Mustikan turkkia, mutta pienempi kissa väisti tämän tassun sulavasti.
”No niin, mennäänpä asiaan, missähän ne pelivemputtimet mahtavat olla?” Rico sanoi asettaen tassut lanteilleen.
”Iskä, ne on tossa” Marja toimitti lauseen alassuinen hymy kasvoillaan, hän osoitti tassullaan suoraan eteenpäin. ”Aa, niinpäs näyttävätkin olevan” Rico nyökytteli lähestyen pelikoneita hieman epäilevästi. Mustikka katseli ympärilleen, lukuun ottamatta kassaneidin kanssa juttelevaa kissapariskuntaa ja heitä paikka oli tyhjillään, mutta suljetun oven takaa kuuluvan metelin perusteella salissa pyöri elokuva. ”Mitä pelataan ekana?” Marjan innokas kysymys herätti Mustikan ajatuksistaan. ”Sä voit päättää” Mustikka vastasi veljelleen ja saman tien tämä alkoi selittämään kaikkia eri pelivaihtoehtoja, joita Teatteri Kissansilmä tarjosi.

Kakun paistuessa uunissa Roi, Ami ja Vivian istuskelivat pöydän ääressä jakkaroilla Vatun, Aamun ja Mocan tiskatessa leivontaan käytettyjä kuppeja, puuhaarukoita ja mittoja keittiön tiskialtaassa. Ami kertoi tarinaa Roille ja Vivianille viittoen tassuillaan ilmassa animoituun tyyliin, mutta Vivian kuunteli vain puolella korvalla. Hän heilutteli jakkaran reunan yli roikkuvia tassujaan, Roin ja Amin ja Aamun, Mocan ja Vatun keskustelut yhdeksi taustameluksi sotkeutuen.
Amin kynnen tökkäisy herätti Vivianin ajatuksistaan. ”Ai mitä? Sori, mä en kuullut” Vivian nosti tassunsa raaputtaakseen korvansa taustaa hieman nolostuneena.
”Mä olin vaan näyttämässä sulle tätä superhienon näköista kakkuohjetta tästä leivontakirjasta minkä Aamu löysi!” Ami hihkui työntäen kirjan Vivianin haparoiviin tassuihin. Vivian tunsi kuuman aallon kasvoillaan ja työnsi pikaisesti kirjan pois sylistään, se tipahti lattialle kolauksen perusteella.
”Olen sokea” Vivian sähähti kaksikolle hieman turhan kipakasti, mutta he eivät vaikuttaneet olevan moksiskaan tästä. Ainakaan kumpikaan heistä ei alkanut säälimään Viviania heti.
”Oho! En olisi edes huomannut, jos et olisi sanonut!” Roi vastasi rehellisesti yllättyneenä, Amin kompatessa vieressä. ”En minäkään! Sori tuosta kirjasta” hän huudahti, kikattaen hiukan hysteerisesti. Vivian kurtisti kulmiaan.
”Ilmankos, taisit luulla että olin töykeä kun et oikein puhunut mulle. Ujouteni takia vain vilkutin sinulle kun tavattiin!” Roi päivitteli nolostuneena ja äänen perusteella läppäisi tassullaan ostaansa.
”Ei se mitään…” Vivian punastui hieman turkkinsa alla ollessaan niin turhautunut asiasta, josta hän ei todellisuudessa ollut tiennyt. Hän väläytti Roille pienen hymyn.

Kauaa eivät lumilinnat ehtineet olla valmiina ennen kuin Rubyn päähän osui lumipallo, joka kumosi hänet maahan. ”Hei!” punainen pentu huudahti katsellen ympärilleen hämmästyneenä hetken aikaa ennen kuin tämän katse osui toisesta lumilinnasta ilkikurisesti nauravaan Bumbleen.
”Virheliike, veliseni!” Ruby huudahti pompaten pystyyn ja alkaen muodostamaan tassuissaan palloa pikaisesti keräämästään irtolumesta. Bumble ei edes ehtinyt lopettaa nauramistaan kun Ruby jo heitti lumipallon osuen suoraan veljensä naamaan.
”Plyäh! Ruby! Sitä meni suuhun!” Bumblen kauhistunut kiljahdus kaikui aukiolla hänen kumartuessaan sylkemään maahan samaan aikaan kun Ruby heitti toisen lumipallon, joka laskeutui suoraan Bumblen takana seisoneen Cocon takaraivoon. Cocon suu loksahti auki hänen kääntyessään ympäri etsimään syyllistä, kunnes hän huomasi nolostuneen Rubyn pienen aukion toisella puolella. Hitaasti vihreän poikakissan suu kääntyi virneeseen. ”Lumisotaa!” Coco karjaisi venyttäen sanan viimeisiä vokaaleja.

Gakun tassut tärisivät. Hänen pulssinsa näkyi selkeästi otsalla, kun hän kuumeisesti etsi katsellaan oikeita paloja palapeliä varten. Hänen hengityksensä salpaantui, kun hän näki tarvitsemansa palasen hieman kauempana lattialla. Hän oli kiivaan palapelin kokoamisen lomassa pudonnut sohvalta lattialle, kylläkin itse sitä tuskin huomattuaan.
”KYLLÄ!” hän karjaisi ekstaattisesti ja ryömi palan luokse niin nopeasti kuin tassuillaan suinkin pääsi. Vapisevin tassuin hän kurotti poimimaan palan kokolattiamaton seasta. Hän piteli palaa hellävaraisesti kahden sormen kynsien välissä, hengittäen raskaasti, hänen koko kehonsa keinuen edestakaisin. Hän nosti palasen kohti huoneen katossa roikkuvaa lamppua, jolloin sen ympärille muodostui kirkas valoaura. ”Löysin sen!” Gaku tuijotti palaa silmät suurina hetken ajan maanisen hymyn kohotessa hänen kasvoilleen, ennen kuin nousi kompuroiden takaisin seisomaan ja kiiruhti pöydällä odottavan palapelin luo. Hän suojeli palaa, liikkuen hieman kumarassa kuin Klonkku konsanaan, ahneuden kiilto silmissään.

Cindy pyöritti suurta lumipalloa kaikin voimin, kun hän tunsi jonkun tökkäisevän häntä kynnellä kylkeen. ”Hei!” hän älähti olettaen tökkijän olevan jompi kumpi hänen sisaruksistaan, mutta kääntyessään hänen yllätyksekseen tökkijä paljastui Xiwawaksi.
”Sori” poikakissa hymyili selkeästi hieman nolostuneena. Cindy kohotti kulmaansa ristiessään tassut eteensä puuskaan. ”Mä vain sitä, et Matias… ööm…” Xiwawa haroi tassullaan korvansa taustaa kiusaantuneen oloisena, hänen katseensa harhaillen Cindyn ohi tyttökissan selän taakse.
”No mitä?” Cindy tiuskaisi ja tajusi kuulostaneensa ehkä vähän turhan kipakalta, mutta Xiwawa ei kavahtanut, joten ehkä hänen äänensävynsä oli ihan okei. ”Mä luulin että sä osaat sanoa asiat suoraan” hän jatkoi haastaen poikakissaa, mutta hieman pehmeämmällä äänensävyllä.
”Niin se vaan kai flirttailee… sun siskon kanssa?” Xiwawa sanoi kuin olisi kysynyt kysymyksen, hänen ilmeensä näytti siltä kuin hän olisi valmistautunut iskuun. Samassa Cindy pyörähti ympäri etsien katseellaan tummanruskeaa Matiasta. Matiasta ei ollut vaikea spotata ja Xiwawa ei tosiaankaan valehdellut, sillä Matias löytyi nojailemasta valmistuvaa lumilinnaa vasten, flirttaileva hymy kohdistettuna erityisen ärsyyntyneen näköiseen Clarissaan, joka puolestaan ahersi polvillaan lumilinnan parissa. Cindyn silmät painuivat viiruiksi ja hän risti tassunsa eteensä puuskaan.
”Ai…” Cindyn ilme valahti vain hetkeksi ennen kuin hän oli taas koonnut itsensä. ”Noh, ei sillä että me mitään vakavaa olisi oltukaan” vihreä tyttökissa totesi tuhahtaen halveksuvasti.
”No joo, mutta silti sun sisko, että sillä on otsaa” Xiwawa tokaisi sympaattisesti, mistä hän ansaitsi vain silmienpyöräytyksen Cindyltä. Hetken aikaa kissoilla oli tuijotuskilpailu, kummankaan katse ei hievahtanutkaan toisen silmistä. Cindy painoi silmänsä viiruiksi, hänen viiksensä värähtivät hänen aistiessa sähköisen jännityksen nousseen kahden kissan välillä.
”Kostetaan sille?” Cindy ehdotti kohottaen toista kulmaansa haastavasti, hänen päänsä kallistui hieman sivulle.
”Todellakin” Xiwawan suu kaartui virneeseen innokkaasti. Cindy väläytti poikakissalle ilkikurisen hymyn ja ryhtyi tuumasta toimeen. Kumpikin pyöritteli tusinan lumipalloja kostoaan varten valmiiksi, jonka jälkeen he hiipivät varovaisin askelin aukion toiselle puolelle vastustajan reviirille.
”NYT!” Cindy kiljui, kun he olivat päässeet tarpeeksi lähelle Matiasta, joka edelleen piti yksipuolista keskustelua Clarissan kanssa. Samassa kumpikin kissa alkoi heittämään poikakissaa lumipalloilla, joka mätkähti hyökkäyksen voimasta selälleen maahan. Tämän tiimiläiset kumminkin huomasivat kaksikon salakavalan hyökkäyksen, ja jahtasivat nämä pois alueeltaan vikkelästi. Juoni oli kuitenkin onnistunut, joten Cindy ja Xiwawa heittivät ylävitoset räkättäen naurusta ja hetken aikaa Cindyn oli vaikea kääntää katseensa pois vaaleasta kissasta.

Nella ja Mig olivat valinneet reitikseen kauniin metsäpolun, joka johti heidät Naukukukkulan juurella odottavalle jäätyneelle järvelle hieman hitaammin kuin suoraan sinne menevä reitti. He olivat kuitenkin nauttineet kauniiden, huurtuneiden puiden ihastelusta, joten kietoreitti oli vain mukava lisä heidän seikkailulleen. Muutama muu kissa liukui sulavasti järven jäällä, kun Nella ja Mig sitoivat luistimiaan kiinni.
”Muista laittaa ne sitten tiukalle” Mig muistutti Nellaa, joka ei ollut koskaan ennen luistellut. ”Okei.” Nella kiskoi tassuistaan lipsuvia nauhoja hiukan kireämmälle, jolloin luistin tuntui jo hieman puristavalta hänen tassunsa ympärillä. Hän irvisti olettaen tunteen menevän ohi ja sitoi rusetin narujen päähän. Huterasti Nella nousi seisomaan luistimillaan, hän otti tukea järven reunalla nököttävästä penkistä, jolla he olivat sitoneet luistimet. Luistimet tuntuivat kuin seisoisi nuoran päällä, tuumi Nella huojuen hieman ohuilla terillä. Mig oli jo luistellut hieman kauemmas, mutta palasi hakemaan Nellaa huomattuaan tämän nousseen seisomaan.
”Hyvä Nella! Okei, tuu tänne, mä pidän sut pystyssä” Mig hihkaisi ojentaen tummanruskeita tassujaan Nellaa kohti. Varovasti Nella irrotti ensin yhden tassun penkistä ottaen sillä Migin tassusta kiinni ja sen jälkeen toisen. Mig antoi Nellan tasapainotella hetken aikaa luistimilla, ennen kuin tämä alkoi vetämään kirjavaa kissaa mukanaan lähemmäs järven keskustaa.
”Hui! Mig!” Nella parkaisi menettäessä tasapainonsa, jonka seurauksena hän kumartui eteenpäin. ”Ei hätää Nella” Mig rauhoitteli vetäen Nellan yläkropan takaisin pystyyn. Mig luisteli takaperin suhteellisen nopeasti, josta Nella oli vaikuttunut, tosin hänellä oli hieman muuta tekemistä kuin alkaa kehumaan ystäväänsä juuri sillä hetkellä. Luistinten terät tuntuivat edelleen huterilta ja jää vilisi hänen allaan. Mutta pian Nella onnistui jo hitaasti luistelemaan Migin avustuksella, löytäen tasapainoa luistimillaan.
”Mä päästän nyt irti” Mig ilmoitti yhtäkkiä ja ennen kuin Nella ehti kissaakan sanoa oli tummanruskea kissa poissa. ”Mig!” kirjava kissa parkaisi menttäen hetkeksi tasapainonsa vauhdin hidastuessa yllättäen. Hitaasti Nella alkoi työntää jäätä pois itsestään vuorotassuin, kuten Mig oli neuvonut ja pikkuhiljaa hän alkoi liukua jäällä. Hän löysi tasapainonsa takaisin nopeasti sirkuskerhon harjoitusten ansiosta.
”Mig katso! Mä luistelen!” Nella huudahti riemuissaan ystävälleen, joka oli juuri tekemässä jonkin sortin hyppyä. Tummanruskea kissa liukui sulavasti takaisin Nellan luo taputtaen tassujaan. ”Hyvä Nella!” tämä nauroi iloisena.

Mustikalla ja Marjalla oli täysi työ raahata heidän isänsä ulos Teatteri Kissansilmästä tämän hieman innostuttua peleistä.
”Ne pelit olivat kyllä mahtavia!” Rico hihkui vielä Marketin ovella Marjan ja Mustikan vaihtaessa huvittuneet katseet, sillä isä oli alunperin ollut vastahakoinen edes kokeilemaan ”pelivemputtimia”. Marketin oven yllä roikkuva kello kilahti kun kolmikko astui sisään. Kassakissa tervehti heitä iloisesti heidän suunnatessaan elektroniikkahyllylle.
”Missäköhän se sinun kamerasi mahtaa olla sitten?” Rico tiedusteli katsellen ympärille eri tavaroita notkuvia hyllyjä.
”Ihan jossain tässä lähellä, eikä se ole kallis!” Mustikka tassutteli eteenpäin määrätietoisesti kunnes hänen silmänsä löysivät pienehkön, sinisen kameran mallikappaleen. ”Täällä!” hän huudahti innokkaasti, Marjan ja Ricon päät kääntyivät hänen suuntaansa. Kaksikko saapui ihmettelemään Mustikan tassuissa olevaa pakettia, jonka kyljessä oli kuva sinisestä kamerasta.
”Vai tämäkö se nyt on se minkä haluat?” Rico noukki paketin tassuihinsa ja pyöritteli sitä ympäri, Mustikka nyökytteli innokkaasti isän vieressä.
”Ihan hieno” Marja kommentoi hiukan ei-niin-vakuuttuneen kuuloisena. ”Voidaanko ottaa sweet-treat?” läikikäs poikakissa jatkoi yhtäkkiä. Ricon kulmat kohosivat vähintääkin taivaisiin. ”Siis mitkä?”
”Sweet treat tarkoittaa jotain makeaa herkkua” Mustikka selvensi naurahtaen hieman. ”Se on slangia, Marja oppi sen puhelimesta.” Nyt Rico kurtisti kulmiaan, pohtien, hänenkin mahansa kuitenkin kurni jo hieman.
”Ehkä pienet herkut olisivat paikoillaan” hän päätti, jonka jälkeen kolmikko suuntasi innokkaina kohti herkkuhyllyä. Ricon silmiin pisti heti toffeedonitsi, jonka hän valitsi, Marja halusi mansuraepurkin ja Mustikan ensin harkittua koko kaupan herkkuhyllyn jokaista tavaraa päätyi hän appelsiinin makuiseen tikkariin. Ricon maksettua kamera sekä herkut aloittivat kissat kotimatkan tyytyvisinä herkkujaan mutustellen.

Kimeä piipitys katkaisi keittiöstä kantautuvan pehmeän puheensorinan. Kakku oli valmis. Aamu nousi pöydästä ja kiiruhti hakemaan patahanskat, joilla hän voisi nostaa kakun pois uunista polttamatta käpäliään. ”Varokaa” Mocca varoitti nuorempia yllättävän vakavasti avatessaan uunin luukun valmiiksi Aamulle, joka kumartui noukkimaan kakun pois. Kirjava kissa nosti herkullisesti höyryävän kakun lieden päälle viilentymään ja Mocca pamautti uunin oven kiinni. Vivianin nenään tulvahti huumaava suklaakakun tuoksu, joka sai tämän kielen vettymään. Kissanpentulauma kerääntyi lieden luo ällistelemään kakkua, mutta vain porukan suurin, Vattu, oikeasti näki sen.
”Mhm! Tuoksuu niin taivaalliselta!” Ami hihkui nousten varpailleen nähdäkseen jotakin.
”Minusta tuntuu, että me onnistuttiin aika hyvin” Aamu hymyili tyytväisenä kuoriessaan patahanskat pois tassuistaan ja asettaessaan ne takaisin seinällä roikkuvaan koukkuun odottamaan seuraavaa innokasta leipojaa.
”Se ainakin näyttää hyvältä!” Vattu ilmoitti hymyillen ja kurotti tassuaan yrityksenään varastaa kakusta palanen, mutta Mocan nopea tassu näppäisi Vatun tassun pois. ”Se on vielä kuumaa! Ja sitä pitää riittä kaikille” maitokaakaon värinen kissa torui jälkikasvuaan sormi ojossa.
”Milloin me voidaan maistaa sitten sitä?” Roi kysyi lipoen jo viiksiään innokkaana.
”Meidän pitää odottaa että se jäähtyy hieman, sitten voidaan maistaa” Aamu ilmoitti tassutellessaan Roin ja Vivianin välistä avaamaan kakkua ympröivän reunan, jotta se jäähtyisi nopeammin.
”Hmph… Okei” Roi sanoi ja marssi takaisin keittiönpöydän ääreen lösähtäen yhdelle tuoleista. Ami seurasi tätä ja asettui poikakissan viereiselle tuolille. Vivian kuuli Vatun hymähtävän hieman, ennen kuin hänkin liittyi nuorempien kissojen seuraksi pöydän ääreen. ”Vivian, tuletko tiskaamaan meidän kanssa?” kuului tämän mummin pyyntö. ”Hmm, vaikka” Vivian vastasi nyökäten ja tassutti lähemmäs kahta vanhempaa kissaa.

”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” aukiolla kaikui simssiliinin ääni ja samassa koko kissaporukka jähmettyi paikoilleen kuin pysäytyskuvafilmissä. Cindyn lumipallolla ladattu tassu jäi ilmaan, Coco käänsi suurisilmäisen katseensa Cindyyn, Xiwawa ei noussut maasta lumipallon iskun seurauksena ja Hahtuva ja Uni lopettivat lumipallojen tekemisen, jolloin ne lipsahtivat heidän tassuistaan. Aukion toisella puolella vastapuolen lumilinnassa Ruby jähmettyi puolustusasentoon, Clarissa näytti valmiilta heittämään lumipallon minä hetkenä hyvänsä ja Winnien silmät suurenivat koomisesti. Simssiliinin takana seisoivat muut hoitajat, Odessa ja Auri, kädet lanteilla.
”Ööm… Me siis…” Cindy aloitti takellellen hieman, tassu edelleen ilmassa ja ladattuna lumipallolla. Ruby katseli ympärilleen ja huomasi myös Nooran pysähtyneen aukion toiselle laidalle, Rico, Mustikka ja Marja lähestyivät Mouruposken keskustaan johtavalta tieltä ja Nella ja Mig katselivat heitä luistimet olalla.
”Me vaan leikittiin” Bumble tarjosi astuen hieman lähemmäksi simssiliiniä, joka risti kätensä ja kohotti toista kulmaansa selkeästi odottaen parempaa selitystä. Bumble pystyi tuntemaan äitinsä polttavan katseen takaraivossaan.
”Ei ketään edes ole sattunut, simssiliini. Ja tää on ihan vaan leikkiä” Cindy hyppäsi nuoremman huonetoverinsa apuun toettuaan alkusäikähdyksestään. Bumble nyökytti tämän vieressä, Cindyn tuijottaessa simssiliinin silmiin, jotka hortoilivat kissasta toiseen. Myös sisaruskolmikon luotettavimpana tunnettu Clarissa oli liittynyt heidän seuraansa selittämään tapahtumaa aukion toiselta puolelta. ”Ja meidän oli muutenkin tarkoitus vain rakentaa lumilinnat, ja sitten pyytää teitä arvioimaan kumpi on parempi, mutta jotenkin joku…” Clarissa mulkaisi sisartaan, joka ei ollut tästä moksiskaan, vaan hymyili vain leveämmin. ”…aloitti lumisodan, ja sitten kaikki liittyi siihen mukaan.”
”Ja sitä paitsi, me oltaisiin pyydetty teidät arvostelemaan meidän lumilinnat” myös Coco kiiruhti sisarustensa puolustukseen.
”No jos kerran näin on…” simssiliini ei kuitenkaan vieläkään kuulostanut täysin vakuuttuneelta ja vilkaisi kahta muuta hoitajaa takanaan. Aukion reunalta lähemmäs saapunut Noora tiiraili muita hoitajia ja heidän polttavat katseet saivat hänet hieman punastumaan paksun, vaaleanpunaisen kaulahuivinsa alla nolostellen villien kissojensa käyttäytymistä.
”Noh, pääasia ettei ketään sattunut. Ja pennuilla näyttää olleen kivaa” Odessa totesi Nooran pelastukseksi ja tyttö päästi pienen, huojentuneen henkäyksen höyrynä pakkaseen. Sekä simssiliini että Auri tyytyivät tähän päätelmään, kun he vilkaisivat toisiaan ja kohauttivat harteitaan. Odessa väläytti Nooralle nopean virnistyksen.
”Mitäs jos me kaikki jäätäisiin tähän ulos?” Odessa ehdotti, päivänvaloa oli vielä hetken aikaa jäljellä, vaikka tähdet loistivatkin jo himmeästi taivaalla.
”Hmm… Käy minulle, pitää vain käydä hakemassa jotakin paksumpaa vaatetta päälle” Auri sanoi nyökäyttäen päätään. ”Sopii” simssiliinikin myöntyi hymyn kare huulillaan. Esitystä hieman kauempaa seuranneet Rico, Mustikka, Marja, Mig ja Nella saapuivat lähemmäs hoitajia kuuntelemaan heidän suunnitteluaan, kun samassa Mocca pamahti paikalle.
”Meillä on teille kaikille kakkua!” vaaleanruskea kissa ilmoitti suureen ääneen, mikä aiheutti pienimuotoisen kaaoksen, kun kaikki pennut luikkivat lähemmäksi innokkaasti.
”Sanoitko sä kakkua?” paikalle ensimmäisenä ehtineen punaisen Rubyn silmät kiilsivät innokkaasti.
”Kyllä, se on jäähtymässä vielä, mutta siitä riittää palaset kaikille” Mocan taakse ilmestynyt Aamu hymyili lämpimästi. ”Jipii!” Ruby kiljahti pomppien lähemmäs mummiaan.
”Jos käydään hakemassa vaatetta, kerätään halukkaat kissat mukaan ja tullaan sitten syömään kakkua?” Noora ehdotti muille hoitajille. ”Sopii!” he ilmoittivat kuorossa. Noora katseli ympärilleen, Rico, Mustikka, Mocca, Aamu, Ruby, Nella, Vivian ja Vattu näkyivät Aamun takana ja Bumble löytyisi aina Cindyn seurasta, joka löytyisi tietenkin rikospaikalta… Kuka puuttuikaan?
”Onko kukaan nähnyt Gakua?” Aamun ääni keskeytti Nooran ajatukset.

Hetken päästä suuri joukko kissoja oli saapunut ulos ihastelemaan pentujen tekemiä (tosin jo jonkin verran rikkonaisia) lumilinnoja tai vain syömään kakkua. Mocca ja Vattu olivat putsanneet puutarhapöydän lumesta ja järjestäneet sen päälle kakunjakopaikan, josta kukin sai tulla vuorollaan hakemaan palan. Paikalle olivat saapuneet Untuva ja Ennustus, Vesa, Noki, Tulpe, Ava sekä hoitajat. Mutta Nellan katse kiinnittyi silti hiukan kauempana istuviin Quziin ja Kinuskiin. He kuiskuttelivat toisilleen jotakin salaisuuksia, päät lähekkäin painettuina ja tassut tiukasti yhdistettyinä. Nella tunsi kolahduksen sydämessään, mutta hän ei suinkaan enää haikaillut Quzin perään, kuitenkin erästä punaista marsilaista hänellä oli edelleen kova ikävä. Silmäkulmaansa pyyhkäisten Nella käänsi katseensa muualle ja hetken harhailtuaan se kiinnittyi hämärtyvään taivaaseen, jossa tähdet loistivat jo kirkkaasti päivien lyhyyden takia. Hän huokaisi höyryisen puhalluksen kylmenevään iltaan, katsellessaan tähtiä. Nella haki taivaalta tiettyä planeettaa, vaikka tiesi hyvin punaisen Marsin näkyvän pienen pienenä vasta aamuyön pikkutunteina tähän vuodenaikaan. Mig havahdutti Nellan hänen ajatuksistaan, kun tämä työnsi lautasen Nellan tassuihin.
”Toin meille kakkua, Vivian oli ollut kuulemma tekemässä sitä!” Mig selitti suu jo täynnä kyseistä kakkua. Nellan ilme kirkastui heti, kuka nyt kakusta kieltäytyisi. Hän tunsi ylpeyden piston pentuaan kohtaan rinnassaan pehmeän kakun herkullisten aromien täyttäessä hänen suunsa. ”Mhmm” hän mumisi tunkien toisen lusikallisen kakkua suuhunsa. Pian Vivian, Bumble ja Ruby ilmestyivät heidän luokseen ja pennut tunkivat istumaan penkille äitinsä viereen syömään omia kakkupalojaan.
”Tykkäätkö kakusta, äiti?” Vivian kysyi heti. ”Se on taivaallista!” Nella vastasi silittäen tämän vaaleanpunaista päälakea Migin kompatessa suu täynnä kakkua: ”mhmm, hyvä Vivian!”
”Pikkulintu kertoi, että te kaksi olette olleet taas vaikeuksissa?” Nella suuntasi huomionsa kahteen toiseen pentuunsa. Vastalauseet raikuivat saman tien kun Nella oli saanut lauseensa päätökseen: ”mut-”, ”ei, äiti!”, ”mä voin selittää.” Bumblen ja Rubyn puhuessa toistensa päälle Nella naurahti ja kurottautui Vivianin yli pörröttämään heidän turkkejaan.
”Tsot, tsot” hän torui huvittuneena Migin kikattaessa toisella puolella.

Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen alas taivaalta, kun Vattu ja Vesa seisoivat lumilinnojen raunioiden läheisyydessä. Vattu oli tullut tarjoilemaan Vesalle kakkua, jota he olivat tehneet aikaisemmin. Hän ojensi kakunpalasen poikakissalle sanattomasti, johon tämä vastasi hiljaisen kiitoksen. Vattu tuijotti liilan poikakissan silmiä intensiivisesti, kun Vesa laski katseensa harmaaseen kissaan. Hän tuijotti takaisin Vatun vihreisiin silmiin, mikä sai Vatun sydämen lyömään hieman tavallista nopeammin. Hänen oli pakko katsahtaa pois, joten hän painoi katseensa tassuihinsa, joilla hän potki irtolunta.
”Öm, pitää varmaan mennä tarjoamaan kakkua myös Untuvalle ja Ennustukselle” Vattu sanoi hiljaisella äänellä hetken kuluttua, hiljaisuuden venyessä liian pitkäksi.
”Aa, joo niin tietysti” Vesa vastasi nyökytellen, kun Vattu otti hitaasti askelia taaksepäin. Hän näytti peukkua Vesalle, kääntyen sitten kannoillaan ja loikkien tämän jälkeen kohti Moccaa ja Aamua miettien miksi ihmeessä hän teki noin.
”Kuka ihme näyttää peukkua?” Vattu sähisi itselleen hiljaiseen äänensävyyn.

Illan hämärtyessä ja katulamppujen syttyessä sekä kissat että hoitajat, joista Noora ja Auri olivat kipittäneet sisälle hakemaan lämmintä vaatetta päällensä jo toisen kerran, olivat jakautuneet kahteen tiimiin. Jopa vanhuskissatkin olivat innostuneet pentujen rakentamista lumilinnoista ja lumisodasta ja yhtyneet mukaan leikkiin. Pelin sääntöjä tosin oli muutettu, se muistutti nyt enemmän kaupunkisotaa kuin lumisotaa. Aukion keskelle oli raahattu valikoima erilaisia esineitä, joiden taakse pystyi suojautumaan lumipalloilta. Pelin tarkoituksena oli saada haettua lippu toisen tiimin puolelta ja tuotua se omalle puolelle. Nauru ja kiljahdukset raikuivat Mouruposken pihamaalla, kun kissat ja hoitajat heittäytyivät peliin suhteellisen totisesti, ja lippua puolustettiin oikein rankastikin. Jopa palapelin takia miltei hulluksi tullut Gaku oli raahattu ulos haukkaamaan raitista ilmaa Nooran löydettyä hänet hyperventiloimassa maanisesti lattialta, ja nyt hän puolustautui Mocalta syöksymällä mahaliu’ulla puutarhatuolin taakse. Tällä kertaa Cindy, Coco ja Clarissa olivat päässeet samaan tiimiin, kuten Xiwawa, Winnie ja Wiikin, mutta jonkin ihmeen takia kumpikin sisaruskolmikko pommitti adoption Matiasta lumipalloilla niin, että Noora joutui mennä sanomaan kissoilleen omien tiimiläisten heittelemisen olevan kiellettyä. Ruby, Bumble ja Vivian oli jaettu eri tiimeihin, mutta Ruby vaikutti tulevan hyvin toimeen Unen ja Hahtuvan kanssa. Nella ja Ruu tuntuivat tulevan juttuun kummallisen hyvin, kun Mig, joka teki jo tuttavuutta Nellan veljen Noen kanssa, oli jaettu eri tiimiin. Ami, Ystis, Vivian ja Prim tulivat hyvin toimeen toisessa tiimissä, kun Bumble, Viiru ja Zara pelasivat yhteen toisessa. Kukaan hoitajista tai kissoista ei huomannut pakkasen kiristymistä tai kuun kipuamista taivaalle vielä pitkään aikaan.


/ vihdoinkin ehdin kirjoittamaan tän loppuun kirjoitusten loputtua xd valmistuttuani en usko et voin edes keksiä muita tekosyitä… motivaatio loppui 15k jälkeen ja näillä helteillä ei oikeen tee mieli kirjoitella talvesta (en osannu yliviivata noita nii tää on lame). helteitäkään ei enää ole, joten tekosyy #3 on myös hylätty. kokis zeron voimin väänsin tän loppuun, joten tekstin laatu vaihtelee varmaan aika paljon, jota pahoittelen. seuraavaksi voinkin sit julkasta kesätarinan talvella!

Tarpeet:
Liikunta - Nella (luistelu)
Nälkä - Gaku (murot), Rico ja Mustikka (herkut Marketista)
Leikki - Cindy, Bumble ja Ruby (lumisota)

Marketista:
- Kamera, 9 penniä (Mustikalle)
- Toffeedonitsi, 3 penniä
- Mansuraepurkki, 4 penniä
- Appelsiinitikkari, 3 penniä
yht. 19 penniä




Ikuisuus siitä kun olen viimeksi jotain Mouruun liittyviä juttuja tehnyt, mutta niin vain tarinasi monipuolisen kissakatsauksen myötä sain mitä oivallisimman kertauksen ja mieleen alkoi heti tulvia muistoja kaikista mukana olleista kisuleista♥ Tykkään kun saat aina otettua tarinoihisi niin monipuolisesti mukaan mouruväkeä! Gakun antaumuksellinen omistautuminen palapelin tekemiselle oli mahtavaa, aion kohottaa hänen liikkumistarvettaan ihan sen kunniaksi kun homma vaikutti niin extremeltä tälle laiskalle sohvaperunalle. XD Pläts, siitäs sait lumipallosta Matias, ihan oikein tuollaiselle pettäjälle! Vivianin sokeus tuli kiinnostavasti ilmi tämän uusille adoptiokamuille, ja kiva että nämä suhtautuivat siihen hyvin. .-) En tiiä miksi mutta Ricon ja tämän poikien kaupunkireissu oli jotenkin virkistävä, silleen ihan hyvin pojatkin voi käydä yhdessä ostoksilla! Mustikka vaikuttaa reipastuneen, tai ehkäpä hän ei luonnollisestikaan jännitä tuttujen isän ja veljen seurassa? Jäi mietityttämään mihin tarkoitukseen kamera tuli hankittua, se vaikutti niin tärkeästä ostokselta. Lopussa olleet koko porukan yhteiset kakkukestit ja lumileikit olivat ihanan lämminhenkinen päätös tarinalle, kun kaikki hoitajat kissoineen oli kutsuttu mukaan. <3 Saat 104 - 19 = 85 penniä ja hoitelen kaappipäivitykset kuntoon tänään tai huomenna!