simssiliinin tarinat

[Kasa]

Tänne tulevat kaikki simssiliinin kirjoittamat hoitotarinat.

[Kasa]

Ilmoitan vielä tähän alkuun, että tarinani ensimmäisen kymmenen vuoden takaa löytyvät blogistani Mourutarinoita. .-)

[Kasa]

Keväinen äitienpäivä

Untuva kiskaisi Tulpea hännästä, jolloin tyttökisu havahtui hereille unestaan. "Mih-tähh?" Tulpe kysyi suustaan ilmoille pyrkivän haukotuksen kera. Untuva laittoi tassunsa Tulpen kuonon eteen estääkseen tätä puhumasta ja osoitti toisella etutassullaan ovea. Tänään oli äitienpäivä, ja pennut olivat jo eilen illalla sopineet menevänsä askartelemaan yhdessä äitienpäiväkortteja heti aamusta. "Tarvitseeko sitä näin aikaisin mennä? Anna minun nukkua vielä parikymmentä minuuttia", Tulpe mumisi ja painoi päänsä takaisin tyynyyn. Untuva ei kuitenkaan lannistunut, vaan otti järeämmät keinot käyttöön ja puraisi tyttöä korvasta. "Auts! No hyvä on, minä nousen", Tulpe huokaisi ja kiipesi vastentahtoisesti ylös lämpimältä pediltään. Kun ovi kolahti kiinni pentujen poistumisen jäljiltä Ruu ja Stiina kohottivat yhtä aikaa päänsä omilta makuupaikoiltaan. "Aww, söpöä, pikkuiset aikovat yllättää meidät ja lähtivät valmisteluihin jo hyvissä ajoin", Stiina hymyili. "He ovat kyllä huomaavaisia. Taidanpa minäkin pistäytyä sanomassa terveiset omalle äidilleni adoptiossa", Ruu sanoi ja hyppäsi nopean venyttelyn jälkeen alas simssiliinin sängyltä. "Etkö aio odottaa Tulpen paluuta? Hän pettyy jos et olekaan paikalla", Stiina huomautti. "Pennuilla kuitenkin kestää. Usko pois, ehdin tulla takaisin ennen heidän paluutaan", Ruu virnisti ja juoksi ovelle. Oven takaa paljastuikin ensimmäinen äitienpäiväyllätys, nimittäin Vesa oli tullut hakemaan Stiinaa äitienpäiväleffaan. "Ihanaa, lähden tietenkin kanssasi", Stiina innostui, vaikka vielä äsken hän oli ollut huolissaan huoneesta poistumisen suhteen. Tyttöjen mentyä myös Quz kurkisti unikoppansa reunan yli, sillä hänelläkin oli suunnitelmia äitienpäiväksi. Ovi kolahti vielä kolmannenkin kerran Quzin jäljiltä, ja tällä kertaa oli simssiliinin vuoro kohottaa päänsä tyynyltä. Tahmea kuolavana roikkui tytön suupielestä tämän tavoitellessa silmälasejaan yöpöydältä. "Joko te olette hereillä? Haluaako joku aamupalaa?" simssiliini tiedusteli, mutta tyhjä huone ei tietenkään vastannut hänelle, ja ympärilleen silmäiltyään simssiliini havaitsi kissojen jo rientäneen omiin puuhiinsa. Nykyään kaikki katit tuntuivat olevan jo niin itsenäisiä että pärjäsivät ilman hoitajansa apua. simssiliini pyyhki poskellaan olevat unikuolat yöpaitansa helmaan ja painoi sitten päänsä takaisin tyynyyn muistamatta tietenkään ottaa silmälasejaan pois.

Ruu yllätti äitinsä hiippailemalla tämän taakse ja kaappaamalla hänet syliinsä. Tajuttuaan mitä oli tekeillä Mayu purskahti nauruun ja nipisti Ruun poskea leikkisästi. Halista irrottauduttuaan Mayu asetti etutassunsa Ruun hartioille mittaillen katseellaan muutaman ikäpisteen päässä täysikasvuisuuden saavuttamista olevaa tytärtään. Ruu oli tullut selvästi enemmän äitiinsä, mikä ilmeni tismalleen samanvärisestä pikimustasta turkista unohtamatta hivenen ilkikurista luonnetta. "Ihanaa että tulit katsomaan vanhaa äitiäsi, mutta olen hieman pettynyt ettet tuonut minulle lahjoja", Mayu naukaisi vitsaillen. "Ensinnäkään sinä et ole vanha, ja mikäli olet pahvisten kartonkipalasten perään suosittelen sinua pistäytymään meillä tänään iltapäivällä, vähän aavistelisin että tuo meidän perheen nuoriso aikoo askarrella jotain", Ruu virnisti. "Isä on tietysti myös tervetullut, ja jos satut törmäämään Piaan voit kutsua hänetkin mukaan", Ruu valmisteli sukukokousta. Mayu lupasi varmistaa että kaikki kutsutut saapuisivat paikalle sovittuun aikaan. Poistuessaan adoption tiloista Ruu törmäsi ystäväänsä Tuhkaan. "Moi, tulitko sinäkin katsomaan äitiäsi?" Ruu uteli. "Öhm, en, katsos kun emoni ei asu täällä. Olin niin pieni joutuessamme eroon toisistamme etten edes muista hänestä mitään.", Tuhka selvensi. "Ai, en tiennyt", Ruu sopersi hieman nolona. Tuhka ei kuitenkaan vaikuttanut olevan epäselvistä sukutaustoistaan huolissaan, sillä hän oli tottunut tulemaan toimeen ilman vanhempiaan kasvaessaan ihmisten parissa. "Tulin oikeastaan tapaamaan kummipentuani. Ajattelin viedä hänet kahvilaan", Tuhka kertoi. "Hyvä valinta tapaamispaikalle, minunkin kummini vei minut aikoinaan käymään siellä", Ruu selitti. "Jos kerran pidät kahvilasta niin saat toki liittyä seuraamme", Tuhka hymyili. "Se olisi mukavaa! Jospa minäkin otan kummipoikani Ramin mukaan niin mennään nelisteen", Ruu innostui. Kumpikin nouti kummipentunsa, ja varsinkin Kuu oli innoissaan kuullessaan kahvilareissusta. Laiskaa Ramia ei puolestaan olisi huvittanut lähteä minnekään sunnuntaiaamuna, mutta lopulta pennun seikkailunhaluisuus sai tämän kiinnostumaan.

Ruu liotti teepussia juomassaan Tuhkan siemaillessa maitokahvia vihreästä kupista. Ruu oli päättänyt tilata koko porukalle ohukaiset vähän niin kuin aamiaispannareiksi, ja pennut hotkivat innoissaan omia lettusiaan naureskellen välillä toisilleen kun ohukaisen välissä olevaa täytettä jäi roikkumaan suupieleen sottaisesti. Tuhka ja Ruu seurasivat pentujen hassuttelua hymyillen huvittuneesti. "Ovat nuo kyllä suloisia! Kaipaan sitä aikaa kun omat pentuni olivat tuon ikäisiä", Tuhka huokasi kaihoisasti. "Sanoppa muuta", Ruu yhtyi Tuhkan mielipiteeseen. Ruu ikävöi niitä aikoja erityisesti siksi, että Tulpen ollessa pikkuinen oli hänen ja Quzin välillä vielä kaikki hyvin eikä kaikki perheen kesken vietetty aika ollut ainaista draamaa mihin nyt oli päädytty. "Onko kaikki hyvin?" Tuhka kysyi huomattuaan Ruun ilmeen synkentyneen. "Äh, mietin vain Quzia..." Ruu tuhahti. Vappujuhlien jälkeen tuskin kellekään hoitolassa oli enää epäselvää Ruun ja Quzin välien nykyinen tila, sillä heidän perhepalaverissaan ei oltu säästelty äänen käyttöä. "Haluatko puhua siitä?" Tuhka kysyi asettaen tassunsa tytön olkapäälle rohkaisuksi. "Kaikki minun ja Quzin välillä on yhtä vuoristorataa! Kävimme vähän aikaa sitten ihan sopuisan keskustelun, mutta jo seuraavaan aamuun mennessä huusimme taas kumpikin toisillemme", Ruu selitti ja kertoi sitten hänen ja Quzin parin päivän takaisesta "teippi-tempauksesta": simssiliini oli herätessään ihmetellyt, miksi keskeltä huonetta kulki huoneen kahtia jakava teipistä tehty viiva. Myös monet huonekalut oli rajattu, ja teippiä kulki jopa simssiliinin yli. Ruu ja Quz olivat halunneet jakaa kaiken huoneessa tasan, jopa simssiliinin. Hoitaja ei tietenkään ollut tyytyväinen moiseen järjestelyyn ja vaati kissoja poistamaan kaikki teipit saman tien. "Ärh, luulin että elämästäni tulisi parempaa kun pääsin pois adoptiosta ja sain hoitajan, mutta sitä iloa ei kestänyt kuin muutama kuukausi ja nyt kaikki on ihan sekaisin", Ruu kiukkuili. Purkautumisensa päätteeksi Ruun oli pakko vetää syvään henkeä ja hörpätä iso kulaus teetä mukistaan rauhoittuakseen hieman. "Anteeksi, ensin tuppauduin seuraasi ja sitten valitan koko ajan vain omista huolistani sinulle! Olen surkeaa seuraa", Ruu pahoitteli. "Ei syytä huoleen, ystävien kuuluu tukea toisiaan. Kuule, vaikka sinun voikin olla sitä vaikea nähdä niin elämässäsi on myös paljon hyvää. Tulet vielä pääsemään yli erosta, ja kaikki on sen jälkeen helpompaa", Tuhka vakuutteli. Ruu hymyili ystävälleen, kenties tämä olisi oikeassa.

Stiina nojautui leffateatterin penkin selkänojaa vasten löytääkseen mukavamman asennon. Valkokankaalla pyöri Toy Story -elokuva, jonka Stiina oli itse asiassa vähän aikaa sitten jo nähnyt, mutta koska kyseinen elokuva oli herättänyt Vesan kiinnostuksen päätti Stiina suostua katsomaan saman näytöksen toistamiseen. Oikeastaan elokuvan katsominen uudelleen on jopa jollain tasolla antoisampi kokemus ensikertaan verratessa. Loppuratkaisua ei tietenkään voinut jännittää enää, mutta oli hauska bongata pitkin elokuvaa pieniä vihjeitä tulevista käänteistä, joihin ei ekalla katselukerralla tajunnut kiinnittää samalla tavalla huomiota. Vesa tuijotti kuvaruutua niin keskittyneesti ettei muistanut edes mättää suuhunsa heidän leffaevääksi ostamiaan irtokarkkeja. "Olipa mukavaa kun pyysit minua kanssasi elokuviin! Saa Espiquekin välillä taukoa kun en pakota häntä aina mukaani, haha", Stiina hymähti. "Isi taitaa tosiaan olla enemmän näytelmien perään kun harrastaa sitä näytelmäkerhoakin, mutta me pakotamme hänet aina elokuvia katsomaan", Vesa virnisti. Hymy kuitenkin hiipui hiljalleen pennun suupieliltä, eikä Stiina voinut olla miettimättä mikä pojan mieltä painoi. "Vesa, onko kaikki kunnossa? Olet kaksoisveljeesi verratessa jotenkin reilusti pienikokoisempi", Stiina huomasi yhtäkkiä. Untuva oli vastikään kasvanut leikki-ikään, mutta Vesa oli edelleen vastasyntyneen tasolla. "No nyt kun kysyit, niin uusi hoitajani ei ole ehtinyt viettää kovin paljon aikaa kanssani. Kaipaan häntä", Vesa tunnusti. Viha kuohahti Stiinan sisällä, hänen ei olisi pitänyt antaa simssiliinin tarjota toista hänen pentuaan jollekin toiselle hoitajalle. Stiina tunsi itsensä huonoksi äidiksi kun ei ollut tajunnut kiinnittää Vesan kaltoinkohteluun huomiota aiemmin. "Puhun simssiliinin kanssa, voit sitten muuttaa meille, ja kaikki järj-" "En tahdo! Ei siis millään pahalla simssiliiniä kohtaan, mutta pidän nykyisestä hoitajastani. Uskon hänen vielä panostavan enemmän minuun", Vesa selitti. Stiina tunsi poikansa ja tiedosti tämän olevan helposti kiintyvää sorttia, mutta mitä pidempään asiaa lykkäisi sitä pahemmalta mahdollinen hylätyksi tuleminen tuntuisi. "Hyvä on, ei tehdä vielä mitään hätiköityjä päätöksiä. Muistathan että olen täällä sinua varten, ja voit koska vain tulla tapaamaan minua jos sinusta tuntuu siltä", Stiina painotti. Vesa nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi, ja tämän jälkeen keskustelu tyrehtyi kummankin keskittyessä jälleen valkokankaan tapahtumiin. Elokuvan päätyttyä Vesa päätti haastaa äitinsä peliin. "Päihitin viimeksi Cindyn labyrinttipelissä", Vesa lesosi koneen ladatessa heidän valitsemaansa lumilautailupeliä. "No kuulehan, minä olen vieraillut teatterissa aktiivisesti pennusta asti ja vuosien saatossa olen oppinut näiden kaikkien pelien niksit", Stiina naureskeli vaikka tiedostikin pelistä tulevan tiukkaa vääntöä, sillä Vesa oli älykäs ja oppi nopeasti uusia asioita, ja lisäksi nuorukaisella oli äitiään hitusen nopeammat refleksit.

Puuhakammarissa järjestetty askartelupaja ei ollut houkutellut juurikaan väkeä paikalle, mikä johtui oletettavasti siitä ettei päivä ollut ehtinyt vielä pitkälle. Untuvalla oli kynä kiinni paperissa jo ennen kuin poika oli edes ehtinyt istahtaa alas, ja kortin kanteen alkoi muodostua kauniita kukkasia. Tulpe sen sijaan tuijotti edessään olevaa tyhjää kartonkia eikä oikein keksinyt miten voisi kuvittaa kortin. "Hei Untuva, teetkö kortin puolestani jos maksan sinulle kolme penniä?" Tulpe yritti lahjoa, mutta liila pentu pudisteli päätään. "Höh. No jaa, ei minulla edes olisi ollut rahaa, ja kaipa äiti ilahtuu enemmän jos kortista näkyy minun kädenjälkeni", Tulpe tuumaili. Tyttö kirjoitti keskelle korttipohjaa tekstiksi "Hyvää äitienpäivää", mutta siihen työskentely taas tyssäsi. Onneksi paikalle saapuivat Kuula, Rio, Elmo sekä Veikko, isommalla porukalla olisi haukempaa! Tulpe tervehti poikia kovaäänisesti, ja Untuvakin heilautti kavereilleen nopeasti tassua ennen kuin syventyi jälleen kortin askarteluun. "Moi, me tultiin askartelemaan kortteja alienäiskille", Rio tiedotti, ja nelikko levittäytyi saman pöydän ympärille. "Miten aiotte koristella kortin?" Tulpe uteli toivoen saavansa vähän inspiraatiota itselleenkin. Kuula ja Rio kertoivat suunnitelmastaan tehdä korttiin kuvan äidin kotiplaneetasta Jupiterista, ja Veikko ja Elmo suunnittelivat puolestaan koko galaksiperheen piirtämistä samaan kuvaan. Tulpe ei oikein voinut hyödyntää poikien ideoita, sillä hänen äitinsä ei asunut ollenkaan niin jännässä paikassa että sitä olisi kannattunut kuvittaa, ja perhepotretti oli heti pois laskuista. Viikon takaiset tapahtumat kummittelivat yhä Tulpen mielessä, eikä hän oikein vieläkään osannut sulattaa sitä että hänen vanhempansa olivat eronneet. Äidilleen Tulpe oli leppynyt helpommin, mutta isän touhut muiden naaraskissojen kanssa kuvottivat häntä yhä. Tulpe ravisti päätään sysätäkseen ikävät mietteet jonnekin pääkoppansa takimmaiseen nurkkaan, hän ei aikoisi murehtia nyt. Kavereiden seurassa huolet onneksi unohtuivat, ja korttien askartelu oli jäädä toissijaiseksi pentujen pelleillessä piilottamalla toisten tarvitsemia väriliituja tai tasapainotellessa liimapuikkoa nenänsä päälle. Untuva sulkeutui tapansa mukaaan kaiken ympärillä tapahtuvan hälinän ulkopuolelle. Kortin kansikuva oli valmis, ja pentu oli jopa laatinut kuvitukseen sopivan kukka-aiheisen runonpätkän onnittelutekstin tehosteeksi. Elmo hivuttautui Untuvan viereen ja kehaisi tämän työtä. "Sinun pitäisi laittaa tuo kortti myytäväksi postikonttoriin", Elmo totesi. Untuva katsoi kamuaan "Oletko tosissasi?" -ilmeellä ja silmäili työtään mietteliäänä.

Quz tassutteli ylvään kirkkorakennuksen ohi hautausmaalle johtavalla polulle. Kissa ei voinut olla panematta merkille miten hyvää jälkeä hautausmaan henkilökunta oli tehnyt, sillä kaikille haudoille oli laitettu talven jälkeen toinen toistaan sievempiä kukkaistutuksia. Tassut johdattivat Quzin tuttua reittiä Maukulaisten sukuhaudan kohdalle, ja kissa silmäili menneiden sukupolvien jäsenten nimiä hautakivistä ennen kuin pysähtyi lopulta äitinsä haudan eteen. Valkoisten kynttilöiden liekit lepattivat ja vihreiden versojen lehdet keinuivat kevyesti hennossa kevättuulessa. Keskellä oleva enkelikoriste oli hiukan vinossa, ja Quz korjasi sen asentoa, sillä hän tiesi että yksityiskohdista pikkutarkka Oili ei voinut sietää moista epätäydellisyyttä. "Hei äiti", Quz lausui ääneen ja asettui istumaan hautakiven eteen. "Tämä on ensimmäinen äitienpäivä ilman sinua... Voi äiti, minusta tuntuu että kuolemasi jälkeen kaikki on mennyt vain alamäkeen ja olen sotkenut asioita. En ymmärrä mitä tapahtui, minä ja Ruu olimme niin rakastuneita, mutta sitten yksi pidempi katsekontakti Kinuskin kansa sai tassuni veteliksi, ja kun Nellakin kertoi tunteistaan minä... Ärh, tarkoitukseni ei ollut loukata ketään vaikka tiedostinkin ettei useamman tyttökissan tapailu ole reilua ketään kohtaan, mutta minkä minä mahdan tunteilleni?!" Quz parkaisi. Kisu katsoi hieman häpeissään ympärilleen purkauksensa päätteeksi, mutta onneksi hautausmaalla ei ollut muita hänen lisäkseen. Keltaraidallinen kissa nousi ylös ja toivotti vielä hyvää äitienpäivää ennen kuin poistui paikalta. Quzin silmiin osui hautakivi, jota hän ei ollut nähnyt aiemmin, ja kisu päätti uteliaisuuttaan käydä vilkaisemassa sitä. Kyseessä oli vähän aikaa sitten kuolleen Daimin hauta, ja Quz tunsi pienen omantunnon pistoksen siitä ettei ollut osallistunut hautajaisiin, sillä olihan Daim sentään hänen ystävänsä, ja vaikka he eivät kovin läheisiä olleetkaan kunnioitti Quz vanhempaa kissaa. Quz hätkähti tuntiessaan vesipisaran putoavan hänen niskaansa. Outoa, Mourusen sääpalsta ei luvannut tälle päivälle sadetta... Kisu kohotti katseensa ylös, mutta sadepilvien sijaan hänen yläpuolellaan leijailikin Sylvi, ja Quz hypähti ilmaan säikähdyksestä. "Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut häiritä", Sylvi lausui käheällä äänellä. Quz kummasteli vanhuksen asennetta, sillä yleensä tällä oli tapana ylenkatsoa itseään nuorempia kissoja, ja nyt Sylvi oli se joka pyysi anteeksi. Sylvi laskeutui maankamaralle, ja Quz huomasi vanhuksen silmäkulmassa kyyneleen, mikä selitti Quzin päälle pudonneen vesipisaraa muistuttaneen yllätyksen. "Emme tunteneet kauaa, mutta Daim oli minulle silti rakas. Äh, en edes tiedä miksi tunteilen tällä tavalla, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kumppanini kuolee", Sylvi murahti. "Se että on kokenut läheisen menetyksiä paljon ei tee surusta yhtään helpompaa. Tänne on haudattu kolme minulle läheistä sukulaista", Quz avautui. Hetken aikaa he istuivat paikoillaan tuijottaen hautaa vaitonaisena, mutta pian Sylvi muistutti Quzia musiikkikerhon alkavan, joten kaksikko lähti kulkemaan takaisin hoitolalle.

Quz ja Sylvi olivat viimeiset näytelmälavalle saapuneet musiikkikerhon jäsenet. Quz katsahti tytärtään, joka jutteli tuttavallisesti Veikon ja Tiukun kanssa. Ei uskoisi että kyseessä on pennun ensimmäinen kerta musiikkikerhossa, sillä tämä tuntui sulautuvan heti muiden kerholaisten joukkoon niin hyvin että voisi luulla hänen olleen vakituinen jäsen jo useamman vuoden ajan. Hipsuli marssi reippaasti kerhoa vetävän simssiliinin luokse, joka selvitti parhaillaan jotain johtosotkua. "Tiedän että sinulla on asiaan vastaansanomista, mutta kykyjeni ansiosta näen jo itseni esiintymässä konsertissa, joten säästyäksemme turhalta jahkailulta ehdottaisin että alkaisimme valmistella konserttia pikimmiten", Hipsuli sanoi hymyillen aurinkoisesti. "Toiveellani ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa että elämäntavoitteeni ja suurin kohtaloni on päästä vetämään konsertti juuri täällä Mouruposkessa", Hipsuli lisäsi virnuillen. "Joo, pidetään konsertti, se on minunkin suurin haaveeni!" Tulpe hihkaisi. "Maltahan vähän Tulpe. Olet kerhossa ensimmäistä kertaa, ja ennen konsertin pitämistä täytyy harjoitella ahkerasti", Quz huomautti. "Voitko lopettaa elämääni puuttumisen ja jatkuvan ilonpilaajana toimimisen?" Tulpe puuskahti silmiään pyöritellen. "Et viitsisi kiukutella minulle täällä kaikkien nähden", Quz sihahti. "Olen yhtä mieltä Quzin kanssa siitä että ennen konserttia täytyy harjoitella. Tämä ei tietenkään koske minua, sillä olen ammattilainen", Sylvi ylpeili täydellä kerhomerkkirivillään. "Minulla ei ehkä ole vielä yhtäkään kerhomerkkiä, mutta olen aina tykännyt laulaa ja olen tosi hyvä siinä", Hipsuli ilmoitti. "Hetkonen!" Quz huudahti. Hän toimi Mouruposken MusiQue-bändin laulajana, eikä aikoisi antaa yhtyeen keulakuvana toimimisen kunniaa kenellekään ulkoavaruudesta saapuneelle kummajaiselle. Quz marssi uhmakkaasti Hipsulin eteen valmiudessa taistelemaan oikeuksistaan, mutta samassa simssiliini tyrkkäsi mikin kaksikon väliin pitääkseen riitapukarit erillään. "Mitäpä jos ratkaistaan laulaja pienen kilpailun kautta? Toin mukanani yhden karaokepelin, joten sovitaanko että se, joka saa laulupelistä parhaimmat, pisteet pääsee bändin laulajaksi seuraavassa konsertissa", simssiliini ehdotti ja ojensi selvittämästään johtosotkusta vapaaksi saadun mikrofonin Quzin tassuihin samalla kun käynnisti pelikonetta. "Sopii minulle. Paras voittakoon", Hipsuli huudahti ja loi haastavan katseen keltaraidalliseen kolliin.

Quz pääsi aloittamaan, ja valittuaan mieleisensä kappaleen hän alkoi lausua sanoja taidokkaan itsevarmasti. Hän voittaisi taatusti, sillä hänellä oli kokemusta laulamisesta, toisin kuin Hipsulilla. Quzin lopetettua simssiliini kirjasi tämän pisteet ylös, ja seuraavaksi mikin nappasi Tulpe, joka oli myös kiinnostunut tavoittelemaan laulajan virkaa. Tulpe rakasti esiintymistä, ja bändin laulajana hän saisi taatusti havittelemaansa huomiota. "My baby left my sad / He didn't do nothing right / My baby left me!!" Tulpe kailotti mikkiin ylidramaattisesti ja niin epävireisellä äänellä että Onni ja Sylvi joutuivat tukkimaan korvansa, ja Veikolla ja Tiukulla oli naurussa pidättelemistä. "Miten tuo voi olla sukua minulle?" Quz jupisi, Tulpe ei todellakaan ollut perinut hänen laulutaitoaan... "No, miten meni?" Tulpe kysyi muilta kerholaisilta biisin päätteeksi. "Se oli... omalaatuinen tulkinta", Onni yritti keksiä jotain positiivista sanottavaa, sillä eihän kukaan kehdannut todeta suoraan Tulpen olleen surkea. Tiuku ei ollut kiinnostunut tavoittelemaan laulajan virkaa, mutta Veikko, Sylvi ja Viivi kokeilivat vielä onneaan ennen kuin tuli Hipsulin vuoro napata mikki tassuunsa. Kaikki ihailivat vihreän kissan laulua, sillä Hipsulin lauluäänessä oli varmaankin hänen alientaustastaan johtuva hieman erikoinen säväys, mikä loi aivan omanlaistaan tunnelmaa ja suorastaan lumosi kuuntelijat. Tai ainakin kaikki muut paitsi Quzin, joka seurasi esitystä tassut puuskassa ja vilkuili herkemättä peliruudun yläkulmassa olevaa pistepalkkia, joka lähestyi uhkaavasti hänen huipputulostaan, jota kukaan muu kerholainen ei ollut onnistunut vielä päihittämään. Lopulta Hipsuli meni yli Quzin tuloksesta ihan muutamalla vaivaisella pisteellä, joten simssiliini julisti Hipsulin bändin uudeksi laulajaksi. Nähdessään oman kissansa nyrpeän ilmeen hän kiirehti lisäämään että myös hyvät pisteet saaneet Quz ja Tulpe (joka oli jollain ihmeellä sijoittunut kärkikolmikkoon karmealla laulullaan...) saisivat toimia halutessaan taustalaulajina. "En varmasti alennu mihinkään taustalaulajan virkaan", Quz valitti. "Nohnoh, konsertti on Hipsulin unelma, joten annetaan hänen loistaa parrasvaloissa tämän kerran", Viivi rauhoitteli. "No olkoot, mutta minäkin haluan tehdä jotain näyttävää", Quz vaati. "Järjestetäänkö tänäkin vuonna konsertti Mouruposken syntymäpäivän kunniaksi?" Tiuku uteli, mutta simssiliini joutui toppuuttelemaan. "Hoitolan synttäreihin on niin vähän aikaa ettette varmaankaan ehdi valmistella kaikkea, mutta katsotaan jos järjestäisimme jotain sitten syksymmällä", simssiliini ehdotti.

Heti musiikkikerhon päätyttyä simssiliini riensi hoitolan pihalla odottavien luontokerholaisten luokse. Ylläpitäjä puuskutti juostuaan hoitolarakennuksen takapihalle ja kummasteli miten jopa vanha Sylvi oli ehtinyt ennen häntä paikalle, vaikka kissa oli juuri äsken ollut simssiliinin tapaan musiikkikerhon tiloissa. Lentotaito on ilmeisesti kätevä, sillä se mahdollistaa vapaamman liikkumisen ja oikoteiden hyödyntämisen. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan simssiliini alkoi kertoa kerholaisille kevään ensimmäisistä kukkasista, joita heidän olisi tänään tarkoitus bongailla lähiympäristöstä. "Voitte vaikka samalla kerätä pieniä kukkakimppuja äitikissoja varten", simssiliini vinkkasi. "Mutta miksi?" Rex kummasteli. "Koska tänään on äitienpäivä, jolloin kaikkia äitikissoja lellitään", Hipsuli sivisti alienkamuaan. "Aahaa, siksi pentusi kävivät tuomassa sinulle sen kortin aamulla", Rex tajusi. Kerhoporukan lähtiessä liikkeelle Hipsuli tökkäsi tuntotarvellaan yläpuolellaan leijailevaa Sylviä, joka oli vaipunut uneen simssiliinin puheen aikana. Lössi kääntyi hoitolan pihasta punapensaspolulle, ja Hipsuli havaitsi ensimmäisenä tienpientareelta pilkistävän keltaisen kukkasen, mutta koska hän oli kotoisin toiselta planeetalta ei hän tiennyt kasvia nimeltä. "Se on leskenlehti", Tuike osasi kertoa. "Hassu nimi kun huomioi sen ettei sillä ole edes lehtiä", Hipsuli tuumi. "Leskenlehden lehtikasvustot ilmaantuvat vasta kukinnan jälkeen" luontokerhokonkari Viivi jakoi tietämystään. Seuraavaksi kissojen huomio kiinnittyi yhden puun juurella kasvaviin sini- ja valkovuokkoihin. simssiliinin johdattaessa porukan koivikkokedolle korkealla liitelevän Sylvin silmiin osui ensimmäisenä ojassa oleva suuri keltainen kukkarypäs. "Onpa paljon leskenlehtiä", Sylvi ihmetteli. "Ehei, tuo on itse asiassa rentukka, joka kasvaa tavallisesti kosteissa paikoissa", simssiliini selitti. Sylvi laskeutui hivenen nolona maahan ja piiloutui alienystäviensä taakse. "Miten et huomannut rentukan lehtiä, juurihan me puhuimme ettei leskenlehdellä ole kukinnan aikana vielä lehtiä", Rex naureskeli. Kerrankin Sylviä pääsi vähän pilkkaamaan tämän tietämättömyydestä! "En nähnyt niin korkealta kunnolla... ja saatoin torkahtaa sillä aikaa kun keskustelitte leskenlehden yksityiskohdista", Sylvi myönsi. "Ei se mitään, ei kaikkea voi aina tietää", Hipsuli huomautti. Kissat ihastelivat vielä imikän sini-liila-pinkki värisiä kukintoja ennen kuin oli aika palata takaisin hoitolalle. Rex tunsi outoa kutinaa niskassaan, ja kääntäessään päätään hän näki leppäkertun kävelemässä olkapäätään pitkin. Rex laski ötökän maahan, mutta se lennähti saman tien takaisin Rexin tassulle. "Hih, ehkä se luulee sinua äidikseen kun olette molemmat punaisia", Hipsuli naureskeli Rexin yrittäessä epätoivoisesti hankkiutua ötökästä eroon. "Siinä tapauksessa taidan antaa keräämäni kukkakimpun Rex-äidille", Source virnisti, ja pari muutakin kerholaista yhtyi ideaan. "Tosi hauskaa", Rex mutisi valtava kukkakimppu sylissään leppäkertun tepsuttaessa hänen nenällään. "Voisimme käväistä myös adoptiossa, sillä siellä on paljon äitikissoja joita kukaan tuskin muistaa tänään", Viivi ehdotti, ja porukka päätti suunnata adoption tiloihin kerhokerran päätteeksi.

Musiikkikerhon jäljiltä Quz soitti surumielistä sävelmää kosketinpianollaan simssiliinin opiskellessa Tulpen ja Untuvan kanssa yhdessä matematiikkaa pentujen tehdessä läksyjä ja simssiliinin harjoittellessa puolestaan pääsykoettaan varten. "Miten teille opetetaan ykkösellä näin monimutkaisia laskuja? Minä opiskelin näitä asioita vasta lukiossa", simssiliini päivitteli. "Tämä todistaa miten paljon älykkäämpiä kissat ovat ihmiseen verratessa", Tulpe hihkaisi. "No neiti älykäs, laskepa tämä seuraava lasku: mitä on kuutiojuuri luvusta -27?" simssiliini tiedusteli saaden Tulpen virneen hiipumaan. "Öh, eikö se ole määrittelemätön, koska neliöjuurimerkin sisällä ei voi olla negatiivinen luku?" Tulpe pohti. "Se sääntö pätee tosiaan neliöjuuren kanssa, mutta muistutan että nyt laskemme kuutiojuurta. Onko sinulla ideaa ratkaisuksi?" simssiliini kääntyi Untuvan puoleen, joka piirsi paperiinsa kolmosen. "Tarkistetaanpa: 3 * 3 * 3 ei ole -27 vaan 27. Sen sijaan -3 antaa oikean vastauksen, koska potenssi on pariton", simssiliini älyili. "Okei, sinä saat pisteen tällä kertaa, mutta tuon seuraavan verrantolaskun minä osaan", Tulpe lesosi ja luki tehtävänannon ääneen: "Koulun 36 kissalle varataan 6 litraa jäätelöä jälkiruuaksi. Kuinka paljon jäätelöä on varattava naapurikoulun 48 kissalle?" "Minua hämää verrannoissa se etten osaa päätellä pitääkö tehtävä laskea suoraan vai kääntäen verrannollisesti", simssiliini myönsi. Kolmikko kirjoitti allekain koulun opiskelijoiden ja jäätelöiden määrät, ja tuntematon jäätelömäärä merkittiin äksäksi, mistä muodostui yhtälö 36*x = 48*6 -> 36x = 288. "288 jaettuna 36 on 8, eli jäätelöä tarvitaan kahdeksan litraa", Tulpe tiedotti. Matikan lukeminen unohtui kuitenkin siinä vaiheessa kun Ruu ja Stiina palasivat elokuva- ja kahvilareissuiltaan. Pennut nappasivat pöydällä odottavat äitienpäiväkortit tassuihinsa ja riensivät halaamaan äitejään. "Oi miten ihania kortteja olette askarrelleet", Stiina lausui liikutuksen kyynel silmäkulmassaan ihaillessaan Untuvan hänelle kirjoittamaa runoa. "Ai niin, kutsuin muuten vanhempani sekä Pian kylään. He saapuvat suunnilleen puolen tunnin päästä", Ruu tiedotti. "Olisit voinut kertoa vähän aikaisemmin! Arg, meille tulee kiire hoitaa kaikki valmistelut!" simssiliini panikoi. Hän pamautti matematiikankirjan kiinni ja alkoi jakaa kissoille määräyksiä. "Stiina ja Quz käyvät ostamassa tarjoiluja varten jotain Marketista, Ruu pistää kahvin tippumaan ja Tulpe ja Untuva keräävät kaikki lelunsa pois lattialta. Ja hommiin ruvetaan heti eikä kohta", simssiliini määräsi ja läpäytti sanojensa vahvikkeeksi vielä käsiään yhteen pari kertaa.

Valmistelut olivat tietenkin jääneet aivan puolitiehen, mutta Pia oli ahkerasti vakuutellut ettei heitä varten tarvitse nähdä vaivaa. Tulpe ja Untuva olivat päässeet tapaamaan ensimmäistä kertaa isovanhempiaan, ja koska pennut eivät olleet tajunneet tehdä ylimääräisiä äitienpäiväkortteja tarjoutui Tulpe laulamaan heille. Tulpe oli laulanut tietenkin ihan nuotin vierestä, mutta ajatus oli tärkein ja Pia ja Mayu olivat oikein otettuja tästä eleestä. Untuvaa jännitti aluksi tulla tutustamaan mummoonsa, mutta sentään hän oli reipastunut sen verran ettei enää juossut äidin taakse piiloon tavatessaan uusia kissoja. Pia oli ihanan ymmärtäväinen eikä udellut turhia pennun puhumattomuudesta, ja Untuva koki tulleensa hyväksytyksi ja tunsi pian olonsa rentoutuneeksi mummon seurassa. Pia tarjoutui auttamaan simssiliiniä ja Stiinaa kahvileipien valmistamisessa, ja simssiliini pilkkoi Quzin ja Stiinan kauppareissulta hankittuja tomaatteja ja paprikoita viipaleiksi, jotka Stiina asetti kaalinlehtien kera Pian voitelemien leipien päälle. Ruun keittämän kahvin aromit täyttivät pian huoneen, ja Quz kattoi pöytään tarvittavan määrän kuppeja. Ruun saapuessa pöytään kahvipannun kanssa Quz ojensi tälle kuppeja yksi kerrallaan kahvin kaatamista varten. Kaksikon tassut kohtasivat lyhyen hetken ajan, ja kumpikin katsoi nopeasti sivulle hivenen kiusaantuneena. Heidän välillään oli selvästi havaittavissa kireyttä, mutta ex-pariskunta onnistui jättämään toisilleen raivoamisen tekemättä Ruun vanhempien ja Quzin mummin ollessa paikalla. Tulpe piti seuraa isovanhemmilleen, kunnes simssiliini alkoi huhuilla porukkaa kokoontumaan pöydän ääreen. Kahvit höyrysivät jo valmiiksi kupeissa, ja osa lisäsi juomansa sekaan maitoa, mutta tuhdimpia makuelämyksia hakevat nauttivat kahvinsa täysin mustana. Pentuja varten oli mansikkamaitoa, vaikka Tulpe katseli kiinnostuneesti aikuisten mukeissa olevaa mustaa nestettä. Mayu antoi lapsenlapsensa lipaista tilkan kahvia mukistaan, ja Tulpen ilmeen mennessä aivan irveeseen kitkerän kahvin takia tämä päätti pitäytyä omassa vaaleanpunaisessa maidossaan. Kahvileipien lisäksi pöydälle oli katettu myös keksilautanen, joka sisälsi dominoita sekä suklaa- ja voikeksejä. Tarjolla oli myös pullaa, ja kaiken kruunasi korea ruusutäytekakku, joka oli ostettu tietenkin äitien kunniaksi. Tarjoilupöydän antimet hupenivat nopeasti kissojen jutustellessa kahvittelun ohessa. Puheenaiheet pyörivät arkisissa asioissa vanhuskissojen kertoessa adoptiokuulumisista, ja Tulpe sai tietenkin kertoa mitä oli tehnyt koulussa, kerhoissa ja kavereidensa kanssa. Kun tuli kakun leikkaamisen aika kakkulapio ojennettiin ensiksi Mayun tassuun, joka tietenkin vaatimattomasti vastusteli kakun leikkaamisen kunniaa ja ehdotti että pennut ottaisivat ensin. Tulpelle se olisi käynyt, mutta Quz hiljensi tyttärensä katseellaan ja muistutti että vieraille tarjoiltaisi ensimmäiseksi. Koko kakku hupeni hetkessä, varmaankin koska suurimmat herkkusuut Ruu ja Nugetti ottivat peräti kaksi palaa.

Kahvittelun jälkeen porukka päätti suunnata puuhakammarin lautapelien pariin, ja kissat jakautuivat kolmeen joukkueeseen alias-ottelua varten: Nugetti, simssiliini & Quz VS Tulpe, Ruu & Pia VS Untuva, Stiina & Mayu. "Okei pojat, pistäkäähän parastanne", ensimmäiseen selitysvuoroon lupautunut simssiliini sanoi joukkuetovereilleen ennen kuin tiimalasi käännettiin ympäri. simssiliini ei kuitenkaan ollut erityisen lahjakas selittämään sanoja ja jäi välillä sönköttämään tai jankkaamaan samaa asiaa uudelleen, eikä sekään auttanut yhtään että suurin osa Nugetin arvailuista liittyi ruokaan. "Ihan oikesti, miten sinulle tuli vihjeestä 'käytetään tulen syttämiseen' mieleen päärynä?" Quz ihmetteli heidän vuoronsa päätteeksi, mutta oranssi vanhuskissa kohautti vain olkapäitään. Saivat he edettyä pelilaudalla sentään pari askelta, mutta seuraavana vuorossa ollut tiimi meni ohi reippaasti. Tulpen ja Ruun yhteistyö toimi hyvin, sillä tyttärellä ja äidillä oli omanlaisensa yhteys, ja yleensä riitti vain yhden sanan sanominen kun toinen jo arvasi mistä oli kyse. "Minä taidan saada vapaamatkustajan roolin", Pia hymähti, sillä hän ei ennättänyt saada ollenkaan suunvuoroa Tulpen ja Ruun puhuessa lähes päällekäin. Kun tuli Untuvan vuoro selittää kisu tunsi olonsa epämukavaksi. Luonnollisesti hän ei voinut selittää sanoja puhuen, joten hän yritti kuvailla arvuuteltavaa sanaa pantomiiniesityksellä, mutta Stiina ja Mayu eivät saaneet ollenkaan selkoa Untuvan liikkeistä. Untuva seurasi huuli väpättäen miten tiimalasin hiekat valuivat loppuun, eikä heidän joukkueensa saanut sillä kierroksella yhtään pistettä. Hän oli tuottanut joukkuetovereilleen pettymyksen. Samassa Pia tarttui pentua tassusta ja pyysi tätä kanssaan syrjemmälle. Hän oli havainnut Untuvan huolen ja halusi vähän rohkaista tätä. "Ei se mitään, teit parhaasi, ja kyse on muutenkin vain leikkimielisestä pelistä. Kukaan ei tuomitse sinua, eikä sinun itsekään tarvitse kantaa huolta asian takia", Pia kannusti. Huoli hälveni pian ja Untuva syöksyi halaamaan mummiaan kiitollisena. Peli päättyi lopulta Tulpen, Ruun ja Pian tiimin murskavoittoon, ja Tulpe vaati saada jotain palkinnoksi. "Hmm, voisiko palkinto olla että voittajatiimi siivoaa pelin takaisin laatikkoonsa?" simssiliini ehdotti virnuillen. "Eikä, se on huono palkinto", Tulpe valitti. "Itsepähän kerjäsit tätä", Ruu hymähti ja alkoi keräillä pitkin lattiaa levinneitä kortteja pinoon sillä aikaa kun Pia ja Tulpe taittelivat pelilaudan takaisin laatikkoonsa. Pian tuli aika sanoa hyvästit adoptioon palaaville sukulaisille, ja simssiliini kissoineen suuntasi loppupäiväksi oman huoneeseen.

Quzin mielipide päivästä: "Aika haikeaa viettää äitinpäivää ilman omaa äitiä. Musiikkikerhokaan ei mennyt täysin putkeen, epäreilua jos minun päälaulajan virka annetaan noin vain Hipsulille, murr."

Ruun mielipide päivästä: "Oli hyvä idea kutsua vanhemmat käymään, he pääsivät tapaamaan viimeinkin Tulpen ja kaikilla oli hauskaa äitienpäiväkesteillä. Minun ja Tulpen yhteistyökin sujui hyvin aliasta pelatessa!"

Stiinan mielipide päivästä: "Olen yhä huolissani Vesasta, toivottavasti hän saa pian hoitoa. Ruu on niin ajattelevainen kun kutsui minunkin äitini paikalle, itse kun kiirehdin vain elokuviin niin ettei Pian tapaaminen käynyt edes mielessäni, hups..."

Tulpen mielipide päivästä: "Oujee konserttiii, pääsen taatusti laulamaan! Olen niin hyvä laulamaan, laskemaan matikkaa ja pelaamaan aliasta!"

Untuvan mielipide päivästä: "Päätinpä noudattaa Elmon neuvoa ja laitoin kukkakortin postikonttiriin myyntiin! Mummi on tosi mukava ja ymmärtäväinen, sääli ettei minulla ollut mitään äitienpäiväyllätystä hänelle."

Tarpeet kaikille:
+ Uni (yöunet)
+ Nälkä (äitienpäivä kahvittelu, poista; pari kaalia, tomaattia ja paprikaa, leipä, maito, mansikkamaito, ruusutäytekakku sekä kaikki keksit ja pullat)
+ Leikkiminen (alias)

Muuta muistettavaa:
+ Palkkikohotukset Sylville, Hipsulille ja Rexille
+ 10 ekstrapenniä Stiinan kirjallisuuskerhosta
+ Kerhomerkit Hipsulille, Rexille, Quzille ja Tulpelle
+ Matikkaplussaa pennuille läksyjen tekemisestä

Kulut:
Kahvila
2x ohukainen, -6 penniä
Kupillinen teetä, -4 penniä

Teatteri
2x leffalippu, -20 penniä
Sekamelska irtokarkit, -4 penniä
2x Orangeminilimu, -4 penniä

Yht. -34 penniä



Saat 86 + 10 - 34 = 62 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

[Kasa]

Mourun 10-vuotissynttärit

simssiliini kiersi Quzin kanssa hoitajien huoneiden ovilla houkuttelemassa porukkaa ulos. Tänään juhlittaisi Mouruposken kymmenvuotissyntymäpäivää, ja simssiliini halusi varmistaa että kaikki olisivat mukana. Pisimpään hiljaiseloa viettänyttä Toukkaa ei meinattu kuitenkaan saada millään lähtemään. "En minä viitsi tulla. Olen harkinnut jo jonkin aikaa eroamista", Toukka mutisi maatessaan vuoteellaan kasvot tyynyyn haudattuna. simssiliinin tarrasi Toukan käteen ja yritti kiskoa häntä ylös sängyltä. "Tietysti tulet mukaan. Vaikka aikoisitkin lähteä hoitolasta on nyt hyvä tilaisuus hyvästellä ystäväsi", simssiliini huomautti, mutta Toukka ei vastannut enää mitään. "Se on ollut tuollainen jo monta kuukautta", Ivyrushia kommentoi. "Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Olemme joutuneet raahaamaan hänet väkipakolla ulos aiemminkin", Cho selitti. Gallu istui yksinään syrjemmässä Toukan muiden hoidokkien auttaessa simssiliiniä repimään Toukkaa ylös sängystä, ja Quz päätti mennä ystävänsä puheille. "Hei Gal, miten jakselet?" Quz tiedusteli. He olivat tunteneet toisensa pennusta asti, mutta Gallu oli jäänyt vähemmän hoidon vuoksi paljon Quzia pienikokoisemmaksi. "Toukan tila huolettaa minua, enkä halua adoptioon koska olen kuullut että pennut laitetaan eri osastolle ja joutuisin eroon isistä ja äidistä", Gallu selitti kyyneleiden valuessa tämän poskia pitkin. Quz kaappasi pikkuisen halaukseen. Hän sätti itseään hieman siitä ettei ollut tajunnut tulla tapaamaan kamuaan aiemmin, sillä hän oli vähän aavistellutkin ettei kaikki ollut täysin kunnossa kun Gallu oli lakannut vastaamasta hänen lähettämiinsä kirjeisiin. "Älä murehdi, kyllä kaikki järjestyy. Jos joudut adoptioon, minä lupaan käydä katsomassa sinua. Voisin olla sinulle vähän niin kuin kummi", Quz selitti. "Mutta eikö vain vastasyntyneet pennut saa kummeja?" Gallu huomautti musta nenänpää väristen. "Olisinkin sellainen epävirallinen kummi", Quz tarkensi. Lopulta Toukka oli saatu jaloilleen, ja simssiliini talutti tätä hitaasti käytävää eteenpäin kissojen kävellessä perässä. Ulos saapuessaan Toukka räpytteli silmiään kirkkaassa auringonpaisteessa. "Onpa täällä... vihreää. Mistä lähtien joulukuussa on ollut näin vihreää?" Toukka kummasteli. "Eh, Toukka, olet puoli vuotta jäljessä. Nyt on kesä", simssiliini kertoi. "Kiitos kun autoit kyyditsemään Toukan ulos. Me voimme jatkaa tästä", Toukan ensihoidokki Felix ilmoitti, ja kissat säntäsivät jotakin päiväperhosta jahtaamaan lähteneen Toukan perään. simssiliini tuijotti touhua hieman haikeana ajatellessaan Toukan lopettavan, sillä oli aina surullista menettää pitkäaikainen hoitaja. "Okei Quz, eiköhän mennä etsimään tytöt ja Untuva", simssiliini mutisi hieman poissaolevasti ja lähti puikkelehtimaan juhlijoiden välistä seuratessaan Quzia, joka tuntui tietävän minne mennä. simssiliini kohotti katseensa pilvien peittämälle taivaalle, joka enteili sateen alkavan millä hetkellä hyvänsä. Hän toivoi vesisateen alkamisajankohdan lykkäytyvän vielä ainakin parilla tunnilla, sillä synttärijuhlissa oli väkeä niin paljon että sisätiloihin siirtyessä jouduttaisi olemaan hyvin tiiviisti. Toki siihenkin oli varauduttu, ja simssiliini oli yhdessä kissojensa kanssa koristellut hoitolan läpikotaisin sisältä ja ulkoa värikkäillä ilmapalloilla ja muilla hilpeillä juhlalipukkeilla. Osa hoitajista oli ilmoittautunut vapaaehtoisesti avustajajiksi, ja lopputuloksena koko hoitolarakennus näytti kaukaa katsottuna varmasti suurelta lahjapaketilta!

Pian simssiliini ja Quz saapuivat hoitolan pihalla olevan lammen edustalle, missä heidän muut huonetoverinsa oleskelivat. Stiina oli ollut poikkeuksellisen innoissaan näistä juhlista, ja hänen laittautuessaan aiemmin bileitä varten omia ja Oilin vanhoja meikkejä käyttäen oli Tulpekin innostunut naamansa maalaamisesta, ja näiden kahden kasvoilla komeilikin nyt oikein näyttävät bilemeikit. Ruu ei ollut talouden muiden tyttöjen tapaan yhtä innoissaan meikeistä, mutta siistinä kissana hän oli tietenkin harjannut turkkinsa läpikotaisin. Myös Quz oli ulkonäöstään tarkka, ja tämä oli ährännyt hyvän tovin peilin edessä yrittäessään tarkistaa että harjanvedot tulivat selkään tarkasti turkin raitojen mukaisesti, sillä oli kuulemma mahdollista että kissan turkin kuviot voivat muuttaa muotoaan hutaisella harjauksella. Untuva ei puolestaan ollut yhtä tarkka siisteydestään ja oli skipannut harjaussession kokonaan, hyvä kun tämä sentään rapsutteli vessakäynnin päätteeksi kikkareidensa päälle vähän hiekkaa. Ei liila pentu ollut kuitenkaan mitenkään vastenmielisen epäsiisti, vaan tiedosti kyllä että kylvyssä oli välillä käytävä vaikka se aika inhottavaa olikin. "Kuinkas täällä sujuu?" simssiliini tiedusteli muilta hoidokeiltaan. "Tunnelma laski kummasti kun tuo saapui", Ruu tokaisi ja näytti kieltä Quzille. "Hei, nyt kun ollaan kaikki koolla voitaisi käydä ostamassa jokaiselle pari arpaa ennen kuin säntäätte omiin puuhinne", simssiliini huudahti väliin ennen kuin Quz ehti vastata takaisin. Kinaamisen merkit olivat olleet selvästi ilmassa, mutta tilanne saatiin onneksi rauhoittumaan kissojen huomion kiinnittyessä pihalla olevaan arpakoneeseen. Quz ehti jonon ensimmäiseksi ja syötti heti simssiliiniltä saamansa kymmenen penniä koneeseen, joka puolestaan sylki ulos kaksi arpapalloa. "Lahjakortti ravintolaan! Voin pyytää Kinuskia tai Nellaa kanssani syömään", Quz innostui. "Jos Quz saa kerran käyttää koko lahjakortin itse aion minäkin päättää mihin tämä lahjakortti käytetään", Ruu tokaisi ja rutisti saamaansa markettietuuskorttia itseään vasten kuin peläten jonkun muuten rohmuavan sen. Untuva tyrkkäsi sen sijaan saamansa kuntosalikortin suoraan hoitajalleen, sillä urheilu ei ollut ollenkaan pennun juttu. Stiina näytti palkinnoksi saamiaan leluja Espiquelle, joka oli juuri saapunut paikalle. Tulpe oli puolestaan eniten innoissaan uusista pelikorteistaan. "Minun pitää valmistautua puhettani varten, joten te voitte kierrellä juhla-alueella vapaasti", simssiliini tiedotti. Tulpea ei tarvinnut kahdesti kehottaa, ja Ruu ja Quzkin lähtivät kumpikin tassuttamaan vastakkaisiin suuntiin. "Voisitko pitää noita kahta silmällä ja vahtia etteivät he käy kiinni toistensa kauloihin kuristusotteella? En halua mitään turhaa riitelyä pilaamaan muiden juhlafiilistä", simssiliini selitti. "Äh, miksi aina minä? Haluan bilettää tänään oikein kunnolla enkä toimia minään lastenvahtina täysikasvuisille kissoille", Stiina marmatti. "Älä huoli, voin pyytää alienkavereitani avuksi. Pidämme huolen siitä etteivät Quz ja Ruu kohtaa toisiaan juhlien aikana", Espique lupasi. "Hyvä tietää. Pitäkää hauskaa", simssiliini vilkutteli rakastavaisten perään. Ainoastaan Untuva jäi yhä istumaan simssiliinin jalkojen juureen hakien hoitajastaan turvaa ympäriltä olevalta juhlahälyltä. Poju oli ollut aamulla hyvin pettynyt, kun simssiliini oli määrännyt kaikkia kissojaan poistumaan huoneestaan ja lukinnut lopuksi oven. Untuva oli istunut tovin huoneen ulkopuolella ja kynsinyt ovea toivoen sen avautuvan, mutta simssiliini ei antanut tällä kertaa armoa ja Untuvankin olisi osallistuttava juhliin vaikka asia ei pennusta yhtään mukavaa ollutkaan. "Okei, voin olla hetken kanssasi", simssiliini lupasi ja noukki pojan syliinsä.

Hoitolan pihalla oli samanaikasesti käynnissä kymmeniä eri aktiviteetteja, ja tämä tekemisen paljous aiheutti suorastaan valinnan vaikeutta. Musikaalisen Quzin tassut johdattivat hänet lammelle, jonka edustalle asetetuista stereoista pauhaava musiikki oli saanut useammankin kissan tanssitassun vipattamaan. Kissat tanssivat yksin, pareittain ja komein näkymä oli lammen ympärille muodostunut tanssirinki, johon Quz päätti ottaa osaa. Tanssijat muodostivat kaksi rinkiä; pojat olivat sisäringissä ja tytöt ulkoringissä, ja tanssin edetessä kissat vaihtoivat aina parikseen jonon seuraavan kissan. Quz oli niin tanssin lumoissa ettei huomannut häntä etäämmältä tarkkailevaa kissakolmikkoa. "Kohteemme liittyi piirileikkiin", Light raportoi. "He tanssivat, ja tuota kyseistä paritanssia kutsutaan cicapoksi eikä miksikään piirileikiksi", keltaisen kissan yläpuolella leijuva Sylvi korjasi. "Äh, miksi suostuin tähän? Voisin olla nyt tanssimassa Nellan kanssa", Rex huokaili tympääntyneenä. "Älä viitsi valittaa, vakoiluleikit on kivoja", Light virnisti ja pukkasi kevyesti kaveriaan. Samassa kaikkien kolmen pään sisällä kaikui Galaxyn lähettämä hätäviesti: "HÄLYYTYS! MYÖS RUU LIITTYI RYHMÄTANSSIIN!" "Auts, ei tarvitse huutaa", Sylvi ajatteli takaisin. "Sori... mutta meidän on tehtävä jotain, tai Ruu ja Quz kohtaavat toisensa ennen pitkää", Galaxy huomautti. "Öö... Jos vaan odotetaan ja toivotaan että jompikumpi lopettaa tanssin ennen kuin se tapahtuu", Rex ehdotti. "Voi kauhia, en edes osaa ennustaa niin kuin Hipsuli, mutta näen jo nyt ettei tästä seuraa mitään hyvää", Sylvi mutisi päätään pudistellen. Quz nautti tanssista ja antoi rytmin liikuttaa häntä. Tassut läpäytettiin yhteen, sen jälkeen ojennettiin tassu toisesta piiristä lähestyvää tyttökissaa kohti, joka tarttui siihen tehtyään pienen pyörähdyksliikkeen pojan edessä. Quz otti tytön käsivarsilleen ja he keinuivat hetken aikaa samassa tahdissa, kunnes tuli jälleen aika vaihtaa paria. Quz valmistautui jälleen ojentamaan tassunsa uutta pariaan kohti, mutta samassa joku tönäisi hänet suoraan lampeen! Se oli Rex, joka oli teleportannut paikalle viime hetkellä ennen kuin Quz ja Ruu olisivat kohdanneet tanssilattialla. Ruu kikatti vedessä räpiköivälle kollille ja Rex yritti puolestaan luoda kasvoilleen pahoittelevan ilmeen, mikä ei kylläkään toiminut vienon virneen kohotessa marsilaisenkin suupieleen. Tanssifiilis oli tiessään Quzin päästessä viimein palaamaan kuivalle maalle, ja kisu kulki vettä valuvana muiden juhlijoiden joukossa. "Quz, mitä sinulle on tapahtunut?" kantautui Kinuskin kysymys pojan korviin. Quz irvisti, sillä hän oli toivonut pääsevänsä livistämään paikalta kenenkään näkemättä. "Öhöm, sade..." "Tarkoitat siis että täällä satoi ja sinä olit ainoa kehen se vaikutti?" Kinuski virnisti. Quz punastui hölmistyneenä, sillä hän oli puhunut itsensä pussiin. "Tule, voin lainata sinulle pyyhettäni", Kinuski sanoi lempeästi ja tarttui poikaa tassusta. Hetkeä myöhemmin kaksikko istui vieretysten Odessan huoneen ikkunalaudalla. Kinuski oli avannut ikkunan, pihalla käynnissä oleva juhlahälinä kantautui heidän korviinsa vaikka he olivatkin sisällä. Quz kiersi pinkkiä pyyhettä tiukemmin ympärilleen nauttien sen pehmeydestä sekä hakeakseen lämpöä, sillä pilvisenä päivänä märässä turkissa liikuskelu nostatti nopeasti vilunväreitä iholle. "Tuota Quz?" Kinuski lausahti. Kolli kääntyi katsomaan tyttöä, joka rapsutteli kynnellään ikkunanpuitteessa olevaa valkoista irtomaalia selvästi miettien miten sanoisi asiansa. Quz tarttui tyttöä tassusta, jolloin Kinuski kääntyi katsomaan poikaa suoraan silmiin. "Kerro vaan", Quz rohkaisi silittäen Kinuskin tassun selkämystä. "Mietin vain sitä vappujuhlissa sattunutta kohtausta... Ruu ei tunnu hyväksyvän tapailuamme, ja tyttäresikin oli ihan poissatolaltaan", Kinuski selitti. Quz hätkähti yllättyneenä, sillä hän ei ollut aiemmin tajunnut hänen perhedraamansa vaikuttavan myös Kinuskiin. "Se on Ruun ongelma, ei sinun tarvitse kantaa huolta asian takia. Täytyy kyllä myöntää ettei tällä salatapailullamme ole ollut kovin hyviä vaikutuksia, joten mitä jos olisimme avoimesti yhdessä? Voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä", Quz keksi. "Oi Quz, se olisi ihanaa", Kinuski henkäisi ja syöksyi halaamaan poikaystäväänsä. "Pöydästä puheenollen... Mentäisiinkö ravintolaan yhdessä? Ja jos sopii, ottaisin myös tyttäreni Tulpen mukaan. Haluan että kaksi elämäni tärkeintä naista pääsevät tutustumaan toisiinsa", Quz selitti silmää iskien, eikä Kinuskillakaan ollut mitään Tulpen tapaamista vastaan.

simssiliini oli kierrellyt hetken aikaa ympäri juhla-aluetta yrittäessään keksiä sopivaa tekemistä Untuvalle, ja lopulta hoitaja sai suostuteltua Untuvan jäämään "Vettä kengässä" -leikkialueelle. Pelaajat oli jaettu kahteen ryhmään, ja toinen porukka poistui paikalta siksi aikaa kun leikinvetäjä jakoi kissat pareihin. Tämän jälkeen poissaolleet kissat saapuivat yksi kerrallaan etsimään pariaan kysyen joltakin "Oletko ystäväni?", ja mikäli vastaus oli myönteinen sai kissa jäädä parinsa viereen, mutta kielteisen vastauksen jälkeen kysyjän oli loikittava pois paikalta yhdellä tassulla - aivan kuin hänellä olisi ollut leikin nimen mukaisesti vettä kengässä. Leikki oli Untuvalle sopivan rauhallinen, sillä hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua paikallaan, ja kysyjille oli helppo ilmaista "kyllä" ja "ei" -vastaukset pelkillä päänliikkeillä. Untuva hypisteli tassussaan pitelemäänsä valokuvaa, jossa komeili hänen parinsa Ennustus. Untuva ei muistanut tavanneensa kyseistä kissaa aiemmin, mutta tämän veljet Kuulan ja Rion hän tunsi kyllä. Sukulaisuudesta ei voinut erehtyä, sillä alienäidiltä peritty vihreä turkinväri tuntosarvineen yhdisti näitä kolmea selvästi. Untuva seurasi, miten Rami joutui pomppimaan väärän arvauksensa päätteeksi pois paikalta. Keltaisen pennun pienet jalat horjahtivat vähän, mutta tämä jaksoi loikkia koko matkan pois paikalta. Seuraavaksi saapui juuri Untuvan pari Ennustus, joka silmäili uteliaana ympärillään olevia kissoja niin että tuntosarvi vain keikkui tämän päänliikkeiden mukana. Untuva kohotti ryhtiään, ja samassa hänen ja Ennustuksen katseet kohtasivat. Tajuamatta itsekään miksi Untuva punastui, ja Ennustuksen kasvoille kohoavasta virneestä päätellen tämä osasi tulkita eleen oikein lähtiessään marssimaan kaikkien muiden kissojen ohi Untuvan luokse. Untuva laski katseensa, eikä kehdannut nostaa sitä vielä silloinkaan kun Ennustus oli tassutellut hänen kohdalleen. "Oletko ystäväni?" Ennustus kajautti kysymyksen ilmoille leikin sääntöjen mukaisesti, ja Untuva nyökäytti päätään pitäessään katsettaan Ennustuksen varpaissa. Untuvan yllätykseksi Ennustus halasi tätä. "Jee, hauska tavata! Olet varmaan Untuva, veljeni ovat kertoneet sinusta", Ennustus selitti päästäessään Untuvan vapaaksi haliotteestaan. Untuva hymyili vaivaantuneena, sentään esittäytymisen yhteydessä ei joutunut keplottelemaan mitään monimutkaisuuksia Ennustuksen tietäessä hänet nimeltä entuudestaan, mutta ajatus siitä että hän oli ollut muiden kissojen puheenaiheena tuntui hieman epämukavalta. Mitä jos hänestä oli puhuttu jotenkin ikävään sävyyn selän takana? Toisaalta Ennustus tuntui ainakin suhtautuvan häneen hyvin, joten Untuva rauhoittui hieman tajutessaan stressaavansa todennäköisesti turhasta. Koska pari oli löytynyt Ennustus jäi istumaan Untuvan seuraksi, tosin vilkkaalle vihreälle kissalle paikallaan istuminen tuntui olevan mahdottomuus, ja Ennustus vilkuili jatkuvasti ympärilleen ja keikkui puolelta toiselle pölisten ääneen milloin mitäkin hupsuhkoja havaintoja näkemästään. Untuva hymyili Ennustuksen jutuille vaikkei ollutkaan aivan varma, oliko vihreä poju tarkoittanut sanojaan hänelle vai puhuiko tämä vain itsekseen.

simssiliini kiipesi polvet tutisten pihalle pystytetylle lavalle, jonka keskellä mikrofoni nökötti jo valmiina odottamassa simssiliinin puheen pitämistä. "Hengitä syvään, ei ole mitään syytä ramppikuumeeseen", Galaxy lähetti hermoilevalle ylläpitäjälle kannustusviestin lavan reunalta, ja liilan kissan vieressä istuva Hipsuli nosti peukalonsa pystyyn onnea tuomaan. simssiliini hymyili kaksikolle ja tarttui mikkiin - joka ei tietenkään ollut päällä. "Pahus... Öm, huhuu, sainko kaikkien huomion?" simssiliini yritti huutaa väkijoukon keskellä, mutta hänen äänensä hukkui kaiken muun hälinän taustalle. Hetken aikaa simssiliini suunnitteli jo lavalta vähin äänin liukenemista - hän voisi hyvin säästää puheensa vaikka Mourun 11- tai 12-vuotissyntymäpäiville - mutta juuri sillä hetkellä ukkonen jyrähti niin voimakkaasti että kaikki ulkona olevat hiljentyivät tähyilemään taivaalle, jonka tummanpuhuvat pilvet kertoivat ettei sade olisi enää kaukana. "Noniin, nyt päästään asiaan", simssiliini lausahti kun yhä useampi silmäpari kääntyi tuijottamaan häntä. Ennen kuin simssiliini ehti aloittaa puheensa Hipsuli loikkasi tämän syliin. "Voit käyttää tuntosarveani kovaäänisen korvikkeena", Hipsuli selitti. "Vau, pystyykö antennisi todella moiseen?" simssiliini hämmästeli. "Kyllä, mutta pidäthän puheen lyhyenä, sillä jokainen sanasi kaikuu tärykalvoissani hirmuisen kovana", Hipsuli irvisti. simssiliini veti syvään henkeä ennen kuin aloitti puheensa. "Hyvät kuulijat; nykyiset ja entiset hoitajat sekä tietenkin kaikki kissat! Pysähtykääpä hetkeksi ja katsokaa ympärillenne: Kissahoitola Mouruposken kymmenen vuotta kestänyt taival on kerännyt meidät kaikki tänään koolle juhlistamaan yhtä internetin hienoimmista aarteista! Mouruposken ilmapiiri on aina positiivinen, enkä ole kokenut missään vastaavanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin Mourussa, missä jokainen hyväksytään mukaan juuri sellaisina kuin he ovat. Toki tähän matkaan on sisältynyt vastoinkäymisiä, joista viimeisimpänä mainittakoon suntuubin lopettamisesta aiheutunut muuttohäslinki, mutta yhteisvoimin pystymme päihittämään kaikki esteet! En usko että edes Aijca osasi hoitolaa luodessaan aavistaa miten pitkälle projekti tulee kantamaan", simssiliini mahtaili. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui puheesta hänen kuullessaan tutun äänen takaansa: "En tosiaan olisi uskonut! Olet tehnyt hyvää työtä", Aijca kehui. "Aijca! Oletko se todella sinä?" simssiliini kiljaisi. "Auts, minun korvani! Auhhuu, älkää litistäkö minua!" Hipsuli parkui vielä lisää jäädessään jumiin tyttöjen väliin näiden halatessa toisiaan. simssiliini oli haljesta jälleenäkemisen riemusta, sillä Aijca oli ollut hänen hyvä ystävänsä, mutta valitettavasti tämän lähdettyä Mouruposkesta oli yhteydenpito tyystin tyrehtynyt. "Kröhöm, mekin ollaan täällä", Aijcan takana oleva Raandom ilmoitti ja astui esiin Crillen kanssa. "Meillepä muodostuu oikea ylläpitäjämiitti", Crille naurahti. "Hauska nähdä teitä kaikkia pitkästä aikaa", simssiliini hymyili. "En haluaisi keskeyttää, mutta muistuttaisin että sinulla jäi puhe kesken", simssiliinin sylissä oleva Hipsuli huomautti. simssiliini hätkähti silminnähden ja kääntyi hitaasti ympäri huomaten kaikkien katsojien tuijottavan lavalla käynnissäolevaa ohjelmaa. "Ni-niin... Olin siis sanomassa että ööh..." simssiliini yritti jatkaa puhettaan siitä mihin se oli ennen keskeytystä jäänyt, mutta äskeisten tapahtumien myötä hänen keskittymisensä oli herpaantunut ja etukäteen suunniteltu puhe täysin kaikonnut tämän mielestä. "Pidemmittä puheitta, onnea kymmenenvuotias Mouruposki ja kiitos simssiliinille!" Aijca tuli avuksi, ja yleisö taputti puheen päätteeksi. "Enhän minä voi kaikkea kunniaa ottaa, sinä sentään perustit paikan, ja..." simssiliini punastui Aijcan ylistäessä häntä. "Älä ole niin vaatimaton, ilman sinun vaivannäköäsi ja tekemisiäsi työtunteja Mouru olisi nuupahtanut jo aikaa sitten. Sinä olet tämän tarinan sankari", Aijca julisti. "Heh, no kiitos", simssiliini lausahti. Ukkonen jyrähti jälleen, ja pian jyrinän saattelemana taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä, minkä seurauksena kaikki kissat ja hoitajat alkoivat rynniä kiireellä sisälle.

Suuri määrä sateessa kastuneita hoitajia ja kissoja tuuppi toisiaan yrittäessään löytää itselleen sijaa hoitolarakennuksen sisätiloista. Puheen jälkeen vuorossa oli synttärikakun leikkaaminen, ja simssiliini vaati että Aijca hoitaisi tämän kunniatehtävän - tosin sateen kasteleman liiskautuneen kakun leikkaamista tuskin voi kutsua erityisen hohdokkaaksi, mutta Aijcan pirteä olemus kohotti varmasti kaikkien mielialaa tämän jakaessa kakkua muiden lautasille. Suurin osa hoitajista oli kokoontunut ruokailemaan hoitajien oleskelutilaan, ja simssiliini istui keskellä huonetta olevalle sängylle yhdessä Aijcan, Odessan, Patukan, Kirsikan ja Nooran kanssa. Paikalle saapui myös hoitolan uusin tulokas Viola, jonka liittymisasiat simssiliini oli saanut hoideltua kuntoon juuri ennen juhlaohjelman alkua. Kirsikka ja Patukka tiivistivät sen verran että heidän välistään löytyi paikka myös Violalle. "Mukava tavata! Saanko udella millaisen hoidokin otit?" Patu tiedusteli. "Semmoisen pienen täplikkään ja sanavalmiin veijarin, joka halusi aivan välttämättä mennä yksin lahjojen vaihtoon. Toivon vain että pikkuinen jaksaa kantaa omin tassuin painavan paketin", Viola selitti. "Joku varmasti auttaa häntä tarpeen tullen, sillä Mouruposkessa on ystävällistä porukkaa", Aijca kertoi hymyillen. Sateen ropistessa ikkunaa vasten tytöt lappoivat kakkua suuhunsa jutustellen samalla mukavia. Odessa näytti puhelimestaan kuvia, joita on oli räpsinyt juhlien aikana, ja kaikki nauroivat puheesta otetuille simssiliinin hassuille pysäytyskuva-ilmeille. Kakun leikkaamisesta oli yksi hieno kuva, jossa simssiliini ja Aijca seisoivat vieretysten pidellen yhdessä kakkulapiota, ja Kirsikan mielestä kuva olisi pitänyt laittaa hoitolan etusivua koristamaan. simssiliini kuitenkin empi, sillä hän pelkäsi pärstänsä ajavan kaikki liittymistä harkitsevat uudet hoitajat karkuun. Yhtäkkiä Noora ponkaisi sängyltä ylös niin nopeasti että koko patja heilahti, ja ihan reunimmaisena istuva Aijca meinasi kellahtaa kumoon lattialle. "Muistin juuri jotain! Lupasin puoli vuotta sitten pitää puheen kun liittymisestäni on kulunut kolme vuotta, ja nyt olisi sen aika!" Noora huudahti. "Nyt voidaan sitten virallisesti kutsua sinua kolmevuotiaaksi Nooraksi", simssiliini virnisti. "Hys Jarno, ole hiljaa niin kuunnellaan", Odessa käski, ja porukka vaikeni, jolloin Noora pääsi ääneen.

Stiina oli koko päivän säntäillyt paikasta toiseen pää kolmantena jalkana raahaten poikaystäväänsä mukana. Oranssi naaraskissa halusi ehdottomasti kokeilla kaikkia juhla-aktiviteetteja, vaikka Espique huomauttikin sen olevan varmasta mahdotonta, sillä jossain tapahtui koko ajan jotain ja Stiinan pitäisi monistaa itselleen ainakin kolme kloonia jotta ehtisi käydä kaikilla tapahtumapisteillä. Päivään olikin mahtunut tanssia, limboamista, kolmijalkajuoksua, bingon pelaamista, viestiä, anagrammien ratkomista sekä mölkyn pelaamista. Nyt Stiina marssi päättäväisesti Espique kannoillaan kohti juhlatupaa vaaleanpunainen lahjapaketti kainalossaan, sillä vuorossa olisi lahjojen vaihto. Matkalla he törmäsivät pieneen ruskeavalkoiseen kissanpentuun, joka kiskoi vaivalloisesti itseään suurempaa lahjapakettia. Stiina loi merkitsevän katseen liilaan kissaan ja kumartui sitten pennun juttusille. "Tarvitsetko apua? Meillä on varmaankin sama määränpää", Stiina huomautti ja taputti tassullaan kannattelemaansa lahjapakettia. "Kiitos", pentu huokaisi selvästi helpottuneena, ja Espique nosti paketin ilmaan tasapainotellen sitä vain yhden kyntensä varassa. "Vau, miten teet tuon?" pentu hämmästeli silmät pyöreänä. "Espique nyt vain lesoilee voimillaan", Stiina naurahti. Kävellessään juhlatupaan kissat ehtivät esittäytyä, ja pennun nimeksi paljastui Kaisla, joka oli vastikään saanut uuden hoitajan. "Aika hauska saapumisaika kun pääsitte heti osallistumaan juhliin", Espique huomautti. Lahjojen vaihtoon olivat osallistuneet myös Melodee Patukan kissoista sekä veljekset Kuula ja Rio Kirsikan porukasta. Lahjat laskettiin keskelle huonetta, ja kun paketteja oli tovi sekoitettu jokainen nappasi tassuihinsa satunnaisen paketin tarkistaen kuitenkin ettei poiminut vahingossa omaa lahjaa uudelleen. Stiina repi lahjapaperin malttamattomana auki, ja pian hän piteli tassuissaan limsapulloa ja tikkaria. "Nam, herkuille tulee aina käyttöä!" Stiina hihkaisi ja vilkuili samalla uteliaasti ympärilleen selvittääkseen, mitä mieltä hänen tuomasta paketista oltaisiin. Oranssi kissa paikansikin lahjansa Melodeen tassuista. "Mansikkaa, mansikkaa ja mansikkaa. Pelkkää mansikkaa!" Melodee luetteli hieman kyllästyneenoloisena. Stiina nielaisi ja päätti ettei paljastaisi olleensa lahjan suunnittelun takana. Kaikista suurin paketti oli arpoutunut hauskasti porukan pikkuisimmalle Kaislalle, ja kaikkia kiinnosti mitä sieltä löytyisi. "Taco, sipsejä, liitu, jalkapallo..." Kaisla luetteli tavaroita sitä mukaa kun nosti niitä esille paketista. "En kyllä mitenkään jaksa kantaa näitä kaikkia tavaroita", pentu tunnusti. "Me voidaan auttaa sinua, tulihan lahjasi sentään meiltä", Kuula lupasi. "Niin, tähän pakettiin sisältyy ilmainen kotiinkuljetus!" Rio julisti juhlallisti tarttuessaan yhdessä veljensä kanssa kiinni paketista.

Ruu ja Tulpe viettivät äiti-tytär-aikaa kierrellessään ympäri hoitolan sisätiloja pystytettyjä puuhapisteitä yhdessä. Tulpe olisi halunnut mennä laulamaan karaokea, mutta sekä omia että muiden korvia säästääkseen Ruu houkutteli tytärtään kokeilemaan kalastuspeliä, jossa oli tarkoituksena yrittää onkia mahdollisimman monta kumikalaa vesiastiasta puolessa minuutissa. Paikalle "saatumalta" (toisin sanoen Ruuta silmällä pitäen siltä varalta että tämä olisi vaarassa joutua kasvokkain Quzin kanssa) saapunut Hipsuli lupasi katsoa aikaa sekuntikellosta Ruun ja Tulpen valmistautuessa kilpaan. "Yykaakoo, NYT!" Hipsuli teki lähtolaskennen ennen kuin laittoi ajastimen päälle, ja Ruu ja Tulpe kävivät välittömästi kumikalojen kimppuun niin että vesi roiskusi ympäriinsä. Tulpe onnistui hetkessä nostamaan altaasta jopa kaksi kalaa kerralla, mutta Ruusta tuntui että kalat väistelivät hänen haaviaan. Lopulta musta kissa päätti hylätä apuvälineensä kokonaan ja alkoi noukkia kaloja käyttäen omia tassujaan. Metsästys oli Ruun vahvuus, joten hänen ripeät tassunsa kiskoivat kaloja kuivalle maalle melkoista vauhtia. Matemaattinen Tulpe osasi kuitenkin laatia ovelia laskelmia veden virtaussuunnan mukaan ja kykeni täten ennakoimaan kalojen liikkeitä sijoittaen haavin sopiviin paikkoihin. Kolmenkymmenen sekunnin kuluttua Ruulla oli koossa 15 kumikalaa, mutta Tulpen saalis yritti äidin tuloksen kymmenellä. "Hyvin pelattu, sinussa on metsästäjän ainesta tyttöseni", Ruu kehui kuivatessaan kastuneita tassujaan käsipyyhkeeseen. Parilla kojulla oli käynnissä origamien taittelua ja kukkakimppujen sidontaa, mutta tytöt päättivät suosiolla skipata nämä puuhapisteet, sillä askartelu ja pikkutarkat yksityiskohdat eivät olleet heidän juttunsa. Sen sijaan hauska renkaanheittopeli kiinnitti kaksikon huomion. Maahan oli pystytetty numeroituja tolppia, joista sai pisteitä mikäli onnistui heittämään renkaan oikeaan kohtaan. Kumpikin kävi noutamassa itselleen kolme rengasta, ja äskeisen kalastuspelin voittanut Tulpe sai kunnian aloittaa. Tulpe yritti mittailla tolppien etäisyyksiä katseensa avulla, mutta tarkkoja laskelmia ei ollut helppo tehdä niin kauas. Tulpen ensimmäinen heitto osui kuitenkin kolmoseen, mikä oli ihan kelpo tulos. Ruu pisti kuitenkin paremmaksi ja meni reiluun johtoon saadessaan renkaansa viitos-tolppaan. "Aloittelijan tuuria", Tulpe tokaisi valmistautuen seuraavaan heittoonsa. Tarkasta tähtäämisestä huolimatta Tulpen rengas kilahti pienimmän pistemäärän tarjoavaan ykköstolppaan, joten peli ei näyttänyt hänen kannaltaan hyvältä, varsinkin kun Ruulla oli vielä kaksi kiekkoa heittämättä. Peli päättyi lopulta 10-8 Ruun voitoksi, mutta ei Tulpekaan jaksanut jäädä suremaan tappiota, sillä olihan hän voittanut aiemmin kalastuksessa. Äänekäs naurunremakka kiinnitti tyttöjen huomion, ja kääntyessään ympäri he havaitsivat suuren kissaporukan pelaavaan kissanhäntä-versiota perinteisestä aasinhäntä-leikistä. Pelivuorossa ollut Cara oli sijoittanut hännän tulemaan suoraan kissan nenästä, ja asia huvitti kanssaleikkijöitä melkoisesti. "Minäkin haluan kokeilla tuota", Tulpe hihkaisi, ja Ruu solmi liinan tyttärensä päähän peittääkseen tämän silmät. Tulpe pyörähti pari kertaa ympäri ja lähti sitten sokkona tavoittelemaan maalitaulua. Vaikka kisu ei nähnytkään eteensä oli hän melkoisen varma kohteestaan tökätessään hännän kohdilleen. Poistettuaan siteen silmiltä Tulpe tajusi kuitenkin mokanneensa pahemman kerran, sillä maalitaulun sijaan hän oli kääntynyt ihan päinvastaiseen suuntaan ja tökännyt hännän ystävänsä Marjan kylkeen! Tulpe ei edes kiinnittänyt huomiota ympärillään olevaan naurunremakkaan pahoitellessaan mokaansa Marjalle. "Ei se mitään", kirjava kissa vastasi ja repäisi turkistaan teipillä kiinnitetyn pahvisuikaleen irti ja länttäsi sen nyt vuorostaan Tulpen otsaan, minkä jälkeen kaikki muutkin leikkijät alkoivat läiskiä häntiä maalitaulun sijaan ystäviinsä.

Kello lähestyi keskiyötä simssiliinin laahustaessa väsyneesti käytävää pitkin huonettaan kohti kissat kintereillään. simssiliinin kengänpohjassa roikkui pitkä suikale serpentiiniä, mutta kukaan hoidokeista ei tietenkään vaivautunut huomauttamaan asiasta. Suurin osa seinille ripustetuista koristeista oli pudonnut lattialle ja simssiliini tiedosti että sotku pitäisi siivota, mutta se homma saisi odottaa huomiseen, sillä koko konkkaronkka oli juhlimisesta niin uuvuksissa että nyt olisi viisainta painua suoraan pehkuihin. "Vanhoja hoitajia pistäytyi yllätysvisiitille. Mantsu ja Tiksu kävivät nopeasti moikkaamassa minua, ja Tiksu toi lahjaksi uusia hymiöitä chattiin, tosi kivaa! Lisäksi kävin Anytimen kanssa ainakin puolen tunnin mittaisen keskustelun Allusta", simssiliini höpötti sovittaessaan avainta huoneensa oven lukkoon. "Ai kävikö Anykin täällä? Sääli etten tavannut häntä", Stiina harmitteli, sillä hän olisi kovasti halunnut päästä entisen hoitajansa juttusille. Vaikka Stiina olikin saanut uuden kodin simssiliinin luota oli Anytime kuitenkin ollut hänelle kaikista rakkain hoitaja, jonka hoivissa oranssi kissa oli varttunut pennusta asti. "Olisiko kiireiseen juhla-aikatauluusi edes mahtunut mitään ylimääräistä?" Espique hymähti ja suukotti tyttöystävänsä nenänpäätä ja pörrötti Untuvan turkkia hyvänyön toivotukseksi ennen kuin alienkissa lähti luikkimaan omaa huonettaan kohti. Untuva huokaisi hivenen ärtyneenä, ilmeisesti tämä oli tullut siihen ikään kun julkiset hellyydenosoitukset vanhemmilta olivat noloja. Vauhdikas juhlapäivä ei oikein ollut rauhallisen poikakissan mieleen, mutta sentään tämä oli saanut välillä seuraa veljestään Vesasta ja koulukaveristaan Capista. Ja tietenkin myös uudesta tuttavuudesta Ennustuksesta, johon hän oli tutustunut yhdellä leikkipisteellä. Kömpiessään makuualustalleen unilelunsa sateenkaaripehmon viereen Untuva pohdiskeli, uskaltaisiko lähettää Ennustukselle kirjeen ja pyytää tätä kaveriksi. Tulpe oli simahtanut täysin rankan juhlapäivän jälkeen, ja Quz kuljetti tyttöä selässään. Ruu auttoi kollia laskemaan Tulpen turvallisesti makuualustalle, ja vanhempien hääriessä yhdessä tyttärensä ympärillä sulassa sovussa olisi voinut hämääntyä luulemaan ettei ex-pariskunnan välillä ollut koskaan mitään ongelmia ollutkaan. Ruun oli tietenkin rikottava tämä harhakuva: "Quz, mitäpä jos kertoisit seuraavaksi kaikille siitä kun kompuroit kesken tanssin ja putosit lampeen", Ruu hihitteli, mutta pian tämän kasvoilla ollut virne venyi leveäksi haukotukseksi kissan kävellessä omalle unipaikalleen simssiliinin vuoteen jalkopäätyyn levitetyn viltin päälle. "Tosi hauskaa. Eikä se sitä paitsi ollut minun vikani, Rex tönäisi minua. Murr, vihaan sitä punaista kattia", Quz tokaisi. "Johtuuko se siitä että käytte hänen kanssaan kukkotappelua Nellasta?" Ruu jatkoi pojan ärsyttämistä ja kumartui juuri parahiksi väistääkseen Quzin häntä kohti heittämää tyynyä. "Ei se pelkästään siitä johdu, en muuten vain pidä alieneista. Minusta he ovat outoja ja pelottavia", Quz perusteli. Stiina ja simssiliini pudistelivat päitään kaksikon kinastelua kuunnellessa. "Kiitos kun pidit nuo kaksi koko päivän erossa toisistaan niin vältyttiin sentään juhlissa ylimääräiseltä draamalta", simssiliini supatti oranssille kissalle ja rapsutti tätä korvantakaa kiitokseksi. "Eipä mitään", Stiina kehräsi pohdiskellen että kiitokset kuuluisivat oikeastaan Espiquen kavereille, jotka olivat käyttäneet koko päivän Quzin ja Ruun silmälläpitämiseen. Stiina pyyhki juhlameikit pois naamaltaan ja sujahti sen jälkeen omaan unikoppaansa, ja pian kaikki kissat hoitajaansa myöten olivat vaipuneet uneen.

Quzin mielipide synttäripäivästä: "Käy sääliksi Gallua, toivottavasti hän saa pian uuden hoitajan ja jos ei niin aion pitää hänelle seuraa niin kuin lupasin. Olipa hyvä että saimme Kinuskin kanssa puhuttua asioista, tunnen että asiat lähtevät rullaamaan tästä hyvin eteenpäin - kunhan saan Tulpen suostuteltua sille ravintolareissulle..."

Ruun mielipide synttäripäivästä: "Juhlissa oli kivaa, varmaankin kun en törmännyt koko päivänä juuri ollenkaan Quziin, mitenhän tämä voi olla mahdollista? Oli mukava viettää äiti-tytär-aikaa Tulpen kanssa!"

Stiinan mielipide synttäripäivästä: "Yeaahhh, BILEET! Party partyyy! Joo, olen juhlamielellä, hahhelishah! Espi-mussukkani oli ihana kierrellessään kaikilla juhlapisteillä kanssani! Tästä päivästä jäi erityisesti mieleen Kaislan tapaaminen, hän oli mukavanoloinen nuori kissanpentu."

Tulpen mielipide synttäripäivästä: "Jee, juhlatapahtumat ovat aina mieleeni! Ajatella että Mouru on kymmenen kertaa vanhempi kuin minä, epistä miten monet synttärijuhlat olen missannut siltä ajalta kun en ollut vielä syntynyt. >.-("

Untuvan mielipide synttäripäivästä: "Huh, vihdoinkin se on ohi... En tiedä onko minussa jokin vikana kun tunnun olevan ainoa joka jättäisi suuret juhlat väliin ja viettäisi päivän ihan omassa rauhassa yksikseen. Oli sentään hauska tavata Ennustus, uskaltaisinkohan lähettää hänelle kaverikirjeen, hui!?"

---

Tarinan alkukohtauksen ei ollut mitenkään tarkoitus pilkata/loukata Toukkaa, toivottavasti siitä ei tullut sellaista kuvaa. Hehh, matkin surutta nuo Tulpen ja Ruun pelit suoraan FS:n kesätapahtumasta. ,-P

Tarpeet kaikille:
+ siisteys (turkin harjaaminen / meikkaus / hiekkalaatikko-asiointi)
+ leikkiminen (juhlaleikkeihin osallistuminen)

Muuta muistettavaa:
+ 10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhon ansiosta
+ Kaikki alienit esiintyi tarinassa, palkkeja voi kohottaa vaikkapa Hipsulilta, Rexiltä ja Lightilta



Saat (taas? .-o) 86 + 10 = 96 penniä, ja kohotan tarpeet!

[Kasa]

Näytelmäprojektin huipentuma: Ensi-ilta!

Ruu tassutteli kuntosalin liukuovesta sisälle ja vilautti vastaanotossa kassalla päivystävälle Takulle kuntosalilahjakorttia, minkä jälkeen musta kisu riensi viemään treenikassinsa pukuhuoneeseen. Ruu oli yllättäen havainnut vatsansa alkaneen pömpöttää, mistä hän syytti heinäkuussa olleen synttäritapahtuman kakkua, ja äitienpäiväkahvittelun herkuillakin saattoi olla jotain osuutta asiaan. Vaikka Ruun ei tavallisesti tarvinnut juurikaan vahtia syömisiään oli ainainen herkuttelu saanut hänet pyöristymään sen verran että Ruu oli aloittanut säännöllisen treenaamisen kuntosalilla. Ruu laski olkalaukun vakiopaikalleen pukkarin taaimmaista seinää vasten olevalle penkille ja nappasi laukustaan yhden juomapullon mukaansa. Kisu sipaisi myös nopeasti deodoranttia kumpaankin kainaloonsa ennen kuin siirtyi salin puolelle. Ruun vakiotreeniksi oli muodostunut tehdä aluksi kevyt kymmenen minuutin lämmittelyhölkkä juoksumatolla, minkä jälkeen oli aika aloittaa rankemmat liikkeet. Ruu asettui jumppamaton päälle ja alkoi tehdä vatsalihaksia perinteisella istumaannousu-tyylillä, minkä jälkeen hän teki vielä vuorikiipeilijä-liikettä, jossa kehoa kannateltiin etutassujen varassa ja takatassuja nostettiin vuoron perään kohti rintaa. Ruu puuskutti voimakkaasti ja tunsi hikipisaroiden valuvan otsaa pitkin, mutta hän ei aikonut antaa periksi, vaan kun tuntui että voimat olivat loppu piti keskittyä löytämään vielä vähän lisää voimia. Tehtyään toistoja kolmekymmentä kertaa Ruu lysähti huohottaen matolle ja irvisti tuntiessaan vieläkin poltteen vatsalihaksissaan liikkeen jäljiltä. Kisu tapuili juomapullon tassuihinsa ja veti kaksi isoa kulausta ihanan viileää nestettä kuivasta kurkustaan alas. Salille ei kuitenkaan oltu tultu viettämään aikaa istuskellen, joten Ruu kiipesi nopeasti takaisin tassuilleen seuraavaa laitetta kohti. Vatsalihasten lisäksi Ruu oli innostunut treenaamaan myös tassujaan erilaisilla painojen nosto -harjoituksilla. Ruu asetti jalkalaitteeseen sopivat painot ja ryhtyi sitten treenaamaan. Touhua sivusta seurannut Taku tassutteli paikalle ja ehdotti, että naaraskissa voisi käyttää vähän isompia painoja. "Enpä tiedä, minulla riittää tekemistä näidenkin kanssa", Ruu puuskutti. "Olen tarkkaillut treeniäsi, ja uskoisin sinun olevan valmis haastamaan itseäsi hieman lisää. Yllätyt vielä omista voimistasi!" Taku kannusti. "Niin vissiin..." Ruu jupisi, mutta antoi Takun vaihtaa laitteeseen suuremmat painot. Hämmästyksekseen Ruu sai nostettua painoja yllättävän kevyesti, ja innostunut ilme mustan kissan kasvoilla sai Takun toteamaan "Mitäs minä sanoin?" Treenin jälkeen Taku auttoi Ruuta laittamaan painot paikoilleen. "Tuota Ruu, onko sinulla jotain menoa ensi perjantaina?" Taku kysäisi niskaansa raapien. Ruu katsahti poikaa, eikä ollut epäilystäkään että tämä yritti pyytää häntä treffeille. Takun harmiksi Ruu ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tapailemaan ketään kollikissaa. Toki Taku oli mukava ja kaksikko oli vaihtanut useammankin sanan nähdessään salilla, mutta Ruu ei kaivannut elämäänsä tällä erää uutta parisuhdetta. "Sori, joudun valitettavasti torjumaan sinut tällä kertaa, mutta kysy joskus toiste uudelleen jos vaikka muutan mieltäni", Ruu virnisti ja pukkasi leikkisästi pojan kylkeä ennen kuin luikki pukuhuoneen puolelle. Ruu nouti kassistaan pyyhkeen ja pesuaineet, minkä jälkeen hän siirtyi suihkutiloihin. Lämmin vesi tuntui hyvältä virratessaan treenissä uupuneita lihaksia pitkin, ja Ruun olisi tehnyt mieli seisoa suihkun alla vaikka koko loppupäivä, mutta se ei tietenkään kävisi päinsä - varsinkaan kun hänen pitäisi tänä iltana esiintyä Kissansilmässä esitettävässä näytelmässä!

Samaan aikaan simssiliinin ja tämän hoidokkien yhteisessä huoneessa simssiliini passitti muitakin kissojaan pesulle. "Illalla on hienostunut teatteritapahtuma, joten teidän täytyy näyttää siisteiltä", simssiliini perusteli. "Ei ainakaan elokuvien katselua ole koskaan häirinnyt se etten olisi käynyt suihkussa ennen näytöstä", Stiina huomautti mutta seurasi kuitenkin hoitajaansa kylppäriä kohti. Untuva tassutti äitinsa rinnalla tällä kertaa jopa vapaaehtoisesti pesulle, sillä tietenkin hän halusi päästä katsomaan isäänsä näyttämöllä, ja jos se yhden kylvyn vaatisi hän kestäisi sen. Vesipeto Tulpe loikkasi ammeeseen jo sen täyttyessä päästäkseen nopeammin roiskimaan ja leikkimään vedessä, mutta Quz ja Stiina pulahtivat kylpyyn vasta ammeen täytyttyä. "Untuva myös veteen! Pestään vaikka sinut ensin, niin sitten se on ohi", simssiliini suunnitteli ja kehotti liilaa kissaa kastautumaan kokonaan ennen shampoon levitystä. Kissa värähti mutta otti sitten reippaasti itseään nenästä kiinni ja katosi pariksi sekunniksi veden alle. Kylpeminen ei edelleenkään viehättänyt Untuvaa, mutta poju oli sentään oppinut sietämään vettä sen verran että pesu saatiin sujumaan jouhevasti. Kun kaikki shampoo oli huuhdeltu kissan liilasta turkista loikkasi Untuva heti pois vedestä ja kääriytyi lämmittelemään pyyhkeeseensä. Seuraavaksi Stiina kelluskeli simssiliinin luokse pestäväksi, ja hoitaja alkoi hieroa shampoota Stiinan vanhuuden haalistamaan turkkiin. Toki oranssi selkä ja päälaki erottuivat vielä, mutta iän myötä värit olivat hälvenneet selvästi. "Kuule simssi", Stiina lausahti hoitajan hieroessa saippuaa hänen kainaloihinsa. simssiliini ynähti kehottaakseen kissaa jatkamaan, ja Stiina alkoi selittää ikähuolistaan. "Olisiko mitenkään mahdollista että voisit ostaa minulle iänvähennysjuomaa?" Stiina kysäisi varovasti. "Minä... tietenkin haluaisin toteuttaa toiveesi, mutta taloudellinen tilanteemme on vähän tiukka juuri nyt", simssiliini pahoitteli. simssiliinin rahavarat olivat tosisiaan huvenneet yllättäen nollaan yhdessä yössä, eikä hoitaja suostunut puhumaan asiasta. Kullakin kissalla oli oma teoriansa kadonneiden pennien suhteen: Quz arveli hoitajan hävinneen omaisuutensa uhkapeleissä, Ruu puolestaan uskoi hajamielisen simssiliinin yksinkertaisesti pudottaneen lompakkonsa jonnekin, Tulpe oli varma että kaikki pennit oli käytetty heidän tuleviin joululahjoihinsa, ja jopa Untuva oli raapustanut paperille oman tulkintansa murtovarkaasta joka raahasi perässään suurta rahasäkkiä. Stiinalla itsellään ei ollut mitään sen kummenpia veikkauksia, mutta hän luotti simssiliiniin ja uskoi tämän tienaavan menetetyn omaisuutensa takaisin. Stiinan jälkeen pesuvuorossa oli Quz, ja viimeiseksi simssiliini sai taistella onnistuakseen nappaamaan Tulpen kiinni. Kissa oli oikea vesipeto ja uiskenteli ammeessa niin sulavasti että hoitaja joutui jahtaamaan kissaa hyvän tovin. Lopulta shampoot oli suihkuteltu pois Tulpenkin turkista, ja simssiliini kääri kisun pyyhkeeseen ja alkoi kuivata tätä. "Pentujen turkit näyttävät olevan vähän takussa, harjatkaapa heidät Stiina ja Quz sillä aikaa kun minä käyn vaihtamassa vaatteet", simssiliini komensi ja kiiruhti saman tien ulos kylppäristä. Stiina alkoi tehdä kammalla huolellisia vetoja Untuvan turkkiin, mutta Quz oli vaikeuksissa tyttärensä kanssa. "Et taatusti koske minuun!" Tulpe kiukutteli ja väisteli aina kun Quz yritti lähestyä häntä harjan kanssa. "Kuulehan nuori neiti, jos et tottele et pääse mukaan katsomaan näytöstä", Quz uhkaili, jolloin Tulpe lopulta istui suu mutrulla aloillaan sen aikaa että keltaraidallinen kissa sai käytyä tämän turkissa olevat takut läpi.

Teatterin aulassa Luna tuli simssiliinin porukkaa vastaan. "Moi, kiitos simssiliini kun lupasit maksaa minunkin pääsylippuni!" Luna tervehti joukkiota iloisesti. "Kuka, mitä häh? Kuka tuo on?" Tulpe supisi silmäillessään heidän puheilleen saapunutta kirjavaa tyttökissaa uteliaana. "Sovimme aimmin Lunan kanssa kirjeitse että tulisimme katsomaan yhdessä näytelmää. Siitä tosin on jo monta kuukautta, ajalta ennen sinun ja Untuvan syntymää", Stiina selvensi. "No ilmankos en ollut tietoinen, törkeää pimitystä", Tulpe jupisi. Lunan katse kiinnittyi muihin samanikäisiin pentuihin ja hän tuli näiden juttusille. "Emme olekaan vielä tavanneet, olen Luna. Haluaisitteko tekin alkaa ystävikseni?" Luna uteli. "Tietysti! Olen Tulpe, ja tässä on Untuva", Tulpe hoiti puhumisen, ja Untuva nyökkäsi kohteliaasti. "Liput on lunastettu ennakkoon, mutta haluatteko ostaa vielä jotain syömistä?" simssiliini tiedusteli, ja kissat pinkaisivat heti kysymyksen kuultuaan herkkuhyllyjä kohti. Muista jälkeen jäänyt Untuva huomasi kuitenkin veljensä Vesan pelaamassa jotain tasohyppelypeliä teatterin aulan pelikoneella, joten hän päätti käydä tervehtimässä tätä. "Hei Untuva", Vesa lausahti. Vaikka hän piti katseensa koko ajan peliruudulla oli Vesa aistinut kaksoisveljensä läsnäolon ja tiesi tämän saapuneen paikalle. Kaksikolle välille oli muodostunut hyvin tiivis yhteys, sillä kun sanoja ei voinut käyttää piti kommunikointi hoitaa toisenlaisilla keinoilla, mikä tekikin veljeksien yhteydestä erityisen. Game over -tekstin ilmestyessä pelikoneen ruudulle Untuva kosketti kumpaakin korvaansa ja pörhisti hieman häntäänsä, mistä Vesa ymmärsi tämän kysyneen onko Kettu paikalla. "Hän ei päässyt tulemaan, koska... äh", Vesa niiskaisi kyyneleen valuessa hänen poskelleen. Untuva oli ymmällään veljensä reaktiosta ja syöksyi halaamaan tätä. Vesa kertoi ääni väristen Esterin joutuneen erotusuhan alle ja kuinka hän ja Kettu olivat vaarassa menettää hoitajan. Untuva oli pahoillaan veljensä ja ystävänsä puolesta. Untuvan suusta ei ehkä tullut ulos lohduttavia sanoja, mutta hän pystyi tukemaan Vesaa pelkällä läsnäolollaan. "Kiitos. Ethän mainitse asiasta mitään äidille tai isälle? Tänään on Espiquen suuri päivä, enkä halua pilata sitä näillä surullisilla uutisilla", Vesa supatti veljensä korvaan Stiinan saapuessa syli täynnä herkkuja poikiensa luokse. "Täällähän te olette! Tulkaa, siirrytään katsomon puolelle", Stiina huudahti ja viittoi liilaa kaksikkoa seuraamaan häntä. simssiliinin joukkio marssi eturiviin, sillä he halusivat päästä seuraamaan läheistensä esitystä oikein paraatipaikoilta. Untuva ja Vesa kävivät istumaan äitinsä viereen, ja Tulpe ja Luna puhua pälpättivät niin innoissaan keskenään että olisi voinut luulla heidän olleen parhaita kaveruksia jo vuosien ajan vaikka kaksikko oli vasta hetki sitten tavannut. Quz asettui tyttöjen viereen ja huomasi, että hänen toisella puolellaan istui Ruun äiti Mayu. Quz tervehti entistä anoppiaan kohteliaasti vaikka olikin hieman epävarma mitä naaraskissa hänestä ajatteli, olihan Quz särkenyt tämän tyttären sydämen... Toisaalta he olivat tulleet ihan hyvin juttuun äitienpäiväkesteillä, joten Quz uskaltautui rentoutumaan hieman.

Samaan aikaan Ruu ja Shira vilkuilivat uteliaina täyttyvää katsomoa esiripun takaa. "Tuleepa paljon yleisöä", Ruu henkäisi jännitysperhoset vatsassaan. "Niin. Katso, teidän porukat on tuossa ihan edessä. Ja Kirsikka suurlaumoineen on tuolla", Shira osoitteli katsomon penkkejä. Ruu katsoi hymyillen tytärtään, sillä aikoinaan näytelmäprojektiin osallistuminen oli tuntunut hienolta juuri siksi että hän pääsisi ilahduttamaan pentuaan esityksellään. Tulpe oli tosin ehtinyt jo kasvaa hieman yli pikkupentuiän, mutta Ruu uskoi tytön silti nauttivan esityksestä. "Menkääs sivummalle tytöt, esirippu nousee kohta", esiripusta vastaava Nugetti tiedotti. Shira ja Ruu väistivät, ja Nugetti toivotti kaksikolle onnea esitykseen. "Break a leg, niin kuin ulkomaalainen sanoisi", Nugetti virnisti. "Heh, koitahan sinäkin isäpappa pärjäillä sen esiripun kanssa", Ruu huikkaisi ennen kuin kipitti lavan taakse. Matkalla hän törmäsi Unskiin, joka asetteli lavasteita paikoilleen. "Onnea näytökseen, tarvitsette sitä", poika tokaisi. "K-kiitos?" Ruu hämmästyi toisen kannustuksesta, sillä pääroolin missannut Unski oli ollut koko näytelmäprojektin ajan hieman katkerana. Ehkä hän oli kuitenkin viimein tajunnut ettei jatkuva vihoittelu kannata ja oppinut iloitsemaan toisten puolesta? Sitä Ruun oli kuitenkin vaikea uskoa, ja jokin hänen sisällään varoitti ettei Unskilla välttämättä ollut puhtaat jauhot pussissa. Ruu kipitti muiden näyttelijöiden luokse, ja Aamu tuli ojentamaan hänen susimaskinsa. "Lääh, tuntuu että tukehdun tänne maskini taakse", Aamu puuskutti, ja Ruunkin täytyi myöntää ettei päähine ollut kaikkein mukavin rooliasuste, mutta ainakin siinä pystyi liikkumaan, toisin kuin vaikka Hahtuvan tönkössä puu-asussa. Aamu auttoi vielä Ruuta solmimaan tuuhean sudenhännän paikoilleen, ja näin Ruu olisi valmis lavalle. "Kymmenen sekuntia esiripun nostamiseen! Menkäähän kaikki paikoillenne" simssiliini kailotti ohjaajan torveensa. Ruu esiintyisi vasta näytöksen loppupuolella, joten hän luikki sivulle odottamaan omaa vuoroaan. Ruu seurasi miten Cinna ja Niilo auttoivat Syviä kantamaan aloituskohtauksen lavasteet paikoilleen kun Espique kopautti hänen olkapäätään. "Tarvitsen apua, en löydä rooliasuani mistään", Espique panikoi. "Es, tämä ei ole mikään pelleilyn aika! Muistele minne jätit sen viim... ei kun odotas..." Ruu mutisi mietteliäänä. Yhtäkkiä kaikki valkeni hänelle: Unskin oli täytynyt kätkeä Espiquen asu. Ruu tarrasi poikaa tassusta lähtiessään etsimään Unskia. "Hei, ei minulla ole aikaa lähteä kävelylle, minun pitää olla kohta lavalla", Espique huomautti ja kääntyi katsomaan miten esirippu avattiin paraikaa ja kertojana toimivan Puron heleä ääni kantautui lavalta: "Mummo leipoo itselleen piparkakkupojan..." "Et voi mennä lavalle ilman rooliasuasi. Luota minuun, tiedän kyllä mitä teen", Ruu vakuutteli. Musta naaraskissa marssi oikopäätä Unskin puheille. "Missä se on? Mihin olet kätkenyt Espiquen pipariasun? Äläkä edes yritä kiistää, olet koko ajan ollut sitä vastaan että joku muu kuin sinä saisi loistaa näytelmän pääosassa", Ruu puhui uhittelevaan sävyyn. "M-mistä sinä..? Tarkoitan siis, en tiedä asiasta mitään", Unski kiisti kaiken. Ruu huomasi pojan piilottelevan jotain selkänsä takana, ja äkkinäisellä tassuliikkeellä hän onnistui tarttumaan ruskeaan haalariin. "Minä voin selittää..." Unski sopersi nolona jäätyään kiinni. "Meillä ei ole aikaa kuunnella. Pue asusi ja mene lavalle", Ruu komensi, eikä Espiquea tarvinnut kahdesti käskeä. "Sanoin siis että teen sinusta itselleni ystävän" Sylvi joutui toistamaan vuorosanansa kun Espiquea ei kuulunut lavalle. Sanojensa vahvikkeeksi Sylvi paukautti vielä kaulimellaan pöytää äänekkäästi. Samassa Espique säntäsi lavalle hieman puolipukeisena, sillä hän ei ollut ehtinyt vetää kaikkia tassujaan asun hihoista sisään. Hullunkurisen piparin lavalle saapuminen aiheutti pieniä naurunpyrskähdyksiä yleisössä, mutta Espique jatkoi esiintymistä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lähti juoksemaan ympäri lavaa irtohihat liehuten. "Odota! Tule takaisin!" Sylvi komensi. "Juokse vaan. Juokse vaan. Et sinä minua kiin..." Espiquen puheenvuoro päättyi äkisi Sylvin loikatessa hänen päälleen. "Vai en muka saa? Nyt riitti senkin ärsyttävä palanut pipari, olet karannut niin monta kertaa etten aio tällä kertaa päästää sinua pois hyppysistäni!" Sylvi ilmoitti topakasti, ja viimeistään tässä vaiheessa koko katsomo nauroi suureen ääneen. "Sylvi, tämä ei kuulunut esitykseen. Päästä minut pois", Espique inahti. Lopulta Sylvi myöntyi ja laski piparin menemään juuri parahiksi ennen kuin esirippu peitti lavan. "Mitä tuo äskeinen oli?" Ruu tiedusteli Sylviltä kissojen kantaessa metsälavasteita paikoilleen. "Halusin vain näyttää ettei kukaan pojankoltiainen kävele minun ylitseni", Sylvi tiedotti, eikä Ruu voinut muuta kuin näyttää vanhukselle peukkua, vaikka tämän roolisuoritus ei ihan käsikirjoituksen mukaan mennytkään.

Esiripun jälleen noustessa mummon mökki oli vaihtunut metsämaisemaan, ja Espiquekin oli ehtinyt korjata asunsa paremmin päälleen. Lavan reunalle oli myös ilmestynyt pitkäkorvainen jänis. "Kuulehan pullaposshki, on varmaan parastha, että palaat kotiin mummon luo. Methsä on vaarallinen paikka piparkakkupojille", jäniksen roolia esittävä Shira lausui vuorosanansa hieman vaikean kuuloisesti, mikä johtui tämän suussa olevista valtavista tekohampaista. "Vaan minäpä en halua palata kotiin. Haluan juoksennella ja pitää hauskaa", Espique-pipari tiedotti ja jatkoi juoksemista saapuen suuren puun aka Hahtuvan luokse. Hahtuva esitti puuta hyvin vakuuttavasti: hän ei hievahtanutkaan paikaltaan, mikä loi aidontuntuisen vaikutelman. "Oletko karkumatkalla?" puu puhkesi puhumaan. "Kyllä vaan, eikä kukaan saa minua kiinni" Espique lausui roolihahmoaan mukaillen ylpeästi. "En minä edes aikonut yrittää napata sinua. Kannattaa kääntyä tuosta kiveltä oikealle, niin löydät hyvän piilopaikan", Hahtuva-puu neuvoi, ja Espique jatkoi matkaansa puun osoittamaan suuntaan. Seuraavaksi hän päätyi karhun asussa olevan Aamun luokse. "Joudut vielä rosvojen käsiin. Sinun on parasta palata kotiin" karhu varoitteli. "Höpsisistä, minä olen niin nopea, ettei kukaan saa minua kiinni", Espique ilmoitti rallatellen jälleen saman tutun lorun juostessaan eteenpäin. Vesa, Untuva ja Stiina olivat naureskelleet pitkin esitystä lavalla hupsusti kekkaloivalle Espiquelle. Untuvasta tuntui hyvältä nähdä veli hyvällä tuulella, hauska esitys oli selvästi vienyt tämän surulliset ajatukset hetkeksi muualle. Quzilla oli puolestaan vaikeuksia keskittyä esitykseen, sillä hänen vieressään olevat Tulpe ja Luna olivat jutelleet ja kikattaneet omia juttujaan varmaan puolet esityksestä. Nuorten mekkalointi häiritsi ilmeisesti muitakin, sillä Mayu kääntyi heidän puoleensa ja kehotti Tulpea keskittymään esitykseen edes sen aikaa kun hänen äitinsä esiintyisi lavalla. Tulpe hiljeni lopulta, ja Quz otti mukavamman asennon tuolissaan ja nappasi popconipussin kainaloonsa nauttiakseen esityksestä, mutta samassa hän huomasi Hipsulin rynnivän pitkin penkkiriviä tuuppien muita mennessään. "Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi, mutta tämä on tärkeää", Hipsuli pahoitteli ja saapui lopulta Quzin luokse. "Ruu tarvitsee sinua, sinun on mentävä heti hänen luokseen!" Hipsuli tiedotti. "Häh? Miten niin tarvitsee? Ihan vain tiedoksesi siitä seuraa yleensä pelkkää riitaa kun me kaksi olemme samassa paikassa", Quz huomautti. "Älä enää epäröi vaan mene! Jos välität Ruusta yhtään sinun tehtävä tämä", Hipsuli huomautti. "Tehtävä mitä?" Quz kysyi ymmällään mutta huomasi kuitenkin nousevansa ylös. Marssiessaan penkkirivin päähän Quz tajusi Hipsulin asettuneen hänen paikalleen, ja Quz epäilikin vihreän kissan vain keksineen kaiken päästäkseen varastamaan hänen eturivipaikkansa. Samaan aikaan Ruu odotti jännittyneenä omaa esiintymisvuoroaan, joka lähestyi koko ajan. Tassut suorastaan tutisivat, ja Ruu oli hieman ymmällään jännittäessään näin paljon, sillä harjoituksissa kaikki oli aina sujunut hyvin eikä Ruu ollut unohtanut kertaakaan omia vuorosanojaan. Kaikki oli kuitenkin pyyhkiytynyt tyhjäksi Ruun päästä ja tassut tuntuivat raskailta. Jos hänen täytyisi nyt mennä lavalle hän jäisi taatusti vain seisomaan tönkkönä paikoilleen kauhusta kankeana. "Ruu, onko kaikki hyvin?" paikalle saapunut kissa kysyi. "Quz!" Ruu henkäisi ja heittäytyi eksänsä käsivarsille tutisten kauttaaltaan. "M-minä en pysty siihen, pelottaa mennä lavalle kaikkien eteen", Ruu niiskutti pojan kaulaa vasten. Quz silitti tytön selkää rauhoittavasti ja tarttui sitten tätä olkapäistä pakottaakseen Ruuta katsomaan häntä suoraan silmiin. "Sinä pystyt siihen, luota itseesi! Palaa mielessäsi sellaiseen hetkeen kun kaikki meni harjoituksissa nappiin ja toista se suoritus nyt tuolla lavalla. Minä uskon sinuun", Quz lausui tarkoittaen jokaista sanaansa. Pojan sanat loivat Ruullekin uskoa, ja lopulta tämä asteli reippaasti lavalle. "Piparkakkupoika juoksee vieläkin, kunnes saapuu joen rannalle. Koska se ei halua kastella itseään, se jää rannalle istumaan. Silloin paikalle tulee susi, joka pahaksi onneksi sattuu olemaan nälkäinen. Se vilkuilee ahneesti pojan pulleita piparkakkujalkoja", Puro selosti tapahtumia kertojan roolissaan Ruun astellessa lavalle tyytyväisesti myhäillen ja huuliaan lipoen, vaikka eleet jäivätkin maskin taakse. "Etkö pääse joen yli? Minä autan sinua", susi lupasi viekkaasti ja laski hieman häntäänsä, mitä pitkin Espique esitti kiipeävänsä hänen selkäänsä. Kyseinen kohtaus oli tuottanut monissa harjoituksissa kaksikolle haasteita, sillä pienemmän Ruun oli lähes mahdotonta kannatella Espiquea. Nyt Ruu kuitenkin muisti aiemmin päivällä kuntosalilla havaitsemansa voimansa: Voisiko hän jaksaa kannatella Espiquetakin jos hän kunnolla yrittäisi? Espique otti maasta tukea toisen takatassunsa avulla, mutta Ruun nostaessa hänet kokonaan ilmaan pojalta pääsi kimeä kirkaisu tämän yllättyessä. Ruulla oli vaikeuksia pidättää nauruaan Espiquen naiselliselle kiljahdukselle, mutta tämä onnistui kuitenkin kokoamaan itsensä. "Hyppää pääni päälle ettet kastu", Ruu ehdotti, mikä osoittautui tietenkin piparin lopuksi, sillä susi onnistui hotkaisemaan herkkupalan suuhunsa. Näytelmä oli tullut päätökseensä, ja kaikki näyttelijät kokoontuivat keskelle lavaa kumartamaan taputtavan yleisön edessä. Espique silmäili hymyillen eturivissä istuvaa perhettään, mutta Ruun katse oli näyttämön sivussa, missä Quz seisoi yhä, ja poika näytti Ruulle peukkua onnistuneen roolisuorituksen johdosta.

Näytelmän jälkeen teatterin aula oli täynnä väkeä. Espique ja Ruu olivat riisuneet rooliasunsa ja saapuivat simssiliinin porukan luokse. "Olit loistava!" Mayu ja Nugetti ylistivät tytärtään. "Joo, näytelmän lopetus oli paras kohta", Tulpekin selitti. Quz hymähti miettiessään Tulpen sanoneen noin vain koska hän ei ollut edes seurannut muuta kuin esityksen loppuosan jutellessaan koko ajan uuden kaverinsa kanssa. "Oi miten huomaavaista, säästitte minulle popcorneja", Espique ilahtui huomattuaan Stiinan kannatteleman herkkupussin. "Ei kun me ei kyetty jatkuvilta naurukohtauksiltamme kaikkea syömään", Vesa huomautti. "Olit oikein edustava lavalla kultaseni", Stiina kehui kumppaniaan ja lipaisi tämän nenänpäätä. "Kröhöm..." Unski rykäisi äänekkäästi, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan häntä. "Mitäs sinä haluat?" Ruu tiedusteli hieman hyökkäävään sävyyn. Hän ei luottanut tippaakaan tuohon ilonpilaajaan joka halusi työntää muut syrjään tehdäkseen itselleen tilaa valokeilaan. "Minä... halusin tulla kehumaan teidän onnistunutta suoritustanne", Unski tunnusti. "Onnistunutta? Mokasin esityksen aikana vaikka kuinka monta kertaa", Espique huomautti. "Niin, mutta tärkeintä olikin että jatkoit vastoinkäymisistä huolimatta ja hoidit roolisi loppuun asti. Se on hyvän näyttelijän merkki", Unski sanoi hymyillen pienesti. Unski havaitsi ettei hänen seuransa ollut toivottua, joten hän peruutti hieman vaivautuneena pois paikalta. "Otitko tosissasi hänen sanojaan?" Ruu uteli. "Ainakin haluaisin uskoa hänen olleen vilpitön. Ehkä se oli hänen tapansa pahoitella sitä pukuhässäkkää", Espique tuumi. Ruulla oli vielä muutama sana vaihdettavana erään kissaherran kanssa, ja hän pyysi Quzin kanssaan sivummalle jutellakseen tälle kahden kesken. "Kiitos että tulit luokseni. En olisi varmaan muuten selviytynyt lavalle asti", Ruu tunnusti. "Tiedätkö, minäkin kärsin usein ennen keikkaa ramppikuumeesta", Quz paljasti. "Niin vissiin, näytät lavalla aina niin itsevarmalta", Ruu tokaisi. "Niinpä, tosiasiassa jännittäminen tuntuu suuremmalta meille itsellemme, mutta yleisö ei välttämättä huomaa asiaa ollenkaan", Quz analysoi. Yllättäen Ruu tarttui poikaa spontaanisti tassusta. "Quz, vaikka emme olekaan enää yhdessä, niin haluan kuitenkin olla edelleen ystäväsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää Kinuskin kanssa", Ruu vakuutti. "Sinäkin olet minulle tärkeä. Voidaan minun puolesta jättää taakse kaikki se vihoittelu ja olla tästedes sovussa", Quz suunnitteli, minkä jälkeen kaksikko halasi pitkään. Tuntui hyvältä viimein jättää kaikki erosta aiheutunut viha taakse ja kääntää uusi sivu sopuisamman tulevaisuuden merkeissä.


Quzin mielipide päivästä: "Tuntuupa hyvältä kun saimme viimein sovinnon aikaiseksi Ruun kanssa. Olisi pitänyt mennä hänen puheilleen jo aikoja sitten, olisi säästytty monelta harmilta ja riidalta."

Ruun mielipide päivästä: "Hui, en edes tiennyt että jännitän esiintymistä, onneksi Quz neuvoi minua vaikealla hetkellä. Nyt on yli puoli vuotta kestänyt projekti saatu päätökseen, tuntuu jopa vähän haikealta."

Stiinan mielipide päivästä: "Oih, oli hienoa päästä katsomaan Espiquea lavalla vaikka rassulle sattui esityksen aikana vähän kaikenlaista häslinkiä! Toivon todella että simssiliini ostaisi minulle sen iänvähennysjuoman."

Tulpen mielipide päivästä: "Olipa hauska tutustua Lunaan, täytyy vaatia simssiliiniä ostamaan minulle kännykkä jotta voin pyytää häntä kaverikseni. Toivottavasti näemme pian koulussa!"

Untuvan mielipide päivästä: "Olipa mukavaa kun tapahtuma keräsi koko meidän perheen koolle. Ikävää että Vesalla on hoitaja-huolia. Jos hän ei saa muuten kotia voisikohan hän muuttaa meille..?"

---

Tarpeet:
+ Hygienia (kaikille; Ruun suihku ja muut kävi kylvyssä)
+ Siisteys (Tulpelle ja Untuvalle; turkin harjaus)
+ Nälkä (Espiquelle; söi leffapoppareita)

Leffaherkut:
2x Iso pussillininen popcorneja, -12 penniä
6x Orangeminilimu, -12 penniä
yht. 24 penniä

Muuta muistettavaa:
+10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhon ansiosta



Saat 61 + 10 + 10 - 24 = 57 penniä, ja kohotan tarpeet!

[Kasa]

Epäreiluuksia (Koulutarina)

Perjantai-aamuisin koulun käytävillä tassuttavien kissojen kasvoilta saattaa nähdä monenlaisia tunnetiloja: Jotkut ovat lopen uupuneita pitkään kouluviikkoon, ja toisten naamalla paistaa puolestaan hymy lähestyvän viikonlopun kunniaksi. Untuva suuntasi lokerolleen noutamaan aapisen sekä kirjoitusvälineet seuraavaa äidinkielen tuntia varten. Sulkiessaan lokeronsa oven liila kissa hätkähti huomattuaan jonkun häntä isomman kirjavan kissan kävelleen aivan hänen viereensä. Untuva katsoi häntä tuijottavaa kissaa korvat luimussa pelokkaana ja valmistautui luikkimaan tämän ohi, mutta samassa ison kissan takaa ilmestyi toinen kissa hänen eteensä, ja pian Untuva tajusi joutuneensa piiritetyksi. "Terve rääpäle. Me mietittiin osaatko sinä puhua ollenkaan", kirjava kissa lausahti. Untuva puristi tassuissaan kannattelemia tavaroita tiukemmin rintaansa vasten kuin suojaavaksi muuriksi ja yritti jatkaa matkaansa, mutta musta kissa pysäytti hänet ja tuuppasi takaisin piirin keskelle. "Et pääse ennen kuin sanot sanan", kissa virkkoi häijysti muiden kissojen naureskellessa. Untuva tunsi itsensä avuttomaksi, sillä eihän hän kyennyt puhumaan. Jollakin ihmeellä pieni kissa onnistui luikahtamaan isompien välistä ja kipitti kiireesti äidinkielen luokkaan istumaan omalle paikalleen. Hetken aikaa Untuva pelkäsi kissojen seuraavan häntä, mutta ilmeisesti näillä ei ollut äidinkieltä, ja Untuva huokaisi helpotuksesta opettajan sulkiessa luokan oven. Shokkitilan mennessä ohi Untuva alkoi vasta käsittää mitä äsken oli tapahtunut: jotkut isommat kissat olivat kiusanneet häntä. Kyllähän monet olivat ihmetelleet Untuvan puhumattomuutta, mutta koskaan ennen häntä ei oltu laitettu yhtä tukalaan paikkaan. Kerratessaan äskeisen skenaarion tapahtumia opettajan puhe meni Untuvan toisesta sisään ja toisesta ulos, eikä hän edes nähnyt opettajan taululle kirjoittamaa tehtävänantoa kyynelten sumentamien silmiensä läpi. Samassa Untuva hätkähtää jonkun heittäessä hänen pulpetilleen paperipallon. Hetken Untuva pelkäsi kiusaajien taas häiriköivän häntä, mutta paperin avattuaan hän tajusi sen olevan viesti Ennustukselta, jonka pulpetti sijaitsi lähellä Untuvan paikkaa. Untuva rustasi vastausviestin ja lähetti paperin takaisin vihreälle kissalle, ja näin heidän viestittelynsä jatkui pitkin tuntia.

Untuvan ja Ennustuksen keskustelu paperilla:
Ennustus: Moi, onko jokin hätänä kun olet surullinen?
Untuva: Minua kiusattiin ennen tunnin alkua...
Ennustus: Voi ei... Haluatko puhua (lue: kirjoittaa) siitä?
Untuva: Asia oli hyvin henkilökohtainen... Kiusaajilla tuntui olevan jotain puhumattomuuttani vastaan.
Ennustus: No se on niiden ongelma. Sinä et ole tehnyt mitään väärää.
Untuva: Mutta eikö vika periaatteessa ole minussa? Jos pystyisin puhumaan he eivät voisi kiusata minua asian takia...
Ennustus: Sinussa ei ole mitään vikaa. Kiusaajat eivät ole tarpeeksi avarakatseisia suhtautuakseen tilanteeseesi rakentavasti. Keitä he tarkalleenottaen olivat?
Untuva: En tuntenut kiusaajia, mikä tästä outoa tekeekin, sillä en ole mielestäni tehnyt heille mitään pahaa. He olivat minua vanhempia, ja porukan pomo oli joku kirjava kissa.
Ennustus: Aa, taidan tietää kenestä puhut. Tiedätkö, tämä kissa on ollut jo pitkään hylättynä adoptiossa, ja nyt hän varmaan purkaa omaa pahaa oloaan sinuun. Se on tietysti väärin, mutta yritä ymmärtää, hänelläkään ei ole ollut helppoa.
Untuva: Pelkään vaan että vastaavanlainen skenaario toistuu...
Ennustus: Älä huoli, minä en anna kenenkään tehdä sinulle enää kiusaa.

Hymy kohosi Untuvan kasvoille tämän lukiessa Ennustuksen viimeisimmän viestin. Tuntui hyvältä kun oli ystävä, jolle saattoi avautua huolistaan ja saada kannustusta ja tukea. Untuva oli kirjoittamassa vastausta, mutta samassa tumma varjo laskeutui hänen pulpettinsa ylle - opettaja oli saapunut paikalle. "Jaahas, mitäs täällä kirjoitellaan niin leveästi hymyillen? Tuskin ainakaan tunnin aiheeseen liittyviä synonyymitehtäviä. Luehan kaikille ääneen, mitä paperissa lukee", opettaja määräsi tiukasti. Opettajan käsky tuntui ikävänä muljahduksena Untuvan vatsassa. Mitä opettaja oikein ajatteli, eikö tämä muista ettei Untuva kykene puhumaan? "No, etkö aio totella minua? Siinä tapauksessa joudut jälki-istuntoon", opettaja tokaisi ja nappasi Untuvan pulpetilla olleen paperin mukaansa palatessaan luokan edessä olevan pöydän ääreen. Untuva painoi päänsä alas alistuneena. Hän tunsi muiden luokkatovereiden katseet selässään äskeisen välikohtauksen jäljiltä, mikä tuntui erityisen kurjalta, sillä Untuva ei viihtynyt ollenkaan huomion keskipisteenä. Kaikista ikävintä oli kuitenkin se, että opettaja oli loukannut pentua samalla tavalla kuin aiemmat kiusaajat tekemällä pilkkaa tämän puhumattomuudesta. Samassa Ennustus nousi pulpetilleen seisomaan. Untuva katsoi ystäväänsä monien muiden luokkahuoneessa olevien kissojen tapaan kummissaan. "Opettaja, mielestäni Untuvalle määräämäsi rangaistus on epäreilu. Ensinnäkään hän ei kykene puhumaan, joten vaatimuksesi toteuttaminen olisi ollut mahdotonta. Paperin sisältö oli myös erittäin arkaluontoista, joten varmasti ymmärrätte ettei sitä olisi kiva lukea ääneen kaikkien kuullen. Pyytäisin että perutte Untuvan jälki-istunnon", Ennustus lausui. Opettaja meni hetkeksi hämilleen pennun puheista, mutta hän kokosi nopeasti itsensä. "Tämä on minun luokkahuoneeni, jossa minä määrään säännöt. Untuva saa jälki-istuntoa ja sillä siisti", opettaja tuhahti. "Siinä tapauksessa minä ottaisin saman rangaistuksen. Olin yhtälailla syyllinen viestittelyyn", Ennustus ilmoitti. "Johan on aikoihin eletty, ei kukaan ole ennen pyytänyt vapaaehtoisesti jälki-istuntoa", opettaja päivitteli. Ennustus laskeutui takaisin paikalleen, ja rauha palasi luokkahuoneeseen kaikkien keskittyessä tehtäviinsä - tai tietenkin kaikkien paitsi Untuvan, joka ei voinut olla kirjoittamatta kaverilleen vielä yhtä viestiä:
Untuva: Kiitos... ja ei sinun olisi tarvinnut.
Ennustus: Tietenkin tarvitsi, kaveria ei jätetä yksin pulaan.

Tavallisesti Tulpella oli perjantain ensimmäinen tunti vapaata, mutta tänään hän osallistuisi oppilaskunnan kokoukseen. Tulpe oli bongannut muutama viikko sitten koulun ilmoitustaululta tiedotteen, jossa pyydettiin halukkaita asettumaan ehdolle oppilaskuntaan liittymistä varten, ja kissa oli siltä seisomalta päättänyt hakea mukaan, sillä jäsenyys oppilaskunnassa toisi hänelle taatusti mainetta. Tietenkin Tulpe halusi päästä vaikuttamaan koulun viihtyvyyteen erilaisten tapahtumien järjestämisen myötä, sillä kisu oli ehdottomasti sitä mieltä, että koulussa piti olla muutakin kuin pelkkää opiskeluun liittyvää ohjelmaa. Tulpe olikin saanut paljon kannattajia vedotessaan tähän vaalipuheessaan, ja koska hän oli pakottanut suurimman osan koulussa olevista kavereistaan äänestämään itseään, oli paikka oppilaskunnassa auennut Tulpelle helposti. Tulpen lisäksi oppilaskuntaan kuuluivat hänen ystävänsä Marja ja Clarissa, jotka olivatkin jo valmiiksi paikalla Tulpen saapuessa kokouspaikalle. "Olet myöhässä", Clarissa huomautti. "No sori, en ole tottunut aikaisiin herätyksiin perjantai-aamuna. Mitä asiaa meidän pitikään käsitellä?" Tulpe kysäisi haukotellen. "Meidät on kutsuttu tekemään päätös koulun taukotilojen kunnostukseen liittyen. Meidän tulee valita, panostetaanko sisä- vai ulkotiloihin", Marja kertoi. "Molemmat kuulostavat kivoilta", Tulpe tuumi mietteliäänä. "Jep, mutta varat riittävät vain yhden kohteen kunnostukseen. Minä ainakin kannatan sisätiloja, sillä sinne järjestetään tilat sekä opiskelua varten että sohvia muuhun hengailuun, mikä on sekä hyödyllistä että hauskaa", Clarissa perusteli. "Minusta ulkotilat ovat tärkeämmät, sillä istumme kuitenkin jo oppitunneilla sisällä, ja paremmat ulkotilat varmasti houkuttelisivat oppilaita käväisemään happihyppelyllä tuntien välillä. Lisäksi ulkona voi leikkiä liikunnallisia yhteisleikkejä", Marja perusteli. "Kaikki ei ole samanlaisia urheiluhulluja kuin sinä. Entäs Tulpe, kumpaa sinä kannatat?" Clarissa kysyi, jolloin kumpikin käänsi katseensa Tulpeen. Molemmat vaihtoehdot olivat saaneet jo yhden äänen, joten käytännössä Tulpe tulisi ratkaisemaan valinnallaan voittajan, ja siksi asiaa oli puntaroitava erityisen huolellisesti. "Hmm... Jos mietitään ajankohtaa eivät ulkotilat ehkä olisi kaikista käytännöllisin ratkaisu: Sateinen syksy ja lähestyvä talvi tuskin houkuttelee ketään leikkimään ulos, kun taas sisällä ollessa tassut pysyvät aina kuivina. Miettikää tätä myös meidän viihtyvyytemme kannalta: Nyt oppilaskunta joutuu kokoontumaan tyhjissä luokissa, mutta taukotilaan meille voitaisi perustaa oma nurkka!" Tulpe selosti innoissaan. "Joo, kuulostaa hyvältä!" Clarissa innostui. Marjakin nyökytteli idealle vaikka olikin hieman pettynyt ettei hänen ideansa saanut enempää suosiota. Kun enemmistön päätöksellä tehty valinta oli saatu tehtyä kolmikko sai vielä laatia ehdotuksia taukotilan sisustukseen liittyen. Marja keksi että opiskelurauhan saisi turvattua paremmin, jos pöytien väliin sijoitettaisi sermejä eristämään äänihälyä ja tarjoamaan pientä yksityisyyttä. Clarissa suunnitteli käytännöllisiä hankintoja, kuten kirjahyllyn tai tietokoneiden sijoittamista taukotilaan. Tulpe piti puolestaan huolen siitä että huoneessa olisi ennen kaikkea viihtyisää, minkä saataisi helposti aikaan kauniilla sisustuksella, pehmeillä sohvatyynyillä ja viherkasveilla.

Oppilaskunnan kokouksen päätyttyä Tulpe tassutti reippaasti kohti historian luokkaa. Normaalisti Tulpe ei pitänyt kiirettä tunnille saapumisen suhteen, mutta historiantunnille oli saavuttava aina ajoissa, sillä kyseinen oppiaine oli Tulpen suosikki. Historialliset tapahtumat kiehtoivat kissaa, ja lisäksi historiaa opetti mukava (ja komea!) kissapoika, jonka puheita Tulpe olisi jaksanut kuunnella putkeen vaikka koko päivän, mutta tytön harmiksi viikkoon mahtui ainoastaan kolme historian oppituntia. "Kas Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen, olet aikaisessa", opettaja totesi Tulpen asettaessa tavaroitaan vakiopaikalleen eturivin pulpettiin. "Jooh!" Tulpe henkäisi ja oli otettu opettajalta saamastaan huomiosta, voi miten kauniisti opettaja oli ääntänyt hänen nimensä! "Ja voit muuten kutsua minua lempinimelläni pelkäksi Tulpeksi", tyttö lisäsi vielä. "Hyvä on, Tulpe", opettaja vastasi ja syventyi jälleen pöydällään olevan monistepinon selaamiseen. Tulpe sen sijaan leijui korkealla pilvilinnassaan. Muutaman minuutin sisällä luokkaan vyöryivät loputkin historian opiskelijat. Tulpen kaverit Kuula ja Hahtuva viittoivat ystäväänsä luokan perällä olevalle kolmen pulperin ryppäälle, mutta Tulpe torjui näiden ehdotuksen, hän halusi istua eturivissä lähellä opettajaa. "Tämän tunnin aiheena on toinen maailmansota. Ottakaa oppikirjat auki sivulta 68 ja alkakaa lukea. Kappaleen lopussa on kysymyksiä, joihin voitte vastata lukemisen jälkeen", opettaja selitti. Jotkut oppilaat huokailivat tylsälle lukutehtävälle, mutta Tulpella oli jo oikea sivu valmiiksi auki. Tekstin kertomukset Eurooppaa järisyttäneestä kriisitilasta sisälsivät paljon käänteitä ja Tulpe ahmi tekstiä sivu sivulta eteenpäin, kunnes tuli aika miettiä kysymyksiä. Lopputunnista opettaja alkoi kysellä vastauksia suullisesti. Tulpe nosti oikean etutassunsa korkealle ilmaan ja suorastaan huitoi tassuaan saadakseen opettajan huomion, mutta Tulpen harmiksi opettaja antoi vastausvuoron Vaahtikselle. "Toinen maailmansota alkoi vuonna 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Tämän seurauksena Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksaa vastaan", Vaahtis kertoi sodan alkutaipaleesta. "Aivan. Osaako kukaan tarkentaa, mikä oli alun perin Saksan Puolaan hyökkäämisen syy?" opettaja kysyi. Tällä kertaa Tulpe pääsi vihdoin ääneen. "Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta. Näin maat taktikoivat pystyvänsä laajentamaan alueitaan ilman toistensa uhkaa. Saksan tarkoituksena oli siis miehittää Puola", Tulpe kertoi ja hymyili leveästi opettajan kehuessa hänen vastaustaan. "Mitä nimityksiä sodan osapuolista käytettiin?" opettaja kysyi seuraavaksi. Tulpe viittasi jälleen vaikka tiesikin ettei opettaja antaisi hänelle puheenvuoroa toista kertaa putkeen, mutta aina kannattaa yrittää ja ainakin hän voisi näin osoittaa olevansa aktiivinen. "Saksaa ja tämän liittolaisia nimitettiin akselivalloiksi, ja Neuvostoliiton joukkoja kutsuttiin puolestaan liittoutuneiksi", vastausvuoron saanut Cho selitti. "Kummassa joukossa Suomi taisteli?" opettaja kysyi jälleen tarkentavan kysymyksen. "Suomi oli osa akselivaltoja, sillä se taisteli Neuvostoliittoa vastaan, joka hyökkäsi Suomeen aikeenaan valloittaa maata, ja tästä käynnistyneen vuosina 1939-1940 käydyn talvisodan aikana Suomi menetti paljon alueita, mutta säilytti kuitenkin itsenäisyytensä. Toisen maailmansodan loppupuolella Suomi taisteli liittoutuneiden joukoissa Saksaa vastaan", historiaa jo monen ikäpisteen verran opiskellut Aamu osasi kertoa laajan vastauksen. Tulpe kadehti vähän Aamun taitoja, tietäisipä hänkin yhtä hyvin kaiken. Siten hän saisi taatusti paremmin opettajan huomion itseensä. "Aivan, Suomi taisteli siis vuorotellen kummissakin joukoissa. Osaisiko joku kertoa tarkemmin operaatio Barbarossasta?" opettaja tiedusteli seuraavaksi. Tulpen tassu sujahti jälleen kohti kattoa ensimmäisten joukossa, ja hän loi opettajaa kohti suorastaan epätoivoisia katseita, aivan kuin hänen henkensä olisi riippunut seuraavan vastausvuoron saamisesta. "Hyvä on Tulpe, saat vastata", opettaja virnisti. Opettajan hymy sai Tulpen vatsan täyteen perhosia, ja parin sekunnin ajaksi hänen päästään tyhjeni kaikki järkevä, mutta pentu kokosi nopeasti itsensä ja kertoi, miten vuonna 1941 Hitler rikkoi Saksan ja Neuvostoliiton aiemmin laatiman hyökkäämättömyyssopimuksen. Tästä Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon käytetään nimitystä operaatio Barbarossa. Sen seurauksena Neuvostoliitto tuli liittoutuneiden puolelle taistelemaan Saksaa vastaan. Hitler ehti saada haltuunsa koko Länsi- ja Itä-Euroopan, mutta Normandian maihinnousun ja Neuvostoliiton suurhyökkäyksen seurauksena Saksa antautui ja toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon. Tulpe olisi voinut jatkaa jo ohi varsinaisesta aiheesta mennyttä puhetulvaansa vielä pidemmälle, mutta opettaja joutui vähän toppuuttelemaan innokasta oppilasta. "Jätähän muillekin jotain kerrottavaa. Sota tuli siis päätökseensä Euroopassa, mutta Japani ja Yhdysvallat kävivät yhä taistoa Tyynellämerellä", opettaja selitti ja pyysi Kuulaa kertomaan aiheesta lisää. "Suurvallaksi pyrkivä Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen sotilastukikohtaan Pearl Harbouriin vuonna 1941, mikä oli alun perin syynä sille että Yhdysvallat tuli mukaan sotimaan Saksaa ja Japania vastaan. Olojen rauhoituttua Euroopassa Japani ja Yhdysvallat jatkoivat vielä sotimista, mutta Yhdysvaltojen kehittämä tuhoisa ydinpommi oli kuitenkin viimeinen niitti ja lopulta Japani antautui", Kuula vastasi. "Hyvä. Saatte läksyksi kirjoittaa esseen toisen maailman sodan aiheuttamista jälkiseurauksista", opettaja selitti ennen kuin laski oppilaat ruokatunnille.

Tulpe, Kuula ja Hahtuva marssivat yhdessä koulun ruokalaan. "Hissan ope on kauhea natsi, ei viikonlopuksi saa antaa mitään esseen kirjoitustehtävää", Hahtuva valitti kerätessään lautaselleen perunoita ja nakkikastiketta. "Minua ei haittaa", Tulpe lausahti saaden erittäin kummastuneita katseita ystäviltään. "Okei, nyt saat kyllä luvan selittää. Ensin kieltäydyit tulemasta istumaan meidän viereen tunnilla, ja nyt läksyt viikonlopuksi ovat sinun mielestäsi ok? Ettet vain olisi sairas", Kuula epäili, ja laskettuaan juuri täyttämänsä maitolasin tarjottimelleen hän kosketti tassullaan ystävänsä otsaa tarkistaakseen tämän lämmön. "Hmm, no kai minä voin teille kertoa. Mennään istumaan", Tulpe kehotti, ja kolmikko valtasi rauhalliseksi keskustelupaikaksi hiljaisen nurkkapöydän. Istuuduttuaan Hahtuva ja Kuula katsoivat Tulpea odottavasti. "Olen ihastunut historian opettajaan", Tulpe paljasti. Uutinen sai Kuulan leuat loksahtamaan auki, ja Hahtuva pudotti vahingossa juuri kuorimansa perunan lattialle. "Siis... mitä?! Mutta sehän on kauhean paljon vanhempi kuin sinä", Kuula huomautti. "Mitä sitten? En edes aio kertoa hänelle, vaan opettaja on eräänlainen saavuttamaton ihastus. Sitä paitsi tällä on positiivinen vaikutus historian opintoihini: Pänttään ainetta ahkerasti tehdäkseni opettajaan vaikutuksen", Tulpe selitti. "Saa nähdä kuinka saavuttamattomana hän pysyy sinun siirtyessä vanhempana kakkosluokalle", Hahtuva hihitteli. Tulpe potkaisi ystäväänsä pöydän alla, vaikka kieltämättä ajatus sai mukavan kutkuttavan tunteen pennun vatsaan. Ruokailun jälkeen oli aika suunnata perjantain viimeisen oppitunnin luokkaan, mikä tarkoitti Tulpelle ruotsia. Tyttöpentu istahti tutulle paikalleen Capin viereen. "Moi! Mitäs sanoisit jos tehtäisi taas läksyjä yhdessä koulun jälkeen?" Tulpe tiedusteli. Kaksikko oli yhdistänyt voimansa aiemminkin samassa läksyklubissa ja saanut tällä tavalla hyvää jälkeä aikaan, ja Tulpe tykkäsi ylipäätään viettää aikaa kavereidensa kanssa aina kun se oli vain mahdollista. "Kuulostaa hauskalta, mutten valitettavasti tänään pääse. Minun täytyy jäädä koulun jälkeen tekemään äidinkielen lisätehtäviä, koska olin pois aamun tunneilta", Cap selitti harmistuneena. Mielelläänhän hän olisi Tulpen seurassa ollut, koska saattoi olla ihan pikkiriikkisen ihastunut tyttökissaan. "Ai niin, tänään oli ne yleisurheilukilpailut. Miten pärjäsit?" Tulpe uteli. "En kovinkaan hääppöisesti. Mukana oli paljon lahjakkaita kissoja toisista kouluista ja minä liityin vasta äsken meidän koulun urheilujoukkueeseen. Pääsin juoksussa pronssille, mutta muuten olin melkein kaikissa lajeissa ihan hännillä", Cap huokaisi. "Se johtui taatusti siitä ettei meidän koulun cheerleader-joukkueessa ollut ketään kannustamassa teitä! Jos en olisi hakenut oppilaskuntaan olisin voinut liittyä kannustusjoukkoihin", Tulpe tuumi. Ajatus hymyilytti poikaa, sillä hän todellakin pistäisi parastaan Tulpen edessä. Tulpe alkoi puolestaan kertoa aamulla pidetystä oppilaskunnan kokouksesta, mutta pian opettaja pyysi luokkaa hiljenemään. "Supinat sikseen ja pulpetit erilleen, nyt on sanakoe", opettaja tiedotti ja alkoi kiertää luokkaa monistepino kädessään. "Sanakoe?!" Tulpe hämmästeli asiaa ääneen, miksi hän kuuli aiheesta ensimmäistä kertaa vasta nyt? Kun Tulpe oikein pinnisteli muistiaan palasi hänen päähänsä hämärä mielikuva, missä opettaja mainitsi asiasta edellisellä ruotsin tunnilla, mutta Tulpe oli käyttänyt koko eilisillan historian tuntiin valmistautumiseen, joten sanakokeeseen lukeminen oli kokonaan unohtunut. Tulpe nielaisi opettajan laskiessa hänen nenänsä eteen kysymysmonisteen. Cap hymyili ystävälleen rohkaisevasti ja näytti tälle peukkua, mutta Tulpe ei ollut ollenkaan varma mitä tästäkin tulisi...

Sanakoe
Käännä seuraavat lauseet ruotsista suomeksi:

1. Längesens vi sågs = Näytämmepä pitkiltä
2. En helt ny karriär = Täysinäinen karies
3. Den döda vinkeln = Kuollut vinkkeli
4. Vi mot världen = Me mottaamme maailmaa
5. Ingen kommer att tro dig = Kukaan ei tule luoksesi
6. Innan allting tar slut = Ei kaikki vie loppuun

Tulpe palautti monisteen opettajalle varmana siitä että oli mokannut koko sanakokeen, sillä kisu näki itsekin ettei hänen käännöksissään ollut mitään järkeä. "Sitten käydään kielioppia! Tänään aiheena on adjektiivien vertailumuodot", opettaja selitti ja heijasti taululle aiheeseen liittyvän dia-esityksen. "Vertailumuotoja on kolme: positiivi, komparatiivi sekä superlatiivi. Ruotsissa näiden kahden jälkimmäisen muodon muodostus tapahtuu neljällä eri tavalla. Yleensä ne muodostetaan lisäämällä adjektiivin perään are ja ast -päätteet, esimerkiksi vanlig - vanligare - vanligast. Jotkut adjektiivit taivutetaan puolestaan lyhyemmissa re ja st -muidoissa, kuten hög - högre - högst. On myös pieni ryhmä adjektiiveja, joiden vartalo muuttuu kokonaan, esimerkiksi god - bättre - bäst. Partisiippien ja isk-päätteisten adjektiivien komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan sanojen mera ja mest avulla, kuten lovande - mera lovande - mest lovande. Noin, nyt kun tiedätte teorian voitte paneutua tehtäviin", opettaja päätti viimein yksinpuhelunsa. Cap kävi heti tehtävien kimppuun, mutta Tulpe ei ollut vaivautunut edes kuuntelemaan opettajan äskeisiä selityksiä. Pieleen mennyt sanakoe oli vienyt kaiken pennun motivaation ruotsin kieltä kohtaan. Mitä väliä vaikka hän ei pärjännyt kielissä, kunhan historia sujuisi. Mukava historian opettaja tuli heti mieleen kyseistä oppiainetta miettiessä, ja Tulpe rustasi oppikirjansa marginaaliin pienen sydämen, jonka keskellä komeili opettajan nimen ensimmäinen kirjain. Cap huomasi ettei Tulpe ollut päässyt tehtävissä kunnolla alkuun ja päätti tarjota apuaan, mutta nojautuessaan lähemmäs Tulpen sydänpiirros osui Capin silmään, ja poika tunsi ikävän pistoksen rinnassaan - hänen ihastuksensa ajatteli jotakuta toista... Cap huokaisi haikeasti, ja yhtäkkiä tehtäviin keskittyminen alkoi takkuilla hänelläkin. Lopputunnista opettaja palautti sanakokeet, ja pennut vertailivat tuloksia keskenään. "Sain numeroksi 9+!" Cap selitti ylpeänä. "No onnea vaan. Minun numeroni on 5", Tulpe tuhahti pettyneenä. Onneksi edessä olisi viikonloppu eikä Tulpen tarvitsisi miettiä typerää kieltä pariin päivään.

Untuva oli jo valmiiksi paikalla Ennustuksen saapuessa jälki-istunto luokkaan, ja ystävykset hymyilivät toisilleen. Kaksikon hämmästykseksi myös Cap saapui paikalle. "Jouduitko sinäkin jälki-istuntoon?" Ennustus kysäisi. "Jälki-istuntoon? Ehei, olen täällä suorittamassa äidinkielen lisätehtäviä. Aamun ensimmäiset tunnit jäivät minulta väliin, koska osallistuin koulujen välisiin yleisurheilukilpailuihin", Cap selitti, ja vasta nyt Untuva hoksasi ettei ollut tajunnut kiinnittää kaverinsa poissaoloon ollenkaan huomiota ollessaan niin järkyttynyt kiusaamistapauksen vuoksi. "Mutta mitä te täällä teette?" Cap uteli vuorostaan. Ennustuksen tuntosarvi heilahti tämän kääntäessä katseensa liilaan kissaan. "Kerronko hänelle?" vihreä kissa kysäisi asettaen tassunsa Untuvan olkapäälle, ja poika nyökkäsi pienesti. Ennustus kertoi kaiken kiusaamistapauksesta opettajan epäreiluun rangaistukseen. "Kamalaa. Jos olisin ollut Untuvan kanssa mitään ei olisi ehkä tapahtunut", Cap pohti. "Älä syytä itseäsi", Ennustus rauhoitteli Capin puristaessa tassunsa nyrkkiin raivosta. "En voi sietää sitä kun ystäviäni kohdellaan huonosti. Jos näen ne kiusankappaleet aion kyllä sanoa niille muutaman valitun sanan", Cap mutisi vihoissaan. Untuva tarttui kumpaakin kaveriaan tassusta osoittaakseen olevansa kiitollinen näiden tuesta. Pian jälki-istuntoa valvova äidinkielen opettaja saapui ja ohjasi pojat istumaan eri puolille luokkaa, jotta nämä eivät kykenisi kommunikoimaan keskenään ja ojensi sitten kaikille äidinkielen tehtäviä sisältäviä papereita. "Tämä on synonyymitehtävä. Monisteessa lukee että synonyymeja pitää keksiä kolme, mutta määrään teidät keksimään viisi", opettaja käski. "Viisi!? Ei mistään pensselistä keksi niin montaa", Cap parkaisi, ja seuraava tunti kului pentujen pähkäillessä tehtävään sopivia sanoja. Kolmikon viimein poistuessa luokasta oli koulun käytävillä aivan autiota, ainoastaan siivooja lakaisi lattioita käytävän päässä. Kuin sanattomasta yhteisestä sopimuksesta pojat säntäsivät juoksuun päästäkseen mahdollisimman nopeasti ulos raikkaaseen ilmaan karistaakseen koulun tomut jaloistaan. Matka hoitolalle taittui reippaan tassutuksen lomassa nopeasti, ja Ennustus ja Cap höpöttelivät toisinaan jotakin ja Untuva kuunteli nyökkäillen juttujen väliin. Untuvan saapuessa huoneelleen oli Stiina poikaansa vastassa. "Untuva, miten tulet näin myöhään kotiin? Sinullahan piti olla vain yksi oppitunti aamulla?" Stiina huomautti. Untuva tiesi ettei voisi pimittää vanhemmiltaan asiaa, joten hieman häpeissään hän ojensi opettajan kirjoittaman paperin jälki-istunnosta. Stiinan silmät pyöristyivät tämän luettua paperin läpi. "Vai jälki-istuntoa. Kuulehan nuorukainen, sinun pitää osata käyttäytyä", Stiina luennoi. Untuvaa ärsytti mutta hän ei viitsinyt inttää äidilleen vastaan tai edes kertoa joutuneensa tänään koulussa kiusatuksi. Hän aikoisi käsitellä asian piirtämällä häntä kiusanneista kissoita ja opettajasta kuvan, jossa Untuvan mielikuvitussankarihahmo Untamo pistäisi tuhmeliinit ruotuun.

Tulpen mielipide koulupäivästä: "Lol joku ruotsi, voisipa kaikki tunnit olla pelkkää historiaa. <3 Se ope on niiiiin ihana, ja tulen aina superhyvälle mielelle saadessani häneltä kehuja taidoistani! <3 Täytyykin sydämien piirtelyn sijaan keskittyä kirjoittamaan sitä esseetä, jotta loistan taas seuraavalla tunnilla!"

Untuvan mielipide koulupäivästä: "Hui, toivottavasti kiusaajat jättävät minut jatkossa rauhaan... Huolimatta kiusaajista ja ikävästä äidinkielen opesta minulle jäi hyvä mieli siitä miten Ennustus puolusti minua, onneksi ystäväni kannustavat minua ja hyväksyvät sellaisena kuin olen."

---

Capin urheilukilpailuista en sen tarkemmin kirjoittanut, mutta Tulpen ekstraplussat oppilaskunnan kokoukseen osallistumisesta voi lisätä vaikka matikkaan. c-.


Saat 62 penniä ja kouluplussia kissoille!

[Kasa]

Syksyinen ruskareissu ja Quzin & Kinuskin pennut

simssiliini heräsi reippaasti uuteen aamuun, ja hieroessaan unisia silmiään hän ei voinut olla vilkaisematta ulos ikkunasta, mistä avautui henkeäsalpaavan upea näkymä: Mouruposkelaiset olivat lähteneet yhdessä ruskaretkelle Lapin kauniiseen luontoon! Porukka oli saapunut eilen illalla simssiliinin vuokraamaan mökkiin, ja matkustuksesta väsähtäneet kissat hoitajineen olivat kömpineet lähes saman tien pehkuihin, mutta tänään he pääsisivät vaeltamaan värikkäiden puiden katveessa ja ihailemaan maisemia. simssiliini nousi ylös ja lähti marssimaan huoneen poikki, kunnes hänen jalkaansa takertui jotakin - se oli hänen oma matkalaukkunsa, jonka tyttö oli edellisenä iltana vain viskonut keskelle lattiaa vaivautumatta purkamaan tavaroita, ja tietenkin laiskuuden piti kostautua nyt. simssiliini huitoi vimmatusti käsiään yrittäessään hakea tasapainoa, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä ja hoitolan ylläpitäjä kaatui kumoon komeassa kaaressa, eikä siinä vielä kaikki: Pahaksi onnekseen hän sattui lentämään avonaisesta ovesta portaisiin ja vieri rappuset alas kovan kolinan saattelemana. Unisia silmäpareja saapui muista huoneista käytävälle katsomaan mitä oikein oli tekeillä. "Ei hätää, ei sattunut!" simssiliini oli heti vakuuttelemassa etteivät muut huolestuisi suotta. Tämä oli niitä hetkiä kun olisi tehnyt mieli vain vajota maan alle silkasta häpeästä. "Vai ei muka hätää? Herätit meidät kaikki ihan liian aikaisin!" Melodee marisi hoitajansa hyssyttelystä huolimatta. "Noh noh, eipäs hermostuta. Ainakin ehdimme nähdä ja kokea enemmän Lapin ihmeitä kun simssiliini kiskoi kaikki jalkeille hyvissä ajoin", hoitajansa tueksi saapunut Stiina järkeili, ja Espique auttoi tytön ylös nostamalla hänet ilmaan vahvoilla tassuillaan. "E-es-pique, l-laske minut alas!" simssiliini panikoi, sillä tuntui erittäin luonnottomalta olla paljon itseään pienemmän olennon kannattelemana. Koska simssiliini oli herätyskellon tapaan saanut kaikki jalkeille yhtä aikaa, tulivat kaikki auttamaan aamiaisen valmistamisessa. Puuro porisi kattilassa Sellerin ja Caran päivystäessä liedellä ja sekoittaessa keitosta aina välillä, minkä rakastavaiset tosin helposti unohtivat jäädessään tuijottamaan toisiaan silmiin. Heidän vieressään olevalla tiskipöydällä Patukka ja Viola olivat ottaneet kissoille liian vaarallisen veitsitehtävän harteilleen pilkkoessaan hedelmiä pieniksi viipaleiksi, joita olisi sitten kätevä napostella. Kirsikka, Nala, Veeti ja Tuhka voitelivat puolestaan leipiä valmiiksi, ja samalla Nala ja Veeti kävivät kiivasta väittelyä siitä, kuuluuko voiveitsi laittaa leviterasian mukana jääkaappiin vai ei. Hipsuli kattoi pöytää yhdessä poikiensa Rion, Kuulan ja Ennustuksen kanssa, ja vihreät kissat pähkäilivät miten kaikki mahtuisivat yhtä aikaa pöydän ääreen syömään. Pienimmät pennut eivät osallistuneet askareihin, ja heillä olikin menossa omat hippaleikit ympäri keittiötä. Untuva istui ikkunalaudalla ja seurasi samalla veljeään, joka oli ottanut osaa pentujen leikkituokioon ja jahtasi juuri Kaislaa yhdessä Cocon kanssa. Vesa oli liittynyt simssiliinin kissalauman jatkeeksi vähän aikaa sitten, mikä ilahdutti erityisesti Untuvaa ja Stiinaa, ja tietysti muutkin olivat ottaneet Vesan hyvillä mielin osaksi porukkaa. Veljeksien välillä oli kyllä jonkin verran ikäeroa, mutta Vesa oli vakuutellut kirivänsä vielä Untuvan kiinni. Untuva siirsi hetkeksi katseensa ikkunan suuntaan, ja kauniita punakelraoranssissa ruskassa kylpeviä puita katsellessa Untuva soimasi itseään siitä ettei ollut tajunnut pakata matkalle mukaan piirustustarvikkeitaan, sillä olisi ollut kiva ikuistaa paperille upea ruskamaisema. Vihdoin aamiainen oli valmis, ja kissat kokoontuivat pöydän ääreen. "Puurohan on palanut ihan pohjaan! Teitä oli kaksi katsomassa kattilaa ja silti pääsi käymään näin", simssiliini harmitteli vilkuillen Caraa ja Selleriä, jotka näyttivät olevan pahoillaan. "Puuron kärventyminen taisi johtua juurikin siitä, että heitä oli kaksi paikalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan", Ennustus virnisti ja tönäisi kyynärpäällään Selleriä, joka punastui Caran kanssa. "En kyllä ymmärrä", simssiliini oli ihan pihalla. Onneksi tarjolla oli sentään hedelmiä ja voileipiä, ja Mocca onnistui löytämään keittiön kuivakaapista murolastupaketin, jolla saatiin korvattua pilalle mennyt aamupuuro.

Aamupalan jälkeen päästiin viimein lähtemään matkaan. Sää suosi retkeilijöitä, sillä aurinko paistoi saaden patikoivien hoitajien ja kissojen edessä avautuvan maiseman näyttämään aivan satumaiselta, ihan kuin keltaiset puunlehdet olisivat kultaa. simssiliini johti joukkoa kartta ja kompassi käsissään. Hän oli katsonut etukäteen kivan maisemareitin valmiiksi, ja nyt pitäisi enää osata pysyä oikealla polulla. Väkeä oli paljon, joten kissoista ja hoitajista muodostui pitkä ja hieman epätasainen jono, sillä kaikki kissat hakeutuivat kavereidensa seuraan jutustellakseen kävelyn ohessa. Vesa ei vielä oikein tuntenut muita, joten hän tyytyi kävelemään kahdestaan veljensä kanssa. Poika harmitteli ettei Cindy ollut osallistunut ruskaretkelle, sillä Vesa ja Untuva olivat olleet ystävänpäivänä samassa elokuvaporukassa tämän kanssa, ja Vesa olisi kovasti halunnut tehdä tyttökissan kanssa lähempää tuttavuutta. "Eikös olekin mukava kun on koko perhe koolla?" poikien edellä kulkenut Stiina kääntyi katsomaan taakseen, ja Untuva nyökytteli ja tyrkkäsi ajatuksissaan olevaa veljeään kylkeen, jolloin tämäkin tajusi vastata myönteisesti. "Nautitaan nyt tästä reissusta, sillä tämä alkaa olla viimeisiä kertoja kun saamme viettää aikaa yhdessä", Espique virkkoi. Pojat tiesivät liiankin hyvin mitä isä tarkoitti, sillä ulkoavaruudesta saapuneiden alienien vierailuaika kuluisi pian umpeen. Oltiin kuljettu ehkä parikymmentä minuuttia kun pienimpien pentujen ja muiden valittajien (kyllä, katson sinua Veeti) suusta alkoi kuulua valitusta särkevistä tassuista, mutta se ei hidastanut menoa, sillä Espique tarjoutui kantamaan väsyneitä, ja pian tämän selässä istuivat siistissä rivissä Kaisla, Kaneli, Clarissa, Coco sekä Veeti. Vesa ihasteli isänsä voimia. "Meidän pitäisi tehdä tieteellinen koe ja selvittää, kuinka montaa kissaa pystyisit kannattelemaan yhtä aikaa", Vesa haaveili. "Mahtaisikohan Mouruposkesta loppua kissat ennen kuin asia selviää? Espique nosti aiemmin simssiliininkin ilmaan niin kevyesti", Stiina tirskui. Untuva hymyili muiden jutuille. Vaikka hän ei kyennyt osallistumaan keskusteluun tuntui hyvältä olla pelkästään läsnä - osana porukkaa - ja viettää tätä kaunista syyspäivää yhdessä perheen kanssa.

Taukopaikka sijaitsi rinteen reunalla, mikä mahdollisti upeat näköalat kissojen ja hoitajien mutustaessa eväitä maahan levitetyn viltin päällä. "Mitä tehdään syömisen jälkeen?" Kuula tiedusteli rouskutellessaan omenaa. "Pidetään ruokalepo?" Veeti ehdotti, mutta tämä idea ei saanut kannatusta nuorempien kissojen keskuudessa. "Leikitään mieluummin jotain. Miten olisi kymmenen tikkua laudalla?" Kaisla ehdotti. "Sehän kuulostaa hauskalta idealta, siihen yhteisleikkiin mahtuvat kaikki mukaan", Mocca huomautti, ja näin valinta oli tehty. Kissat haravoivat yhdessä lähiympäristöä etsiessään leikkiin tarvittavia keppejä, ja lopulta kaikki kymmenen tikkua lepäsivät laudan päällä valmiina. "Koska meitä on näin iso porukka kannattaa etsijöitä varmaan olla useampi ettei leikissä mene koko päivää", Gaku järkeili. Vesa ilmoittautui reippaasti vapaaehtoiseksi etsijäksi, sillä se rooli oli paljon monipuolisempi kuin paikallaan piilossa nököttäminen. Hän sai seuraa vielä Clarissasta ja Sylvistä. Espique sai kunnian potkaista tikut nurin, ja hän tökkäsi lautaa niin suurella voimalla että osa tikuista lennähti yllättävän kauas lähtöpaikasta. Piiloihin syöksyvät kissat ja hoitajat eivät tästä kuitenkaan välittäneet ja kaikki säntäsivät juoksujalkaa etsimään omaa piilopaikkaa, kun taas Vesa, Clarissa ja Sylvi keskittyivät tikkujen kasaamiseen. Vesa huomasi tikkuja kerätessään veljensä norkoilevan yhä lähtöpaikalla ja toivoi tämän säntäävän piiloon pian, sillä muuten tämä löydettäisi ekana. Untuva ei kuitenkaan keksinyt minne menisi ja jäi toimettomana paikoilleen tietämättä mitä tehdä. Yllättäen Ennustus tarrasi häntä tassusta ja kiskoi mukaansa. "Tule, voidaan mennä samaan piiloon", Ennustus supatti, ja Untuva seurasi ystäväänsä suuren kiven taakse. Etsijät saivat viimein tikut takaisin laudalle, ja kailotettuaan yhteen ääneen "Kymmenen tikkua laudalla!!" oli aika aloittaa piiloihin sännänneiden leikkijöiden etsiminen. "Pitäisikö yhden päivystää laudan lähettyvillä siltä varalta että joku yrittää pelastaa löydettyjä?" Vesa aprikoi. "Minä voin pitää lautaa silmällä samalla kun leijun yläilmoissa. Näen korkealta laajemman alueen samalla kertaa ja huomaan jos joku on tulossa", Sylvi suunnitteli. "Älä sitten nukahda, muuten pelimme on pelattu", Clarissa huomautti. "Pyh, raikas syysilma pitää minut virkeänä", Sylvi vakuutteli ja kohosi korkeuksiin. Sylvi huomasikin heti ensimmäiset piileskelijät: "Hipsuli, piilosi on muuten hyvä mutta unohdit kätkeä tuntosarvesi! Tulehan pois sieltä pensaasta Selleri! Ja simssiliini lopettaa sen nenänsä kaivamisen ja tulee lankulle", Sylvi komenteli. "Meidänkin on parasta suunnata etsintäpuuhiin ennen kuin Sylvi on luetellut kaikki nimet", Clarissa naurahti. Vesa nyökkäsi ja lähti tassuttamaan Clarissan rinnalla lupaavannäköistä pensaikkoa kohti, ja se kannatti sillä Tuhkan ja Rion piilopaikka paljastui. "Sinähän olet Cindyn sisko? Tiedätkö miksi hän jäi pois tältä reissulta?" Vesa uteli Clarissalta samalla kun kaksikko tutki kaatunutta onttoa puuta. "On tosiaan sääli ettei Cindy päässyt mukaan. Noora taisi haluta tarjota vanhuskissoilleen rauhallisen loman ilman villejä pentuja", Clarissa tuumi. Ketään ei löytynyt piileskelemästä puunrungon kolosista, joten kaksikko siirtyi loivan rinteen reunalle tarkistamaan, ettei kukaan yrittäisi piileskellä siellä. "Miksi Cindy muuten kiinnostaa sinua? Taidat olla pihkassa!" Clarissa virnuili. "Enkä!" Vesa kiisti, vaikka hänen paloautonpunaiset poskensa kertoivat ihan muuta. "Haluaisin vain tutustua häneen paremmin. Vietimme yhdessä ystävänpäivää, mutten ole kuullut hänestä sen jälkeen, aivan kuin hän välttelisi minua", Vesa mutisi. "Outoa, Cindy ei ole kertonut minulle käyneensä treffeillä jonkun pojan kanssa", Clarissa totesi, jolloin Vesa kiirehti korjaamaan ettei kyseessä ollut mitkään treffit, vaan ihan tavallinen kaveriporukan leffahetki. Keskustelun käydessä kiusalliseksi Vesa ehdotti että kaksikko hajaantuisi, niin etsinnät saataisi suoritettua loppuun nopeammin.

Untuvan sydän hakkasi yhä villiin tahtiin, sillä pikaspurtti Ennustuksen perässä piilopaikalle oli saanut hänen sykkeensä kohoamaan. Liila kisu pysyi visusti paikoillaan nojaten kiveä vasten, mutta utelias Ennustus kiipesi välillä kiven päälle tähyilemään leikin käänteitä ja varmistamaan etteivät etsijät olleet lähettyvillä. Yhteinen piilopaikka Ennustuksen kanssa kutkutteli mukavasti pojan vatsanpohjassa eikä Untuva oikein tiennyt asialle syytä. Olihan Ennustus mukava ja he olivat lähentyneet huimasti viimeisten kuukausien aikana, mikä oli jopa yllättävää, sillä yleensä Untuvalla kesti pidemmän aikaa tutustua uusiin kissoihin, mutta Ennustuksen seurassa kaikki tuntui niin luonnolliselta. "Jäiks, Sylvi lentää meitä kohti!" Ennustus hätääntyi ja loikkasi nopeasti alas kiveltä - suoraan Untuvan päälle! Kumpikaan ei kuitenkaan uskaltanut liikahtaa paikaltaan ettei Sylvi vain huomaisi heitä. Untuvan sydän tykytti entistä kiivaammin ja hän punastui tajutessaan Ennustuksen todennäköisesti tuntevan sen, sillä vihreä kissa oli pudonnut suoraan hänen rintansa päälle. Yhtäkkiä poikien katseet kohtasivat eikä Untuva tahtonut saada silmiään irti Ennustuksen kirkkaanvihreistä silmistä, joista heijastui samoja tunnetilaja kuin Untuvallakin oli: hämmentyneisyyttä ja hermostuvaisuutta, mutta ennen kaikkea onnellisuutta. Hetki keskeytyi kun Ennustus uskaltautui kompuroimaan viimein pois pojan päältä, ja hän auttoi myös Untuvan ylös. "Anteeksi, ei ollut tarkotus liiskata sinua! Noh, ainakaan Sylvi ei nähnyt meitä", Ennustus ylpeili, mutta juuri samalla hetkellä kaksikon korviin kantautui huuto, joka sai heidän karvansa pystyyn. "Kiven takana olevat rakastavaiset on nähty!" Sylvi kuulutti. Untuva ja Ennustus kömpivät esille posket punoittaen. "Heh, Sylvillä on mielenkiintoiset tulkinnat, ehheh..." Ennustus yritti keventää tunnelmaa kaikkien tuijottaessa poikaparia lankkupaikalla. "Äläs nyt, minun tuntosarveani kihelmöi siihen malliin että..." Hipsuli hölötti, mutta Ennustus tukki äitinsä suun. Stiina, Espique, Galaxy ja Light nököttivät samassa piilopaikassa. Alienien erikoiskyvyistä oli hyötyä leikissä, sillä Galaxy havaitsi ajatuksia lukemalla heidän piilopaikkaansa lähestyvät etsijät, joten nelikko onnistui aina vaihtamaan piiloa hyvissä ajoin ennen kuin etsijät saivat heidät nalkkiin. "Hih, tämä on tosi hauskaa, ihan kuin olisin jälleen pikkupentu!" leikistä innostunut Stiina kikatteli. "Koskaan ei ole liian vanha leikkeihin, eiköhän Sylvi sen todista!" Galaxy naurahti. Light piti silmällä heistä vähän matkan päässä olevaa lankkupaikkaa ja pohti, uskaltaisiko yrittää kiinni jääneiden pelaajien pelastamista. Se kävisi tietysti helposti jos Light muuntautuisi näkymättömäksi, mutta päivä oli aurinkoinen, mikä saattaisi saada hänen kultaisen turkkinsa kiiltelemään ja paljastaa hänen aikeensa. "Entä jos järjestäisimme hämäyksen? Minä voisin rapistella jotain muuta pensasta sillä aikaa kun sinä juokset lankulle? Etsijöiden huomio olisi minussa, ja sinulla olisi vapaa reitti", Espique laati suunnitelmaa. "Onko se nyt hyvä idea, mitä jos suunnitelma epäonnistuu ja jäätte molemmat kiikkiin?" Stiina huolestui tarttuen kumppaniaan tassusta. "Miehen on tehtävä uhrauksia", Espique virkkoi virallisesti, vaikka kysehän oli vain lastenleikistä. Pojat olivat tehneet päätöksensä ja kävivät asemiin. Stiina peitti silmänsä tassuillaan Espiquen lähtiessä ryömimään lähistöllä olevaa pensasta kohti samaan aikaan kun Light mittaili lankkua katseellaan. Pensaan kahisevat lehdet tosiaan kiinnittivät Sylvin huomion, ja tämän lentäessä lähemmäksi hänellä ei ollut vaikeuksia erottaa liilaa kissaa kellertavien lehtien välistä. "Espique nähty!" Sylvi huudahti, mutta samassa hänen silmäkulmassaan välähti: Light juoksi täyttä vauhtia lankkua kohti. "Ääg, Light aikoo pelastaa muut!" Sylvi hätääntyi. "Missä hän muka on?" aurinkokissan erikoistaidosta tietämättömät Vesa ja Clarissa hämmästelivät. Light palasi näkyväksi juuri ennen kuin hänen tassunsa hipaisi lankkua, ja hetkessä tikut lennähtivät uudelleen ilmaan. Etsijät olivat hieman näreissään Lightin käyttäessä erikoistaitoaan hyväksi, mutta kiinnijääneet olivat innoissaan ja kaikki syöksyivät uusiin piilopaikkoihin.

Retkeläiset palasivat mökille vasta auringonlaskun aikaan, sillä paluumatkalla oli ilmennyt pienoisia ongelmia: Espique astui vahingossa kompassin päälle, ja laite oli vaurioitunut käyttökelvottomaksi eikä simssiliini ollut kovin lahjakas tulkitsemaan pelkkää karttaa, joten he olivat saaneet harhailla jonkin aikaa eksyksissä ennen kuin oikea reitti viimein löytyi. Kaikki hoitajat olivat yhtä mieltä siitä että kissat ansaitsivat pitkän patikoinnin päätteeksi kunnon tassuhemmottelu-illan, joten sauna ja palju lämmitettiin pikimmiten. Untuva skippasi suosiolla kostean paljukylvyn, mutta Vesa onnistui houkuttelemaan veljensä kanssaan saunan lauteille. Kiuas sihisi äänekkäästi Noen viskoessa kolme kauhallista vettä kuumille kiville, mutta lämmöstä pitävät kissat eivät karttaneet kuumuutta, toisin kuin poikien saunavuoron ainoa hoitaja Ayle, joka laskeutui ensin alimmalle lauteelle mutta joutui pian luovuttamaan. "Tulen sitten lopuksi leudompiin loppulöylyihin kun ei täällä lämmössä kukaan kestä, #*%!", Aylen tokaisu ehti kuulua saunan puolelle ennen kuin ovi sulkeutui. Osa kissoista repesi nauramaan pojan kiroamiselle, jotkut hoitajat olivat niin herkkänahkaisia. "Aika jännää että tänne on saapunut poika hoitamaan, yleensä kaikki hoitajat ovat tyttöjä", Rio tuumi. "Minusta Ayle on hauska, pidän hänen hiuksistaan", Vesa kertoi. "Varmaan kun ne on ihan samanväriset kuin oma turkkisi", Selleri arveli. Untuva nautti lämmöstä sivummalla sillä aikaa kun Vesa jutusteli muiden kanssa. Veli oli ollut oikeassa, saunaan tulo kannatti! Untuvan mielipide saunomisesta ehti kuitenkin vielä muuttua, sillä saunasta poistumisen yhteydessä liilalle kissalle paljastui, että löylyttelyn jälkeen piti käydä suihkussa. Untuva näytti veljelleen myrtsiä "olisit kertonut tästä etukäteen" -ilmettä Vesan tyrkkiessä tätä pesutiloja kohti. "Täytyyhän saunomisen yhteydessä iholle muodostunut hiki huuhdella pois", Vesa perusteli murjottavalle veljelleen. Kaksosten vanhemmat Stiina ja Espique viettivät puolestaan iltaa lilluskellen lämpimässä paljussa. Stiina kiehnäsi kumppaninsa kainalossa samalla kun katseli lasikatosta paljastuvaa upeaa näkymää tähtien tuikkiessa taivaalla. "Oletko koskaan katsonut Muumeja?" Espique tiedusteli yllättäen. "Mikä kysymys tuokin on olevinaan? Totta kai olen, eiköhän jokainen ole niihin lapsuudessaan perehtynyt", Stiina totesi "Se on tosiaan suosittu ohjelma myös Saturnuksella. Kuitenkin, muistat varmaan miten Nuuskamuikkusen piti lähteä joka talvi Etelään ja kuinka asia suretti Muumipeikkoa. Sitten Nuuskamuikkunen keksi, että hän voisi lähteä matkaan vasta Muumien käytyä talvilevolle, ja tällöin Muumipeikko ei joutuisi ikävöimään ystäväänsä", Espique kertasi jakson käänteitä. Stiina oli aluksi ymmällään pojan selityksistä, mutta vähitellen hänelle selkeni, mihin tämä aasinsilta oli johtamassa. "Tarkoitat siis... että jos elämäni päättyisi ennen lähtöäsi, minun ei tarvitsisi jäädä ikävöimään perääsi?" Stiina lausui sanat pala kurkussa. "Tiedän että se voi kuulostaa oudolta, mutta en haluaisi tuottaa sinulle tuskaa häipymällä luotasi loppuelämäksesi... Jos voisin jotenkin pyyhkiä olemassaoloni muistoistasi niin et joutuisi kärsimään takiani", Espique selvensi. Stiina tarttui kumppaniaan leuasta molemmilla etutassuillaan ja katsoi tätä suoraan silmiin. "Voi rakas, läsnäolosi on tuottanut minulle niin paljon iloa. En ikimaailmassa suostuisi unohtamaan kaikkea kokemamme vain siksi etten olisi surullinen, koska hyvät muistot yhteisestä ajasta säilyvät mielessäni moninkerroin kirkkaampina", Stiina selitti. Naaraskissa hautasi nenänpäänsä pojan rintakarvoihin peittääkseen kostuneet silmäkulmansa. Ajatus Espiquen lähdöstä sai kurkun kirvelemään jo nyt, mutta Stiina ei halunnut huolestuttaa kumppaniaan itkemällä tämän nähden. Pesuhetken jälkeen kaikki kissat hoitajineen kokoontuivat pyyhkeisiin kääriytyneinä mökin oleskelutilaan höyryävät kaakaomukit tassuissaan takkatulen lämmittäessä mukavasti. Iltapalan jälkeen haukottelevat kissat suuntasivat suorinta tietä pehkuihin, sillä koko päivän kestänyt patikointi oli saanut kaikki uupuneiksi.

Mutta mitä Mouruposkessa tapahtuikaan sillä aikaa...

Quz oli niin hermostunut ettei kyennyt edes istumaan, joten hän ravasi pientä ympyrää ravintola Gourmeowin käytävällä. Hän oli päättänyt saattaa kaksi elämänsä tärkeintä tyttöä; tyttärensä Tulpen sekä uuden seurustelukumppaninsa Kinuskin saman pöydän ääreen, jotta nämä pääsisivät tutustumaan toisiinsa. Quz uskoi Tulpen ja Kinuskin tulevan hyvin juttuun keskenään, sillä kumpikin arvosti hassuttelua ja hauskanpitoa, mutta ongelmaksi saattaisi koitua Tulpen äkkipikaisuus, sillä tämä oli suhtautunut ikävähkösti Quzin tyttökissojen tapailuun sen jälkeen kun Quz ja Ruu olivat eronneet. Tulpe istui tassut puuskassa hienon ravintolapöydän ääressä. Hän olisi ollut sata kertaa mieluummin kavereidensa kanssa Lapin ruskareissulla, mutta tietenkin isä oli sopinut samalle päivälle muuta menoa ja pakottanut tytön jäämään hoitolalle. Lopulta Kinuski saapui paikalle, ja Quz riensi hieromaan nenuja yhteen tytön kanssa tervehdykseksi. "Tulpe, nousehan ylös ja tule tervehtimään Kinuskia", Quz käski, ja Tulpe käveli kaksikon luokse hieman vastahakoisesti. "Tässä on Kinus..." Quz oli aloittamassa esittelyä, mutta tyttö keskeytti hänet. "Osaan kyllä esittäytyä itsekin, anna minun hoitaa tämä", Kinuski sanoi silmää iskien. "Hei, minun nimeni on Kíŋüškí!" Kinuski lausui nimensä erikoisesti ja ojensi tassunsa kätelläkseen Tulpea, mutta juuri kun Tulpe oli tarttumassa siihen Kinuski vetäisikin käpälänsä takaisin. "Hah, olit liian hidas!" Kinuski kikatti ja siirsi tassunsa toiseen paikkaan toistaen saman tempun uudelleen. Quz oli aivan kauhuissaan, eikö Kinuski tajunnut ettei nyt ollut sopiva aika pelleillä? Kohta Tulpen pinna palaisi ja tämä marssisi ulos ravintolasta ennen kuin alkupalojakaan oli syöty. Quz peitti silmänsä odottaen pahinta, mutta hänen yllätyksekseen Tulpe olikin täysillä mukana Kinuskin tassuleikissä, ja tytöt nauroivat yhdessä hassulle leikille. Lopulta Tulpe onnistui tarraamaan Kinuskin tassuun ja puristi sitä napakasti. "Hauska tavata Kinuski! Olen Tulpe, tuon oudon hermoilijahyypiön tytär", Tulpe lausahti virnuillen. "Hehe, tosi hauskaa", Quz tekonauroi kömpelösti ja kehotti tyttöjä istumaan pöytään. Esittäytyminen ei mennyt ollenkaan niin kuin hän oli suunnitellut - oikeastaan se oli mennyt paljon paremmin, Kinuski tiesi selvästi mitä teki ja sai tilanteen rennoksi olemalla oma hassunhupsu itsensä. Kolmikko hiljentyi selaamaan ruokalistaa, ja Quz yritti poimia kaikki halvimmat ateriat, jotta ruokailukulut saisi kustannettua lahjakortin avulla. Quz toivoi ettei Kinuski tajuaisi heidän köyhäilevän tiukentuneen rahatilanteen vuoksi, mutta ei Kinuskikaan sentään poiminut kaikkia ruokalistan tyyreimmin hinnoiteltuja aterioita, ja juomaksikin tämä valitsi vain vettä, mikä oli halvin tarjolla oleva juoma. Tarjoilija kantoi ensimmäiseksi pöytään alkupalat, ja Tulpe silmäili lautasellaan olevia sushirullia hieman epäillen, sillä tyttö ei ollut koskaan syönyt raakaa kalaa. Ensimmäisen maistiaisen myötä pelko kuitenkin haihtui, sillä sushi maistui herkulliselta! "Tämä ravintola on hieno paikka!", Quz kehaisi herkutellessaan vartailla. "Sanoppa muuta, näittekö ne kaiteet sisäänkäynnillä? Siitä olisi lystiä laskea", Kinuski hihitti. "Wau, saako niin tehdä?" Tulpe kiinnostui. "Ei tietenkään. Tämä on sivistynyt ravintola eikä mikään huvipuisto", Quz muistutti, mutta Kinuski ja Tulpe eivät antaneet periksi kaideliukusuunnitelman suhteen. Quz oli toki iloinen siitä että tytöt tulivat toimeen keskenään, mutta oli mahdottoman rasittavaa kun nämä liittoutuivat yhteen ärsyttääkseen häntä! Seuraavaksi pöytään toimitettiin pääruoka. Kasvisateriat olivat olleet hintatasoltaan halvimpia, joten Quz oli tilannut itselleen kasviskeittoa, ja Tulpe kävi puolestaan heti kasvisateriansa muhkean vesimeloniviipaleen kimppuun. Quz katseli hieman kateellisena tyttöystävänsä lautasta, jossa oleva liharuoka näytti paljon herkullisemmalta kuin hänen keittokulhossaan lilluvat muussimaisen pehmeiksi keitetyt perunat ja porkkanat. Kinuskilta ei voinut jäädä huomaamatta miten Quz kuolasi hänen annoksensa perään, joten tyttö tarjosi keltaisenkirjavalle kissalle maistiaisen. Kolli nojautui eteenpäin ja lipaisi Kinuskin ojentamalta haarukalta lihapalan suuhunsa. "Heh, sinulla jäi kastiketta tuohon", Kinuski hihitti ja siisti pojan suupielen servietillään. Kaksikon hempeilyä sivusta seurannut Tulpe alkoi voida pahoin, ja hänen ruokahalunsa katosi tyystin. Quz oli täysin Kinuskin hurmaavien silmien lumoissa, mutta tuolinjalkojen hankautuessa äänekkäästi lattiaa vasten poika tajusi katsoa ympärilleen, ja hän huomasi Tulpen kävelevän pois paikalta. "Mihin olet menossa?" Quz kummasteli. "Niin, jälkiruoka on vielä syömättä", Kinuskikin huomautti. "Minulla on vähän huono olo, lähden jo edeltä kotiin", Tulpe tiedotti ja luikki sitten nopeasti pois paikalta. "Voi ei, nyt rahaa meni hukkaan", Quz harmitteli silmäillessään jälkiruokatarjottimella olevaa ylimääräistä leivosta. "Ei hätää, minä voin syödä Tulpen osuuden", Kinuski lupasi ja kahmaisi saman tien kaksi jälkkärileivosta lautaselleen. "Quz, oli hienoa tavata tyttäresi, mutta oikeastaan minulla oli sinulle kahdenkeskistä asiaa", Kinuski paljasti mussuttaessaan suklaakuorruteleivonnaista. "Voi ei! Sinä aiot kosia minua ja suunnittelit tätä romanttiseksi illalliseksi, mutta minä ajattelematon raahasin Tulpen mukaan!" Quz hätääntyi. "Häh, kosia? Minäkö sinua? Ehei, asiani ei koske sitä. Kulta, minä olen raskaana! Meille syntyy vauvoja", Kinuski päästi jymy-uutiset lopulta ilmoille. "V-vauvoja?" Quz maisteli sanaa suussaan. Hän ei ollut yhtään varautunut tulevansa isäksi toistamiseen, joten poikakissa meni suorastaan shokkiin hetkeksi aikaa. "Oletko kunnossa, olet ihan kalpea? Ei kai tämä ollut huono uutinen?" Kinuski kysyi huoli äänessään. "Ei ei ei ei ei ei ollenkaa! Tietenkin olen iloinen asiasta", Quz lausui hymyillen ja tarrasi kiinni Kinuskin tassusta, jolloin tyttö huokaisi helpottuneena. "Milloin laskettu aika on?" Quz tiedusteli. "No nyt kun kysyit niin se taisi olla tänään", Kinuski muisteli. "Tänään? Tarkoitat siis että pennut voivat syntyä koska vaan??" Quz hätäili. "Nah, kuka noita lääkäreiden ennustuksia ottaa todesta? Eiväthän ne koskaan ole oikeas..." yhtäkkiä Kinuski hiljeni ja veti nopeasti etutassunsa vatsalleen. "Quz, ne syntyvät nyt!!" Kinuski kiljaisi. "Nyt hetikö?" Quz kysyi hölmistyneenä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, vastahan hän oli kuullut uutiset ja Kinuski oli saman tien valmis pyöräyttämään pienokaiset vaikka suoraan ravintolapöydälle. "Pitäisikö meidän mennä Eläinlääkäriin? Miten te toimitte silloin kun Ruu synnytti?" Kinuski uteli. "En tiedä, simssiliini ei kirjoittanut tarinaa siitä kohdasta", Quz harmitteli. "Jos saatat minut huoneelleni niin emmeköhän me selviä", Kinuski yritti hymyillä, mutta hänen vatsassaan tuntuva poltteleva kipu sai hänen suunsa irveeseen. Quz pinkaisi ylös niin että hänen tuolinsa kaatui kolisten lattialle ja riensi tyttöystävänsä vierelle auttaakseen tätä kävelemään.

"Nytkö sinä jo palasit? Mihin unohdit Quzin?" Ruu tiedusteli Tulpen saapuessa yksin heidän huoneeseensa. "Isä jäi vielä ravintolaan Kinuskin kanssa. Minun oli vain pakko päästä pois..." Tulpe huokaisi. Pentu asettui makuulle äidin viereen ja kömpi tämän kainaloon. Tulpe varmasti kuolisi häpeästä jos joku ulkopuolinen näkisi hänet turvautuvan äitiin sillä tavalla vielä näin isona kissana. "Voi pientä, kerrohan mikä mieltäsi painaa", Ruu sanoi lempeästi ja silitti tassullaan tyttärensä selkää lohduttaakseen tätä. "En edes tiedä. Kinuski oli mukava, mutta minuun sattuu nähdä isä hempeilemässä muiden kuin sinun kanssasi... Miten sinä oikein kestät sitä?" Tulpe ihmetteli. Ruu keskeytti silityksen hetkeksi aikaa tuumaillessaan miten asettaisi sanansa. "Kun jostain toisesta kissasta todella välittää, hänelle toivoo pelkkää hyvää. Vaikka minä ja Quz emme enää seurustele hän on kuitenkin ystäväni, ja jos Kinuski tekee hänet onnelliseksi minun on hyväksyttävä se. Ole sinäkin avoin ja anna heille vielä mahdollisuus", Ruu kannusti ja suukotti tyttärensä päälakea. "Okei, ehkä voin yrittää, jos se on sinulle tärkeää", Tulpe tuumi. Ovelta kuuluva koputus keskeytti äidin ja tyttären välillä olleen hetken, ja Tulpe rimpuili nopeasti irti Ruun haliotteesta ja kiiruhti ovelle. "Kukahan siellä on, luulisi kaikkien lähteneen sinne Lapin reissulle", Ruu tuumi kömpien itsekin jaloilleen pienen venyttelyn kera. "Moi! Sain juuri Alean nukutettua, joten ajattelin jos voisimme nyt järjestää sen aiemmin suunnittelemamme hakkerointiopetuksen", oven takaa paljastunut Shira ehdotti. "Voi Shira, enpä ole vielä edes tajunnut onnitella sinua äidiksi tulemisen johdosta!" Ruu huudahti hieman häpeissään ja kaappasi ystävänsä halaukseen. "Heh, kiitos kovasti! Olen kyllä iloinen tyttärestäni, hän on muuten aivan sinun näköisesi!" Shira hihitti silitellen Tulpen päätä. "Okei, mutta voidaanko lopettaa nämä vauvajutut ja aloittaa ne hakkerointipuuhat?" Tulpe hoputti ja nappasi mukaansa simssiliinin läppärin. Shiralla oli puolestaan mukana hoitajansa kone, ja kolmikko päätti mennä ullakolle saadakseen olla rauhassa uteliailta katseilta."Ensin käynnistetään kone painamalla virtapainikkeesta", Shira opasti, ja Ruu ja Tulpe seurasivat suut ammollaan, miten taikanappulan painaminen oli saanut läppärin näytön päälle. "Waau, oletpa taitava!" Tulpe hihkaisi ihmeissään. "Heh, ei tämä nyt vielä niin ihmeellistä ollut. Seuraavaksi tarvitaan salasana", Shira kertoi ja naputteli tottumuksesta kirjautumistiedot oikein. "Mistä tiedät mitä salasanaa hoitajasi käyttää?" Ruu kummasteli. "Helppoa, useimmat hoitajat käyttävät tietenkin ensihoidokkinsa nimeä, eli minä olen Kirsikan salasanana", Shira kertoi ylpeänä. "Mut... mistä me tiedetään kuka on ollut simssiliinin eka kissa?" Ruu ja Tulpe pähkäilivät. "Oottakaas, voin tarkistaa asian Mourun sivuilta", Shira hihkaisi. "Häh, miltä ihmeen sivuilta?" Tulpe ihmetteli ja tunki Shiran viereen tähyilemään tämän koneelta paljastuvaa näkymää simssiliinin hoitajakaapista. "Äiti tule katsomaan! Täällä on minä, sinä, isä ja Stiina pentuineen. Ja hetkinen, keitä nuo keltaiset pennut ovat?" Tulpe kummasteli osoittaen kaapin hännillä olevia uusia kissanpentuja. "Ne näyttävät ihan Quzilta ja Kinuskilta... Älä vaan sano, että...!" asian laita alkoi valkenemaan Ruulle. simssiliinin kannettavan tietokoneen salasanan päättely unohtui sillä sekunnilla kolmikon kirmatessa ullakon rappuset alas sellaista vauhtia, että vain pölyhiukkaset jäivät yksinään lentelemään ilmavirtauksen mukana.

Quz oli haljeta ylpeydestä katsellessaan edessään olevaa näkymää: Kinuski uinui silmät ummessa huoneensa vuoteella, ja kolme pientä keltaista kissanpentua röhnöttivät äitikissan kylkeä vasten hapuillen sokkona nisiä imeskeltäväksi. Pennut vaikuttivat olevan kiireisiä ruokailunsa ohessa, joten Quz kävi makuulle Kinuskin viereen ja lipaisi tämän otsaa. "Mmm... Mitä nyt, nukahdinko minä?" Kinuski havahtui hereille. "Se oli ihan ymmärrettävää, kuka tahansa olisi väsynyt synnytettyään kolmoset", Quz huomautti. Tuoreet vanhemmat katselivat yhdessä, miten pentu toisensa jälkeen vaipui syvään uneen syötyään itsensä kylläiseksi, ja kolmikosta muodostui pieni keltaisenkirjava mytty pentujen nukahtaessa samaan läjään. "Tuo tyttö näyttää aivan Winnieltä, Watermelon Waapukka Winnie-Love Waahterainen Wanilija Maukulainen voisi olla kokonimi", Kinuski totesi osoittaen kissanpentua, jonka turkista löytyi sekä kinuskinvärinen säväys että keltaraidallista kuviointia. "Keltainen olkoon sitten Wohveli-Wiivi Wilkas Wipeltäjä Maukulainen, lyhyemmin Wiipeli, ja tuo beige voisi olla nimeltään Xiadan XD Wallaton-Wille Wanukas Maukulainen eli Xiwawa", Quz tuumi. "Hih, hauskaa että kaikkien nimistä löytyy W-kirjaimia ja pieniä herkkuviittauksia", Kinuski naureskeli. "Muistuttavat äitiään! Oih, Maukulaisten sukuun syntyi jälleen jatkoa!" Quz ylpeili. Kun nimet oli saatu selville Kinuski ja Quz alkoivat suunnitella, miten pennut jaetaan. "Meillä oli juuri Coco ja Clarissa, enkä usko että Odessa jaksaa toista suurta pentulaumaa putkeen", Kinuski tuumi. "Meillekin muutti juuri Vesa, mutta pakotan simssiliinin tarvittaessa majoittamaan loput kaksi meille", Quz lupasi. He eivät kuitenkaan ehtineet sopia asiaa loppuun kun ovelta alkoi kuulua rapinaa, ja hetkeä myöhemmin Ruu ja Tulpe marssivat paikalle raahaten perässään suurta pussukkaa. "Tultiin onnittelemaan teitä perheenlisäyksen johdosta", Ruu huudahti. "Olisi kyllä ollut kiva kuulla etukäteen tulevista sisaruksista", Tulpe huomautti. "Eh, sain itsekin kuulla asiasta vasta pari minuuttia ennen synnytystä..." Quz tunnusti. "Mitä tuossa pussissa on?" Kinuski tiedusteli uteliaana. "Käväistiin Marketissa tekemässä vähän hyödyllisiä hankintoja pentujen hoitoa varten", Tulpe hihkaisi. Tytöt tarttuivat yhteisvoimin hampaillaan kiinni pussin suusta ja kumosivat sen sisällön. Lattialle vieri kaikenlaisia vauvatarvikkeita tuttipulloista pehmusteisiin, eikä lelujakaan oltu unohdettu. "Tosi huomaavaista, kiitos", Quz lausui hieman häkeltyneenä. Hän ei odottanut kaksikolta näin hyvää vastaanottoa, ja oli suorastaan sydäntälämmittävää miten he olivat ajatelleet uusien pienokaisten parasta. "Saammeko auttaa pentujen hoidossa, saadanhan?" Tulpe kinusi, mutta Ruu huomautti että Kinuski ja Quz saattoivat haluta viettää nyt aikaa perheen kesken. "Kuuluttehan tekin perheeseen, tietysti saatte jäädä. Lisätassut eivät olekaan pahitteeksi tämän pentulauman hoidossa", Kinuski naurahti. Saatuaan luvan Tulpe lähestyi yhdessä mytyssä makaavia kissanpentuja uteliaana, mutta kun hän oli aikeissa nostaa yhden pienokaisen syliinsä alkoi Tulpea yhtäkkiä jännittää kamalasti. Mitä jos hän tekisi jotain väärin ja pentu alkaisi itkeä? Kinuski huomasi Tulpen epäröinnin ja tuli tämän luokse nostaen yhden pennuista Tulpen syliin. "Wau, en ole eläissäni nähnyt näin pientä kissaa", Tulpe henkäisi lumoutuneena. Isosiskon sylissä oleva Wiipeli tunsi heti olonsa kotoisaksi ja kiehnäsi söpösti poskeaan Tulpen rintaa vasten. "Olit itsekin ihan vähän aikaa sitten yhtä pieni ja sievä", Ruu huokaisi haikeana auttaessaan Tulpea solmimaan pennun kaulan ympärille ruokalappua. "Syötin kyllä pennut juuri hetki sitten", Kinuski huomautti. "Pieni lisäravinto ei ole koskaan pahitteeksi, sillä kasvavat pennut tarvitsevat eniten ruokaa", Ruu osasi puhua kokemuksesta. Siispä Kinuskikin poimi hänen jalkoihinsa ryömineen Winnien syliinsä ja tarttui Ruun ojentamaan tuttipulloon. Syöttäessään Xiwawaa Quz ei voinut olla vilkuilematta tyttöystäväänsä, ja tapa jolla Kinuski katseli sylissä pitelemäänsä Winnietä kertoi pojalle sen että Kinuski oli tehnyt valintansa heille muuttavan pennun suhteen. "Nämä ruokalaput ovat tosi kätevät, pentuja ei joudu kylvettämään sottaisenkaan ruokailun jäljiltä!" Quz hihkaisi taitellessaan kolmea samanlaista ruokalappua kokoon pentujen syöttämisen jäljiltä. Tulpe ja Quz kuitenkin harjasivat pentujen turkit uusilla harjoilla ja alkoivat sen jälkeen leikittää kolmikkoa pienillä kalaleluilla, vaikka eiväthän pikkuiset silmät ummessa oikein osanneet tavoitella leluja kohti vaan hapuilivat ilmaa sokkona. Sillä aikaa Ruu oli siirtynyt istumaan Kinuskin viereen ja kaivanut kassista vielä yhden yllätyksen. "Suklaakakkua, minulleko!?" Kinuski hämmästyi. "Jep, yleensä kaikki hankinnat tehdään aina uusia pentuja varten, vaikka juuri synnytyksessä uupunut äitikissa olisi se joka tarvitsisi palkinnon", Ruu hymähti ja katseli miten Quz ja Tulpe leikkivät pentujen kanssa. Kukapa olisi vielä eilen uskonut että tänään Kinuski, Quz, Ruu ja Tulpe pystyisivät olemaan samassa huoneessa sulassa sovussa keskenään? Pentujen syntymällä oli uskomaton vaikutus.

Quzin mielipide päivästä: "Hui kamala, tämä oli varmaan elämäni jännin päivä kun vein tyttöystäväni ja tyttäreni syömään ravintolaan ja sain vieläpä kolme uutta pentua! Onneksi kaikki tuntui menneen kerrankin hyvin, ja päivä päättyi sopuisissa merkeissä kaikkien osalta."

Ruun mielipide päivästä: "Mikähän siinä on että kun yksi kissa hankkiutuu raskaaksi on pian koossa oikea pömppömahaisten mammojen raskausklubi? Saa nähdä miten Quz ja Kinuski tulevat toimeen kolmikkonsa kanssa, hehe!"

Stiinan mielipide päivästä: "Lapissa oli kauniit maisemat ja oli ihanaa jakaa hauska reissu yhdessä perheen kanssa, erityisesti Espiquen läsnäolo on minulle tärkeää. <3"

Tulpen mielipide päivästä: "Olen ehkä ollut liian tuomitsevainen, sillä Kinuski on tosi kiva kun pääsin oikeasti tutustumaan häneen! Aika villiä että minulla on nyt kolme nuorempaa sisarusta, minun täytyy nyt isosiskona näyttää hyvää esimerkkiä heille!"

Untuvan mielipide päivästä: "Vaikka kullassa kylpevä Lappi on täysi vastaväri liilalle turkilleni tunsin sopeutuneeni hyvin paikan päälle. Oli mukava viettää aikaa perheen kanssa, mutta jostain syystä mieleeni jäi vahvimmin Ennustuksen kanssa vaihdetut katseet... <3"

Vesan mielipide päivästä: "Onneksi pääsin kokemaan tämän perhereissun vielä ennen isän lähtöä. Muutenkin oli hauska viettää aikaa myös äidin ja veljen kanssa, ja näenkin heitä jatkossa paljon useammin nyt kun asumme saman hoitajan luona!"

Wiipelin mielipide päivästä: "Nams, maito on hywwwää! *röyhtäisee* Ruokalappu kuristaa ärsyttävästi."

Xiwawan mielipide päivästä: "Vaikeaa leikkiä kun en näe vielä mitään ummessa olevilla silmilläni, hö."

---

Tarpeet:

Stiina, Untuva, Vesa & alienkissat:
+ nukkuminen (aamulla ja illalla)
+ liikkuminen (patikointi)
+ leikkiminen (pentuhippa, 10 tikkua laudalla)
+ hygienia (sauna/palju)

Wiipeli & Xiwawa:
+ nälkä (poista tuttipullot)
+ uni (nukkuivat)
+ siisteys (turkit harjattiin)
+ leikki (kalaleikit)

Muuta muistettavaa:
+ 10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhosta
+ Palkkikohotusta Galaxylle ja Lightille

Ravintolaruuat:
Sushirullat, -7 penniä
Vartaat lisukkeilla, 7 penniä
Kasvisateria, -11 penniä
Kasviskeitto, -11 penniä
2x Suklaakuorrute leivos, -8 penniä
2x Lasillinen vettä, -6 penniä
Yht. 50 penniä (käytän lahjakortin)


Saat 96 + 10 = 106 penniä, ja kohottelen tarpeet. c-.

[Kasa]

Vesa ja Gallu koulussa

Vesan ensimmäisen koulupäivän koittaessa hän ei saanut seuraa veljestään, sillä Untuva oli vaikuttanut aamulla hieman huonovointiselta, joten Stiina oli antanut poikansa jäädä kotiin lepäilemään. Vesa oli kuitenkin melko varma siitä että Untuva oli vain esittänyt kipeää välttääkseen kouluun menemisen, mutta hän ei ollut sanonut mitään äidille. Vesa tunsi veljensä ja tiesi ettei tämä lintsaisi ilman hyvää syytä, ja Vesa olikin päättänyt vielä jossain vaiheessa selvittää, mitä Untuvan käytöksen takana oikeasti oli. Ihan yksin Vesan ei kuitenkaan tarvinnut lähteä koululle talsimaan, sillä Quz oli tullut pojan puheille: "Tänään on myös ystäväni Galileon ensimmäinen koulupäivä, joten voisit vähän katsoa miten hän pärjää", Quz oli sanonut, minkä jälkeen hänen takaansa oli astellut hieman aranoloinen poikakissa. "Hei Galileo, hauska tavata! Olen Vesa", liila kissa oli esittäytynyt reippaasti, mutta mustavalkoinen pentu sai vain vaivoin kerrottua lempinimensä olevan Gallu. Tämä oli selvästi ujompi tapaus, mutta Untuvan jälkeen Vesa tulisi tuskin tuskailemaan hiljaisempiin kissoihin tutustuessa, oltiin jo voiton puolella jos kissa kykeni ujostelusta huolimatta kuitenkin puhumaan. Pojat kulkivat nyt koulua kohti, ja kumpikin katseli vaitonaisena syystuulessa liiteleviä värikkäitä syksynlehtiä. Vesa arveli ettei Gallu rohkenisi aloittamaan keskustelua, joten hänen olisi toimittava jäänmurtajana. Mitään kovin henkilökohtaista ei kannattaisi udella näin varhaisessa vaiheessa, sillä moinen voisi saada ujomman pennun ahdistumaan ja sulkeutumaan enemmän kuoreensa. Sen sijaan kiinnostuksenkohteet olisi hyvä keskustelunaihe, kukapa nyt ei haluaisi puhua lempiasioistaan? Niin Vesa päätyi tiedustelemaan aluksi, mitä aineita Gallu opiskeli, ja poika kertoi varovasti valinneensa kurssien joukosta matematiikkaa, äidinkieltä ja fysiikkaa. "Mikä sattuma, minun lukujärjestyksessäni on tismalleen samat oppiaineet! Taidat tykätä tieteistä?" Vesa päätteli. "Joo, erityisesti tähtitiede kiinnostaa minua", Gallu kertoi, ja Vesaa hymyilytti, sillä Gallu oli juuri rohkaistunut jatkamaan keskustelua, aivan kuten hän oli enteillytkin.

Ensimmäisellä tunnilla oli äidinkieltä, ja Gallua alkoi selvästi jännittää suuren kissalauman pyöriessä luokkahuoneen edessä. "Tule, mennään nopeasti että saadaan varattua itsellemme hyvät paikat!" Vesa joutui hieman korottamaan ääntään saadakseen sanansa kuuluviin kaiken ympärillä olevan puheensorinan keskellä. Gallu seurasi liilaa kissaa luokkahuoneeseen, missä opettaja oli jo paikalla, ja pojat tervehtivät häntä. Opettaja katsoi pitkään Vesaa hämmentynyt ilme kasvoillaan. "Nytkö sinä yhtäkkiä osaatkin puhua? Pidit minua siis aiemmin pilkkanasi?" opettaja tokaisi tiukkana. "Öh, olette tainnut sekoittaa minut veljeeni Untuvaan. Minä olen Vesa", liila kissa korjasi erehdyksen. "Aijaha, ihmettelinkin kun näytit kutistuneen sitten viime näkemän..." opettaja mumisi itsekseen silmäillessään luokan ovella nököttäviä pentuja. "Taidatte olla kumpikin uusia, minun täytynee taas uhrata kallisarvoista aikaani kun opetan teidät lukemaan", opettaja sanoi dramaattisesti. Vesa ja Gallu katsoivat toisiaan kummissaan, miksi opettaja edes oli kyseisessä ammatissa jos suhtautui työntekoon niin vastenmielisesti? Vesa alkoi epäillä että Untuvan lintsaamisella oli jotain tekemistä äidinkielen opettajan käytöksen kanssa, sillä opettaja oli puhunut Vesallekin nihkeään sävyyn sekoittaessaan veljekset. "Itse asiassa minä osaan jo lukea. Veljeni on opettanut minua", Vesa selitti. "Minä puolestani olen pienestä pitäen selaillut tähdistä ja avaruudesta kertovia tietokirjoja ja oppinut siinä samalla lukemaan", Gallu paljasti, ja opettaja näytti tyytyväiseltä kun ei joutunutkaan järjestämään erillistä opetusta uusille tulokkaille. Oppitunnin alkaessa opettaja kertoi tunnin aiheena olevan yhdyssanat. "Sanat ensi, viime ja eri ovat taipumattomia, eli niillä yksi muoto. Ne muodostavat substantiivin kanssa yhdyssanan silloin, kun kyseessä on merkitykseltään eriytynyt substantiivi tai -inen-loppuinen adjektiivi. Muuten ne kirjoitetaan määrittämästään sanasta erilleen", opettaja selitti teoriaa ja kääntyi sitten Vesan ja Gallun puoleen. "Laitetaanpas uudet tulokkaat pieneen testiin: Kirjoitetaanko 'erimielisyys' yhteen vai erikseen?" opettaja tiedusteli. "Yhteen?" Gallu ehdotti varovasti, ja sai opettajalta myöntävän vastauksen. Vesan piti puolestaan pähkäillä sopivatko 'viime' ja 'jouluinen' yhteen. "-inen-loppuiset adjektiivit kirjoitetaan yhteen, eli viimejouluinen", Vesa järkeili. "Aivan, tavallisesti ajanilmaukset, kuten ensi viikolla tai viime aikoina kirjoitetaan erikseen, mutta kun ne muodostavat -inen-loppuisen adjektiivin, tulee sana yhteen, kuten ensiviikkoinen, viimeaikainen", opettaja havainnollisti. Vesa teki tarkkoja muistiinpanoja opettajan puheista vihkoonsa. Niistä olisi hyötyä paitsi kokeeseen valmistautuessa, mutta Vesa voisi myös näyttää ne tunnilta poissa olleelle veljelleen jälkikäteen. Seuraavaksi opettaja määräsi kissoja keksimään erilaisia sanapareja ensi, eri ja viime -sanojen kylkeen pienissä ryhmissä, ja Vesa, Gallu, Puro, Rio ja Lilo muodostivat oman porukan sanojen pähkäilyyn. "Minä voin toimia kirjurina", Puro ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja otti kirjoitusvälineet tassuihinsa. "Edetäänkö niin että jokainen keksii vuorollaan yhden sanan? Siten jokainen saa suunvuoron" Vesa ehdotti. "Nah, se on hidasta. Eikö jokainen voisi vain sanoa mitä mieleen tulee?" Rio toivoi. "Siitä tulee päällekäin puhumista. Voihan kerralla sanoa useammankin jos keksii, tai jos mielessä ei ole mitään voi skipata vuoronsa", Lilo tuumi, ja lopulta päästiin aloittamaan. Hetkessä paperille ilmaantuikin melkoinen litania sanoja: eripura, ensikymmen, erityyppinen, ensirakkaus, viime kädessä, erilainen, ensihoitaja, viime tinkaan, ensi-ilta, ensi alkuun, ensi tilassa, ensiluokkainen... Lopputunnista opettaja pyysi jokaista ryhmää luettelemaan keksimänsä sanat, ja eniten sanoja keksineelle porukalle olisi luvassa yllätyspalkinto. Vesan ja Gallun harmiksi heidän ryhmänsä ei voittanut, mutta kun selvisi että palkinto oli minipieni neliapila-tarra ei sen puuttuminen jäänyt edes kumpaakaan surettamaan.

Fysiikkaa opiskeli Vesan ja Gallun lisäksi vain kolme muuta kissaa, joten meno oli hieman rauhallisempaa kuin äidinkielen tunnilla. "Tällä tunnilla käsittelemme aineiden lämpölaajenemista", opettaja selitti ja heijasti luokan edustalla olevalle valkokankaalle teoriatekstiä. Kissat oppivat, että kun ympäristön lämpötila muuttuu, erilaiset kappaleet joko laajenevat tai kutistuvat kulloisenkin lämpötilan mukaan. "Osaisko joku antaa tästä jonkin havainnollistavan esimerkin? Ole hyvä Noki Nurmi Niukuli", opettaja antoi puheenvuoron tassuaan heiluttavalle Noelle. "Kun aurinko lämmittää rännejä, ne alkavat naksahdella laajentuessaan", Noki selitti. "Aivan, Tuleeko mieleen jotain muuta?" opettaja kysyi ja silmäili luokkaa vapaaehtoisten vastaajien varalta. Vesa katsahti vierustoveriinsa, joka selvästi olisi tiennyt vastauksen, mutta tämä ei uskaltanut viitata. "Nosta vaan rohkeasti tassusi, hyvin se menee", Vesa supatti kannusteeksi ja iski silmää. Gallun pieni tassu tutisi hänen nostaessa sen ilmaan, ja saatuaan puheenvuoron kissa nielaisi jännittyneenä. "Lämpötilan vaihtelun vaikutuksesta sähköjohdot ovat kylminä talvipäivinä lähes suorina, mutta kesällä ne riippuvat alempana", Gallu sai lopulta kakaistua sanat ulos suustaan. "Totta, hyvä esimerkki! Kappaleen lämpölaajeneminen on makroskooppinen ilmiö, eli aineen absorboidessa energiaa lämmön muodossa aineen tilavuus pääsääntöisesti kasvaa. Lämpölaajeneminen selittyy aineen rakenneosasten liikkeen kasvulla: lämpötilan kasvaessa atomit värähtelevät laajemmalla alueella. Kappaleen jäähtyessä rakenneosasten värähtely puolestaan vähenee, mikä pienentää kappaleen tilavuutta", opettaja kertoi. Tunnilla ensimmäistä kertaa olevalla Vesalla oli pieniä vaikeuksia ymmärtää joitakin opettajan käyttämiä monimutkaisia termejä, kuten atomi, makroskooppinen tai absorboiminen, mutta hän voisi pyytää tunnin jälkeen tukiopetusta Gallulta, sillä tämä tuntui olevan täysin kartalla opettajan puheista. "Seuraavaksi jakaudutte pieniin ryhmiin, ja jokainen porukka saa perehtyä yhteen lämpölaajenemisen muotoon tarkemmin. Lopputunnista esitätte oppimanne tiedot jonkin esimerkin, kuten kokeen tai laskutehtävän kautta muulle luokalle, opettaja selitti. Rico, Noki ja Mocca näyttivät viihtyvän hyvin keskenään kolmen ryhmässä, joten Vesa pariutui jälleen Gallun kanssa, ja he saivat vastuulleen tutustua pituuden lämpölaajenemiseen. "Voisimme havainnollistaa asiaa laskukaavan avulla: Kappaleen lämpötilan kasvusta johtuva uusi pituus l = lo+αloΔT = lo(1+αΔT), jossa: l = uusi pituus, lo = alkuperäinen pituus, α = pituuden kämpötilakerroin ja ΔT = lämpötilan muutos", Vesa ehdotti, ja Gallu nyökytteli. Kun tuli poikien esiintymisvuoro, he kävelivät reippaasti liitutaulun eteen. Gallu kirjoitti laskukaavan taululle Vesan selittäessä siinä olevien termien tarkoituksen. "Seuraavaksi laskemme yhdessä laskun. Betonisillan pituus on 35 metriä. Jos sillan lämpötila vaihtelee vuoden aikana 75°C​, kuinka suuri on pituuden muutos? Ensiksi sijoitamme tehtävässä mainitut tiedot laskukaavaan: lo = 35m, Δt = 75°C, ΔT = 75K ja α = 12*0,0000006 1/K, mistä seuraa 12 * 0,0000006 * 35 * 75 = 3,2. Sillan pituuden muutos on siis suurimmillaan 3,2 senttimetriä", Vesa selosti laskun läpi vaihe kerrallaan. Toinen ryhmä havainnollisti puolestaan pinta-alan lämpölaajenemista pienen kokeen avulla: Mocca piteli tassuissaan metallilevyä, jonka keskellä oli reikä. Noki asetti levylle pienen pallon, ja kaikki näkivät selvästi ettei pallo mahtunut reiästä läpi. Seuraavaksi Rico asteli paikalle nestekaasulampun kanssa, jolla hän lämmitti levyä. "Lämpötilan kasvaessa metallilevyn pinta-ala kasvaa", Noki kertoi, ja kas kummaa, nyt sama pallo sujahti helposti reiän läpi, sillä kuumentaminen oli kasvattanut metallilevyn pinta-alaa suuremmaksi. "Kummallakin ryhmällä oli hienot esitykset! Tunti alkaakin olla lopuillaan, joten kotiläksyksi saatte opiskella itsenäisesti vielä tilavuuden lämpölaajenemisen, josta pidetään ensi tunnilla pistari", opettaja selitti ennen kuin alkoi hätistellä oppilaita välitunnille.

Perjantain viimeisellä oppitunnilla oli kieliä, eli Vesan ja Gallun koulupäivä loppui tuntia aikaisemmin koska kumpikaan heistä ei opiskellut mitään vierasta kieltä. "Mennäänkö silti syömään?" Vesa tiedusteli, mutta Gallu pudisteli päätään. "Meillä on näihin aikoihin ruokinta myös adoptiossa, joten menen mieluummin hoitolalle syömään", Gallu perusteli. Vesalla ei kuitenkaan ollut mikään kiire kotiin, joten hän päätti hyödyntää kouluruokailun. Kisu kauhoi lautaselleen kunnon keon riisiä ja kanakastiketta ja istui vapaan pöydän ääreen. Pöydälle oli jätetty jokin lappunen, ja ruuan mutustamisen ohessa Vesa päätti lukaista sen läpi. Tiedotteessa mainostettiin koulun järjestämää vapaaehtoistoimintaa, ja Vesa tuumi että olisi kiva osallistua johonkin, sillä siitä saisi tekemistä vapaatunneille. Liilalta kisulta ei kuitenkaan liiemmin löytynyt musikaalisia tai urheilullisia lahjoja, joten urheilujoukkue ja kuoro otettiin heti pois laskuista, eikä järjestäjän pestikään tuntunut kovin houkuttelevalta. Esitteen takasivulla oli kuitenkin jotakin, mikä kiinnitti Vesan huomion. "Mouruposken kouluun etsitään tukioppilaita! Tukioppilas edistää toiminnallaan koulun viihtyvyyttä ja turvallista ilmapiiriä. Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta!" Vesa hihkaisi ääneen. "Ai mikä?" Vesa kuuli jonkun esittävän hänelle kysymyksen. Poju laski tassuissaan pitelemänsä esitteen alas ja huomasi Cindyn, Clarissan ja Cocon sisaruskolmikon laskevan tarjottimensa hänen pöytäänsä. Vesa tunsi trion entuudestaan, sillä hän oli leikkinyt aiemmalla ruskaretkellä Cocon ja Clarissan kanssa, ja Cindy oli puolestaan ollut kerran osana Vesan elokuvaporukkaa. "Ai moi! Lueskelin vain tätä esitettä koulun vapaaehtoistoiminnasta. Ajattelin hakea tukioppilaaksi", Vesa selitti. "Minä olen Marjan ja Tulpen kanssa oppilaskunnassa! Oli meidän ansiotamme, että koulun sisätiloihin järjestettiin taukotila", Clarissa kertoi. "En olekaan vielä käynyt siellä. Tämä on eka koulupäiväni", Vesa tunnusti. "Sinun täytyy nähdä se! Siellä on hauska kiipeilypuu", Coco selitti innoissaan tuntosarven hytkyessä pojan päälaella. Vesa nyökytteli innoissaan, mutta pian hänen huomionsa kiinnittyi Cindyyn, joka syömisen sijaan sekoitteli tylsistyneenä lautasellaan olevia riisejä ja kastiketta keltaiseksi mössöksi. "Entä sinä Cindy, oletko sinä mukana jossakin vapaaehtoistoiminnassa?" Vesa tiedusteli tytöltä saadakseen tähän eloa. "En ole, eikä kiinnosta", Cindy tokaisi hieman myrtsisti. Vesan vieressä istuva Coco kumartui lähemmäksi supattaakseen jotakin liilan kissan korvaan. "Cindy inhoaa aamuherätyksiä, joten kouluun tulo ei aina ole hänen mielijuttunsa", Coco selvensi siskonsa käytöstä. "Mut... Kellohan on jo yli puolenpäivän, voisiko hän vielä murjottaa jonkin aamuisen heräämisen takia?" Vesa kuiski takaisin. "Usko vaan, kun Cindy hermostuu jostain hän jaksaa kiukutella asian takia vaikka kuinka pitkään", Coco virkkoi vakavana, joten kai se oli sitten luotettava pojan sanoihin, sillä tämä puhui selkeästi kokemuksesta. Vesaa harmitti hieman ettei hän saanut otettua kunnolla kontaktia Cindyyn koko ruokailun aikana, sillä poika olisi kovasti halunnut tutustua häneen paremmin.

Esitteessä mainittiin että tukariksi ryhtyminen vaatisi ensin tehtävään kouluttautumista tukarikerhossa, ja Vesa päätti käydä heti hankkimassa ensimmäisen kerhomerkin kyseisestä kerhosta. Vesa saapui näytelmälavalle hieman etuajassa, joten hänellä oli aikaa tehdä läksyjä odotellessaan kerhon alkua. Vesa luki fysiikan oppikirjaansa niin keskittyneesti että kisu säpsähti pienesti simssiliinin tömistellessä paikalle. "Nonniin tukarikerholainen, eiköhän aloiteta!" simssiliini lausui pirteästi. Vesa katseli ympärilleen, muttei nähnyt paikalla ketään muita kissoja itsensä lisäksi. "Emmekö odota muita?" Vesa ihmetteli, jolloin simssiliini selitti ettei kyseistä kerhoa käynyt tällä hetkellä kukaan muu Vesan lisäksi. "Ei kuitenkaan anneta väen puutteen häiritä! Ainakin meillä on nyt hyvä tilaisuus tutustua paremmin toisiimme", simssiliini hymyili. Oli totta ettei Vesa ollut vielä täysin tottunut uuteen hoitajaansa, sillä hän ikävöi hieman Esteriä. Onneksi Vesan muu perhe Espique-isää lukuun ottamatta asui kuitenkin nyt samassa huoneessa, joten se oli hieman helpottanut Vesan sopeutumista uuteen arkeen. "Tukioppilaan on tärkeää osata reagoida oikein yllättävissäkin vastaan tulevissa tilanteissa. Esitän nyt sinulle joitakin tilannekohtaisia esimerkkejä, minkä jälkeen voimme yhdessä pohtia, mitä milloinkin pitäisi tehdä", simssiliini esitteli sillä kerhokerralla läpikäytävän aiheen. Vesa nyökkäsi, ja ensiksi simssiliini kävi lattialle istumaan ja piirteli kukkia ja perhosia paperille. "Kato Vhesa, kaanit kukka!" simssiliini lässytti, mistä Vesa arvasi simssiliinin esittävän pikkulasta. "Niin tosiaan on. Missä äitisi ja isäsi ovat? Tietävätkö he että olet täällä yksin piirtelemässä?" Vesa tiedusteli. "Ei, kun miinä kalkasin kotoa", simsiliini jatkoi ärsyttävää lässytyspuhettaan. "Vanhempasi saattavat huolestua, tule niin saatan sinut kotiin", Vesa määräsi ja tarttui simssiliiniä kädestä. "Sehän meni hienosti. Teit hyvän tilannearvion kyselemällä kysymyksiä ja toimit oikein viedessäsi lapsen takaisin kotiin", simssiliini kehui. Seuraavaksi simssiliini alkoi kävellä kävelykepin kanssa selkä hassusti kumarassa, jolloin Vesa tiesi tämän tekeytyneen tällä kertaa vanhukseksi. "Päivää arvon rouva, voinko olla avuksi?" Vesa tervehti mummo-simssiliiniä kohteliaasti. "Voi kun minä toivoisin jonkun saattavan minut kadun yli", simssiliini selitti. "Öh, ei se ole sen monimutkaisempaa kuin normaali jalkakäytävällä kävely", Vesa tokaisi, mutta simssiliinin mulkaistessa liilaa kissaa tämä tarrasi hoitajaa kädestä, ja yhdessä he kävelivät huoneen poikki. "En oikein ymmärtänyt tätä. Tuskin koulun tukioppilaana toimiessa joutuu taluttamaan vanhuksia suojatien yli", Vesa huomautti. "Ehkä ei, mutta tukarikerholaisilta odotetaan valmiutta auttaa ihan kaikkia. Kenties avustat joskus vaikka seniorikerholaisia, ja silloin vastaavanlainen tilanne saattaisi tulla vastaan", simssiliini perusteli. Viimeisessa esimerkissä simssiliini kävi lattialle istumaan pää kumarassa. "Näytät surulliselta, mitä on tapahtunut?" Vesa kysyi simssiliinin pyyhkiessä poskeltaan kuvitteellisia kyyneleitä. "Muut luokkalaiseni eivät halunneet ottaa minua mukaan leikkiin", simssiliini nyyhki. "Onpa ikävää käytöstä. Ei huolta, minä voin olla kanssasi. Pelataanko vaikka korttia?" Vesa kysyi ja alkoi sekoittaa tassuissaan kuvitteellista korttipakkaa. "Oli ystävällistä tarjoutua leikkiseuraksi, mutta muista että sinun ei tukioppilaan roolissa tarvitse ottaa yksin vastuuta kaikesta. Yksinäisen tytön olisi voinut yrittää mahduttaa mukaan johonkin toiseen leikkiporukkaan. Lisäksi tässä tilanteessa voisi olla hyvä käydä myös tytön luokkakavereiden puheilla. Ehkä he ottaisivat siitä opikseen ja pyytäisivät yksinäisen tytön jatkossa mukaan leikkeihin", simssiliini selvensi. "Ahaa, eli sen sijaan että tarjoan vain hetkeksi seuraa yrittäisin varmistaa että yksinäisellä olisi jatkossakin kavereita", Vesa ymmärsi. "Sinulla on hyvät valmiudet tukioppilaaksi, sillä otat rohkeasti kontaktia muihin ja osaat esittää hyviä kysymyksiä saadaksesi ongelmat selville. Olet myös aina valmis auttamaan, mutta muista ettei sinulla tarvitse olla aina vastausta kaikkeen, vaan voit auttaa ohjaamalla puheillesi tulleita kissoja hakemaan keskusteluapua vaikkapa terveydenhoitajalta", simssiliini selitti silitellessään Vesan päätä. Liila kisu kehräsi tyytyväisenä saamilleen kehuille, hänestä tulisi paras tukari ikinä!

Vesan mielipide päivästä: "Aika hauskaa että minulla ja Gallulla on sama lukujärjestys, kiva saada hänestä seuraa tunneille! Äidinkielen opettaja oli vähän tyly, mutta fysiikassa oli kivaa tehdä ryhmätöitä! Voisinpa jo aloittaa tukioppilaana toimimisen!"


Saat 47 penniä sekä kouluplussat ja kerhomerkin Vesalle. .-)

[Kasa]

Alienien läksiäiset

Näytelmälavan edustalla kävi kova kuhina, sillä Mouruposken kissat olivat valmistelemassa ohjelmaa alienkissojen läksiäisjuhlia varten. Tapahtuma oli tarkoitus pitää salassa alieneilta, jotta juhlat tulisivat heille yllätyksenä, ja viime päivinä yksi jos toinenkin kissa oli joutunut sepittämään valkoisia valheita, jotta alienit oli saatu pidettyä poissa valmistelujen tieltä. Quz kantoi muiden musiikkikerholaisten kanssa soittimia valmiiksi lavalle. "Oli jaloa sinulta antaa päälaulajan pesti Hipsulille. Kyllä hän mahtaa yllättyä kun kutsumme hänet lavalle!" Viivi hihkui. "Noh, se on kuitenkin Hipsulin unelma. Minä ehdin loistaa keulakuvana vielä tulevissa konserteissa", Quz mutisi hieman hammasta purren, sillä hänen ei ollut helppo luopua kruunustaan. Yksitoikkoista Quzin esiintymisestä tuskin silti tulisi, sillä hän aikoi soittaa pianoa, laulaa taustoja sekä tanssia muiden tanssikerholaisten kanssa, joten tavallaan hän hänellä oli lavalla enemmän tekemistä kuin päälaulajalla. Samassa Tulpe liukui lavan poikki ja nappasi vahvistimen päällä käyttämättömänä levänneen mikrofonin tassuihinsa. "Oujee konserttii, jeejee! Alkaisipa juhlat jo! Paitsi että sitten alienkamut lähtee pois, se on kyllä sääli", Tulpe lauleli puheitaan. Viivin oli pakko tukkia korvansa, eikä Quzkaan voinut olla irvistämättä tyttärensä kauheille laulutaidoille. "Etkö kertonut hänelle vielä?" Viivi katsoi keltaturkkista kollia tiukkana. "Öhm, odotin sopivaa hetkeä, jota ei sitten koskaan tullut, ja..." Quz kiemurteli. Koko musiikkikerho oli yhtä mieltä siitä, ettei Tulpea voinut päästää esiintymään alkeellisilla taidoillaan, mutta kukaan ei ollut uskaltanut sanoa asiasta Tulpelle, ja lopulta tehtävä oli nakitettu Quzin harteille. "Sinun kannattaa kiirehtiä ennen kuin on liian myöhäistä", Viivi huomautti. "Taidat olla oikeassa..." Quz huokaisi ja laahusti tyttärensä luokse pyytäen tätä kanssaan sivummalle juttelemaan. Viivi seurasi miten kaksikko käveli toiseen huoneeseen, kunnes Ennustus ja Melodee pyrähtivät paikalle. "Kysytkö itse vai kysynkö minä?" Ennustus lausahti ja tökkäsi Melodeeta kyynärpäällään, mihin tyttö tiuskaisi osaavansa hoitaa asian itse. "Niin? Onko teillä jotain asiaa?" Viivi johdatti keskustelua. "Melodee haluaisi laulaa konsertissa", Ennustus ilmoitti. "Älä, minähän sanoin hoitavani puhumisen itse!" Melodee tokaisi ja kääntyi sitten Viivin puoleen. "Kävisikö se päinsä? Tiedän etten ole kerhon jäsen, joten ymmärrän kyllä, jos ette anna minun tulla mukaan. Olen kuitenkin laulanut koulun musiikin tunneilla, ja sain musiikista kiitettävän arvosanan todistukseen", Melodee perusteli. "Eiköhän meille mahdu yksi taustalaulaja lisää! Tulehan niin tutustutan sinut kappaleisiin, joita aiomme soittaa", Viivi opasti. Ennustus näytti ystävälleen peukkua ja liukeni sitten paikalta toimittajakerhon kokousta pitämään. Paikalla olivat myös Vesa sekä kaikki Odessan kerhoa käyvät kissat Kinuskia lukuun ottamatta. "Kinuski on nyt kokkaustiimissä, mutta hän lupasi hoitaa toimittajan tehtäviä sitten juhlissa", Marja selitti. "Voisimme jakaa porukkaa niin että osa huolehtii alienkissojen haastattelusta, ja loput voivat sitten seurata muuta tapahtuman menoa ja kirjoittaa artikkelin siitä", Noki suunnitteli. "Kuulostaa hyvältä. Minä voisin kirjoittaa tapahtumasta yleisellä tasolla. Tulisiko joku avukseni ottamaan valokuvia?" Vesa tiedusteli, ja Ava ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Haastattelu jäi siis Noen, Marjan ja Ennustuksen vastuulle, ja kolmikko ryhtyikin yhdessä laatimaan kysymyksiä haastattelua varten.

Quz johdatti Tulpen rauhalliseen paikkaan vakavaa keskustelua varten. Tuntui ikävältä musertaa tytön unelmat konsertissa esiintymisestä, mutta vielä suurempi kaaos syntyisi siitä jos Tulpe päästettäisi lavalle laulamaan, joten Quz yritti vakuutella itselleen tekevänsä oikein. "Tulpe, tiedän että olet odottaut tätä konserttia kuin kuuta nousevaa, mutta minusta ja oikeastaan kaikista muistakin kerholaisista olisi parempi, jos jäisit pois tästä esityksestä", Quz kertoi. "Mut... miksi?" Tulpe kysyi silmät hämmästyksestä pyöreänä. "Olet vielä nuori, ja sinun täytyy hioa enemmän taitojasi. Pari uutta kerhomerkkiä ja ehkä musiikin opiskelu koulussa tekee sinulle hyvää", Quz perusteli. "Mutta saahan Onnikin osallistua vaikka on minua nuorempi. Ja sinäkin esiinnyit ensimmäistä kertaa suunnilleen minun ikäisenä", Tulpe huomautti. Hän oli odottanut konserttia niin innoissaan, ja nyt hänet oltiinkin juuri ennen H-hetkeä vetämässä pois parrasvaloista, mikä tuntui epäreilulta ja täysin kohtuuttomalta. "Kaikki eivät ole luonnonlahjakkuuksia ja tarvitsevat opettelua. Uskon, että parin vuoden kuluttua..." "Minä en halua odottaa kahta vuotta vaan esiintyä nyt heti! Mutta jos kerran olen niin huono etten kelpaa laulamaan kanssasi, niin ei sitten!" Tulpe tiuskaisi itku kurkussa. Samassa ovi levähti auki, ja Quzin pennut Winnie, Wiipeli ja Xiwawa ryntäsivät huoneeseen, ja vähän näiden jälkeen paikalle astelivat myös Ruu ja Kinuski. "Isi, isi, ISI!" keltaisenkirjava kolmikko hihkui hyppiessään Quzin jaloissa. "Hei vaan pikkuiset, mitä te teette täällä?" Quz kummasteli Kinuskin kävellessä kumppaninsa viereen. "Voisitko katsoa pentujemme perään hetken aikaa? He aiheuttivat hieman ongelmia keittiössä..." Kinuski selitti. "Öh, minullakin on kiireitä konserttijärjestelyissä, mutta kaipa se sitten käy", Quz mutisi hieman epävarmana, sillä oli selvää, ettei työskentely kävisi kovin helposti kun jaloissa pyörisi kolme villiä pentua. Vanhempien tylsä keskustelu ei kiinnostanut pentuja, joten nämä ottivat seuraavaksi kohteekseen isosiskopuolensa Tulpen, joka istui aiemman keskustelun jäljiltä tassut puuskassa myrtsi ilme naamallaan. Wiipeli marssi isosiskon viereen ja otti itselleen saman asennon ja ilmeen matkien tätä. Winnie ja Xiwawa alkoivat puolestaan purra ja vetää Tulpen häntää. "Lopettakaa, en jaksa teitä nyt", Tulpe tiuskaisi ja nousi ylös niin, että hänen hännässään roikkuneet Xiwawa ja Winnea lensivät nurin. Pennut eivät kuitenkaan ottaneet Tulpen sanoja tosissaan ja kävivät toistamiseen kiinni hänen häntäänsä. "Äitiii, kolmoset ärsyttävät minua tahallaan!" Tulpe kiukutteli. Ruu, Kinuski ja Quz saapuivat paikalle, ja jokainen nosti syliinsä yhden pennun pelastaen Tulpen. Ruu oli kuullut Quzin ja Tulpen aiemman keskustelun oven läpi, joten hän päätti ehdottaa että Tulpe osallistuisi kokkausryhmään nyt kun konserttisuunnitelmiin tuli muutos. Eipä Tulpella muutakaan tekemistä ollut, joten hän päätti suostua. Kinuski ja Ruu tyrkkäsivät sylissään pitelemänsä pennut Quzille, ja tyttöjen lähtiessä kohti keittiötä Quz tuskaili miten ikinä saisi hoidettua keikkavalmistelut kuntoon kun samalla pitäisi vahtia kolmosia.

Hoitolan kotoisassa keittiössä kävi kova kuhina kissojen valmistellessa leipomuksia tulevia juhlia varten. Ruu ja Tulpe vaivasivat pullataikinaa, eikä Ruu voinut olla kiinnittämättä huomiota Tulpen kovakouraisiin otteisiin, ja tuntui kuin minä hetkenä hyvänsä tytön tassuissa pitelemä taikinaklöntti voisi löytyä keittiön seinältä jos äkäinen kissa sen sinne raivoissaan heittäisi. "Ymmärrän että peruuntunut konsertti harmittaa sinua, mutta kiukuttelun sijaan sinun kannattaa ottaa oppia isäsi sanoista. Hän on musiikin ammattilainen, joten hän tietää paljon alasta. Sitä paitsi luulen, että Quz tahtoo suojella sinua. Hän itse aloitti bänditoiminnan kovin nuorena, joten voi ehkä olla parempi että saat elää huolettoman nuoruuden ja miettiä musabisneksiä sitten vanhemmalla iällä", Ruu huomautti. "Jos en kerran kelpaa musisoimaan niin ei sitten. Pyydän simssiliiniä ostamaan minulle elämäntavoitteen vaihtojuoman", Tulpe tokaisi. "Miettisit vielä. Konsetti on pennusta asti ollut unelmasi, etkä saa luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla", Ruu huomautti. "Hmm... no voisin ehkä noudattaa isän neuvoa ja ottaa kakkosluokalle opiskeltavaksi aineeksi musiikin", Tulpe tuumaili. Ruu hymyili ja suukotti tyttärensä päälakea. Vaikka tyttö olikin temperamenttinen ja äkkipikainen tapaus, osasi tämä tehdä järkeviä ratkaisuja rauhoituttuaan hieman ja mietittyään asioista. Ruu ja Tulpe olivat juuri aloittamassa pullapitkojen letittämistä Shiran ja tämän tyttären Alean kanssa, kun Galaxy marssi odottamatta keittiöön. "Ihana tuoksu! Mitäs täällä leivotaan näin isolla porukalla?" Galaxy uteli. Kaikki kokkaajat hätkähtivät silminnähden kuullessaan galaksikissan äänen, tämä tästä puuttuikin että Galaxy pöllähti paikalle ja saisi selville yllätysjuhlat! Ruu oli ensimmäinen joka osasi reagoida, ja hän loikkasi alas pöydältä ja käveli siniliilan kissan luokse. "Heiii Galaxy, mitäs sinä teet täällä?" Ruu yritti kätkeä panikoivan ilmeensä leveän tekohymyn taakse. "Noh, olen nyt viimeisen vuoden ajan täällä hoitolassa asustellut, joten eikö ole ihan luonnollista poiketa välillä keittiössä jos nälkä yllättää?" Galaxy huomautti. "Niinpä tietysti, heh, ehheh... eh..." Ruu naurahti. "Onko kaikki kunnossa, käyttäydyt oudosti ja muutkin näyttävät siltä kuin olisivat nähneet aaveen", Galaxy huomautti. "Älä mieti juhlia, älä mieti juhlia, älä mieti..." Ruu yritti tyhjentää päästään kaikki yllätysläksiäisiin liittyvät ajatukset siltä varalta että Galaxy alkaisi lukea hänen ajatuksiaan. Galaxyn silmät olivat viiruina tämän silmäillessä ympärilleen mietteliäänä. Sitten hieman yllättäen galaksikisu kääntyi ympäri ja ilmoitti tulevansa syömään myöhemmin. Ruu pyyhkäisi helpottuneena tassunselkämyksellään otsaansa ja palasi leivontapisteelleen. Hetken aikaa kaikki tuijottivat herkeämättä ovelle kuin peläten Galaxyn tekevän yllättäen paluun, mutta kun tämän tassujen askeleista aiheutuva ääni vaimeni rentoutui tunnelma jälleen ja kaikki pääsivät palaamaan askareidensa pariin. "Huh, paljastuminen oli lähellä!" Shira huokaisi. "Miksi juhlat on pidettävä salassa niiltä oudon värisiltä kissoilta", Alea uteli äidiltään. "Jotta juhlat tulevat heille yllätyksenä. Mitä luulette, tajusiko Galaxy jotain?" Shira kääntyi Ruun ja Tulpen puoleen. "Ihmettelen jos ei, mutta toivottavasti läksiäiset saadaan pidettyä salassa vielä hetken aikaa", Ruu mutisi.

Untuva ja Selleri kantoivat yhdessä maalaustarvikkeita näytelmälavan reunalle, minne muodostuisi juhlien ajaksi muotokuvamaalauspiste. Untuvan tassuilla lepäsi melkoinen määrä tavaraa hänen kannatellessa paria maalaustelinettä, piirustuslehtiötä sekä useampaakin vesiväripalettia siveltimineen. Untuva ei tajunnut katsoa eteensä, ja kulkiessaan lavan reunalla hänen jalkansa lipesi, ja Untuva säikähti tuntiessaan putoavansa. Poika sulki peloissaan silmänsä odottaessaan iskeytyvänsä kovan kolinan saattelemana maahan, mutta samassa hän tunsi jonkun kiertävän tassut hänen ympärilleen varmalla otteella, ja avattuaan silmänsä Untuva tajusi lepäävänsä Ennustuksen sylissä. Selleri oli puolestaan ennättänyt pelastaa Untuvan kuljetuksesta pudonneet maalaustarvikkeet, joten mitään ei mennyt onneksi rikki. "Sinähän kuljet ihan pää pilvissä, mutta älä murehti, sillä minä aion olla paikalla kun putoat pilvilinnoistasi takaisin maanpinnalle ja otan sinut kiinni" Ennustus kiusoitteli Untuvaa söpösti. Untuva oli aivan nolona ja olisi halunnut piiloutua jonnekin häpeämään, mutta samaan aikaan hänestä oli ihanaa tuntea Ennustuksen tassut ympärillään. Lopulta Untuva teki kompromissin ja kätki kasvonsa Ennustuksen vihreisiin ja pehmoisiin rintakarvoihin, eikä Ennustuskaan tuntunut pistävän pidentynyttä halia pahakseen. "Kröhöm, olisi kiva jos te voisitte lopettaa sen flirttailun ja auttaa minua näiden kanssa", Selleri mutisi kannatellessaan tassuissaan nyt sekä omiaan että Untuvan tavaroita, ja kuorma alkoi olla liikaa. Pojat naurahtivat pienesti irtouduttuaan toisistaan ja ottivat kannettavakseen osan tavaroista. Saatettuaan taidemaalarit määränpäähänsä Ennustus liukeni paikalta näytelmäharjoituksiin pitämään juuri parahiksi puoliaan, kun hänen muut vihreät sisaruksensa kiistelivät siitä, kuka saisi esittää Hipsulia näytelmässä. "Minusta rooli kuuluu ehdottomasti minulle!" Cindy ilmoitti. "Milläköhän perusteella? Et edes ole äidin näköinen", Rio huomautti. "Itse olet poika, minun kuuluisi ainoana äitini näköisenä tyttönä saada rooli", Clarissa puuttui keskusteluun. "Onneksi veljeni eivät ole täällä mankumassa oikeuksiaan", Veikko selitti vieressään olevalle Vesalle. "Jep, Untuvakin antoi Espiquen roolin esittämisen suosiolla minulle", Vesa myötäili. Vihreiden pentujen kahakkaa seuranneet Tuhka ja Veeti päättivät puuttua keskusteluun. "Rauhoittukaa, kaikki pääsevät kyllä mukaan näytelmään. Hipsulilla on paljon pentuja, joten osa teistä voi esittää vaikka itseänne", Veeti huomautti, mikä sai kuusikon rauhoittumaan. "Harmi ettei punaisia pentuja ole enempää, kahdella kissalla olisi ollut helpompi havainnollistaa isin teleporttaustaitoja", Ruby totesi. "Mitä jos maalaisimme Vivianin turkin kokonaan punaiseksi!?" Bumble ehdotti innoissaan. "Ehkä käytämme kuitenkin mieluummin apuna vaikka jotain vilttiä maalaamisen sijaan", Tuhka riensi toppuuttelemaan. "Hetkinen nyt, olemme unohtaneet jotakin: Sylvillä ei ole jälkikasvua, mutta jonkun täytyisi silti esittää häntä. Mikä nyt neuvoksi?" Samo kysyi huolestuneena. Värikkäät pennut menivät mietteliäisi, mutta sitten kaikki kääntyivät melkein yhtä aikaa Veetin puoleen, joka arvasi mitä nuorukaisilla oli mielessä. "Ehei, tulin vain avustamaan valmisteluissa, en näyttelemään", Veeti perusteli. "C'moon iskä, olet sopivasti samaa ikävaihettakin!" Kuula virnisti, eikä Veeti lopulta onnistunut luikkimaan pois tilanteesta.

Stiinan silmiä särki pitkän editoimisprosessin jäljiltä, mutta lopulta hän ja Nala saivat videon valmiiksi. Editointiohjelma jäi tallentamaan videota Stiinan ja Nalan löydessä etutassunsa yhteen onnistuneen suorituksen merkiksi. "Käykö jos sinä teet vielä viimeisen esikatselun ja siirrät tiedoston muistitikulle, minun pitäisi vielä osallistua kirjallisuuskerhon runon väsäämiseen", Stiina huomautti. "Juu, homma hoituu kyllä!" Nala vakuutteli, ja Stiina pääsi lähtemään. Iänvähennysjuoman myötä turkkinsa jälleen oranssiksi saanut Stiina marssi näytelmälavalle ja liittyi Untuvan seuraan, sillä he aikoivat kirjoittaa runon yhdessä. Äitiä odotellessa Untuva oli jo ehtinyt laatia joitakin riimejä paperille, ja liila kissa tarjosi tuotoksensa Stiinan tarkasteltavaksi. Stiina yritti keskittyä lukemiseen, mutta siitä ei tullut mitään, sillä Quzin pennut olivat valloittaneet näytelmälavalle sijoitetut soittimet rämpytellen niitä enemmän tai vähemmän epävireisesti. "Arg, eihän tässä melussa kuule edes omia ajatuksiaan! Quz, vaimenna nuo penskasi", Stiina komensi. "Stiina on oikeassa, etteköhän te ole musisoineet jo ihan tarpeeksi yhdelle kertaa", Quz totesi ja nappasi rumpukapulat Xiwawan tassuista, jonka suu meni välittömästi mutruun. Quz kyykistyi pentujensa eteen ja selitti näille, että hänen ja muiden musakerholaisten pitäisi harjoitella konserttia varten. "Menkää te vaikka siksi aikaa leikkihuoneelle, siellä on paljon kivaa tekemistä", Quz vakuutteli. Hän ei tosin tiennyt oliko kolmikon päästäminen omiin leikkeihin ilman valvontaa hyvä idea, mutta nyt ei olisi muutakaan vaihtoehtoa. Pennut unohtivat nopeasti soittimet sännätessään kohti leikkihuonetta. Urheilullinen Wiipeli kirmasi sisarustensa edelle ja saapui perille ensimmäisenä. "Jee, minä voitin!" pentu tuuletti ylpeänä Winnien ja Xiwawan löntystellessä paikalle. "Ethän voittanut höhlä, ei me sovittu mitään mistään juoksukisasta", Winnie tokaisi ja tönäisi siskoaan niin että tämä kaatui lattialle. "Painitaan!" Xiwawa huudahti ja loikkasi Winnien päälle. Kaksikko kieri lattiaa pitkin purren ja potkien toisiaan leikkisästi. Wiipeli nousi takaisin tassuilleen ja valmistautui hyökkäämään Xiwawan ja Winnien kimppuun, mutta samassa ikkunaverho heilahti, ja Wiipeli oli varma että oli nähnyt jonkun uteliaan silmäparin tarkkailevan häntä verhotangolta. Kisu säntäsi seinään kiinnitetyille puolapuille ja alkoi kiivetä niitä pitkin. Hän oli edennyt vasta muutaman askelman, mutta niin pienelle pennulle sekin oli jo aika korkealla. Wiipeli kuitenkin päätti ettei nyt olisi aika jänistää ja jatkoi kiipeämistä aina vain ylemmäs saavuttaen lopulta huipun. Katonrajasta katsottuna lattialla painivat sisarukset näyttivät tosi pieniltä, ja ylipäätään koko huone avautui aivan erilaisena tästä kuvakulmasta. Wiipeli hivuttautui aivan puolapuiden päähän ja loikkasi siitä ketterästi verhotangolle. Wiipeli tassutteli tankoa pitkin kuin mikäkin trapetsitaiteilija saavuttaen lopulta sen kohdan, missä uskoi aiemmin nähneensä silmät. Samassa verhon takaa ilmestyi jotakin, mutta Wiipeli ei ehtinyt nähdä kunnolla, sillä hän pelästyi ja tipahti alas. Kisu kirkaisi, mutta hän onnistui tarttumaan kynsillään kiinni ikkunaverhosta ja jäi roikkumaan yhden tassun varaan. Wiipeli ei kuitenkaan edes ehtinyt huokaista helpotuksesta, kun äänekäs repeytymisen ääni kiinnitti hänen huomionsa, ja kauhukseen kisu tajusi verhokankaan hajoavan. Winnie ja Xiwawa olivat kuulleet siskon huudon, ja nokkelat kissat keksivät työntää verhojen viereen pienen trampoliinin, jonne loikkaamalla Wiipeli onnistui pelastautumaan turvallisesti. "Tuolla ylhäällä on joku", Wiipeli selitti ja osoitti katonrajaa tassu vapisten. Xiwawa ja Winnie kääntyivät katsomaan siskonsa osoittamaan suuntaan silmiään siristellen "En minä näe ketään, taisit vain kuvitella", Winne totesi. "Tai sitten se oli hoitolan kummitus!" Xiwawa pelotteli siskojaan. "Hyi, älä puhu tuommoisia", Wiipeli lausui tuntien selässää kylmiä väreitä. Juuri sillä hetkellä alkoi kuulua pelottavaa naurua, ja verhon takaa kurkisti valkoiseen kaapuun pukeutunut hahmo. Tytöt kirkaisivat ja lähtievät juoksemaan karkuun, mutta paranormaaleista asioista kiinnostunut Xiwawa tuijotti näkyä suorastaan haltioituneena. "Tiesin että kummituksia on olemassa!" poika hihkaisi tyytyväisenä. "Ala tulla sieltä!" veljeään hakemaan palannut Winne komensi ja kiskaisi tämän mukaansa. Kolmikko juoksi pois leikkihuoneesta ja törmäsi käytävällä vanhempiinsa. "Siinähän te olette, olimme juuri tulossa hakemaan teitä. Tulkaahan, juhlat alkavat!" Quz selitti. "Mitä on tapahtunut, näytätte siltä kuin olisitte nähneet aaveen", Kinuski kysyi huolestuneena. "Niin me nähtiinkin! Leikkihuoneessa asuu kummitus", Winnie kertoi. "Höpsis, ei kummituksia ole olemassa. Paitsi silloin kun tekee jotain tuhmaa, saattaa aave näyttäytyä", Kinuski virnisti. "Et olisi saanut repiä sitä verhoa, houkuttelit kummituksen luoksemme", Winnie tokaisi siskolleen. "Mitä verhoa?" Quz kysyi tiukkana. "Eh, ei yhtään mitään", kolmikko vastasi yhdessä kuorossa ja säntäsi juoksemaan kohti näytelmälavaa.

Alienkissojen saapuessa juhlapaikalle näytelmälavalla oli aivan pilkkopimeää, mutta sitten lavalle syttyi valot ja bändi alkoi soittaa pirteää taustamusiikkia. Quz käveli lavan keskiosassa olevan mikrofonin luokse ja alkoi reippaasti puhumaan. "Hei alienit! Emme halunneet että vierailunne viimeisenä päivänä synkisteltäisi lähtöänne, joten päätimme järjestää yllätysläksiäisjuhlat! Ohjelmassa on paljon esityksiä, joten ottakaa mukava istuma-asento ja nauttikaa! Niin siis, tietenkin kaikki muut paitsi Hipsuli, sinua tarvitaan täällä. Olet puhunut paljon siitä miten konsertissa esiintyminen on suurin unelmasi, joten tule ottamaan lava haltuun!" Quz kehotti. Yllättyneisyys paistoi vihreän kissan kasvoilta Hipsulin kävellessä lavalle. Vaikka tämä osaakin ennustaa hän ei ilmeisesti tiennyt päätyvänsä lavalle tällä tavoin! Quz ojensi mikin haikeasti Hipsulille ja peruutti Melodeen viereen taustalaulajien paikalle. Bändi alkoi soittaa ensimmäistä kappaletta, ja Hipsuli tiesi heti mikä biisi oli kyseessä, sillä he olivat laulaneet kyseistä kappaletta monia kertoja musiikkikerhossa. Muutaman biisin jälkeen konsertti keskeytettiin, ja välissä näytettiin muuta ohjelmaa. Stiina ja Nala marssivat lavalle vedetyn valkokankaan eteen. "Editoimme yhdessä pienen videon muistoista viimeisen vuoden ajalta", Nala selitti, ja Stiina pisti videon pyörimään. Aluksi videolla esiintyi alienkissojen suuri avaruusalus, josta värikäs kuusikko marssi ulos. Melko pian sen jälkeen tuli kuvia edellisen vuoden Halloween-juhlien kauhukylästä. "Lol, ollaanpa me oltu pieniä!" Light ja Rex naureskelivat videolla näkyville pikkupentu-olomuodoilleen heidän leikkiessä etsiväleikkejä yhdessä Caran kanssa ja piilohippaa Vatun, Mustikan ja Marjan kanssa. Seuraavaksi nähtiin kuva, joka oli otettu simssiliinin porukan piknikiltä. Espiquea ja Stiinaa hymyilytti, sillä kuvassa he tuijottivat toisinaan punastellen, heti ensitapaaminen oli sytyttänyt kipinän näiden kahden välille! Itsenäisyyspäivän Linnan juhlista löytyi videoklippi, missä kissat kättelivät vuorollaan presidenttiä, ja kaikki repesivät nauruun Rexin ojentaessa Saulille takatassun etutassun sijasta! Sitten luvassa oli paljon vauvakuvia, sillä joulukuun aikana Light, Hipsuli ja Espique olivat kaikki saaneet jälkikasvua, ja varsinkin Hipsuli oli veikeä poseeratessaan samassa kuvassa kaikkien kuuden pentunsa kanssa! Sylvi kuivasi vaivihkaa silmäkulmiaan kun ruudulle ilmestyi kuva laskettelukilpailun voittojoukkueesta Daimista, Sylvistä, Galaxysta sekä Riosta. Galaxy repesi kun videolle oli päätynyt kuva, jossa hän raivosi laukkuvarkaalle hänen perheensä Meksikon matkalla. Alienkissat nauroivat läpi videon huvittaville editoinnille, ja Light määräsi että heidän olisi ehdottomasti saatava linkki videoon, jotta he voisivat sitten aina sitä katsellessa muistella viettämäänsä vuotta Mouruposkessa. Elokuvatuokion jälkeen bändi siirtyi takaisin lavalle jatkamaan esitystään. Tällä kertaa mukana oli myös tanssikerhon jäseniä, ja Quz liittyi näiden joukkoon vetämään liikkeitä ennalta laaditun koreografian mukaan. Quz huomasi nauttivansa esiintymisestä myös tanssin muodossa, ja musiikin rytmit liikuttelivat hänen tassujaan kuin automaattisesti kisun vaipuessa tanssistranssiin. Kappaleen vaihtuessa Quzia melkein harmitti siirtyä tanssimisen sijasta soittamaan pianoa, mutta tietenkin Quzin kaltainen musiikki-intoilija suhtautui soittotehtäväänkin suurella intohimolla. Tulpe seurasi lavalla esiintyviä kissoja hieman katkerana kun ei päässyt itse olemaan mukana esitystä, mutta toisaalta hänellä olisi vielä paljon aikaa odottaa omaa konserttiaan. Sitä paitsi loppuelämä olisi varmaan aika yksitoikkoinen jos toteuttaisi elämäntavoitteensa jo pentuja, eikä sen jälkeen olis enää mitään mistä haaveilla. Seuraavan musisointitauon koittaessa Stiina ja Untuva tassuttivat lavalle. Yleisön eteen saapuminen hirvitti Untuvaa, mutta Stiina piti poikaa rohkaisevasti kiinni tassusta. "Tämä on minun ja Untuvan kirjoittama runo alienkissoille", Stiina julisti ja rykäisi avatakseen kunnolla äänensä ennen kuin alkoi lukea sanoja paperilta:

"Rexin punainen turkki ohimennen vilahtaa,
kun hän paikasta toiseen itsensä teleporttaa.
Light tuo olemuksellaan auringon luoksemme,
turkkinsa tuo kultaisena kimaltaa.
Tapahtumat ennalta Hipsuli tietää,
tuntosarvi vihreä sojottaa päästä.
Sylvi viihtyy unimaailmassaan,
korkealla omissa pilvilinnoissaan.
Espique on vahvempi kuin jättiläinen,
köykäisesti nostaa mitä vain käsivarsilleen.
Galaxyn seurassa salaisuudet selviää,
ajatuksia osaa tämä galaksikisu lukea."

Ruu ei voinut olla vilkaisematta Galaxya runon lopussa. Hän pohti, oliko galaksikisu saanut selville heidän olleen juhlavalmisteluissa tämän pistäytyessä keittiöön kesken leipomisen. Ruu hätkähti vastaanotettuaan juuri samalla hetkellä telepaattiviestin samaiselta kissalta: "Täytyy myöntää että sain salaisuutenne selville... En kuitenkaan maininnut siitä mitään muille, jotta he yllättyisivät." Ruu katsoi Galaxyn liiloja silmiä ja nyökkäsi pienesti. Konsertti jatkui jälleen, ja Hipsuli nautti selvästi lavalla esiintymisestä, ja ihmekös tuo, sillä tämä oli hänen suurin unelmansa. Ylipäätään oli hienoa, miten useampikin alienkissa oli vuoden aikana ehtinyt toteuttaa elämäntavoitteensa mouruposkilaisten avustuksella: Galaxy sai kaipaamansa määrän ystäviä ja Espique esiintyi näytelmässä. Näytelmästä puheen ollen, seuraavaksi oli alienpentujen vuoro esittää laatimansa näytelmä, jossa kunkin pennun oli tarkoitus esittää alienvanhempaansa. Aluksi lavalle asteli Samo, jonka turkkiin oli hinkattu pullokaupalla turkinkiillotusainetta havainnollistamaan Lightin turkinkiilto-efektiä. Seuraavaksi paikalle odotettiin Hipsulia, mutta roolista käytiin ilmeisesti edelleen kiistaa, sillä lavalle tunkivat veljekset Rio ja Ennustus yhtä aikaa. Kaikki näyttelijät vihreät veljekset mukaan lukien hämmentyivät, ja hetkeksi aikaa aika tuntui pysähtyneen kaikkien vain seistessä lavalla tuijottamassa toisiaan."Öh, ennustamisen lisäksi toinen salainen erikoiskykyni on itseni kloonaaminen!" Ennustus paikkasi odottamattoman näytelmään kuulumattoman tilanteen, ja hetken päästä kaikki kuusi mini-Hipsulia tulivat loikkimaan lavalle. Käänne oli oikeastaan kiva, sillä nyt jokainen sai mahdollisuuden esittää äitiään. Ruby "teleporttasi" itsensä keskelle lavaa hypätessään esille lavasteiden takaa, ja Vesa käveli ympäri näyttämöä kannatellessaan vessapaperihylsyistä askarreltuja painoja, joihin oli kirjattu 10000000000 kg. Kaikkia kiinnosti miten Sylviä esittävän Veetin lavalle tulo sujuisi, ja yleisössä repeiltiin Veetin ollessa kiinni kattoon kiinitetyssä vaijerissa. Tämä suoriutui kyllä unisen Sylvin roolista loistavasti, kuorsauskin kuulosti ihan aidolta (ellei jopa ollut sitä). Näytelmässä alienit kisasivat tietokilpailussa, ja äitiään esittävä Veikko tietenkin voitti, sillä hän osasi lukea ajatuksia ja selvittää sitä kautta kaikki oikeat vastaukset. Musiikkikerholaiset esittivät vielä pari biisiä, minkä jälkeen Quz marssi Hipsulin viereen ja nappasi mikin tämän tassuista. "Suuret kiitokset vierailevalle tähdellemme Hipsulille!" Quz huudahti, jolloin yleisö alkoi taputtaa tassujaan vimmatusti. Hipsuli oli otettu saamastaan huomiosta ja niiasi sirosti. "Kaikki ohjelma on esitetty, mutta se ei tietenkään tarkoita juhlien päättymistä! Osa valmisteluihin osallistuneista kissoista on leiponut tarjolle herkkuja ja meillä on täällä muutama taiteilija, jotka tarjoavat muotokuvamaalausta kaikille halukkaille. Lisäksi toimittajakerhon jäseniä kiertelee juhla-alueella tekemässä lehtijuttua, joten varautukaa lukemaan kaikki sählinne seuraavasta Mourusesta! Pitäkää hauskaa!" Quz julisti, ja hetkessä kaikki olivat sännänneet omiin puuhiinsa.

Vesa kuljeskeli ympäri näytelmälavaa muistilehtiö tassuissaan ja kynä korvan takana pohdiskellen mitä kirjoittaisi juhlista kertovaan artikkeliin. "Sain hyviä kuvia esityksistä, niistä voi kertoa ainakin jotain", lehtikuvaajan pestissä oleva Ava tuumi kamera tassuissaan. "Jep, mutta haluaisin vielä jotain muutakin kirjoitettavaa lisäksi", Vesa mutisi mietteliäänä. "Voisimme tehdä ruoka-arvostelun juhlien buffetista", Ava haaveili vesi kielellä kaksikon kävellessä tarjoilupöydän ohi. "Haha, no hyvä on, pidetään ruokatauko", Vesa myöntyi, ja kaksikko marssi lappamaan lautasilleen pannareita, joiden päälle sai valita mieleisiään täytteitä esilaisten hillojen ja marjojen joukosta. Tarjolla oli myös paljon pieniä leipomuksia, kuten pullaa, keksejä ja tietenkin kakku niin kuin kaikissa kunnon juhlissa! Alienkissoilla tuntui olevan jatkuvasti kysyntää, sillä kaikki halusivat vaihtaa vielä vihoviimeiset kuulumiset pian poistuvien kissojen kanssa. Lisäksi toimittajakerholaiset haastattelivat alieneja lehteen, ja muotokuvapisteellä pidettiin huoli siitä että kaikki kuusi kissaa tulisi piirrettyä. Untuva veti paperille paraikaa liiloja ääriviivoja piirtäessään muotokuvaa isästään. Espique seisoi hauskassa pullistelu-poseerauksessa, joka jäljentyi kauniisti paperille Untuvan piirtäjälahjojen ansiosta. Lopulta Espiquen oli aika tulla katsomaan lopputulosta. "Olet taitava piirtäjä poikaseni! Kun pääsen kotiin, aion kehystää tämän kuvan seinälle, ja sitä katselemalla tulen muistamaan sinut aina", Espique hymyili haikeana. Untuva yritti pidätellä kyyneleitään, sillä hän halusi esittää vahvaa isänsä edessä. Espiquen poistuttua Ennustus pyrähti paikalle ja istahti malleille tarkoitetulle penkille. "Kuulin että muutkin kuin alienit saavat tulla malleiksi, joten piirtäisitkö minusta kuvan? Sitä paitsi olenhan minä melkein oikea alien", vihreä kissa naurahti. Untuva nyökkäsi vaisusti ja otti tassuihinsa vihreän värikynän. Isän läsnäollessa pidätelty itku pyrki kuitenkin ottamaan vallan, ja värit menivät sotkuun kyyneleen pudotessa paperille. Ennustus huomasi että toinen oli allapäin, eikä ollut vaikea arvata mistä se johtui. Ennustus tarttui Untuvaa tassusta ja otti tämän pitelemän värikynän talteen. "Minäkin olen surullinen alienien lähdöstä... En ole hyvissä väleissä isäni kanssa, ja nyt kun äitikin lähtee minusta tuntuu kuin jäisin ihan yksin, ilman tukea ja turvaa... Onhan minulla tietysti Patukka ja veljet, mutta silti ajatus Hipsulin lähdöstä saa tuntemaan oloni kamalan yksinäiseksi", Ennustus avautui huolistaan. Nyt oli Untuvan vuoro lohduttaa ystäväänsä, ja hän puristi tiukemmin pojan tassua toivoen sen kertovan Ennustukselle että hän halusi tukea tätä. Hetken aikaa kaksikko seisoi vain siinä paikoillaan pitäen toisiaan tassusta kiinni, mutta sitten Ennustus muisti tassussaan pitelemänsä kynän ja kääntyi valkokankaan puoleen. "Piirretäänkö kuva loppuun yhdessä?" Ennustus kysyi, ja ennen kuin Untuva ehti edes vastata oli Ennustus jo alkanut vedellä viivoja paperille. Untuva poimi uuden värin ja tuli ystävänsä viereen valkokankaan äärelle. Ennustus pelleili välillä ja piirsi itselleen milloin mitäkin outoja piirteitä, kuten kiemuraisen tuntosarven tai paksut mustat viikset, ja Untuvalla oli sitten täysi työ korjata nämä kohdat kuvasta. Molemmilla oli kuitenkin hauskaa, ja yhdessä puuhastelu sai kummankin unohtamaan hetkeksi murheensa. Stiina oli tarkoituksella pitänyt itsensä kiireisenä viime päivät ottamalla osaa mahdollimman moneen projektiin läksiäisvalmisteluissa, jotta kaikki aika ei kuluisi Espiquen lähtöä murehtiessa. Nyt tuntui kuitenkin kuin hän olisi pudonnut täysin tyhjän päälle ja lähestyvät jäähyväiset saivat hänet suorastaan ahdistuneeksi. "Kokoa itsesi, olemme puhuneet hyvästeistä Espiquen kanssa jo etukäteen ja sovimme ettei siitä tehdä liian suurta numeroa", Stiina stemppasi itseään. Monet muutkin olivat murheen murtamina menettäessään alienkumppanin tai -vanhempansa: Source nyyhkytti lohduttomasti, Ruby, Bumble ja Vivian pyörivät Rexin jaloissa mankuen että isä ottaisi heidät mukaan Marsiin, ja Ruu lohdutti ystäväänsä Tuhkaa. Olisi ikävää menettää rakas, mutta hyvät muistot sekä alienkumppanien kanssa saadut pennut muistuttaisivat hyvistä hetkistä.

Juhlien loppupuolella kaikki kuusi alienkissaa kokoontuivat näytelmälavalle. "Saisimmeko hetkeksi huomionne!" Light huudahti kovaan ääneen, ja lavan eteen kerääntyi heti uteliaita kuuntelijoita. "Kiitokseksi vieraanvaraisuudestanne haluamme jakaa teille lahjoja", Galaxy ilmoitti, ja siinä samassa yleisössä olevien kissojen tassuihin ilmestyi tyhjästä paketteja. "Katsokaa, Hipsuli lahjoitti minulle vihreän alienin pään", Tulpe esitteli saamaansa lelua vanhemmilleen. Untuva ja Vesa olivat puolestaan saaneet isältään yhteiseksi erikoisen siimajalkaisen olennon, ja yllättäen jopa Quzia oli muistettu Sylvin lahjoittaessa hänelle tanssivan olennon. "Viihdyit äsken niin hyvin lavalla tanssien, joten ajattelin että pitäisit siitä", Quz kuuli Sylvin äänen korkeuksista. Kolli kohotti katseensa ja huomasi Sylvin leijuvan yläpuolellaan. "Minä... Kiitos, ei sinun olisi tarvinnut", Quz mutisi vaivautuneena, sillä hän tiedosti ettei aina ollut käyttäytynyt alienkissoja kohtaan kovin ystävällisesti ja tuntui ettei hän ansainnut saada lahjaa. "Älä näytä noin hämmentyneeltä! Annoit juuri Hipsulin ottaa konsertin ajaksi paikkasi bändin laulajana, ja muistan yhä keskustelun jonka kävimme Daimin haudalla. Tiedän että sinulla on hyvä sydän", Sylvi lausui ja taputti pari kertaa Quzin päälakea ennen kuin lennähti takaisin lavalle muiden alienien joukkoon. "Näiden lahjojen lisäksi meillä on vielä toinenkin yllätys..." Espique sanoi salaperäisesti, ja Hipsuli kiiruhti lavalla konsertin jäljiltä nököttävien rumpujen ääreen luodakseen sopivaa jännitystunnelmaa rumpujen pärinällä. "Ennen kuin palaamme kotiplaneetoillemme, haluaisimme viedä teidät ajelulle avaruusaluksellamme!" Rex huudahti, ja yleisössä olleet mouruposkilaiset näyttivät sekä hämmästyneiltä että innostuneilta. "Meidän piti yllättää alienit järjestämällä läksiäisjuhlat, mutta loppujen lopuksi he yllättivätkin meidät!" Cara naureskeli. Kissat siirtyivät pihalle, ja valtava avaruusalus oli parkkeerattu hoitolan katolle. "Miten me pääsemme tuonne ylös?" Nala kummasteli. "Minä hoidan asian", Rex lupasi ja teleporttasi itsensä alukselle ja käynnisti sen. Marsilainen ohjasi härvelin suoraan pihalla seisoskelevien kissojen kohdalle, ja pian aluksen pohjaan avautui ovi, josta laskeutui vihreää valoa. "Tulkaa seisomaan valon alle, niin pääsette siirtymään alukseen", Hipsuli neuvoi ja meni malliksi valoa kohti, jolloin hohde ikään kuin imaisi hänet, ja hetken päästä Hipsuli ilmestyi avaruusaluksen ikkunaan vilkuttelemaan onnistuneen siirron merkiksi. Reippaimmat kissat seurasivat nopeasti perässä, mutta osaa moinen avaruusteknologia epäilytti. Wiipeli työnsi jännittyneenä yhden etutassunsa valoa kohti, mutta jäi kuitenkin vielä empimään. "Menehän siitä!" Xiwawa komensi ja työnsi Wiipelin valoon yhdessä Winnien kanssa. Kun kaikki olivat päässeet kyytiin Galaxy istahti aluksen ohjaamoon Rexin seuraksi. "Älkää säikähtäkö jos alus tärisee alkukiihdytyksen aikana. Se johtuu Maan vetovoimasta", Galaxy selitti. Rex veti jotakin vipua, ja hetkessä alus kiiti korkeuksiin pilvien yläpuolelle, ja pian sininen taivas muuttui mustaksi, miljoonien tähtien täplittämäksi taustaksi. "Olisi pitänyt pyytää Gallu mukaan, hän olisi viihtynyt täällä", Vesa muisteli koulukaverinsa avaruusintoilua. "Päästäänkö me käymään sinun kotiplaneetalla?" Coco kysyi äidiltään. "Emme taida ihan Jupiterille asti lentää, sillä planeetalta toiselle matkustamisessa kestää paljon aikaa. Ajattelimme viedä teidät katsomaan Kuuta", Hipsuli paljasti. "Jihaa, me olemme ensimmäiset kissat jotka pääsevät tassuttelemaan Kuun pinnalla!" Cindy intoili. Mouruposken kissoilla riitti hämmästeltävää pelkissä aluksen ikkunasta näkyvien maisemien katselussa, mutta alienit päättivät hämmentää Maan asukkaita vähän lisää. Yksi nappulan painallus aiheutti aluksen sisäpuolelle painottoman tilan, minkä seurauksena kissat huomasivat leijuvansa ilmassa! Hilpeitä ja leikkisiä kissoja asia huvitti, mutta jotkut olivat kauhuissaan ja yrittivät ottaa jostain tukea saadakseen olonsa turvallisemmaksi. Pian avaruusalus laskeutui Kuuhun, ja innokkaimmat kissat olisivat sännänneet heti ulos, mutta Light selitti nauraen että heidän pitäisi pukea ensin päälleen avaruusasut. "Yäk, nämä asut on rumat! Enkö voisi vaan mennä ilman?" Melodee mankui. "Kuussa ei ole happea niin kuin maassa, joten tarvitset happisäiliön", Vesa tiesi. Kun kaikki halukkaat olivat vetäneet päälleen haalaria muistuttavat tamineet pääsivät kissat kirmailemaan Kuun pinnalla, ja maahan muodostui paljon kissantassun jälkiä, joiden alkuperää jotkin avaruustutkijat pääsisivät jonakin päivänä ihmettelemään. Tapansa mukaan Untuva ei ollut halukas menemään muiden mukaan, ja Stiina jäikin poikansa seuraksi alukseen katselemaan ikkunasta muiden temmellystä. Kovin pitkille kuutamokävelyille ei ollut aikaa, ja pian kaikki kutsuttiin takaisin alukselle. Alus ehti jo kohota ilmaan kun Kinuski pyysi hädissään pysäyttämään koneiston, sillä yksi hänen pennuistaan oli kadonnut, ja kisu pelkäsi pikkuisen unohtuvan Kuuhun. Karkuteillä ollut pentu löytyi onneksi pian, ja niin päästiin lähtemään. Aluksen kaartaessa takaisin hoitolan pihaan olisi lopullisten hyvästien aika, ja monet perheet vitkastelivat viimeistä loppuhalia. Stiina, Espique, Untuva ja Vesa olivat suuressa ryhmähalissa, eikä kukaan olisi halunnut päästää irti, sillä tuntui että samalla kukin menetti palan sydämestään rakkaan läheisen poistumisen myötä. Lopulta Espique rimpuili irti, pörrötti kummankin poikansa päätä ja suukotti kumppaninsa poskea viimeisen kerran. Kissat vilkuttivat avaruualuksen kiitäessä jälleen taivaalle, ja kovilla nopeuksilla liikkuva vehje oli pian kadonnut näköpiiristä. Alienystävät ja -perheenjäsenet olivat poissa. Olo oli haikea, mutta kaikilla oli ollut hauska päivä, ja ylipäätään kannatti olla kiitollinen siitä että he olivat saaneet mahdollisuuden viettää vuoden verran aikaa mukavien avaruusolentojen kanssa.

Kissat palasivat huoneelleen, ja simssiliini ihmetteli missä hänen hoidokkinsa olivat olleet koko päivän. "Me käytiin avaruudessa!" Wiipeli ja Xiwara hihkaisivat ensimmäisenä, ja simssiliini tietenkin luuli kyseessä olleen vain jotkut pentujen leikit, mutta Quz vahvisti tarinan. "Järjestimme alieneille läksiäiset, ja he veivät meidät puolestaan pienelle lennolle avaruusaluksellaan", keltaraidallinen poikakisu selitti. "Mitä hetkonen, loppuuko alienien vierailuaika tänään? Voi kamala, en yhtään muistanut, täytyy äkkä järjestää jotain heidän kunniakseen", simssiliini hätiköi. "Se on nyt myöhäistä, alienit lähtivät jo", Ruu huomautti, ja surulliset ilmeet Stiinan, Vesan ja Untuvan kasvoilla kielivät tosiaan siitä, että Espique ja muut värikkäät kissat olivat poissa. Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa, mutta sitten Tulpen kirkaisu alkoi kaikua huoneessa. "Eih, unohdin pyytää alieneja kaverikseni!" Tulpe surkutteli. Quz marssi tyttärensä viereen ja asetti tassunsa tämän olkapäälle. "Älä huoli, jäät takuuvarmasti alienystäviemme mieleen kaikesta huolimatta. Saithan sentään Hipsulilta lahjan läksiäislahjan, mikä varmasti tarkoittaa että olit hänelle erityinen hänen muistaessaan juuri sinua", Quz vakuutteli, ja pieni hymy kohosi Tulpen kasvoille siitä ajatuksesta.

Quzin mielipide päivästä: "Sylvin sanat lämmittivät mieltäni. Välillä tuntuu että olen itsekäs rehvastelija joka vain pilaa muiden elämän (=naissekoiluni...), mutta Sylvi muistutti minua siitä että olen sisimmältäni hyvä, niin kuin kaikki muutkin kissat."

Ruun mielipide päivästä: "Reps, simssiliini on tapansa mukaan ihan pihalla kun unohti alienien vierailun päättymispäivän! Harmi että Galaxy onnistui saamaan yllätysjuhlat selville etukäteen, minun pitäisi sitä paitsi olla hyvä näyttelijä kun kerran kyseistä kerhoakin käyn..!"

Stiinan mielipide päivästä: "Nyyh... Ehkä haikeinta tässä kaikessa oli eron hetken odottaminen, nyt kun pahin on ohi voin kääntää uuden sivun elämässäni. Minulla on paljon hauskoja tapahtumia luvassa, mutta myös muistot rakkaastani. Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin."

Tulpen mielipide päivästä: "Yhä harmittaa etten päässytkään esiintymään konsertissa, pitää vaan jaksaa odottaa vielä vähän pidempään... Kököttää myös etten saanut kaverilistalleni alienkissojen nimiä talteen, ylipäätään lista ei ole pidentynyt aikoihin, täytyy tehdä jotain asialle!!"

Untuvan mielipide päivästä: "Uskomatonta miten Ennustus voikin osua aina paikalle kun tarvitsen tukea tai turvaa, tuntuu että hänen rinnallaan selviän kaikesta. Olen myös kiitollinen veljeni läsnäolosta, nyt kun isä on poissa meidän muiden perheenjäsenten on pidettävä yhtä."

Vesan mielipide päivästä: "Tuntui hienolta päästä esittämään näytelmässä isääni, hän on paras mahdollinen esikuva! Näkemiin isä, pidä hauskaa kotiplaneetallasi ja muista kertoa meistä kaikille kavereillesi!"

Wiipelin mielipide päivästä: "Yhä mietityttää mitä siellä leikkihuoneen verhon takan oikein piileskeli... En ole täysin vakuuttunut kummitusteoriasta, uskon että asian taustalla on jotain muuta. Ja minähän aion vielä selvittää tämän mysteerin!"

Xiwawan mielipide päivästä: "Vaikken oikein niitä ihme alienkatteja koskaan edes tavannut oli heidän läksiäisissään kivaa, ja avaruuslento oli siisteintä ikinä!! Ihan mahtia peuhata yhdessä siskojen kanssa ulkoavaruuden painottomassa tilassa, WoW!"

---

Tarpeet:
+nälkä (Vesalle; söi juhlissa)
+leikkiminen (Wiipeli & Xiwawa; leikkipainit sunmuut)

Muista:
+10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhon takia
+20 penniä tapahtumatarinasta (ihme et sain tän julki saman kuukauden aikana .-o)
+tukarkerhomerkki Vesalle (jonka unohdit viime tarinan jäljiltä lol)


Saat 102 + 30 = 132 penniä, ja kohotan tarpeet!

[Kasa]

Joika Talvitorilla

(Tarina on kirjoitettu Joikan näkökulmasta.)

Yön aikana sataneeseen puuterilumipeitteeseen jäi sieviä jälkiä kun tassuttelin kohti myyntikojua, jonka kyljessä luki teksti "Joikan narunvetopöytä", minun myyntipisteeni. Perässäni kulki simssiliini raahaten suurta pahvilaatikkoa, joka sisälsi kaikki narujen vetämisestä jaettavat palkintotavarat. "Onpa kiva kun suostuit taas isännöimään narunvetopöytääsi, se on aina näiden markkinatapahtumien vetonaula!" simssiliini sai sanotuksi puuskutuksensa lomasta. Hän nosti laatikon pöydälle niin että koko koju heilahti, ja pelkäsin jo hetken aikaa sen romahtavan kokonaan kasaan. "Itse asiassa en suostunut tähän vapaaehtoisesti, vaan sinä pakotit minut", mutisin hiljaa. Inhoan markkinoita, sillä ne muistuttavat minua kaikesta siitä minkä menetin: hoitajani ja edesmenneet ystäväni. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Katselin miten simssiliini nosti laatikossa olevia tavaroita esille yksitellen. Melkein kaikki oli saatu pöydälle kun simssiliini epähuomiossa sohaisi yhtä ruukkua kyynärpäällään, mikä heilahti kaataen kumoon kaikki tavarat. Huokaisin äänekkäästi ja loikkasin pöydän päälle seisomaan. "Mene säätämään jonnekin muualle, minä saan kyllä laitettua kojun myyntikuntoon itsekin", tokaisin ja kiskaisin simssiliinin pitelemän helmitaulun tassuihini. "No... okei, käväisen katsomassa miten kissani pärjäävät oman kojunsa kanssa. Nähdään Joika, ja onnea myyntiin!" tyttö huikkasi niin ylipirteästi että minua suorastaan kuvotti. Näen kyllä simssiliinin läpi, sen miten hän yrittää kehujen ja positiivisten kommenttien kautta saada minut luottamaan häneen minkä jälkeen hänen olisi helppo manipuloida minua toimimaan omien toiveidensa mukaan. Mutta minäpä en ole taivuteltavissa. simssiliini viivytteli hetken aikaa lähtöään odottaessaan minun vastaavan, mutta esitin etten huomannutkaan häntä ja asettelin pöydällä olevia tavaroita mieleiseeni järjestykseen. Sidoin vielä numeroidut narut kiinni palkintoihin ja nostin pöydälle tyhjän lasipurkin, jonka kylkeen olin askarrellut pennikuvakkeen. Kojuni oli siis valmiina, enää puuttuivat vain asiakkaat. Katselin aikani kuluksi mitä ympärilläni tapahtui, ja huomasin että muitakin adoptiolaisia oli saapunut pitämään omaa myyntikojua. Sweety täytti ahkerasti kojunsa karkkilaareja, ja Untamon perheen myyntipöydällä notkuvien vastaleivottujen herkkujen tuoksu sai veden nousemaan kielelle. Vilkaisin etäämmällä olevaa simssiliiniä, ja huomasin kauhukseni hänen lähestyvän narukojuani. Pahus, pysyisi vain poissa! Olin kumartumassa kojuni taakse piiloon, kun simssiliini yhtäkkiä pysähtyi ja sanoi jotain kahdelle hänen kanssaan kävelleelle kissalle. simssiliini on ovela, hän lähetti luokseni asiakkaita joita minun täytyisi palvella hänen valvovan silmänsä alla, kamalan kieroa. Yritin vääntää kasvoilleni jotain hymyntapaista tervehtiessäni kopioltani näyttävää samanlaisen keltavalko-raidallisen turkin omaavaa poikakissaa, joka vaikutti yllättävän tutulta. Hänen vierellään kulki mustavalkoinen leikki-iässä oleva kissanpentu, joka alkoi puhua: "Hei, tulimme kojullesi koska simssiliini pakot..." "...koska olemme kiinnostuneita vetelemään naruista! Eikö niin, Tulpe?" keltaraidallinen kolli katsoi nuorempaa kissaa tiukasti. "Mmjuu, niin", Tulpe myötäili. "Siitä vaan, kaikki numerot ovat vapaina, sillä olette ensimmäiset asiakkaani", vastasin ja yritin samalla miettiä, miksi toinen kissoista näytti etäisesti niin tutulta. "Hetkonen, etkös olekin Quz?" huudahdus karkasi huuliltani yhdistäessäni kasvot nimeen. "Kyllä, tunnemmeko me jostain?" Quz katsoi minua kulmat kurtussa. "Kevätmarkkinat vuonna 2018, olit silloin vastasyntynyt pentu asioidessasi kojullani", paljastin. "Uskomatonta, miten voit muistaa jotain niin kaukaista?" Quz ihmetteli. "Ehkä koska tunsin vanhempasi Oilin ja Pontsun. Ja isovanhempasi Nickin ja Pian. Ja isoisovanhempasi Mitterin ja Mirren", luettelin Maukulaisten suvun jäseniä takaperin kunnes päädyttiin aivan alkuun asti. Quz ja Tulpe tuijottivat minua suut ammollaan. "Oletko tavannut jopa isoisoisäni? Sinun täytyy ehdottomasti kertoa minulle hänestä! Tiedän että hän oli kuuluisa muusikko, mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitä muuta hän teki", Quz höpötti. "Ehkä joku toinen kerta", mutisin vaivautuneena, sillä edesmenneiden ystävien muistelu ei ollut toivelistani kärkipäässä. Onneksi kojulle saapui muitakin asikkaita, joten Quzin ja Tulpen piti kiirehtiä ostopäätöstään. "Otetaan vaikka 2 ja 3", Tulpe päätti, ja kumpikin vetäisi narusta napakasti. "Onnea, voititte kaktuksen ja lintulelun", lausuin ojentaessani palkinnot Tulpelle samalla kun Quz pudotti kymmenen penniä rahapurnukkaani. Seuraavat asiakkaat olivat ilmiselvästi pariskunta, sillä he pitivät toisiaan tassusta kiinni. "Katso Selleri, meidän on ehdottomasti kokeiltava narunvetopöytää!" oranssi tyttökissa hihkui. "Ihan mitä vain tahdotkaan, Cara-rakkaani", toinen vastasi takaisin. En voinut olla hymyilemättä kaksikolle, näki että nämä olivat umpirakastuneita. Cara tarrasi naruun numero viisi, minkä takaa paljastui komea intiaanipäähine sulkineen päivineen. Kun tuli Sellerin vuoro, pöydälle tipahti pääpalkintona ollut 50 pennin lahjakortti. Hienoa, mahtaisiko kukaan enää tulla kojulleni kun pääpalkinto lähti jo toisten asikkaiden mukana... "Jos sopii, voisitteko olla mainitsemasta voitostanne muille? En haluaisi menettää asiakkaita", supatin hiljaisella äänellä. Selleri nyökkäsi ymmärtäväisenä ja sujautti lahjakortin piiloon ostoskassiinsa.

Nälkä kurni vatsassani Odessan kissojen Avan ja Marjan poistuessa kojultani voittamaansa matkalaukkua raahaten. Pahus, mistä voisin saada jotain syötävää? Siinä samassa kojulleni saapui musta tyttökissa kahden kellertävän pennun kanssa. Toinen kannatteli tassussaan lilaa kristallipalloa, ja toisella oli puolestaan kainalossaan jokin lemmikkiolento, joita monet olivat ilmeisesti innostuneet ostamaan niiden tultua markkinoille myyntiin. "Hei Joika, simssiliini käski tulla puheillesi. Olen Ruu, ja tässä ovat Wiipeli ja Xiwawa. Haluaisitko tulla meidän kanssa syömään?" Ruu tiedusteli. "Ah, juuri sopiva ajoitus, minulla olikin jo nälkä", huudahdin. Jätin kojulleni "palaan pian" -kyltin ja lähdin simssiliinin kissojen matkaan. "Ennustan tulevaisuuttasi Wii! Luulet löytäväsi elämäsi prinssin, mutta kun pussaatte hän muuttuukin sammakoksi!" Xiwawa naureskeli. "Yök, nii vissiin! Et varmasti osaa käyttää kristallipalloa oikein, eikö sinun pitäisi mennä ensin siihen äi- tarkoitan Kíŋüškín maagikkokoulutukseen? Taisit vain kekesiä ennustukseen käänteisen version Sammakkoprinssi-sadusta, jonka isi luki meille viime viikolla", Wiipeli huomautti ja alkoi kuristaa veljeään hyppynarulla. "Käyttäytykääpäs vekarat", Ruu komensi pentuja, jolloin molemmat näyttivät mustalle kissalle kieltä. "Heh, varmaan rankkaa olla tuollaisten pentujen äiti", naurahdin ja katsoin Ruuta hiukan säälien. "Hah, varmasti. Onneksi nämä eivät ole minun, vaan entisen poikaystäväni uudessa suhteessa syntyneitä pentuja", Ruu virnisti. "Ai, luulin että... No ihan sama. Mihin muuten menemme syömään?" tiedustelin hieman nolona aiemman väärinkäsityksen jäljiltä. "Kuulin että Oden herkkukojulla on myynnissä paljon halpaa purtavaa, joten suunnataan vaikka sinne", Ruu ehdotti. Herkkukojulla meitä olivat palvelemassa Coco ja Clarissa, ja päädyin ottamaan mukilliset kaakaota ja palan mustikkapiirakkaa. "Se tekee 3 penniä", Clarissa lausui, ja olin jo ottamassa rahaa omasta purnukastani kun Ruu laski vaadittavan määrän pennejä tiskille. "Nämä menee simssiliinin piikkiin", kissa virnisti. Nappasimme ostokset mukaan ja siirryimme syrjemmälle ruokahetkeä varten. Paikalla oli myös vihreitä ja liiloja alienkissanpentuja. "Saatte jakaa tämän keskenänne", Ruu lausui ja laski maahan suuren banaanisplittiannoksen, jonka kimppuun kaikki pennut kävivät. "Etkö sinä syö?" kysäisin mussuttaessani piirakanpalaani. "Nah, en ole nälkäinen", Ruu totesi. Nyökkäsin ja seurasin syömiseni ohessa pentulauman ateriointia. "Hei Ennustus, älä ahmi kaikkia banaaneja", toinen vihreistä kissoista tokaisi ja nappasi keltaisen pipon kissan päästä. "Lopeta Rio, anna se heti takaisin!" Ennustus parahti ja onnistui sieppaamaan myssyn takaisin itselleen. "Ettäs kehtaat, pipo olisi voinut vaikka likaantua tai mennä rikki", Ennustus nuhteli. "Älä nyt, leikkiähän se vaan oli", Kuula puolusti veljeään. "Sain myssyn Untuvalta ja se on minulle siksi tärkeä", Ennustus lausui ja katsoi ruokakulhon toisella puolella olevaa liilaa kissaa silmiin, jolloin Untuva oli tuhkehtua omaan banskuunsa ja Vesan piti hakata veljensä selkää jotta kurkkuun juuttunut ruuanpala irtoaisi. Wiipeli ja Xiwawa eivät viitsineet tapella banaaneista vaan hotkivat kilpaa jätskiosuuden päällä olevia kirsikoita. Hörppäsin viimeisen kulauksen kaakaota ja pyyhkäisin piirakan muruset suupielestani. "Aika palata myyntihommiin!"

Tunnit kuluivat eikä asiakkaista todellakaan ollut pulaa, päinvastoin kojullani ravasi useita kertoja eräs liilahiuksinen tyttö outo hullunkiilto silmissään. "Pakko tuhlata pennejä, pakko ostaa kaikkea", tyttö hoki kuolan valuessa hänen suupielessään. "Päätimme kokeilla Kirsikalle shoppailuterapiaa", Veeti -joka on yksi tytön hoidokeista- kuiskutteli minulle. Iskin vastaukseksi silmää ja käännyin Kirsikan puoleen. "Osta ihmeessä. Jäljellä ovat vielä numerot 4, 8, 10 ja 12, oletkin jo tyhjentänyt yli puolet kojustani", hymähdin. Kirsikka pudotti pennit kolikkopurkkiini ja lähti jatkamaan torikierrostaan juuri voittamansa kissapatsas ja helmitaulu kainalossaan. Kohta tavarat olisi myyty loppuun ja voisin sulkea kojuni. Ei tämä myyjänä toiminen ollutkaan niin keljua kuin olin aluksi kuvitellut, sillä oli mukava päästä pitkästä aikaa pois adoptiosta ja rupatella muiden kissojen kanssa. Laskeskelin paljonko pennejä olinkaan yhteensä tienannut kun yksi kolikko lipsahti tassustani ja vieri pöydän alle. Kumarruin metsästämään karannutta penniä kun kuulin yläpuoleltani tutun äänen: "Huhuu, onko täällä ketään?" Säpsähdin ja löin pääni pöytään, ja noustessani ylös kohtasin hurmaavan tyttökissan Pipsan katseen. Kuten minä myös Pipsa on asunut jo useamman vuoden adoptiossa. Olimme nuorempina rakastuneita, mutta koska olin tuolloin hoitolan maskotti en voinut sitoutua, joten jouduin särkemään Pipsan sydämen torjuessani hänet. Kaikki kuitenkin muuttui kun hoitajani Aijca lähti ja vapauduin maskotin tehtävistä, mutta siinä vaiheessa Pipsa oli ehtinyt jo perustaa perheen Nemon kanssa, enkä enää tohtinut lähestyä häntä uudelleen. Siinä keltainen kissaneiti kuitenkin nyt seisoi suoraan edessäni ja tapitti minua kauniilla silmillään, ja tuntui kuin vuosia sisälleni kätkemäni tunteet pyrkisivät ulos rinnastani sydämeni tykyttäessä vimmatusti. "Heei Pipsa, miten menee?" naukaisin ja naputtelin hermostuksissani pöydällä olevaa vihreää kirjapalkintoa kynnelläni. "Tavallista adoptioarkea, ei mitään ihmeellistä", tyttö vastasi. Tunsin itseni hölmöksi kysyessäni, sillä kyllähän minäkin sen tiesin ettei adoptiossa tapahdu koskaan mitään huiman jännittävää. "No mutta ainakin nyt järjestettiin nämä markkinat. Eipä ostostapahtumasta tosin paljon iloa ole kun ei ole rahaa, ja vaikka olisikin meillä ei ole lupa kantaa lisää tavaroita adoption tiloihin", Pipsa huomautti. "Niinpä, et siis voi ostaa mitään minunkaan kojustani. Ellei..." puhelin mietteliäänä, ja Pipsakin katsoi minua selvästi kiinnostuneenpana odottaessaan miten päättäisin lauseeni. "Pelataanko sellaista peliä missä piilotan tämän kolikkopurnukan selkäni taakse, ja jos arvaat kummassa tassussa pidän sitä, järjestän sinulle jotain kivaa tekemistä kojusta tienaamillani penneillä?" ehdotin tarratessani kolikkopurkkiin. "Ai niin kuin pyytäisit minua treffeille, vai?" Pipsa maukaisi viekkaasti, ja tunsin punan leviävän poskilleni. "M-minä... tai siis, entäs Nemo...?" kysyin varovasti. "Nemo on jo ikäloppu ja hänen muistinsa on viime vuosina pätkinyt. Hän tuskin edes muistaa että välillämme oli joskus jotain", Pipsa puhui haikeasti. "Voi ei, olen pahoillani", sanoin myötätuntoisesti, mutta samalla sisimmässäni syttyi toivonkipinä siitä josko minun ja Pipsan välille voisi sittenkin kehkeytyä jotain kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kolistin kevyesti kolikkopurkkia mikä sai Pipsan jälleen valppaaksi, ja keltainen kissaneiti seurasi tarkasti miten piilotin raha-astian selkäni taakse. Pipsa raapi leukaansa ja hänen häntänsä vispasi tytön miettiessä kumman tassun hän valitsisi. Minulla oli kuitenkin oma suunnitelmani, sillä toivoin tietenkin hänen arvaavan oikein, joten pidin purkista kiinni molemmilla tassuillani, jolloin voisin väittää hänen olleen oikeassa, valitsipa hän kumman puolen tahansa. "Hmmm... Oikea vai vasen? Vasen vai oikea...?" Pipsa puntaroi vaihtoehtojaan. "Veikkaa vaan rohkeasti, sinulla on 50% mahdollisuus arvata oikein", virnistin. "Nyt tiedän: molemmat!" Pipsa kiljaisi. Olin ällikällä lyöty, mistä Pipsa oli keksinyt taktiikkani? "Oikein. Taidamme molemmat odottaa treffejä..." lausahdin ja huomasin Pipsan punastuvan.

Sulkemisajankohdan koittaessa siivosin myyntipisteeni ja palasin simssiliinin ja tämän kissojen luokse. "Kuinkas teillä kävi kauppa?" tiedustelin. "Leipomuksia ostettiin jonkin verran, mutta paljon jäi yli", Ruu ja Stiina kertoivat. "Isän soittimillakaan ei ollut kovin paljon kysyntää, eikä meidän lelujakaan juuri ostettu", Xiwawa huokaisi pettyneenä. "Älä nyt, furbyt menivät kuin kuumille kiville, ja varmaan joka toinen Mouruposken kissa kuljeskelee nyt Untuvan neulomissa talvivaatteissa", Vesa ylisti reippaan liioitellusti veljeään, joka hymyili ujosti. "On jo myöhä, eiköhän lähdetä talsimaan takaisin hoitolalle! Kappas, Joikakin on täällä, jos haluat voit tulla kanssamme samaa matkaa", simssiliini lupasi. Nyökkäsin ja kävelin tytön viereen. "Tuota simssiliini... Anteeksi että äksyilin sinulle aamulla" pahoittelin aiempaa käytöstäni. "Ei se mitään, olinkin jo unohtanut koko jutun. Pääni on täynnä pelkkiä numeroita laskeskellessani koko päivän kaikkien kojujen tuloja ja muita juttuja", simssiliini hymyili väsyneenä. "Penneistä puheen ollen, sopisiko sinulle jos saisin pitää kaikki kojustani tienaamat kolikot? Minulla olisi nimittäin niille käyttöä..."

Joikan mielipide päivästä: "Jälleen Joika isännöi ansiokkaasti narunvetopöytäkojuaan markkinatapahtumassa *kumartaa kuvitteelliselle yleisölle* Tulevat treffit Pipsan kanssa jännittävät hieman, mitähän tästä meidän jutusta vielä kehkeytyykään..?"

---

Koska tää tarina oli tosiaan kirjoitettu Joikan näkökulmasta ei omille kissoilleni tarvi antaa ikää, puolikas ikäpiste korkeintaan (paitsi Stiinalle ku häntä ei kunnolla edes mainittu).
Ja jos splitin syömisestä (- 4 penniä) saisi nälkätarpeen kohotusta Vesalle, Wiipelille ja Xiwawalle. .-q



Saat 37 + 10 - 4 = 43 penniä!