Nooran tarinat

[Kasa]

Tänne tulevat kaikki Nooran kirjoittamat hoitotarinat.

[Noora]

Täältä voi käydä lukemassa mun tarinointia vuosien varrelta

[Noora]

Reipas päivä
8.8
~~~~~~

Nooran nk ~
”Noniin nyt kaikki ylös, ulos ja lenkille!” hihkaisin reippaasti availlessani verhoja Aamun avustuksella. Aurinko oli kiivennyt jo korkealle kellon lähennellessä puoli kymmentä.
”Ei, ei vielä”, ”Haluan nukkua vielä hetken” sekä ”Minähän en muuten nouse” -vastalauseet esitettiin samantien, mutta sinnikkäästi pidin pääni.
”Kuulkaas nyt, nyt on aika nousta!” jatkoin pontevasti kädet lanteilla leväten, jolloin Mocca, Vattu, Mustikka ja Nella alkoivat kammeta itseään pystyyn kuuliaisesti. Enää olisi hoidettavana unikekoina tunnetut Gaku ja Rico, sekä pieni, itsepäinen hurrikaani, Cindy.
”Mutta kun en minä halua” vihreä tyttökissa, Cindy nurisi itsepäisesti ja takertui pikkuruisilla kynsillään pehmoiseen, vihertävään tyynyynsä kiinni silmät suljettuina.
”No, minäpä haluan” näpäytin hyväntahtoisesti takaisin ja nostin vihreässä sydäntyynyssä kiinni roikkuvan Cindyn ilmaan. Hymyillen kutitin vihreän tyttökissan vatsaa, jolloin hän alkoi kikattamaan päästäen irti vihreästä tyynystä kynsiäkseen minulta sormet irti.
”Sainpas” virnuilin hyvilläni ja laskin sydäntyynyn siististi takaisin unikoppaan odottamaan iltaa.
”Heiiii, tuo on täyttä fuskausta!!” Cindy kiljaisi luimistaen pikkuruiset korvansa tiukasti. Minä vain virnistelin ja laskin tyttökissan odottamaan ruokapöydän viereen.
”Mocca, Nella ja Aamu, viittittekö kattaa pöydän?” huikkasin kolmelle tyttökissalle, olettaen Vatun ja Mustikan hoitavan Cindyn viihdyttämisen sillä aikaa.
”Käskystä, siiirrr” Mocca virnuili takaisin, jonka jälkeen kolme kissaa loikkivat keittiöön astioita etsimään. Minä puolestani kipitin vaaleanpunaisen pupunkorvahaalarini kanssa Ricon ja Gakun unikoppien luo herättämään heitä, kahta unikekoa.
”Huomenta, uniset” tokaisin heille lempeään sävyyn, jolloin näin Ricon raottavan piirun verran tummia silmiään ja kääntävän sitten kylkeään.
”Hei nyt ihan oikeestiiiii” tuhahdin hiukan närkästyen jo, ja kutitin Ricoa kyljistä, jolloin poikakisu alkoi vääntelehtimään naurahtaen samalla muutaman kerran.
”Noniin nyt sä oot ainakin hereillä” naurahdin ja nosti harmaaraidallisen Ricon jaloilleen korinsa viereen. Poikakissalla oli edelleen silmät ummessa miltei kokonaan, mutta tiesin hänen olevan hereillä, sillä hän lähti hitaasti, mutta varmoin askelin tassuttamaan kohti ruokapöytää, jota kissakolmikko Mocca, Nella ja Aamu vielä kattoivat.
”Herätyyys Gakuuu” käänsin katseeni toiseen poikakissaan ja silitin häntä hiukan päälaelta. Huomasin hänen raottavan silmiään, jonka jälkeen poikakissa avasi suunsa suureen haukotukseen niin että terävät kulmahampaat välkkyivät, kömpien lopulta pystyyn omasta pedistään. Kun vihdoin olin saanut kaikki heräteltyä uuteen päivään, suuntasin yhtä matkaa Gakun kanssa kohti pöytää, jonka kattaminen oli juuri saatu päätökseen.

Aamupalapöytä oli katettu todellakin herkullisen näköiseksi, tarjolla oli muroja, maitoa, banaaneja, sekä kissannaksuja kissoille tietysti, täytyisi kyllä käydä kaupassa ostamassa vaikka leipää... Voin sanoa, että oli kyllä aivan ihana istuutua suoraan valmiiksi katettuun pöytään, -kuin hotellissa olisi! Kurottauduin nappaamaan itselleni banaanin ja istuuduin omalle tuolilleni kissojenikin aloitellessa aamupalojensa ottamista. Avasin banaanin ja aloin mutustelemaan sitä tyytyväisenä katsellen mitä kissani ottivat aamupaloikseen, eihän banaanit toki mitään lempiruokaani olleet, mutta kyllä ne menivät, varsinkin kun minulla ei juuri nyt ollut kova nälkäkään. Mocca otti kissannaksuja, Gaku ja Rico myös, Aamu nappasi itselleen hiukan muroja syvälle kulholle ja kaatoi päälle maitoa, Vattu ja Mustikka ottivat myös muroja, mutta kaatoivat päälle kinuskimaitoa, ja Cindy otti itselleen kellertävän banaanin, sillä se oli hänelle tarpeeksi pehmeää. Hymyilin hiukan ja haukkasin loputkin banaanista, kiittäen sitten aamupalasta ja vieden lopuksi banaaninkuoret roskikseen.

Pöydän siivoaminen sujui yhteistuumin näppärästi, minä kasasin Cindyn kanssa yhdessä jääneet ruuat takaisin kaappeihin, Vattu ja Mustikka keräsivät likaiset asiattomat pois ja toivat ne odottelemaan tiskaamista, Mocca tiskasi, Aamu huuhteli astiat tiskauksen jäljiltä, Nella pyyhki astiat, Gaku laittoi ne kuivauskaappiin odottelemaan oikeille paikoilleen laittamista ja Rico pyyhki pöydältä kaiken lian ja ylimääräiset muruset pois. Lopputuloksena oli jälleen puhdas ja siististi järjestelty keittiö, jossa oli ilo laittaa ruokaa.

Hetken aamupalaa sulateltuamme päätin, että olisi aika suunnata lenkkipolulle, sillä laiskuus ei tehnyt hyvää kenellekään, pelkkää hallaa vain.
”Noniin, sitten lähdetäänkin vähän lenkkeilemään!” hihkaisin reippaasti ja patistelin nyt jo pirteämmän oloiset kissani ylös sängyistään.
”Miksi on pakko mennä lenkkeilemäääään...? Se on niiiiiiiiin tyyyyyyyyylsääääääähhhh...” vihreä pikkukissanpentu Cindy marisi laiskan näköisenä, vaikka oikeastihan tyttökissa oli varsinainen energiapilleripakkaus.
”Jotta sun kunto ei heikkene” Vattu vastasi puolestani ja minä nyökyttelin.
”Käyn vaihtaas vaatteet ja lähetään sitten heti sen jälkeen, okei? Mulla menee joku viis minsaa” annoin käskyjen omaisia kissalauman nyökytellessä päitään innokkaina ja osa ei-niin-innokkaina. Sitten katosin vaatehuoneeseen, jossa vaatteeni olivat.

Tallustellessani ulos vaatehuoneesta urheilutamineet päällä, olivat kissat selvästi tehneet selvän ryhtiliikkeen ja oikeasti valmistautuneet reippaaseen lenkkiin. Kerkisin jo kyllä epäillä hetken aikaa.
”Hyvähyvä, sitten voidaankin jo lähteä!” hymyilin iloisesti ja sujautin juoksutennarit jalkoihini. Avasin oven ja astui Mouruposken käytävään kissat perässä seuraten. Olimme varmasti melkoinen konkkaronkka, kun kaikki lähdimme yhtä aikaa ulos. Muiden kirmatessa hissille painamaan nappia, Aamu jäi odottelemaan minun laittaessa ovea lukkoon.
”Etkös haluakaan painaa nappia?” kysyin hiukan kiusoitellen kirjavalta kissalta.
”Ei, kun minä jäin odottamaan sinua” tyttökissa naukaisi jämäkästi, mutta melko pehmeästi. Hymyilin hiukan.
”Tule, otetaan muut kiinni!” huikkasin ja spurttasin Aamu rinnallani kohti hissiä, jonka ovet olivat avautuamisillaan juuri.

Cindyn nk ~
Pompin hississä ylös alas, ylös alas, lenkille lähteminen on mun mielestä tosi tylsää, mutta Mocca eli mun perjaatteessaäiti patisti mut siihen, ja ois mun oikea äiti Hipsulikin varmaan patistellut. Mutta se on silti tylsää! Kun Noora ja Aamu vihdoin saapuivat hissiin Nella painoi ykköskerroksen nappia, ovet sulkeutui ja hissi lähti liikkeelle. Hissi pysähtyi alhaalla nytkähtäen, se otti vähäsen mahanpohjasta, hihiii. Ovet avautui ja mä tungin muiden ohi ulos ensimmäisenä. Pompin pientä ympyrää odottaen niiden tulevan ulos harmaasta hissistä ja sitten mentiin kaikki yhdessä ulos. Ulkona oli aika lämmin, mutta ei liian kuuma juoksemiseen, -ja riehumiseen.
”Yksi hyvä lenkkipolku on täälläpäin, tulkaa!” Noora huudahti ihan yli-pontevasti ja lähti johtamaan meitä kohti polkua.

Loikkelehdin ympäriinsä ja välillä kirmasin muiden edelle pari metriä. Kirmasin taas muiden edelle, mutta kääntyessäni katsomaan tulivatko ne, ne olikin jääneet juttelemaan Odessan ja sen kissojen. Kiljahdin riemusta ja juoksin muiden luo rynnien kaikkien tyyppien ohi etsien kahta vihreää pentuetoveriani. Samassa heidän kirkkaan vihreät turkkinsa ponnahtivat silmieni eteen. Tökkäsin kumpaistakin selkään terävällä kynnelläni, he hätkähtivät hiukan säikähtäneinä ja kääntyivät kohti mua salamina.
”Moiiii!” kiljaisin innoissani leveä hymy kasvoillani.
”Moi Cindy!” he naukaisivat kuin yhdestä suusta.
”Mitä teille kuuluu?” kysyin innoissani kahden sisarukseni kohtaamisesta.
”Ihan hyvää! Me tullaan just Marketista!” Coco hihkaisi virnuillen.
”Kiva! Me ollaan menossa just lenkille, musta se on aika tylsää” sanoin pyöritellen hiukan tylsistyneen näköisenä vihreitä silmiäni.
”Lenkille? Hyi” Coco tuhahti.
”No ei lenkit ehkä maailman hauskimpia ole, mutta noh siinä saa kuntoa kohotettua hyvin ja niin...” Clarissa kohautti lapojaan muina kissoina. Minä ja Coco katsoimme molemmat järkyttyneinä tyttökissaa, silmät suurina ja suu auki. Tuoko meidän siskomme oli?

Vatun nk ~
Katselin kahta sisarustani hymyillen hiukan ilkikurisesti. Me olimme pakkautuneet tiiviiseen rinkiin päät yhdessä kuiskimaan juttuja, sitähän me yleensä teimme kun olimme kolmistaan, juoruilimme muista. Sillä meillä kolmella oli vähän niin kuin oma juoruilukerho, jossa kerroimme toisista juoruja, ja tietysti oli sanomaton kultainen sääntö, että kukaan ei kerro siitä kenellekään eikä kenellekään kerrota eteenpäin mitä me juoruilemme heistä.
”Ootteko muuten tajunneet, että me ollaan puolisisaruksia Cindyn, Cocon ja Clarissan kanssa?” Mustikka supatti hiljaa.
”Mitä? Ollaanko?” Marja ja minä näytettiin varmasti tosi hämmästyneiltä Mustikan tummansinisiin silmiin.
”Joojoo! Meidän isä on Rico, ja niinhän on niidenkin, niillä on vaan eri emo!” Mustikka kertoi vakavissaan.
”Oumaigaad” oli ainoa mitä pystyin henkäistä, tulihan tämä nyt ihan puskan takaa kunnon shokkina.
”Mitä luulette, rakastiko Rico koskaan sitä Hipsulia?” Mustikka kuiskutti hiljaa.
”No ei varmasti!” huudahdimme kuin yhdestä suusta Marjan kanssa.
”Kissa löytää vain kerran elämässään tosirakkauden ja Ricon tosirakkaus on ehdottomasti Mocca!” ilmoitin yllättävän tunteellisesti, sillä enhän minä mikään hempeilijä ollut. Loimme kaikki vilkaisun Ricoon ja Moccaan, jotka seisoivat vieretysten juttelemassa jotain turkki kiinni toisen turkissa.
”Totta” Marja ja Mustikka vastasivat yhtä aikaa vakuuttuneina. Loin tyytyväisen hymyn harmahtaville kasvolleni ja heilautin korviani iloisena.

Nooran nk ~
”Meidän pitäis kyllä nyt todellakin jatkaa matkaa” tuumasin Odessalle vilkaistessani aktiivisuusrannekkeesta kelloa nopeasti, emmehän me muuten ehtisi ikinä tekemään kaikkea. Kiristin poninhäntääni hiukan Odessan vain nyökytellessä ymmärtäväisesti vieressä. Kissatkin tuntuivat valpastuvan kuullessaan sanani.
”Nähdään taas!” huikkasin vielä patistellessani kissojani liikkeelle.
”Joo, ehdottomasti!” kuului Odessan huudahdus vielä hetken päästä.

Kulkumme jatkui lenkkipolulle, jossa kissat lähtivät kirmaamaan reippaasti minun hölkätessä perässä. Joukkoa oli yllätys yllätys johtamassa pikkuinen, mutta sitäkin pippurisempi Cindy loikkien pitkiä loikkia eteenpäin tuuhea, vihreä häntä iloisesti heiluen edestakaisin. Hänen perässään juoksi Mustikka sekä Vattu, joka kyllä loikki kummallisia ninjaloikkia ottaen välillä puusta tukea. Mistäköhän hän semmoista on oppinut? Heidän perässään Nella ja Nellan jäljessä kissanelikkö Mocca, Aamu, Gaku ja Rico.

Jonkin ajan kuluttua meidän (lähinnä minun) oli pakko pysähtyä vetämään henkeä, ja eteen sattui sopivasti kiva aukio, jossa kissat voisivat temmeltää sillä aikaa, joten pakko sitä oli siihen pysähtyä.
”Pysähdytään tähän” läähätin kissoille vetäen muutaman kerran syvään henkeä ja istuutuen sitten nurmikolle pururadan vierelle.

Mocan nk ~
Hetken kuluttua me pysähdyimme, en tiennyt syytä, mutta edessämme näkyi ainakin kivan näköinen, pehmeä ruohoaukio, siinähän mahtuisi vaikka leikkimään hippaa. Siitä sainkin idean...
”Leikitään hippaa!!! Minä jäin” huudahdin virnistäen muille ja lähdin juoksemaan kohti kirjavaa Aamua, joka kuitenkin tajusi heti jutun juonen ja lähti kirmaamaan karkuun vikkelästi. Päätin äkkinäisesti nopealla kaarroksella vaihtaa kohdetta ja syöksyin kohti Ricoa tassut ojossa. Harmahtava poikakissa ei selvästikään tajunnut heti, että minä olin hippa, vaan jäi vain toljottamaan minua, joten kerkesin läpsäistä häntä pehmeästi selkään tassullani ja huutaa; ”Rico jäi!!”. Poikakissa tuhahti hiukan närkästyneesti, mutta lähti silti jahtaamaan Nellaa, joka sattui olemaan melko lähellä. Pitkien jalkojensa ansiosta Rico saikin melko nopeasti Nellan kiinni, jonka jälkeen Nella lähti jahtaamaan Vattua. Vattu kuitenkin näytti täysin mahdottomalta kiinniotettavalta ninjaloikkinen ja parkourhyppyinen, go girl!! Sen takia Nella vaihtoikin uhrinsa lyhytjalkaisempaan Mustikkaan.

Nooran nk ~
Saavuimme huoneeseen melko pitkän, puolentoista tunnin lenkin jälkeen. Nella syöksyi heti rakkaalle päiväkirjalleen ja minä menin suihkuun. Pidin itse lenkistä tosi paljon, ja kissatkin näyttivät tykkäävän siitä, ehkä sitä voisi joskus uudelleenkin lähteä. He olivat leikkineet hippaa aukiolla, jonne pysähdyttiin ja juosseet sen jälkeen reippaasti lenkin loppuun, ja ihme ja kumma, kukaan ei ollut jaksanut narista tai vinkua koko lenkin aikana mitään, ei edes Cindy.

Nellan päiväkirja
~~~~~~~~~~~~
Noki todellakin oli ärsyttävä! Hän jaksoi aina puuttua minun asioihini ja työntää typerän kuononsa JOKA PAIKKAAN. Ihan kuin minä en osaisi itseäni suojella! Voin kertoa miten meidän keskustelumme sujui;
Noki saapui luokseni tuima ilme kasvoillaan, tiesin mistä hän aloittaisi jauhamisen.
”Sinun todellakin pitäisi olla varovaisempi!” hän tiuskaisi heti luokseni päästyään.
”Älä jaksa aina! Kyllä minä osaan suojella itseäni!” tiuskaisin takaisin tiukkaan äänensävyyn.
”No etpäs osaa, kerran Quz rikkoi sydämesi ja nyt olet mennyt ihastumaan häneen uudelleen!” Noki pyöritteli noenharmaita silmiään.
”Mitäh?!” älähdin kummastuneena.
”Enhän minä ole Quziin ihastunut! Minulla on nyt Rex!” intin silmät viiruina. Uskokaa, se EI ollut valhe, en minä pidä Quzista, siis oikeasti, en pidä!!! Kuulin sykkeen päässäni tuijottaessani uhmakkaasti Nokea silmiin.
”Etpä” noenharmaa veljeni tuhahti epäuskoisena.
”Usko tai älä, mutta kerroin sinulle jo totuuden” tiuskaisin vielä ja käännyin sitten kannoillani, sillä en jaksanut kuunnella enää hikipinko veljeni nalkutusta omista poika-asioistani, jotka eivät edes kuuluneet hänelle! Mutta sanon tämän vielä, minä E N ole ihastunut Quziin enään. Taisiis... Ei mitään... Heh.

Nooran nk ~
Katselin kissojani hetken hiljaa, olihan sitä onnekas kun tämmöisen paikan oli löytänyt, saanut oman hoidokkikissan ja nähdä vielä kun pennut kasvavat. Eihän kaikille tämmöinen onni satu käsiin joka päivä. Katselin kuinka Nella kirjoitti jotakin päiväkirjaansa, Mocca luki satua Mustikalle, Vatulle ja Cindylle, ja kuinka Rico ja Gaku lepäilivät pehmoisen sänkyni päällä, ja Aamu järjesteli jokaisen omaa laatikkoa tarkemmin järjestykseen.

Hetken kissoja tuijoteltuani suuntasin keittiöön, pitäisi alkaa miettiä ja lounasta, sillä Cindy kuitenkin tulisi kohta narisemaan, että hänellä on nälkä, ja sen jälkeen tulisi se kuuluisa nälkäkiukku, jota kukaan ei jaksanut katsella, varsinkin kun Cindystä oli kyse.

Nellan päiväkirja
~~~~~~~~~~~~
Okei, myönnetään, ehkä olen iiiiiiiiiiiiiihan pikkuriikkisen ihastunut Quziin, mutta nyt suut suppuun, tästä ei sitten kerrota kelleen!!!!!!!

Nellan päiväkirja
~~~~~~~~~~~~
Mutta Rexkin on aivan ihana poikakissa... Hänkin saa sydämeni lyömään sillä tavalla. Äääh... Ihan tyhmiä nämä poikajutut, miksei kaikki vain voi olla selvää?! Ei draamaa, ei sekoiluja, ei väärinkäsityksiä?

Ihan tyhmää.

Tarpeet ~

Kaikki ~
~ Liikkumistarve
~ Leikkimistarve
~ Nälkätarve (poista yhet kananaksut tai ne ja banaanit)
~ Siisteystarve


Kiva saada taas sinulta tarinaa, tykkään hirmusti kirjoitustyylistäsi kun saat tarinoissasi arkisetkin asiat kuten aamupalan koko kissaporukan kesken vaikuttamaan niin luontevalta että lukiessa tuntuu kuin olisin itsekin osallisena aamiaispöydässänne. .-D Hihi, söpöt kutitteluherätykset, pitäisköhän minunkin kokeilla tuota konstia kun yritän saada torkkuvan kissan hereille? .-D Kohtaamiset Odessan porukan kanssa ovatkin aina mieleisiä kun nuoriso pääsee juttusille sisaruksiensa kanssa, tykkäsin varsinkin Vatun, Mustikan ja Marjan juoruringistä. .-D Kissasi olivatkin varsinaisia reippailijoita kun kesken lenkin jatkettiin vielä juoksuaiheista hippaa, aaa Vatun parkourhypyt. <3 Hahalol, omat vuosien takaiset päiväkirjamerkinnät on ihan samaa luokkaa mitä nuo Nellan en ole ihastunut - ehkä ihan pikkuisen -jutut. x-) Saat 39 penniä ja kohotan tarpeet!

[Noora]

Siivouspäivä #eneestiiämones
9.8
~~~~~~~~~~~~

Huoneessa numero kymmenen oli tohina päällä, vaikka kello oli vasta kymmentä vaille kymmenen. Pupuhaalarinen Noora oli ottanut siivouskamppeet esille, jolloin heräilevät kissat tajusivat mikä heitä tänään odottaisi; siivouspäivä.
”Onko meidän pakko siivotaaa?” juuri omasta unikopastaan ylös kömpivä Vattu tuhahti tylsistyneen kuuloisena.
”On pakko, täällä on hirveän tomuista!” siivouskamppeiden lattialle järjestämisen kanssa ahertava Noora näpäytti. Samassa ruskea Mocca pomppasi pystyyn ja kipitti reippain askelin Nooran ja siivouskamojen luokse nappaamaan itselleen pölyhuiskan.
”Minä tomutan pölyt pois!!” hän kiljaisi ja loikki tiehensä pölyhuiska kädessä heilahdellen.
”Hyvä on? Loput sitten minä jaan!” Noora ilmoitti, jotta muutkin eivät riistäisi häneltä valtaa määräillä kuka tekee mitäkin.

Kun viimeisetkin kissat, -eli Rico ja Gaku-, oli saatu hereille ja pystyyn, alkoi Noora jakaa töitä sulavasti;
”Rico saa ikkunoiden pesun, Gaku keittiön tasot sun muut, Aamu keittiön kaappien uudelleen järjestelyn, Nella uunin ja liedet, Vattu ja Mustikka lakanat ja Cindy kaikkien tyynyjen ravistelun”
”KAIKKIEN TYYNYJEN RAVISTELUN?!” Cindyn kimakka ääni kuului heti vastalauseen muodossa.
”Niitä on jotain miljoona!” vihreä tyttökissa katseli silmät suurina hoitajaansa.
”No, onhan sinulla tässä koko päivä aikaa” Noora ilmoitti lähtien etsimään imurin johdolle pistoketta.
”Ei tämä ole reilua” jupisi Cindy hiljaa ja näytti salaa kieltä Nooran vaaleanpunaiselle selälle. Aamun tarkat, keltaiset silmät kuitenkin tuntuvat huomaavan kaiken ja hän saikin torua vihreää kiusankappaletta moisesta käyttäytymisestä;
”Ei noin voi tehdä, se ei todellakaan ole soveliasta!” Cindy vain laittoi tassunsa puuskaan ja käänsi selkänsä Aamulle.
”Et nyt viitsisi kiukutella, täytyy vain tarttua toimeen, mitä aikaisemmin aloittaa sitä aikaisemmin on valmis” Aamu sanoi melko lempeään äänensävyyn nuorelle kissalle, joka lopulta lähti kohti tyynyvuorta, edelleen kiukkuisena kuitenkin. Kirjava Aamu vain tuhahti päätään pudistellen loikkien sitten oman hommansa kaappien uudelleenjärjestelyn pariin.

Nooran saatua imurointinsa loppuun, hän lähti tekemään perinteisen kierroksen, jossa tarkisti miten kissoillaan sujuu. Alkajaisiksi hän katsasti keittiön, jossa Gakun tasot kiiltelivät jo kauniisti, Aamun järjestely oli hyvällä mallilla ja Nellan uunin puhdistus sujui näppärästi.
”Teillä näyttää menevän hyvin?” Noora varmisteli vielä.
”Joo!” kaikki kolme kissaa pysäyttivät aherruksensa ja vastasivat hoitajalleen reippaasti, kirkkain silmin.
”Hyvä!” Noora hymyili jatkaen matkaansa ikkunoita hiukan epäilyttävän näköisesti kuuraavan Ricon luo.
”Ja mites täällä herralla sujuu?” kysyi ruskeahiuksinen tyttö pirteästi.
”No en minä osaa pestä näitä ikkunoita! Katso nyt noita, jotka pesin jo! Ihan likaisen näkösiä!” Rico valitti surkeana osoitellen muutamaa ikkunaa, jotka hän oli jo pessyt. Eiväthän ikkunat toki aivan lumenpuhtaita olleet, mutta kelpasivat seuraavaan kertaan saakka, ja ainakin nyt Noora tiesi ketä ei enää ikkunanpesuun laitettaisi.
”No ei se nyt niin prikulleen ole, jatka vain” Noora sanoi kannustavaan sävyyn hymy huulillaan ja taputti poikakissaa muutaman kerran päälalelle rohkaisuksi. Hiukan vastahakoisesti harmaa Rico jatkoi ikkunoiden pesuaan ja Noora matkaansa seuraavana kohteenaan rusehtava Mocca, joka ahkerasti suti pölyjä pois hyllyiltä väistellen tarkasti tauluja ja koriste-esineitä.
”Täällä näyttää menevän hyvin” Noora hymähti ensimmäiselle hoitokissalleen Mocalle tyytyväisenä kissan ahkeruuteen.
”Joo. Moikka” Mocca vain tokaisi keskittyneesti, joten ruskeahiuksinen tyttö päätti jättää hänet pyyhkimään rauhassa pölyjä hartioitaan kohauttaen. Seuraava kohde oli Mustikka ja Vattu, jotka näyttivät vain istuskelevan Nooran sängyllä, molemmilla oli tassut puuskassa ja naamoillaan turhautuneet ilmeet.
”No mikäs täällä mättää?” Noora kysyi päästyään kuuloetäisyydelle ja istuutui sänkynsä reunalle.
”No ei me saada laitettua tota peittoa!” Vattu tuhahti mutristaen suutaan Mustikan nyökytellessä vieressä.
”No, mä autan” Noora totesi ja otti lakanasta kiinni ojentaen kummallekkin pennulle yhden pään.
”Pitäkää niistä kiinni ja ottakaa tää peitto vastaan! Okei?” molemmat sisaruksista nyökyttelivät.

Kun peitto oli saatu paikoilleen, jätti Noora sisaruskaksikon sijaamaan pedin siistiksi lähtien itse katsomaan Cindyn touhuja. Vihreää pentua ei kuitenkaan näkynyt missään, vain tyynykasa seisoi keskellä huonetta. Noora jäi seisomaan tyynykasan vierelle kädet puuskassa sitä tuijottaen ja samassa kasasta hyppäsi ulos vihreä Cindy. Ruskeahiuksinen tyttö hätkähti säikähtäen hiukan.
”Cindy! Etkö ravistellukkaan näitä tyynyjä?” hän kysyi kädet edelleen tiukassa puuskassa.
”Ravistelin ravistelin!!” pikkukisu vastasi uhmakkaasti takaisin.
”No siinä tapauksessa, jos varmasti ravistelit nämä, laitetaan ne yhdessä takaisin paikoilleen” Noora sanoi hiukan epäuskoisena, muttei jaksanut patistaa itsepäistä kissaa takaisin hommiinkaan, sillä siitä ei Cindyä tuntien tulisi yhtään mitään.
”Joo!” vihreä pentu huudahti ja sukelsi kasaan uudelleen hakemaan tyynyjä tassuihinsa.

Hetken kuluttua siivous oli saatu päätökseensä ja kamat järjesteltyä takaisin omille paikoilleen. Huone oli putipuhdas, ainakin toistaiseksi.
”Nyt teidän kyllä pitäisi mennä ulos” Noora näpäytti heti, kun kissat lysähtivät istumaan sohville.
”Ulos? Nytkö?” Mocca irvisti kärsivän näköisenä.
”Eihän me nyt jakseta!” Vattu vastusteli kulmat kurtussa.
”No nyt on jaksettava, sillä täytyyhän teidän nyt raikasta ilmaa haukata nyhvättyänne koko aamupäivän tässä pölyisessä huoneessa!” Nooran ääneen alkoi kohota hiukan komentava äänensävy.
”No mitä jos me tehään se ikkunan kautta?” Cindy ehdotti kipittäen jo kohti ikkunaa kovaa vauhtia.
”Ei ei ei, kun nytten meette ulos, piste. Tästä ei väitellä” Noora napautti tiukasti, jolloin koko porukka vastahakoisesti lähti lipumaan kohti ovea. Sillä aikaa kun kissat olisivat ulkona, olisi Nooran to do-listalla Mustikan, Vatun ja Cindyn ruokien laitto.

”No nyt kun kerta ollaan ulkona, mitä me tehdään?” Cindy kysyi pomppien ylös alas kissojen kuonojen edessä.
”Mitä jos leikittäisiin vaikka piilohippaa?” Mustikka ehdotti hiukan varovaisesti.
”Joo!!!” Cindy kiljaisi heti innoissaan. Myöntäviä vastauksia sateli muiltakin, ja niin kissat päättivät leikkiä Mustikan ehdottamaa leikkiä.
”Voin jäädä” Rico totesi hetken kuluttua, jonka jälkeen hän alkoi laskea ja kaikki muut kissat ryntäsivät piiloihinsa.
”1... 2... 3... 4... 5... 6, 7, 8, 9, 30, täältä tullaan!” Rico huudahti, kääntyi ympäri ja jäi silmäilemään aukiota. Varovaisin askelin poikakissa lähti liikkeelle kurkkien puskien taakse, mutta ketään ei meinannut löytyä. Missä kaikki olivat? Turhautuminen alkoi jyskyttää harmaan kisun päässä, mutta samassa kurkistaessaan yhden puskan taakse, hän huomasi Gakun kyyristelemässä puskan takana. Samassa Gaku lähti juoksemaan pakoon, Rico tietysti kintereillä seuraten. Muutaman loikan jälkeen oli Gaku otettu kiinni ja Rico lähtenyt etsimään seuraavaa uhria, jonka aikana sai Gaku odotella ”vankilassa” josko joku hänet pelastaisi. Seuraava Ricon uhri löytyikin puusta, Nella piileskeli tikan tekemässä puun kolossa. Lopulta, villin takaa-ajon jälkeen hänkin päätyi vankilaan kiroten Ricon lukkimaisen pitkiä jalkoja.

Lopulta kissat saapuivat huoneeseen rättiväsyneinä puuhastelusta. Sillä välin Noora oli kerinnyt laittamaan ruokaa Cindylle, Mustikalle ja Vatulle, jotka ampaisivatkin nälkäisinä pöytään. Heille oli tarjolla naudanlihapihviä sekä pehmeäksi keitettyä kukkakaalia, jotka molemmat upposivat nälkäisiin suihin helposti, ja kulhot nuoltiin viimeistä murusta myöten. Sen jälkeen kissat yksi toisensa jälkeen nukahtivat joko sohvalle, omille tai toistensa unikoppapedeille tai Nooran sängylle.

Tarpeet ~

Kaikki ~
~ Siisteystarve
~ Leikkimistarve
~ Unitarve
~ Liikkumistarve (ei mustikalle, vatulle ja cindylle)

Mustikka & Vattu & Cindy ~
~ Nälkätarve (poista yks naudanlihapihvi ja kukkakaali)



Anteex mut tää. on. maailman. tönköin. tarina. En osaa enää kirjottaa. Tai tää tyyli ei sovi mulle. Tarviin mun oman takas. Aamen.



Täytyy tähän alkuun mainita miten hauska yksityiskohta näissä parissa edellisessä tarinassa mainitsemasi pupuhaalari on. .-D Hyvä että kaikki kissat saatiin lopulta hommiin, jopa kiukkuileva Cindy, vaikka tämän työpanoksesta ei täydellisiä todisteita lopulta löytynytkään. Haha, jotenkin tämä tarina tiivisti kaikki siivousongelmani: pussilakanan vaihto ja ikkunoiden pesu. xD Ei mikään ihme että kaikki olivat päivän päätteeksi väsyneitä! Saat 21 penniä, ja kohotan tarpeet. c-.

[Noora]

Nellan päiväkirja
11.8
~~~~~~~~~~

Tyhmä olo. Olisinpa uskonut Nokea. Hän oli aina oikeassa.

Kävelin kevein askelin Mouruposken käytävää pitkin hakemaan hoitolan omasta kirjastosta satukirjaa Nooralle, jotta hän voisi lukea sitä pennuille iltasaduksi. Olo oli ihan pirteä ja hymyilykin tuntui luonnolliselta. Avasin hiljaa kirjastohuoneen oven ja hiippailin sisälle, jotta en häiritsisi ketään. Ensiksi en huomannut sitä, mutta hetken päästä huomasin. Kinuskin ja Quzin nimittäin. He istuivat jutellen hiljaa jotakin kirjaston parvekkeen kaiteella, tuijottaen kauniita, auringossa säihkyviä auringonkukkia. Minua ei enää hymyilyttänyt. Quzin tassu oli kiertynyt Kinuskin olkapään yli ja Kinuski nojasi päätään Quzin olkapäähän. Tuijotin näkyä kulmat kurtussa, mitä oli tekeillä? Sitten näin, kuinka Quz ja Kinuski vilkaisivat toisiaan, he näyttivät niin... Rakastuneilta? He katsoivat toisiaan niin kuin Ruu ja Quz katsoivat aikoinaan toisiaan, ja niin kuin minä aikoinani katsoin Quzia. Viha ja suru kuohahtivat yhtä aikaa sisälläni, ja juoksin ovelle paiskaten sen äänekkäästi perässäni kiinni. Siitäs saivat. Pilasin niiden kyyhkyläisten hetken, ja varmasti säikähtivät. Eiväthän ne edes tienneet että minä olin siellä, saatikka että minä olin olemassa. Marssin kyyneleet silmissä kirveltäen, tassuja tömistellen huoneemme ovelle, menin sisälle ja paiskasin oven kiinni niin että tärähti. Huoneessa oli ainoastaan Mocca ja Äitini, jotka katsoivat minua hiukan järkyttyneinä. En välittänyt heistä, vaan marssin kyynelhelmet silmissäni unikopalleni, käperryin sinne kerälle ja suljin kannen. Tyhmä elämä. Tyhmä minä.

Kuulin kuinka ovi avautui ja sulkeutui hiljaa, sitten tuli hiljaista. Olin yksin. Olin yksin. Raivoa ja vihaa kuohuten nousin ylös unikopastani ja kaivoin omasta laatikostani Quzin typerän levyn esille. Se oli edelleen kiiltävä ja hyvin pidetty, olin saanut sen aikoja sitten jostakin Quzin konsertista. Tuijotin sitä hetken vihaisena puristaen tassuillani kovaa. Muuten hiljaisessa huoneessa kuului vain raksahdus, kun taitoin levyn kahtia tassuillani ja paiskasin päin seinää kyyneleet poskia pitkin valuen, ja huutaen;
”Minä vihaan sinua!!” Silmäni varmasti leimusivat kuin tulen liekit. Hyvä etten syttynyt tuleen pelkästä vihasta. Tai muuttunut lohikäärmeeksi kaikesta katkeruudesta.
Tunteet hallitsivat enemmän minua, kuin minä tunteitani, niinhän se aina oli ollut, ja tuli olemaan. Hetkeksi jäin tuijottamaan kahta palasta seinän vierustalla ikään kuin hengästyneenä. En katunut. Enkä tulisi katumaankaan. Sitten puristin tassuni nyrkkeihin ja marssin unikoppani luo kulmat kurtussa. Potkaisin unikoppaa ensin ihan vain vihaa kanavoidakseni ja kävin sitten sinne kerälle, vihaisena tietysti. Kansi sulkeutui ja minä painoin häntäni kuonolleni sulkien silmät.

Hetken kuluttua ovi avautui jälleen ja sulkeutui sen jälkeen. Kiva, muut tulivat juuri nyt, kun kiehuin eniten. Tai niin minä ainakin luulin. Joku raotti unikoppani kantta varovasti.
”Mene pois” tiuskaisin vihaisena. Halusin vain olla yksin. En kaivannut mitään tyhmiä säälejä, en keräillyt säälipisteitä. Se joku ei kuitenkaan lähtenyt, vaan jäi siihen. Käännyin katsomaan kuka se oli. Ja se oli Rex. Äiti oli varmaan hommannut hänet katsomaan mikä minua vaivasi. Mutta hän oli tullut. Tullut luokseni. Samassa kaikki patoutuneet tunteet purkautuivat ja nyyhkyttäen kompuroin punaisen poikakissan syleilyyn.
”Shhhh... Ei mitään hätää. Olen tässä” ja siinä se oli. Ne sanat Rex sanoi pehmeällä äänellään. Ja ne kaikista pienimmätkin sanat voivat merkata joillekkin niin paljon. Tunsin kuinka Rexin tassu silitti selkääni. Itkin. Se oli toinen kerta, kun sydämeni rikottiin. Mutta siinä me olimme, Rex ja minä ties kuinka kauan. Hänen sanansa lohduttivat. Aivan kuin ne olisivat olleet tarkoin ja pitkään harkittuja. Hän oli siinä. Rex oli siinä. Hän ei jättänyt. Hän ei hylännyt. Mutta minä itkin, ja itkin. Lohduttomasti.

/olkaas hyvät, mun puolesta päätös kolmiadraamailullemme\
//anteeks kauheesti jos tää pilas jomman kumman suunnitelmat sun muuta sanokaa jos pilasin kaiken\\
///ja anteeks kauheesti kaikesta angstista sun muusta täs tarinas\\\
////ja voitte päättää miten tää nyt jatkuu, koska Kinuski ja Quz ei tossa kohti varmaa hirveesti kerinny älyy et kuka siel oli jnejnejne\\\\
/////ja sori kun tää tuli näin nopeesti, innostuin iiiiiiihan pikkusen köhköh\\\\\



Arg, alan kohta vihata omaa kissani, Quz vieköön miten pistät Nellan kärsimään... Tuntuu niin pahalta Nellan puolesta, nyyh. .-( Onneksi Rex saapui lohduttajaksi ja Nella antoi tämän jäädä luokseen. <3 Saat tarinasta 11 penniä!

[Noora]

Kahvilakeissi
12.9
~~~~~~~~

Nellan nk ~
Tassuttelin rauhallisin askelin kohti Alienkissojen huoneen kaunista, violetin vivahteista ovea, ajattelin pyytää Rexiä kanssani kahvilaan. Kohotin oikeaa etutassuani ja koputin oveen. Sisältä kuului tassuttelua, ja hetken päästä ovi avautuikin jo. Ovella minua vastassa oli Sylvi, hän oli herttainen Alienvanhus.
”Rexiäkös?” sinertävä kissavanhus kyseli pilke silmäkulmassaan iloisesti kiillellen. Pikaisen, mutta innokkaan nyökkäykseni jälkeen Sylvi päästi minut sisälle silmäänsä veikeästi vinkaten. Vihreä ovimatto tuntui pehmeältä tassujen alla, kun loikkelehdin sen kautta kohti sinisellä sohvalla selällään torkkuvaa Rexiä.
”Rexineeenn, heräähän nyt” virnuilin tökkien vaaleanpunaiseksi lakatulla kynnellänni punaista poikakissaa. Rex havahtui unestaan säpsähtäen hiukan.
”Hei Nella...” punainen Rex mumisi unisena ja painoi silmänsä uudelleen kiinni.
”Kuules nyt herra! Nyt ei nukuta” huudahdin muka käskevästi pilke silmäkulmassani kiillellen.
”Hyvä on, hyvä on” Rex mumisi raottaen silmiään ja avaten suunsa suureen haukotukseen. Hetken päästä kissa kierähti kyljelleen ja venytteli pitkään ja hartaasti.
”Noniin, eiköhän sitä ole heräilty tarpeeksi” hymyilin hiukan huvittuneena Rexin tehdessä nousemistaan hitaasti, mutta varmasti.
”Mmmh...” poikakissa murahti ja pomppasi pystyyn kahdelle tassulle sohvan viereen pehmeälle sateenkaaren väriselle pörröiselle matolle. Kaappasin punaisen Rexin käsikynkkään ja lähdin taluttamaan kohti vaaleaa ovea.
”Tänään me menemme kahvilaan, sillä Nooralla on joulukalenterista jääneitä ilmaiskuponkeja kahville ja leivonnaisille!” hihkuin innoissani raahatessani käsikynkässäni roikkuvaa punaista poikakissaa perässäni.
”Sopii minulle” Rex hymyili veden herahtaessa hänen kielelleen.

Nooran nk ~
Vaaleanvioletti ovi sulkeutui vaimeasti kumahtaen Nellan perässä. Hän oli vain selittänyt menevänsä Rexin kanssa kahvilaan ilmaiskupongeilla, jotka oli saatu joulukalenterista. Sopihan se minulle toki, mutta Nella oli käyttäytynyt varsin kummallisesti sitten kirjastoreissunsa, eikä ollut enää höpöttänyt Quzista, vain punaisesta Alienkissa Rexistä. Jotain mullistavaa siis oli tapahtunut sinä iltana, taisiis ainakin Aamun ja Mocan mukaan hän oli paiskonut ovia ja mököttänyt. He olivat kuulema hakeneet Rexin apuun, sillä eivät itse uskaltaneet alkaa selvittelemään asiaa.

Havahduin ajatuksistani takaisin maan pinnalle vasta, kun Cindy ja Vattu tulivat nykimään mustien housujeni lahkeista.
”Mm?” ynähdin kysyvästi ja laskin katseeni.
”Saadaanko me mennä leikkimään Odessan luo Cocon ja Clarissan kanssa?” vihreä Cindy esitti kysymyksen silmät suurina kissanpentusupersöpökerjäys-katseella.
”Menkää vaan” mutisin katsellen ympärilleni.
”Jes!” kuului sihahdus molempien kissojen suista, kun he lähtivät rientämään kohti Odessan ja hänen kissojensa huonetta hännät iloisesti heiluen. Hetken huonetta silmäiltyäni huomasin Mustikankin kadonneen jonnekin, joten jäljellä oli enään neljä vanhinta kisuliani.
”No, mitäs me viisi tänään teemme?” innostunut ääneni kiiri melko pienessä huoneessa.
”Lähdetäänkö lenkille?” ehdoton ja lähdin kipittämään kohti ikkunaa.
”Eiiiiii!” kuului vahva vastalause kuorossa neljän kissa-aikuisen suusta. Verhojen ketju kahisi, kun raotin niitä hiukan katsoakseni säätä. Mutristin suutani hiukan, kun huomasin ulkona muutenkin alkaneen ripottaa vettä, en sitten voisi mennä lenkille itseksenikään.
”No mitä te sitten ehdotettatte?” kysyin tepsutellen sohvan luo ja istuutuen sen käsinojalle rennosti.
”Pidetään leffailta!!” Mocca hihkaisi innoissaan pomppien ylösalas. Enää ei tarvinnut ihmetellä mistä se Vatun ylienergisyys kumpusi.
”Joookoooo” kaikki neljä kissaa kipittivät kiehnäämään syliini, jolloin violetille käsinojalle tuli hiukan ahdasta.
”Sopii minulle...!” aloin ehkä hiukkasen innostua asiasta.
”Noniin, asettukaas mukavasti siihen sohvalle, -ja hakekaa kaikki viltit ja tyynyt mitkä löydätte!- niin minä lähden hakemaan herkkuja!” hihkaisin innoissani ja lähdin loikkimaan kohti keittiön herkkukaappeja kuin pupu konsanaan.

Mustikan nk ~
Kolautin huoneemme vaaleanliilan oven kiinni perässäni ja lähdin loikkimaan Mouruposken uumeniin. Oli hauskaa -ja ehkä jopa hiukan jännittävääkin- vain juosta ja katsoa minne tassuni minut kuljettavat. Olisikohan pitänyt kertoa Nooralle, että lähdin? Ei varmaan, kun en minä kuitenkaan täällä eksy, tai jos eksyn huudan vaan tosi kovaa apua niin Noora tai äiti varmasti löytää minut.

Lopulta tassuni kuljettivat minut puuhakammariin, suosikkipaikkaani, se oikein kutsui leikkimään ja puuhaamaan kaikkine kalusteineen ja loputtomine piilopaikkoikeen! Ensiksi luulin värikkään huoneen olevan autio, mutta sitten huomasin pöydän ääressä piirtävän lilan Untuvan. Hän ei ollut tainnut huomata minua, joten en aikonut säikäyttääkään häntä. Tömistelin sisälle töllistelemään ympärilleni, jolloin sivusilmällä huomasin Untuvan nostavan katseensa paperistaan minuun.
”Ai hei Untuva!” käänsin juuri sopivasti pääni häntä kohti. Muista kissoista poiketen hän ei omannut puhetaitoa, jonka ansiosta sain itsestäni osan ujouttani pois. Untuva heilautti tassuaan katsoen minua.
”Voinko tulla piirtämään kanssasi?” kysyin vilkaisten jakkaraa hänen vieressään kysyvän näköisenä. Hetken harkittuaan Untuva nyökkäsi ja taputti tassullaan paikkaa vieressään. Väläytin hänelle hymyn ja loikin istumaan tuolille, jota hän oli taputtanut tassullaan.
”Hienoa, mitä sinä piirrät?” kysyin sujuvasti napatessani paperia pinosta ja mukista tussin. Untuva katsoi minua ja näytti piirrostaan minulle. Siinä näkyi piirustus lumisesta maisemasta, jossa tähdet tuikkivat.
”Vau! Olet hyvä piirtämään!” kehaisin piirustusta, sillä se totta tosiaan oli varsin upea. Untuva vilautti minulle hymyn, jonka jälkeen hän keskittyi taas piirustukseensa. Katselin hetken mitä hän teki miettien mitä itse piirtäisin, jonka jälkeen sain hyvän idean ja aloin piirtämään tussit viuhuen.

Cindyn nk ~
Koputin Odessan ja kissojen vaaleanliilaan oveen vihreällä tassullani. Hetken kuluttua ovi avautui ja sisällä meitä vastassa oli Odessa.
”Väistä” sanoin ja ängin hoitajan jalkojen ohi sisälle huoneeseen.
”Moi Clarissa moi Coco!” kiljahdin pomppien Vatun jäädessä vaihtamaan kuulumisia Odessan kanssa. Typerää. Samassa vihreät sisarukseni Clarissa ja Coco saapuivat luokseni loikkien hymysuin.
”Me tultiin teille leikkimään” ilmoitin päättäväisesti ilkikurinen pilke katsoessani kiiluen.
”Mitä leikitään?” Coco kysyi Vatunkin saapastellessa paikalle hymyillen.
”Leikitäännnn...” loin nopean vilkaisun ympärilleni.
”...veitsellä!” hihkaisin ponnauttaen vihreät korvani pystyyn iloisena.
”Veitselläkö?” Vattu, Coco ja Clarissa huudahtivat yhteen ääneen järkyttyneinä.
”Se oli ensimmäinen asia minkä näin” puolustauduin mutristaen suutani.
”Hyvä on, hyvä on, mutta voitaisiinko nyt keksiä jotain oikeasti järkevää?” Clarissa ehdotti mälsästi.
”Mitä jos lähdetään etsimään aarteita?” Vattu ehdotti innostunut kiilto sinisissä silmissään.
”Jooo!” hihkuin yhteen ääneen sisaruksieni kanssa.
”No mennään sitten, kuomaiseni!” Vattu huudahti merirosvo tyyliin lähtiessämme loikkimaan hänen kintereillänsä kohti Odessan ja kissojen vaaleanviolettia ovea.

Nooran nk ~
Kokosin siniselle pyöreälle (https://www.juhlalaatikko.fi/tuote/pyor ... joiluvati/) tarjoiluvadille herkkuja. Siinä oli seitsemän melko suurta ”lokeroa” herkuille tai mille ikinä halusi siihen laittaakaan. Yhteen lokeroista laitoin Halloweenistä yli jääneitä karkkeja, toiseen tikkareita, kolmanteen paloittelin muffinssien paloja, neljänteen tuli pipareita joululta, viidenteen popcornia, kuudenteen sateenkaaren värisiä suklaamunia pääsisäiseltä ja keskelle asettelin suuren hattarakasan.
”Täältä tulee herkut!” kailotin hymyillen kipitellessäni kohti sohvaa herkkutatti toisessa kädessäni kuin tarjoilijalla konsanaan.
”Joko valitsitte leffan?” kysyin laskien herkkuvadin sohvapöydän keskelle, jotta kaikki yltäisivät siihen. Vilkaisin kannettavaani, siinä oli Netflix päällä.
”Joo, valittiin” Rico vastasi sujuvasti kannettavan edestä.
”No, minkä valitsitte?”
”Itin” Gaku vastasi virnistäen. Kohotin toista kulmakarvaani hiukan.
”Olettekohan te tarpeeksi vanhoja katsomaan sitä?” epäilin napaten ruusukullan värisen kannettavan käsiini ja istuutuen sitten violetille sohvalle.
”Ollaan ollaan!” kirjava Aamu vakuutteli hymyssä suin ikkunoiden luota. Hän ja Mocca sulkivat ikkunoiden verhot, jolloin huoneeseen tuli melko hämärää.
”Hmmph, enpä tiedä... Oletteko aivan varmoja, että haluatte katsoa tämän? Se on aika jännä... Siis kauhuleffa” selitin edelleen epäileväisesti.
”Noora hei, ei me säikähdetä helpolla!” Mocca virnuili loikkiessaan minun luokseni sohvalle.
”No hyvä on, mutta lupaatte sitten nukkua yöllä!” tuhahdin katsoen merkitsevästi nelikköä.
”Joojoo!” Rico, Gaku, Aamu ja Mocca vastasivat kuorossa.
”No tulkaa sitten tänne” hymyilin ja taputin paikkaa vieressäni. Kaikki neljä kissaa loikkasivat sohvalle, hellyydenkipeä Mocca kiipesi syliini, Aamu hänen viereensä ja Rico ja Gaku kiipesivät violetin sohvan selkänojalle loikoilemaan. Hiukan epäileväisenä painoin elokuvan pyörimään näytölle.

Nellan nk ~
Ulkona alkoi jo olla aika viileää talven tehdessä kovasti jo tuloaan, sen sain tuntea kävellessämme yhdessä Rexin kanssa kohti kahvilaa. Pieni vilun väristys kulki läpi kehoni, mutta ravistelin sen pois. Onneksi olisimme kohta perillä kahvilassa.

Kahvilan kello kilahti kun astelimme sisälle lämpöä hohkaavaan kahvilaan. Istuuduimme suuren ikkunan vieressä olevalle pyöreälle pöydälle, jossa oli sopivasti kaksi tuolia.
”Mitä tahdot?” kysäisin punaiselta Rexiltä tutkiskellessamme kahvilan laajaa valikoimaa. Itse olin jo päättänyt. Samassa kahvilan tarjoilija saapui luoksemme muistikirja mukanaan.
”Minulle Mansikka herkkujuoma sekä Vadelmakakun pala” tilasin omat ruokani ja juomani. Vilkaisin kohti punaista poikakissaa.
”Minä otan Suklaa smoothien ja Greippi jälkkärivanukkaan” Rex sanoi sujuvasti kahvilatyöntekijälle. Tämän poistuessa jäimme kahdestaan. Punainen poikakissa katsoi minua silmiin.
”Tuota... Mitä silloin tapahtui? Siis silloin kun... Quz teki jotain?” Marsilainen takelteli sanoissaan.
”Äh, tajusin vain että hän on täysi idiootti” virnistin Rexille, sillä tottahan se oli. Deittailla nyt kolmea kissaa samaan aikaan, ja valita sitten vielä Kinuski, joka on täysi sekopää, -pentu täysi-ikäisen vartalossa.
”Sitä minä olen sinulle yrittänyt tolkuttaa...” Rex sanoi virnistäen kuitenkin perään leveästi. Naurahdin kevyesti pudistellen päätäni.
”No, tästä lähtien sitten uskon sinua... -kin” naurahdin, veljeni Noki oli yrittänyt tolkuttaa minulle täysin samaa asiaa -tuloksetta tietysti. Tuhahdin hiukan perään.
”No mutta, mites on muut-” olin aloittamassa, mutta samassa tilauksemme saapuivat pöytään.
”Kiitos” kiitin tarjoilijakissaa, joka nosteli tilauksemme pöydälle.
”Mitä olitkaan sanomassa?” Rex kysyi hörpäten hiukan suklaapirtelöään. Otin itsekin pienen kulauksen mansikka herkkujuomaani, joka oli lumoavan hyvää.

Mustikan nk ~
Viimeistelin piirrokseni valoilla, jotka piirsin valkoisella tussilla kuivuneen työn päälle. Mielestäni siitä tuli hieno. Olin piirtänyt kuvan Untuvasta piirtämässä, sillä minusta hänen turkkinsa värit olivat hienot.
”Piirsin kuvan sinusta” sanoin vieressäni istuvalle poikakissalle.
”Saat pitää sen” Untuva hymyili minulle ojentaessani paperia hänelle. Hän otti sen ja katseli sitä hetken. Tykkäsiköhän hän siitä? Hetken kuluttua hän nosti katseensa ja hymyili minulle. Ehkä hän tuolla yritti sanoa, että tykkäsi siitä.
”Mitä sinä piirsit?” kysyin, sillä hän oli lopettanut lumimaisema työnsä jo, ja aloittanut uuden. Untuva käänsi työnsä minuun päin. Siihen oli piirretty kuva heidän porukastaan.
”Vau, se on tosi hieno!” kehuin vuoletihtavan poikakissa piirrosta. Untuva vain hymyili.

Nooran nk ~
Kauhaisin suuren määrän karkkia kouraani kerralla ja aloin mutustella sitä tyytyväisesti leffaa seuraten. Tähän asti epäilemiseni kissojen pelkäämisen suhteen oli ollut täysin turhaa, sillä he olivat vain nauraneet jännittäville jutuille ja yrittäneet keksiä miten mikäkin kohtaus oli tehty. Että kissojen huumori oli sitten kummallista... Aamu oli ehkä hieman säikkynyt jopa joitakin kohtia, mutta ei pahemmin ”pelästynyt oikein kunnolla”. Rico ja Gaku taas olivat selvät porukan analysoijat, jotka seurasivat tarkasti miten mikäkin kohtaus oli tehty. Ja Mocca, no Mocca oli Mocca. Hän suunnilleen huutonauroi kippurassa jännittäville ja pelottaville kohtauksille, oli siinäkin kissalla kiero huumorintaju... Välillä Rico ja Gaku täpinöissään poukkoilivat ympäri huonetta kuin sähikäiset, mutta toisinaan he lekottelevat laiskoina vatsallansa katsoen elokuvaa, joka pyöri kannettavan suurenpienellä näytöllä jatkuvalla syötöllä. Välillä jokainen kissa, kukin vuorollaan, oli napsinut herkkuja kokoamastani lautasesta, joka oli näin jälkikäteen ajateltuna ollut parempi vaihtoehto kuin seitsemän-kuppia-sylissä-ja-yritä-nyt-siitä-sitten-ottaa taktiikka. Piste kotiin siis, woopwoop.

Vatun nk ~
Johdattelin vihreää sisaruskolmikkoa perässäni pitkin Mouruposken käytäviä.
”Mitä me siis etsimme?” Cindy kysyi alkaen jo turhautua, vaikka vastahan me olimme lähteneet Odessan ja kissojen luota.
”Aarretta” vastasin lyhyesti.
”Saako miekkailla?” kuului taas Cindyn kysyvä ääni takaani.
”Ei”
”No eihän tämä sitten ole mikään aarrejahti!” Coco protestoi Cindyn takana.
”Ei niin!” Clarissakin vastusteli.
”Miekkaillaaaaan!!!” Cindy kailotti käytävässä täyttä kurkkua ja hyppäsi Cocon eteen sohimaan tuntosarvellaan.
”Ankaaart!!” Coco kiljui ja niin syntyi tuntosarvimiekkailutappelu, johon porukan järkevin, Clarissakin otti osaa.

”Hei nyt nyt!”
”Lopettakaa!” huudahdin ja kipitin erottamaan kissat toisistaan.
”Jatketaan sitä aarteenmetsästystä, eikö niin?”
”Joo, tää alkoikin mennä jo tylsäksi” Clarissa sanoi nyökytellen päätään.
”No okei” Cocokin myöntyi kuuliaisesti.
”Ihan tyhmää...” kuulin vain itsenäistä jupinaa Cindyn suusta, jonka arvelin olevan jatketaan-sitten-lause. Lähdin tassuttelemaan reippain askelin eteenpäin, takaani kuulin kolmet tassuntepastukset, joten tiesin heidän sentään seuraavan minua.
”Mistä mahtaisi löytyä aarre?” kysyin kolmikolta merirosvo-tyyliin.
”ULAKOLTA!” kaikki kolme vihreää aliensisarusta kiljuivat yhteen ääneen innostuneen oloisina.
”Sinne siis, kuomaseni!” huudahdin ja jatkoin marssia.

Nellan nk ~
Kun olimme syötävämme ja juotavamme syöneet ja juoneet jäimme vain istumaan kahvilaan, joka oli miltei tyhjä lukuunottamatta muutamaa kissavanhusta, jotka nauroivat kovaan ääneen nurkkapöydässä, sillä sulkemisaika lähestyi. Katselin tiellä liikkuvia kissoja ja hoitajia, kunnes Rex tarttui tassustani. Käänsin katseeni poikakissan silmiin.
”Minun täytyy... tuota... tunnustaa jotain” punainen poikakissa sanoi. Vatsaani lehahti kasa perhosia.
”Minä tuota... Pidän sinusta kovasti... Niinkuin enemmän kuin ystävänä...” Rex jatkoi katsoen minua tiiviisti silmiin. Jäin hetkeksi vain tuijottamaan poikakissan silmiä hiukan shokissa.
”Oletko tosissasi? Sillä minäkin pidän sinusta... Enemmän kuin ystävänä” sulin hymyyn sanoessani tuon vihdoin ääneen.
”Olen tosissani” poikakissa miltei kuiskasi. Pienet onnenkyynelet kihosivat silmäkulmiini, kun kurottauduin koskettamaan Rexin nenää omallani.

Herkän hetken jälkeen oli hiljaista, oli myös melko outo olo. Taisiis, en minä vain tiedä...
”Oletko koskaan ajatellut pentuja?” Rex puhkesi samassa taas puhumaan.
”Olen... Ja kyllä minä semmoisia haluaisin, ainakin yhden pentueen” vastasin hymyillen hiukan.
”Kenen kanssa?” Rex kysyi. Minua alkoi hiukan kuumottamaan.
”Sinun...”

//okei siinä vihdoin ois Rellaa teille, mutta siis Nellalle pennut, ostan sen Pentujuoman ja päätän et 3 pentua, heitän asap sulle sitä toivetta sähköpostiin\\
//en ny tiiä onks Untuva taitava piirtämään mutta noh soriih\\

Ostokset ~
Mansikka herkkujuoma 5 penniä (tajusin ettei nää mee siihen kuponkiin)
Greippi jälkkärivanukas 2 penniä
Vadelmakakun pala 4 penniä
Suklaasmoothie 3 penniä
Pentujuoma 60 penniä

Tarpeet ~
Nella & Rex ~
~ Liikkumistarve
~ Nälkätarve

Vattu & Mustikka & Cindy ~
~ Leikkimistarve
~ Liikkumistarve

Mocca & Aamu & Rico & Gaku ~
~ Nälkätarve (poista niit karkkeja sielt yhteisistä kamoista)



Nellan ja Rexin kahvilatreffit oli söpöt, ihanaa miten kumpikin viimein paljasti tunteensa ja pian on luvassa pentuja. <3 Sinulla ja "vanhuskissoilla" oli puolestaan jännä leffailta, jotenkin tykkäsin miten tarjoiluastialle kootut herkut toi yhteen tyyliin koko vuoden juhlapyhät kun oli halloweenkarkkia, joulupipareita ja pääsiäisen suklaamunat. .-D Cindyn sisaruskolmikon + Vatun aarteen etsinnästä ei meinannut tulla mitään kun alienpennut innostuivat miekkailemaan tuntosarvillaan. .-DD Ovela huomio miten Untuvan hiljaisuus vei Mustikan ujoutta pois, kaksikolla vaikutti olevan mukavat piirtelyt ja ihanaa miten Mustikka lahjoitti tekemänsä muotokuvan Untuvalle. .-3 Saat 41 penniä, joten ostoksista jää maksettavaksi 33 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

[Noora]

Talvitori
23.1
~~~~~~~

Mouruposken hoitolan oma talvitori oli avattu, ja kojut oli pystytetty pennien kiilto silmissä. Myös Nooran kissoilla oli pystyssä oma koju: Mocan mokkapalat ja muut. Mocan mokkapaloissa oli tarjolla jos jonkinlaista mokkapalaa, sekä juotavaksi eri makuisia bobapirtelöitä. Kojua ylläpiti kunnollisin johtajan elkein Mocca, sekä hiukan sivurooleissa olevat äiti ja tytär, Aamu ja Nella. Kolme tyttökisua olivat jakaneet vuorot melko tasaisesti, jotta jokainen ehtisi vuorollaan käydä ostoksilla talvitorilla, mutta jotta kojulla olisi kuitenkin aina kaksi myyjää paikalla palvelemassa mahdollisia asiakkaita. Ricolla ja Gakulla kävi huonompi tuuri, sillä he saivat, tai pikemminkin joutuivat, vahtia alienpentu Cindya ja Nellan villiä pentukolmikkoa, Bumblea, Viviania ja Rubya. Hiukan vanhemmat pennut, Mustikka ja Vattu, olivat saaneet luvan kierrellä kojuilla itsekseen.

Mocan nk~
Meidän kojun kauppa kävi hyvin, asiakkaita tuli ja meni melko paljon. Olimme nimenneet kojun minun mukaani, koska me myimme erilaisia mokkapaloja ja jotain ihmeellisiä helmipirtelöasioita, koska Aamun mukaan kaikki halusivat maistaa semmoisia, kun ne olivat aika eksoottisia tai jotakin. J atietysti myös sen takia, että olen Nooran orginal-hoidokki, eli se ensimmäinen ja oikea.
“Hei Aamuuu, meiltä loppuu kohta noi Tähtimoccapalat, joten viittitkö leikata niitä lisää?” kysyin hiukan mietteliäästi tutkiessani kojun tuotteita ja laskien niiden riittävyyttä päässäni.
“Homma hoidossa” Aamu ilmoitti kääntyen leikkaamaan tähden muotoisella piparimuotilla vaaleasta mokkapalalevystä paloja.
“Hyvä”
Minä ja Aamu hoidettiin tosiaan kojua tällä hetkellä, kun Nellalla oli shoppailuvuoro, seuraavaksi Aamu ja Nella saisi hoitaa Mocan ihmeellisiä mokkapaloja.

Ricon nk~
“Cindy!!! Takaisin sieltä!” huudahdin kauhistuneena huomatessani vihreän pennun livistäneen Kinuskin maagikkokojun ja -teltan luokse hiukan turhankin lähelle lasisia kristallipalloja.
“Gaku, katso sinä pentukolmikkoa, niin minä käyn hakemassa Cindyn takaisin!” ripein askelin juoksin Kinuskin kojun luo, mutta juuri kun olin kurottumassa nappaamaan Cindyn pois kristallipallojen luota, kuului ikävä räksähdys. Me molemmat jähmetyimme hetkeksi paikoillemme kuin patsaat. Hitaasti käänsin katseeni maahan, jossa rikkinäinen kristallipallo oli.
“Hupss...” kuulin vihreänharmaan pennun kuiskaavan ja vetävän naamansa pieneen irvistykseen. Hänen tuntosarvensa värähti hiukan.
“Voi eiiiii. Cindy katso nyt mitä teit!” parkaisin nostaen harmaan tassun otsalleni ja sulkien silmäni hetkeksi. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että mihin ikinä Cindy koskikaan, se tuhoutui sillä silmänräpäyksellä.
Samassa Kinuski asteli jonkun vaalean adoption kissan kanssa ulos tumman sävyisestä teltasta. Maagikkoasuun pukeutunut kissa kääntyi vielä puhumaan jotakin adoption kissalle ja ottamaan vastaan muutaman pennin, joita tuo vaalea kissa ojensi hänelle.
“Voi eieieieieieiei...” marisin itsekseni kulmat kurtussa ja kaappasin vastaan pyristelevän Cindyn syliini.
“Heiiiiii!! Minä en ole mikään pentu” Cindy luimisti mustia, suippoja korviaan ja nipisti piikinterävät, pienet kyntensä vasten turkkiani.
“Shhhhhh. Nyt olet, ja lopeta tuo kynsiminen!” toppuuttelin melkoisen napakalla äänellä sylissäni pyristelevää vihreänharmaata tyttökissaa.
“Ki-kinuski!” huudahdin tyttökissalle tämän hyvästeltyä adoption kissan, selvittäen hiukan kurkkuani. Heilautin kättäni hiukan, jotta Kinuski huomaisi meidät paremmin. Miltei samantien hän alkoi lähestymään meitä.
“Moiii, Rico ja Cindy, miten voisin auttaa?” Kinuski kysyi kunnon asiakaspalveluäänellä lähestyessään meitä.
“Öh, tuota, no siis, Cindy tiputti vahingossa tällaisen kristallipallon maahan, ja se särkyi, niin tuotah, tässä on neljä penniä siitä, sehän maksoi sen verran, niin...” selitin nopealla tahdilla ja tarjosin samalla toisella tassullani neljää penniä maagikko-Kinuskille. Samassa Cindy puraisi pikkuisilla hampaillaan tassuani, jolloin päästin irti pennusta ja Cindy pääsi livahtamaan pakoon.
“CINdyyyy!” parkaisin tuskaisena vihreän kissan perään, vaikka eihän hän tietenkään sitä kuullut viilettäessään menemään.
“Sovitaan, että otan puolet penneistä korvauksena ja siivoan lasit pois, niin sinä pääset metsästämään pentuasi” Kinuski maukaisi hiukan huvittuneena ja nappasi tassustani kaksi penniä.
“Noniin, mene jo!” vaalea tyttökisu naurahti ja minä säntäsin samaan suuntaan, minne Cindy oli kadonnut.

Gakun nk~
“Noniin, me jäimme sitten kait nelisteen...” tuumin lähinnä itsekseni katsellen kolmea pentua.
“No, tuota, mihin suuntaan mennään?” kysyin edessäni seisovalta kolmikolta vilkaisten ympärilleni. Joka puolelta torilta nenääni leijui huumaava ruuan tuoksu, ja kissoja vilisi siellä sun täällä.
“Mennään etsimään lelukauppa, josta jokainen saa lelun!” väritykseltään Alienkissa-isäänsä Rexiin tullut, punainen Ruby kiljaisi innoissaan.
“Jooo!” äitiinsä Nellaan sekä äidinäitiinsä Aamuun tullut Bumble ja vaaleanpunainen Vivian maukuivat kuorossa.
“Selvä sitten, etsitään jokin koju, josta löytyy leluja” hymyilin kolmikolle, joka innostui välittömästi.
“Jeee!” Bumble hihkui ja lähti loikkimaan eteenpäin.
“Mennään tänne”
“Selvä” nyökkäsin ja lähdin seuraamaan porukkaa johtavaa Bumblea, varmistaen, että myös Ruby ja Vivian tulisivat mukana.

Mustikan nk~
Me olimme Vatun kanssa kierrelleet kaksistaan ympäri toria. Myös Marja oli Odessan ja kissojen kojulla vieraillessamme liittynyt meidän seuraamme. Olin ostanut Odessan kojulta sitruunapuun, sillä se oli mielestäni todella söpö. En kyllä tiedä mihin sitä tarvitsisin, mutta ainakin siitä saisi sitten sitruunoita. Kuljimme ympäri toria aika pitkän aikaan ennen kuin Vattu löysi yhtäkään asiaa minkä hän haluaisi ostaa, -hän osasi olla todella nirso kun tarve vaati. Lopulta Vattu päätyi ostamaan Kinuskin omistamasta Maagikkokojusta valkoisen pehmoeläin pupun, jolla oli päällään kummalliset maagikkovaatteet.
“Ostetaanko jotakin syömistä?” Marja ehdotti vatsa muristen, kun Vattu oli saanut maksettua maagikkokaniiniin kuluneet pennit Kinuskille.
“Ostetaan vain, ihan kauhea nälkä!” Vadelma narisi pidellen valkoista pupua sylissään. Minä nyökyttelin vieressä. Seuraavaksi siis suuntasimmekin etsimään ruokakojua, joita löytyikin torilta melko paljon. Ruokailupaikaksemme valikoitui Odessan ja kissojen herkku- ja ravintolakoju, josta löytyi vaikka ja mitä. Me Vatun kanssa ostimme muutamalla pennillä itsellemme mustikkapiirakan palat ja Marja sai jonkin letun ihan ilmaiseksi, olihan se sentään heidän oma kojunsa. Istuimme kaikki kolme yhdessä pieneen kahvilapöytään, joita oli aseteltu ympäri torialuetta. Kirpeässä pakkassäässä lämpimänä höyryävä mustikkapiirakka maistui taivaallisen hyvältä, sillä olihan mustikka muutenkin lempimarjani kaikista mahdollisista marjoista. Tuntui ihan aikuisilta, kun istuskelimme kahvilapöydässä juttelemassa ja syömässä jotakin hyvää.
Kun olimme syöneet Marja ja Vattu innostuivat leikkimään hippaa, ja min tietysti liityin mukaan, sillä olisihan hipan leikkiminen kolmisteen hauskempaa kuin kahdestaan.

Rubyn nk~
Gaku oli ollut meille mukavaa seuraa, kun olimme etsineet leluja meille kaikille. Minä olin jo löytänyt itselleni Kirsikan kissojen, Shiran ja Nalan, lemmikkipehmolelu kojusta vaaleanliilan, siivekkään Twil-nimisen otuksen. Se osui silmään heti ensimmäisenä ja oli muutenkin ihan superihana.
Seuraavaksi saavuimme Odessan kissojen random-nimiselle kojulle, jossa lempeästi hymyilevä Ava saapui meille myyjäksi. Miltei heti Bumble bongasi itselleen vihreän avaruusaluksen, josta kuului kummallista ääntä.
“Katsokaa, tämä muistuttaa ihan isän ja muiden avaruuskissojen avaruusalusta!” Bumble hymyili pidellen lelua tassuissaan.
“Niin näyttääkin” nyökyttelin Bumblelle, myös Gaku nyökäytti päätään hyväksyvästi.
“Saanko kokeilla?” meidän kolmikon erikoispentu, vaaleanpunainen Vivian kysyi ojentaen tassujaan Bumblen äänen suuntaan.
“Joo, tässä” poikakissa ojensi vihreän avaruusaluksen Vivianille, joka tunnusteli sitä tassuillaan hetken aikaa.
“Se vaikuttaa kivalta” Viviankin nyökkäsi lopulta ja ojensi avaruusaluksen takaisin Bumblelle.
Lopulta Bumble päätyi ostamaan avaruusaluksen kojusta. Ava otti Gakun ojentamat pennit vastaan Bumblen pidellessä lelua sylissään.
“Nyt isä on aina lähellä” poikakissa hymyili rutistaen lelua rintakehäänsä vasten. Pieni hymynkare nousi vanhempien kissojen suupieliin heidän katsellessaan veljeäni. Seuraavaksi olisi enää löydettävä Vivianille jokin kiva lelu.
“No, Vivian, tässä olis muutama kiva lelu. Hmmph... Tämmöinen pehmokirahvi ja pehmoelefantti esimerkiksi” tuumasin tutkaillen kojun leluja.
“Miltä ne näyttävät?” Vivian kysyi kallistaen päätään.
“No, tämä kirahvi, sillä on pitkä kaula ja hmm... Ja noh, sillä on semmoisia läikkiä... Tällä norsulla on isot korvat ja pitkä kärsä ja keltainen rusetti korvassa” yritin kuvailla kumpaakin pehmolelua Vivianille mahdollisimman ymmärrettävästi. Ojentelin lelut yksi kerrallaan Vivianille kokeiltaviksi, hänen pyytäessään sitä. Hän halusi kokeilla niitä, jotta tietäisi miltä ne tuntuisivat.
“Haluan tämän” Vivian tokaisi lopulta pidellen vaaleanpunaisissa tassuissaan harmaata elefanttipehmolelua. Kärsivällisesti odottanut Ava otti vastaan Gakun ojentamat pennit, jonka jälkeen hän kiitti käynnistä ja sanoi, että me voisimme tulla uudelleen jos haluaisimme. Kummallista tämä kaupankäynti...
“Teille pitäisi varmaan hankkia jotakin ruokaa” Gaku tuumi ääneen, kun lähdimme kävelemään kohti omaa kojuamme. Me Bumblen kanssa nyökyttelimme, mutta Vivian keskittyi ympäristön tarkkailemiseen omalta osaltaan. Vivianin meno näytti vaappuvammalta kuin yleensä, joka huolestutti minua hiukan. Torille oli pudonnut erilaisia roskia, jonka takia sisaren muutenkin jo melko vaikea kulkeminen muuttui vielä vaikeammaksi.
“Vivian varo, edessä” tiesinhän minä kyllä, ettei vaaleanpunainen tyttökisu halunnut apua, mutta pelkäsin hänen vielä kaatuvan ja satuttavan itsensä pahastikin.
“Kyllä minä sen nyt huomasin!” Vivian sähähti takaisin korvat luimistuen ja kiersi pahvisen kahvimukin kauempaa. Huokaisin hiukan, ainakaan sisar ei kaatunut ja satutanut itseään.

Cindyn nk~
Olisin halunnut lähteä kiertelemään tätä talvitoria yhdessä Mustikan ja Vatun kanssa, sillä olinhan minä nyt isompi kuin Nellan kolme vastasyntynyttä pentua. Ja osasinhan minä nyt olla järkevästikin! Usko tai älä, mutta osaan. Koska en saanut mennä isompien kissojen kanssa ympäri toria, päätin ottaa ja lähteä, ja jättää pennut keskenään kahden lapsenlikan kanssa. Suunnitelmani kuitenkin tyssäsi heti alkuun, kun isä lähti jahtaamaan minua, kun kävin katsomassa mitä Kinusikin oudosta maagikkokojusta löytyy. Hän melkein sai minut kiinni heti, mutta minä onnistuin pakenemaan, hahaa!!
Karkaamisen jälkeen kävin etsimässä ensin turvallisen piilopaikan itselleni, jonne voisin piiloutua, jos isä meinaisi löytää minut. Sen jälkeen lähdin etsimään sisariani, Clarissaa ja Cocoa. Jouduin kiertämään kaikki Odessan kissojen kojut ennen kuin löysin Clarissan ja Cocon hengailemasta Odessan kissojen herkku- ja ravintolakojulta.
“Moi Clarissa ja Coco!” tervehdin sisariani loikaten heidän myyntikojunsa taakse.

Nellan nk~
Jäimme Aamun kanssa kahdestaan hetkeksi aikaa, kun Mocca lähti kiertelemään ja etsimään jotakin mitä hän voisi ostaa itselleen. Emme me kuitenkaan kovin kauaa ehtineet Aamun kanssa olla keskenämme, sillä melko pian Gaku ja pennut saapuivat syömään.
“Äitiii, meillä on kauhea nälkäää!” Bumblen kovaääninen valitus kuului jo kaukaa hänen loikkiessaan kohti kojua häntä heiluen. Kaivoin pennuille tarkoitetut ruuat pienestä kassista
“Selvä, tässä teille jokaiselle oma sekasössöpurkkiruoka” sanoin kyykistyen antamaan jokaiselle oman purkkinsa ja pienen lusikan, jolla syödä ruokaa. Vivianin, Bumblen ja Rubyn asettuessa syömään, etsin pakkaamani kanakolmiot ja otin yhden itselleni, jonka jälkeen jaoin yhden Gakulle ja yhden Aamulle.
“Oletteko muuten nähneet Mustikkaa ja Vattua siellä ostoksilla, niin, ja missä Rico ja Cindy ovat?” kysyin haukkausten välistä.
“Mustikkaa ja Vattua ei ole näkynyt, Cindy karkasi ja Rico lähti perään” Gaku kertoi hiukan huvittuneesti.
“Vai että sillä lailla sitten” Aamu tokaisi, huvittuneena hänkin.
“Se Cindy on kyllä aikamoinen, jos minulta kysytään. Onneksi kumpikaan, sinä tai veljesi ette olleet semmoisia” kirjava tyttökissa jatkoi pörröttäen päälakeani niin, että turkki meni aivan sekaisin.
“Äitiii...” naurahdin hiukkasen siloitellen kirjavaa päälakea.

Aamun nk~
Illan tullessa päivän ajalta jääneet mokkapalat laitettiin säilöön, -tai lähinnä pisteltiin poskeen, ja shoppailemassa olleet kissat alkoivat palailla omalle kojulle odottelemaan kotiinlähtöä. Mocca ostoksineen ja Mustikka ja Vattu perässä. Yllätykseksemme myös Cindy palasi kiltisti tepsutellen kojulle edelleen hengästynyt Rico perässään laahustaen. Kun koju oli laitettu kasaan, alkoi kävellen kotimatka, jonka aikana Rico, Cindy ja Mocca napostelivat alituisesti mokkapaloja, sillä he eivät ilmeisesti olleet syöneet mitään. Olipa villi päivä!

//etäkoulun huveja, kun pystyy kirjottamaan tunneillakin x). mutta mun kirjoitusmotivaatio hyppäsi yhtäkkiä ihan pilviin, joten voi olla että nyt etäviikkojen aikana tarinoita sataa

Tarpeet~

Bumble, Ruby, Vivian, Mustikka, Vattu ja Cindy~
~Nälkätarve (poista 3x kanakolmio, sekasössöpurkkiruuat (Rubyn, Bumblen ja Vivianin omissa tavaroissa), sekä mustikkapiirakanpalat)
~Leikkimistarve
~Liikkumistarve

Mocca, Nella, Aamu Rico ja Gaku~
~Nälkätarve
~Liikkumistarve



Tykkäsin miten kisut olivat jakautuneet useampaan pienryhmään ja kaikista oli kerrontaa eri kissojen näkökulmista! Mocca siellä ylpeilee hänen mukaansa nimetyllä kojulla original-hoidokki -tittelillä. .-D Apua, jotenkin arvasi että kun pojat oli laitettu kaitsemaan nuorimpia pentuja seuraisi ongelmia, suosikkini oli Ricon ja Cindyn säätäminen Kinuskin maagikkokojussa. .--D Pennut hakeutuivatkin tuttuun tapaan sisarustensa seuraan, ja vähän vanhemmat Mustikka ja Vattu pitivät sivistynyttä ruokahetkeä, ja nuorin kolmikko metsästi puolestaan kivoja leluja. .-3 Ihana huomio että avaruuslelun myötä isä on tavallaan lähempänä♥ Saat 34 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

[Noora]

Rellan pennut
21.9.20

Tuo kyseinen päivä alkoi melko tavallisesti, Nooran koko kissaporukka heräili yhdeksän aikoihin, kun aamuvirkkuja tunnettu Noora itse oli saanut ja laitettua aamupalan valmiiksi pöytään. Myös huoneen toinen tunnettu aamuvirkku Aamu oli ollut auttamassa aamupalan laitossa. Ulkona syksyinen aurinko oli nousemassa ja se heijasti kultaista valoaan suurista ruutuikkunoista sisälle huoneeseen.

”En minä jaksa herätä vieläääää” kuului vihreän alienkissanpennun Cindyn uninen marina hänen suljetusta unikopastaan.
”No sitten et saa aamupalaa” Vattu kiusoitteli nuorempaa.
”Heeeiiii, tuo ei ole reilua!” kuului pennun äkäinen kiljahdus, jonka jälkeen pienien tassujen töminää, kun hän kipitti reippaasti pöydän luokse. Vaaleanpunaiseen neuleeseen pukeutunut Noora kumartui nostamaan Cindyn pöydän ääreen muiden viereen. Pöytään oli katettu jos jonkinmoisia herkkuja tarjolle: muroja, hedelmiä, mysliä, maitoa ja leipää. Cindy valitsi niistä itselleen muutaman vaivaisen mansikan ja popsi ne vikkelästi suuhunsa.
”Päästä minut alas!” hän ilmoitti Nooralle napakalla äänellä, jonka jälkeen Noora tuli, ja nosti vihreän, kiemurtelevan karvakasan alas. Samantien Cindy syöksähti kohti ovea ja hyppäsi yltääkseen kahvaan.
”Moikkaaa!” kuului vain ovensuusta huudahdus, ja Cindy niin oli jälleen kadonnut omiin seikkailuihinsa jättäen muut aamupalapöytään.

”Sinne meni” Vattu pyöritteli silmiään hiukan turhautuneen siitä, ettei itse ollut koskaan päässyt tuommoisille retkille noin nuorena, ja vieläpä yksin.
”No, mitkäs on teidän muiden suunnitelmat tälle päivälle?” Noora katseli kutakin kissaa vuorotellen, haroen samalla hiuksiinsa tyypillisiä vaaleanpunaisia rusetteja. Rico kohautteli hartioitaan haukotellen, samoin teki Gaku.
”Varmaan nukkua” harmaaraidallinen poikakissa kehräsi lopulta silmät puoliummessa ja tassu laiskasti hamuillen pöydässä kiertävää maitotölkkiä.
”Tänään me leivotaan Kinuskin kanssa” Mocca taas ilmoitti ylpeän kuuloisena muiden vaihtaessa kauhistuneita katseita, sillä Mocan ja Kinuskin leipomishetkistä ei ikinä seurannut mitään hyvää.
”Minä ajattelin tänään lähteä kävelylenkille, haluaako joku tulla mukaan?” kysyi astioitaan tiskikoneeseen lastaava Aamu hyväntuulisena.
”Mä voin” Mustikka katsahti niin sanottua tätiään kohden pieni hymy suupielessään kareillen.
”Käykää kysymässä mukaan myös Odessan porukkaa, jos sieltä joku innostuisi” Noora ehdotti järjestellen puhtaita tiskejä takaisin kaappiin hiukan hajamielisen oloisena. Aamu tyytyi vain nyökkäämään ojennellen lautasia ja laseja Nooralle. Muutenhan Noorakin olisi lähtenyt mukaan lenkille, mutta hänen täytyi jäädä kotiin päivystämään Nellan tilannetta, sillä tänään oli hänen pentujensa syntymän laskettu aika.

Aamupala oli syöty, ja astiat korjattu yhteistuumin pöydältä tiskikoneeseen. Kissat olivat hajaantuneet tekemään omia puuhiaan, ja tiskikone pauhasi keittiössä, kun ovelta kuului koputusta.
”Sisään!” Noora huudahti, ja pian oviaukkoon piirtyi punaisen alienkissan, Rexin solakka siluetti.
”Ai, huomenta Rex, Nella on tuolla” sängyllään istuva Noora osoitti tottuneesti sohvalla selällään loikoilevaa kirjavaa kissaa. Hän oli saanut yli puolen vuoden aikana tottua siihen, että punainen poikakissa pyöri mukana kuvioissa yhtä tiiviisti kuin hänen omat kissansakin. Mutta eihän tämä Nooraa haitannut, sillä hänen mielestään Rex oli oikein mukava nuori, ja Nella ja Rex olivat oikein hyvä pari.
”Huomenta” Rex vastasi hymyillen leveästi ja suuntasi kohti sohvaa, ja tyttöystäväänsä.

”Huomenta Rex” Nella kehräsi silmissään lempeä katse huomatessaan punertavan alienkissan lähestyvän häntä.
”Huomenta Nella-Nalle” Rex vastasi toivotukseen pehmeällä äänellä.
”Mitä oon sanonut tuolla nimellä kutsumisesta?” kirjava tyttökissa naurahti heleästi kehräys kurkussa hyristen.
”Tiedän, tiedän…” Rex vastasi kiiveten sohvalle aivan Nellan viereen istumaan.
”Tänään on suuri päivä” poikakissa huokaisi onnellisen näköisenä ja kumartui silittämään punaisella tassullaan Nellan kirjavaa päälakea.
”Niin on” kirjavan tyttökissan hymy oli herkässä.

”Noniin, tästä lähtee, kokeilu yksi, KUVAATHAN SÄ CLARISSA?!” Cindyn huuto kajahti jostain korkealta yläilmoista.
”JOO!” Clarissa huusi takaisin alhaalta, suuntasi kännykän kohti kohtaa, josta Cindyn ääni kuului, ja näytti peukkua. Cindy, Coco ja Clarissa olivat yhteistuumin rakentaneet hurjannäköisen Hot Wheels-radan, joka kulki puiden korkeudessa. Rata oli tarkoitus laskea yhdellä Hot Wheels autoista, joita he olivat saaneet etsiä tuntikaupalla Odessan ja Nooran loputtomien varastojen syövereistä.
”Okei tästä lähtee!” Cindy kiljaisi innoissaan ja veti ajolasit päähänsä, ”ootko valmis Coco?” hän jatkoi vilkaisten takanaan istuvaan sisarukseensa.
”Synnyin valmiina” Coco vastasi määrätietoisesti ja veti omat ajolasinsa päähänsä.
”Et kyllä, mut sit mentiin” Cindy potkaisi pienen muoviauton liikkeelle, ja se lähti rullaamaan hurjaa vauhtia alamäkeä. Hänen harmaat tassunsa puristivat pikkuisen leluauton nokkaa tiukasti. Seuraavaksi tulisi pieni ylämäki, sitten lasku, joka oli varustettu pikku hyppyreillä, ja lopuksi kaiken kruunasi ympyrä, jossa auto menisi hetken aikaa ylösalaisin. Ilman täytti riemun kiljaisut, jotka pääsivät sisarusten suusta, kun leluauto oli selvittänyt ylämäen ja lähti kiitämään kovaa vauhtia alas jyrkkää mäkeä. Kuitenkin ensimmäisen hyppyrin kohdalla riemu loppui, kun auton pompatessa sisarukset lensivät kyydistä ja päätyivät maahan. Äkkiä Clarissa käänsi kameran kuvaamaan maata ja juoksi sisartensa luo. Hän oli osannut odottaa, että jotain kävisi, sillä olihan tässä kyse nyt Cindystä ja Cocosta, jonka takia hän oli suosiolla jäänyt maahan kuvaamaan tapahtuman.
”Sattuiko pahasti, tarvitsetteko ensiapua?! Ambulanssia??!” Clarissa hössötti hengästyneenä. Kun Cindy ja Coco eivät vastanneet, vaan tuijottivat vain toisiaan, alkoi Clarissa huolestua jo pahemmin.
”Se…”
”Oli…”
…
”…MAHTAVAA!” kaksikko kiljaisi kuitenkin yhteen ääneen, jolloin Clarissa sai huokaista helpotuksesta. Tilanteesta oli selvitty säikähdyksellä.
”Kokeillaan uudelleen, tällä kertaa me ollaan valmistautuneita, ja osataan odottaa hyppyjä!” Coco huudahti ja pomppasi pystyyn.

Aamu ja Mustikka olivat päättäneet lähteä kävelylle kauniiseen syksyiseen säähän, ja käytyään Odessan ja kissojen luona, he olivat saaneet myös Marjan ja Noen mukaan. Yhteistuumin he olivat päättäneet käydä Naukukukkulalla, ja tulla sitten takaisin hoitolalle. Sisarukset Mustikka ja Marja olivat jättäytyneet hiukan kauemmaksi edessä reippaasti kävelevistä Noesta ja Aamusta.
”Uusia juoruja?” Marja supatti Mustikan korvaan, joka vilkaisi tätä kiille silmissään.
”Saattaa olla” Mustikka naukui salaperäisesti. Edessä tassuttelevat Noki ja Aamu saivat pitkästä aikaa viettää ansaittua äidin ja pojan yhteistä laatuaikaa, sillä Aamulla oli pitänyt pientä kiirettä nyt kun Nellakin oli saamassa pentuja.
”Mitäs olet touhuillut?” Aamu kysyi häntä rennosti heilahtaen.
”Noh, sitä samaa, käynyt koulussa, vahtinut pentuja…” Noki luetteli naurahtaen hiukan vaivaantuneesti. Aamu tyytyi vain nyökkäämään, josta seurasi hetken hiljaisuus.
”Oletkos löytänyt ketään, tiedätkö, tyttöä?” kirjava Aamu kysyi hymyillen hiukan. Syksyinen aurinko lämmitti tyttökissan selkää heidän tassutellessaan reippaasti kohti Naukukukkulaa.
”Äitiii!” Noki parkaisi hiukan tuskastuneen näköisenä.
”Mitä minä olen sanonut näistä asioista?”
”Nojuu, tiedän tiedän, mutta tottakai minun nyt pitää saada tietää, jos vaikka saisin lisää lapsenlapsia!” Aamu hössötti kehräten hyväntuulisena miettiessään Nellan pian syntyviä pentuja.
”No ei minulla kyllä ketään ole” harmahtava poikakissa pyöritteli silmiään turhautuneena.
”Eikö? Eikös se Ava ole ihan mukava, eikö sinulla sen kanssa juttu luista?” Aamu huokaisi katsahtaen Nokea kohti.
”ÄITI! Me ollaan vaan kavereita, ollaan asuttu niin kauan samassa huoneessa, Ava on melkein kuin sisko mulle!”
”Kyllä se sopiva vielä varmasti jostain ilmestyy…” Aamu aprikoi hiukan hiljaisempaan ääneen.

”Moi Kinuskiiii!” Mocca huudahti lompsiessaan Mouruposken yhteiseen keittiöön jauhopussit molemmissa kainaloissa. Hänen kasvoilleen tulvahti lämmin ja kotoisa tuoksu ja lämmin lattia tuntui mukavalta hänen tassuihinsa hänen astellessaan kohti Kinuskia.
”Moi Moccaaaa!!” häntä vastassa oli essuun pukeutunut leveästi hymyilevä Kinuski.
”Mitä leivotaan??” Kinuski kysyi Mocan laskiessa jauhopusseja pöydälle.
”Hmm… leivotaan… leivotaan ööm… KINUSKIMOKKAPALOJA!” Mocca huudahti keksiessään omasta mielestään mahtavan idean yhdistämällä hänen ja Kinuskin nimet, ja pomppasi hiukan ilmaan.
”JOOO, LEIVOTAAN NIITÄ JOULUKSI!” Kinuski keksi, hänkin pomppien ympäriinsä keittiössä.
”Jooooo, mahtava idea Kinuski!” Mocca katseli ympärilleen etsien loppuja tarvikkeita katseellaan.
”Eiköhän ryhdytä hommiin!” kinuskin värinen kissa hihkui innoissaan ja pomppi jääkaapille etsimään sieltä tarvittavia tarvikkeita.

Nooran ja kissojen huoneessa oli hiljaista Ricon nukkuessa, Gakun lukiessa sarjakuvalehtiä supersankareista, ja Nellan ja Rexin katsellessa jotakin sarjaa Nooran tietokoneelta kuulokkeet korvissansa. Noora itse taas luki kirjaa sängyllään hörppien kuumaa glögiä, jota oli jäänyt viimevuoden joululta yli, ja se olisi menossa pian vanhaksi. Ilmojen kylmetessä tälläkin hetkellä melko suureen vaaleanpunaiseen neuleeseen ja harmaisiin collegehousuihin pukeutuneen Nooran mielestä oli kiva alkaa käyttämään paksuja vaatteita ja juomaan kuumia juomia.

Vattu oli ahkerana oppilaana lähtenyt kouluun aamulla, sillä tänään hänellä olisi hänen lempiainettaan, liikuntaa. Tyttökissan ensimmäinen tunti oli alkanut kymmeneltä, se oli ranskaa. Vattu ei liiemmin pitänyt ranskasta, mutta hän halusi oppia kieltä, jos vaikka joku kerta sattuisi käymään esimerkiksi Pariisissa.
”Kuka osaa taivuttaa descendre-verbin?” opettajan kysyessä Vattu nosti harmahtava tassunsa pystyyn. He harjoittelivat eri verbien erilaisia taivutusmuotoja, Vatun mielestä ne olivat melko helppoja, kunhan niihin vain pääsi sisälle.
”Vadelma”
”Je descends, tu descends, il descend, nous descendons, vois descendez, ja hmm… elle descendent” Vattu luetteli melko reippaalla tahdilla, ja saikin lyhyen kehun opettajalta. Hän oli melko hyvä ranskassa opiskeltuaan sitä ahkerasti alun tökkimisen takia.
”Entä boire?” tähänkin Vattu viittasi, mutta opettaja ei valinnut häntä vastausvuoroon. Vaaleanharmaa kissa vilkaisi kelloa, vähän vaille yksitoista, kohta olisi välitunti.

”Kokeilu 189…” Cindy huudahti kyllästyneen kuuloisena, ja Clarissa käänsi kameran taas kohti taivasta ja puiden latvoja.
”Pidä kiinni” vihreä tyttökissa sanoi vielä Cocolle ennen kuin potkaisi leluauton liikkeelle. Auto lähti rullaamaan melko vauhdikkaasti mäkeä alas, sitten ylämäki, ja sitten toinen alamäki, jossa auto oikein kiihdytti vauhtiaan vielä. Tähän asti heillä oli sujunut oikein hyvin, pomppu, molemmat pysyivät kyydissä. Poskikarvat hulmuten tuulen mukana auto syöksyi toiseen pomppuun. Auto hyppäsi hiukan ja siinä samassa myös Cindy ja Coco hypähtivät hiukan, mutta pysyivät kuin pysyivätkin auton kyydissä.
”Pidä kiinniiiii” Cindyn huuto hukkui kasvoja vasten puhaltavan tuuleen, kun auto lähti viimeiseen laskuun ennen hurjaa silmukkaa. Pyörät pyörivät hurjaa vauhtia, kun silmukka tuli, Cindy ja Coco pitelivät kynsin hampain kiinni autosta. Cindyn korvat olivat tiukassa luimussa ja Cocon silmät olivat suljettu, kun vauhti vihdoin tyssäsi. Clarissa juoksi täyttä vauhtia sisartensa luo.
”TE TEITTE SEN!” Clarissa hihkui heiluttaen puhelinta kädessään.
”Ou mai gaad!” Coco huudahti suu auki jääden. Cindy vetäisi lasit pois päästään ja jäi hetkeksi katselemaan ympärilleen.
”Niin tehtiin, me tehtiin se!!!” vihreänharmaa tyttökisu alkoi hyppimään ylös alas paikoillaan, ja pian koko kolmikko yhtyi riemuun.

Vatun loppu ranskantunti oli sujunu ihan mallikkaasti ja kellon soidessa hän pakkasi tavaransa ja lähti ulos luokasta etsimään ystäviänsä Kuulaa ja Rioa. Vihreillä poikakisuilla olisi myös tänään ohjelmassa liikuntaa, kuten Vatullakin. Hetken päästä hän löysikin heidät odottelemasta liikuntasalin edustalta tunnin alkua.
”Hei Kuula ja Rio!” Vattu huikkasi kaksikolle tassutellen heidän luokseen.
”Moi Vattu!” kuului kuin yhdestä suusta takaisin.
”Oliko teillä kieliä tänään aamulla?” vaaleanharmaa tyttökisu kysyi istuutuen poikien viereen seinän viereen lattialle.
”Ei mulla ollut” puheliaampi Rio vastasi ensimmäisenä vilkaisten Vattua kohden.
”Ei mullakaan… Eikö sulla ollut sitä ranskaa?” Kuula kysyi mietteliäänä.
”Joo oli mulla, onneksi ette valinneet kieliä, ne on aika hirveitä, yäks” Vattu pyöritteli silmiään pieni hymy suupielessään.
”Niin mä arvelinkin, sen takia en ottanut” Rio naurahti. Samassa kello alkoi soimaan, ja kolmikko nousi seisomaan. Vattu nappasi laukkunsa mukaansa ja suuntasi sitten liikuntasaliin, jossa opettaja jo odottelikin. Tyttökissa kävi viemässä laukkunsa pukuhuoneeseen ja suuntasi sitten salin näyttämön reunalle istumaan.
”Tänään meillä on ohjelmassa alkulämpäksi polttopalloa, ja sitten jakaudumme kolmeen ryhmään: yksi ryhmistä menee treenaamaan koulun salille esimerkiksi painojen nostoa, yksi leikkii tässä polttopalloa ja yksi tuolla toisella puolella liukuu mahalaudoilla” opettaja kertoi tunnin suunnitelman. Vattu katseli ympärilleen, sali oli jaettu puoliksi ns semmoisen verhon avulla, tämä tulisi varmasti olemaan kivaa. Tyttökissa hypähti kevyesti alas näyttämön reunalta kuullessaan vihellyksen polttopallon alkamisen merkiksi.

Noora tunsi napakan ravustuksen olkapäässään ja havahtui hereille. Hän oli torkahtanut lukiessaan kirjaa, vaikka hänen oli ollut tarkoitus toimia Nella-vahtina, mutta onneksi oli Rex.
”Noora! Noora!” Rexin ääni kuulosti jännittyneeltä.
”Mitä” Noora mumisi venyttäen kätensä ja jalkansa suoriksi.
”Nella!!” Rex huudahti jo hiukan hätääntyen.
”Noora, on aika, lähdetään!” napakka käsky kävi ovensuulta, ja samassa Noora oli täysin pirteänä.
”Nytkö, selvä selvä, olen tulossa!” Noorakin jo hiukan hätääntyi, nappasi tätä hetkeä varten valmistellun korin mukaansa ja veti ripeästi takin päällensä ja kaulahuivin kaulaansa. Ja sitten sitä mentiin.

”Taikina on valmista!” Kinuski hihkaisi iloisesti kuskaten taikinakulhoon Mocan eteen näytille.
”Hienoa!” Mocca hymyili ystävälleen silmäillen tummanruskea taikinaa, joka oli melko sileää ahkeran sekoittamisen jäljiltä.
”Nam, näyttää niiin hyvältä” hetken aikaa näytti jo siltä, että Mocan suupielestä alkaisi valumaan kuolaa, mutta ei sittenkään.
”Mihin muottiin tää laitetaan?” Kinuski tuumi katsellen ympärilleen ja availee muutamia kaappeja etsiäkseen jotakin, mihin laittaa taikinan.
”Täällä on vaan tämmöisiä tylsiä pyöreitä vuokia” kinuskin värinen tyttökisu puhisi tuskissaan.
”Hmmm… ei laiteta sitä muottiin! Tehdään siitä joulun muotoinen!” Mocca keksi ja käänsi innostuneen, smaragdinvihreän katseensa Kinuskia kohden.
”Joo, mahtava idea Mocca!” Kinuski hihkui innoissaan ja alkoi listaamaan peltejä ympäriinsä. Mocca taas puolestaan asetteli pelleillä leivinpaperin, jotta kakut eivät tarttuisi peleihin kiinni.
”Mutta hetkinen… mikä on joulun muotoinen?” Kinuski pysähtyi keskelle keittiötä pelli tassuissaan.
”Ööö… en minä vaan tiedä” Mocca sanoi kääntäen päätään hiukan kallelleen.
”Joulun muotoinen, joulun muotoinen, joulun muotoinen” Kinuski maisteli sanoja suussaan. Sitten laskeutui hiljaisuus, ei painostava, vaan mietteliäs hiljaisuus. Kumpikin kissoista seisoi hiljaa paikoillaan miettimässä, mitä mahtaisi tarkoittaa joulun muotoinen.
”Nyt keksin!” lopulta Kinuski rikkoi hiljaisuuden hihkaisullaan.
”Kirjoitetaan vaan j-o-u-l-u” hän virnisti viiksikarvat värähtäen.
”Joo, tehdään niin” Mocca nyökytteli vaaleanruskea päätään hyväksyvästi. Ja niin sitten tehtiin, taikina kaadettiin pelleillä kirjaimen muotoisiksi läiskiksi ja laitettiin uuniin, kaikki kerralla, tietysti. Hetken kuluttua jokin uunissa alkoi savuavan ja palohälytin hälyttämään, ja kissakaksikko juoksi kiireenvilkkaa katsomaan mikä oli vikana. Savun syyksi paljastui palanut kakku, sillä pellit oli aseteltu siististi jokaiselle riville aivan ylhäältä alkaen. Tämä taktiikka ei selvästi kuitenkaan ollut järkevä, sillä Mocan ja Kinuskin kiusaksi kaikki kakut olivat paistuneet aivan eri kypsyyksille, ja alin kakku ei ollut paistunut edes vielä ollenkaan.
”No, mitäs me nyt?” Mocca tuumi katsellen palaneita, raakoja ja ihan hyvin poistuneita, levinneitä ja muutenkin hiukan kärsineitä kakkuja.
”Jätetään ne näin” Kinuski sanoi tassut puuskassa.
”Hyvä idea” vaaleanruskea Mocca nyökytteli päätään katsellen kakkuja ja ojensi tassujaan nyrkissä kohti Kinuskia.
”Hyvin meni” tämä sanoi antaen klikin Mocalle.
”Hyvin meni” Mocca totesi.

Pian Mouruposken eläinlääkärin odotustilaan oli kerääntynyt suuri joukko uteliaita kissoja: Gaku, Vattu, Rico, Mustikka, sekä tietenkin Noora. Cindy oli jäänyt hoitolalle sisarustensa kanssa, sillä eihän häntä juurikaan kiinnostanut nämä pentuasiat, ainakaan vielä. Muutaman minuutin yli 13.00 huoneen ovi aukesi lääkärin toimesta, ja sisältä paljastui kolme maailman suloisinta vastasyntynyttä pentua, ikionnelliset vanhemmat, sekä ylpeä isoäiti.

/myöhässä? ei, ei todellakaan (:

Tarpeet

Aamu ja Mustikka
- Liikkumistarve
- Nälkätarve

Rico
- Nukkumistarve
- Nälkätarve

Cindy, Gaku, Vattu, Mocca ja Nella
- Nälkätarve

Tavaroista vois poistaa vaikka paprikan, pari kanakolmiota, ja vesimelonin (:
Ja Vatulle jos sais kouluplussat liikuntaan ja ranskaan (:
Jaa jos mahdollista että Mocca ei ikääntyis tästä, yritän noilla muilla ”vanhemmilla” kissoilla kiriä Mocan kiinni ennen kun haluun että se vaihtaa ikävaihetta haha



Ihanan arkinen tarina missä kaikki olivat vähän omissa puuhissaan. c-. Isommat kollit eivät jaksaneet tehdä muuta kuin nukkua, mutta osa oli vähän reippaammalla mielellä ja lähti ulkoilemaan! Aamu ahdisteli uteluillaan Nokea, ja Cindy oli sisariensa kanssa kuvaamassa hurjaa autovideota, aika monta ottoa he joutuivatkin kuvaamaan. .-D Mocca ja Kinuski saivat leipomuksillaan palovaroittimet ulvomaan, kuinkas muutenkaan heidän kokkailutuokionsa olisi voinut päättyä. xD Nella ja Rex ovat aina niin söpöjä yhdessä, ää. <3 Saat 43 penniä, ja kohotan tarpeet. .-) Mocca säästyköön ikääntymiseltä!

[Noora]

Muutosten tuulia


Ruby laahusti pitkin Mouruposken loputtomia käytäviä päämäärättömästi. Rubystä tuntui, kuin painostava, harmaa sadepilvi seuraisi häntä jokaiseen paikkaan, johon hän tassuillansa asteli ja peittäisi auringon. Oikeastihan missään ei mitään sadepilviä ollut, Rubyn mieli oli vain maassa. Hän oli ollut lähiaikoina todella alakuloinen ja tympääntynyt kaikesta. Ruby ei oikein itsekään tiennyt, mistä nämä kaikki apeat tunteet johtuivat. Hän ei yleensä ollut tälläinen, hän oli iloinen, sporttinen ja eloisa, aina piristämässä kaikkien päivää, mutta nyt Rubystä tuntui siltä, että hän voisi vajota peiton alle ja pysyä siellä piilossa maailmalta.

“Miksi olen koko ajan niin surullinen!” Ruby huudahti itsekseen. Hän potkaisi käytävällä nököttävää jakkaraa tassullaan, mutta päätyi voihkaisemaan kovan pinnan satuttaessa häntä.
“Typerä jakkara...” punainen kissa mutisi jatkaen matkaa. Lauma adoption nuorempia kissoja vilisti hänen ohitseen, Ruby oli jäädä näiden jalkoihin. Kaikki tuntui menevän taas huonosti.
“Hei katsokaa vähän eteenne!” Ruby huusi kissojen perään. Kissajoukko tuskin kuitenkaan kuuli punaisen kissan valitusta, sillä he olivat jo kaukana.

Kellon lähestyessä puolta viittä Ruby palasi takaisin Nooran huoneeseen. Kuten tavallista, huoneessa oli kauhea vilinä: Cindy saarnaamassa jostakin ärsyttävästä luokkatoverista Mocalle ja Aamulle, Bumble ja Vivian riehumassa sohvalla, Gaku ja Nella ruuanlaitossa, Rico nokosilla, ja kuten tapaan kuuluu, Mustikkaa ja Vattua ei näkynyt missään. Sisarukset taisivat jälleen olla vierailemassa Odessan huoneessa Marjan luona, Ruby arveli. Juuri, kun punainen pentu oli saanut tassuteltua sisälle “kaaoshuoneeseen”, ovi pamahti uudelleen auki melkein heittäen Ruby-raukan kumoon ja Noora asteli sisälle. Miksi ihmeessä jokainen asia tuntui kaltoinkohtelevan Rubyä tänään?
“Katso vähän eteesi!” Ruby sähähti Nooralle haudaten pikkuruiset, terävät kyntensä lattialla olevaan mattoon.
“Anteeksi Ruby, ei pitäisi avata ovea noin äkkiseltään!” Noora huudahti pahoitellen silmät lautasen kokoisina, ja astui varovasti punaisen pikkukissan yli. Ruby pyöritti päätään. Nooran kissalauman seasta alkoi pian kuitenkin kuulua iloisia ääniä, kun he tervehtivät koulusta palaavaa hoitajaansa. Punainen Ruby kuitenkin pysyi matolla kuin liimattu, hän katseli kissojen kehräämistä, ja sitä, kuinka Aamu puski Nooran jalkaa hellästi. Hänen viiksensä värähtivät hermostuneesti, ja möykky vatsanpohjassa kasvoi.

Pian Gaku ja Nella kutsuivat kaikki syömään heidän tekemäänsä herkullista ruokaa, ja ennen kuin Noora kerkesi kissaakaan sanoa, kaikki kissat istuivat pöydän ääressä. Ruby katseli, kuinka Noora istuutui Mocan viereen pyöreän pöydän ääreen. Hänen katseensa seurasi, kuinka kissat ojentelivat kaikennäköisiä patoja ja kauhoja toisilleen ja kaatoivat vettä laseihin. Pentukolmikon vuoron tullessa heidän isoäitinsä Aamu tarjoili sisaruksille ruuat, sillä he eivät olisi jaksaneet pidellä suurta pataa tassuissaan. Ruby näki äidin tuijottamassa heitä hymy huulillaan pöydän toiselta puolelta ja Rubystä tuntui hetken kevyemmältä. Aamun istuuduttua takaisin paikoilleen kaikki pääsivät aterioidensa kimppuun. Ruby katseli Nellan ja Gakun valmistamaa kanankoipia ja perunamuussia nyrpistäen hiukan nenäänsä, mutta päätyi kuitenkin lusikoimaan ruokaa suuhunsa.

Kun kaikki olivat syöneet päivällisen, Mocca ja Rico siivosivat pöydältä astiat tiskiin. Ruby oli siirtynyt leikkimään pehmoleluilla yhdessä sisaruksiensa kanssa. Leikkien lomasta punainen pentu katseli, kuinka Noora asettui työpöydälle koneensa ääreen ja alkoi näpyttelemään jotakin hurjasti. Hän luultavasti teki koulutehtäviään, kuten useimpina arki-iltoina... Ja viikonloppuiltoina. Ruby huokaisi syvään ja käänsi katseensa takaisin leikin pariin. Bumble rakensi juuri taloa omalle ukkelilleen, vaikka Vivian oli väittänyt Bumblen ukkelin voivan hyvin asua avaruusaluksessa, mutta avaruusalus oli kuulemma vain Bumblen hahmon kulkuneuvo. Vivian oli turhautunut tästä, mutta päättänyt antaa asian olla, sillä vaaleanpunainen kisu ei tahtonut aloittaa pahempaa sanaharkkaa. Kaikki tiesivät, että Noora hermostuisi, jos he alkaisivat riitelemään kovaäänisesti.

“Nooraaaa, voitaisiinko me siis tänään katsoa se elokuva, mikä meidän piti katsoa jo viikonloppuna?” Ruby kuuli Cindyn anelevan heidän hoitajaltaan. Noora nosti nenänsä pois koneen ruudulta ja käänsi kohteensa kohti vihreänharmaata tyttökisua.
“Tänään ei onnistu, valitettavasti mun pitää saada tää yksi essee valmiiksi ennen nollanollaa” Noora vastasi hiukan kireällä äänensävyllä ja viittoili kohti konettaan. Tietysti.
“Katsotaan viikonloppuna sitten, lupaan että tällä kertaa ehditään” vaaleanpunaiseen villapaitaan pukeutunut tyttö lupaili. Lupasi, kuten viime viikonloppuna, sitä edellisenä, ja sitä edellisenä...
“Okei” Cindy maukui pidentäen viimeistä i-kirjainta, Ruby pystyi aistimaan tämän turhautumisen. Ruby pyöritteli silmiään, ehkä hän sittenkin tiesi, miksi oli surullinen, ja tavallaan itsekin myös turhautunut.

Kaikki kissat, ja Noora, olivat käpertyneet yöunille, mutta Ruby makasi täysin valveilla. Hän kuunteli Bumblen hiljaista kuorsausta ja tuijotti kattoa. Ajatusjuna kulki Rubyn päänsisällä kovaa tahtia, eikä hän pystynyt pysäyttämään sitä. Häntä ärsytti. Ruby puristi valkoista kaniinipehmolelua tiukemmin ja sulki silmänsä tiiviisti. Nyt hän menisi nukkumaan ja aivot olisivat hipihiljaa.

Voit arvata kaksi kertaa toimiko tuo. Turhautuneena Ruby puhahti, nousi vuoteesta ja asetti tassunsa varovasti kylmälle lattialle. Pieni vilunväre nostatti Rubyn niskakarvat pystyyn, kun hän sipsutti ovea kohti. Hän ei halunnut herättää muita. Hiljaa Ruby avasi huoneen oven ja livahti ulos. Hänen sydämensä hakkasi villisti, vaikka eihän hän mitään lain vastaista ollut tekemässä, kyllähän hän sai Mouruposkessa vapaasti liikkua... Yölläkin? Pimeät käytävät näyttivät uhkaavammilta kuin yleensä ja vaikka Ruby ei mikään varsinainen arkajalka ollutkaan, voisi sanoa, että meinasi hänelläkin mennä pupu pöksyyn.

Ei aikaakaan, kun punaturkkinen kissa oli kiireen vilkkaa vilistänyt käytävien läpi kohti ullakkoa. Vaikka monet kissat saattaisivat pitää ullakkoa pelottavana paikkana, erityisesti yöllä, Rubystä se tuntui rauhoittavalta. Ehkäpä juuri sen takia, ettei sinne usein muita eksynyt. Hitaasti Ruby kiipesi ullakolle ja kaikeksi yllätyksekseen hän löysikin sieltä toisen kissan. Tämä kissa näytti olevan vanhempi kuin Ruby, mahdollisesti joku adoptiosta. Kissa istui selkä vasten ullakon ovea, tuijottaen ikkunasta ulos. Hän ei tuntunut huomaavan Rubyn sisääntuloa, ja Ruby päätti käyttää asiaa hyväkseen. Hiljaa punainen kisu hiipi kohti vierasta kissaa, ja kun hän oli päässyt tarpeeksi lähelle, hän ponkaisi kohti toista. Vieras kissa älähti säikähdyksestä ja yhtäkkiä Ruby ja mysteerikissa olivat yksi tassujen ja korvien sekasotku. He pyörivät muutaman kerran takertuneina toisiinsa, kunnes vauhti tyssäsi ja molemmat kissat päätyivät selälleen. Ruby hengitti muutaman kerran raskaasti, hänen korvissaan soi, eikä hän tiennyt oliko hänellä edes kaikki raajat tallella. Ehkä vieraan kissan säikyttäminen ei ollutkaan kovin hyvä idea.

Ruby makasi maassa hiljaa ja tunnusteli, olivatko kaikki tassut kunnossa ja tallella. Hetken kuluttua hän kuuli poikakissan ärtyneen äänen:
“Miksi ihmeessä sinä noin teit?” Rubyn pää napsahti sivulle.
“Olit minun paikallani” hän lausui nostaen nenäänsä kohti ilmaa ylpeänä.
“Mitä?” Ruby kohtasi mysteerikissan säihkyvät silmät.
“Enhän minä olisi voinut tietää, että tämä on sinun paikkasi! Olisit kirjoittanut siihen nimesi!” mysteerikissa huudahti nousten hitaasti ylös Rubyn pyöritellessä silmiään. Ruby laittoi punaiset tassunsa puuskaan, kun kissa yritti tarjota tassuaan, silloin oli mysteerikissan vuoro pyöritellä silmiä.
“No?” kissa sanoi liikauttaen tassuaan hiukan enemmän kohti Rubyä. Ryby katsoi toisen tassua kuononvarttaan pitkin.
“Mitä no?” Ruby kysyi koppavalla äänensävyllä, punertavat tassut edelleen tiukasti puuskassa.
“Aiotko sinä nousta sieltä maasta vai et?” Ja ainiin, totta, Ruby makasi edelleen selällään pölyisellä ullakon lattialla... Tuhahtaen Ruby tarttui mysteerikissan tarjoamaan tassuun ja tämä veti punaisen pikkukissan sutjakasti ylös.
“Xiwawa” mysteerikissa sanoi ravistaen Rubyn tassua muutaman sekunnin verran. Nyt Ruby oli pihalla, ei tietenkään kirjaimellisesti, mutta kuvainnoillisesti, sillä hän ei ollut varautunut keskustelun etenemiseen näin nopeasti.
“Xiwa-mikä?” Ruby möläytti tuijottaen toista kissaa hölmistyneen näköisenä.
“Minun nimeni on Xiwawa, kuka sinä olet?” mysteerikissa tavasi hitaasti, aivan kuin hän olisi puhunut nolla- vuotiaalle. Nyt Ruby ymmärsi.
“Miksi sinut on nimetty ksylofonin mukaan?” Ruby seurasi kissan kasvoja, hänen ilmeensä ei värähtänytkään. Harmi, Ruby oli olevinaan hauska.
“Ruby” punainen kissa lopulta tokaisi välttääkseen turhan pitkän kiusallisen hiljaisuuden. “Olen Ruby”.
“Hauska tavata Ruby, mitä ihmettä teet ullakolla näin myöhään?” ilmeisesti Xiwawa katsoi Rubya arvioivasti hännästä viiksikarvoihin asti.
“Voisin kysyä aivan samaa sinulta” Ruby vastasi, hänen kulmansa olivat kohotettuina ja häntä heilahteli kireästi.
“Olen seikkailulla, miksi ihmeessä hyökkäsit kimppuuni?” Miksi ihmeessä sinä utelet noin paljon, Ruby ajatteli pyöritellen silmiään.
“Pidin sitä hyvänä ideana” Ruby katseli Xiwawan reaktiota nenänvarttaan pitkin ja asteli hiukan lähemmäs ikkunaa, jättäen toisen kissan selkänsä taa.
“Se oli kyllä kieltämättä aika siisti temppu...” hän kuuli Xiwawan toteavan ja pieni hymy hiipi Rubyn suupieliin. Hän tunsi ulkokuorensa rakoilevan.
“Niin minustakin”

Ja, noh, niin siinä sitten kävi että Rubylla ja Xiwawalla klikkasi toden teolla. He puhuivat, ja puhuivat kuun valaisemalla ullakolla. He sopivat, että jatkossa he tapaisivat ullakolla, heti kun kaikki muut olisivat menneet nukkumaan. Ja näin tehtiin. Pikkuhiljaa Ruby tunsi itsensä iloisemmaksi, joka aamu herätessään hän jo odotti, että seuraava ilta tulisi ja olisi aika kiivetä ullakolle. Hän hymyili enemmän, eikä sadepilvi tuntunut seuraavan punaista kissaa aivan kaikkialle, ei ainakaan ullakolle. Ruby piti Xiwawasta, tyttökisusta tuntui, että hänen oli helppo olla tämän seurassa ja puhua tälle, vaikka pojan yltiömäinen optimistisuus välillä ärsyttikin. Heistä tuli... Ystäviä?

“Miksi tulit tänne ullakolle?” Xiwawa kysyi tuijottaen Rubyn sivuprofiilia.
“Mitä?” punainen tyttökissa rypisti kulmakarvojaan.
“Silloin ensimmäisenä iltana” poikakissa tarkensi. Niin tietysti. Rubyn häntä nytkähti, kun hän mietti ensimmäistä iltaa. Iltaa, jona hän oli hyökännyt Xiwawan kimppuun, ja ollut muutenkin melko hankala.
“En saanut unta” Ruby totesi katsoen ullakon avoimesta ikkunasta ulos kuunvalossa kylpevään metsään. Punainen kissa puristi vasemman etutassunsa tiukasti nyrkkiin.
“Ja nyt oikeasti?” Xiwawa oli oppinut tuntemaan hänet, ja Ruby Xiwawan, ainakin sen verran mitä he olivat yöllisillä ullakko-oleskeluillaan puhuneet. Ruby ei pystynyt enää valehdella. Hän puri poskeaan sisältäpäin ja vilkaisi nopeasti poikakissaa sivusilmällä. Täysin samanlainen kuin ennenkin, kaikki oli hyvin.
“Mi-, e-en, en?” Ruby hengitti nopeasti syvään muutaman kerran, sanat tuntuivat jäävän suuhun kiinni, se sai tyttökissan hermostumaan. Ruby ei pitänyt tästä. Xiwawa istui hänen vierellään vain hiljaa, odottaen Rubyn jatkavan.
“Oli pakko päästä pois” Ruby sanoi lopulta, hän puri huultaan katse nauliintuneena maahan. “Siitä huoneesta” punainen kissanpentu päätyi tarkentamaan. Ruby pystyi tuntemaan Xiwawan katseen naulittuna itseensä, hän ei uskaltanut katsoa takaisin.
“Mhhmm” Xiwawa nyökytti pätään muutaman kerran. Ruby päästi ulos huokaisun, jota ei ollut edes tajunnut pidättävänsä. Xiwawa ei arvostellut Rubya, Rubystä tuntui paremmalta. Bumble olisi varmaan naruanut hänelle, ja Vivianille Ruby ei olisi kehdannut edes kertoa, olihan vaaleanpunaisella sisaruksella isompiakin ongelmia kuin Rubyn ongelmat. Vaikka kolmikolla oli tiivis sisarussuhde, se ei ollut samanlainen kuin Mustikan, Vatun ja Marjan. He eivät puhuneet. Se kuului varmaan heidän ikäänsä.
“Pelkään muutosta!” Ja noin, nyt Ruby oli sanonut sen ääneen. Hän oli alkanut huomaamaan pelon. Pikkuhiljaa, aina, kun jokin asia muuttui, Ruby otti asiasta kauhean stressin. Se alkoi, kun Noora meni kouluun, lukion toiselle luokalle. Ensimmäisenä päivänä kaikki oli ollut hyvin, mutta toisena päivänä ei. Nooran hiukset, ne olivat suoristettu, siististi pienille tupsuille sidotut, ei enää villi pörrökasa kuten ennen. Villapaita ei ollut enää nukkainen, hän oli ostanut uuden. Sitten hän alkoi etääntyä, yhtäkkiä Nooralla ei enää ollut aikaa harjata Rubyn punaista turkkia aamuisin, ei aikaa auttaa Cindya kotitehtävissä tai katsoa koko porukan kanssa elokuvia joka ilta. Noora tuli myöhään kotiin ja teki aina “tehtäviä koulua varten”. Pian Noora oli poissa myös ennen kuin Ruby oli herännyt, toisinaan punainen kissa heräsi tyhjään huoneeseen. Noora oli ajautumassa pois, ajatus pelotti Rubyä. Mocasta oli tulossa vanha, samoin Aamusta, Ricosta ja Gakusta. Isä oli lähtenyt takaisin Marsiin ja ainoana punaisena Ruby tunsi itsensä yksinäiseksi sillointällöin.
“Muutos tuo myös hyviä asioita” Xiwawa keskeytti Rubyn ajatukset ennen kuin tyttökissa menisi taas panikoimaan ja yliajattelemaan. “Esimerkiksi me ei oltaisi luultavasti tässä nyt, jos Noora ei olisi niin kiireinen” poikakissa kiirehti jatkamaan, ennen kuin teräväsanainen Ruby kerkeäisi sanomaan jotain väliin.
“Niin... “ Ruby mutisi hetken kuluttua.
“...Totta...” punaisen kissan hartiat laskeutuivat rennompaan asentoon ja hän huokaisi syvään jälleen kerran. Yleensä Rubya ärsyttäisi Xiwawan ylitsepursuava optimistisuus kaikkia asioita kohtaan, mutta tänään Rubykin tunsi itsensä jollakin tavalla optimistisemmaksi. Ehkä kaikki muutos ei ole pahasta. Ainakin hänellä oli uusi kaveri. Asiat järjestäytyisivät vielä, Ruby luotti siihen... Noin 80 prosenttisesti...



// Saako tästä kaikille

+ nälkätarve (:?

Poistaa voi vaikka 5x peruna ja 4x kanankoipi

En oo varma kirjotinko Xiwawaa sen luonteeseen sopivalla tavalla, toivon et onnistuin (: Also muistaakseni suunniteltiin jotain noiden kahen välille, mutta jätin sen nyt vaan ystäviksi kun niillä on aika reipas ikäero täl hetkel xd Oon myös aika ruosteessa nii tää tarina oli nyt vähän tämmöinen.



Tarinaan tuli omanlaisensa tunnelma kun keskiössä oli vain yksi kissalaumasi jäsenistä, ja tapahtumia kerrottiin hänen näkövinkkelistään! Lukemista viihdytti myös arvoituksellinen tunnelma, kun aluksi mysteerikissan henkilöllisyys ei ollut tiedossa ja vasta tarinan loppupuolella selvisi, mistä Rubyn paha mieli johtui. Ihanaa miten yökaverista tuli hänelle uusi voimavara ja Ruby uskaltautui jopa avaamaan mieltään painavia ajatuksia. .-) Ruby ja Xiwa ovat muistaakseni parilistalla kirjoilla, katellaa ny käykö ikäero liian suureksi vai saisko heille vielä jotain, tän tarinan pohjalta meinasin kyl jotain jossain vaiheessa kirjoittaa. .-3 Saat 39 penniä ja kohottelen tarpeet, Ruby saa myös enemmän ikää muihin verrattuna oltuaan kertojana. ,-)

[Noora]

Kesä väistyy vähitellen

Pitkä ja kuuma kesä vilahti ohi miltei yhtä nopeasti kuin Nooran kissalauma nähdessään jäätelökioskin. Ennen pitkää koitti elokuu ja sen myötä koulu teki tuloaan aivan liian pian, mikä tarkoittaisi normaaliin arkirutiiniin palaamista.

Aamu katseli Nooran hermostunutta edestakaista kävelyä huoneen poikki huolestuneena. Kissaporukka tiesi, kuinka stressaantuneeksi Noora heittäytyi koulun alkamisen tullessa ajankohtaiseksi. Hän tasapainoili ohuella nauhalla, jossa painoina olivat kissojen hoitaminen ja heidän tarpeistaan huolehtiminen sekä koulunkäynti. Kesä oli helppoa aikaa, sillä silloin Nooran ei tarvinnut huolehtia kuin toisesta.
”Oletko varma ettei me voitaisi auttaa sua mitenkään?” Aamu kysyi seuraten Nooraa smaragdin vihreillä silmillään. Noora pysähtyi laikukkaan kissan eteen kädet määrätietoisesti lanteilla.
”Ei, ei. Ei tässä ole mitään hätää” Nooran kasvoille liimattu pieni hymy ei vakuuttanut kissoja. Hermostuneesti hän pureskeli mustekynän päätä, jättäen siihen hampaanjälkiä.
”Selvä sitten…” Mocca kallisti päätään katsellessaan hoitajaansa. Hän katsahti Aamua kohti kohauttanen hartioitaan pienesti.
”Meidän olisi parempi varmaan siirtyä jonnekin muualle, niin annetaan Nooralle rauhaa” Aamu totesi melko kovaan ääneen vihjatakseen sohvalla löhöileviä Ricoa ja Gakua.
”Joo, se olisi varmaan hyvä idea” Mocca nyökytteli tassutellen poikien luo ja tökkien näitä kynnellä. ”Alkakaahan tulla!”. Kissalauman nuoremman puolikkaan ollessa muissa puuhissa, oli aikuisten helppo lähteä ulos ilman huolta. Kun Mocca oli kirjaimellisesti raahannut torkkuvan Ricon ovelle, Aamu teki vielä pikaisen skannaukseen huoneesta. Silloin hän huomasi Nellan nukkumassa käpertyneenä unikopassaan. Tarmokkaasti Aamu tömisteli Nellan vaaleanpunaisen unikopan luo ja vetäisi tältä peiton päältä.
”Hei!” läikikkään kissan vihreät silmät avautuivat pieniksi viiruiksi. ”Miksi sä noin teit?” Nella mutisi unisen kuuloisena.
”Kello on jo pian kaksitoista nuori neiti! Nyt ylös sieltä, meidän pitää antaa Noorallekin keskittymisrauha” Aamu läksytti jo miltei täysikasvuista tytärtään.
”Mut-” Nella yritti vielä, kulmat kurtistuen. ”Kauneusunet!” hän parkaisi huomatessaan äidin ilmeen vain tiukentuvat.
”Nalle!” Aamu sähähti hiljaa tiukan tuijotuksen kera, mikä sai Nellan pomppaamaan ylös. Häntä nolotti Aamun silloin tällöin käyttämä lempinimi, se tuntui liian lapselliselta aikuiselle kissalle. Aamun katse pehmeni, kun Nella alkoi jotain tuohtuneesti mutisten keräämään suihkutarvikkeitaan syliinsä.
”Kaipa voisin ottaa kylvyn” Nella tuhahti hiukan turhaantuneena tassutellessaan oven luo Mocan onnistuessa juuri ja juuri tukahduttamaan naurunsa tassullaan. Aamu palasi kissajoukon luo ihmetellen keltä Nella unisuutensa on perinyt. Kaikki viisi kissaa sanoivat heipat Nooralle ja katosivat sen jälkeen ovesta käytävälle, josta Nella suuntasi kylppäriä kohti.

”Hei odottakaa vähän!” Bumble huudahti edellä juokseville Mustikalle, Vatulle ja Marjalle. Kyseinen kolmikko oli päättänyt järjestää Mouruposken suurimmat leikkitreffit ja kutsua koolle jokaisen hoitajan pentu-ikäiset kissat. Kuten tapaan kuului, Nooran kissat olivat itse myöhässä itse järjestämästään tapahtumasta. Mustikka, Vattu ja Odessan Marja kurvasivat leikkihuoneeseen Cindy kannoillaan, lyhyempien jalkojensa takia Bumble, Ruby ja Vivian saapuivat muutamia sekunteja myöhemmin. Leikkihuoneessa paikalla olivat jo simssiliinin Wiipeli, Xiwawa, Ystis ja Zara, sekä Odessan Coco, Clarissa ja Winnie. Hiukan hengästyneenä Ruby kohtasi Xiwawan katseen, joka sai hänen olonsa entistä tukalammaksi.
”Te kutsuitte siis ihan kaikki…” punainen tyttökissa tokaisi silmät normaalia suurempina, mikä sai Marjan vilkaisemaan häntä. Ruby oli luullut, että vain Odessan kissat oli kutsuttu.
”Joo, niin me sanottiin” harmaan ja oranssinkirjava poika vastasi hiukan kummastuneena. Cindy pomppi iloisesti vihreiden sisarustensa luo, alkaen heti jutustelemaan uusimmista juoruista heidän kanssaan hiukan turhan kovaan ääneen. Kaikilla pentukolmosilla tuntui olevan omat juttunsa, joten Rubykin kääntyi sisarustensa puoleen vilkaistuaan vielä kerran Xiwawaa kohti. Kuitenkin ennen kuin kukaan Nellan pennuista kerkesi saada sanaa suustaan, kuului ovelta vaimeita askelia, jotka Vivian havaitsi ensimmäisenä.
”Heippa kaikki, ei kai me olla myöhässä?” Aurin hoidokin Unen arahko ääni keskeytti hiljaisen puheensorinan. Unen takana seisoivat Aurin loput kissat, Viiru ja Prim.
”Ette ollenkaan, mekin vasta tultiin!” Vattu hihkaisi hymyillen leveästi ja viittoili tassullaan heitä tulemaan sisälle. ”Tulkaa vaan rohkeasti sisään niin päästään aloittamaan!”. Uni nyökkäsi suoden lämpimän hymyn Vatulle ja asteli sisään Viiru ja Prim kannoillaan. Bumble vaihtoi hiukan hämmentyneen katseen Rubyn kanssa, joka vain kohautti lapojaan. Aurin hoidokit olivat hiukan uudempia tuttavuuksia Nooran kissoille, vaikka olivathan nämä heitä hoitolalla useastikin nähneet.
”Okei, okei, tulkaapa kaikki tänne” Vattu jatkoi johtamista taputtaen tassullaan kevyesti pöytää, jonka Marja ja Mustikka olivat työntäneet leikkihuoneen keskelle. Kissalauma kokoontui vähitellen pyöreän pöydän ympärille, kukin vilkuillen toisiaan. Zara parkkeerasi vaaleanpunaisten pentujen, Vivianin ja Ystiksen väliin häntä iloisesti heilahdellen ja Xiwawa istuutui Rubyä vastapäätä. Ruby pyöritteli tassujaan hermostuneesti sylissään, mikä sai vieressä istuvan Vivianin tökkäisemään tätä kylkeen.

Aamun määrätietoiset askelet johtivat Mocan, Ricon ja Gakun Mouruposken ulko-ovelle ja siitä ulos lämpimään ilmaan. Ulkona oli kaunis ilma, aurinko paistoi eikä syksystä näkynyt juuri nyt merkkiäkään. Kissakolmikko oli päätynyt vain kiltisti seuraamaan johtajaansa Aamua. Rico ja Mocca heiluttelivat yhdistettyjä tassujaan välissään hyväntuulisesti, Gaku seurasi askeleen Aamun perässä.
”Niin minne olemme siis menossa?” Gaku kysyi raapien hiukan vaivaantuneesti korvantaustaansa.
”Kahville tietysti! Eikö se ollut selvää?” Aamu käänsi päätään luodakseen hämmentyneen ilmeen päitään pyöritteleviä kissoja kohti. ”Jaa…”
”Mhhm, herkut tekevätkin terää näin aikaiseen aamuun” Rico mutisi takavasemmalta Mocan kikattaessa heleästi. Hetken kuluttua kahvilan oven kello kilkahti, kun kissapariskunnat astelivat sisälle. Huumaava herkkujen ja kuuman kahvin tuoksu täytti heidän nenänsä, kun he etsivät pöytää. Kissat päätyivät suloiseen loosiin kahvilan nurkassa suurien ikkunoiden vieressä.
”Me voidaan käydä tilaamassa Ricon kanssa, mitä te haluatte?” Mocca ehdotti hivuttautuen hitaasti pois heidän puoleltaan loosia.
”Minulle vadelmakakun pala sekä teetä!” Aamu ilmoitti Gakun vielä miettiessä asiaa. Poikakissalle meinasi tulla valinnan vaikeus, mutta hän päätyi lopulta kahviin ja muffinssiin. Hetken kuluttua Mocca ja Rico palasivat tiskiltä kantaen tarjottimia täytettynä kissojen tilaamalla herkuilla. Ricon keskittyminen meinasi herpaantua hänen tuijottaessaan herkkuja liian intensiivisesti, mutta hän sai kuin saikin tarjottimen pöytään läikyttämättä tippaakaan kahvia. Kukin kissoista kurottautui ottamaan herkkujaan, Mocca oli tilannut suklaasmoothien sekä suklaakakun palan, Rico mustikkatäytteellä täytetyn ohukaisen ja mansikka herkkujuoman. Pöydästä taisi näkyä selkeästi kumpi kissapari oli persompi makealle.
”Täysin naurettavaa että täällä ei ollut mokkapaloja tarjolla!” Mocca selosti suu täynnä suklaakakkua Aamun ja Gakun purskahtaessa nauruihin. ”Haloo tämä on kahvila!” Tyttökisu jatkoi viittoillen tassullaan tuohtuneena, kun hänen lempiherkkuaan ei ollutkaan mahdollista saada.

Mouruposkessa Nella asetteli puteleitaan kylpyammeen reunalle.
”Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua” hän mutisi viikaten vaaleanpunaisen pyyhkeen siististi ammeen vieressä odottavalle jakkaralle. Hän laski veden, valuttaen hiukan kylpyvaahtoa poreisiin. Täytyyhän prinsessan saada kunnon spa kuplien kera! Hän oli sytyttänyt muutaman kynttilän eri puolille kylppäriä ja laskenut verhot tehdäkseen hetkestä tunnelmallisen. Hetken kuluttua amme oli täynnä poksahtelevia kuplia ja vettä. Nella otti pienen vaaleanpunaisen rusettinsa pois korvansa edestä, asetti sen siististi jakkaralle ja kiipesi ammeen reunalle. Varovasti hän upotti ensin varpaansa höyryävään veteen, mutta pian hän liukui ammeen reunaa pitkin kokonaan lämpimään nesteeseen. Tyttökissa päästi pienen, tyytyväisen huokauksen asettuessaan istumaan selkä ammeen reunaa vasten. Nella kurkotti tassullaan kohti jakkaraa, hän oli ottanut mukaansa sarjakuvalehden, jota hän voisi kylvyssään lukea.
”Hahaa!” kissa hihkaisi voitonriemuisesti, kun sai otteen lehdestään. Hän nykäisi sen pois pyyhkeen alta ja avasi ensimmäisen sivun. ”Hmm… Luku yksi…”

”Säännöt ovat nämä: kaksi etsijää, sisällä saa piiloutua ihan mihin tahansa, piilopaikkaan ei saa vaihtaa, etsijät arvotaan, ulos ei saa mennä. Jos rikkoo sääntöjä, lentää ulos pelistä” Vattu luetteli kovaan ääneen, takoen tassullaan pöytää jokaisen uuden säännön kohdalla. ”Onko selvä?”. Kissalauma nyökytteli pikaisesti, vilkuillen toisiaan hiukan hermostuneena Vatun kiihtyneestä äänensävystä. Tyttökissa osasi olla todellinen johtaja halutessaan.
”Okei, tosi hyvä, nyt valitaan etsijät, Mustikka!” Mustikka toi hyllyn päällä odottaneen pussukan Vatun luokse. Marja nosti tassunsa Vatun silmien päälle, jonka jälkeen Vattu työnsi tassunsa pussukkaan, joka oli täynnä nimillä varustettuja lappusia.
”Wow, extriimiä” Zara kuiskasi Ystikselle silmät pyöreinä. Vieressä istuva Vivian tuhahti hiukan, tassut puuskassa, hänen mielestään koko juttu oli vähän liian ”extriimiä”. Cocon, Clarissan ja Cindyn säestämien pöytärumpujen myötä Vattu veti ensimmäisen nimen pussista.
”Coco!” Vattu ilmoitti heiluttaen lappusta ilmassa luettuaan sen.
”Mitä! En suostu!” vihreä alienkissa alkoi protestoida kovaäänisesti ansaiten silmien pyöräytyksen Vatulta.
”Vaihtoehtona on sitten lähteä” Vattu vastasi pennulle napakasti, mikä sai Cocon turkin pörhentymään ärsyyntyneesti, mutta hän lopetti valittamisensa.
”No niin, vauhtia!” Winnien malttamaton ääni sirkutti sisarustensa keskeltä.
”Seuraava etsijämme on…” vaaleanharmaa tyttökisu aloitti ja työnsi tassunsa pussiin, haroen sisällä olevia nimilappuja. Marja nosti tassunsa jälleen Vatun silmille peittääkseen ne. ”Rumpujen pärinää kiitos!” hän virnisti. Tällä kertaa kaikki yhtyivät taputtamaan tassuillaan pöytää, kun Vattu nosti toisen lapun. ”Vattu?”. Coco purskahti nauruun Vatun nostettua oman nimensä pussista, tämän sisko Cindy pidätteli omaa kikatusta tassullaan. Vattu pyöräytti silmiään molemmille pennuille päivitellen mielessään oman nimensä laittamista pussiin. Coco pyyhki kyyneleitä silmistään maassa kippuraan käpertyneenä. ”Ei ollut noin hauskaa” Vattu tuhahti, muiden kissojen seuratessa esitystä sivusta.
”Sitten voidaan aloittaa! Etsijät laskee kuuteenkymmeneen!” Marja hihkaisi yllättäen, ampaisten samantien tämän jälkeen leikkihuoneen ovesta ulos. Yhtäkkinen ilmoitus sai kaikki hämilleen noin sekuntiksi ennen kuin he olivat tunkemassa ovesta ulos yhdessä kasassa. ”Auts, Clarissa!” Wiipelin ääni huudahti. ”No Cindy on mun hännän päällä!” Clarissan kipakka ääni vastasi. ”Varo vähän Winnie!” Prim voihkaisi. Vattu ja Coco vaihtoivat terävät katseet ennen silmien sulkemista ja laskemisen aloittamista.

Ruby pinkoi pitkin Mouruposken loputtomia käytäviä minkä tassuistaan pääsi. Hän ei ollut jäänyt aikailemaan, vaikka Vivianin auttaminen oli käynyt hänen mielessään. Vaaleanpunainen kissa olisi kumminkin luultavasti vain suuttunut hänelle, joten hän oli katsonut paremmaksi vaihtoehdoksi poistua. Ruby tiesi tasantarkkaan minne piiloutua. Yhtäkkiä, kuin tyhjästä, hänen eteensä ilmestyi kissan hahmo, mikä sai punaisen kissan tekemään äkkijarrutuksen, tassut lattialla luisuen.
”Xiwa- Xiwawa?” Ruby tömähti maahan istumaan miltei-törmäyksen jälkeen, suu raollaan ja tummansiniset silmät vähintään lautasen kokoisina.
”Taas hyökkäämässä kimppuuni, Ruby?” poikakissa katsoi alas hymyillen veikeästi. Ilmeisesti Ruby ei siis ollut ainut joka oli keksinyt ultimaattisen piilopaikan. Hänen korvansa tipahtivat hiukan turhautuneisuudesta.
”Mutta… mutta” Ruby takelteli sanoissaan vilkaisten ympärilleen, kaksikko oli vaihtanut vain muutamia hassuja sanoja päiväsaikaan, etenkään muiden kuullen. ”Tää oli mun piilopaikkani!”
”Säännöt ei sano että kaksi kissaa ei saisi olla samassa paikassa” Xiwawan silmissä kiilsi leikkisä tuike. Ruby puri hampaansa yhteen arvioiden tilannetta. Xiwawa avasi ullakon tikkaisiin johtavan luukun.
”No, tuletko sä?” hän huuteli tikkaiden puolivälistä sanattomana käytävälle istumaan jääneelle Rubylle. Punainen kissa pomppasi pystyyn, vieläkin hieman hämillään. Hän ravisti nopeasti turkkiaan ennen kun tarttui tikkaisiin. Askelmia kiivetessään hän tuumi kuinka yhtäkkiä joku oli kääntänyt lämmityksen kovalle, varmasti Cindyn tekosia…

Vivian, Zara ja Ystis olivat puolivahingossa lyöttäytyneet yhteen. Kolmikko loikki käytävällä yhtä matkaa, vaaleanpunaiset kissat Zaran kummallakin puolella.
”Vattu, Marja ja Mustikka on kyl niin siistejä kun ne tekee tämmöistä!” Zara sanoi innokkaasti. Vivian tuumi Zaran tuntuvan olevan innoissaan kaikesta.
”Me tehdään aika usein juttuja yhdessä. Mutta ei kyllä näin isolla porukalla yleensä” Vivian vastasi väistäen käytävällä olevaa kukkaruukkua. Hän ei tiennyt mihin hänen sisaruksensa olivat menneet piiloon.

Bumble oli löytänyt itsensä vanhempien kissojen Wiipelin, Winnien ja Unen seuraan, kuten hän oli suunnitellutkin. Marjakin oli ollut aikaisemmin heidän mukanaan, mutta jättäytynyt pois jossain vaiheessa mennäkseen piiloon muualle. Mustikka, Clarissa ja Cindy olivat lähteneet omille teilleen Primin ja Viirun mennessä kahdestaan.

Nella säikähti kylppärin oven pamahtaessa auki ja harmaanvihreän karvapallon rynnätessä sisälle niin pahasti, että tiputti sarjakuvalehtensä veteen. ”Cindy!” Nella huudahti yrittäen kiireesti onkia lehteä ennen kuin se kastuisi läpimäräksi Cindyn juostessa ympyrää huoneen keskellä.
”Ai, sori Nella” Cindy pysähtyi huoneen keskelle ja väläytti leveän hammashymyn Nellalle.
”Jotain yksityisyyttä, jooko?” kirjava kissa tarttui kynnellään sarjakuvalehteen ja nosti sen pois vedestä. Lehti oli tietysti läpimärkä ja sen muste oli suttaantunut niin, että sitä oli mahdoton lukea. ”Ugh!” Nella päivitteli kääntäen tuiman katseensa edelleen virnuilevaan Cindyyn. Hitaasti Cindyn hymy hyytyi.
”Mäpä tästä meenkin. Moikka!” vihreä kissa huudahti, kadoten silmänräpäyksessä ulos ovesta ja pamauttaen sen perässään kiinni. Nella huokaisi turhautuneena, hän huuhteli vaahdot pois turkistaan ja astui pehmeälle pörrömatolle kietoen pyyhkeen ympärilleen. Sarjakuvalehden hän viskasi saman tien roskakoriin, sen kuivana pitäminen onnistui vallan mainiosti. Se siitä rauhallisesta spa-hetkestä, Nella ajatteli kuivaten puhdasta turkkiaan pyyhkeellään.

”Ja… 60!” Vatun voitonriemuinen ääni huudahti, hän avasi silmänsä pöydän ääressä. Yhdessä Cocon kanssa he tassutelivat käytävälle, tuumien, ettei leikkihuoneeseen olisi uskaltanut jäädä yksikään kissoista. ”Jakaannutaan. Ota sinä oikea puoli niin mä otan vasemman” Vattu sanoi katsellen ympärilleen, skannaten.
”Älä koko ajan vaan määräile!” Coco tiuskaisi tassut puuskassa, pian loikkien kuitenkin siihen suuntaan minkä Vattu oli hänelle sanonut. Vaaleanharmaa kisu tuhahti hiukan turhautuneesti, vihreän kauhukolmikon jäsenet eivät todellakaan olleet hänen lemppareitaan. Ripein askelin Vattu lähti eri suuntaan kuin Coco etsimään piilossa olevia kissoja. Vattu suuntasi alkajaisiksi puuhakammariin. Sieltä ensimmäisenä löytyi Bumble kaappiin tunkeutuneena, sitten Wiipeli sängyn alta ja vielä närkästynyt Winnie kirjojen taakse piiloutuneena. Häntä ärsytti se, että hänet löydettiin heti.
”Olisit piiloutunut paremmin” Vattu virnuili.
”Sentään et ollut ensimmäinen” Bumble risti tassunsa puuskaan, pyöräyttäen ruskeita silmiään. Coco puolestaan löysi Mustikan kyyrystä näytelmälavan verhojen takaa, joka sai poikakissan tuhahtamaan hiukan pettyneenä. Vatun neljän kissan porukka suuntasi seuraavaksi juhlatupaan, josta ei tyttökissan harmiksi löytynyt yhtään ketään. Coco ja Mustikka suunnistivat nuoremman kissan johdolla kylppäriin, jossa ei myöskään ollut ketään, vain kostea höyry leijaili ilmassa. Kirjastossa Cocoa kumminkin onnisti, kun Prim ja Viiru löytyivät terassilta kukkapuskien takaa ja Marja kirjahyllyn päältä. Vattu löysi keittiön kaappeihin piiloutuneina sekä Zaran, Vivianin että Ystiksen ja tuuletti voitonriemuisesti. Tullessaan keittiöstä takaisin aulaan molempien etsijöiden ryhmät törmäsivät toisiinsa, Cocon löytäessä Clarissan vastaanottotiskin takaa. Kävi ilmi, ettei piilossa ollut enää kuin Xiwawa, Ruby ja Cindy.
”Missä he voisi olla?” Coco puhahti potkien maata tassullaan. Koko kissaporukka laahusti Vatun ja Cocon perässä käytävällä.
”Hmmm…” Vattu katseli ympärilleen huomaten ullakon raolleen jääneen oven. ”Taidan tietää missä ne on” harmaan kissan kasvoille ilmestyi viekas hymy hänen hieroessaan tassujaan yhteen. ”Shhh…”. Hiljainen kinastelu voimistui yhä enemmän mitä ylemmäs kissajoukko kiipesi tikkaita. Yhden askelman vingahtaessa, se kuitenkin loppui kuin seinään.
”Hahaa!” Coco huudahti hypäten viimeiseltä askelmalta ullakon lattialle. Hän katseli ympärilleen hetken, kunnes huomasi punaisen hännänpään heiluvan yhden laatikon takana. ”Rubyyy!” poikakissa virnuili tassut lanteille asetettuina.
”Xiwawa!” Vattu huudahti miltei samaan aikaan kiskaistessaan kankaan pois tämän päältä. Coco ja Vattu vaihtoivat innostuneet hymyt, nyt oli enää Cindy jäljellä. Wiipeli ja Winnie loikkivat iloisina veljensä luo, Wiipeli pörröttäen tämän päälakea. Bumble kamppasi pöllähtäneen Rubyn, joka kompuroituaan takaisin tasapainoon tönäisi tätä leikkimielisesti takaisin.

Nautittuaan herkkunsa ja maksettuaan Mocca, Aamu, Rico ja Gaku ottivat suunnan kohti kotia. Risteyksessä he kumminkin päättivät mennä kiertopolkua metsän kautta. He poikkesivat asfaltilta ja seurasivat pientä metsäpolkua, joka johdattaisi heidät jossain kohtaa Mouruposken läheisyyteen. Ilta-aurinko paistoi puiden välistä suoden kissoille nautinnollisen sään lenkkeilyyn. Pieni, viileä tuulenvire muistutti kissoja kuitenkin pian alkavasta syksystä ja kesän päättymisestä.
”Täällä on niin kaunista” Aamu huokaisi katsellen ympärilleen suurin silmin.
”Kestäisipä kesä koko vuoden” nyökyttelevä Mocca toivoi tuskaisella äänensävyllä, mikä ansaitsi muilta kissoilta hiljaiset, myöntyvät hymähdykset.
”Mutta on syksyssä ja talvessakin omat hyvät puolensa Mocca” Rico sanoi puristaen Mocan tassua lohduttavasti.
”Niin, kuten kuumat kupposet kahvia kylminä aamuina” Gaku tuumasi napaten hänen vierellään kulkevan Aamun tassusta kiinni.
”Ja pimeät illat, jolloin voi käpertyä peittoon ja katsoa kokonaisen sarjan putkeen, kun sade hakkaa ikkunaa” Rico lisäsi pieni hymy kasvoillaan.
”Ja joulu!” jouluintoilajana tunnettu Aamu hihkaisi vähän turhankin innokkaasti, mikä sai poikakissat hykertämään hiljaisesti.
Mocca katseli ympärilleen haikeana. ”Tulee silti ikävä kesää…” hän sanoi puolikas hymy kasvoillaan. Hän ikävöisi kuumaa auringonpaistetta turkillaan, vapautta tehdä mitä halusi, milloin halusi. Hän ikävöisi varpaiden kastamista veteen auringon laskiessa horisonttiin, niitä yöllä käytyjä keskusteluita, joista ei sen koommin mainittaisi ja sitä kuinka ukkonen jyrähtelisi ja lämmin kesäsade viilentäisi maan. Mocca puristi vapaan tassunsa nyrkkiin, kyyneleet silmäkulmia kirvellen, mutta hän räpytteli ne pois. Välillä aika tuntui olevan hänen pahin vihollisensa. Hän tiesi jo nyt miettivänsä tätä hetkeä sitten, kun kesä tuntuisi liian kaukaiselta. Onneksi hänelle oli suotu näin mahtavia ystäviä.

Puolen tunnin, kissalauman jakautumisen, ja takaisin yhdistymisen jälkeen Cindyä ei vieläkään näkynyt missään.
”Tämä on toivotonta!” Coco parkaisi lyöden takaraivonsa seinään. ”Miksi Cindyn pitää olla niin vikkelä, se varmasti huijaa!” hän jatkoi valittamistaan huitoen tassuillaan ilmaa. Jokainen kissa tuntui jo hiukan kyllästyneen peliin, Mustikka, Marja ja Uni istuivat maassa käytävällä, jonne osallistujat olivat kokoontuneet. Zara ja Ystis nojasivat toisiinsa, Winnien loikkiessa kehää tylsistyneesti juttelevien Wiipelin ja Xiwawan ympäri. Ruby, Vivian ja Bumble olivat lysähtäneet yhteen kasaan, Clarissa ja Viiru laiskasti vaihtaen muutamia sanoja.
”Lupaan sillä kissalla on oikeasti jotain alien-taikavoimia!” Vattu parkaisi turhautuneena. Bumble haukotteli leveästi, Primin kävellessä viereisestä kylppärin ovesta sisälle mietteliäänä.
”Hei kaikki, tulkaa katsomaan!” Primin hihkaisu kuului hetken kuluttua. Kissalauma kipitti sisälle ovesta parveillen Primin ympärille. ”Ylhäällä” Prim osoitti kattoa. Ensin kukaan ei meinannut tajuta mitä ihmettä Prim tarkoitti, mutta hetken kuluttua leuat alkoivat loksahdella auki.
”Cindy!” Vattu ja Coco huudahtivat kuin yhdestä suusta, tuijottaen silmät suurina kylppärin katossa olevaa kattotuuletinta.
”Moi kaikki!” Cindy hihkaisi tuijottaen alas kissalaumaa kohti. ”Voitinko mä?”. Hän istui yhden katotuulettimen vihreän siiven päällä. Piilopaikan täytyi olla historian paras, sillä kissa lähes maastoutuikin kattotuulettimeen.
”No voitit!” Mustikka huudahti ällistyneenä. Cindy tuuletti voittoaan hypähtämällä ilmaan ja hihkumalla, ennen kuin hän hyppäsi ketterästi hyllyn kautta maahan.
”Kerro salaisuutesi, miten pääsit tuonne!” Winnie tivasi heti Cindyltä, joka vain nauroi äänekkäästi tälle. ”Taikuri ei paljasta temppujaan!”
”Mehän käytiin täällä ja Cocon kanssa” Mustikka ihmetteli.
”Ette katsoneet ylös!” Cindy virnisti leveästi.

Myöhemmin illalla kaikki Nooran kissat olivat selvinneet takaisin omaan huoneeseen päivän koitosten jälkeen. Mustikka, Vattu, Cindy, Bumble, Ruby ja Vivian olivat simahtaneet sohvalle heti palattuaan. Noora tuumi heillä olleen rankka päivä. Rico ja Gaku istuskelivat pentujen välissä, silmät puoliunessa katsoen telkkarissa pyörivää lentoturmatutkintaa. Rico silitti hitaasti tassullaan nukkuvan Mustikan selkää. Noora tuhahti hyväntuulisena, sulkien läppärinsä kannen. Yllätyksekseen kannen takaa paljastui hieman ujoilta näyttävät Aamu, Mocca ja Nella.
”No, mitäs tytsyt?” Noora kysyi nojaten päänsä käteensä, pieni hymyn kare suupielessään leikkien. Nopeasti tyttökissat paljastivat tassunsa selkiensä takaa, heidän tassuissaan oli monia kynsilakkapulloja. Nooran suu loksahti hieman auki, kulmakarvat nousten puoleen otsaan.
”Me ajateltiin… laatuaikaa?” Aamu ehdotti varovasti, heilauttaen kynsilakkapulloja tassuissaan. ”Jos sulla ei siis ole mitään kesken” Mocca lisäsi nopeasti.

”Sori siitä… tän aamuisesta muuten” Noora sanoi mutristaen huuliaan hiukan, lakaten vasemman käden kynsiään. Hän tiesi menneensä hiukan överiksi tänään.
”Ei se haittaa Noora. Sellaista sattuu” Aamu sanoi pehmeästi, silittäen tassullaan Nooran hiuksia. Kissat olivat parempia lohduttajia, kun Noora olikaan muistanut.
”Jep, ei meitä haittaa. Koulu on stressaavaa, mutta ei sulla oo mitään pelättävää” Mocca sanoi nostaen vihreän katseensa pienistä kynsistään hoitajaansa. ”Sä oot kaikista siistein tyyppi ketä me ollaan tavattu” Mocca virnisti kurottaen leikkisästi koskettamaan Nooran nenää tassullaan. Nella nyökytti päätään hänen vieressään silmät kiiluen.
”Kaikki tulee menemään hyvin, me ollaan aina sun tukena” Nella hymyili hennosti. Nooran mutristus suli hymyksi sekunteissa, milloin hänen pikkukissoistaan oli tullut näin aikuisia, ja fiksuja? Tippa linssissä hän kaappasi kissat syliinsä halaten näitä poskiaan vasten. ”Ootte parhaita.”

/ jipii tarina pitkästä aikaa ! olipa kiva kirjottaa jotai muuta kun esseitä. toivottavasti osasin kuvata kaikkien kissoja mahdollisimman luonteen mukaisesti! don’t come for me jos epäonnistuin xD

Ostokset kahvilasta:
Kupillinen kahvia, 4 penniä
Kupillinen teetä, 4 penniä
Suklaasmoothie, 3 penniä
Muffinssi, 3 penniä
Ohukainen mustikkatäytteellä, 3 penniä
Mansikkakakun pala, 4 penniä
Suklaakakun pala, 4 penniä
Yht. 25 penniä

Tarpeet:
Mocca, Gaku, Rico, Aamu
- Nälkätarve
Mustikka, Vattu, Bumble, Ruby, Vivian, Cindy
- Leikkimistarve
- Unitarve?
Nella
- Hygieniatarve
- Unitarve?



Olipas mukavaa luettavaa! Vau, Aamu ja Mocca saivat nukkumista rakastavat poikaystävänsä kerrankin jaloittelemaan hoitolarakennuksen ulkopuolelle. .--D Mocca-raasu pettyi kun hänen nimikkoherkkua ei ollut tarjolla. Samaistuin kesähaikailukohtaukseen, mutta tosi kiva että kissat keksivät hyviä odottamisen arvoisia asioita myös syksystä ja talvesta. .-) Voi Nellaa kun sekä kauneusunet että prinsessa-spa-hetki häiriintyivät. x) Ihanaa kun olit ottanut piilosleikkiin mukaan kaikki hoitolan pentukissat! Cindyn tuuletinpiilo oli kyllä melkoinen keksintö, mahtoikohan hän kieppua koko piileskelyajan ympyrää siellä katonrajassa? Apua xD Ruby ja Xiwakin saivat hieman ruutuaikaa (vai pitäisikö puhua tarina-ajasta..?) ja sinun ja tytsyjen yhteinen laatuaika kannustavine keskusteluineen oli oivallinen päätös tarinalle. <3 Saat 61 - 25 = 36 penniä, ja kohotan tarpeet!